Kirjoittaja Aihe: Hetalia: Pieniä hetkiä maailmasta, raapaleitax105 S // 6.12.  (Luettu 7267 kertaa)

Vyra

  • Vieras
Lyndsay: Oooo! Kiitos! Kiva, kun kelpasi : )
Minä oon ihan varma, että Tsekki ja Slovakia olisi niin suloisia, jos ne vaan olisi oikeita hahmoja. Ne on aina samaa mieltä kaikesta.

Sly: Kiitos! Älä ny kuitenkaan sairaalakuntoon itteesi hihku...
Ihan rehellisesti. Sen jälkeen kun kirjotin tuon lunni-raapaleen, mie pysähdyin hetkeksi, tuijotin näyttöä ja ihan kirjaimellisesti ajattelin "mitä ihmettä...?" Mut sit sen jälkeen ajattelin että on sitä hullumpiakin tullu tehtyä.

hamsu: Kiitos!
Lainaus
Tuo Geysir, eikö se ole finskaksi vain kuumalähde?
mitäänhajua. Eikö kuumalähde olisi vaan ihan millainen tahansa lämmin lätäkkö? Se kyl kuulosti oikealta, mut sitten ajattelin että suomenkielen tuntien geysir olisi jotain tyyliin "vettäsyökseväisokuumalähde" ja se olisi yhdyssana.

Lainaus
Lainaus
Miksihän mie en oo muuten ennen kysynyt? Okei, mä meen sinne ehkä pääsiäisenä niin saahaan tähänkin arvoitukseen joku ratkaisu
mulle tuli heti olo, et tuo kysymys/vastaus tulee purkautumaan raapaleena johon hollanti ainakin jotenkin liittyy....
...Onko tämä haaste?! : D

Okei, vielä pari uutta, koska mie unohdin että Islannin piti kutsua Norjaa isoveljeksi.


55.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Jälkipyykki
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Norja ja Islanti

”Hei, lillebror”, Norja yhtäkkiä sanoi ja pyöritteli lusikkaa kahvikupissaan. Metallin kevyt kilahdus kuppia vasten toi muuten hiljaiseen huoneeseen jotain ääntä, ja Islanti nosti katsettaan hieman sanomalehdestä.

”Mitä?” hän kysyi. Oli kulunut pari viikkoa siitä, kun hän oli joutunut isännöimään maailmankokouksen ja hän oli viimein todennut toipuneensa sen verran, että oli päättänyt vierailla Norjan luona. Norjalaisen talossa oli aina niin rauhallista, paitsi tietenkin silloin kun Tanska päätti pistäytyä kylässä, ja Islanti huomasi kaipaavansa hetken rauhaa.

”Dan ei muuten tehnyt mitään typerää viime kokouksen aikana”, Norja totesi rauhallisesti ja Islanti rypisti kulmiaan miettiessään asiaa. Hän oli ihan varma, että järkevä käytös oli tanskalaiselle mahdotonta, mutta mitä enemmän hän asiaa ajatteli sitä enemmän hän huomasi sen olevan totta. Monet muut olivat tietenkin aiheuttaneet hänelle päänvaivaa enemmän kuin tarpeeksi, mutta Tanska oli käyttäytynyt aivan kuin paraskin opettajan lempioppilas.

”Entä sitten?” Islanti kuitenkin mutisi, vaikka kuitenkin muisteli ehkä tehneensä kyseenalaisen sopimuksen norjalaisen kanssa asiasta. Norja tietenkin muisti sen myös.

”Arvaa kenen ansiota se oli”, hän totesi hymähtäen hieman, ”lillebror.” Islanti epäröi hetken, mutta huokaisi sitten tietäen ettei Norja jättäisi häntä rauhaan ennen kuin hän pitäisi sanansa.

”Sinun ilmeisesti”, hän sanoi totisena, ”takk, stóri bróðir.”

”Ole hyvä”, Norja sanoi yksinkertaisesti, mutta hän oli selvästi erittäin tyytyväinen. Hänen ilmeensä pysyi tutun tyynenä, mutta silti myöhemmin illalla Tanska pysähtyi hämmentyneenä hänen eteensä ja hetken epäröinnin jälkeen kysyi, kuinka monta kahvikupillista norjalainen oli tarkalleen juonut että oli tullut niin iloiseksi.


A/N: Mutta miten Norja piti Tanskan pois ongelmista... Hmm...


56.
Nimi: Heeeeey, Macarena!
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Preussi, Ranska, Espanja + pari muuta

Preussilla ja Ranskalla oli tylsää. Varsinkin Preussilla, joka oli jälleen kutsumatta ilmestynyt kokoukseen ja istui nyt ystäviensä vieressä. Espanjallakin olisi varmasti ollut tylsää, mutta Romano sattui olemaan puhevuorossa ja espanjalaisella oli tarpeeksi tekemistä italialaisen ihailemisessa, että olisi huomannut kuinka tylsä kokous oikeasti oli. Ranska ja Preussi olivat silti kyllästyneitä hänenkin puolestaan.

Pitkältä tuntuvien hetkien ja määrätietoisen puhelimen räpläämisen jälkeen Preussi kuitenkin lopulta löysi jotain, mikä saattaisi hieman lievittää ankeaa kokousilmapiiriä. Hän virnisti itsekseen, jätti Saksan häneen luoman katseen huomiotta ja työnsi puhelimensa ranskalaisen eteen.

”Fra, hei”, hän kuiskasi saadakseen miehen huomion ja osoitti sitten puhelintaan. Ranska tajusi idean heti ja hymyili hyväksyvästi. He odottivat kärsivällisesti täydellistä hetkeä, joka koitti viimein kun Romano lopetti puheensa ja oli palaamassa takaisin paikalleen. Preussi painoi musiikin päälle.

Dale a tu cuerpo alegria Macarena. Que tu cuerpo es pa' darle alegria y cosa buena!

Espanja hätkähti heti päiväunistaan ja hänen kätensä nytkähti melkein tahtomattaan. Romano ehti juuri ja juuri tajuta, mikä kappale yhtäkkiä soi kokoussalissa täysillä voilumeilla, kun Espanja jo tarttui hänen käteensä ja kiskoi mukaansa.

”Ven! Baila conmigo!” hän huudahti ja hymyili riemastuneena samalla kun Romano kirosi hänelle, Preussi ja Ranska nauroivat ja Saksa huokaisi samalla kun katsoi veljeään erittäin pahasti. Häneltä menisi taas kauan saada kaikki palaamaan järjestykseen.


A/N: Jos koskaan löydätte itsenne keskeltä isoa porukkaa espanjalaisia (se on yllättävän helppoa, koska ne on kaikki laumaeläimiä ja hengaavat porukassa), laittakaa Hey, macarena soimaan. Ihan sellaisena pienenä kokeena. Voin sanoa, että 99% varmuudella ne kaikki sekoaa ja alkaa tanssia. Tämän olen jo kolmesti testannut (ja vain kerran en juossut tarpeeksi nopeasti karkuun ja jouduin tanssimaan kans.)

Lyndsay

  • ***
  • Viestejä: 9
Se tapahtui taas. Siis, istun juuri bussissa matkalla kotiin ja aikani kuluksi ajattelin käydä tsekkaamassa löytyisikö Finin puolelta jotain mukavaa. No sanonpahan vaan että kavereilta saattoi tulla muutama 'mitä toi nyt virnuilee'-katse. Ja oli lähellä etten alkanut nauramaan ihan ääneen. (Luoja tässä tarvitsee hyvät vatsalihakset, ei ihan helppoa ollut ja melkein tukehduin :'D) Ja tässä bussissa siis tätäkin puhelimellani nakuttelen, ei vaan voinut jättää myöhemmäksi.

Mutta anyway:
Lainaus
”Ole hyvä”, Norja sanoi yksinkertaisesti, mutta hän oli selvästi erittäin tyytyväinen. Hänen ilmeensä pysyi tutun tyynenä, mutta silti myöhemmin illalla Tanska pysähtyi hämmentyneenä hänen eteensä ja hetken epäröinnin jälkeen kysyi, kuinka monta kahvikupillista norjalainen oli tarkalleen juonut että oli tullut niin iloiseksi.
Tämä oli niin suloinen kohta... Den, sä oot kyllä aika taitava huomaamaan asioita Norgestasi :')
Tästä raapaleesta vielä, että Norja ja Islanti ovat yhdessä kyllä niin ihania yhdessä (Siis nimenomaan veljeksinä) ja tosi uskottavasti olit kirjoittanut ne.

Sitten tämä seuraava... Tässä mulla viimeistään ilmeni ongelmia itseni hillitsemisessä, ihan mahtava :'DDD Ja ihana muutes tuo vertaus espanjalaisista ja laumaeläimistä!

minja

  • Ocean Soul
  • ***
  • Viestejä: 158
Kivoja kirjoituksia taas! <3 Toi islanti-sarja oli kiva :)
*Anteeksi, että olen olemassa.*
Time to rest and finish the show.
30.11.1939-13.3.1940 <3
Yksäröinti sallittu :) = yksinäinen ihminen
Virhe
Saatan myös olla Miriadell

Slytherin cat

  • Vieras
Aa, en kestä niiden kolmen täydellisyyttä..! Siis Norjan, Islannin ja Tanskan. Tuo ensimmäinen teksti oli kaikin tavoin todella suloinen, jopa Norjan kahvikuppia myöten. Minusta tuntuu vähän sille, että usein Tanska huomaa ja ymmärtää tuosta norjalaisesta vain ne asiat, jotka hän haluaa huomata ja ymmärtää...

Ja tuo toinen, Preussi hyvinkin voisi tehdä noin. Mietinpä vain, miten tylsän puheen Romano oikein oli onnistunut keksimään, ja miten...
Nyt minulla soi varmaan loppuviikon macarena päässä. Niin, ja tuota melkeinpä voisi testata, kun olen kerta Espanjaan menossa kesällä. : D (miten voi juosta karkuun, kuitenkin niin, että musiikki jää soimaan, eikä joudu hylkäämään kännykkäänsä..?)

Mutta kiva oli näitä taas lukea. ^^
[tekisi mieli haastaa sinut kirjoittamaan pohjoisten 2p-hahmoista, mutta enpä tiedä, eh.]

Vyra

  • Vieras
Lyndsay: Kiitos! Heh he :D

minja: Kiitos! Kiva kun kelpasi

Sly: Kiitos :) Joo, testaa! Se on kivaa! Se on osa sitä hupia, kun miettii miten pääsee karkuun...
Ei oikeesti, kaikki mun tapaamat espanjalaiset on poikkeukseta olleet tosi ystävällisiä ja kivoja ja ne tykkää tanssia kaikkien kanssa.
Mie en osaa 2p -hahmoja... mut eiköhän joku muu niistäkin kirjottele!


Tässä on nyt yksi pitkä raapale, koska mun pitäis tehdä koulujuttuja, mut halusin kuitenkin kirjoittaa jotain Virosta, Suomesta ja Unkarista, koska perhesuhteet on niin <3

57.
Nimi: Kunnes jälleen kohtaamme
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Viro, Unkari, Suomi, Itävalta ja Ruotsi

Pienikokoiset hevoset ravistelivat päitään ja polkivat maata kavioillaan, mutta niiden ratsastajat olivat rauhallisia ja selvästi kaikki kolme syvällä mietteissään. Tuuli kiskoi heidän vaatteitaan ja hiuksiaan, mutta se oli silti tarpeeksi lauhkea, etteivät he välittäneet siitä. Lopulta toinen vaaleahiuksisista pojista kääntyi katsomaan viereisen hevosen selässä istuvaa tyttöä.

”Minun ihmiseni haluavat lähteä jo”, hän sanoi vaimeasti ja selvästi hieman surullisella äänellä. Tyttö nyökkäsi heti, muttei laskenut katsettaan taivaasta, joka aukeni heidän yllään häikäisevän sinisenä ja näytti jatkuvan äärettömiin maailmanlaidan ylitse.

”Niin minunkin”, hän totesi hetken päästä, ”mutta he haluavat seurata sitä lintua.”

”Täytyykö meidänkin oikeasti erota nyt?” toinen pojista, joka istui toisen takana saman hevosen selässä, kysyi apeana. Tyttö hymyili hänelle pahoittelevasti.

”Me emme voi jättää kansaamme”, hän muistutti, ”mutta ainakin te kaksi menette samaa tietä vielä hetken kauemmin yhdessä.” He kaikki tiesivät sen, mutta yksikään heistä ei näyttänyt kovin iloiselta tai jännittyneeltä tulevien seikkailujen vuoksi. Hetken he olivat hiljaa, mutta sitten kaikuva torvi soi kauempaa ja tyttö nosti katseensa ääntä kohti.

”Minun on mentävä nyt”, hän sanoi kääntäessään ratsunsa, ”mutta me tapaamme varmasti uudelleen, niinhän?”

”Tietenkin!” pojat vastasivat yhteen ääneen, ”ehkä joskus maailma on pienempi ja me voimme tavata joka päivä ihan niin kuin ennenkin.” Tyttö hymyili, nyökkäsi ja lausui viimeisen tervehdyksensä ennen kuin kiirehti kansansa perään. Pojat katsoivat hänen peräänsä hetken, mutta käänsivät sitten ratsunsa kohti pohjoista tietämättä, mikä heitä odottaisi siellä.

****** Monta vuosisataa myöhemmin

”Sinä olet siis Ruotsi”, Itävalta sanoi nähtyään pohjoisen valtion ensimmäisen kerran. Hän ei kuulostanut vihaiselta tai edes äkäiseltä. He olivat olleet sodassa keskenään vain hetki sitten, mutta valtioilla itsellään ei ollut varaa kantaa kaunaa toisiaan kohtaan kovin pitkään. Ruotsikaan ei tuntunut välittävän ja hän vain nyökkäsi tervehdykseksi.

”Tämä on…”, Ruotsi aloitti ja aikoi esitellä mukanaan kulkevan toisen valtion, mutta hämmentynyt naisen ääni keskeytti hänet. Itävalta käänsi hieman katsettaan ja ehti sopivasti nähdä Unkarin juoksevan esiin sivummalta mekon helmat kiireesti käsiinsä kerättynä.

”Oletko se todella sinä?” unkarilainen kysyi hämmennyksen, epävarmuuden ja ilon sekaisella äänellä pysähdyttyään aivan Ruotsin tuoman nuoren valtion eteen. Hetken he katsoivat toisiaan, mutta sitten hän näytti tunnistavan naisen.

”Mag… Magyar?” hän kysyi selvästi hakien sanoja kielestä, jota ei ollut puhunut aikoihin. Se kuitenkin oli tarpeeksi vakuuttamaan naisvaltion ja onnellisena nauraen hän heitti käsivartensa miehen ympärille.

”Oi, Suomi”, hän sanoi melkein itkien, ”minulla oli sinua niin ikävä.”

”Niin minullakin sinua”, suomalainen kuiskasi ja halasi naista tiukasti. He vaihtoivat muutaman hapuilevan sanan kielellä, jonka olivat jakaneet niin kauan sitten, ja kumpikin näytti unohtaneen täysin missä he olivat. Vasta Itävallan ääni palautti heidät takaisin nykyhetkeen satojen vuosien päästä.

”Te siis ilmeisesti tunnette toisenne jo”, itävaltalainen totesi. Ruotsi murahti jotain ja katsoi suomalaista sen verran kumma ilme kasvoillaan, että Suomi päätti että olisi ehkä parasta selittää tilanne nopeasti.

”Hän on minun serkkuni”, hän sanoi ja Ruotsin ilme vaihtui heti.

******* Taas muutama sata vuotta myöhemmin

Lento Budapestiin: 2, 5 tuntia
Ajomatka lentokentältä Unkarin kotiin: 40 minuuttia.

Kaikki kolme valtiota istuivat kauniin talon kuistilla eikä kenelläkään heistä näyttänyt olevan kiire mihinkään. Aurinko paistoi häikäisevästi ja sininen taivas muistutti heitä monista muista kerroista, kun he olivat katsoneet taivasta ja miettineet, miten kauniilta se näytti. Pöydällä oli mehukannu ja lautasellinen erilaisia naposteltavia, jotka Unkari oli valmistanut. Suomi ja Viro olivat asettuneet tiukasti varjon alle peläten sitä, että Keski-Euroopan aurinko muuttaisi heidän vaalean ihonsa punaiseksi, mutta Unkari oli nauranut heille ja nautti itse auringon kosketuksesta ihollaan. Kevyt tuuli liikutteli heidän hiuksiaan ja ilmassa tuoksui paprika.

”Hei”, unkarilainen sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, ”te olitte oikeassa.” Viro laski lukemansa kirjan alas ja Suomi, joka oli jo melkein nukahtanut hetkeksi, avasi toisen silmänsä haukotellen samalla.

”Mistä?” Viro kysyi samalla kuin suomalainen mutisi siitä, että hän oli aina oikeassa mutta muut eivät vain uskoneet häntä.

”Siitä, että maailmasta todella tuli pienempi”, Unkari vastasi hymyillen ja miehiltä meni hetki keksiä, mistä hän puhui. Viimein he kuitenkin ymmärsivät ja kummankin huulille kohosi hymy, kun he ajattelivat tapahtumia niin kauan sitten. Sanomatta enää sanaakaan he tarttuivat toisiaan käsistä ja unohtivat hetkeksi, että maailma heidän ympärillään jatkoi kulkuaan.


A/N: Suomalaisten, virolaisten ja unkarilaisten alkuperä on mysteeri (hulluin huhu sanoo, että myö ollaan kaikki ulkoavaruudesta! Se kyl selittäis tosi monta juttua.) mutta oletettavasti ollaan kaikki Aasian puolelta lähtöisin. Tämä raapale oli nyt vähän huti canonista, koska jotenkin mie oon ymmärtänyt niin että Unkari ei olisi ollut olemassa noin kauaa ja Hima ei oo tainut selittää mitään siitä mistä ihmeestä Suomi tai Viro on tupsahtanut, mutta fanihan saa aina leikkiä?
Toisen osan ajanjakso on jossain 1600-luvun kieppeillä ja viimeinen on nykypäivää.
Nyt mulla on vähän kiirekausi, mut varautukaa Unkari-raapaleisiin! (ja Hollantiin.... muahahahahaaa...köh.)

hamsu

  • ***
  • Viestejä: 372
Heti aluksi joo voithan ottaa sen haasteena, mutta täysin miten itse sen haluat ymmärtää tai toteuttaa :)
mutta kuumalähdehän on vain tuo ja kylmälähde sitten pelkkä lähde/hete.  vai olisiko kuumasuihkulähde? vaikea suomenkieli..


57. Sukulaisuuksista on aina mukava lukea. Missähän aavikolla(?) nuo ratsasti, tuli vain semmonen olo tuosta  lauhkeasta tuulesta, et jossain kuivalla kankaalla net ratsastaa suomenhevosten esiasteella :D.    Mitä lintua kolme alussa seuraili tai Unkari seurasi?
Pakko myöntää et rapsahdin nauramaan Ruotsille ja Ösille kun ne on niin jäykkiä ja seurapiirimäisiä, siis muodollisia ja käyttäytymissäännöt jotka tavallaan ohjaa, kun ensimmäisiä kertoja tutustutaan. vs: Suomi ja Unkari jotka tuttavallisesti alkaa höpöttämään innoissaan ikivanhalla kielellä, jota kukaan ei muista hädin tuskin net itsekään =) Mitä kieltä tuo oli muuten?
Lainaus
Ruotsi murahti jotain ja katsoi suomalaista sen verran kumma ilme kasvoillaan, että Suomi päätti että olisi ehkä parasta selittää tilanne nopeasti.
  epäilikö ruotsi että suomi pettäisi sitä unkarin kanssa? ;)
Suomalainen on aina oikeassa, .. (tuolla periaatteella eduskunta olis aika äkkiä kaput.. jos jokainen on oikeassa eikä virheitä olisi) muuta onneksi voi olla myös monia tapoja olla oikeassa :) Niin maailma on pienempi ja vaarallisempi, mutta myös suurempi samaan aikaan. Ihanasti loppui sillai ei haikeisiin mut tavallaan haikeisiin tunteisiin. ymmärsitkö yhtään mitään selityksestä?

Ulkoavaruus kyllä selittäisi joo :D


55. Niin, lopussa kiitos seisoo. Voin huýcin (<yritin kirjoittaa hyvin) hyvin kuvitella Norjalla olevan loppupäivän sellainen pieni kestohymy, mitä tanskakaan ei saa pois pyyhittyä hölmöilemällä.  niin mitenkäs norja siinä onnistui, icey voisi kysyä selitystä norjalta joskus :D

56. Voisin lainata koko raapalee tähän, sillä se oli ihana. siitä löytyi fluffia, humoria, hivenen songfikkiä ja tylsältä kuulostava kokous. :D   Preussi ja ranska pitämässä hauskaa Antonion kustannuksella. Kostiko roma jotenkin  tanssihyökkäyksen kohteeksi joutumisen jotenkin tietylle kaksikolle? 


      hamsu   

siellä se hollanti jo pyöräilee inspiraation kanssa..

Vyra

  • Vieras
hamsu: Kiitos :) Kuumasuihkulähde kuulostaa jo tosi oikealta. Mitähän wikipedia muuten sanoo tästä? Ei edes tullut mieleen tarkistaa... Ei sano mitään, pahus.

Lainaus
Mitä lintua kolme alussa seuraili tai Unkari seurasi?
Niin, unohdin sitten koko raapaleen pointin selittää... Unkarilaisilla on tarina siitä, että he seurasivat kotkaa/haukkaa koko matkan nykyisille asuinsijoilleen. Mie en oo täysin varma onko se kotka vai haukka, koska kaveri kertoi minulle tämän tarinan eikä hänkään ollut aivan varma (oli kuitenkin unkarilainen, mutta ilmesesti englannissa ei ollut tasan tarkkaa käännöstä sille nimelle, koska unkarissa eläinten nimet on paljon monimuotoisempia)
Se kieli oli varmaan jotain Unkarin/suomen esiastetta, en tiedä... Wikipedia sanoo, että meijän kielet on lähteneet kantauralista, joten mennään sillä.

Lainaus
siellä se hollanti jo pyöräilee inspiraation kanssa..
Nyt oli mun vuoro tipahtaa tuolilta :D En olisi osannut itekään osuvammin sanoa!

Okei, pari uutta ja sitten mie alotan pääsiäisloman häviämällä naapurimaahan.


58.
Nimi: Den Haag
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Hollanti ja Belgia

”Hei Hollanti, voisitko…”
”Minulla on ongelma, Hollanti…”
”Hol, kumpi meistä…”

”Miksi te kaikki aina ravaatte minun luonani jokaisen ongelman takia?” Hollanti murahti, kun jälleen yksi valtio saapui hänen luokseen ja oletti hänen jotenkin mystisesti keksivän kaikkia ilahduttavan ratkaisun ties mihin ongelmaan. Hollantilainen ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä, mutta hänen sisarensa vain loi häneen pitkän katseen joka kertoi selvästi, ettei Belgia ymmärtänyt miksi tarkalleen Hollanti valitti asiasta.

”Den Haag”, nainen sanoi yksinkertaisesti ja Hollanti katsoi häntä hetken ilmeettömästi ennen kuin muisti.

”Ai niin”, hän mutisi silti äkäisenä.


A/N: Den Haag (Haagi hollanniksi), on se kaupunki jossa kansainvälinen tuomioistuin sijaitsee. Se on Hollannin kolmanneksi suurin kaupunki ja jotenkin kävi mielessä, että nyt kaikki muut ravaa Hollannin luona ongelmineen.


59.
Nimi: Zemiaky!
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Saksa ja Italia

”Saksa, Saksa!” Italia huusi innoissaan ja saksalainen pysähtyi hetkeksi odottamaan häntä. Italia oli hieman hengästynyt juoksemisensa jälkeen, mutta selvästi liian innostunut pysähtyäkseen odottamaan hengityksensä tasaantumista.

”Mitä nyt?” Saksa kysyi, kun italialainen yritti parhaansa mukaan selittää tilannetta käsillään, muttei onnistunut saksalaisen puutteellisten ymmärtämiskykyjen vuoksi.

”Minulla on sinulle jotain!” Italia lopulta huudahti ja työnsi jotain hänen käteensä. Saksa nyökkäsi ja katsoi sitten lahjaansa hieman tarkemmin. Se oli aika pieni, ruskea ja epätasaisen pyöreä.

”Peruna?” hän kysyi, ”Italia, miksi…”

”Non, non”, Italia sanoi edelleen innostuneena, ”se ei ole peruna! Se on leivos. Slovakia antoi sen minulle ja, koska sinä pidät niin paljon perunoista, minä ajattelin, että Saksa varmasti pitäisi tästä, koska se näyttää niin paljon perunalta, muttei kuitenkaan ole ollenkaan peruna. Maista, maista!” Saksa nyökkäili ja maistoi leivosta kuuliaisesti, koska Italia ei varmasti lepäisi ennen kuin hän olisi tehnyt niin. Se ei tosiaankaan ollut perunanmakuinen ja oikeastaan yllättävän makea.

”Oikein hyvä”, saksalainen totesi, ”kiitos, Italia. Miksi Slovakia kutsui tätä.”

”Oh, hienoa että pidit siitä”, italialainen sanoi ilahtuneena, ”hän sanoi, että se on… um… Zemiaky! Sí, zemiaky.”

”Mutta”, Saksa sanoi hieman epäilevästi, ”eikö se tarkoita perunaa?”

”Sí! Eikö olekin hauskaa?”


A/N: Zemiaky on slovakialainen leivos, joka muuten oikeasti näyttää perunalta (Linkki  Zemiaky on heti ekassa kuvassa ja myöhemmin löytyy reseptikin) Minun syömä näytti jopa enemmän perunalta. Niin paljon, että kysyin kaverilta miksi täällä pidetään perunoita kakkujen vieressä esillä. Kaveri nauro aika kauan.
Ja nyt te tiedätte, mikä on peruna slovakiaksi!


60.
Nimi: Kaikki ovat varuillaan
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Preussi, Ranska ja Espanja

”Oi, hola Fra!” Espanja huudahti huomatessaan miehen jota juuri raahattiin paikalle. Preussi oli selin ovea kohti, mutta onnistui kuitenkin hänkin kääntämään päätään sen verran, että näki ranskalaisen silmäkulmastaan.

”Onpa mahtavaa nähdä sinutkin täällä”, hän sanoi ja virnisti, kun Ranskan paikalle taluttaneet valtiot istuttivat miehen penkille Espanjan ja Preussin viereen ja tyynesti sitoivat hänen kätensä.

”Oui, minä en jää koskaan juhlista pois”, Ranska totesi täysin tyytyväisenä ja kaksi muuta naurahtivat.

”Porukassa on aina hauskempaa”, espanjalainen sanoi laulavalla sävyllä. Ranskan tuoneet valtiot poistuivat sanomatta sanaakaan ja kolmikko kuuli kuinka ovi lukittiin heidän jälkeensä.  He jäivät siis täysin kolmestaan huoneeseen, joka ei oikeastaan ollut lainkaan hassumpi huone. Se oli pienehkö, mutta ikkunasta näkyi kaunis maisema ja huonekalut olivat yksinkertaisen tyylikkäitä. Huone vaikutti kuitenkin hieman persoonattomalta, joten Ranska arveli itsekseen sen olevan jonkun vierashuone. Hän ei kuitenkaan päässyt tutkimaan asiaa tarkemmin, koska hänet oli sidottu tuoliin kiinni. Aivan kuin Espanja ja Preussikin. Heidät oli asetettu selät vastakkain, mutta päätä kääntämällä he pystyivät kuitenkin näkemään toisensa.

”Missä me muuten olemme?” Espanja kysyi hetken päästä ja katseli uteliaana ympärilleen. Ikävä kyllä hänen edessään olevasta ikkunasta avautuva maisema oli niin tyypillinen, ettei hän osannut yhdistää sitä erityisesti mihinkään valtioon.

”Hm, ei aavistustakaan”, Ranska myönsi, ”Gil?”

”Mahtava minä veikkaan Keski-Eurooppaa!” preussilainen julisti ja muut nyökkäilivät. Heistä Preussi oli se, joka nykyään pyöri eniten ties missä, joten hänen arvauksensa olisi luultavasti kaikkein pätevin.

”Sehän hienoa”, ranskalainen totesi, ”miten he muuten saivat huijattua teidät tähän ansaan? Minulle he sanoivat, että joku onneton raukka tarvitsee minun… Kulinaarisia taitojani. Jätetään nimi mainitsematta tällä kertaa, mutta puhun eräästä suloisen äkäisestä ja toivottomasta saarivaltiosta.” Kaksi muuta nyökkäilivät taas.

”West”, Preussi vastasi yksinkertaisesti ja hieman pettyneellä sävyllä, ”minun oma epämahtava veljeni oli se, joka petti minut näin. Ei todellakaan mahtavaa.”

”Niin no, jos mietitään kuinka monta kertaa sinä olet aiheuttanut hänelle ongelmia”, Ranska totesi ja kohautti olkiaan sen verran kuin sidotut kädet antoivat myöten.

”Meh, ihan sama”, Preussi totesi ja potkaisi sitten kevyesti espanjalaisen jalkaa, ”Tonio, miten ne saivat sinut tänne?”

”Tuota”, Espanja sanoi aavistuksen nololla äänellä, ”he vain pyysivät nätisti minua tulemaan tänne ja istumaan alas.” Huoneeseen laskeutui hetken hiljaisuus, kun kaksi muuta valtiota miettivät tätä nerokkaan yksinkertaista suunnitelmaa, jonka vuoksi Espanja oli saatu kiinni.

”Voi, Tonio”, Ranska huokaisi ja pudisti päätään samalla kun Espanja hymyili pahoittelevasti.

”Onkohan Romanitolla jo ikävä minua?” hän kysyi vaihtaen puheenaihetta.

”Mahtava minä olen aika varma, että sinun Romanosi oli ensimmäisenä kannattamassa tätä ideaa”, Preussi totesi ja tuhahti.

”Sí”, Espanja myönsi, ”mutta hänellä on silti varmasti ikävä minua!”

”Aivan, Tonio”, Ranska lupasi, ”jos kerta haluat uskoa niin.” Espanja hymyili tyytyväisenä, sillä hän tosiaankin uskoi niin ja hän oli se joka tunsi italialaisen parhaiten, joten tässä asiassa hän luotti itseensä todella vahvasti.

”Milloinkahan he muuten päästävät meidät pois täältä?” Preussi kysyi hetken päästä. Hän oli onnistunut keplottelemaan toisen jalkansa koukkuun toisen alle ja keikkui tuolillaan selvästi luottaen siihen, että Ranskan ja Espanjan tuolit ottaisivat vastaan, jos hän kaatuisi.

”Luultavasti sitten, kun aprillipäivä on ohitse”, Ranska totesi, ”surullista, meillä on aina niin hyviä ideoita tälle päivälle.”

”Muut eivät ilmeisesti pidä niistä ideoista?”

”Kaikki merkit viittaavat siihen, että eivät.”

”Ihan epämahtavaa.”


A/N:
Mie päätin säästä kaikki tänä vuonna ja tehdä vain raapaleen tästä päivästä, koska tästä triiosta on aina niin hauska kirjoittaa.
« Viimeksi muokattu: 22.04.2015 17:01:37 kirjoittanut Vyra »

Vyra

  • Vieras
61.
Nimi: Pupu voitti ravit
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Hollanti, Suomi, Ruotsi + joukko muita

”Ja päivän viimeisessä lähdössä mukana…”, kuuluttajan ääni kaikui kaiuttimista koko radalle ja tekniikan aiheuttama metallinen sävy äänessä sai Suomen irvistämään hiukan, mutta hän jätti asian kuitenkin suurimmaksi osaksi huomiotta ja vain katseli kiinnostuneena kuinka selostajan esittelemät hevoset ravasivat radalle. Ilta oli ehtinyt jo pitkälle ja taivas näytti pikimustalta, vaikka rata ja katsomo olivat valaistut kirkkain valoin. Suomi vilkaisi pitelemäänsä lähtölistaa mietteissään. Viimeisessä lähdössä ei ollut mukana yhtäkään suomalaista hevosta tai ohjastajaa, joten Suomen yleensä käyttämä suosimistaktiikka ei toiminut tällä kertaa eikä hän osannut päättää, mitä hevosta kannattaisi sillä kertaa.

”Ruotsi, kuka sinun mielestä voittaa?” hän kysyi toiselta valtiolta. Monet valtiot olivat paikalla, koska he olivat sillä kertaa kokoontuneet pitämään säännöllisen kokouksensa Hollannin luona ja jotenkin osittain vahingossa päätyneet seuraamaan iltaraveja.

”Tämä”, ruotsalainen mutisi ja osoitti hevosta, jonka nimen perässä komeileva ”SWE” paljasti sen alkuperän. Suomi kuitenkin mutristi huuliaan epäilevästi.

”Enpä tiedä”, hän sanoi, ”se ei ole pärjännyt kovin… Hei, Hollanti! Kuka sinun mielestäsi voittaa?” Ohi kävellyt hollantilainen pysähtyi hetkeksi, otti pitkän siemaisun oluestaan ja katsoi hetken jonnekin kaukaisuuteen ennen kuin vastasi.

”Pupu”, hän sanoi täysin totisella äänellä. Muut valtion olivat hetken hämmentyneen hiljaa.

”Hol, listalla ei ole sen nimistä hevosta”, Tanska lopulta naurahti.

”Yeah, Hol”, Preussi myönsi, ”ei kovin hyvä veikkauskohde!” Muutamat muutkin valtiot naurahtivat, mutta hollantilainen oli täysin vakava ja vain kohautti olkiaan hieman.

”Lyödäänkö vetoa?” hän kysyi yksinkertaisesti. Koska veto olematonta hevosta vastaan tuntui todella varmalta tapaukselta eikä kukaan epäilyt mitään, Hollannilla oli pian käsissään kasa epävirallisia pelitositteita ja hän piilotti ne visusti takkinsa taskuun, jotta radan henkilökunta ei alkaisi epäillä heidän harrastavan ylimääräistä vedonlyöntiä.

Hevoset valmistautuivat lähtöön.

Ruotsin suosikki aloitti vahvasti ja piti johtosijansa maalisuoralle asti.

Hevoset lähestyivät maalilinjaa ja muutamat valtiot alkoivat jo onnitella itseään siitä, että saisivat ansaittua hieman helppoa rahaa vedollaan Hollantia vastaan.

Sitten yllättävä ääni palautti kaikki takaisin maanpinnalle.

”Radalla on… Pupu”, kuuluttaja sanoi hieman hämmästyneenä, ”ja se voittaa...” Kaikki katsojat, sekä valtiot että ihmiset, tuijottivat radan ruudulla näkyvää hidastettua uusintaa jossa aivan selvästi lähes tyhjästä ilmestynyt jänis kiiti hevosten takaa ja ohitti maalilinjan ennen johtavaa hevosta. Hetken hiljaisuuden jälkeen tyytyväiset virneet katosivat ja tilalle ilmestyi jotain mikä oli lähinnä yllätystä ja pettymystä. Hollanti kuitenkin näytti erittäin tyytyväiseltä.

”Rahanne, kiitos”, hän sanoi ja ojensi kätensä.


A/N: Tässä joku viikko takaperin Hollannissa kävi niin että pupu syöksyi radalle maalisuoralla ja ohitti johtavan hevosen. Se siis voitti. Tavallaan.
Pieni googlailu muuten paljasti että tätä tapahtuu aika usein. Selostaja ei ees kommentoinut pupua, vaikka mä niin toivoin et se huutais "Jäniskevennys" tai jotain hollanniksi.
 

62.
Nimi: Emmekö me ole jo naimisissa?
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Pohjoismaat / SuFin!

Tanska vihelteli itsekseen astellessaan keittiöön, jossa lämmin kahvintuoksu jo leijui ilmassa kutsuvasti. Hän oli hyvällä tuulella kuten aina ja tervehti muita Pohjoismaita iloisella hymyllä ja Norjaa silmäniskulla, jonka norjalainen tottuneesti jätti huomiotta. Aamu oli jo ehtinyt pitkälle ja kaikki muut aloittaneet aamupalansa. Islanti istui lähimpänä ikkunaa ja syötti purkkisilliä lunnilleen samalla kun itse pureskeli voileipää. Norjalla oli jo päivän toinen kahvikupillinen menossa ja Suomi nojasi leukaansa käteensä lukiessaan täysin keskittyneesti sanomalehden ulkomaat –osiota. Ruotsi sen sijaan näytti täysin ilmeettömältä eikä oikeastaan tehnyt mitään.

Tanska ei ensin huomioinut ruotsalaista, mutta sitten hän huomasi jo kylmenneen kahvin miehen kupissa ja oudon tavan jolla Ruotsin posket näyttivät hieman punehtuneen aivan kuin hän olisi ollut ulkona pakkasessa. Nyt oli kuitenkin kesä menossa, joten punehtuminen ei voinut johtua kylmästä. Omaan hieman röyhkeään tyyliinsä Tanska huomautti asiasta ja oletti Ruotsin vastaavan takaisin tutulla murahduksella. Sitä ei koskaan kuitenkaan kuulunut ja hetken päästä tanskalainen lähestyi häntä taas siemaillen samalla maitoa lasistaan. Hän kutsui miestä nimellä ja heilautti kättään tämän silmien edessä. Saatuaan vastaukseksi vain tyhjän tuijotuksen, hän lausui pari huolella valittua sanaa joita yleensä säästi sitä varten että halusi tapella, mutta Ruotsi ei ollut sillä tuulella.

”Okei”, Tanska sanoi jäätyään taas ilman vastausta, ”mitä täällä tapahtui ja kuka rikkoi Svean?” Muut pohjoismaat olivat tähän asti olleet hiljaa ja keskittyneet omiin asioihinsa, mutta nyt he kaikki nostivat katseensa ja hetken hiljaisuuden jälkeen Norja vilkaisi Suomea.

”Sinä selität”, hän sanoi lyhyesti ja kaatoi itselleen kolmannen kahvikupillisen pannusta, jonka oli omistavasti asettanut pöydälle viereensä.

”Niin tuota”, suomalainen aloitti hieman nolostuneella sävyllä, ”hän kysyi minulta tänään, että nyt kun miehet saavat mennä naimisiin myös minun maassani, haluaisinko naida hänet uudelleen.”

”Ja sitten? Rikoitko Svean sydämen?” Tanska kysyi, mutta suomalainen pudisti nopeasti päätään.

”En”, hän sanoi ja hymyili hieman hämillään, ”minä sanoin hänelle, että en edes tiennyt että olimme eronneet jossain vaiheessa.” Tanskalta meni hetki keksiä, miten nämä kaikki asiat liittyivät toisiinsa, mutta tajuttuaan sen hän nauroi hyvän tovin ja piikitteli ruotsalaista asiasta seuraavat kaksi kuukautta.


A/N: Näin kauan mulla meni keksiä, miten juhlistaisin tasa-arvoista avioliittolakia!
Tällä ei ole mitään canon -pohjaa mutta kävi mielessä että jos Suomi ja Ruotsi meni "naimisiin" vähän kuin vahingossa  niin ehkä ne ei ees muistanut erota? Tosin mun fanonin mukaan valtioille avioliitto tarkottaa vähän eriasiaa, mutta ihan sama :D

hamsu

  • ***
  • Viestejä: 372
Olei taas näemmä vierähtäny aikaa ko olen viimeksi kommannu.. vajoaa pöydän alle piiloon..  mutta kaikki olen lukenut ilolla :)

58. Niin mikä istuin? ...okei oon saattanu jossain siitä ehkä kuulla muttaa aivan outo asia mulle.. (siis miten niin tynnyrissä kasvanut :D)  Haagi kiva nimi, sellainen tasapainoinen^^ tokihan kaikkien on kysyttävä holilta neuvoja sehän on selvää, mutta keltä hol kysyy jos tarvitsee?  Begialta, luxilta,sveitsiltä vai itseltään.?.. 

59. Elii onko perunat oikiasti sitte niitä zemiakyja vai vain leivokset vai sekä että? mie menin sekasin tai siis jäin miettimään tätä. Olisi tosi kätevää oppia puhumaan käsillä ja varmaan vielä hyödyllisempää jos vastapuolikin ymmärtäisi mitä toinen viuhtoo ;D Slovakia on muuten  melko outo hahmo, en ainakaan muista et siitä olis kovin paljoa kirjotettu, mukavaa triviaalitietoa ;)

60. Siis bad trio samassa tilassa eikä ne "pääse" toteuttamaan suunnitelmiaan? ainakaan samantien. 
Lainaus
”Onkohan Romanitolla jo ikävä minua?” hän kysyi vaihtaen puheenaihetta. ”Mahtava minä olen aika varma, että sinun Romanosi oli ensimmäisenä kannattamassa tätä ideaa”, Preussi totesi ja tuhahti.
”Sí”, Espanja myönsi, ”mutta hänellä on silti varmasti ikävä minua!”
Espanjan ihana, minusta myös järkeenkäyvä logiikka, joka kulkee hivenen samantapaisia ratoja sarjassa Italiaisen käyttöoppas. :) Ranskaa ja preussia raahataan paikalle ja tonio silloin alkaa miettimään missä on ja miksi. köytettynä.  en yhtään ihmettele et Iggy voitti armadan silloin joskus :P Tähän vois olla mielenkiintoista saada jatkoa, mitä kaikkea ne "sellissä" keksii ja mitä ne tekee kun pääsee vapaaksi :D
Mikä uudistus? ??? vai oliko vain fikkimaailmaan liittyvä, ei mihinkään tosielämässä?

61.  Arvelin pupun olevan jonkin hepan lempinimi tai semmonen rautapupu millaisia kai? käytetään koirien nopeuskilpailussa, mutta ei se ollukaan. Meneeköhän tämä kategoriaan "mahdollista vain Hollannissa"?  Hulluja pupuja siellä.  itsevarmuutta holil kyllä  on.. tai sitten selvännäkijän lahjat :D


62. ensinnäkin alusta tuli mieleen oma mummola kun mummo vielä eli, rauhallista, maalaisidyllimäistä, pariskunnan toinen osapuoli lukee lehteä ja toinen kuuntelee radiota mitä tässä ei nyt ollut, sama se sille, mutta  ainakin norja ja oletettavasti icey olivat paikalla. :) Mieki ehin jo hieman huolestua mitä ruotsille on tapahtunut. kuulosti  pelottavalta kun nore toteaa suomen selittävän. Loppu oli kyllä aivan ihana, nauroin jas tuli kyllä facepalmattuakin :D 


Mukavaa kevättä

    hamsu

Vyra

  • Vieras
Kiitos hamsu! Jos joku aina silloin tällöin käy jonkun komman heittämässä niin se riittää :)
Lainaus
mutta keltä hol kysyy jos tarvitsee?
Ei keneltäkään. Se on Hollanti, se tekee just niinku ite tahtoo.


Lainaus
Elii onko perunat oikiasti sitte niitä zemiakyja vai vain leivokset vai sekä että?
Kumpaakin :D
Zemiaky = peruna
Zemiaky = leivos joka näyttää ihan perunalta, mutta ei maistu perunalta. Welcome to Slovak Republic!
Slovakia ei ole virallinen hahmo, mutta mulle on alkanut muodostua aika hyv kuva siitä millainen se olisi...
Niin ja se "uudistus" siinä raapaleessa. Siinä pitäisi lukea "aprillia" tai jotain mutta ilmesesti se sana korvaantui jännästi...

Ja sit pari uutta!

63.
Nimi: Butterland
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Pohjoismaat

Islanti ja Norja istuivat huoneessa täysin hiljaa. Toisaalta se oli täysin normaalia kahdelle hiljaiselle valtiolle, jotka usein saattoivat vain unohtaa keskustella mistään ja vain istua täysin sopusointuisesti hiljaisuudessa. Tällä kertaa tosin sopusoinnusta ei ollut jälkeäkään sen huoneen tunnelmassa. Ulospäin kaikki näytti ehkä normaalilta. Norja istui nojatuolissa ja oli taittanut jalkansa alleen jotta voisi tukea lukemaansa kirjaa helpommin polveaan vasten. Hän ei kuitenkaan sillä hetkellä lukenut sitä tai edes katsonut sivuja. Hänen vastapäätään Islanti istui sohvalla ja piti katseensa päättäväisesti lattiaa kohden. Normaalia ehkä, mutta tunnelma paikalla oli lähinnä painostava.

Tanska avasi oven pahaa aavistamatta ja ehti juuri ja juuri tajuta uhkaavan tilanteen ennen kuin sanoi mitään. Hieman pelästyneenä hän vilkaisi Norjaa ja sitten Islantia, mutta kumpikaan ei reagoinut häneen mitenkään joten hitaasti hän perääntyi takaisin ovelle.

Hetken viereisestä huoneesta kuului mutinaa ja muutama vaimea kolahdus, minkä jälkeen Tanska työnsi hieman hämmentyneen oloisen Suomen sisälle huoneeseen ja veti oven kiinni miehen perässä. Suomalainen katsoi hetken tilannetta ja otti sitten kasvoilleen parhaimman sovitteluhymynsä.

”No niin”, hän sanoi ja yritti olla välittämättä painostavasta tunnelmasta, ”mikä tällä kertaa on vialla?”
Hetken oli täysin hiljaista.

Sitten Norja liikahti hieman ja vilkaisi Suomea sivusilmällä.

”Islanti oli vain utelias”, hän sanoi, ”eikä pitänyt siitä, mitä löysi.” Islanti kohotti hieman katsettaan kuullessaan veljensä sanat eikä näyttänyt kovin iloiselta.

”Noregurilla”, hän sanoi painottaen miehen nimeä, ”on ongelma.”

”Eikä ole”, Norja vastasi tyynesti.

”Varmasti on.”

”Hei, kertokaa minulle vain mistä tämä kaikki lähti”, Suomi keskeytti ennen kuin juttu meni liian pitkälle. Hetken veljekset olivat taas hiljaa ja vain tuijottivat toisiaan.

”Hän luki minun vanhoja muistiinpanojani”, Norja viimein myönsi.

”Ja sinä olet siitä hänelle vihainen?” Suomi kysyi.

”En tietenkään”, Norja vastasi heti, ”olen vain hieman ärtynyt siitä, että hän kuvittelee minulla olevan ongelmia.”

”Koska sinulla on!” Islanti huudahti ja Suomi nosti kätensä rauhoittavasti.

”Kerro vain, mitä sinä tarkoitat”, hän pyysi ja Islanti tuhahti ristiessään kätensä rinnalleen.

”Hän aikoi nimetä minut Butterlandiksi”, nuorukainen viimein mutisi, ”joten hänellä on oltava sairaalloinen addiktio voihin, jos hän kerta edes harkitsi antavansa kenellekään sitä nimeksi.”

”Sinä et siis pidä siitä nimestä?” Suomi kysyi rauhallisesti.

”Mitä väliä sillä on?” Islanti mutisi, ”halusin vain kysyä, mikä hänen ongelmansa on. Ei tuo ole enää tervettä.”

”Minä selitin sinulle jo”, Norja tokaisi, ”se nimi johtui siitä, että kaikki kasvoi niin hyvin sinun maassasi.”

”Aika huono tekosyy”, Islanti mumisi.

”Isl…”

”Hei hei”, Suomi keskeytti taas, ”ollaan nyt ihan rauhassa. Norja on siis vihainen, koska Islanti väittää hänellä olevan ongelma ja Islanti on vihainen, koska Norja väittää vastaan. Eikö niin?”

”Niin kai”, islantilainen mutisi ja Norja nyökkäsi hetken mietinnän jälkeen.
”Eli toisin sanoen Islanti vain välittää Norjasta niin paljon että huolestuu jo pelkästään vanhojen muistiinpanojen seurauksena ja Norja on vihainen väitteistä, koska haluaa näyttää vahvalta isoveljeltä Islannin edessä?” Taas seurasi pitkä hiljaisuus, jonka aikana kaksi valtiota mietti tosissaan suomalaisen sanoja. Sitten he kumpikin nyökkäsivät hieman vastahakoisesti ja katsoivat toisiaan. Huoneen tunnelma muuttui välittömästi kevyemmäksi ja ikkunan ulkopuolella istunut lintu uskaltautui jopa aloittamaan laulamisen taas.

”Eli nyt te sovitte ja halaatte”, Suomi totesi iloisesti. Valtiot vastustelivat hieman, mutta nousivat kuitenkin ylös paikoiltaan ja halasivat toisiaan hieman kömpelösti.

”Anteeksi Nor, että epäilin”, Islanti mutisi hieman nolon kuuloisena.

”Anteeksi lillebror, että suutuin sinulle”, Norja vastasi. Suomi katsoi heitä tyytyväisenä sivusta ja onnitteli itseään jälleen yhden onnistuneen tapauksen johdosta.

*****
Oven toisella puolella Tanska ja Ruotsi seisoivat hiljaa ja yrittivät näyttää siltä kuin eivät salakuuntelisi, vaikka he olivat tekemässä juuri sitä.

”Jos he uuvuttavat hänet, saanko minä olla Uusi-Suomi?” Tanska kysyi hetken päästä virnistäen. Ruotsi käänsi katsettaan hieman ja murahti jotain todella pahan kuuloista, mikä sai tanskalaisen nauramaan. 

”Kamoon, Svea, jonkun pitää olla tuurajana”, hän totesi.

”Et sinä”, Ruotsi mutisi vihaisena.

”Luuletko, että en muka osaisi olla suomalainen?”

”Suomalaiset ovat paljon parempia kuin sinä.”

”Svea, sinä loukkaat minun tunteitani!”

”Hyvä että onnistuin.”

”Sinä…”

”No niin, mikä tällä kertaa on vialla?” Suomi kysyi ja katsoi kahta vanhempaa valtiota hieman paheksuvasti. He eivät olleet riitelyltään edes huomanneet suomalaisen astuneen ovesta ulos ja tarkkailleen heitä hetken päätään pudistellen.

”Ei hemmetti, Fin, et varmasti laita meitä halaamaan taas!”

A/N: Suomi on ihan selvästi pohjoismaiden välien selvittäjä. Ja Norja on nopeantoiminnanjoukot...
Butterland on yksi Islannin melkein nimistä. Se tuli ilmeisesti siitä, että kaikki Islannissa on hyvin vihreää ja kukoistavaa. Ton piti alunperin olla koko raapaleen pointti, mutta sitten se jotenkin levisi jännästi.


64.
Nimi: Maailman viimeinen valtio
Ikäraja: Sallittu (hieman angst)
Hahmot: N/A

Kun ihmiset viimein keksivät, kuinka kaikki konfliktit saadaan loppumaan kerralla, alkoi suuri muutos. Ensin kukaan tuskin huomasi tai välitti siitä kuinka vanhat liittoutumat alkoivat uusia sääntöjään ja valta yksittäisiltä valtioilta siirtyi yhä enemmän ja enemmän kaikkien yhteistä hyvää edustavalle hallinnolle. Aluksi naapurimaat yhdistyivät ja sitten pikkuhiljaa valtio valtiolta kaikki liittyivät toisiinsa. Se oli hidas prosessi ja vei monia, monia vuosia, mutta lopulta kaikki rajat olivat häivytetty ja kulttuurit sekoittuneet toisiinsa niin ettei kukaan enää tiennyt tai muistanut, millaisia tapoja juuri heidän esi-isillään oli ollut. Kaikki puhuivat samaa kieltä, jossa vielä silloin tällöin häivähti aksentoitunut puheenparsi aivan kuin muistona ajalta jolloin sama asia voitiin sanoa sadoilla eri kielillä. Kukaan muistanut enää sotaa, koska ei ollut syytä sotia. Kukaan ei muistanut historiaa, koska sillä ei ollut enää väliä. Joskus joku saattoi mainita tarinoita, joita oli kuullut isovanhemmiltaan. Tarinoita maailmasta, joka oli jaettu osiin. Ihmiset olivat kauhistuneita siitä ajatuksesta ja puheenaihe vaihdettiin aina nopeasti.

Ihmiset olivat tyytyväisiä. Rauhallisia.

Maailman viimeinen valtio katsoi heitä hymyillen, mutta kyyneleet valuivat kuitenkin hänen silmistään. Ihmiset eivät huomioineet häntä. Vain joskus joku saattoi pysähtyä ja katsoa hetken valtiota kummastuneena aivan kuin ei ymmärtäisi, miksi kukaan voisi olla surullinen täydellisessä maailmassa. Mutta eivät hekään koskaan kysyneet. He vain kohauttivat olkiaan ja jatkoivat kiireistä elämäänsä.

Ja maailman viimeinen valtio itki, koska hän ei milloinkaan olisi muuta kuin yksinäinen.

A/N: Tarkoituksella jätin valtion nimen mainitsematta niin saavat kaikki ite päättää, kenet siihen kuvittelevat.
Tämä oli vain pieni idea, joka pyöri mielessä tossa lenkillä ja kirjotin sen sitten ylös.


65.
Nimi: Välillämme on jotain pientä
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Romano & BFT

”Spagna”, Romano sanoi äkäisesti ja katsoi kolmea valtiota, jotka löhösivät kasassa sohvalla. Espanja oli kaikkein alimmaisena maaten selällään sohvalla. Preussi istui puolittain hänen päällään ja Ranska oli ottanut itselleen nurkkapaikan, mikä tarkoitti sitä että hänellä oli Espanjan jalat sylissään ja Preussi nojaamassa olkaansa vasten. Kaikki kolme katsoivat televisiota keskittyneesti eikä ollut edes kovin epänormaalia löytää heidät näin. Saksan mielestä nämä hetket olivat parhaita, koska silloin kolmikko oli selkeästi yhdessä paikassa, ei aiheuttanut niin paljoa hankaluuksia ja oli samalla paljon paremmin hallittavissa. Romanon mielestä he olivat maanvaiva riippumatta siitä, missä he olivat.

”Hmm… sí, Roma?” Espanja sanoi ja kiemurteli hieman nähdäkseen italialaisen paremmin.

”Mitä te kaikki idiootit teette täällä?” Romano kysyi tiukasti antamatta Espanjan hymyn vaikuttaa itseensä.

”Mahtava minä…”, Preussi aloitti, mutta espanjalainen läimäytti häntä reidelle ennen kuin hän ehti jatkaa ja samalla hyvin varmasti ärsyttää Romanoa enemmän.

”Me vain katsomme televisiota”, Espanja totesi hymyillen.

”Mahtavat ystävät tekevät niin”, Preussi ilmoitti ja väisti varmuuden vuoksi Espanjan käsiä kiipeämällä Ranskan syliin. Romano katsoi heitä hieman epäilevästi ja tuhahti sitten.

”Joskus minä ihmettelen, onko teidän välillänne jotain muutakin”, hän mutisi kyllästyneen kuuloisena ja taitavasti peitti pienen mustasukkaisuuden ääneen. Mistä hän muka olisi kateellinen? Espanjasta? Pyh.

Ranska huomasi kuitenkin pienen muutoksen italialaisessa ja hymyili hiukan ennen kuin kiirehti selittämään, että he olivat vain hyviä ystäviä. Ranskalainen ylisti rakkautta niin paljon, että ei varmasti antaisi Romanon ja Espanjan ajautua taas jonkinlaiseen kriisiin ihan vain sen takia että he olivat kumpikin toivottomia tapauksia.

Espanja ehti kuitenkin ensin.

”Sí, minun ja Fraan välillä on jotain”, hän sanoi iloisesti.

”Cosa!”

”Quoi?”

”Was?”

”Sí, sí!” Espanja sanoi ja kaikki muut näyttivät hämmentyneiltä, ”se on Andorra!” Preussi virnisti ja nauroi sanoen, että vitsi oli todella hyvä. Ranska painoi kasvonsa käsiinsä ihmetellen, miten hänen ystävänsä saattoi olla niin hölmö, ja Romanon ilme vaihtui nopeasti yllättyneen, ärtyneen ja helpottuneen välillä. Italialainen ei näyttänyt osaavaan päättää, mitä olisi tehnyt, joten lopulta hän vain kirosi ja marssi äkäisesti pois.

”Roma…”, Espanja sanoi katsoen hieman kaihoisasti hänen peräänsä, ”mitä minä nyt tein?”

”Voi, Tonio”, Ranska huokaisi syvään ja Preussi nauroi silti. 


A/N: Minusta on hauska kuvitella että näillä kolmella on sellainen ystävyyssuhde, joka saa kaikki muut aina epäilemään :D
Ja Andorra on tosiaan Ranskan ja Espanjan välissä. Tää oli muuten niin typerä vitsi, että olen vieläkin yllättynyt että sain sen jotenkin raapale-muotoon.

hamsu

  • ***
  • Viestejä: 372
peruna,okei mielenkiintoista varmaan seurata mitä siellä sitten keittokattilasta löytyy lihan lisäksi.. ;D  Ja en tietenkään katsonut päivämäärää milloin olit sen kirjoittanut/julkaissut.. enkä älynny :)

 Butterland? Ei ole ongelma et toinen lukee muistiinpanot mutta ongelma tulee kun toinen tekee siitä ongelman itselleen ja toiselle. Iceyllä on varmasti joku trauma, ei se muuten tuollasesta hermostuisi.  Mukavasti oli kuvattu näennäisen rauhallista päivää, mutta myrsky on vain nurkan takana. onneksi suomikin. Hei haluun lukea kun svea ja tanska halaa ;D ehottomasti haluan.

Valtio parka, ihmiset on onnellisia ja hyvää pataa keskenään(ei tässä maailman ulottuvuudessa) niin silti se sota jostain tulee, ehkäpä tuo tuntematon valtio joskus sortuu yrittämään itsemurhaa, kun ei ole seuraa. Tavallaan pelottava ajatus ettei olisi omia valtioita, vaan kaikki ollaan ketä nyt ollaankaan, ei voisi käydä ulkomailla! kun niitä ei ole :o
Lainaus
Ihmiset olivat kauhistuneita siitä ajatuksesta ja puheenaihe vaihdettiin aina nopeasti.
miksi mulle tuli mieleen italia-perhe ficcisi ? :D 


Jep, minusta myös, sellaisessa symbioosissa nuo kolme kuitenkin elelee.
Lainaus
”Mahtavat ystävät tekevät niin”, Preussi ilmoitti ja väisti varmuuden vuoksi Espanjan käsiä kiipeämällä Ranskan syliin. Romano katsoi heitä hieman epäilevästi ja tuhahti sitten.
  luulin että tuo syli on vain angleterralle  :o ja lapsi!kanadalle. en yhtään ihmettele jos epäilyttää.  Tonio ja sen vuoret :D olin kyllä vähän aikaa että mitä?? mitä niillä on. onko espanja tahalleen idiootti hömelö vai muuten vain hieman hömelö? :D


    hamsu

joskus sitä kuten nyt, alkaa miettimään miten preussi on trioon päätynyt? mitä ns. yhteistä noilla kolmella on kieroutuneen huumorintajun lisäksi? spain ja france rakkauden-intohimon maat, preussi- ilkikurinen takapiru sekä luotettava ystävä ? :D
« Viimeksi muokattu: 03.05.2015 21:02:34 kirjoittanut hamsu »

Lyndsay

  • ***
  • Viestejä: 9
Nyt tämmöinen nopea kommentti piiiitkästä aikaa!
Mä vaan rakastin ihan järkyttävästi tuota aprillipäivän raapaletta, se oli jotenkin nerokas jälleen kerran. Se oli älyttömän toimiva, ja voi Espanjaa, sinua on vaan niin helppo käskeä...

Sitten tämä viimeisimmät, 63 ja 64. Ensinnä mainittu sai minut ainakin melkein itkun partaalle, en tiedä miten mutta muhun vaan vaikuttaa tälläset ihan liikaa ^^" Mutta se oli silti ajatuksena aika hyvä, mutta sinänsä älyttömän kaukainen ja outo. Kaikki rajakiistat ja sodat kuuluu niin vahvasti nykypäivän maailmaan ettei niitä vaan osaa ajatella olemattomiksi.
Ja sitten 64. Voin sanoa, että minulla on ainakin samanlaisia ajatuksia, sen verran epäilyttävästi nuo kyllä yhdessä käyttäytyvät lähestulkoon aina :'D Muutenkin tuon edellisen hiukan surullisen raapaleen jälkeen teki hyvää saada vähän nauraa. Ja voi Roma parkaa, välillä tuntuu että se on aina hän joka BTT:n jutuille altistuu...

krizzey

  • ***
  • Viestejä: 8
Heeya, päätin mäkin vihdoin ilmottaa itsestäni ;D Näitä on tullut jo jonkin aikaa luettua, ja vaikka useinkin oon alottanut kommentoimaan niin aina se on jostain syystä jäänyt lähettämättä. *Ryömii pöydän alle häpeämään, anteeksi!* Nokun tietokone hajos D::

Mutta hei nää on oikeesti mahtavia! Oon niin usein nauranu kuollakseni bussissa, että ihmettelen tosissani kun mua ei oo vieläkään heitetty pellolle sieltä... :'D Ja aina tarpeen mukaan löytyy myös sellasia söpöjä ja vakavampiakin juttuja, me likey.

Perunaleivos?? Ei vitsi, olis pitänytki viedä noita huomenna venäjäntunnille. Voin vaan kuvitella kaikkien ilmeet, kun ne kattoo, että tuon niille perunoita :'D

Ja ei hyvää päivää, meinasin kuolla nauruun tota Andorra-juttua lukiessa... Voi Roma-raukkaa, ei elämä oo aina helppoo. (Varsinkaan Antonion kanssa)

Voii 62 oli jotenkin tosi suloinen, samaten kuin Tino välienselvittelijänä; Pohjoismaiden elämästä on niin kiva aina lukea :D Ehkä se on tämä suomalaisuus, tai sitten syytän sun ficcejäsi siitä, että ne on kaikki juuttuneet mun sydämeeni <3

Tästä taitais tulla vähän turhan pitkä viesti, jos alkaisin kaikkia ihania juttuja kommentoimaan, joten ehkä hyppään vaan kyytiin tästä missä nyt ollaan ja koitan olla ahkerampi myöhemmin *enkelirvistys siis enkelivirnistys*

Oon lueskellu paaaljon myös sun muita juttuja (pitäs varmaan mennä ilmiantamaan itteni sinnekin ::)) ja pakko sanoo, että oot ihan mahtava! :D <3 Sun tyylis vaan on niin iskevä ja sun kaikista kirjotuksista välittyy sellanen ihana tunnelma, sä todellakin tykkäät tästä hommasta. Jossain välissä taisi vilahtaa lupauksen kaltainen Unkari-aiheisista raapaleista, niitä innolla odotellen :D

~Krizzey, jonka kommentista tuli tosi epäselvä ja sekava, mutta kelvatkoon näin aivojen puutteessa
« Viimeksi muokattu: 03.05.2015 22:05:25 kirjoittanut krizzey »
Porkkanan? Sä lähetit mulle postissa porkkanan?

Vyra

  • Vieras
hamsu: kiitos!
Sieltä kattilasta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista...
Lainaus
Hei haluun lukea kun svea ja tanska halaa ;D ehottomasti haluan.
Okei! (mutta vasta ensikerralla)

Lyndsay: Kiitos :) Roma on uhri, koska Saksa on liian järkevä ja totinen joutuakseen mukaan mihinkään ja Unkari pistää samalla mitalla takaisin.

krizzey: Kiitoksia! On aina mukava kuulla uusista uhr... Salalukijoista! Mä oon näköjään sitten erikoistunut viime aikoina hankkimaan ihmisille melkein porttikieltoja busseihin. Kivaa. Ja kyllähän mie tykkään näitä kirjoitella (se aiheiden etsiminen on kanssa aivan hirveen kivaa), mutta koulu ja työt tulee aina tielle ja sitten välillä unohdun tekemään omaa originaaliani että sillon tällön kannattaa käydä muistuttamassa, mitä olisi pitänyt tehdä... 
Nyt sitten tuli/tulee Unkari-juttu tällä kertaa!


66.
Nimi: Preussin kymmenen keinoa saada Unkari tulistumaan
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Preussi ja Unkari, pientä PruHunia

1. Are you hungry?

”Hungary!” Preussi huusi ja Unkari irvisti hieman arvatessaan jo, mitä mies sanoisi seuraavaksi. Preussi puhui englantia äärimmäisen harvoin ja suosi saksaa itsepintaisesti, joten Unkari oli aina kuullut englantia hänen suustaan vain silloin kun mies aikoi sanoa sen täysin typerän vitsin, joka ei ollut koskaan hauska.

”Are you hungry, Hungary?” Preussi tosiaankin sanoi, aivan kuten Unkari oli odottanut, ja laski kätensä virnistäen naisen olkapäälle. Unkari ei sanonut mitään. Hän vain hymyili väkinäisesti hymyä, joka hädin tuskin peitti hänen todellisen mielialansa, ja veti hitaan harkitusti helmansa kätköistä minipaistinpannun, jota hän kantoi mukana juuri tällaisia tilanteita varteen.

2. Bukarest! Bukarest!

”Selvä, seuraava kokous pidetään Unkarin pääkaupungissa”, Saksa totesi ja järjesteli papereitaan, mikä oli yleensä merkki siitä että kokous oli sillä kertaa ohi. Valtiot huokaisivat helpotuksesta ja nyökkäilivät muistaessaan että seuraava kerta olisi tosiaan Unkarin emännöimä.

”Bukarest!” Preussi huusi äänekkäästi ja nauroi, ”Bukarest on Unkarin pää…”

Poikkeuksellisesti hän sai peräänsä Unkarin lisäksi myös Romanian.

3. Gulyás

”Kuuuulas”, Preussi sanoi venyttäen sanaa liioitellun paljon. Jossain muussa tilanteessa Unkari olisi ehkä vain neuvonut häntä ja lausunut sanan, jotta mies kuulisi miten se oli tarkoitus sanoa. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan tehnyt niin kahdesta syystä. Ensinnäkin Preussi oli seurannut häntä jo puolipäivää tekemättä oikeastaan mitään muuta kuin notkumalla hänen perässään ja lausumalla sitä yhtä sanaa niin monta kertaa väärin kuin vaan oli mahdollista. Toiseksi, Unkari tiesi että mies puhui unkaria sujuvasti, joten hän teki sen tahallaan.

”Goulash!”

”Gil”, Unkari sanoi pettävän lempeällä äänellä, kun hänen kärsivällisyytensä viimein loppua, ”minä aion nyt kävellä keittiöön ja sinä tiedät, mitä se tarkoittaa.” Preussi nauroi ja karkasi paikalta vain palatakseen jälleen pari tuntia myöhemmin saatuaan hermostuttua Itävallan tarpeeksi.

4. Pelaatko sinä silti jalkapalloa?

”Hei Unkari”

”Turpa kiinni, Gil!”

5. Unkarilaisten viinien haukkuminen

Preussi onnistui viimein saamaan naiseen katsekontaktiin ja hän virnisti kohottaessaan viinilasiaan. Se oli suhteellisen harvinainen näky preussilaisen kädessä ja hän oli itse asiassa lainannut (varastanut) sen Ranskalta. Unkari tuijotti häntä tuimasti, mutta se ei estänyt Preussia avaamasta suutaan.

”Tämä maistuu epämahtavalta”, hän totesi ja Unkari joutui tosiaan hillitsemään itsensä.

Seuraavana päivänä unkarilaisten viinien vienti Saksaan lakkasi aivan yllättäen ja lakko kesti kokonaiset kaksi päivää kunnes Saksa pakotti veljensä pyytämään Unkarilta anteeksi, koska Italia oli mieltynyt Tokajiin ja oli surullinen siitä ettei voinut juoda sitä.

6. Ei kiitos enää

Preussi laski lasin takaisin pöydälle ja Unkari täytti sen välittömästi hymyillen tyytyväisenä nähdessään miehen ilmeen. Preussi halusi niin kovasti kieltäytyä ihan vain siksi että hän tiesi tasan tarkkaan että palinkásta kieltäytyminen saisi Unkarin suuttumaan. Ongelma oli kuitenkin se, että hän myös halusi kovasti juoda sen.

Hän kumosi nesteen suuhunsa ja Unkari tuhahti tietäen, että Preussi ei vain voinut vastustaa hänen palinkáansa.

7. Ei kovin viisaita

”Unkari ei ehkä ole kovin viisas”, Preussi totesi ja tarkkaili naista sivusilmällään nähdäkseen tämän reaktion. Suuttumisen sijaan unkarilainen kuitenkin vain loi häneen pitkän katseen.

”Sinun suustasi tuo ei edes kuulosta kovin pahalta”, hän totesi ja käveli sitten pois.

8. Boodapest

”Boo…”

”Älä edes aloita, Gil.”
”…dapest!”

”Itävalta kulta, oletko nähnyt varapaistinpannuani?”

9. Italian vai Unkarin lippu?

”Hei Eli!” Preussi huudahti ja Unkari mutisi itsekseen jotain äkäisen kuuloista ennen kuin kääntyi katsomaan miestä, joka seisoi hänen takanaan virnistellen tavalla joka ei koskaan tarkoittanut mitään hyvää.

”Mitä nyt, Gil?” hän kuitenkin kysyi.

”Onko tämä sinun?” preussilainen kysyi onnistuen jotenkin saamaan ääneensä viattoman sävyn samalla kuin kohotti pitelemäänsä kangasta. Unkarin ei edes tarvinnut arvata, kenen lippu se oli eikä se tosiaankaan ollut hänen vaikka värit olivatkin samat.

”Tee tuo vielä kerran ja minä kerron Saksalle, että sinä sait Italian itkemään”, hän uhkaili miestä, joka perääntyi nauraen käheästi.

10. Unkarilaiset naiset eivät ole kauniita

”Nein, West”, Preussi sanoi huolettomalla äänellä veljelleen, ”naiset ovat outoja, eivät kauniita. Ei varsinkaan unkarilaiset.” Syy tähän mielipiteenilmaisuun oli se, että Saksa oli sattunut huomauttamaan jotain etäisesti siihen suuntaan että Preussi olisi kiinnostunut Unkarista. Preussin tietenkin täytyi korjata se käsitys heti, vaikka huomautus oli ollut hyvin, hyvin pieni.

”Aha”, Saksa mutisi tuskin edes kuunnellen. Hän oli kuitenkin kuullut sen kaiken jo aiemminkin ja tiesi että ei jäisi mistään tärkeästä paitsi vaikka keskittyisi johonkin muuhun.

”Sitä paitsi mahtava minä en… ikinä…tai…”, Preussin mahtipontisesti alkanut puhe hiipui ja katosi, koska juuri sillä hetkellä Unkari sattui astumaan huoneeseen. Nainen oli pukeutunut dirndliin, joka todellakin istui hänelle täydellisesti. Yleensä hän ei olisi pitänyt sitä, mutta sinä päivänä sattui olemaan yksi Itävallan juhlapäivistä ja unkarilainen usein kunnioitti niitä pukeutumalla siihen mekkoon. Hän oli myös laittanut hiuksensa ja kruunannut itsensä kukilla. Preussi tuijotti häntä ja näytti eksyneen jonnekin todella kauas katsoessaan kuinka Unkari naurahti jollekin mitä Liechtenstein sanoi hänelle.

”Bruder?” Saksa kutsui veljeään, ”sinun kannattaisi sulkea suusi ennen kuin jokin lentää sinne.”

*Ja yksi kerta, kun hän halusi Unkarin nauravan*

Unkari makasi selällään auringon lämmittämällä nurmella ja yritti tasata hengitystään. Nurmi tuoksui raikkaalta ja niin tutulta aivan kuin muisto lapsuudesta. Aurinko lämmitti häntä ja vain muutamat pilvet kirjoivat sinistä taivasta aivan kuten vain puiden lehtien kevyt havina ja hevosten askeleet olivat ainoa ääni sillä hetkellä.

”Hei Eli”, Preussi sanoi hänen viereltään keskeyttäen hiljaisuuden ja Unkari käänsi hieman päätään katsoakseen miestä, joka makasi selällään pitäen kätensä rennosti niskansa takana, ”sinä olet oikeastaan ihan mahtava.” Heidän hevosensa laidunsivat lähistöllä silti satulat selässään ja ohjat sidottuna, jotta ne eivät talloisi niiden päälle. Unkarin oli vaikea sanoa sitä, mutta hän joutui kuitenkin myöntämään että kaikista ihmisistä Preussi oli ainoa, joka pystyi pysymään hänen tahdissaan ratsastusretkillä. Mies oli tarpeeksi hullu seuratakseen häntä ja tarpeeksi rohkea kannustaakseen ratsunsa vain nopeampaan laukkaan. Kukaan muu ei tehnyt sitä. Itävalta suosi rauhallisia retkiä puistoissa, Espanja kyllästyi heti jos ei saanut tehdä temppuja ja Saksalla ei ollut aikaa ratsastukseen. Preussi oli ainoa.

”Tietenkin olen”, Unkari totesi ja sitten hän nauroi. Hänen naurunsa oli pehmeä ja soljuva eikä Preussilla ollut tarpeeksi tahdonvoimaa ollakseen nauramatta mukana.


A/N: Mulla on pari muutakin varastossa, mutta kun tästä kerta tuli näin pitkä niin ajattelin laittaa ihan yksinään. Liian pitkä raapaleeksi, liian lyhyt one-shotiksi, mutta mähän sanoin että tänne tulee välillä myös ylikasvaneita raapaleita.
Tämä on saanut innoituksensa tästä, joten taidan jättää selittelyt väliin, koska siellä on kaikki paljon selkeämmin esillä.
Ja lopussa on hevosia, koska jos jossain on mahdollisuus olla hevonen niin minähän laitan sinne hevosen.

Vyra

  • Vieras
Mä ajattelin ensin odotuttaa hetken, mutta lähden huomenna seikkailemaan, joten raapaleisiin tulee tauko muutenkin. Tosin hyvänä puolena se, että koulu on nyt ohi (hetkeksi) joten enemmän aikaa keskittyä kirjoittamiseen.
Ja sitten siitä seikkailusta... Mä lähden Puolaan! (jos löydän bussin, mutta puolalaiset sano että se on iso, punainen ja siinä lukee isolla "polskibus" niin se pitäis olla helppo löytää jopa Bratislavasta.) Työ varmaan arvaatte jo että se tarkoittaa sitä että Puola tulee aika varmasti tähdittämään parit raapaleet sen jälkeen.
Toinen hyvä uutinen heti perään. Mä varasin lennon takaisin kotiin (aika monta viikkoa sitten jo) ja mulla on välilasku... arvatkaa missä... Amsterdamissa! Viisi tuntia aikaa mennä totaalisen sekaisin Hollannista! Mä oon melkein enemmän innoissani noista viidestä tunnista ku siitä että pääsen vihdoin kotiin täältä hetkeksi.

Ja sitten oikeaan asiaan~


67.
Nimi: Liechtenstein –kaikkein kovin saksalaisista
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Italia, Unkari, Saksa, Preussi, Liechtenstein + muut

”Neiti Unkari, sinähän käyt saksalaisten kokouksissa?” Italia yllättäen kysyi naisvaltiolta joka käveli hänen vierellään. Unkarilainen kohotti hieman kulmaansa kuullessaan kysymyksen, mutta vastasi silti.

”Toisinaan kyllä”, hän myönsi, ”mutta nykyään vähemmän, koska minulla ei oikeasti ole mitään sidettä saksalaisiin. Miten niin?”

”Mm, minä vain mietin Saksa-parkaa”, Italia totesi, ”koska miten hän saa pidettyä siellä järjestystä, kun Preussi, Hollanti, Tanska, Sveitsi ja kaikki ovat samassa huoneessa?” Jostain syystä Unkari kuitenkin naurahti ja pudisti päätään.

”Ei sinun tarvitse huolehtia siitä, Ita”, hän sanoi hymyilleen.

”Ve?”

”Heillä on Liechtenstein”, Unkari sanoi tietävästi, ”kukaan heistä ei uskalla sanoa vastaan Liechtensteinille.”

*Sillä välin saksalaisvaltioiden yleisessä tietoisuudessa olevassa (ei salaisessa) kokoushuoneessa*

”Oh, haluaisiko joku vielä hieman lisää teetä?” Liechtenstein kysyi ja nosti teepannua. Se pannu, kuten myös pienet sirot teekupit, asettimet ja pitsinen pöytäliina, olivat kukkasomisteiset. Teen lisäksi tarjolla oli myös pikkuleipiä ja suklaakonvehteja.

”Ei kiitos, neiti”, kaikki pöydän ääressä istuvat miesvaltiot sanoivat yhtä aikaa ja jokainen erittäin kohteliaalla sävyllä. Jopa Preussi, joka oli tapauksen johdosta jopa harjannut hiuksensa, käyttäytyi poikkeuksellisen sivistyneesti. Liechtenstein näytti aivan tyytyväiseltä ja sopivalta teehuoneen ympäristöön, mutta samaa oli vaikea sanoa muista valtioista. Itävalta onnistui parhaiten ja hän piteli siroa teekuppia varovasti sormissaan, mutta Saksa ja Sveitsi näyttivät täysin eksyneiltä samoin kuin Preussi ja Tanska, jotka kumpikin yrittivät parhaansa mutta eivät kuitenkaan näyttäneet pystyvän aivan niin hienostuneisiin eleisiin. Hollanti tuijotti jonnekin tyhjyyteen ja oli suurimmaksi osaksi aivan hiljaa.

”Oletteko aivan varmoja?” Liechtenstein kysyi ja vilkaisi teepannua, ”tätä on vielä paljon jäljellä.”

”No, jos me kuitenkin vielä puolikuppia”, miehet mutisivat ja antoivat tyytyväisen naisen täyttää kuppinsa, ”kiitos, neiti Liechtenstein.”

”Selvä, jospa sitten siirtyisimme asiaan”, naisvaltio sanoi herttaisesti, ”ensimmäisenä taisi olla ehdotus uudesta taloussuunnitelmasta…”

A/N: Koska mä oon aika varma, että Liechtensteinillä on kaikki pikkusormensa ympärillä...
Mä laskin tähän myös Tanskan ja Hollannin "saksalaisiksi", vaikka oikeassa elämässä sellaista ei kannata mennä ainakaan ääneen sanomaan, mutta ajattelin että kai ne nyt ainakin "naapuri-vakoilu" mielessä ovat mukana.


68.
Nimi: Ja nyt halaatte
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Pohjoismaat

”Mitä kauemmin te odotatte, sitä vaikeammaksi se tulee”, Suomi totesi tiukasti kahdelle miehelle, jotka seisoivat vastakkain ja näyttivät siltä, etteivät haluaisi olla missään tapauksessa siinä huoneessa. Tanska oli ristinyt kätensä tiukasti rinnalleen ja Ruotsi tuijotti kaikkea äkäisesti katse pehmeten vain silloin kun se sattui osumaan suomalaiseen, joka päättäväisesti seisoi miesten edessä.

”Minä en halua”, Tanska mumisi.

”Olisit miettinyt sitä ennen kuin aloit tapella”, Suomi totesi säälimättä, ”sinä tiesit, että näin tapahtuu.”

”Mutta minä luulin, että sinä et ollut kotona!” tanskalainen valitti.

”Olisi kannattanut tarkistaa takapiha”, Norja totesi. Hän oli itse asiassa ollut täysin perillä siitä että Suomi oli kotona, mutta ei ollut viitsinyt kertoa asiaa Tanskalle ja nyt hän seurasi tilannetta kamera kädessään.

”Nor, miksi sinun pitää kuvata tämä?” tanskalainen kysyi valittavasti.

”En minä kuvaa tätä”, Norja vastasi tyynesti.

”Ai, hyvä.”

”Minä videokuvaan tätä.”

”Norge…” Tanska valitti.

”Halaa nyt vaan Ruotsia”, norjalainen vastasi, ”pelkuri.”

”Minä en ole pelkuri”, Tanska sanoi.

”Tekosi puhuvat toista”, Suomi vastasi hänelle ja tanskalainen näytti käyvän pitkää sisäistä tappelua ennen kuin lopulta antoi periksi ja nyökkäsi alistuneena. Saatuaan toisen miehistä luovuttamaan, Suomi siirtyi toisen uhrin pariin.

”Ruotsi”, hän sanoi tiukasti ja ruotsalainen vältteli hetken hänen katsettaan ennen kuin lopulta vilkaisi päättäväisen näköistä suomalaista. Hän rakasti Suomea aina ja hän todella piti siitä kun mies antoi itsepäisen luonteensa nousta pintaan, mutta se ei koskaan tiennyt hyvää hänelle jos Suomi katsoi häntä sillä tavalla. Hetken he kävivät äänetöntä keskustelua, jonka Ruotsi viimein hävisi. Raskaasti huokaisten hän levitti käsivartensa ja halasi Tanskaa tavalla joka oli hyvin, hyvin tunteettomalla tavalla nolostuttava ja myös niin nopea että Norjan oli myöhemmin pakko katsoa videonsa hidastettuna että näki heidän halaavan.

”Oikein hyvä”, Suomi totesi tyytyväisenä samalla kun Tanska huusi jotain ”ruotsi-bakteereista” ja ryntäsi halaamaan Norjaa päästäkseen niistä eroon, ”ja nyt ette sitten enää tappele.”

A/N: heh he~


69.
Nimi: Eri aika
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Suomi, Ruotsi, Tsekki (oc)

Vuosi 1642

”Lähdetään”, Ruotsi murahti kävellessään sotilasryhmän ohitse. Sotilaat väistivät tuiman näköisen miehen tieltä, mutta Suomi katsoi häntä kummastuneena ja lähti kävelemään hänen peräänsä.

”Mutta Ruotsi, miksi?” hän kysyi, ”me olemme melkein voitolla ja kaupunki on täysin piiritetty.”  Ruotsi pysähtyi ja loi suomalaiseen pitkän katseen ennen kuin vastasi.

”He soittivat keskipäivän kelloja”, hän sanoi yksinkertaisesti ja jatkoi sitten matkaansa. Suomi jäi seisomaan yksin lähtöä valmistelevien sotilaiden keskelle ja näytti hyvin kummastuneelta.

”Mutta nyt ei ole keskipäivä”, hän mutisi itsekseen, mutta ei voinut muuta kuin tehdä mitä kaikki muutkin tekivät.

**375 vuotta myöhemmin

”Täytyy myöntää, että olin aluksi yllättynyt kun päätitkin pitää kokouksen jossain muualla kuin pääkaupungissasi”, Englanti totesi ääneen, ”mutta oikeastaan pidän tästä kaupungista.”

”Kiitos”, Tšekki sanoi hymyillen aidosti iloisena. Hän oli juuri viimeistelemässä kaupunkikierrosta valtioille ja oli tyytyväinen siihen, että kaikki näyttivät olevan kiinnostuneita. Osalle matka oli samalla pikavisiitti muistoihin, mutta suurin osa ei ollut koskaan käynyt Brnossa ennen. Tšekki selitti vielä viimeisiä asioita, kun keskipäivänkello alkoi soida kirkontornista. Monien kasvoille kohosi välittömästi kummastunut ilme ja Tšekki hymähti itsekseen tietäen, mistä se johtuu.

”Se on vanha tapa”, hän selitti, kun kellot olivat vaienneet, ”Brno oli piiritetty, mutta ruotsalaiset lupasivat vetäytyä, jos kaupunkia ei olisi vallattu puoleenpäivään mennessä. Kaupungin asukkaat siirsivät kelloa eteenpäin ja joukot vetäytyivät, joten siitä lähtien Brnon keskipäivä on ollut kello 11.” Hän vilkaisi hieman joukon laitamilla seisovaa Ruotsia, mutta mies ei tuntunut juurikaan reagoivan tarinaan. Suomi sen sijaan reagoi.

”Minä tiesin sen!” hän huudahti, ”minä tiesin, että ei ollut keskipäivä! Minä tiesin ja sinä et uskonut. Nyt olet minulle kymmenen taaleria velkaa, joten paras alkaa etsiä niitä varastosta.” Ruotsi vastasi hänelle jotain, mutta normaalin tapaa vain Suomi ymmärsi mitä hän sanoi joten muille keskustelu oli hyvin yksipuoleinen.

”Älkää välittäkö”, Norja sen sijaan sanoi tyynesti, ”he ovat väitelleet asiasta jo yli kolmesataa vuotta.”


A/N: Tämä liittyy tarinaan, jonka kuulin Brnossa (se on Tsekissä) pari viikkoa sitten. Kaupunki oli kolmikymmenenvuoden sodan aikana piiritetty ruotsalaisten(ja suomalaisten) toimesta ja melkein valloitettu. Ruotsalaisten komentaja kuitenkin lupasi että he vetäytyisivät jos kaupunki ei olisi heidän hallinnassaan keskipäivään mennessä. Brnolaiset olivat ovelia ja laittoivat kirkonkellot soimaan tunnin aikaisemmin ja ruotsalaiset läksi kotio. Tarina ei välttämättä ole tosi, mutta vielä tänäänkin Brnon kirkonkellot soittaa keskipäivän kello 11 ja brnolaisille keskipäivä on tunnin muita aiemmin.

Tähän samaan syssyyn ajattelin kertoa mun oc-Slovakiasta ja oc-Tsekistä vähän enemmän, koska he tulevat esiintymään vielä muutaman kerran.
He ovat kumpikin naisia. Slovakia on vanhempi, mutta luonteeltaan lapsekkaampi joten yleensä Tsekki on heistä totisempi ja tarkempi asioiden hoitamisessa. Heistä on mukava viettää aikaa keskenään ja he ovat hieman varuillaan muita valtiota kohtaan (varsinkin Slovakia), mutta ystävällisiä kuitenkin. He saattavat välillä kutsua toisiaan vanhoilla nimillään (Määri, Bohemia jne.) ja unohtavat joskus etteivät ole enää sama valtio.

Ja nyt kun mä oon saanut mielessäni päätettyä nämä hahmot, niin eiköhän Hima-sama ihan kohta julkaise viralliset Slovakian ja Tsekin...

hamsu

  • ***
  • Viestejä: 372
  Hei turvallista kotimatkaa/matkaa minne hyvänsä ja millä hyvänsä nautihan hyvistä keleistä siellä etelämpänä :)

Oi sie ihana kirjotit ne halaamaan <3  Tokihan suomellakin arvattavasti oli osansa, ihana suomi laittaa valtiot halaamaan sovinnon päälle.. varmaan kauhistus itämaisille maille. ?
Lainaus
”Mutta minä luulin, että sinä et ollut kotona!” tanskalainen valitti.
tuohan onkin hyvä vasta-argumentti, joka toimii kuten tässä,ei kovin hyvin.

Haha jotenkin mie kans ryhmitin ainaski tanskan osaksi saksalaisia  :D Hol tuli hieman yllätyksenä- se on outo. Vaikka sinun kuvaillujen mukaan se olisi pyörähullujenmaa, ehkäpä se sittenkin sopii joukon jatkoksi :) Liechte on kovimmista kovin, ymmärrän kyllä jos unkari on harventanut käyntejään, ovat kuitenkin niin erilaisia luonteiltaan ja seura muuttaa kaltaisekseen eli kaikki heikommat luonteenlujuuden omaavat; joten pojilla olisi voinut tulla identiteettikriisi.. ^^

 ;D  voin hyvin kuvitella tuon olevan tottakin.  aurinkohan on voinut olla sinäpäivänä pilvessä, jolloin siitäkään ei ole voinut tarkistaa edes suunnilleen, liekö aurinkokello sitten noin tarkka? Toki veto muistetaan aina, varsinki jos ollaan vieläpä oikeassa :) olisihan tuo veto tosin voinut kasvaa korkoa vuosien saatossa ^^

Unkari ja preussi ovat aivan oma lajinsa,  ne on söpöjä vaikka eivät ole(julkistaneet!) parisuhteessa <3
pientä kiusaa ja ärsytystä, sekä lopuksi naurua 
Lainaus
”Bruder?” Saksa kutsui veljeään, ”sinun kannattaisi sulkea suusi ennen kuin jokin lentää sinne.”
ja se jokin voi olla esimerkiksi unkarin nyrkki tai jotain muuta


   hamsu

minja

  • Ocean Soul
  • ***
  • Viestejä: 158
Jau! Kiitos taas teksteistä, oon lukenu, mut en kommannu. Kaikki mitä sie kirjotat on kivoja, mut lempparit on Pohjoismaat (Suomi/Ruotsi), mut kirjota iha mitä tahansa :) Oot vissiin matkalla, jos jotai ei oo miult menny ohi, ni hyvää reissua! <3 Toivotaan, et palaat ehjänä ja jatkat kirjottamista :) 
*Anteeksi, että olen olemassa.*
Time to rest and finish the show.
30.11.1939-13.3.1940 <3
Yksäröinti sallittu :) = yksinäinen ihminen
Virhe
Saatan myös olla Miriadell

Slytherin cat

  • Vieras
Tiiätkös, minusta tuntuu sille, että olen kommentoinut ficceihisi jo kaiken, mitä pystyn niistä sanomaan. Eli tämän: Rakastan kirjoitustapaasi, saat mistä tahansa hahmosta täydellisen, olet paras pohjoismaaficcien kirjoittaja, sinun takiasi olen rakastunut Norjaan, ja nämä tekstit saavat minut telomaan vahingossa itseäni ties mihin. Voisin toistaa näitä samoja asioita joka tekstistä toiseen, lisäten vielä ehkä, että idea oli mahtava, kuten aina onkin.
Mitä siis vielä voisin sanoa? Kommentoisin useammin, jos keksisin vielä jotain sellaista, mitä en ole sanonut. En osaa antaa rakentavaa palautetta, enkä omista mielikuvitusta jokaisesta tekstistä uusien asioitten kommentomiseen.

No joo, tykäsin taas kerran hirveästi tuosta pohjoismaaficistä, ja fangirlasin hetken Norjalle. (Vaikkei hän ollut edes kovin tärkeässä osassa koko tekstissä, mutta kun teet siitä aina vaan... sellaisen jännän! Kaso, taas kertaan samoja asioita.)
Kommentoin toki jatkossakin, jos löydän jotain erityistä (tämä olisi helpompaa, jos kirjottaisin kommenttia samalla kun luen. Voisinpa testata.) että näin.
Terve taas, odotan uusia tekstejä samalla innolla, kuin ennenkin.
« Viimeksi muokattu: 16.05.2015 19:42:13 kirjoittanut Slytherin cat »

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
En tiedä mikä muhun on oikein mennyt, kun oon ollut näin pitkän ajan aivan surkea kommentoija. No nyt korjaan asian tällaisella pitkällä kommentilla.

Wienissä on aina lämmintä: Preussin selitys on aika järkevä, aina jos ei keksi mitään loogista vastausta tai selitystä niin silloin kannattaa todeta että syy on taikuudessa. Toi kuulostaa aika jännältä ilmiöltä, ehkäpä lumi ei viihdy Wienissä.

Polish remover: Voi Puola parkaa kun joutuu raukka epäilemään salaliittoa itseään vastaan, onneksi hänellä on Liettua joka osaa rauhoittaa ja tasapainottaa häntä silloin kun häneen iskee tällainen dramaattisuus. 

Suchar: Opin taas jotain uuttaa, nämä raapaleet ovat todella hyviä kasvattamaan sivistystä, kiitos siitä! Puola vaikuttaa kyllä henkilöltä joka voisi huudella tuollaista kun häntä ei henkilökohtaisesti satu aihe kiinnostumaan.

Tiedän, mitä olet tekemässä: Ruotsi on varmaan ollut riemuissaan kun on huomannut kuinka hyvin hän voi teknologian avulla pitää silmällä Suomea. Niin että hän voi saapua apuun, jos näyttää vähääkään siltä, että Suomi tarvitsee sitä. Tino ei silti välttämättä arvosta tätä, tai ehkä hän on oikeasti mielissään siitä, että Ruotsi välittää hänestä niin paljon, mutta eipä itsepäisyytensä vuoksi, voi myöntää sitä ääneen.

Aina eväät mukana: Puolalaiset osaa hyvin varautua jos pakkaavat aina leivän mukaan, voisi itse yrittää ottaa mallia vaikka yleensä laukkuun ei meinaa kirjojen lisäksi mahtua oikein mitään muuta. Muiden valtioiden kannattaa olla hyvää pataa puolan kanssa!

Sir Nils Olav: Mahtavaa Norjan ansaitsee tuosta kyllä papukaija merkin (nyt kun ollaan lintuteemassa) ja Keksin sekä kaiken muunkin mitä täällä tavataan ”antaa”,kun joku tekee jotain hienoa! Voi Tanska parkaa kun pingviini saa ritarin arvon mutta hän ei, no onneksi Tanska ei moisesta lannistu!

Polonez, Studniówka: Tätä lukiessa alkoi soida poloneesi sävellys päässä. Voi Puolaa ja Liettuaa, no perinne on perinne, eikä sitä sovi muuttaa varsinkaan jos siitä ei mitään haittaa koidu kenellekään.

Pizzaralli: Preussilla on selvästi bisnesvainua, toisaalta ymmärtäähän sen jos Sveitsi ei niin ilahdu preussin sivubisneksistä, toisaalta kuinkahan moni valtio loppujen lopuksi on kauhean innoissaan preussin mahdollisista sivubisneksistä jos tarkemmin alkaa miettiä. Jotenkin tuntuu, ettei tämä ole preussin ainoa sivubisnes.

Sveitsiläisten hammasharjat: Naisvaltiot varmasti on niitä joilta kannattaa ensimmäisenä mennä kysymään jos haluaa jotain tietoa jostakin. Heillä on varmasti tietoa aina melkeinpä mistä vaan vaikuttavat he sen verran järjestäytyneeltä juorukerholta. Sveitsikin osaa olla romanttinen jos haluaa, ja olikohan idea loppujen lopuksi pikkusiskon vai onko vain niin helpompi sanoa?

Tanska ja tunneli:
”Niin”, Tanska mumisi hajamielisesti, ”katsos, kun Saksa sanoi ’ei’ silloille.””Ja?” Norja kysyi.
”Minä ajattelin, että ehkä hän sanoo ’kyllä’ tunnelille.”
Tanskahan on oikein ovela, Kyllä saksa varmaan antaa hänelle periksi kun hän jaksaa jankuttaa vain tarpeeksi kauan. Ja jos verrataan siltaa ja tunnelia niin silta on poissa silmistä ja samalla pois mielestä!

Väärä suunta: Voi Tanskaa no en epäile etteikö Valtiot saata hieman kävellessään lähteä ylittämään rajaa hiuksen hienosti vaikka ei sitä olisi tarkoittanutkaan. Onneksi Tanska päätyi Suomen maille eikä Ruotsin puolelle.

Maksuvälineen muutos: Joskus raha tuottaa päänvaivaa, en ihmettele yhtään jos pikku valtiot kärsii joskus siitä kun vaihtavat rahaa ja huomaavat että tämähän onkin hyvin epäkäytännöllinen. Itselläni Saksassa ongelmia tuottivat yhden ja kahden sentin kolikot, ne olivat jotenkin niin turhia.

Runovaihde: Tässä raapaleessa oli ihanaa tuo runovaihe nimi, niin tottahan toki myös valtiot käyvät läpi näitä vaiheita.  Varmaan jokainen heistä käy läpi aina välillä jonkinlaista vaihetta.

Ahoj: Hmm tsekki ja slovakia taitaa tehdä tuon tervehdyksensä ihan tahallaan jotta tähän joukkoon tulee tällainen sekasorto. Tuo taantumus piraatti ajalle oli mielenkiintoinen, toisaalta ei varmastikaan toivottu aivan kuten ei myöskään erään kolmikon viikinkin taantuminenkaan olisi kovinkaan toivottua.

Se, mitä tapahtuu Islannissa: No jos islantia lohduttaa niin, hänen luulisi pitävän vieraansa aika aisoissa, meinaan, hänen luotaan on vähän vaikeampi karata, kun on saari hieman kauempana muista. Voi Islannilla on keino saada Norja yhteistyöhön, vaikkei toinen taidakkaan kamalasti nauttia isoveljeksi kutsumista.

Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa.2: Tanskan ja Norjan logiikka…. yrittävät syödä yhden perheenjäsenensä lemmikin. No kai se oli helpompaa, kun lähteä kauppaan tai jonnekin islannin luontoon pyydystämään lunnia. No onneksi Lunnit osaa lentää, siitä on varmasti apua että pystyy pakenemaan huonompi homma jos islanti olisi kiintynyt vaikka pingviiniin.
S
e, mitä tapahtuu Islannissa… Osa 3.: Englanti olisi tarvinnut monta erilaista auttajaa jotka olisivat osanneet valmentaa häntä kasvattamisessa. Toisaalta eipä edes kasvattamalla voi toisesta poistaa tämän perusluontoa, sitä paitsi tuntuu kyllä, ettei Amerikka ole ainut joka möläyttelee kaikki ajatukset ääneen. Englannilla on huonoja muistoja viikingeistä, muuten tuota reaktiota ei voi tulkita, ja kun miettii historiaa, en yhtään ihmettele miksi. Toisaalta vaikka ruotsi,tanska ja norja taantuisi viikinkiajalle suomi saisi varmasti ainakin ruotsin houkuteltua takaisin vain pyytämällä. Samoin islanti norjan varsinkin jos hän käyttäisi sanaa isoveli, ja norja saisi tanskan palaamaan takaisin taantumuksesta.

Se, mitä tapahtuu Islannissa... Osa 4.: Pakollinen ryhmäily valtioiden kesken, islanti voi olla tyytyväinen, ettei hänen pomonsa vaatinut heitä leikkimään islantilaisia leikkejä. Minusta yleisen turvallisuuden vuoksi valtioiden erityisesti tiettyjen olisi pitänyt pukea huomioliivit ja niihin selkään sellainen lappu jossa ilmoitetaan numero ja tieto siitä kenelle voi soittaa tarpeen vaatiessa. Norjalle ja Tanskalle kävi sitten pieni lipsahdus kun jättivät muutaman hevosen saarelle.

Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa 6.: Islanti parka, vanhemmat sukulaiset/perheenjäsenet on sitten joskus tahdittomia kun kertoo asioita mitkä toista nolottavat.  Valtiot hairahtuvat muuten hämmästyttävän nopeasti aina aiheesta toiseen jos niille vaan sattuu sellainen tilaisuus ilmestymään.

Se, mitä tapahtuu Islannissa… Jälkipyykki: Kahvi taitaa maistu yleisesti kaikille pohjoismaaille, montakohan pannua ne oikein hörppii yhdessä maailmankokouksessa pelkästään viiteenpekkaan?  Norja tulee iloiseksi selvästi hyvin helposti!
Kunnes jälleen kohtaamme: Maailma on tosiaan pieni paikka, onneksi he pääsivät taas tapaamaan toisiaan pitkän ajan kuluttua!

Den Haag: Ehkä hollanin pitäisi perustaa kuumalinja jonne henkilöt saa soittaa, osaan asettua täysin hänen tuskaansa. Varsinkin kun seuraa maailman menoa ja katselee mistä kaikesta tyypit on välillä menossa oikeuteen selvittelemään asioita.

Pupu voitti ravit: Hollanilla on selvästi ennustamisen lahja tai sitten kokemusta kummallisista sattumista raveissa. Ja lopusta sainkin selityksen puput haluavat osallistua hollannissa raveihin, eipä siihen muuta syytä liene.

Butterland: Hyvä että riidat saatiin selvitettyä, mutta kukas niitä sitten selvittää jos Suomi sattuu olemaan jostain syystä osallisena.  Salakuuntelevatkohan pohjoismaat usein toisiaan??

Välillämme on jotain pientä: Klassikko vitsi hauska mutta samalla yksinkertainen, eihän toki saa unohtaa näitä pienikokoisempia valtioita. Voi Espanja, jotkut muutkin taitavat olla tietyllä tasolla vaikeuksissa omien tunteidensa kanssa.

Liechtenstein –kaikkein kovin saksalaisista: Liechtensteinillä on omat keinonsa pärjätä,kun taas  unkarilla omansa. Luultavasti monella naisvaltiolla on oma keinonsa pärjätä miesvaltioiden meressä.

Ja nyt halaatte: Oih, niin ala-aste muistot nousivat mieleen tuosta Tanskan ”ruotsibakteeri” oli tyttö bakteereja. Oli loistavaa viihdettä juosta poikien perässä, tai saada ne pakenevaan heti ainakin viisimetriä vain levittämällä kätensä. Suomi ansaitsisi mitallin siitä että saa nuo kaksi halaamaan, hän on tainnut tehdä sen niin usein että se sujuu leikiten. Tosin kiinnostaa kyllä miten hän ihan ensimmäisellä kerralla sai heidät halamaan.

Eri aika: Ovelaa Tsekkiläisiltä, ja osaan niin liittyä tuohon hetkeen kun Tino voi sanoa "mitäs minä sanoin". On se vaan niin hienoa kun sen pääsee sanomaan. Valtiona on varmasti raskasta kun saattaa joutua väittelemään jostain asiasta satoja jos ei peräti tuhansia vuosia.

Jään odottelemaan innolla uusia tekstejä, turvallista matkaa! Nämä raapaleet on kyllä aivan MAHTAVIA! (varastan preussin sanonnan itselleni). Ja raapaleet on aivan ihania juuri siitä, että ne voi käsitellä niin monia tapahtumia, juuri sen takia ettei niissä tarvitse olla mitään aika säädäntöä. Kivasti myös hahmot vaihtelevat aina vähän eri raapaleissa.

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Vyra

  • Vieras
Katotaan, jos saan tällä kertaa tämän jopa laitettua tänne...

hamsu: Kiitos, kiitos! Mä oon vaihdossa niin sen takia matkustelen sinne tänne. Nyt oon Itävallassa oikeastaan mutta ihan pian taas Suomessa.
Lainaus
Vaikka sinun kuvaillujen mukaan se olisi pyörähullujenmaa
Eli meillä on saksalaiset, latinot, pohjoismaalaiset, baltit, slaavit, balkanit, finno-ugrit ja pyörähullut? ...Minä pidän tästä!

Minja: Kiitos! Mä yritän palata ehjänä :D

Sly: Kiitos! Lähti taas ylpeys kohti hattua tota lukiessa :D Mä oon muuten aina halunnut nähdä, miten ihmiset lukee näitä mutta kukaan ei oo vielä suostunut pitämään web-kameraa auki... Mä voisin kyl vastalahjaksi pitää kameran auki sen aikaa kun kirjotan jotain. Saattas tosin maine mennä, kun mä yleensä höpisen ja ilmeilen aika outoja kirjottaessa...

Kuolotar: Ooooh, pitkän pitkä kommentti! Kiitos paljon! Ja nyt kun kerta mainitsit yhden ja kahden sentin kolikot... hyi, mä vihaan niitä.


Mä olin lomalla, mutta tuli samalla kerättyä iso kasa uusia raapaleaiheita! Mutta edelleen ja aina saa esittää hahmo-/aihetoiveita ja haasteita.

70.
Nimi:Miekkani vihollista kohti
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Preussi, Unkari, maininta oc-Kroatia

”Hei, Ungarn!” Preussi huusi ja virnisti yrittäessään saada naisen huomion, ”Eli!”

”Mitä nyt?” unkarilainen viimein kysyi ja vilkaisi preussilaista, joka seisoi vähän matkan päässä keskellä aukiota. Monet muutkin valtiot olivat paikalla, koska heidän maailmankokouksensa oli sillä kertaa Kroatian vastuulla. Monet olivat päättäneet mennä ulos tauon ajaksi ja sen takia valtiot nyt kuljeskelivat pienissä ryhmissä tai pareittain pitkin Zagrebin katuja.

”Tule tänne!” Preussi kutsui ja Unkari viivytteli hetken ennen kuin käveli rauhallisesti miehen luokse. Hänen ilmeensä oli epäilevä, mutta hän ei kuitenkaan epäröinyt.

”Sinun ei muuten pitäisi käyttää valtionimiä julkisilla paikoilla”, Unkari muistutti miestä, vaikka tiesi tasan tarkkaan ettei Preussi parantaisi tapojaan siitä, ”Ludvig on varmasti selittänyt syyn sinulle pari kertaa.” Preussilainen ei näyttänyt olevan lainkaan kiinnostunut asiasta, mutta toisaalta Unkari ei ollut olettanutkaan hänen olevan.

”Seiso tässä”, mies komensi ja viittoi naista haluamalleen paikalla. Edelleen epäillen nainen totteli ja epäili vielä enemmän, kun Preussi vain katsoi häntä ja naureskeli sitten itsekseen. Mitään muuta ei tapahtunut kuin se, että nainen vain seisoi patsaan edessä. Se patsas esitti hyökkäykseen komentavaa ratsastajaa jonka käsi oli ojentunut eteenpäin ja miekka osoitti kohti vastustajaa. Aihe oli hyvin normaali eikä Unkarin mielestä patsaassa ollut mitään outoa tai huvittavaa.

”Pruska!” voimakas ääni yhtäkkiä huusi ja jatkoi nopeasti kroatiaksi jotain mistä muut eivät aivan saaneet selvää. Preussi kuitenkin tuntui ymmärtävän jotain, koska mies otti nopeasti jalat alleen ja häipyi paikalta Kroatia huutaen hänen peräänsä. Unkari katsoi heitä hieman kummastuneena ja vilkaisi sitten patsasta yllään aivan kuin se osaisi antaa hänelle vastauksia.

”Minulla on jotenkin oudon loukattu olo…”, hän mutisi itsekseen.

A/N: Kroatia ei ole hahmo, joten taas piti keksiä ite.
Kävin Zagrebissa tuossa viikko sitten ja jäi mieleen tarina yhdestä ratsastajapatsaasta (joka on päätorilla). Vanha patsas oli kuulemma alunperin asetettu niin että hyökkäävä hahmo näyttää syöksyvän siihen suuntaan missä vihollinen on... eli Unkariin. Niihin aikoihin Unkari ja Kroatia eivät olleet kovin hyvissä väleissä.
Paikalliset kerto mulle että koska Unkari on nykyään kaveri, ratsastaja miekka osoittaa Italiaan...


71
Nimi: Se oli minun!
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Puola ja Liettua

”Lenkija”, Liettua huokaisi ja katsoi avainta pöydällä. Se oli hyvin vanha avain, mikä oli helppoa päätellä tavasta jolla rauta oli ruostunut ajan myötä ja kuluttanut osan siitä jo puhki. Myös avaimen koko ja paino olivat hyviä vihjeitä, koska kukaan ei nykyään enää käyttänyt avainta, joka oli melkein käsivarren mittainen.

”Niin?” Puola kysyi ja kuulosti täysin viattomalta.

”Sinä menit museoon”, liettualainen totesi, ”keskellä yötä.”

”Siis tietenkin”, puolalainen vastasi aivan kuin se olisi normaalia, ”siis päivällä siellä oli siis niinku aivan liikaa väkeä.”

”Ja sitten sinä veit tämän… avaimen”, Liettua jatkoi.

”Siis joo”, Puola totesi, ”se on niinkun minun avain.”  Liettua hieroi ohimojaan.

”Lenkija”

”Niin?”

”Sinä et voi vain viedä tavaraa museosta.”

”Mutta Liet, kun se on siis minun avain!”

”Lenkija, sitä ovea ei edes ole enää olemassa jonka saisi auki tällä”, Liettua totesi ja vilkaisi avainta taas, ”ja avainkin näyttää olevan jo aika rikki.” Puola mökötti hieman, mutta piristyi kuitenkin nopeasti koska ei hän ikinä pysynyt kovin kauaa surullisena.

”Liet, siis tiedätkö mitä”, hän sanoi ja Liettua pudisti päätään merkiksi siitä, ettei osannut lukea puolalaisen ajatuksia ja siis ei tiennyt vastausta, ”minä siis todellakin tarvitsen sinua ensi yönä!”

”…Mihin?”

”Siis, niillä on niinku minun kanuuna siellä museossa ja siis todellakin tarvitsen sinua kantamaan sen.”

”Lenkija, ei.”

”Polska, kyllä!”

Lopulta he eivät päätyneet hakemaan kanuunaa museosta keskellä yötä, mutta Liettua piti jatkossa huolen, etteivät he käyneet aivan jokaisessa museossa eivätkä aivan niin usein.

A/N: Lenkija = Puola liettuaksi, Polska = Puola puolaksi.
Ihan vaan aattelin että vois olla hauska mennä museoon ja nähdä siellä jotain, mikä oli omaa monta vuosisataa sitten.


72
Nimi: Se ei ole minun!
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Unkari ja Preussi

”Unkari…”

”Viimeisen kerran, Gil”, Unkari sanoi hieman uhkaavalla äänellä, joka yleensä sai muut perääntymään, ”ne eivät ole minun.” Preussi ei liikahtanut askeltakaan taaksepäin, kuten jokainen järkevä valtio olisi tehnyt, vaan hän vain virnisti.

”Ösi sanoi, että ne eivät ole hänen”, hän totesi, ”joten…”

”Yksikin sana, Gil, ja sinä tulet katumaan sitä ikuisesti.”

A/N: Ensimmäinen ihan oikea raapalemittainen raapale! Eli nää kaikki muut 300 ovat valeraapaleita
Ja siltä varalta että ette arvanneet, mistä oli puhe: maailman vanhimmat rintsikat löytyivät Itävallasta.


73 Eka euroviisu-raapale tälle vuodelle, uuuu~
Nimi: Suuri rakkaus
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Italiat

”Um, fratello”, Italia kuiskasi veljelleen, joka istui paikoillaan hieman oudon jähmeästi. Romano ei vastannut heti, koska hän oli ilmeisesti todella keskittynyt siihen mitä sitten ikinä olikaan tekemässä. Italian mielestä hänen veljensä näytti lähinnä tuijottavan erään tietyn espanjalaisen valtion suuntaan ja koska espanjalaisia valtioita oli sattumalta vain yksi, oli aika helppoa päätellä kaikki.

”Fratello?” Italia kuiskasi uudelleen vaimeasti, jotta ei häiritsisi muita, jotka yrittivät nauttia esityksestä.

”Mitä?” Romano viimein kysyi, vaikka ei kääntänytkään katsettaan.

”Sitä vain, että sinä kyllä sanoit että tämän kappaleen taustalla ei ollut minkäänlaista taka-ajatusta, mutta minusta tuntuu hieman siltä että et tainnut puhua aivan totta, fratello”, Italia totesi.

”Tässä kappaleessa ei ole minkäänlaista pahuksen taka-ajatusta”, Romano murahti hieman äkäisesti, ”mistä edes sait niin typerän idean, että siinä muka olisi?”

”No tuota”, Italia totesi täysin iloisesti, ”jos vaikka sanon näin, että kaikki täällä näkivät kuinka sinä toistit sanoja laulajien mukana ja katsoit Espanjaa sillä tavalla.”

”Minä en katsonut ketään sillä tavalla!” Romano väitti heti vastaan.

”Kaikki näkivät sen, fratello.”

”Minä en… Pahus.”

”Espanja näytti todella onnelliselta.”

”Turpa kiinni, Feli.”

”Hän taisi laulaa mukana myös.”

”Feli.”

"Heh he..."

A/N: Mä en nähnyt Euroviisuja suorana, koska olin just sillon Sloveniassa, mutta katoin ne myöhemmin netistä. Ehin jo miettiä että eikö muka yhtään ideaa tuu, mutta onneksi Italian esitys pelasti. Okei, klisee idea, mutta ei sitä aina pysty...