Kirjoittaja Aihe: Hyvästi, veljeni. Fred/George, S  (Luettu 2945 kertaa)

Shindara

  • ***
  • Viestejä: 7
Hyvästi, veljeni. Fred/George, S
« : 15.03.2008 22:01:45 »
Author: Shindara
Genre: angst, deathfic, twincest, romance, songfic
Pairing: Fred/George
Rating: S
Varoitukset: insesti
Summary: Fredin ajatuksia
Disclaimer: J.K Rowling omistaa hahmot.
A/N: Halusin kirjoittaa tästä, sillä Fredin kuolema oli surullisin asia koko kirjassa. Sanat Eric Claptonin Tears In Heaven- kappaleesta.




Avasin silmäni, kävelin kohti hohtavaa valoa. Tunsin kyynelten virtaavan kasvoillani, olivatko ne omiani?
Tiesin olevani surullinen, mutta silti hymyilin. En tiennyt missä olin, katselin sokeana ympärilleni.
Mitä oli tapahtunut?
Erotin valkoisessa sumussa siintävän hahmon. Hahmo katsoi minua ja juoksi sitten pois.
"Odota!" huusin, mutta en kyennyt kuulemaan sanoja jotka kirposivat huuliltani.

Erotin pojan punaiset hiukset juostessani hänen peräänsä. Sitten sumu äkkiä katosi ja saavuin kauneimpaan paikkaan minkä olin koskaan nähnyt. Olin pienellä metsäaukealla kirkkaan lammen rannalla. Katsoin peilikuvaani lammen pinnasta ja huomasin kyyneleiden tahrimien kasvojeni edelleen hymyilevän. Sitten huomasin pinnassa toisetkin kasvot. Pienen punahiuksisen pojan hymyilevät kasvot.
Kohotin katseeni veden pinnasta ja näin vieressäni seisovan pikkupojan. Hän muistutti minua etäisestä jostakin.
"Kuka sinä olet?", kysyin.
Poika hymyili minulle surullisesti ja huomasin hänen ihonsa hohtavan samaa sävyä kuin lammen pinta.
"Minä olen sinä", poika vastasi.

Would you know my name if I saw you in heaven?
Would it be the same if I saw you in heaven?
I must be strong and carry on,
'Cause I know I don't belong here in heaven.


Silloin huomasin pojan toisen korvan puuttuvan ja henkäisin kivusta. Nimeni muisto iski tajuntaani kuin tuhat piikkiä.
Nyt ymmärsin kaiken, minä olin kuollut.
"Minä olen Fred", sanoin puoliksi itselleni, puoliksi vieressäni seisovalle pojalle.
Nyt huomasin pojan hymyn hiipuvan, ja poika alkoi hitaasti kasvaa, kunnes edessäni seisoi täsmälleen itseni näköinen poika, paitsi että hänen toinen korvansa puuttui.
"Minä tiedän", poika sanoi minulle lempeästi, mutta surullisesti.
Katsoin poikaa, minä tunsin hänet, olin nähnyt hänet ennenkin. Leiskuvan punaiset hiukset.

Would you hold my hand if I saw you in heaven?
Would you help me stand if I saw you in heaven?
I'll find my way through night and day,
'Cause I know I just can't stay here in heaven.


"Minä olen George", poika sanoi. Muistot valuivat sisimpääni takaisin ja kipu viilsi rintaani. Pohjaton tuska, muisto rakkaudesta jäi silmieni eteen kuin kuva. Kehoni alkoi täristä ja itkin, minä olin menettänyt elämäni ja rakkauteni. "George...", hänen nimensä toistaminen sattui vain yhä enemmän, mutta huuleni eivät lopettaneet sen nimen lausumista.
En muista kuinka kauan itkin, milloin lopetin, milloin se alkoi. Mutta muistan mitä hän sanoi minulle.
"Minä olen sinun toinen puolesi, kokonaisesta on jäljellä enää puolikas", hän sanoi.
Katsoin veljeäni jota olin rakastanut yli kaiken. Veljeäni jota en näkisi enää koskaan. Hän ojensi minulle kätensä ja minä tartuin siihen.

Time can bring you down, time can bend your knees.
Time can break your heart, have you begging please, begging please.

Beyond the door there's peace I'm sure,
And I know there'll be no more tears in heaven.


"Katso lammen pintaa, kun tuuli puhaltaa, lammen pinta väreilee, se on kuin elämä", George sanoi pitäen yhä kädestäni kiinni. "Mitä tapahtuu kun pinta rikkoutuu?", kysyin.
Veljeni käänsi silmiensä surullisen katseen minuun.
"Otetaan yhdessä selvää", hän sanoi, ja kurkotimme yhdessä koskemaan lammen pintaa.

Would you know my name if I saw you in heaven?
Would it be the same if I saw you in heaven?
I must be strong and carry on,
'Cause I know I don't belong here in heaven.


Lammen seesteinen pinta alkoi väreillä ja tunsin sieluni hiljalleen lipsuvan pois. Katsoin hätääntyneenä Georgea, joka hymyili, vaikka hänen silmänsä olivat täynnä kyyneleitä. Itkimme yhdessä ja hän veti minut lähelleen.
"George?"
"Niin?"
"Minä rakastan sinua"
"Niin minäkin sinua"

Ja niin minä katsoin sumuun nähden vain yhden asian, veljeni. Ehkä kuolema ei olekaan lopullista.


------------------
kommentteja olisi kiva saada :-------------)



// Sca lisäsi varoitukset
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 17:54:08 kirjoittanut Renneto »
Mutta olenhan nyt luonasi.

Alla hallapuun.

Angelico

  • Vieras
Vs: Hyvästi, veljeni.
« Vastaus #1 : 17.03.2008 11:51:18 »
Oh, teksti oli hieman tökkivää, mutta luettavaa toki. Olen lukenut yhden ficin, joka on parhain lukemani, joten on hieman hankala lukea muita Fred/George -parituksia ja olla vertaamatta muita siihen. Olisin kaivannut pidempää tekstiä, tämä eteni liian nopeasti. Tuskan ja menetyksen kuvailua olisin halunnut enemmän. Tykkäsin tästä kuitenkin.

Lainaus
tunsin sieluni hiljalleen lipsuvan pois.

Hmm, ehkä lipuvan olisi parempi sana tuohon. Lipsuvasta tulee mieleen ensimmäisenä liukastelu.

Arvaa mistä tykkäsin eniten tässä? Ficin viimeisestä lauseesta.  Se oli kaunis.