Kirjoittaja Aihe: Hetalia: Pieniä hetkiä maailmasta, raapaleitax105 S // 6.12.  (Luettu 5568 kertaa)

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Pieniä hetkiä maailmasta, raapaleitax25 S
« Vastaus #20 : 10.02.2015 00:51:52 »
minja: Jee, kiitos! Kyllähän mie kirjottelen niin kauan kun joku tahtoo lukea. Nyt mulla tuli itseasiassa vähän kiire, kun päätin että laitan uudet raapaleet vasta kun joku kommentoi ja aattelin että siihen menis vielä ainakin pari päivää, joten mulla ei ollut mitään valmiina...

26.
Nimi:Laita ruokaa
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Ranska ja Englanti

Englanti seisoi hänen mielestään aivan liian tutun oven luona ja piti muutaman minuutin tauon, jonka aikana hän mietti miksi ihmeessä hän taas oli täällä ja miten hän oli tänne edes päätynyt. Sitten hän muisti syyn. Hänellä oli nälkä.

Kolme täsmällistä ja terävää, melkein vihaista, koputusta kuului ovelta eikä Ranskan tarvinnut arvata kahdesti, kuka oven takana oli. Itsekseen hymähtäen hän pyyhkäisi kätensä keittiöpyyhkeeseen, tarkisti että kaikki oli varmasti kunnossa ja ruoka aivan yhtä herkullisen näköistä kuin oli ollut viisi minuuttia aiemmin ja sitten hän käveli ovelle.

”Mon cheri, Angleterre!” Ranska tervehti heti kun sai oven auki, ”mikä yllätys!” Englanti murahti ja työntyi hänen ohitseen sisälle.

”Minulla on nälkä”, hän totesi kävellessään keittiötä kohti tuttua reittiä. Hänen ei edes tarvinnut kysyä ranskalaiselta, missä päivällinen oli ja mitä se tarkalleen oli. Hän tiesi jo.

”Aivan niin kuin joka sunnuntai”, Ranska hymähti ja seurasi toista valtiota.


A/N: Mulla on tämä headcanoni, että Englanti menee joka sunnuntai päivälliselle Ranskan luo.


27.
Nimi: Ruusuja
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Ranska, Englanti ja muita

Ranska käyttäytyi aivan niin kuin käyttäytyi aina maailmankokousten aikaan. Hän jutteli ystävilleen sekä muille valtiolle ja aina välillä hän antoi jollekulle ruusun tai ainakin yritti tarjota sitä. Kukaan ei tiennyt, mistä hän tarkalleen kaikki ruusunsa löysi, mutta ne olivat aina täydellisen muotoisia, kauniita ja syvän punaisia.

”Hm, miksi hän muuten aina antaa ruusuja?” Italia kysyi eräänä päivänä ääneen. Espanja kohotti hieman katsettaan ja vilkaisi pikaisesti ranskalaista ennen kuin kohautti olkiaan.

”Hassua, en oikeastaan tiedä”, hän myönsi hymyillen hieman, ”mutta sen syyn on oltava jotain romantiikkaan liittyvää, eikö niin Roma?”

”Älä sotke minua tähän”, vanhempi italialainen mumisi äkäisesti ja painoi kasvonsa käsivarsiensa taakse.

”Mutta eihän ruusu ole edes hänen kansalliskukkansa”, Italia tuumi ääneen ja hetken pohdinnan jälkeen päätti antaa asian olla ja lähteä etsimään jotain mielenkiintoisempaa tekemistä. Hän oli ihan varma, että oli juuri hetki sitten kuullut jonkun puhuvan ohimennen lounastauosta ja nyt kun asia tuli puheeksi, hän oli jo aika nälkäinen. Lounaan jälkeen hän voisikin sitten etsiä mukavan sohvan itselleen ja ottaa nokoset.

Italian hävitessä paikalta ja Espanjan puhuessa puoliääneen Romanolle, kukaan ei huomannut kun Englanti tuhahti vaimeasti ja mulkaisi ranskalaista valtiota, joka juuri jutteli Seychellille huoneen toisessa päässä.

Minä tiedän, miksi hän aina antaa ruusuja”, mies mutisi, ”pahuksen sammakko…” Hän puhui hyvin matalalla äänellä, mutta silti Ranska käänsi katseensa häntä kohti ja iski hymyillen silmäänsä aivan kuin olisi kuullut, mitä hän sanoi.


A/N: Ruusu on Englannin kansalliskukka.
Näin sivutietona: Hollannin kansalliskukkaa ei muuten ole vaikea arvata...


28.
Nimi: Norwegian –käsirasva
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Tanska ja Norja

”Norge!” tanskalainen huusi tullessaan sisälle ja etsiessään norjalaista, jonka hän lopulta löysi olohuoneesta, ”kokeile käsiäni!”

”Minä en keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi koskea sinun käsiisi”, norjalainen vastasi tyynesti eikä edes vilkaissut kohti käsiä, joita tanskalainen niin innokkaasti tarjosi hänelle.

”Koske nyt vain”, Tanska sanoi hymyillen, ”haluat kuitenkin, Norge.”

”En varmasti halua.”

”Norge.” Norjalainen huokaisi ja ojensi sitten yhden sormen, jolla hän kosketti kevyesti tanskalaisen toisen käden kämmenselkää.

”Oletko nyt tyytyväinen ja jätät minut rauhaan?” hän kysyi, mutta Tanska vain virnisti.

”Eikö tuntunutkin pehmeältä?” hän kysyi ja viimein Norja vaivaantui kääntämään katseensa, jotta voisi tuijottaa tanskalaista hetken hyvin epäilevä ilme kasvoillaan.

”Mitä sinä olet tehnyt?” hän kysyi, ”älä vain sano…”

”Ja!”

”Minä olen kieltänyt sen sinulta.”

”Miksi minä olisin totellut?” Tanska kysyi virnistäen.


A/N: Otsikko varmaan kertoi jo kaiken.
Kiitos ideasta, Myrsi <3!

Slytherin cat

  • Vieras
Vs: Hetalia: Pieniä hetkiä maailmasta, raapaleitax28 S
« Vastaus #21 : 10.02.2015 21:54:13 »
Oh, Norja! Jee~

Jännä headcanon sinulla. Täytyy tosin sanoa, että tuo ensimmäinen näistä uusimmista tuntui minusta kovin oudolta.. Se kun ei todellakaan minun headcanoneihini kuulu, että Arthur kävisi sunnuntaisin syömässä tuon ranskalaisen luona. :D Mutta miksipä ei, hyvin olit kuitenkin kirjoittanut.

Tuosta toisesta, pikkuveljeni on kirjoittanut joskus (laaduttoman) ficin melkein samasta aiheesta.  Tuo oli kiva, ja ehdottomasti nätimmin kirjoitettu kuin veljeni luomus..
Ranskalla on tosiaan ihmeellinen taito repiä niitä ruusuja tyhjästä. Kummaa.

Kolmas: kuten jo sanoin, jee, Norja! Jo otsikko sai hymyilemään. Rakastan edelleenkin tapaasi kirjoittaa nuo kaksi... Tämä oli suloinen. ^^ Ja todella mahtava idea.. Kiitos tosiaan Myrsis. Minäkin tahdon sitä käsirasvaa... : D

Ja koska en näköjään aiemmin kommentoinut, tuo olkipukki-ficci oli aivan mahtava.! Luin kolmekin kertaa, ja sitten vielä ääneen veljelleni. Hänestäkin se oli aivan mahtava~         



Että kiitoksia näistä. Odotan innolla seuraavia~
« Viimeksi muokattu: 11.02.2015 17:05:21 kirjoittanut Slytherin cat »

minja

  • Ocean Soul
  • ***
  • Viestejä: 158
Vs: Hetalia: Pieniä hetkiä maailmasta, raapaleitax25 S
« Vastaus #22 : 11.02.2015 00:16:25 »
minja: Jee, kiitos! Kyllähän mie kirjottelen niin kauan kun joku tahtoo lukea. Nyt mulla tuli itseasiassa vähän kiire, kun päätin että laitan uudet raapaleet vasta kun joku kommentoi ja aattelin että siihen menis vielä ainakin pari päivää, joten mulla ei ollut mitään valmiina...
Mie ainaki luen näitä varmaa maailman tappiin saakka, et sen puolesta voit kirjotella näitä! Ja kiitti vielä! Miullaki on tota käsirasvaa ja se on tosi hyvä (jos jaksaa käyttää) :) nyt hihittelen tälle aina ku laitan tota
*Anteeksi, että olen olemassa.*
Time to rest and finish the show.
30.11.1939-13.3.1940 <3
Yksäröinti sallittu :) = yksinäinen ihminen
Virhe
Saatan myös olla Miriadell

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 596
  • Juhlatuulella
Vs: Hetalia: Pieniä hetkiä maailmasta, raapaleitax28 S
« Vastaus #23 : 15.02.2015 18:26:25 »
Tämä on kyllä tullut luettua monta kertaa aikaisemmin mutta en ole saanut aikaiseksi kommentin kokoamista, päätin nyt sitten korjata sen tilanteen. Nimi tälle raapalekirjolle on kyllä aivan ihana. Toivottavasti näitä tulee myöhemmin lisää.

1: Tästä kolmikosta on mukava lukea, heidän kemiansa vain toimii ja heistä kirjoitetaan aivan liian vähän.  Sukulaissuhteet ovat varmasti monimutkaisia näillä valtioilla, mutta Unkarista, Virosta ja Suomesta pitäisi kyllä kirjoittaa enemmän.

2: No Norjalle ei tule ainakaan ongelmaa muistaa kenelle pitää soittaa kun hän toivoo saavansa hetkellisen rauhan uskollisesta varjostaan.

3: Voi Suomi sinua, no onneksi hän piti tätä taideteosta liian kauniina poltettavaksi. Mitäköhän muita ongelmia Valtiot mahtavat aiheuttaa kun yrittävät soveltaa toistensa kulttuureja, nyt kun mietin niin tulen siihen tulokseen etten halua ehkä tietää. Voi Suomea hän käytti tuossa keskustelussa ihan selvästi viikinkikorttia.

4: Tanska osaa selvästi käyttää tahtonsa saamiseksi monen viisivuotiaan suosimaan keinoa eli mankumista. Voi Islanti parkaa kun toisen kurkkuun sattuu toivottavasti Tanska korvaa hänelle jotenkin sen kun hänen kielensä kerran tuon aiheutti.

5: Musiikki varas oli lupaava nimi, enkä joutunut pettymään. Valtiot taitavat tosiaan lainata innokkaasti muiden keksintöjä varsinkin jos he itse ihastuvat näihin. Itävalta on tehnyt hyvää työtä valitessaan ne muusikot saksalta jotka on hyviä.

6: Valtiot taitaa kuittailla kaikesta sattuneesta toisilleen usein ja pitkään, mutta toisaalta heillä on sen verran ikää että he ovat ehtineet jokainen hieman säheltää elämänsä aikana.
”Sinä olit niin juovuksissa, että kysyit minulta, kummalla puolella lahtea olet ja voisitko mahdollisesti uida takaisin, koska unohdit ehkä kahvinkeittimen päälle”, Viro sanoi, ”ja sitten yritit työntää markkoja katukivien väliin siinä toivossa, että jotain tapahtuisi.”
Voi Suomi parkaa, hänen täytyy matkustaa joskus uudestaan laivalla ja videoida koko matka todistus aineistoksi Ruotsille ja Virolle.

7: Romano harrastaa lempinimiä, tosin hänen lempinimensä eivät ole aivan niin luovia niin kuin osa mitä nykyään kuulee. Espanja kokeilee preussin tapaan päiväkirjan pitämistä, ihan järkeen käypää, sillä kukapa voi muistaa kaiken monen sadan vuoden elämän jäljiltä kaiken, jollei kirjoita niitä ylös. Jotenkin Espanjan voi kuvitella lukemassa noita kirjoituksiaan muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä, aurinkoinen hymy huulillaan.

8: Älä varasta Unkarin paprikoita niin elät pidempään, preussi ei opi vaikka on varmasti saanut useasti paistinpannusta. Preussi on tainnut olla pulassa niin usein että osaa jo
”Saksa, minä haluan julistaa sodan Preussille”, hän sanoi välittömästi, kun puhelu yhdistyi, ”saanhan minä, saanhan?” Linjan toisella puolella oli hetken hiljaista, mutta sitten saksalainen huokaisi.
”Se taitaa olla hieman mahdotonta”, hän totesi, ”mitä bruder on nyt tehnyt?”
”Hän vei minun paprikani!” Unkari huusi äkäisesti, ”kaiken! Jopa kuivatun paprikan ja maustesokset! Ole kiltti, lupaan olla pyytämättä mitään muuta seuraavaan kymmeneen vuoteen kunhan vain saan sen pahuksen preussilaisen kiinni ja…”
Voi Unkari parkaa, harmillista ettei hän oikein voi käydä sotaa paprikan vuoksi mutta toisaalta suuttumus on kyllä täysin ymmärrettävä.

10: Australialla oli selvästi asiaa ja hän halusi jakaa sen kaikkien mahdollisten kuuntelijoiden kanssa. Hollanti oli ilkeä Australialle, onneksi Amerikka voi olla Australiaan kanssa tukiryhmää siitä kun ei pidä nimestä jolla hollanti heitä kutsuu. Toisaalta Hollanti oli ilkeä ehkä jopa hieman hyvän asian puolesta.

11: Pohjoismaista on aina mukava lukea yhdessä he saavat aina jotain aikaan. En usko että Norja toivoisi Tanskan olevan kuolevainen, sillä Tanska olisi siirtynyt aikoja sitten haudanlepoon ja jättänyt rakkaansa Norjan yksin tänne maailmaan.  Tanskan oivallus oli kyllä aika nerokas.

12: Hollanti omistautuu intohimolleen eli pyöräilylle aivan liikaa, itse asiassa minusta tuntuu että sen voisi alkaa laskea jo pakkomielteeksi.  Voi tuota kaksikko parkaa kun he eivät onnistuneet puhumaan veljeään ympäri, no toivottavasti itävalta suostuu auttamaan hollannin etsinnässä. Belgian olisi pitänyt kiinnittää veljensä selkään iso lappu jossa on puhelinnumero mihin pitää soittaa jos sattuu löytämään hänet sieltä vuorelta.

15: Preussi on nopea kun hän ehtii pitämään Saksan, Itävallan ja Unkarin kiireisenä, siinä mahtaa olla paljon tekemistä yhdelle miehelle.

16: Voi miten suloinen ja ovela Romano osaa toisinaan olla, Feli osaa selvästi hoitaa pikkuveljensä roolin ja pitää huolta veljensä ja Espanjan suhteesta. [

17: Lapsenvahtina toimiminen on varmasti hyödyllistä toimintaa näille aikuisille valtioille. Hollanti päätti sitten opettaa lapsille heti että Espanjan kanssa pitää olla varuillaan, Espanja parka.

18: Voi Italia parkaa, onneksi Saksa onnistui lohduttamaan Italiaa.  Pitsa ja Pasta ovat sellaisia aiheita italia kaksikolle että niiden kanssa kannattaa olla hieman varovainen. Amerikka kyllä varmasti pitäisi tuosta ideasta.

20: Hollannin syy oli kyllä ymmärrettävä minä olisin kyllä silti valinnut hevosen. Hollanti hyödyntää myös hienosti sisarellisia suhteitaan hankkiessaan hevoselleen kodin, ja toisaalta kun hevonen on jo tallissa, on Belgian puolet vaikeampi käskeä Hollannin hakemaan se takaisin. 

21: Voi Preussia hän saa itsensä kuulostamaan lapselta. Oikeastaan koska Preussi on isoveli, niin hänellä pitäisi olla niitä äidillisiä vaistoja Saksaa kohtaan, jos jommalla kummalla niitä pitäisi ylipäätään olla. Olisi muuten mielenkiintoista miten nämä hetalian isoveljet pärjäisivät jos he kokeilisivat kisata keskenään kuka on paras isoveli. Karkkia kaikkeen vaivaan, miksei onhan karkki sen verran suosittu keksintö nykymaailmassa.

”Eivätkö äidilliset vaistosi herää mahtavan minun kärsimyksen edessä, West?” Preussi kysyi.

”Minä en ole nainen, bruder”, Saksa vastasi nopeasti.

”Oletko aivan varma?”

”Miksi sinun täytyy aina kyseenalaistaa kaikkien muiden sukupuoli-identiteetit?” Saksa kysyi ja jatkoi sitten nopeasti, ”ja ennen kuin vastaat. Minä olen aivan varma siitä, että olen mies. Ole nyt hiljaa.” Veljesten kinastellessa hetken, Unkari loi sillä välin pitkän ja merkitsevän katseen kohti Itävaltaa, joka hetken epäröinnin jälkeen vastasi katseeseen.
Preussilla on selvästi tylsää ja hän haluaa viihdyttää itseään omalla tavallaan.

23: Voi Italiaa joskus on varmasti vaikeaa olla vakavan kumppanin kanssa yhdessä, mutta toisaalta sen voi ottaa haasteena. Keksi vitsi joka saa Saksan taipumaan kaksin kerroin naurusta ja hohottamaan kuin heikkopäinen, eipä taida kovinkaan monelta onnistua.

”Yksi ja…?” Italia kysyi ja odotti jatkoa, mutta sitä hän ei saanut.

”Vain yksi”, Saksa totesi, ”lampun vaihtaminen ei ole kovin monimutkainen tehtävä suoritettavaksi.”

”Mutta kun tämän pitäisi olla vitsi”, italialainen valitti ja huokaisi hieman.

”Minä en vitsaile, minä olen tehokas”, Saksa totesi.

26: Ranska varmasti pitää siitä että Englanti tulee käymään hänen luonaan ainakin kerran viikossa, ja luulen että Englanti on salaa myös tyytyväinen tähän järjestelyyn.
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Pieniä hetkiä maailmasta, raapaleitax28 S
« Vastaus #24 : 20.02.2015 17:19:48 »
Sly: Kiitos! Olen aivan varma, että veljesi luomuksessa oli omanlaistaan tyyliä myös. Onko hän harkinnut hetafikkarin uraa?

minja: Kiitos :) Mullakin oli sitä käsirasvaa, mutta hukkasin sen jonnekin. Tais jäädä Saksaan yhdellä reissulla, silti kaiholla sitä muistelen koska se oli niin hyvää.

Kuolotar: Kiitos! Wou, pitkä kommentti. Mulla meni yli puolituntia sen lukemiseen, koska kävin aina välillä hyppelemässä ympäriinsä :D

Kirjottelin taas pari juttua teijän iloksi/suruksi


Nimi: Wienissä on aina lämmintä
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Saksa, Preussi, Unkari ja Itävalta

”Miten”, Saksa sanoi kuulostaen hämmentyneemmältä kuin oli kuulostanut aikoihin, ”tämä on edes mahdollista.”

”Taikuutta”, Preussi mumisi ja katseli ympärilleen epäilevänä, ”pahuksen epämahtavaa.”

”Minä luulin, että sinä lasket taikuuden mahtavaksi”, Unkari totesi tyynestä. Hän ei ollut yhtään niin hämmentynyt kuin kaksi muuta valtiota. Hän oli jo tottunut kaikkiin Wienin erikoisuuksiin.

”En Ösin taikuutta!” Preussi julisti.

”Mutta missä kaikki lumi on?” Saksa kysyi edelleen hämmentyneenä, ”tämä ei ole loogista. Lumisade ei voi aina vain yllättäen loppua kaupungin rajalla ja kaikkialla muualla lunta oli enemmän kuin tarpeeksi, joten kaiken järjen mukaan täälläkin pitäisi olla lunta, mutta kuitenkin kadut ovat täysin puhtaat aivan niin kui keväällä.”

”Taikuutta!”

”Voi teitä”, Unkari huokaisi ja vilkaisi Itävaltaa, joka oli pysynyt jo hetken täysin hiljaa, ”haluatko selittää heille?” Itävalta näytti harkitsevan asiaa, mutta tuhahti sitten.

”En”, hän sanoi, ”pieni hämmennys tekee heille vain hyvää.” Unkari kohautti olkiaan ja katsoi veljeksiä, jotka nyt kiistelivät keskenään taikuuden olemassaolosta. Preussi intti että mikään muu ei voisi selittää outoa lumen puutetta ja Saksa yrittäen selventää veljelleen ettei taikuus ollut loogista tai edes olemassa, joten se ei voinut olla vastaus.


A/N: Mä olin Itävallassa tossa pari viikkoa sitten ja tiedättekö, mikä oli outoa? Kaikkialla muualla oli lunta paitsi Wienissä! Siellä näytti aivan keväältä ja kadut oli täysin puhtaat lumesta ja jäästä eikä edes sohjoa ollut missään, mutta heti kaupungin ulkopuolella oli 20 sentin hanget joka suuntaan. En ymmärrä, miten se on mahdollista. (eikä tosin ymmärtänyt se unkarilainenkaan, joka meillä oli mukana mutta oletan että Unkari ymmärtäisi kuitenkin)


Nimi:Polish remover
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Puola ja Liettua

”Liet!” Puola huusi ja liettualainen ehti juuri ja juuri huokaista ennen kuin valtio ilmestyi paikalle juosten.

”Mitä nyt?” hän kysyi rauhallisena eikä edes keskeyttänyt porkkanoiden kuorimista. Hän voisi aivan hyvin kuunnella puolalaisen ongelmat samalla kun valmisteli päivällistä.

”Tämä on niinku todella kamalaa!” Puola sanoi ja työnsi pienen purkin Liettuan kasvojen eteen, ”tämä on siis niinku salaliitto! Minua vastaan!” Liettualta meni hetki käsittää, mitä Puola tarkoitti, mutta lopulta hän ymmärsi lukea pullon kylkeen painetun tekstin ja varsinkin kaksi tiettyä sanaa.

Polish remover

”Um… Lenkija”, Liettua sanoi edelleen rauhallisella äänellä, ”tässä yhteydessä tuo ei tarkoita puolalaista.”

”…Eikö?” Puola kysyi keskeyttäen viimein kiihtyneen puheensa salaliitoista ja puola-vastaisuudesta.

”Ei”, Liettua sanoi, ”tuo on kynsilakanpoistoainetta.”

”Ai”, Puola totesi ja katsoi pulloa toisen kerran ennen kuin kaappasi liettualaisen tiukkaan halaukseen, ”kiitos Liet, sinä niinku pelastit minut!”

”On aina ilo olla avuksi”, Liettua hymähti, kun toinen valtio juoksi takaisin sinne, mistä oli tullutkin.

A/N: Huono vitsi. Tiedän.


Nimi: Suchar
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Puola, Liettua +muita

”Ja sitten meidän on muokattava taloussuunnitelma uudelleen”, Englanti sanoi yrittäen selittää ideaansa muille valtiolle. Ikävä kyllä tässäkään kokouksessa ei näyttänyt tulevan kovin tuloksekas.

”Suchar!” Puola huusi kyllästyneenä ja englantilainen sekä pari muuta valtiota loivat häneen pikaisen katseen ennen kuin jatkoivat.

”Minä vastustan Englannin ideaa totta kai”, Ranska totesi hymyillen, ”minusta meidän pitää jatkaa nykyisen suunnitelman kanssa.”

”Suchar!”

”Ei!” Amerikka huudahti, ”minun sankarillinen ideani oli parempi!”

”Suchar!”

”Yrittäkää nyt kaikki istua paikoillanne ja pysyä edes hetki aivan rauhassa”, Saksa sanoi hieman voimakkaammalla äänellä, mutta ilman kovin kummoista tulosta.

”Suchar!”

”Ja voisiko Puola nyt viimein lopettaa tuon ärsyttävän sanan hokemisen?” saksalainen jatkoi totisella äänellä, mutta puolalainen vain hymyili viattomasti. Hänen ilmeensä palasi kyllästyneeksi vasta kun Saksa käänsi katseensa uudelleen poispäin ja keskittyi taas muiden valtioiden ongelmiin.

”Minulla on siis todellakin niin tylsää”, Puola valitti puoliääneen ja Liettua hänen vierellään huokaisi hieman.

”Ei sinun silti tarvitsisi valittaa kaikkien ideoista ja kutsua niitä huonoiksi vitseiksi”, Liettua totesi.

”Suchar”, puolalainen mutisi ja hymähti hieman.


A/N: ...Huonoista vitseistä puheenollen. Suchar tarkoittaa puolaksi suurin piirtein samaa kuin puujalkavitsi ja ilmeisesti sitä on tapana huudella, jos jollain on huonot jutut. Sama sana tarkoittaa myös kuivaa leipää. Jotenkin mulle tuli vaan sellainen olo, että Puola voisi kyllästyttyään aivan hyvin huudella jotain sattumanvaraista puolaksi ihanvaankoskaniintylsää.

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Pieniä hetkiä maailmasta, raapaleitax31 S
« Vastaus #25 : 21.02.2015 22:49:59 »
32.
Nimi: Tiedän, mitä olet tekemässä
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Ruotsi, Suomi, Norja ja Ruotsi (SuFin)

”Ruotsi”, Suomi sanoi äänellä, joka sai ruotsalaisen heti hieman varuilleen. Se oli se ääni, jonka hän oli kuullut viimeksi vuosikymmeniä tai satoja sitten ja silti hän muisti sen vieläkin aivan hyvin.

”Ja?” hän kuitenkin kysyi ja helpottui hieman, kun näki pienen hymyn ja huvittuneisuuden pilkahduksen suomalaisen silmissä ärtymyksen sijaan. Tosin ei hän siltikään uskaltanut aivan täysin julistaa tilannetta turvalliseksi.

”Minun puhelimestani loppui akku hetki sitten”, Suomi selitti ja istahti ruotsalaisen viereen sohvalle, ”joten ajattelin, että voisin aivan hyvin tarkistaa sähköpostini sinun kännykällä.”

”Hm?”

”Joo, minä tiedän sen salasanan”, suomalainen totesi, ”se on Kalmarinunionin päättymisvuosi, ei kovin vaikea arvattava.”

”Aha”, Ruotsi mumisi silti epävarmana, oliko suomalainen ärtynyt vai huvittunut jostain.

”Niin siis, minä satuin sitten huomaamaan, että sinulla on uutispalvelusovellus ja ajattelin sitten että voisin aivan hyvin vilkaista uutisetkin samalla”, Suomi jatkoi ja kaivoi ruotsalaisen puhelimen esiin taskustaan. Sitä tehdessään hän samalla painautui hieman Ruotsia vasten ja jäi nojaamaan hänen olkaansa, ”huomasin erään mielenkiintoisen asian.”

”Hm?” Ruotsi kysyi hyvin tietoisena siitä, että suomalainen oli todella lähellä ja selasi puhelinta miettivä ilme kasvoillaan.

”Finland, Finlands ekonomi, Finland –EU…”, Suomi luetteli ja nosti katseensa taas Ruotsiin, ”ja monta muuta samankaltaista aihetta. Tiedätkö, mitä yhteistä näillä kaikilla on?” Suomalainen nojautui vielä lähemmäs ja Ruotsin oli todella vaikea päättää, nojautuisiko samoin lähemmäs suomalaista vai yrittäisikö pysyä kaikin voimin paikoillaan.

”Ne ovat kaikki sinun hälytyslistallasi”, Suomi totesi, kun ruotsalainen ei saanut sanaa suustaan.

”Ja”, Ruotsi lopulta mumisi. Tietenkin hän tiesi tasan tarkkaan, mitä hän oli itse listalleen laittanut eikä hän oikein voinut kieltääkään sitä. Suomi hymähti ja tiputti puhelimen sohvalle samalla kuin nousi hieman ylös. hänen kasvonsa olivat nyt lähes kiinni ruotsalaisen kasvoissa ja Ruotsin oli yhtäkkiä todella vaikea muistaa, miten hengittäminen oikein toimi käytännössä.

”Joku voisi kutsua sitä vakoilemiseksi”, Suomi kuiskasi ja nousi sitten ylös sohvalta. Läheisyys ja kevyt paino Ruotsin kyljeltä hävisi niin nopeasti että ruotsalainen ei ehtinyt kunnolla edes tajuta suomalaisen lähteneen ennen kuin mies oli jo ovella.

”Minun täytyy kiirehtiä toiseen kokoukseen”, Suomi totesi Ruotsille olkansa ylitse, ”hei hei, Ruotsi.” Ovi sulkeutui nopeasti valtion jäljessä, mutta kului monta pitkää minuuttia ennen kuin Ruotsi palasi takaisin oikeaan maailmaan. Tanska ja Norja, jotka olivat hiljaa ja uteliaina seuranneet tapahtumia sivusta, vilkaisivat toisiaan ja sitten Tanska purskahti nauramaan samalla kun Norja tuhahti hiljaa.

”Wou”, Tanska totesi, ”Finny ei tainnut tykätä.”

A/N: Uutissovelluksissa on usein se kätevä juttu, jolla itseään kiinnostavista aiheista saa hälytyksen, jos jotain uutta ilmaantuu.
Tuli vaan mieleen, että Ruotsilla on varmaan häly kaikista aiheista, jotka vähäänkään liittyy Suomeen ja Suomi ei välttämättä ihan hirveesti arvosta tätä asiaa (tai sitten arvostaa. Ihan miten vaan.)


33.
Nimi: Aina eväät mukana
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Puola, Liettua ja Latvia

”Minulla on nälkä”, Latvia valitti vaimeasti ja hänen mahansa kurina vahvisti sanoja tehokkaasti. Muut baltit loivat häneen säälivän katseen, koska he kaikki tiesivät että kuluisi vielä pitkä aika ennen kuin he saapuisivat minkäänlaisen ruokapaikan tai kaupan luokse. Korvessa patikoimisessa oli se huono puoli, että lähikioskeja ei ollut aivan joka puun luona. Liettua hymyili nuoremmalle valtiolle pahoittelevasti, mutta muisti sitten yhtäkkiä erään tärkeän asian.

”Lenkija”, hän kutsui puolalaista, joka oli energisyytensä vuoksi ehtinyt muiden edelle eikä ollut kuullut Latvian valitusta, ”Lenkija, voisitko antaa Latvijalle yhden voileivistäsi?” Puola pysähtyi ja käännähti ympäri katsomaan heitä.

”Mistä sinä niinku tiesit, että minulla on voileipiä?” hän kysyi, mutta kaivoi kuitenkin laukustaan yhden ilahtuneelle latvialaiselle. Liettua katsoi ystäväänsä aivan kuin kysymys olisi täysin typerä ja pudisti sitten päätään hieman.

”Sinä olet puolalainen”, hän totesi hetken päästä, ”sinä et koskaan lähtisi kotoa ilman voileipää.”

”En todellakaan!” Puola sanoi ja virnisti ennen kuin käännähti taas ympäri ja syöksyi tutkimaan seuraavaa kasvia, joka oli kiinnittänyt hänen huomionsa polun reunasta.

A/N: Puolalaisten kanssa on kiva retkeillä, kun niillä on ihan varmasti aina voileipä mukana laukussa. Aina.Tämän teorian olen jo kolmen puolalaisen kanssa testannut.


34.
Nimi: Kaikki, mikä ei enää tule takaisin
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Norja ja Tanska (DenNor)


Hvor du vender dig og hvor du svinger dig så, lover jeg du har en trofast ven”, Tanska lauloi puoliääneen. Hän makasi selällään sohvalla tuijottaen kattoa mietteissään ja heilutellen jakojaan sohvan käsinojan ylitse. Hän ei varmasti edes tajunnut laulavansa, Norja mietti itsekseen katsoessaan tanskalaista ja hän oli oikeassa  sillä miehen ilme oli erikoisen poissaoleva.

Snart forgår dine ungdoms dage, snart forgår dine ungdoms dage…”, tanskalainen mutisi ääni vaimentuen hetkeksi samalla kun hänen kulmansa kurtistuivat ties minkä pohdinnan vuoksi. Norja siemaisi kahviaan eikä edes yrittänyt päätellä, mitä toinen valtio mahtoi ajatella. Hän oli jo ajat sitten antanut periksi sen suhteen, että oppisi koskaan ymmärtämään tanskalaisen ajatusten juoksua.

Aldrig kommer de nej, aldrig kommer de nej…”

Vaikka Norja ei Tanskan mietteitä muutoin aina ymmärtänytkään, hän tiesi että tanskalainen lauloi tätä tiettyä laulua vain silloin kun ajatteli kipeitä muistoja tai jotain, mikä ei koskaan tulisi takaisin. Norja laski kuppinsa pöydälle ja käveli Tanskan luo lähes hiipivin askelin.

…Aldrig kommer de til dig igen”, Tanska lauloi ja hänen äänensä hiipui pois viimeisten sanojen aikana.

”Danmark”, Norja sanoi pehmeästi. Tanskalta meni hetki päästä takaisin nykyhetkeen, mutta norjalainen odotti kärsivällisesti että miettivä katse miehen sinisissä silmissä vaihtui taas tutuksi huolettomuudeksi, jota ikävät muistot vain hieman varjostivat, ja huulet kääntyivät virnistykseen.

”Hej Norge”, Tanska sanoi iloisesti, mutta silti hieman vaimealla sävyllä miehelle joka seisoi nyt hänen yläpuolellaan.

”Mitä sinä mietit?” Norja kysyi ja Tanska oli hetken vaiti ennen kuin vastasi.

”Asioita”, hän mutisi ja yritti silti hymyillä, vaikka ajatukset selvästi vaivasivat häntä, ”tiedäthän, niitä… No sinä olet aina ollut paikalla niin varmasti tiedät.” Tietenkin Norja tiesi.

”Sinä ajattelet liikaa”, hän totesi ja painoi pehmeän suukon miehen otsalle ennen kuin käpertyi sohvalle hänen viereensä. Tyytyväisenä Tanska kietoi käsivartensa hänen ympärilleen ja huokaisi vaimeasti painaessaan kasvonsa norjalaisen hiuksiin.

”Tak”, hän mumisi ja Norja tuhahti vaimeasti, mutta heidän ei tarvinnut sanoa enää mitään muuta. He kumpikin ymmärsivät ja hetken maailma oli heille täydellinen.


A/N: Koska suloinen DenNor on vain aivan suloista~
Hvor du vender dig , tanskalainen (? tai norjalainen, kuulostaa kuitenkin enemmän tanskalta) kansanlaulu. Ensimmäisen osan käännöksestä en ole aivan varma, mutta ilmeisesti se menee näin:
Hvor du vender dig og ( ?)
Hvor du svinger dig så ( ?)
Lover jeg du har en trofast ven  (?)

Snart forgår dine ungdoms dage (pian ovat ohi nuoruutesi päivät)
snart forgår dine ungdoms dage (pian ovat ohi nuoruutesi päivät)

Aldrig kommer de nej (koskaan eivät ne)
Aldrig kommer de nej (koskaan eivät ne)
Aldrig kommer de til dig igen (koskaan eivät ne palaa luoksesi taas)

Jos joku on tanskassa taitavampi ja tietää oikean käännöksen joko suomeksi tai englanniksi niin olen oikein iloinen, jos kerrot sen. Mie ihastuin tähän pieneen lauluun täysin <3

Slytherin cat

  • Vieras
«Varoitus: kommentti sisältää hymiöitten ylikäyttöä.»

Mistä ihmeestä sinä olet löytänyt niin paljon erimaalaisia ihmisiä, että tiedät kaikkia tällaisia pikku asioita? Nuo voileivät sun muut? Aika ihmeellistä. : D

Kun huomaan, että finiin on tullut hetalia-ficcejä, alan hymyillä.
Kun huomaan, että se on sinun kirjoittamasi, alan virnuilla leveästi.
Jos siinä on Pohjoismaita, alan nauraa...
Ja jos siinä on DenNoria, hihkun ja hyppelehdin ympäri taloa niin, että pystyn lukemaan tekstin vasta pienen hetken jälkeen. : D

Mutta palatkaamme vielä ensimmäisen tekstin pariin! Köh. SuFin ei edelleenkään lemppareihin kuulu, mutta noin kirjoitettuna se on oikein kivaa luettavaa. En itsekään usko, että Suomi tuollaisesta vakoilusta erityisemmin ilahtuisi. Ja hyvä ilmemuisti Ruotsilla... Hmm, missäköhän tilanteessa Tino on ennen siltä näyttänyt?

Ja tuo toinen. Se oli kiva myös, Puola ja Liettua nyt yleensä kun kivoja ovat. Latviasta en ole lukenut paljoakaan, joten oli kiva kun siitäkin kirjoitit. Ja tosiaan, tuo voileipä... Mistä ihmeestä revit tietosi. :'D
Puolan kirjoitat muuten todella hyvin.

Ja palatkaamme viimeiseen~
Joo, DenNor on suloista. Ihan hemmetin suloista..! Olet kuule tehnyt ficeilläsi minusta jonkin sortin TanskaNorja-addiktin. :'D
Täytyypä kuunnella tuo laulu, jos jostain löydän. Sanat ainakin vaikuttivat kauniilta, ja tuo se todella sopi tekstiin. Minusta on ihan hyvä, että Tanskakin välillä unohtuu ajattelemaan... Jotenkin tuntuu sille, että sen aivot muuten kuihtuisivat pois.
Tämä teksti oli todella suloinen~

Mutta koska kännykällä kirjoittaminen on hankalaa, jätän tämän kommentin nyt rauhaan. Hei hei~
« Viimeksi muokattu: 22.02.2015 20:53:02 kirjoittanut Slytherin cat »

Vyra

  • Vieras
Kiitos ihanasta kommasta <3 Niin paljon hymiöitä! Ja aina ilahduttaa kuulla että saan jonkun täysin sekaisin näinkin helposti :D Kuinkahan moni muakin nyt syyttää näistä erilaisista addiktioista, voi voi.

Lainaus
Mistä ihmeestä sinä olet löytänyt niin paljon erimaalaisia ihmisiä, että tiedät kaikkia tällaisia pikku asioita? Nuo voileivät sun muut? Aika ihmeellistä. : D
Mulla on kuudes asuinmaa menossa, siitä se johtuu. Enkä mie löydää niitä, ne yleensä löytää mut! Mutta siis oikeasti, mie matkustan aika paljon ja sen lisäksi asustelen sillon tällöin missä lie. Suurin osa Itävalta-aiheista tulee siitä mitä olen Itävallassa asuessa oppinut/kokenut/nähnyt. Sama Unkarin ja Saksan kanssa, mutta esim. Espanja ja Italia-aiheet usein juontaa juureensa siihen että mie oon koulussani suhteellisen aktiivinen vaihtareiden kanssa. Lisäksi mie harrastan postcrossaamista, mistä saa aika paljon kaikkea kivaa tietoa eri maista ja sitten tietenkin aivan häikäilemättä käytän hyväkseni kaikkea mitä ihmiset erehtyy sanomaan omista kotimaistaan, heh he.

Hollannin esiintymiselle en tiedä mitään loogista selitystä.

p.s. Se laulu on ton linkin takana ; )


35.
Nimi: Sir Nils Olav
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Tanska ja Norja

”Norge”, Tanska sanoi valittavalla äänellä ja katsoi toista valtiota, joka näytti keskittyvän kaikkeen muuhun kuin häneen, ”pingviini? Oikeasti?”

”Minä en ymmärrä, miksi sinä valitat asiasta minulle”, Norja vastasi tyynesti ja jatkoi papereidensa järjestelyä.

”Yleensä minä olen meistä se, joka tekee jotain tällaista”, tanskalainen mutisi ja kuulosti melkein pettyneeltä.

”Mitä minun olisi sitten pitänyt tehdä?” Norja kysyi silti kääntämättä katsettaan toiseen valtioon. Tanska kuitenkin virnisti ja nojasi leukansa kättään vasten.

”Sinun olisi pitänyt tehdä minusta ritari!” hän ilmoitti pirteästi, ”Norge, minä olisin paras ritari, joka sinulla on koskaan ollut.” Nyt viimein Norja soi hänelle hieman enemmän huomiota kääntymällä katsomaan häntä ja tuhahtamalla hetken kuluttua.

”Minulla on kriteerit”, hän totesi.

”Mutta Sir Nils Olav on pingviini!”

”Hän on hyvin arvostettu pingviini ja ansainnut arvonsa täysin”, Norja totesi ja loi tuiman katseen nojatuolissa löhöävään tanskalaiseen, ”toisinkuin eräät valtiot.”


A/N: Sir Nils Olav on pingviini, jolla on norjalainen ritarinarvo Linkki


36.
Nimi: Polonez, Studniówka
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Puola ja Liettua (LietPol)

”Minä ymmärrän, että sinä haluat tanssia mutta miksi meidän täytyy tehdä se aina kouluntanssiaisissa?” Liettua kysyi pidellessään kiinni puolalaisen kädestä. Hän oli pukenut päälleen parhaan pukunsa, kuten Puola oli toivonut, ja Puola itse oli pukenut parhaan iltapukunsa jonka runsaat helmat toivat mieleen elävästi ajan useamman vuosisadan takaa. Puku oli kuitenkin täysin kunnollinen ja luultavasti valmistettu vastikään eikä oikeaa antiikkia. Tosin Liettua ei olisi hämmästynyt, jos olisi kuullut Puolan vieneen omin lupinensa mekon jostain museosta ihan vain sitä varten että pääsisi tanssimaan teinien kanssa.

”Koska se on todellakin perinne”, Puola kuiskasi takaisin. Monet parit heidän ympärillään näyttivät keskittyneiltä eivätkä pystyneet muuhun kuin toivomaan että eivät tekisi virhettä tanssin aikana. Liettua ja Puola sen sijaan olivat tanssineet tämän yksinkertaisen koreografian niin monta kertaa, että kummankaan ei edes tarvinnut ajatella, mitä he olivat tekemässä.

”Mutta miksi joka vuosi?” Liettua kysyi, koska niin kauan kuin hän jaksoi muistaa, Puola oli aina vienyt hänet tanssimaan juuri tänä samana hetkenä. Vain muutaman kerran lukuisten vuosien aikana he olivat syystä tai toisesta joutuneet jättämään tapahtuman väliin.

”Koska se on perinne”, Puola toisti ja hymyili tyytyväisenä kulkiessaan tuttuja askelia. Musiikki soi voimakkaasti aivan kuin oli soinut niin kauan sitten linnojen saleissa ja kristallikruunujen alla kaikkien tanssijoiden keskellä oli niin helppo unohtaa, että oli kulunut jo kauan siitä kun he olivat ensimmäisen kerran tanssineet juuri tämän tanssin.

”Minä vain toivon, että he eivät nakkaa meitä kovin kovakouraisesti pihalle sitten kun huomaavat, että me emme olekaan opiskelijoita”, Liettua mumisi ja Puola naurahti.

”Älä huoli, Liet”, hän sanoi, ”minulla on siis tosi hyvä suunnitelma.”

”Kuuluuko siihen juoksemista?”

”Mistä sinä niinku arvasit?”

”Sekin on perinne, Lenkija.”


A/N: Studniówka on puolalainen perinne, ilmeisesti vähän niinkuin meidän vanhojentanssit (en ole koskaan ollut vanhojentansseissa niin en edes tiedä) Polonez (eli polonese) on yleensä aina ensimmäinen tanssittava tanssi ja se on myös yksi Puolan perinnetansseista, jota on jossain muodossa tanssittu ainakin 1400-luvulta lähtien. (Linkki

Tulipa tylsän opettavainen osio... Mie yritän keksiä jotain hauskaa ensikerraksi!

minja

  • Ocean Soul
  • ***
  • Viestejä: 158
Jee, olit kirjottanu lisää! Voi juma, oon nyt lukenu tuon Tiedän, mitä olet tekemässä- tekstin varmaa vähintää kymmenesti <3 Se on vaan nii hyvä, siis on muutki pätkät, mut SuFin on lemppari :) Mitään kehittävää ei nyt irtoo, pakko taas lukee tuo yks. Sie oot ihan tosi mahtava kirjottaja, jos en oo sitä viel sanonu (tai vaikka oisinki), oon tykänny siun teksteistä siitä saakka, ku ensimmäisee törmäsin (kai siit muutama vuos on tai jotai). Kiitos vielä näistä ja kaikista muistaki, mitä oot kirjottanu <3
« Viimeksi muokattu: 24.02.2015 22:44:27 kirjoittanut minja »
*Anteeksi, että olen olemassa.*
Time to rest and finish the show.
30.11.1939-13.3.1940 <3
Yksäröinti sallittu :) = yksinäinen ihminen
Virhe
Saatan myös olla Miriadell

Menolly

  • ***
  • Viestejä: 34
Tuhannesti anteeksi, tietyistä syistä en ole käyny täällä->en ole lukenut->en ole kommentoinut... No nyt yritän kunnostautua!
Koska sormeni itkisivät verta, jos kommentoisin joka ikiseen raapaleeseen, kommaan vaan suosikkeihini :')
5. Musiikkivaras
Aivan ihana! On suorastaan hämmentävää, miten lähes kaikki saksalainen musiikki mielletään itävaltalaiseksi. Siellähän ne itävaltalaiset Uudenvuoden konsertissakin soittelee Richard Straussit etu- ja takaperin läpi. (No, kyllähän ne toiset Straussit on itävaltalaisia, sekaisin siinä menee(Tänä vuonna ne soitti myös tangoa!!! Mitä ihmettä)) Wagner on sentään rehellisesti saksalainen :D

7.Nimesi oli?
Eipä tässä mitään erikoista, nuo lempinimet on vaan niin hauskoja <3

9.Driehonderdvijfendertigjarige Oorlog
No, tietysti ihana nimi... Ja jännä nippelitieto on vaan ihanaa. Sen lisäks, Hollanti oli kyllä mahottoman hauska alussa

16. Amato, a matto
Spamano on kyllä suloista. Ja tällanen kielillä leikkiminen on mahtavaa. Italian ja Espanjan keskustelua Romanosta on hauska seurata, toivotaan vaan ettei Roma ollut kärpäsenä katossa... Voisi tulla kuumat paikat

17.
Hollanti kaitsemassa lapsia :D Mutta hyvinhän se hommansa hoiti, lapsia kuuluu välillä pelotella... (Kyllä meillä ainakin tehtiin noin) Jep, sinterklaas on kyllä jännä perinne. Espanja on varmaan kehittänyt kiltin espanjalaisen, ja Hollanti on keksinyt loput tarinasta...

20. Hevonen vai polkupyörä
Huiii, saimme tietää jotain äärimmäisen tärkeää Hollannista 8O Hollanin suhtautuminen vanhaan heppaparkaan oli kyllä ihanaa :'D Hollanti on se hahmo, josta oikeen huomaa, miten paljon sä oot sitä kirjottanu (Okei, en tiedä oisko sitä vähemmän kuin muita hahmoa, mutta se intohimo...!)

24. Kenestä me vitsailemme?
Ruotsi parka, se on meidän kaikkien naapurimaa. Aina sitä mollataan... Hei, Islannin vitsi oli vaikka kuinka hauska. Ainakin tässä yhteydessä (kuka istuu virnistelemässä tietokoneelle)?

26. Laita ruokaa
FrUK, FrUKia kaikkiallaa! Öh, eimullanytolemitään... Söpö!

27. Mulla on fiilis, että sä oot kirjottanu tästä jo...? Raapale nro. 2 vuodelta nakki ja muussi ehkä?

32. Tiedän mitä olet tekemässä
Ruotsi, senkin Edward Cullen! Älä stalkkaa, olet muutenkin pelottava (toisin kyllä se SuFinin kohdalla on kivempaa kuin Bella/Edward)
Jep, kyllä suomi ei varmaan tykkäis siitä, että Ruotsi tutkii sen asioita

33. Aina eväät mukana
Hauska, jotenki voisi kuvitella, että Puola raahaa jok'ikisen tarvittavan jutun mukaan jonnekin. Tai sitten ei yhtään mitään. Riippuu (Yhm, fiksua pohdintaa)

34. DenNor <3 Voiko muuta sanoa?

Noniin, I'm done. Huh, meni hirveän pitkään, eikä silti tullut tän pidempi :'D Olen muuten lukenut kaikki muutkin ihanat fikkisi, yritän jopa kommentoida, Joskus... Älä vaan luule etten lue!

Menolly <3


Vyra

  • Vieras
minja: Heh he, kiitos. Kiva kun kelpasi : )

Menolly: Kiitos! Silloin tällöin jos käy komman heittämässä niin se on ihan hyvä.

Lainaus
Hollanti on se hahmo, josta oikeen huomaa, miten paljon sä oot sitä kirjottanu (Okei, en tiedä oisko sitä vähemmän kuin muita hahmoa, mutta se intohimo...!)
Se ei jätä mua rauhaan!

Lainaus
Mulla on fiilis, että sä oot kirjottanu tästä jo...? Raapale nro. 2 vuodelta nakki ja muussi ehkä?
Olenko...? Pahus... hysh, älä kerro kenellekään. Tää oli nyt sit vol. 2.

Täysin epäloogisen päivän kunniaksi kokonaiset neljä raapaletta! (joista yhdessäkään ei ole Hollantia, mutta kolmessa on Sveitsi)


37.
Nimi: Pizzaralli
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Sveitsi, Saksa ja Preussi

”Älä edes kuvittele”, Sveitsi murahti äkäisesti ja mulkaisi Saksaa, joka pysähtyi hämmentyneenä ja mietti hetken että mitä hän oli mahdollisesti tehnyt suututtaakseen naapurinsa. Yleensä he tulivat Sveitsin kanssa mainiosti toimeen ja sveitsiläinen vain silloin tällöin valitti siitä että Italia jatkuvasti juoksenteli hänen maallaan päästäkseen Saksan luo.

”Mitä?” Saksa lopulta kysyi, kun ei keksinyt yhtään loogista selitystä Sveitsin sanoille.

”Pizzat”, Sveitsi murahti, ”älä edes kuvittele tuovasi niitä enää rajan yli.”

”Mitä ihmettä sinä tarkoitat?” Saksa kysyi, mutta huomasi sitten epäilyttävää liikettä silmäkulmastaan. Aivan kuin joku olisi kävellyt juuri nurkan takaa, pysähtynyt ja sitten nopeasti peruuttanut takaisin piiloon huomattuaan Saksan ja Sveitsin. Saksalaisen synnynnäinen ja vuosien kokemusten kehittämä vaisto sanoi hänelle heti, että joku oli nyt tehnyt jotain mitä hänen ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä ja hän oli aika varma kuka se joku oli.

”Bruder!” hän huusi ja kuuli muutaman hyvin valitun saksankielisen kirosanan nurkan takaa ennen kuin Preussi astui taas näkyviin.

”Hei, West”, hän sanoi yrittäen näyttää siltä kuin ei olisi tehnyt mitään pahaa, mikä ei oikeastaan toiminut kovin hyvin.

”Kuulin juuri jotain pizzoista”, Saksa totesi, ”mitä sinä olet tehnyt?”

”Minä? Tehnyt jotain?” Preussi sanoi nopeasti, ”kuinka epämahtavaa syyttää minua tuosta…”

”Paras olla tekemättä sitä koskaan enää”, Sveitsi murahti äkäisesti ja loi terävän katseen preussilaiseen ennen kuin kääntyi ja käveli nopein, vihaisin askelin poispäin. Saksa loi samoin pitkän silmäyksen veljensä suuntaan.

”Mitä?” Preussi sanoi ja levitti kätensä, ”he haluavat palvelua, he maksavat siitä ja minä vain toimitan!”

”Bruder”

”Ei se ole mahtavan minun vika, että ne tyypit haluaa halpaa pizzaa!”

”Lopeta se”

”Okei”, Preussi mutisi hetken epäröinnin jälkeen, ”mutta minä vaadin tästä kunnollista hyvitystä, hah!” Saksa pudisti päätään ja vain käveli pois välittämättä veljensä puheista liiketoiminnan pilaamisesta ja vapauden riistosta.


A/N: Sveitsissä hinnat ovat korkeammat kuin Saksassa, minkä vuoksi monet sveitsiläiset tekevät ostoksensa Saksan puolella. Tästä seurannut ilmiö on myös ollut Saksasta tilatut pizzat ja ilmeisesti homma riistäytyi niin paljon käsistä että nykyään pizzataksit pysäytetään rajalla (uutinen löytyy kun googlaa "Sveitsin pizzaralli")
Minä ajattelin että siinä on hyvä sivubisnes Preussille!


38.
Nimi: Sveitsiläisten hammasharjat
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Sveitsi + naisvaltioita

”Ooh, en olisi koskaan arvannut”, Unkari sanoi ja hymyili aavistuksen liian leveästi.

”En minäkään”, Taiwan myönsi kuiskaten.

”Hänelläkin on siis romanttinen puoli”, Ukraina lisäsi ja kaikki naisvaltiot naurahtivat. Kuten yleensä kokousten tauoilla, kaikki valtiot olivat muodostaneet pieniä ryhmittymiä ja juttelivat nyt keskenään kuka mistäkin. Naisvaltiot olivat nopeasti löytäneet toisensa ja pienen juoruilun jälkeen myös yhteisen puheenaiheen.

Sveitsi, joka oli niitä harvoja joka ei halunnut ryhmittyä kenenkään kanssa tai puhua mistään, marssi valtiojoukon lävitse ja loi tuiman katseen naisvaltioiden joukkoon. Hän oli kävellyt heidän ohitseen jo kolmesti ja joka kerta naiset olivat nauraneet ja katsoneet häntä tavalla, joka sai miehen epäilemään että he puhuivat hänestä. Vain Liechtensteinin läsnäolo esti häntä tivaamasta heti paikalla, mitä valtiot oikein olivat tekemässä.

”Hän vain osoittaa romanttisuutensa hieman erikoisella tavalla”, Taiwan totesi ja kaikki naiset naurahtivat taas.

”Niin, hammasharjalla!” Belgia totesi nauraen ja viimein Sveitsi ymmärsi. Hän pysähtyi ja katsoi sisartaan hetken ennen kuin huokaisi lyhyesti.

”Se oli Liechtensteinin idea”, hän mutisi ja käveli sitten pois naisten hilpeän naurun säestämänä.


A/N: Tämä varmasti vaatii selityksen...
Satuin näkemään kaupassa ystävänpäivän aikoihin hammasharjoja valentine teemalla! Samassa paketissa siis kaksi harjaa, joissa kummassakin on puolikas sydän (loogisesti siis kokonainen sydän kun harjat asetetaan viereikkäin. Tietenkin tämä tuntui minusta täysin älyttömältä, mutta sitten huomasin että harjat tehnyt yritys on sveitsiläinen. Tietenkin raapaleainesta siis!


39.
Nimi: 80 sotilasta ja yksi italialainen ystävä
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Sveitsi ja Liechtenstein


Kuten normaalisti, sinäkin aamuna Sveitsi saapui aamupalalle täsmällisesti aamuharjoitustensa jälkeen. Liechtenstein odotti häntä jo ja luki lehteä pöydän ääressä hyräilen samalla jotain pientä sävelmää, joka oli tarttunut hänen mukaansa jo edellisenä päivänä. Sveitsi ei tohtinut keskeyttää häntä vaan istui aivan hiljaa alas ja tervehti sisartaan vasta kun tämä nosti katseensa lehdestä.

”Huomenta, veli”, nainen sanoi lempeästi.

”Huomenta, Liech”, Sveitsi vastasi ja poimi pöydällä olevasta korista sämpylän. Valmistaessaan voileipäänsä hän samalla luki naisvaltion pitelemän lehden otsikoita. Liechtenstein piteli lehteä koholla, joten Sveitsin ei edes tarvinnut yrittää lukea väärinpäin olevaa teksti vaan hän näki etusivun aivan selvästi.

”Joukkosi siis palasivat jo kotiin”, hän totesi ohimennen ja nainen nyökkäsi.

”Kaikki 81 ja täysin kunnossa”, Liechtenstein totesi tyytyväisellä ja hieman ylpeällä sävyllä siitä että hänen sotilaansa olivat palanneet turvallisesti kotiin.

”81?” Sveitsi kysyi, ”minä luulin, että sinä lähetit vain 80?”

”Niin minä lähetinkin.”

”Mistä se yksi ylimääräinen sitten tuli?” Sveitsi kysyi ja Liechtenstein vilkaisi häntä hymyillen lehden reunan ylitse.

”Oh, hän ei halunnut palata Italiaan, joten he ottivat hänet mukaan minun luokseni”, hän totesi aivan kuin asia olisi täysin normaali, ”hän on ystävä.”

”Selvä”, Sveitsi totesi hetken mietinnän jälkeen ja jatkoi aamupalaansa.


A/N: Preussin-Itävallan sodan aikaan (1866) Liechtenstein lähetti 80 miehen joukon (en muista kumman puolelle...) ja takaisin kotiin palasivat kaikki 80 plus yksi italialainen "ystävä", joka ei halunnut palata Italiaan vaan päätti lähteä Liechtensteiniin.


40.
Nimi: Tanska ja tunneli
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Tanska ja Norja


”Mitä sinä teet?” Norja viimein kysyi antaen periksi uteliaisuudelleen. Hän oli jo tunteja seurannut kuinka Tanska työskenteli keskittyneesti ja jopa norjalaisen kiinnostus oli viimein herännyt. Oli erittäin harvinaista, että Tanska keskittyi niin hartaasti ja niin pitkään mihinkään muuhun kuin Norjan kiusaamiseen, joten tietenkin Norjan oli pakko viimein kysyä. Ehkä Tanska oli lyönyt päänsä ja saavuttanut viimein normaalin tason, norjalainen mietti.

”Ah, tämä on vain suunnitelma”, Tanska mumisi nostamatta katsettaan työstään. Norja kurtisti kulmiaan epäilevästi ja käveli hieman lähemmäs.

”Suunnitelma?” hän kysyi. Sen täytyi olla todella tärkeä ja erityinen suunnitelma, jos se vei Tanskan kaiken huomion jopa nyt kun norjalainen valtio oli näin lähellä.

”Niin”, Tanska mumisi hajamielisesti, ”katsos, kun Saksa sanoi ’ei’ silloille.”

”Ja?” Norja kysyi.

”Minä ajattelin, että ehkä hän sanoo ’kyllä’ tunnelille.”

”Eli sinä suunnittelet parhaillaan tunnelia sinun ja Saksan välille?” Norja varmisti.

”Ja!”

”Nyt minä ymmärrän”, norjalainen mutisi.


A/N: tämä on tavallaan jatkoa niille Tanska ja sillat raapaleille, joita on jossain.
Uutisissa sanottiin että tanskalaiset suunnittelevat tunnelia Tanskan ja Saksan välille. Siltoja ne ovat itseasiassa rakennelleet todella ahkerasti. Itseasiassa ainakin yksi silta on jo rakennettu tai rakentumassa Saksan ja Tanskan välille, mutta ilmeisest tanskalaiset olisivat halunneet niitä lisääkin ja minä muistelin että kirjotin silloin kauan sitten että Saksa sanoi ei, joten nyt leikitään että siltoja ei ole. (sori, Tanska!)

Vyra

  • Vieras
Tällä kertaa Pohjoismaita!

41
Nimi: Väärä suunta
Ikäraja: Sallittu (maininta alkoholin käytöstä)
Hahmot: Suomi ja Tanska

Tanska heräsi vaivalloisesti ja päätteli nopeasti, että ei ollut edellisenä iltana nukahtanut ainakaan millekään pehmeälle. Auringonvalo osui hänen silmiinsä saaden hänen päänsärkynsä yltymään lähes sietämättömäksi, hänen kehoaan särki ja lihakset olivat jumissa huonossa asennossa nukkumisen jälkeen ja lisäksi hän tunsi kosteuden oikeassa kyljessään. Hitaasti tanskalainen kokeili avata silmänsä ja murahti tyytymättömänä, kun ele aiheutti vain uuden pahoinvoinnin tunteen.

”Olet siis hereillä?” tuttu ääni kysyi aivan läheltä, ”huomenta, Tanska.” Tanskalainen sai viimein avattua silmänsä ja kohdistettua katseensa suomalaiseen, joka oli kumartunut hänen ylleen ja katseli häntä uteliaana.

”Ai hei, Fin”, hän mumisi käheästi, ”mitään hajua, missä me olemme?” Suomi katsoi hieman ympärilleen ja nyökkäsi sitten.

”Lapissa, minun puolella”, hän totesi, ”löysin sinut äsken. Haluatko tarkat koordinaatit?”

”Ei, ei”, Tanska mutisi ja nousi varovasti istumaan kiroten samalla kun hänen kehonsa protestoi liikettä vastaan, ”kerro vain, missä suunnassa on Norge?” Suomi nyökkäsi ja osoitti yhtään epäröimättä vasemmalle. Tanska nyökkäsi kiitollisena ja kömpi ylös, vaikka hänestä tuntui että siinä tien laidalla hieman nuutuneella ja kostealla nurmikolla istuminen olisi ollut ehkä sittenkin paras idea kuluttaa päivää.

”Olit ilmeisesti juomassa”, Suomi totesi seuratessaan pari askelta toisen valtion jäljessä.

”Jep”, Tanska totesi, ”olen aika varma, että olin menossa Norgen luo eilen illalla, mutta ilmeisesti eksyin tai jotain.”

”Juu”, Suomi vastasi, ”sinun pitää muuten kääntyä hieman, koska jos jatkat tuosta suoraan niin päädyt Ruotsin luo.” Tanska korjasi suuntaansa välittömästi ja kirosi matalalla äänellä.


A/N: Lehdessä kerrottiin tanskalaismiehestä, joka oli kännipäissään päätynyt aivan jonnekkin muualle kuin piti ja tapahtumapaikkana oli Lappi, joten...


42.
Nimi: Maksuvälineen muutos
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Suomi ja Ruotsi

”Minä en ymmärrä”, Suomi mutisi ja käänteli ruotsalaisen antamaa metallilaattaa käsissään. Se oli oikeastaan niin iso, että hän joutui käyttämään kahta kättä.

”Sinä voit maksaa sillä”, Ruotsi selitti kärsivällisesti.

”Maksaa?

”Ja.”

”En silti ymmärrä”, Suomi mutisi, ”tämä on vain pala metallia. Kuinka tästä voisi olla mitään hyötyä?” Ruotsi mietti hetken yrittäen samalla keksiä jotain tapaa saadakseen selityksensä läpi sekä myös miettiä sopivia sanoja. Suomen käyttämä kieli oli vielä niin vierasta hänelle, ettei hän ollut aina varma.

”Se on kuin raha”, hän lopulta totesi ja pienen hiljaisuuden jälkeen Suomen kasvoille levisi oivaltava ilme.

”Ahaa!” hän huudahti, ”nyt minä ymmärrän.”

”Bra.”

”Mutta minusta tämä on silti todella epäkäytännöllinen.”

***** Muutama sata vuotta myöhemmin*****

”Hei muuten”, Suomi sanoi yhtäkkiä miettiväisenä, ”en ole aikoihin nähnyt niitä isoja metallilaattoja, joita sinä väitit rahaksi. Mitä niille tapahtui?” Ruotsi oli hetken hiljaa ja kohautti sitten olkiaan.

”Annoin pois”, hän totesi yksinkertaisesti, ”olivat epäkäytännöllisiä.”

”Hah! Minä tiesin!” Suomi huudahti, ”minä sanoin sinulle heti, kun näin ne että ne ovat epäkäytännöllisiä.”

”…Ja.”


A/N: Ruotsi-Suomen ensimmäisiä metallirahoja olivat isot laatat, jotka olivat ihan epäkäytännöllisiä ja niistä luopumisen jälkeen niitä alettiin käyttää laivojen paikkausmateriaalina. Suomenkielen sana "raha" tarkoitti alunperin itseasiassa kuivattua oravannahkaa, joka siis oli kauan sitten lähestulkoon valuutan asemassa.


43.
Nimi: Puolustusliitto
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Tanska, Ruotsi ja Suomi

”Hah, miltä nyt tuntuu”, Tanska sanoi virnistäen ja tuppautui aivan Ruotsin kylkeen kiinni, ”niin sitä vaan ryömitään takaisin Skandinavian kuninkaan suojiin.” Ruotsi murahti vihaisesti ja työnsi tanskalaisen pois luotaan.

”En koskaan…”, hän sanoi luoden pahimman katseensa toiseen valtioon, mutta Tanska vain nauroi.

”Pomosi ovat eri mieltä”, hän totesi täysin tyytyväisenä ja välittämättä katseesta joka yleensä sai jokaisen pelkäämään, ”meillä tulee olemaan niin hauskaa, Sve pieni.”

”Sinä…”

Suomi katseli sivusta kahta valtiota ja tiesi jo kokemuksesta, että pian heillä olisi käsissään täysi tappelu jos joku ei tekisi jotain. Hän voisi tietenkin puuttua asiaan, mutta hän sattui tietämään että Norja ei ollut nukkunut edellisenä yönä kovin hyvin töidensä vuoksi ja mikään ei saanut Tanskaa paremmin aisoihin kuin vihainen norjalainen liian vähillä yöunilla.

”Norja! Tanska kiusaa Ruotsia taas!” Suomi huusi ja seurasi kiinnostuneena kuinka ilme tanskalaisen kasvoilla muuttui tyystin, kun he kaikki kuulivat terävän kolauksen yläkerrasta ja sen jälkeen äkäistä mutinaa norjaksi sekä lähestyvät askeleet.

Ruotsi ja Tanska eivät tapelleet enää sinä iltana.


A/N: Ruotsi ilmoitti jokin aika sitten haluavansa puolustusliittoon myös Tanskan kanssa. Tämä on tietenkin aivan erinomainen asia, mutta silti hauska kun ajattelee että Tanskalla ja Ruotsilla on vahva toinen sija "eniten sotia maiden välillä" -listalla. Ykkösenä on Ranska ja Englanti. Ovat onneksi rauhoittuneet nykyään.

Vyra

  • Vieras
44.
Nimi: Sukunimestä arvasin
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Espanja, Romano, Italia ja Unkari / lievä Spamano

”Romanito!” Espanja huudahti ja levitti käsivartensa iloisena siltä varalta, että ehkä tällä kertaa hänen italialaisensa olisi halauksen tarpeessa. Romano kuitenkin vain tuhahti ja asteli suoraan espanjalaisen ohitse. Espanja ei kuitenkaan harmistunut kylmästä eleestä vaan vain käännähti ja seurasi miehen perässä hymyillen.

”Minä opin tänään jotain, Roma”, hän totesi ylpeällä sävyllä.

”Ja pitäisikö minun muka taputtaa tai jotain?” italialainen totesi.

”Ei se haittaakaan, jos kerta haluat”, espanjalainen vastasi täysin huomaamatta sanojen taustalla ollutta sarkasmia, ”minä opin jotain todella tärkeää, mikä liittyy sinuun.” Romano vilkaisi häntä olkansa ylitse epäilevästi.

”Aha”, hän vastasi, ”ja mitähän se mahtaa olla?” Hän puoliksi odotti espanjalaisen sanovan jotain itsestäänselvää tai höpöttäen jonkun surkean iskurepliikin, jonka oli varmasti kuullut Preussilta tai Ranskalta, mutta hän ei tehnytkään niin. Hän hymyili leveästi ja yllätti Romanon.

”Sinun ihmisnimesi”, Espanja sanoi lempeällä äänellä, ”olen todella otettu, että valitsit sen minun mukaani.” Romano jähmettyi hetkeksi ja muutaman pitkältä tuntuvan sekunnin aikana yritti koota itsensä. Hän oli kuvitellut, että hölmö espanjalainen ei koskaan keksisi yhteyttä. Hän oli ollut ihan varma siitä, mutta onneksi hänellä oli kuitenkin varasuunnitelma.

”Idiootti, ei se ole espanjaa”, hän tokaisi ja yritti uskotella itselleen että ei ollut juuri punastunut, ”se on unkaria! Feli oli se, joka keksi koko typerän nimen. En minä. Miksi minä muka olisin ottanut mitään espanjalaista… ja…”

”Kiitos, Roma”, Espanja sanoi ja hipaisi kädellään miehen hiuksia, ”tämä merkitsee minulle todella paljon.” Hänen hymynsä oli niin onnellinen ja samoin pelkästään hänen äänensä oli tarpeeksi kertomaan, miten paljon ele oli häntä koskettanut, joten Romano unohti hetkeksi että hänen oli tarkoitus väittää vastaan tai sanoa mitään yli päätänsä.

Hetki kuitenkin särkyi pian ja Romano mutisi äkäisesti itsekseen kääntyessään ja kiirehtiessään pois. Espanja hymyili edelleen ja seurasi kaikessa rauhassa italialaisen perässä.

****** Aiemmin samana päivänä

”Oh, ja fratello kuitenkin valitsi meille sukunimen sinun mukaasi!” Italia totesi juoruhetken päätteeksi ja näytti erittäin tyytyväiseltä siihen, että oli juuri luultavasti samalla sekä pelastanut veljensä suhde elämän että antanut itselleen todella hyvän syyn evakuoitua Saksan luokse muutamaksi vuodeksi.

”Mitä?” Espanja sanoi hämmentyneenä, ”todellako?”

”Sí, sí!” italialainen huudahti, ”etkö muka koskaan ihmetellyt, miksi me käytämme espanjalaista sukunimeä emmekä italialaista?”

”No tuota…”, Espanja mumisi hieman nolona, ”ihmettelin sitä, kun kuulin sen ensimmäisen kerran, mutta Roma sanoi että sinä valitsit sen koska halusit muistaa Unkaria.” Unkarilainen, joka tietenkin oli paikalla koska hän oli aina paikalla jos jossain juoruiltiin, naurahti ja pudisti päätään.

”Ei Feli sitä valinnut”, hän totesi, ”’Varga’ on kyllä unkarilainen sukunimi, mutta ilmeisesti Romano halusi vain keinon väittää perustellusti, että hän ei ollut se joka nimen valitsi.”

”Fratello kuvittelee olevansa niin ovela”, Italia lisäsi hymyillen.

”Eli hän…”, Espanja mutisi miettiessään tätä uutta tietoa ja hiljalleen hänen ilmeensä vaihtui erittäin onnellisen miehen ilmeeksi, ”oh…”

”Minusta tuntuu, että fratello taitaa olla juuri lähdössä kotiin”, Feliciano totesi, mutta Espanja ei oikeastaan kaivannut juurikaan vihjeitä enää. Hän oli niin ajatuksissaan, että unohti jopa sanoa hei hei ja keskittyi vain löytämään eteläitalialaisen mahdollisimman nopeasti.

”Minä arvasin, että olisi hyvä idea kertoa hänelle siitä”, Unkari totesi hetken päästä erittäin tyytyväisellä sävyllä.


A/N: Koska "Vargas", on itseasiassa espanjalainen sukunimi (tarkoittaa rinnettä ja jonkinlaista mäennyppylää), mutta "Varga" on taas unkarilainen sukunimi (tarkoittaa räätäliä), joten ajattelin että Roma on ovelasti valinnut sukunimen, joka on espanjalainen mutta näyttää kuitenkin unkarilaiselta. Sillon on kätevä syyttää Italiaa, jos joku sattuu kysymään.


45.
Nimi: Runovaihde
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Tanska ja pari muuta

Sinä ja minä yhdessä niin, puisella kengällä seilattiin”, Tanska rallatteli itsekseen ja keikkui tuolillaan kädet rennosti niskan takana ja toinen jalka toisen alle taitettuna, ”kun me saavuimme Hollantiin, kenkä oli täynnä vettä vaan.” Kukaan ei oikeastaan kiinnittänyt häneen mitään huomiota aluksi. Se oli kuitenkin yksi heidän monista kokouksistaan ja epänormaali käytös oli suhteellisen normaalia. Hiljakseen valtiot alkoivat kuitenkin kiinnittää huomiota tanskalaiseen.

Kun me saavuimme Espanjaan, kenkä oli tyhjä kerrassaan!” Tanska päätti pienen runonsa ja naurahti tyytyväisenä selvästi huomaamatta sitä että oli saanut yleisöä.

”Mitä hän tarkoittaa?” Espanja kysyi hämmentyneenä.

”Onko se jotain salakieltä?” joku toinen uteli, mutta Norja kirjoitti rauhassa muistiinpanonsa loppuun ennen kuin nosti katseensa.

”Älkää välittäkö”, hän sanoi tyynesti vilkaisemattakaan vieressään istuvaa hämminginaiheuttajaa, ”hänellä on vain runovaihde menossa.”


A/N: Tuo runo on oikeasti tanskalainen kansaruno (tai siis suomennos siitä) ja eipä tällä raapalella sen suurempaa merkitystä ollut.
« Viimeksi muokattu: 03.03.2015 23:20:16 kirjoittanut Vyra »

Lyndsay

  • ***
  • Viestejä: 9
Mun täytyy tehdä tunnustus ja sanoa, että olen lueskellut nämä kaikki raapaleet läpi, kommentoimatta. Mutta katsotaan jos saisin nyt kyhättyä jonkinnäköisen kommentin. Ensinnäkin, nämä kaikki on ihan hemmetin nerokkaita, ei voi muuta sanoa. Oon saanu nauraa ihan hulluna noille vitseille, jotka todellakin uppoaa ja syvälle. (Koulussakin välillä ihmetellään mitä se yksi tyttö aina naureskelee kännykkänsä kanssa, kun lueskelen ficcejä puhelimellani) Varsinkin pohjoismaista kirjoitat niin loistavasti ja ne tekstinpätkät ovatkin minun suosikkejani näistä, vaikka Islantia ei näekään juuri koskaan. Se on minusta vähän surullista, mutta kaikkihan kirjoittaa mistä hahmoista tykkäävät, eikö näin? Mutta joka tapauksessa Nordic-raapaleet on ihan timanttisia, varsinkin 43 oli jotain niin mahtavaa :'D Kiitos niin monista nauruista ja päivän piristyksistä<3

Vyra

  • Vieras
Lyndsay: Oi, kiitoksia! Yllätyskommentit on kivoja~ Mukava että olet tykännyt ja olen päässyt tuhoamaan katu-uskottavuutesi... eiku...
Lainaus
Se on minusta vähän surullista, mutta kaikkihan kirjoittaa mistä hahmoista tykkäävät, eikö näin?
Aivan niin! Mutta mie pidän haasteista, joten jos jollakin on idea tai toiveita niin mie otan niitä ilolla vastaan. Eli Islanti olisi kiva? Hmm... mie katon, mitä onnistun löytämään.

Mun raapaleiden henkilöt myös vaihtuvat hieman sen mukaan, missä itse olen milloinkin. Pohjoismaista on helppo kirjoittaa, koska itse olen suomalainen (yllätys, yllätys) ja tällä hetkellä syntyy paljon ideaa Puolasta, koska mulla on kaksi puolalaista samassa kämpässä asumassa. Parin viikon päästä saatte luultavasti Unkari-aiheisia vaihteeksi.

46.
Nimi: Ahoj
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Tsekki (OC), Slovakia (OC), Espanja ja Englanti

”Ahoj, Slovensko!” Tšekki huudahti riemastuneena ja nosti kätensä ilmaan nähdessään etsimänsä valtion kaikkien muiden joukossa. Slovakia kuuli hänet heti ja matki elettä nostamalla omat kätensä ilmaan.

”Ahoj, Česko!” hän huusi ilahtuneena ja juoksi muutamat askeleet, jotka erottivat heitä. Kumpikin nauroi ääneen halatessaan toisiaan ja muutamat ohitse kävelevät valtiot hymyilivät heille tai katsoivat kahden valtion vilpitöntä iloa lempeästi.

Ja sitten joukossa oli myös niitä, jotka reagoivat aivan toisella tapaa. Aivan kuten Englanti ja Espanja.

Kuultuaan tšekkiläisvaltion ensimmäisen sanan, Englanti oli heti hymähtänyt ja hänen kasvoilleen oli kohonnut hieman vino hymy, joka oli vain aavistuksen päässä täydellisestä virnistyksestä. Hänen katseensa löysi välittömästi espanjalaisen, joka oli samoin ollut sattumalta tarpeeksi lähellä kuullakseen Tšekin ja Slovakian tervehdykset toisilleen.   

”Ahoy, mate”, Englanti sanoi katsoen suoraan espanjalaista kohti. Espanja vastasi hänen katseensa tyynesti ja hänen kasvoilleen nousi se erityinen hymy, jota kukaan ei ollut nähnyt aikoihin. Se oli se hymy, joka muistutti jokaista siitä, ettei Espanja ollut aina ollut sama rauhallinen ja ajoittain hajamielinen valtio, joka hän nyt oli.

”Avast”, espanjalainen sanoi oudon rauhallisella, mutta samalla uhkaavalla äänellä, ”sinä kirottu…” Hänen kätensä liikahti hänen lanteilleen aivan kuin etsien asetta, jota hän ei ollut enää vuosiin kantanut mukanaan. Tässä vaiheessa muut valtiot tajusivat, mitä olivat tapahtumassa ja harvinaiseen yhteistyöhalukkaasti kaikki ryntäsivät estämään kahden entisen merirosvovaltion paluuta menneisyyteen. Ranska piteli kiinni Englannin käsivarresta samalla kun Preussi esteli Espanjaa ja Saksa huusi jotakuta hakemaan Romanon paikalle. Lopullisesti tilanne rauhoittui, kun eteläitalialainen saapui paikalle haukotellen ja vihaisena siitä, että oli joutunut keskeyttämään hyvät unet hänen mielestään aivan mitättömän asian takia.

Slovakia ja Tšekki seisoivat sivummalla pidellen silti käsivartensa toistensa olalla ja seuraten lupaavasti alkavaa sekasortoa.

”Oletko koskaan harkinnut, että ehkä meidän pitäisi sittenkin sanoa ’dobrý deň’?” Slovakia kysyi mietteliäästi ja Tšekki nyökkäsi heti.

”Muutaman kerran”, hän myönsi.


A/N: Jos Tsekki ja Slovakia olisivat oikeita hahmoja, työ saisitte lukea niistä niin paljon...
Enivei, ahoj = hei (slo. & tsek.), ahoy = piraatti hei, avast = ilmeisesti huomion pyytämistä "piraatti kielellä", vähän kuin sanoisi "attention" tai "look", dobrý deň’ = tämä on hauska, se tarkoittaa ihan mitä tahansa tervehdystä hyvästä huomenesta hyvään yöhön. Slovakeilla on kymmenen erilaista tervehdystä jokaiselle päivän hetkelle, mutta sitten niillä on kuitenkin kätevästi tällainen yleistervehdys niin ei tartte vaihtareiden opetella kaikkia.

Vitsi oli muuten siinä, että ahoj lausutaan täsmälleen samoin kuin ahoy.


47.
Nimi: Paluszki
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Puola ja Liettua

”Liet!” Puola huusi ja Liettua hätkähti hieman melkein tiputtaen kirjan, jota oli ollut lukemassa. Hän oli kuitenkin tarpeeksi tottunut Puolan yllätyksiin, että onnistui pitämään kirjan käsissään ja selviämään säikähdyksestään nopeasti.

”Mitä nyt?” hän kysyi ja käänsi päätään katsoakseen puolalaista, joka melkein hyppi tasajalkaa paikoillaan.

”Juhlat!” Puola huudahti, ”meidän täytyy siis todellakin pitää juhlat!”

”…Miksi?”

”Siksi”, Puola vastasi ja osoitti liettualaista sormellaan, ”Liet, hanki paluszki. Minä hoidan niinku kaiken muun.” Sen sanottuaan puolalainen ryntäsi pois ja Liettua katsoi hetken hänen peräänsä ennen kuin sujautti kirjanmerkkinä käyttämänsä paperinpalan kirjan väliin ja nousi ylös.


A/N: Paluszki (eli suomeksi ihan vain suolatikku) on jokaisen puolalaisen juhlan (melkein) tärkein elementti. se on ilmesesti niin tärkeää, että mikään illanistujainen ei ala ennen kuin joku on tuonut paluszkeja paikalle.

hamsu

  • ***
  • Viestejä: 363
minä laiska.. häpeää kommentoimattomuuttaan (< mahtava sanahirviö) kohta maton alla :-[

 mutta siis aiheeseen. jokaisen raapaleen olen lukenut suurella ilolla (ja pelolla et solukaveri pitää mua entistä pöljempänä kuin mitä jo olen, samapa tuo :D) Suosikkiani en sen kummemmin ala valitsemaan kuin että nordic ja niitte ?hölmöilyt(?viisailut?järkeilyt eri näkökulmasta?)  ja muutama muu... sekä satunnaiset sivistyksesi milloin mistäkin aiheesta ^^
Angleterren (<helpompi kirjotusasu) ja espanjan melkein tappelu r.46. oli kyllä jotenkin.. nostalginen^^ Ei tulis ensimmäisenä mieleen et ne on ollu joskus merirosvoja. ihania oivalluksia ja "viatonta" väärin ymmärtämisiä lienee kaikilla mailla toistensa kanssa ;D niitä oli mukava lukea myös edellisissä raapaleketjuissasi, eri hahmoilla ja aiheilla, tavallaan.
r.47. Suolatikut, en voi sietää niitä. ei, puola niillä ei saada aikaan juhlia, kakkua pitää olla ja montaa lajia. Liet on kyllä niin tossun alla että joskus käy sääliksi ja toisinaan puola vain on niin höpö ettei sille voi kun hymyillä :)
tästä tais tulla melko sekava ja aiheen sisällä laajasti aaltoileva asiasta toiseen. toivottavasti sait jotain irti ilman itkupotkuraivareita, tästä sekavasta kommentin kyhäelmästä.

    hamsu
ps. kerrot sitte jos joskus kysyt Miksi se on ORF eikä ÖRF.....
« Viimeksi muokattu: 09.03.2015 23:45:28 kirjoittanut hamsu »

Vyra

  • Vieras
hamsu: Kiitos! Älä pelkää solukavereiden epäilyjä mielenterveydestä. Mun kaikki kämppikset luovuttivat mun suhteen noin kaksi viikkoa yhteiselon jälkeen (osan heistä sain "käännytettyä" hetalisteiksi, heh he....)

Lainaus
Suolatikut, en voi sietää niitä
Älä kerro kenellekään puolalaiselle! Paluszki on elämä.

p.s. Minä kysyn enskerralla kun käyn Itävallassa :D Miksihän mie en oo muuten ennen kysynyt? Okei, mä meen sinne ehkä pääsiäisenä niin saahaan tähänkin arvoitukseen joku ratkaisu

Okei, nyt tulee monta raapaletta. Ja ne kaikki liittyy Islantiin.


48.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa…
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Pohjoismaat

”Hei”, Islanti tervehti muita valtioita vaisusti ja huokaisi hieman. Hän ei todellakaan pitänyt ajatuksesta, että joutuisi isännöimään senkertaisen maailmankokouksen, mutta tietenkin hän vuoronsa tuli aina välillä. Norja, joka ymmärsi veljensä mielipiteen, taputti häntä lohduttavasti olalle.

”Hei lillebror”, hän sanoi ja näytti yllättävän pirteältä, vaikka oli herännyt aikaisin aamulla ehtiäkseen lennolle. He olivat kaikki neljä päättäneet ottaa saman lennon, joten Tanska, Ruotsi ja Suomi seurasivat pian norjalaisen jäljessä.

”Isey!” Tanska huudahti nähdessään nuoren valtion ja kaappasi tämän heti halaukseen, ”miten menee?”

”Todella hyvin tähän hetkeen asti”, islantilainen mutisi, mutta Tanska oli aivan liian innoissaan huomatakseen tai välittääkseen Islannin vastahakoisuudesta koko kokousta kohtaan. Ilmeisesti hänelle oli annettu yksi tai viisi kuppia liikaa kahvia lennon aikana energisyydestä päätellen. Suomi sen sijaan hymyili Islannille myötätuntoisesti ja Ruotsi nyökkäsi tervehdykseksi.

”Ovatko muut jo saapuneet vai olimmeko me ensimmäiset?” suomalainen kysyi, kun he kävelivät yhdessä ulos lentokentän terminaalista.

”Muutama saapui eilen illalla. He ovat hotellilla”, Islanti vastasi ja silmäili sitten epäilevästi tanskalaista valtiota, joka luki kirjaa samalla kuin käveli. Oli suhteellisen harvinaista nähdä Tanska niin kiinnostuneena kirjasta, että hän luki sitä jopa kävellessään.

”Mitä hän lukee?” Islanti kysyi, koska päätti lopulta että oli ehkä parempi tietää kuin yllättyä myöhemmin.

”Se on vain typerä kirja”, Norja vastasi ja lähetti mulkaisun Tanskalle, joka ei edes huomannut, ”älä sinä siitä välitä.” Islannin olisi pitänyt viisaasti noudattaa veljensä neuvoa ja jättää asia sikseen, mutta jokin siinä tavassa jolla Tanska luki ja mutisi sekä naureskeli välillä kääntäessään sivuja, häiritsi islantilaista todella paljon. Lopulta hän tajusi.

”Nore”, hän sanoi kauhistuneena ja tarttui kiinni vanhemman miehen hihasta, ”älä vain sano…”

”Olen pahoillani, lillebror”, norjalainen vastasi tietäen mitä hän tarkoitti, ”idiootti löysi sen lentokentän tax-freestä ennen kuin ehdin estää.”

”…Mikä niistä se on?”

”Et halua tietää”, Norja sanoi synkästi ja Islanti huokaisi.

”Nore, jos sinä saat pidettyä hänet aisoissa koko viikon”, hän sanoi hieman alistuneella äänellä, ”minä kutsun sinua isoveljeksi.” Norja henkäisi tuskin kuuluvasti ja hänen silmissään häivähti kumman lämmin katse.

”Koko ajan?” hän kysyi toiveikkaasti.

”Vain kerran”, Islanti korjasi tiukasti, mutta Norja nyökkäsi kuitenkin hetken mietinnän jälkeen todeten mielessään että tarjous oli kuitenkin erittäin hyvä.

”Huh? Isey, Norge, miksi te jäitte jälkeen?” Tanska kysyi hämmentyneenä tajuttuaan, että oli ehtinyt pari metriä veljesten edelle. Heistä kumpikaan ei kuitenkaan vastannut. He vain katsoivat häntä lähes identtiset kylmät ilmeet kasvoillaan.


A/N: Islantikauppaa selaillessani löysin kolme hyvin lupaavaa opasta: 50 crazy romantic things to do in Iceland, 50 crazy things to do in Iceland ja 50 crazy things to taste in Iceland. Saatte ite päättää, mitä niistä Tanska luki. (mä aion niin tilata nuo kirjat kunhan pääsen takaisin kotimaahan...)


49.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa.2
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Norja, Tanska ja Islanti

”Mitä te teette?” Islanti kysyi kauhistuneena. Hän oli lähtenyt vain pikaisesti käymään pomonsa luona juttelemassa kokouksen järjestelyistä ja jättänyt muut Pohjoismaat kotiinsa siksi aikaa. Hän oli olettanut, että ainakin Norja käyttäytyisi järkevästi, mutta nyt hän löysi norjalaisen valtion seisomassa sohvalla paistinlasta kädessään. Tanska ei näyttänyt yhtään sen paremmalta, sillä hänellä oli kokinessu päällään ja hän oli juuri jähmettynyt paikoilleen kesken hypyn kohti lintua, joka istui verhotangon päällä katsoen valtioita lievän halveksivasti.

”Meillä on nälkä”, Norja selitti tyynesti ja näytti siltä kuin olisi aivan normaalia seisoa sohvalla.

”Miten se liittyy tähän?” Islanti kysyi. Hän ei nähnyt Ruotsi tai Suomea missään, joten hän oletti kahden valtion lähteneen ulos sillä välin kun hän oli poissa.

”Me ajattelimme syödä tuon linnun”, Tanska julisti ja osoitti lunnia katonrajassa, ”se näyttää syötävältä.”

”Mitä?” Islanti lähes huudahti ja huomasi nyt, että lattialla oli muutama irtohöyhen, ja huone näytti muutenkin sekasortoiselta.

”Heh, me tiedämme kyllä että te islantilaiset syötte noita”, Tanska vastasi hymyillen ja Islanti huokaisi.

”Mutta ei tuota”, hän tarkensi ja katsoi sitten lunnia, ”mikset sinä sanonut mitään?” Lintu oikoi siipiään ja näytti siltä kuin kohottaisi harteitaan.

”Ihan kuin nuo olisi muka saanut minut kiinni”, se totesi ylpeällä sävyllä ja Islanti mietti mielessään, miksi häntä oli hullun perheen lisäksi kirottu myös hullulla linnulla.


A/N: Yhtäkään lunnia ei vahingoitettu raapaletta tehdessä.
Mutta ihan oikeasti. Lunni on yksi islantilaisten perinneruuista. Sitä minä en kyllä ymmärrä, miksi Tanska ja Norja ei vaan mennyt kauppaan, mutta eipä mun tartte kaikkea aina ymmärtääkään. Kunhan kirjoitan (eiku hetkinen)


50.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa 3.
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Pohjoismaat + Englanti ja Amerikka.

”Dude, ei sinulla ole edes omaa armeijaa!” Amerikka totesi äänekkäästi erään väittelyn jälkeen ja Islanti hieraisi ohimojaan. Asialla ei oikeastaan ollut väliä ja hän oli ylpeä rauhanomaisuudestaan, mutta pitkien kokouspäivien päätteeksi hän ei oikeastaan kaivannut enää ketään kritisoimaan itseään. Hän ei vastannut, mutta hän kuuli kuinka Englanti ärähti amerikkalaiselle.

”Git, sinä et voi vain nousta ja sanoa tuollaista muille!” englantilainen sanoi äkäisellä sävyllä ja vilkaisi sitten Islantia, ”olen pahoillani. En todellakaan yrittänyt kasvattaa hänestä tuollaista.”

”Ei se mitään”, Islanti mutisi.

”Mutta miten joku voi olla ilman armeijaa?” Amerikka kysyi ja Islanti oli jo vastaamassa jotain äkäistä, kun hän tunsi tutun käden laskeutuvan olalleen.

”Hän ei tarvitse omaa”, Norja sanoi tiukasti, ”koska hänellä on minut.”

”Dude, sinäkin olet niin rauhall…”, Amerikka aloitti, mutta Tanska keskeytti hänet virnistäen.

”Hänelle on myös minut”, mies totesi pirteästi, mutta myös hieman uhkaavalla äänellä. Sanomatta sanaakaan myös Ruotsi liittyi muiden Pohjoismaiden seuraan ja Suomi seurasi hänen jäljessään hymyillen, mutta silti tietyllä tavalla totisena.

”Idiootti”, Englanti mutisi Amerikalle, joka oli onneksi vaiennut hetkeksi, ”jos he nyt palaavat viikinkiaikoihin, se on täysin sinun vikasi.”

”Oh, cool dune! Olen aina halunnut nähdä viik…” Amerikka julisti riemastuneena, mutta Englanti läimäytti häntä olalle ja kiskoi mukaansa kauemmas pohjoisen valtioista. Hän ei halunnut nähdä viikinkejä enää koskaan.


A/N: Islannilla ei ole puolustusvoimia tai armeijaa, mutta Norjan ja Islannin sopimuksen ansiosta islantilaiset voivat halutessaan suorittaa asevelvollisuuden Norjan puolustusvoimissa. Luin jostakin, että Islannilla olisi sellainen muutaman tuhannen vahvuinen "armeija" sen ansiosta. Minusta on jotenkin hienoa, että niillä ei ole omaa sotilastoimintaa, mutta jos nyt ihan oikeesti haluut armeijan käydä niin mene noiden norjalaisten mukana...


51.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa... Osa 4.
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Saksa, Islanti ja Tanska


”Islanti”, Saksa kutsui nuorta valtiota. He olivat juuri keskellä retkeä, koska Islannin pomo oli ajatellut että olisi hyvä idea viedä ryhmä valtioita keskelle islantilaista luontoa. Islannin mielestä se idea oli täysin typerä, mutta hänen pomonsa eivät koskaan uskoneet jos hän kertoi heille että näin ei tosiaankaan kannattanut tehdä, joten nyt he olivat retkellä.

”Niin?” Islanti kysyi hieman väsyneellä äänellä. Hän oli kuitenkin parhaansa mukaan johtanut kokousta jo kolme päivää ja hänellä olisi vielä kaksi pitkää päivää jäljellä.

”Olemme nähtävästi hävittäneet muutaman henkilön joukosta”, saksalainen totesi ja Islanti huokaisi samalla kun sulki silmänsä. Halusiko hän todella tietää?

”Ketkä?” hän kysyi.

”Italia, Espanja, Preussi ja Ranska”, Saksa luetteli nopeasti. Islanti nyökkäsi hetken miettimisen jälkeen. Niin kovasti kun hän halusikin vain antaa asian olla, hän kuitenkin hieman pelkäsi mitä se joukko saisi aikaan ilman valvontaa. Salaa hän toivoi, että karkurit olisivat eksyneet jonnekin tulivuorien luo ja jättäisivät hänet rauhaan.

”Minä hoidan asian”, hän kuitenkin mutisi ja vihelsi sitten terävästi. Ei kulunut kuin muutama sekunti, kun pienikokoinen ruskea hevonen ilmestyi näkyviin ja hörisi ravatessaan Islannin viereen. Sanomatta sanakaan tympääntyneen näköinen valtio nousi hevosen satuloimattomaan selkään ja lähti etsimään kadonneita valtioita.

”Mistä tuo hevonen tuli?” Saksa kysyi ääneen katsoessaan ratsastajan perään.

”Ai tuoko, niitä on joka paikassa”, Tanska totesi avuliaasti, ”minä ja Norge unohdettiin pari tänne ja sitten, kun tulimme takaisin jotain sata vuotta myöhemmin, pum! Hevosia joka paikassa!” 


A/N: Issikoista voisin puhua pitkäänkin, mutta... Sormet väsyy.
Islanninhevonen on islantilainen alkuperäisrotu ja ainoa, jota Islannista löytyy koska sinne ei saa tuoda eläimiä. Alunperin ne tulivat saarelle viikinkien mukana ja, jos olen oikein ymmärtänyt, niitä on siellä vähän joka paikassa (kun ei ne oikein uimallakaan karkuun pääse ja se on oikeesti suhteellisen pieni saari)


52.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa 5.
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Islanti, Unkari, Preussi

”Oi, tämä on siis geysir?” Unkari kysyi innostuneena ja katsoi koloa turvallisen välimatkan päästä.

”Hmm, tavallaan”, Islanti vastasi, ”Geysir on oikeastaan nimi yhdelle niistä ja tämä ei ole juuri se, mutta joo, se on geysir.”

”Upeaa”, Liechtenstein totesi aivan yhtä haltioituneena. Islanti oli sanonut heille, että heidän olisi pysyttävä hieman kauempana arvaamattomien purkausten vuoksi, mutta jotkut valtiot eivät sitten vaan voineet noudattaa neuvoja. Preussi itse asiassa seisoi aivan reunalla ja katsoi alas koloon.

”Ihan mahtavaa”, hän totesi, ” mutta missä kaikki vesi on? Minä en näe yhtään.” Islanti huokaisi ja kuunteli hetken. Purkauksen pystyi yleensä arvioimaan muutamaa sekuntia aiemmin, jos tiesi mitä kuunteli, ja Islanti tosiaan tiesi.

”Sinun kannattaa ehkä väistää hieman nyt”, hän totesi tyynesti ja Preussi ehti juuri sopivasti luoda häneen hämmentyneen katseen, kun kolosta syöksähti yhtäkkiä ilmaan korkea vesipatsas. Mies ehti juuri ja juuri alta pois, mutta kastui silti aivan läpimäräksi. Hän kirosi hiljaa ja Unkari sekä muutamat muut valtiot nauroivat.


A/N: Geysir on itseasiassa nimi vain yhdelle niistä, mutta monilla kielillä sitä käytetään nimenä niille kaikille (eimuistasuomenkielistänimeäenää)


53.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa 6.
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Islanti + muita


Viimeinen kokouspäivä.

Islanti istui pöydän ääressä ja nojasi leukaansa käsiinsä. Hän seurasi muita hieman kyllästyneenä ja ajatteli toiveikkaasti kuinka vain muutaman tunnin päästä kaikki olisi taas rauhallista ja normaalia. Hän malttoi tuskin odottaa.

”Hei, yksi juttu on vähän hämärä”, Amerikka totesi äänekkäästi katkaisten edellisen keskustelun täysin kesken.

”Mitä nyt?” Englanti kysyi hieman kärsimättömästi ja jo valmiiksi ärtyneenä.

”Hah, jos tämä on Iceland”, amerikkalainen totesi ja Islanti tiesi jo, miten hän lopettaisi lauseen, ”missä kaikki jää on?” Kokoushuoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus, kun kaikki joko miettivät asiaa tai sitten olivat muuten vain hiljaa.

”Se oli Tanskan vika”, Norja totesi tyynesti hetken päästä, ”häneltä meni Grönlanti ja Islanti sekaisin, kun mietimme nimiä.”

”Heh, vahinkoja sattuu”, Tanska totesi hieman nolona, mutta silti virnistäen. Valtioiden joukossa virisi välittömästi uusi keskustelu siitä, miten Grönlanti ja Islanti tarkalleen erosivat toisistaan ja oliko mahdollista tehdä niin suurta virhettä nimeämisen suhteen. Mitä Norja ja Tanska olivat todellisuudessa olleet tekemässä, että sellainen erehdys oli mahdollinen?

”Ei hemmetti…”, Islanti mutisi ja painoi kasvonsa käsiinsä. Tämä tästä enää puutuikin.


A/N: Vanha vitsi Islannista ja Grönlannista. Mä kirjotin tästä jo kerran, mutta kun se on niin hauska juttu... ja... ja....


54.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa 7.
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Pohjoismaat

Se oli viimein ohi. Vierailevat valtiot olivat palanneet koteihinsa ja Islanti oli palauttanut viimeisen raporttinsa pomolleen, joka oli ollut yllättävän tyytyväinen viikon tuloksiin. ”Erinomaista työtä”, hän oli sanonut ja Islanti toivoi, että hän olisi tyytyväinen myös sen jälkeen kun näkisi laskun siitä kaikesta, mikä oli hajonnut tai ”vahingossa” hävinnyt viikon aikana.

Täysin uupuneena islantilainen käveli kotiinsa ja hänen kätensä haparoi hetken avaimen kanssa ennen kuin hän sai ulko-oven auki ja pääsi sisälle. Yleensä hän asetti takkinsa ja kenkänsä siististi oikeille paikoille, mutta sillä kertaa hän oli liian uupunut, joten hän vain työnsi kengät jonnekin seinusta viereen missä ne eivät ehkä olisi niin pahasti tiellä, ja laski takkinsa eteisen tuolille. Oli jo myöhä, joten hän suunnitteli vain ottavansa pikaisen suihkun ja menevänsä sitten nukkumaan. Oikeastaan hän voisi jättää suihkun sittenkin aamuun ja mennä suoraan sänkyyn.

Islanti oli niin väsynyt, ettei edes huomannut, että eteisessä oli silti neljä paria ylimääräisiä kenkiä ja talossa tuntui muiden valtioiden läsnäolo. Hiuksiaan haroen ja haukotellen islantilainen käveli olohuoneeseen ja pysähtyi äkisti tajuttuaan neljän valtion katsovan häntä täydellisessä hiljaisuudessa. Oli oikeastaan todella outoa nähdä heidät kaikki niin hiljaa ja rauhallisina, varsinkin Tanska joka nyt makasi kyljellään peitekasan alla ja nojasi päätään Norjan reittä vasten. Suomi ja Ruotsi olivat olohuoneessa myös ja istuivat Norjan toisella puolella jättäen kuitenkin juuri sopivasti tilaa Islannille norjalaisen viereen.

”Mitä?” Islanti kysyi katsoessaan olohuonettaan, joka näytti nyt hieman erilaiselta. Muut valtiot olivat työntäneet kaikki huonekalut syrjään ja koonneet huoneen keskelle yksinkertaisen, mutta silti hyvin mukavan näköisen kasan patjoista, tyynyistä ja peitoista.

”Me ajattelimme nukkua täällä”, suomalainen totesi iloisesti ja taputti vapaata paikkaa itsensä ja Norjan välissä, ”tule, Is.”

”Jeah, Icey”, Tanska sanoi ja raotti silmiään hieman, ”tänä yönä nukumme täällä kaikki aivan kuin niinä hyvinä aikoina, kun minä olin kaik…”

”Hysh, Dan”, Norja sanoi vaimeasti ja tanskalainen vaikeni heti painaen poskensa paremmin norjalaista vasten, ”me tiedämme, että sinulla on ollut kiireinen viikko, lillebror, joten ajattelimme viettää hieman enemmän aikaa yhdessä ennen kuin palaamme kotiin.” Islanti nyökkäsi sillä ajatus ei tuntunut hänestä ollenkaan huonolta. Joskus hän oikeastaan ikävöi niitä aikoja, kun oli nukkunut samassa huoneessa muiden kanssa ja tuntenut olonsa niin turvalliseksi kuullessaan muiden tasaisen hengityksen yön pimeydessä. Lisäksi hän näki tutun vanhan kirjan Norjan sylissä eikä mikään ollut parempaa kuin Norja lukemassa saagoja kunnes he kaikki nukahtaisivat. Nopeasti islantilainen vaihtoi yöpukunsa päälleen ja asettui sitten peitteiden alle Suomen ja Norjan väliin.

Hänen ei tarvinnut pyytää norjalaista aloittamaan sillä Norja katsoi häntä pieni hymy huulillaan ja alkoi sitten lukea. Hän käytti vanhaa kieltä, sitä jota hän oli puhunut niin kauan sitten kun oli ensimmäisen kerran löytänyt Islannin, ja hänen äänensä sointui pehmeästi kun hän kertoi tarinoita ajasta jonka oli myös itse elänyt. Islanti ei tiennyt, mitä muut ajattelivat, mutta hänelle saagat olivat aina olleet yksi tärkeimmistä asioista. Hän oli aika varma, että varsinkin Tanska ja Norja ajattelivat samoin ja hän näki entisten viikinkien vaihtavan katseita keskenään aivan kuin he kaikki muistelisivat samaa tapahtumaa kauan sitten.

Hitaasti Islanti vaipui uneen Norjan rauhallisen äänen saattelemana ja he kaikki nukkuivat vierekkäin rauhassa aamuun asti.


A/N: Minulla on headcanon siitä, että Pohjoismaat kokoontuvat viettämään yötä tällä tavoin porukalla silloin tällöin. Vanhoina aikoina ihmiset nukkuivat aina lähekkäin varsinkin kylminä öinä, joten musta on kiva ajatella että valtiot tekevät sitä silti silloin tällöin kun heillä on aikaa tai muuten sellainen olo, että seura tekisi hyvää. Sitä paitsi muiden ihmisten vieressä nukkuminen on todella rauhoittavaa (niin kauan kunnes joku potkaisee jonkun toisen alas sängystä.)
Saagat ovat islantilaisia perinnekirjoituksia ja mun toisen headcanonin mukaan Norja lukee niitä Islannille silloin tällöin. Ne ovat useimmiten viikinkitarinoita.

Tässä oli nämä tällä kertaa. Näitä saattaa tulla myös lisää, koska löysin aika monta mielenkiintoista asiaa Islannista (google on ystävä) ja tällä systeemillä mun ei tartte edes keksiä nimiä kaikille (khjä khjä)!

Lyndsay

  • ***
  • Viestejä: 9
Iiiiiih<333 Nyt Islanti sai sitten huomiota eikä edes ihan vähänkään. No mutta... Ennen kuin rupean hihkumaan niistä sen enempää, haluan myös sanoa että raapale numero 46 oli kanssa ihan järkyn hyvä!

Lainaus
”Ahoy, mate”, Englanti sanoi katsoen suoraan espanjalaista kohti. Espanja vastasi hänen katseensa tyynesti ja hänen kasvoilleen nousi se erityinen hymy, jota kukaan ei ollut nähnyt aikoihin. Se oli se hymy, joka muistutti jokaista siitä, ettei Espanja ollut aina ollut sama rauhallinen ja ajoittain hajamielinen valtio, joka hän nyt oli.

”Avast”, espanjalainen sanoi oudon rauhallisella, mutta samalla uhkaavalla äänellä, ”sinä kirottu…”

^Varsinkin tuo kohta sai mut pitämään tästä raapaleisesta niin kauhean paljon. Myös Tsekki ja Slovakia olivat oikein suloisia ja saivat mut hymyilemään.

Ja sitten nämä Icey-raapaleet! Olisikohan mulla edes mitään järkevää sanottavaa niistä...? Sen lisäksi siis että pidin niistä kaikista ihan älyttömästi.

Lainaus
”Nore, jos sinä saat pidettyä hänet aisoissa koko viikon”, hän sanoi hieman alistuneella äänellä, ”minä kutsun sinua isoveljeksi.” Norja henkäisi tuskin kuuluvasti ja hänen silmissään häivähti kumman lämmin katse.

”Koko ajan?” hän kysyi toiveikkaasti.

”Vain kerran”, Islanti korjasi tiukasti, mutta Norja nyökkäsi kuitenkin hetken mietinnän jälkeen todeten mielessään että tarjous oli kuitenkin erittäin hyvä.
Tämä<333 Niin ihana, en ehkä kestä ^////^

Lainaus
He olivat juuri keskellä retkeä, koska Islannin pomo oli ajatellut että olisi hyvä idea viedä ryhmä valtioita keskelle islantilaista luontoa. Islannin mielestä se idea oli täysin typerä, mutta hänen pomonsa eivät koskaan uskoneet jos hän kertoi heille että näin ei tosiaankaan kannattanut tehdä, joten nyt he olivat retkellä.
Tämä myös sai mut virnistelemään ihan hulluna, koska mielikuva rakkaista toheloistamme seikkailemassa Islannin kauniissa luonnossa... Siitä ei vain voi tulla muuta kuin sähellystä, ja sieltähän se tulikin lopulta että muutama on lähtenyt omille teilleen :'D

Myöskin 49 sai mut nauramaan ääneen, kuka nyt ei rakastaisi Iceyn lunnia? Paitsi hän itse

Mutta jokatapauksessa, ei näistä voinut kuin pitää! Kiitoksia ^^

Slytherin cat

  • Vieras
Komppaan Lyndsayta koko kommentista. : D En nimittäin tiedä, jaksanko ihkuttaa näitä enää sen enempää, kuin mitä jo lukiessa... Nyt kolhin vain jalan, suuria vaurioita ei tapahtunut.
Pari ekaa tekstiä oli hetalian suosikkihahmoistani, olen tosi iloinen. ^^

Aioin äsken kirjoittaa, että kirjoitit Norjan älyttömän suloisesti ja ihanasti ja täydellisesti, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että niin myös Tanskan ja Islanninkin. No jaa...

Ja komppaan edelleenkin lähes kaikessa Lyndsayta, mutta mainittakoon vielä, että tuo ihmeen operaatio lunninpyydystäminen oli suosikkini näistä, kaikessa kummallisuudessaan... Vaikka tavallaan se ei edes ollut niin kummallinen. Ehkä se siksi olikin niin kiva.
« Viimeksi muokattu: 17.03.2015 22:02:23 kirjoittanut Slytherin cat »

hamsu

  • ***
  • Viestejä: 363
Olipa ihanan paljon islantia :)
Lainaus
”Nore, jos sinä saat pidettyä hänet aisoissa koko viikon”, hän sanoi hieman alistuneella äänellä, ”minä kutsun sinua isoveljeksi.” Norja henkäisi tuskin kuuluvasti ja hänen silmissään häivähti kumman lämmin katse.

”Koko ajan?” hän kysyi toiveikkaasti.

”Vain kerran”, Islanti korjasi tiukasti, mutta Norja nyökkäsi kuitenkin hetken mietinnän jälkeen todeten mielessään että tarjous oli kuitenkin erittäin hyvä.
Tuo kohta ekasta raapaleesta nousi jostain syystä suosikikseni. Ne on vain niin höppänöjä Ei se norja ja tanska niin erilaisia ole kun tahtovat jotain oikein paljon. Tanska vaan tahtoo enemmän ja jankuttaa asiasta useammin =D
Mutta myös amerikan intoilut näitten viikinkyydestä ja pohjoismaitten yhtenäisyydestä?yhteistyöstä? oli hienosti kuvattu, kuinka koko joukko seisoo siellä taustalla ja tulee apuun.

 Tuo Geysir, eikö se ole finskaksi vain kuumalähde? 
Toki jonkun on otettava luonnon mukainen höyrykylpy, kerta sellainen on jossain mahdollista  :D
 viimenen raapale kutsuiko isey noria isoveljeksi vai säästikkö mmyöhempään käyttöön? Ihanaa, saagoja iltasaduksi ( doh meinasin kirjottaa iltapalaksi..)


               hamsu
ps.
Lainaus
Miksihän mie en oo muuten ennen kysynyt? Okei, mä meen sinne ehkä pääsiäisenä niin saahaan tähänkin arvoitukseen joku ratkaisu
mulle tuli heti olo, et tuo kysymys/vastaus tulee purkautumaan raapaleena johon hollanti ainakin jotenkin liittyy....