Kirjoittaja Aihe: Twilight: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-11, romance, one-shot  (Luettu 5247 kertaa)

Sun Lee

  • ***
  • Viestejä: 275
Paring: Edward/Bella
Rating: K-11
Genre: romance
Fandom: Twilight
Beta: Ei
Aika: Sijoittuu Houkutuksen jälkeiseen aikaan – ei spoilaa Uuttakuuta!

Summary: Bellan ex-poikaystävä pelmahtaa monen vuoden jälkeen tapaamaan tyttöä. Bella on asiasta ihmeissään, sillä heidän suhteensa kesti vaivaiset kaksi kuukautta eikä hän käsitä, mitä Chad mahtaa haluta. Kun sitten perimmäinen syy selviää, Bella meinaa olla pulassa pojan kanssa.

A/N: Päätin tehdä tällaisen hassun juonen - Bellallahan ei ole ex-poikaystäviä, mutta kuka sanoi, ettei sellaisia saisi keksiä? :D Toivottavasti pidätte. Minulla oli ainakin ihan hauskaa tätä kirjoittaessa.

//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon

***

Ovikellon itsepäinen pirinä kantautui tajuntaani jostain kaukaa. Auringon valoa siivilöityi sisään ikkunaverhojen lomasta ja kohotin päätäni unisena. Vei hetken ennen kuin tajusin, että oli aamu, ja että häiritsevä ääni ei kuulunutkaan herätyskellolle vaan ovikellon pimputukselle. Kuka ihme siellä oli tähän aikaan? Tiesin, että poikaystäväni Edward oli lähtenyt metsästämään muiden sisarustensa kanssa, joten kukaan heistä ei voinut olla oven takana – tosin eivät he olisi ovea käyttäneetkään. Sen täytyi siis olla joku muu.

Nousin vastahakoisesti vuoteestani ja tassuttelin paljain jaloin alakertaan. Yritin suoria hiuksiani, jotta en näyttäisi aivan harakanpesältä sen ihmisen silmissä, kuka ikinä siellä tähän aikaan aamusta seisoikin. Ovikello soi taas. Monta kertaa. Vaativasti.

”Tullaan!” huusin ärtyneenä. Joku oli todella kärsimätön tänä aamuna. Vilkaisin nopeasti asuani ja manasin, etten ollut vetänyt päälleni aamutakkia. Minulla oli yhä ylläni iänikuinen rikkinäinen t-paitani ja harmaat verryttelytrikoot, joita käytin nukkuessani. Toivoin, että kuka tahansa ovella olikin, lähtisi pois asiansa sanottuaan.

Aukaisin oven hymy huulillani, mutta se hyytyi, kun tajusin, kuka kuistilla seisoi. En olisi tuntenut poikaa muuten, mutta hänen vaaleansiniset silmänsä kavalsivat hänet. Olisin tuntenut ne missä hyvänsä, sillä ne olivat minusta hyvin erikoiset ja kiehtovat. Pojalla oli hiekanvaalea tukka, joka sojotti pystyssä ja jossa oli auringonvaaleita raitoja. Hänen ihonsa oli ruskea kuin papu ja hymy leveä, kun hän katsoi minua päästä varpaisiin. Minulle tuli inhottavan kiusaantunut olo hänen tuijotuksestaan. Poika oli pitkänhuiskea ja hoikka, ei mikään muskelityyppi. Hänen kasvonsa olivat kapeat ja poskipäät korkeat.

”Hei, Bella! Muistatko minut?” poika kysyi innoissaan. Hän nojasi oven karmia vasten kädet ristissä rintakehänsä päällä ja näytti muuttuneet sitten viime näkemän. Kasvaneen. Ja aikuistuneen. Siitä oli kaksi vuotta, kun olimme nähneet viimeksi aurinkoisella rannalla Floridassa. Ja sen jälkeen meidän tiemme olivat eronneet.

”Chad?” kysyin ällistyneenä. Chadin virne kasvoi.
”Jep! Ajattelin tulla käymään. Olin tässä lähistöllä”, poika kuittasi. Kohotin kulmaani.
”Ai lähistöllä vai? Miten niin?”
”No, olen reissaillut pitkin Amerikkaa, ja nyt kun kerran tulin tälle suunnalle niin päätin tulla tervehtimään sinua. Mitä kuuluu?” Chad kysyi. Rykäisin.
”Oikein hyvää”, sanoin kohteliaasti.
”Hyvä. Etkö päästä minua sisään?” Chad tivasi. Rypistin kulmiani.
”Se ei olisi kovin hyvä ajatus. Minun –”

”Älä viitsi, Bella. Vanhojen hyvien aikojen tähden?” Chad pyysi katsoen minuun anovasti. Irvistin mielessäni ja huokaisin. Astuin sivuun sanomatta sanaakaan. Chad hymyili tullessaan sisään ja vetäessään oven perässään kiinni. Hän alkoi kiskoa kenkiä jalastaan ja takkia yltään. Silmäilin häntä synkästi. Tämä ei tiennyt hyvää. Edward hermostuisi Chadin tullessa tänne urkkimaan asioita. Chad viipyisi takuulla ainakin pari päivää ellei Charliella ollut mitään sitä vastaan. Ehkä Edward saisi pojan lähtemään nopeammin.

”Kauanko ajattelit viipyä?” kysyin, kun Chad asteli kohti olohuonetta vilkuillen uteliaana ympärilleen. Poika hymähti.

”Onko sinulla jo kiire hätistää minut pois?”
”On. Poikaystäväni ei pitäisi siitä, että olet täällä”, sanoin huolettomasti. Chad pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua kulmat kurtussa.

”Onko sinulla poikaystävä?” Chad ihmetteli. Mulkoilin häntä happamana.
”On. Edward. Hän on retkeilemässä perheensä kanssa, mutta tulee illalla kotiin. Sinun ei kannattaisi olla silloin täällä”, huomautin. Chad nauroi.

”Miksi? Etkö ole kertonut meidän seurustelustamme hänelle?” Chad tivasi.
”Olen. Meillä ei ole salaisuuksia”, kuittasin. Chadin hymy hyytyi.
”Edward taitaa tulla mustasukkaiseksi nähdessään minut täällä. Ehkä hän arvelee, että yritän saada sinut takaisin itselleni”, Chad virnisteli. Minua ärsytti.

”Se ei tule onnistumaan. Meidän juttumme loppui silloin, kun sinä kävit käsiksi minuun. Sinun olisi pitänyt tajuta, etten pidä väkivaltaisista poikaystävistä”, sanoin hyytävästi. Chad katsoi minua vakavasti, melkein katuvasti.

”Olen todella pahoillani siitä. Olen ajatellut sitä lakkaamatta kaksi vuotta ja katunut, että löin sinua. Minun ei olisi pitänyt. Ethän ole kertonut siitä kenellekään?” Chad kysyi hermostuneena. Ehkä hän ajatteli Edwardia. Hymyilin vinosti.
”Usko minua, en ole.”

”Eli teillä on sittenkin salaisuuksia. Juurihan sanoit, että –”, Chad aloitti virnistäen.
”Pää kiinni, McKenzie. Voin aivan hyvin kertoa asiasta Edwardille, mutta en halunnut tehdä sitä oman turvallisuutesi tähden”, sanoin hyytävästi. Chad nauroi.

”Olet hauska, Bella. Melkein unohdin sen. No, onko sinulla mitään syötävää täällä?” Chad kysyi.
”En tiedä. On siellä jotain. Mene hakemaan itse jääkaapista, mitä löydät. Minä käyn vaihtamassa vaatteet”, sanoin. Chadin hymy leveni taas ärsyttäviin mittoihin.

”Älä suotta minun takiani –” Chad vaikeni kuitenkin nähdessään ilmeeni, ja poistui keittiöön naureskellen itsekseen.

Minä astelin yläkertaan manaten Chadin maasta taivaaseen. Miksi ihmeessä hän oli päättänyt tulla käymään luonani juuri nyt? Kahden vuoden jälkeen? Meidän seurusteluaikamme ei ollut sujunut ollenkaan hyvin. Chad oli käyttäytynyt omistavasti ja saanut raivoisia mustasukkaisuuden puuskia aina, kun joku toinen poika oli ollut muutaman sentin päässä minusta. Kerran hän oli lopulta pillastunut niin, että oli lyönyt minua. Sen jälkeen olin pistänyt suhteen poikki enkä ollut kertonut asiasta kenellekään. Äidille olin sanonut kaatuneeni ja hän oli uskonut sen, sillä minä olin tavattoman kömpelö.

Kiskoin ylleni farkut ja ruskean t-paidan. Tungin kännykkäni housujen taskuun varmuuden varalta ja sidoin hiukseni poninhännälle ja astelin haluttomana alas keittiöön. Kaipasin jo Edwardia. Inhosin sitä, että hänen täytyi aina silloin tällöin kadota luotani metsästämään ruokaa. Toisinaan koko Cullenien klaani lähti yhdessä, joskus taas joku heistä jäi seurakseni. Tällä kertaa he olivat kaikki menneet. Toivoin, että edes Alice olisi ollut täällä seuranani. En halunnut olla yksin Chadin kanssa. Poika tiesi hankaluuksia.

Chad istui keittiön pöydän ääressä syömässä leipää ja juomassa maitoa, kun astuin keittiöön. Hän hymyili minulle suupalojen välistä. Olin aikeissa istahtaa häntä vastapäätä, kun kännykkäni soi. Huojentuneena vilkaisin soitonnäyttöä ja hymy levisi kasvoilleni.

”Hei, Edward”, sanoin pehmeästi. Chadin virne katosi ja poika katseli minua valppaana.
”Hei, Bella. Onko kaikki hyvin?” Edward kysyi huolettomasti. Vähän liian huolettomasti.
”On, oikein hyvin”, vakuutin.
”Hyvä. Minulla on sinua ikävä.”
”Niin minullakin sinua. Minun täytyy varmaan kertoa sinulle, että sain äsken yllätysvieraan”, sanoin. Edward oli hetken hiljaa. Chad tarkkaili minua pöydän toiselta puolen.
”Kuka hän on? Alice näki sinut jonkun pojan kanssa”, Edward kertoi. Minua hymyilytti.
”Chad. Floridasta.”

Hiljaisuus. Edward muisti nimen. Minua hytisytti. Hän varmaan halusi palata kotiin saman tien, mutta hän ei millään voinut olla vielä valmis. Vastahan he olivat lähteneet.

”Minä olen jo matkalla kotiin.”
”Edward! Ei, palaa takaisin. Kaikki on ihan hyvin”, vakuutin.
”Itse asiassa olen kulman takana”, Edward sanoi ja katkaisi yhteyden. Kirosin itsekseni ja nousin seisomaan. Chad katsoi minua silmät suurina.
”Edward tulee”, mutisin.
”Sanoit, että hän on retkellä”, Chad henkäisi kauhuissaan.
”Ei hän lähtenytkään”, huokaisin. Samassa ovikello soi. Vaativasti. Vilkaisin Chadia huolissani ja lähdin nopeasti eteiseen. Olin iloinen, etten ollut kertonut Edwardille Chadin lyöneen minua. Siitä ei olisi seurannut mitään hyvää.

Edward seisoi oven takana valpas katse tummissa silmissään. Katselin häntä levottomasti ja huolestuneena. Edwardin olisi pitänyt lähteä metsästämään perheensä kanssa. Nyt hänen pitäisi palata takaisin. Kuinka ihmeessä hän oli päässyt meille kenenkään näkemättä häntä? Edward ei voinut kulkea auringossa herättämättä ihmetystä ja kauhistusta. Hänen ihonsa hehkui auringon välkkeessä aivan kuin siihen olisi ripoteltu pieniä timantteja. Olin nähnyt sen omin silmin.

”Bella”, Edward sanoi huojentuneena vetäessään minut syliinsä. Painoin poskeni hänen kylmää vartaloaan vasten ja nautin hänen takkinsa tuoksusta.
”Edward, miksi sinä tulit? Nyt sinun pitää lähteä takaisin”, sanoin harmissani.
”Eikä pidä. Kyllä minä kestän.”
”Mutta –”
”Missä Chad on?” Edward tivasi. Huokaisin syvään.
”Keittiössä. Yritin ajaa hänet tiehensä, mutta hän ei kuuntele…”
”Kyllä hän minua kuuntelee”, Edward vakuutti, sipaisten lempeästi poskeani. Katsoin häneen huolestuneena.

”Älä sitten tee mitään tyhmää, ethän? Chad ei ole paha, ja hän on vain ohikulkumatkalla”, kerroin. Edward ei näyttänyt vakuuttavalta, vaan tarttui minua kädestä ja lähti astelemaan keittiöön päin. Huokaisin mielessäni ja seurasin häntä haluttomana. Sisälläni myllersi levottomana. Mikäli Chad ajattelisi sitä, kuinka hän oli vuosia sitten lyönyt minua, hän paljastaisi itsensä Edwardille. Edwardilla olisi ehkä täysi työ hillitä itseään, mutta uskoin, ettei hän menisi paljastamaan voimia tälle. Edwardin kyky lukea ajatuksia ei ollut ihan kaikissa tilanteissa hyvä juttu, ainakaan minun mielestäni. Olin silti iloinen, ettei hän voinut kuulla minun ajatuksiani. Olin poikkeustapaus.

Chad oli noussut seisomaan ja katseli levottomana ympärilleen. Kun astuimme keittiöön, Chad kohotti katseensa Edwardiin. Pysyttelimme etäällä ikkunasta, jotta auringon valo ei osunut Edwardin ihoon. Pojat tuijottivat toisiaan vihamielisesti, ja minä puristin Edwardin kylmiä sormia hermostuneena.

”Sinä taidat olla Edward”, Chad aloitti leppoisasti. Edward nyökkäsi leukapielet kireinä. Hänen mustat silmänsä katselivat Chadia kylmästi, tarkkaavaisesti. Yhtäkkiä hän säpsähti, ja vilkaisin Edwardia levottomana. Hänen silmänsä kapenivat uhkaavasti, kun Edward tuijotti Chadia. Chadilla taas ei ollut mitään käsitystä siitä, miksi Edward käyttäytyi äkkiä niin merkillisesti. Mutta minä tiesin. Edward oli saanut selville salaisuuteni.

”Olen”, Edward sanoi kylmästi. Chad liikahti levottomana.
”Minä olen Chad.”
”Tiedän.”
”Niin, Bella on tainnut kertoa sinulle minusta. Toivottavasti sinua ei haittaa, että jään tänne pariksi päiväksi. Minä –”
 
”Itse asiassa haittaa. Et voi jäädä Bellan luokse”, Edward sanoi hyisesti. Chad nielaisi.
”Hyvä on. Menen sitten motelliin. Aion joka tapauksessa jäädä Forksiin muutamaksi päiväksi, kun nyt kerran tulin tänne asti. Et voi estää minua. Tämä on vapaa maa”, Chad sanoi haastavasti. Edward katseli Chadia synkästi.

”Et saa siitä huolimatta tavata Bellaa.”
”Eikö Bellalla itsellään ole siihen mitään sanottavaa?” Chad ärtyi.
”Itse asiassa on”, pistin väliin. Edward vilkaisi minua pikaisesti. Puristin hänen sormiaan rauhoittavasti ja katsoin Chadia kylmästi.

”En halua olla kanssasi missään tekemisissä. Tuhlaat aikaasi, jos jäät Forksiin”, sanoin. Chad näytti vihaiselta ja katseli meitä vuoronperään.

”Kuulette minusta vielä”, Chad uhosi. Hän lähti keittiöstä eikä Edward rynnännyt hänen peräänsä. Jäimme kahdestaan seisomaan aurinkoiseen keittiöön enkä uskaltanut katsoa poikaan. Kuulin oven paukahtavan eteisessä kiinni, ja huokaisin helpotuksesta. Irrotin heti otteeni Edwardista, kun Chad oli mennyt.

”Bella”, Edward sanoi pehmeästi, tarttuen minua hartioista. Hän käänsi minut itseensä päin, mutten kohottanut katsettani häneen. Edward huokaisi, tarttui lempeästi sormillaan leukaani ja pakotti minut katsomaan itseensä.
”Sinä tiedät, eikö niin?” kuiskasin. Edward nyökkäsi.
”Mikset kertonut minulle?”
”En uskaltanut. Minua pelotti ja hävetti. En halunnut, että saisit tietää minusta sellaista”, huokaisin. Edward katsoi minua kummissaan.
”Miksi ihmeessä sinua hävetti? Eihän siinä ole mitään hävettävää.”

”No, minua vain hävetti. En osaa selittää, miksi. Ehkä siksi, että en kyennyt puolustamaan itseäni. Ehdin jo melkein unohtaa koko jutun, kunnes Chad palasi tänne”, sanoin synkästi. Edward veti minut itseään vasten ja kietoi käsivartensa ympärilleni. Hänen kylmässä sylissään minä tunsin olevani turvassa, ja suljin silmäni hymyn hiipiessä kasvoilleni.

”Ehkä Chad kyllästyy ja palaa takaisin Floridaan, mikäli et ole huomaavinasi häntä”, Edward ehdotti korvaani, ja minä hymyilin. Ehkä. Ainakin toivoin niin.

***

Pysyttelimme Edwardin kanssa sisällä huoneessani koko päivän, kunnes auringon valo häipyi pilvipeitteen taakse ja pimeys valtasi tienoon. Edward jäi yöksi, kuten tavallista, ja nukuin hänen kylmillä käsivarsillaan levottomasti liikehtien. Chad palasi uneeni kiusoittelemaan minua. Jossain vaiheessa yötä heräsin sydän hakaten ja nihkeä hiki otsallani.

”Bella”, Edward kuiskasi huolissaan. Kohotin unisena katseeni häneen pimeässä, mutten erottanut hänen kasvojaan. Hän siveli selkääni rauhoittavasti ja tunsin, miten levoton sydämeni pikkuhiljaa tyyntyi.

”Näin pahaa unta”, mutisin hänen paitaansa vasten.
”Muistatko, mistä?” Edward kuiskasi. Pudistin päätäni ja aloin vaipua takaisin unten maille.
”Hyvä on. Nuku nyt”, Edward mutisi korvaani, ja sammuin kuin pieni kynttilä.

***

Aamulla heräsin unesta, josta en muistanut yhtään mitään. Edward makasi vieressäni ja katseli kasvojani ihan läheltä. Hymyilin hänelle unisesti, ja Edward silitteli poskeani sormenpäällään.

”Huomenta, unikeko. Kello on jo paljon”, Edward sanoi hymyillen vinosti.
”Mmm. Ihanko totta? Taisin nukkua hieman levottomasti viime yönä”, huokaisin. Edward näytti synkkenevän ja katseli kasvojani silmät sirrillään.

”Tiedän. Pyörit koko ajan, ja kerran melkein tipahdit sängyltä. Hoit aina välillä Chadin nimeä”, Edward sanoi ilme kireänä. Huokaisin syvään ja suljin silmäni.

”Anteeksi.”
”No, ethän sinä sille mitään mahda. Etkö tosiaan muista, mistä näit unta?” Edward tivasi.
”En”, sanoin pahoitellen. Edward huokaisi ja nousi istumaan. Aukaisin silmäni ja kohtasin hänen katseensa.

”En usko, että Chad tulee enää häiritsemään meitä tänään. Aurinkokaan ei paista enää, joten voisimme lähteä ulos. Charlie lähti varhain töihin”, Edward kertoi. Minua hymyilytti. Olin ehkä Forksin ainoa ihminen, joka toivoi auringon pysyvän piilossa kaiken aikaa.
”Hyvä on. Mennään vain ulos. Mitä sinä tarkalleen ottaen ajattelit meidän tekevän?” kysyin samalla, kun loikkasin ylös sängystä. Olin kompastua peiton kulmaan, mutta sain säilytettyä tasapainoni. Edward katseli minua huvittuneena.

”Lähdetään käymään Port Angelesissa”, Edward ehdotti. Minua hymyilytti. Eli käytännössä Edward halusi mahdollisimman kauas Chadista. Ja se sopi minulle.

***

Port Angelesin matka sujui ongelmitta. Emme voineet käydä kaupoissa, koska kaikki olivat kiinni sunnuntaisin, mutta kävimme samassa ravintolassa, missä olimme istuneet yhdessä ensimäistä kertaa. Sen jälkeen ajelimme ympäriinsä Edwardin upealla autolla, kunnes vihdoin palasimme kotiin. Chadista ei näkynyt tai kuulunut mitään koko päivänä, mikä oli hyvä juttu. Aurinkokin pysytteli piilossa niin kuin tavallista, joten lämpimät päivät näyttivät olevan historiaa. Olihan sentään syksy.

”Luuletko, että Chad on vielä kaupungissa?” kysyin meidän istuessamme vielä autossa.
”Varmasti. Hän odottaa näkevänsä sinut vielä”, Edward huokaisi. Vilkaisin häneen.
”Onko tuo vain olettamus vai tieto?” virnistin. Edward pörrötti hiuksiani.
”Olettamus.”

Astuimme ulos, ja Edward vieressäni jäykistyi. Päättelin, että Chad oli jälleen täällä. Suljin hetkeksi aikaa silmäni ja toivoin hänen pian katoavan. Vatsaani kipristeli. Olikohan Charlie laskenut pojan sisään? Eihän hän edes tiennyt Chadin olevan entinen poikaystäväni.

Menimme olohuonetta kohti, mistä äänet kuuluivat. Ja toden totta. Siellä Chad istui sohvalla Charlien kanssa ja rupatteli ja nauroi hänen kanssaan kuin vanhat ystävykset. Charlie kohotti katseensa meihin kuullessaan askelia, ja Chadkin katsoi meitä haastavasti. Minua harmitti.

”Hei, isä”, tervehdin.
”Hei, Bella… ja Edward! Saimme vieraan”, Charlie sanoi, katsoen minua melkein syyttävästi, kun en ollut kertonut hänelle mitään Chadin olemassaolosta.

”Mmm. Sepä hauskaa. Chad itse asiassa kävi täällä jo eilen”, kerroin. Charlie näytti pettyneeltä.
”Etkä kertonut minulle! Olet antanut pojan nukkua motellissa. Hän olisi aivan hyvin voinut vallata sohvan”, Charlie sanoi. Kohautin harteitani ja mulkoilin Chadia, joka näytti tyytyväiseltä itseensä. Hän oli selvästi tehnyt vaikutuksen Charlieen. Minua ärsytti.
”Ei se oikein sovi…”

”Minusta se sopii! Ajattele nyt, Chad on tullut tänne Floridasta asti. Emme voi antaa hänen nukkua motellissa. Pyysin häntä jo jäämään tänne”, Charlie sanoi iloisesti. Sisälläni kuohahti.

”Sinä pyysit! Isä, ethän sinä edes tunne häntä”, kivahdin. Chadin ärsyttävä virne sai minut näkemään punaista ja puristin Edwardin sormia taas hiukan liian lujaa. Poika ei tietenkään huomannut sitä. Hänen katseensa oli suunnattu kokonaan Chadiin.
”Bella, älä viitsi olla epäkohtelias. Haluan tutustua myös Floridassa asuviin ystäviisi.”
”Ex-”, aloitin ärtyneenä.

”Mitä?” Charlie ihmetteli. Siristin silmiäni. Mitähän Chad oli mahtanut sanoa isälle? Hän näytti hivenen syylliseltä ja katseli muualle. Ehkei hän ollut kertonut olevansa minun ex-poikaystäväni.
”Isä, itse asiassa Chad on ex-poikaystäväni”, ilmoitin. Katselin huvittuneena, miten puna kohosi Charlien poskelle hänen viimein ymmärtäessä asian. Chad liikahteli vaivautuneena penkissään ja yritti vältellä isän katsetta. Charlie nousi seisomaan.

”Oletko sinä Bellan ex-poikaystävä? Mikset sanonut mitään?” Charlie jylisi.
”Tuota… en tahtonut. Ajattelin, ettei sillä olisi merkitystä”, Chad sanoi nopeasti.
”On sillä. Mikäli Bella ei halua sinua tänne, joudut lähtemään”, Charlie ilmoitti. Chad nousi ja mulkoili minua äkäisenä. Hän lähti astelemaan ovelle ja tönäisi minua ohi mennessään. Hätkähdin ja horjahdin, mutta Edward tarttui minua lujasti käsivarresta. Kun vilkaisin häneen, hänen mustissa silmissään salamoi. Edward olisi varmasti mieluusti mennyt ja tappanut Chadin, jos olisi voinut.
”Mikä idiootti”, puhisin. Edward hymyili hieman.

”Olen iloinen, että olet sitä mieltä”, poika sanoi. Minua melkein nauratti. Vilkaisin Charlieen, joka katsoi minua anteeksipyytävästi.

”Olen pahoillani, Bells. Luulin, että hän oli ystäväsi. Hän vaikutti ihan mukavalta”, Charlie sanoi.
”No, sitä hän ei ole. Meidän juttumme kesti vain pari kuukautta emmekä ole nähneet toisiamme kahteen vuoteen. En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä”, vakuutin. Charlie nyökkäsi.
”Hyvä on”, Charlie mutisi ja asettui taas katsomaan televisiota. Edward johdatti minut yläkertaan huoneeseeni, ja lysähdin sängylleni syvään huokaisten.

”En tajua, mikä Chdia oikein vaivaa”, jupisin harmistuneena. Edward näytti synkältä.
”Hän haluaa sinut takaisin”, poika sanoi. Kohotin pääni ylös niin nopeasti, että niskani melkein naksahti. Edward katseli, miten puna kohosi kasvoilleni.
”Mitä?” vinkaisin.

”Niin. Hän tahtoo sinut takaisin”, Edward toisti ilman huvittuneisuuden häiväkään. ”Hän on tullut tänne asti anomaan anteeksiantoa. Hän aikoo kinuta sinua takaisin Floridaan”, Edward jatkoi. Tuijotin häntä typertyneenä.
”Oletko tosissasi?”

”Olen. Kuulin joka ainoan sanan”, Edward vakuutti, kädet ristissä rintakehänsä päällä. Hän näytti ihan jumalaiselta patsaalta seistessään jalat hieman harallaan keskellä huonettani. Mustissa silmissä oli kova katse. Minä haroin hiuksiani hieman epätoivoisena.
”Mitä muuta sait selville?” tivasin. Edward hymyili hieman.
”Siinä oli kaikki oleellinen.”

Huokaisin syvään ja hautasin kasvot käsiini. En halunnut uskoa, että Chad saattoi noin vain tulla pilaamaan meidän elämämme. Olisi hyvin vaikeaa ajaa poika pois kaupungista emmekä voisi tehdä sitä väkivalloin. Hätkähdin, kun Edward tarttui lempeästi käsiini ja otti ne pois kasvoiltani. Kohotin katseeni häneen ja yritin hymyillä.

”Bella, en anna sen retkun enää koskaan satuttaa sinua. Sinun ei tarvitse pelätä”, Edward kuiskasi, sivellen sormenpäällään hellästi poskeani. Nautin hänen kylmästä kosketuksestaan ja huokaisin.
”Kyllä minä sen tiedän. Enemmän minua harmittaa, että hän edes vaivautuu yrittämään. En aio palata hänen kanssaan Floridaan.”
”Tuo on huojentavaa kuulla”, Edward kiusasi. Minua hymyilytti, ja Edward veti minut syliinsä. Tuntui hyvältä painaa pää hänen rintaansa vasten ja kietoa käsivartensa hänen vartalonsa ympärille. Edwardin huulet liikkuivat hitaasti hiuksissani.
”Jos me emme lähde huoneestani mihinkään viikkoon, ehkä Chad luovuttaa, ja lähtee kaupungista”, uumoilin. Edward naurahti.
”No, tuskin hän näkee meitä paljonkaan ensi viikolla. Olemme koulussa, ja sen jälkeen vien sinut meille. Sinne hän ei ainakaan löydä”, Edward tuumasi näyttäen tyytyväiseltä päätökseensä. Huokaisin syvään. Siinä hän oli oikeassa. Chad ei mitenkään löytäisi Cullenien taloa, sillä se sijaitsi sellaisessa paikassa, ettei siitä kovin moni muu edes tiennytkään. Harva oli nähnyt heidän valtavan talonsa. Minä toivoin vain, ettei Chad saisi päähänsä tulla kouluun kiusaamaan meitä. Ehkä hänellä olisi tarpeeksi järkeä pysytellä poissa tieltä.

***

Minä olin kuitenkin pahasti väärässä. Heti, kun erosimme Edwardin kanssa puolilta päivin, ja menin käymään vessassa ennen espanjantunnin alkua, kuulin, kuinka vessan ovi kävi jälkeeni ja joku astui sisään. Olin vessakopissa enkä kiinnittänyt tulijaan mitään huomiota, sillä en nähnyt hänestä muuta kuin rispaantuneet lenkkitossut. Kun poistuin kopista, törmäsin suoraan Chadiin.

”Sinä!” parahdin ääneen. Chad tuijotti minua anovasti.
”Bella, älä mene. Puhutaan.”

”Ei ole puhuttavaa. Miten sinä pääsit tänne? Et saisi olla täällä. Tämä on tyttöjen vessa”, sanoin hätääntyneenä. Toivoin jonkun tulevan. Alicen. Rosalien. Jonkun. Mutta ketään ei näkynyt. Tunnit olivat jo alkaneet. Olin myöhässä.

”Seurasin sinua. Olin piilossa, ettei Edward näkisi minua. Jeesus, siinä on pelottava tyyppi”, Chad puhisi. Häntä puistatti, mutta minua melkein nauratti.
”Niin on, joten pysyttele erossa meistä.”

”Älä viitsi, Bella. Olen todella pahoillani siitä, mitä tein sinulle silloin pari vuotta sitten. Olen kuitenkin muuttunut. En ole enää samanlainen. Tule takaisin Floridaan. Aloitetaan alusta. Meistä tulisi onnellisia”, Chad maanitteli. Pyöritin silmiäni.

”Minä olen nyt Edwardin kanssa. Minä rakastan häntä.
”Älä puhu tyhmiä. Mitä sinäkin muka rakkaudesta tiedät?” Chad kysyi vihaisena, astuen askelen lähemmäs. Minä peräännyin.

”Tiedän vain. Sinun kannattaisi mennä.”
”En. En ennen kuin tulet mukaani”, Chad sanoi ja ojensi kätensä tarttuakseen minuun. Minä peräännyin niin nopeasti, että kompastuin jalkoihini ja liukastuin märällä vessan lattialla. Chad katsoi minuun huvittuneena.

”Olet yhä yhtä kömpelö, Bella.”
”Ja sinä yhtä tyhmä! Anna minun olla”, sanoin kiukkuisena. Irvistin kivusta yrittäessäni nousta. Chad seurasi ilmeitäni hämmentyneenä.

”Mihin sattuu?”
”Ei mihinkään. Jätä minut rauhaan”, kivahdin ja yritin työntyä hänen ohitseen, mutta Chad tarttui minua käsivarresta ja tempaisi itseään vasten. Koululaukkuni putosi maahan ja vingahdin kivusta horjahtaessani Chadia vasten. Vasemmassa nilkassa tuntui pientä sykkivää kipua. Se oli vääntynyt alleni kaatuessani.
 
Ennen kuin Chad ehti painaa huulensa huulilleni, joku kiskaisi pojan pois kimpustani ja viskaisi päin vessan kylmää seinämää. Chad valahti tajuttomana lattialle ja katselin kauhuissani Edwardia, joka näytti siltä kuin saattaisi tappaa pojan minä hetkenä hyvänsä. Astelin ripeästi Edwardin luokse, ja joka askel teki kipeää. Tartuin häntä käsivarresta.

”Edward, rauhoitu. Minä olen kunnossa”, henkäisin. Edwardin silmät salamoivat, kun hän kääntyi minua kohti. Hän veti minut raudanlujaan syliinsä ja puristi niin, että ilma oli loppua.
”En-saa-henkeä”, kähisin. Edward päästi minusta heti irti ja otti kasvoni käsiensä väliin. Hän näytti syvästi huolestuneelta.

”Oletko varmasti kunnossa?” Edward kysyi. Nyökkäsin.
”Olen. Satutin vain nilkkani, mutta se oli oma vikani, kun kompastuin”, ehätin sanomaan huomatessani Edwardin silmien tummenevan vihasta. Edward pudisti päätään.
”Minun ei olisi pitänyt laskea sinua silmistäni.”
”Ei se sinun vikasi ollut. Miten sait tietää meistä?” kysyin.
”Alicelta. Hän tuli luokkaani ja ilmoitti, että kyseessä oli perhekriisi. Opettaja päästi minut lähtemään, ja tulin tänne”, Edward sanoi hiljaa. Minua hymyilytti. Siunattu Alice.
”Missä Alice on nyt?” kysyin ihmeissäni, kun häntä ei näkynyt.
”Meni hälyttämään rehtorin paikalle…”

Samassa ovi kävi, ja rehtori ilmaantui vessaan Alice kintereillään. Rehtorin silmät laajenivat, kun hän katsahti maassa makaavaan Chadiin ja sitten meihin. Edward piteli minua yhä sylissään. Minä hymyilin miehelle viattomana.

”Mitä täällä oikein tapahtui?” mies jylisi. Kerroin hänelle kaiken niin nopeasti kuin pystyin. Rehtori huokaisi ja pudisti päätään.

”Oletko kunnossa?” hän kysyi. Nyökkäsin. Alice hymyili minulle rehtorin takaa ja vastasin hänen hymyynsä. Rehtori raapi neuvottomana päätään.
”No, minä hoitelen Chadin. Edward, vie Bella terveydenhoitajalle. Jos nilkkasi on kipeä, se pitää katsoa ensin”, rehtori ilmoitti. Suostuin vastahakoisesti ja käännyin poimimaan laukkuni lattialta. Alice lähti meidän kanssamme ulos, missä sataa tihutti. Mustat pilvet häämöttivät horisontissa.
”Tuskin Chad kiusaa minua enää”, tuumin. Alice hymyili leveästi.
”Ei kiusaa. Ole huoleti.”

”Hyvä”, sanoin huojentuneena. Minä uskoin Alicea, sillä tämä ei juuri koskaan erehtynyt. Edward pujotti sormensa sormieni lomaan ja katsoi minua hellästi. Ennen kuin astuimme terveydenhoitajan luokse, hän veti minut itseään vasten ja painoi kylmät huulensa huulilleni. Suljin silmäni ja tunsin leijuvani niin kuin aina hänen suudellessaan minua. Ja niin kuin aina, tämäkin suudelma loppui aivan liian pian. Edward hymyili onnettomalle ilmeelleni ja veti minut kainaloonsa turvaan.
”Mennään tutkituttamaan nilkkasi, ja sitten vien sinut kotiin.”

Ja se kuulosti maailman ihanimmalta ajatukselta. Ainakin juuri silloin.

Loppu

Kommentit olisi ihan kivoja ^^
« Viimeksi muokattu: 17.02.2015 07:34:55 kirjoittanut Kaapo »

Chuuko

  • ***
  • Viestejä: 138
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #1 : 01.04.2008 21:21:42 »
Oih miä tykkäsin.
Rakastan kyseistä kirjaa, ja olit mun mielestä onnistunu saamaa samanlaisen tunnelman tähän. Vähän enemmän kuvailua olisi ehkä saanut olla, mutta muuten teksti oli helposti seurattavaa, johdonmukaista ja kirjaan hyvin perustuvaa.
Henkilöihin sait vangittua kyllä hyvin sen mitä on kirjassakin, Bella kömpelönä ja Edward ihana täydellisenä itsenään. ^^ Tykkäsin siis.
Onkohan sulta lisää Houkutus -fikkejä?

//Sun Lee, löysin ton sivuston aikoja sitte. Ne on jo luettu ^^
///Ohops. eipäs ollukkaa kaikki!
« Viimeksi muokattu: 07.04.2008 14:09:53 kirjoittanut Chuuko »
True I'm nervous,
but why do you think I'm mad?

Sun Lee

  • ***
  • Viestejä: 275
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #2 : 07.04.2008 12:35:27 »
Kiitos paljon :D Kiva, kun pidit!

Onkohan sulta lisää Houkutus -fikkejä?

On minulta, itse asiassa neljä! Kaikki ficcini löytyvät täältä

Siellä on myös muiden kirjottamia ficcejä, mutta olen siellä nimellä Hanna :)

Kuurankukka

  • Onnenhileet
  • ***
  • Viestejä: 865
  • T'hy'la
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #3 : 11.01.2009 14:11:03 »
Hienoa, Houkutus-ficci. ;D

Olenkin jo etsinyt uusia Houkutus-ficcejä, ja onneksi löysin tämän.

Rakastan kirjaa, ja tämän pätkän olisi  hyvin voinut lukea samaisesta kirjasta, niin aidolta se tuntui. Kuvailua olisin ehkä hieman enemmän halunnut, mutta muuten kaikki oli kohdallaan. Kerronta oli sujuvaa, ja olit saanut luotua Edwardista niin edwardmaisen. Suojelevan, huolehtivaisen.. Ja Bellastakin olit saanut tehtyä oikeanlaisen. Eli pidin tästä.

Kiitos tästä. :)

Einmal ist keinmal


Ce'Ara

  • *
  • Viestejä: 2
    • http://
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #4 : 11.01.2009 19:42:32 »
Ah, pidin! Edward oli hyvin edwardmainen (kuten kaikki on jo sanoneet) ja Bellakin oli oma itsensä kompastuksineen päivineen. Hieman ehkä Alicea olisin kaivannut lisää (kaipaan aina Alicea), mutta pidin siitä, että Charlieta et ollut unohtanut.
Kiva, ehyt kokonaisuus, joka sopi hyvin kirjan ilmapiiriin :)
Herätti mussa niinkin hassun kysymyksen kuin että tarviikohan vampyyrien käydä vessassa?
You are a one fucking heartbreaker

elinasofia

  • ***
  • Viestejä: 28
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #5 : 24.01.2009 16:29:12 »
Herätti mussa niinkin hassun kysymyksen kuin että tarviikohan vampyyrien käydä vessassa?

Ei tartte (:

Oon lukenu tämän jo aikasemmin vampirelove.netissä ja tykkään tästä. Oikeestaan tykkään mistä vaan Bella/Edward jutusta ;)

Nabi.

  • ***
  • Viestejä: 267
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #6 : 01.02.2009 22:13:53 »
Ihana one-shot! Toi loppu oli kyl aika nopee. Todella pitkä one-shoot. Ite en jaksais kirjottaa noin pitkää, mutta sehän on kirjoittajasta kiinni =) Jee! Oon nyt iloinen!
Everyone thinks that I have it all
but it’s so empty living behind these castle walls
nobody knows i’m all alone
but there’s no place to fall.

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #7 : 22.03.2009 11:55:19 »
Aivan ihana, mahtavan pitkä. <33

 Harmi vaan kun on one-shot, mutta ei se siinä mielessä haitannut, kun oli noin pitkä pätkä. <33
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

Mortti

  • Vieras
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #8 : 22.03.2009 12:47:14 »
Pidin tästä, vaikka enemmän draamaa tässä olisi voinut olla minun makuuni.
Edwardin reaktiot olivat ehkä hieman laimeita, sillä Chad oli onnistunut aika pahastikin satuttamaan Bellaa, mutta ei se kamalasti häirinnyt.
Ainoa mikä hieman ideaa häiritsi oli se fakta että Bella ei ollut seurustellut kenenkään kanssa ennen kuin hän tapasi Edwardin, mutta... sinähän mainitsitkin siitä tuossa alussa.  ;D
Ihan kiva idea, ja toteutuskin oli aika hyvin onnistunut. Välillä tarina vaikutti nopeasti sutaistulta, mutta silti oli hauska lukea tätä.

- Mortti

Riitu

  • ***
  • Viestejä: 63
  • Komm Und Rette Mich. Ich Schaff's Nicht Ohne Dich♥
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #9 : 22.03.2009 14:38:47 »
Oih, ihana oli. ♥ Niinkuin jotkut ovat jo tuolla sanoneet, tämä olisi voinut olla suoraan kirjasta. Tuntu jotenki vaan nii aidolta.  :D  Kiitos siis hienosta ficistä.  :-*
I have always loved you, and I will always love you.

Cappi

  • Vieras
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #10 : 22.03.2009 15:06:14 »
Oih, tää oli ihana, pidin kovasti. Olikin jo kaivannut lisää Houkutus - ficcei. Toi Chad oli kyllä aika törkeä, oli sillä otsaa tunkeutua Bellan kotiin. Vaikka Bella ei ees halunnut sitä. Ja toi Edward oli ihana kun se suojeli Bellaa.
Löysin ihan pienen virheen:

Lainaus
”En tajua, mikä Chdia oikein vaivaa”, jupisin harmistuneena.
Chadia? Jooh, ihan pieni virhe oli, mut huomasin sen heti.

Huomasin et olit linkittänyt sivun, jossa oli lisää ficcejäsi, vilkaisen nekin. Jos sieltä vaikka löytyisi jotain mukavaa luettavaa.  ;D (Yhh, yritin aukaista tuota linkkiä, mutta sivulle en pääse.  :(  Siinä taitaa olla jotain vikaa.)

Cappi.
« Viimeksi muokattu: 22.03.2009 15:08:06 kirjoittanut Cappi »

Kotitonttu

  • ***
  • Viestejä: 478
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #11 : 23.03.2009 18:07:44 »
Tää oli hyvä: )  Bellallahan ei ole ollut poikaystävää ennen edwardia mut toimii tää tälleenkin.
« Viimeksi muokattu: 04.09.2009 07:49:05 kirjoittanut Kotitonttu »
olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää

Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #12 : 05.07.2009 23:18:59 »
Luin tämän jo iät ja ajat sitten varmaan pariinkin otteeseen, mutta tuona aikana kommentoimiseni taisi olla aika vähäistä... :D

Kiitos tosi paljon, tämä oli aivan ihana. Mainio keksintö Bellan ex-poikaystävän tulo sun muut ongelmat. Puhtoisesti kirjoitettu, sujuvaa tekstiä. :)

- Amanecer
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.

UntenLaiva

  • A Musketeer
  • ***
  • Viestejä: 175
  • "Every man for himself"
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #13 : 05.07.2009 23:38:49 »
Aivan ihanan tarina!!!  :D  Totahan vois lukee viel enemmänki, harmi vaan et se loppus jo...

Jotain kirjaimia puuttus jostain välistä ym. semmosta pientä mut ei ne lukemista haittaa. Jatkaa samaa rataa!

Ayos

  • Nöpötiainen
  • ***
  • Viestejä: 440
  • Ylemmyyskompleksi
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #14 : 03.09.2009 20:53:27 »
Hmm, tämä toimisi paremmin ehkä jatkiksena... muttei tämä näin one shottinakaan huono ollut.

Mutanttiorava

  • Mutanttininjaorava
  • ***
  • Viestejä: 180
  • ;)
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #15 : 03.09.2009 23:13:03 »
on hyvä, tykkäsin tositositosipaljo, mut muutaman kohtauksen oisit viel voinu pistää. Chad olis voinu satuttaa Bellaa ja tällästä. Mut tykkäsin silti <3
Se mikä ei tapa, vahvistaa... tai sattuu vitusti!

LoveAndDeath

  • ***
  • Viestejä: 48
  • Howl, my dear one
Vs: Hankaluuksia, Edward/Bella, K-13, romance, one-shot
« Vastaus #16 : 30.09.2009 20:22:52 »
Ihana!
Just sellanen täydellinen, parempaa ei vois saada!
Taino, ehkä vähän pitempi... Sillee et Chad ei luovuttais vaan yrittäis Bellaa pari kertaa viel, ja se vika kerta ois TOSI täpärällä... Jotain et Chad ehtii viiä Bellan Flofidaan saakka, mut sit tapahtuu jotain (Esim. Edward hakee sen pois ja pyytelee anteeks et ei ehtiny tulla aikasemmin yms.) Ja sitten kaikki olis taas hyvin ja kaikki ois onnellisia! (Paitsi Chad, mut ei se väkivaltanen homo ees ansaitte onnellis loppuu!)

Anskubits

  • ***
  • Viestejä: 258
  • Only the strongest people have fallen
Ihana ! Oon aiemminkin lukenut tämän jo mutta en jostain syystä oo kommentoinut mutta nytpäs kommentoin ! ;)
Tykkäsin tosi paljon joo ;D

Yhden virheen löysin vaan
Lainaus
”En tajua, mikä Chdia oikein vaivaa”, jupisin harmistuneena. Edward näytti synkältä.
”Hän haluaa sinut takaisin”, poika sanoi. Kohotin pääni ylös niin nopeasti, että niskani melkein naksahti. Edward katseli, miten puna kohosi kasvoilleni.
”Mitä?” vinkaisin.

Eikös sen pitäisi olla Chadia?

Muuten oli toosi kiva !

<3.Anskubits
Addicted to Twilight, The Vampire Diaries, Justin Bieber, Demi Lovato and Doctor Who

beatmonkey98

  • ***
  • Viestejä: 7
Toi oli niin ihana :3

Ois saanu olla kyllä pidempikin xD