Kirjoittaja Aihe: Salasairautta (vai rakkautta rakkautta vain?) K-11 ficlet, femme  (Luettu 2282 kertaa)

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Otsikko: Salasairautta (vai rakkautta rakkautta vain?)
Kirjoittaja: Ansa
Ikäraja: K-11
Genre: draama, femme
Haasteet: HetSlashFemme + Minä olen henkilö + Originaali10 -haasteet.



Salasairautta (vai rakkautta rakkautta vain?)
147 sanaa

Perheessä tyttö on tyttö ja poika on poika, muita mahdollisuuksia ei ole. Mies rakastaa naista ja nainen miestä, he rakastuvat, menevät naimisiin ja tekevät lapsia. Muita todellisuuksia ei ole. Ja silti lettipäinen tyttö rakaistui aikanaan vihreähiuksiseen rinnakaisluokkalaiseen vuosia sitten, niin hiljaa ja salaa ettei kukaan saanut koskaan tietää. Salaa katseli siroa rokkityttöä, jolle koskaan ei edes hymyillyt, koskaan puhunut.

Aika kului ja hänestäkin kasvoi nainen, mutta ei hän enää koskaan rakastunut. Ei ottanut miestä, vaikka kauniiksi oli aina kehuttu. Kukaan ei milloinkaan puhunut mitään, mutta eivät he silti osanneet edes epäillä häntä. Häntä, heidän heterotyttölastaan, että olisi viallinen. Että olisi epänormaali.

Vuosia myöhemmin lettipäinen nainen näki kaupassa nuorena rakastamansa naisen; hiukset olivat yhä vihreät. Käsi piti kiinni toisesta naisesta, ja he näyttivät onnellisilta.

Samana päivänä lettipäinen nainen murskaantui junan alle, ja perhe jäi suremaan. Ei tullut miestä, ei kaivattuja lapsenlapsia.

Eikä kukaan koskaan saanut tietää hänen rakkaudestaan.
« Viimeksi muokattu: 18.01.2015 20:54:17 kirjoittanut Ansa »


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Hngh, hankala aihe, hankala teksti. Tuollaisiin asenteisiin törmää liian usein, joten jälkiseuraukset ovat varmasti olemassa! Käsittelit aihetta aika tasaisesti ottaen huomioon sen tunteiden määrän, joka päähenkilön olemukseen varmasti mahtui. Mies rakastaa naista ja nainen miestä, he rakastuvat, menevät naimisiin ja tekevät lapsia. Tuon ajatusmallin luulisi kahlitsevan aikalailla kasvua ja itsensä etsimistä, luulen osaavani kuvitella jotenkuten. En loppuviimeksi edes ihmettele päähenkilön ratkaisua, tuollainen tilanne ajaisi varmasti ahdinkoon aika monet.

Otsikko leikittelee kahdella eri näkökulmalla varsin taidokkaasti, epävarmuus on hyvä tehokeino. Kallistun itse mieluummin rakkauden puolelle, vihreähiuksinen tyttö kuulosti nimittäin sen verran ihanalta. :') Mutta koska maailma ei ole reilu, vihreätukka ottaa tietenkin toisen ja päähenkilö joutuu tyytymään traagiseen osaansa. Kuvailu oli jätetty miltei kokonaan pois, pidin ratkaisusta, koska se tuntui korostavan toivottomuutta sujuvasti. Tässä tekstissä oli ehdottomasti surullisinta se, kuinka mitään ei ikinä paljastunut muulle maailmalle, vaan kuinka kaikki kätkettiin itseensä viimeiseen saakka.

Kiitos silti, hieno lukukokemus. 
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Orenji: Kiitos, kiitos, kiitos. <3 Ihanaa että tämä pieni tarina sai kommenttinsa. (:

-Ansa


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin