Kirjoittaja Aihe: Doctor Who: Sitruunamehua, auringonpaistetta ja ihmiskokeita [s, 10. Tohtori ja Rose]  (Luettu 1194 kertaa)

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 526
  • The Uneartly Child
 Ficin nimi: Sitruunamehua, auringonpaistetta ja ihmiskokeita
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: One Shot
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Tohtori, Rose sekä OC:t Chinweuba ja Thekla
A/N: Tämän ficin kirjoitus oli vähän tuskainen taival, kirjoitusblokkasin ja olin hukassa. Toivottavasti se ei kauheasti näy tekstissä. Mutta joo, yleensä Tohtori on kauhee päällepäsmäri teksteissäni, niin yritin nyt saada vähän enemmän companionia esille! FF100 Kesä.


Sitruunamehua, auringonpaistetta ja ihmiskokeita

Pistävän kuiva tuuli toi vain kaukaisen tuoksun merestä TARDISin sisälle mukanaan sanat jotka eivät olisi tuntuneet kutsuvilta varmasti kenestäkään: ”Puhu minulle Thekla! Mitä minä olen tehnyt kun sinä leikit mykkäkoulua?”
”Olin sanomassa että haistan hehkeän kreikkalaisen kesäpäivän jossain vuoden 2020 tienoilla, mutta tuo huuto vei siitä vähän tunnelman. Tulehan Rose”, Tohtori sanoi.

Tohtori ja Rose astuivat ulos Kreikan pilvettömän taivaan alle. He näkivät kaksi naista jonkin matkan päässä TARDISista. Toinen, värikkääseen mekkoon pukeutunut katsoi TARDISta ruskeat silmät kyynelissä ja suu hämmennyksestä auki. Toinen, oliivi-ihoinen nainen vähät välitti kadulle ilmestyneestä poliisipuhelinkopista vaan keskittyi nyppimään lehtiä eri kasveista.
”Voimmeko me auttaa jotenkin?” Rose kysyi.
”Luulen… luulen että ette, anteeksi. Olet niin kiltti. Kihlattuni on vain suuttunut jostain ja leikkii nyt mykkäkoulua kuin joku kakara.” Nainen loi vihaisen katseen toiseen naiseen, jonka nimeksi oli osoittautunut Thekla. ”Minun nimeni on Chinweuba ja tuo idiootti on tosiaan Thekla.”

”Minä olen Tohtori ja hän on Rose”, puuttui Tohtori nyt puheeseen. Hän virnisti poikamaisesti ja jatkoi: ”Toivottavasti tämä ei ole mitään vakavaa”. Rose oli jo siirtynyt Theklan luokse ja puhui jotain tälle.

”Tohtori… tule tänne.”
Tohtori hypähti Rosen luokse ja huomasi saman kuin Rose. Thekla ei näyttänyt reagoivan mihinkään. ”Mitä tämä on, Tohtori?”
”En tiedä”, Tohtori sanoi ja löi kädet yhteen Theklan naaman edessä. Tämä sai hänet hätkähtämään ja hän sanoi mekaanisesti: ”anteeksi, voisitteko olla häiritsemättä, minulla on tekemistä”. Sitten hän jatkoi lehtien nyppimistä.

Tohtori ja Rose katsoivat toisiaan hämmentyneenä. Tohtori nyökkäsi, ja Rose löi puolestaan kädet yhteen Theklan naaman edessä. Tämä hätkähti ja sanoi: ”anteeksi, voisitteko olla häiritsemättä, minulla on tekemistä” samalla mekaanisella äänellä kuin äsken.

”Minusta tuntuu että hän ei ole vain suuttunut Chinweuballe”, Rose sanoi.
”Minusta tuntuu että hän ei ole vain suuttunut sinulle”, huudahti Tohtori Chinweuballe.
”Mitä tarkoitat, tohtori… mikä nimesi olikaan?”
”Vain Tohtori. En tiedä, mutta otamme selvää. Haittaako jos istuskelemme vaikka tuossa puutarhakeinussasi tarkkailemassa?”

Chinweuban otsa kurtistui hetkeksi. ”Ei oikeastaan. Kun hänestä ei näytä olevan seuraa niin samapa tuo. Eikö sinun ole kuuma?”, hän sanoi viitaten Tohtorin ruskeaan pukuun. ”Voisin tuoda teille sitruunamehua, miltä kuulostaisi?”
”Mahtavalta!” Rose sanoi ja hymyili.
”Kerrassaan loistavalta!”

”Selvä. Siinä tapauksessa suonette anteeksi niin poistun hetkeksi.”

Chinweuba poistui hetkeksi. Tohtori ja Rose katsoivat toisia, virnistivät kumpikin ja ottivat hetkestä vaarin. Tohtori osoitti Theklaa  äänimeisselillään ja vilkaisi sitten sitä. Hän loi kummeksuvan katseen Roseen, mutta ei ehtinyt selittää kun Chinweuba palasi mukanaan kannullinen kauniin keltaista mehua, jonka pinnalla kolisi muutamia jääpaloja.
”Poimin nämä sitruunat aamulla kun tuo alkoi pitämään mykkäkouluaan. Sitruunoiden puristelu on hyvä tapa purkaa agressiotaan.”
”Ja tuottaa näin herkullista mehua! Pidän tästä tavasta käsitellä vihaa”, Tohtori sanoi nautittuaan ensimmäisen kulauksen lasistaan.
”Tohtori… luuletteko että tässä on kyse jostain sairaudesta? Kasvain tai joku joka saisi hänet käyttäytymään noin?”, Chinweuba kysyi.
”Ei en usko… mutta tarkkailen tilannetta. Onhan minulla nyt vielä herkullista mehuakin!”
”Se on vähintä mitä voin antaa vaivoistanne.”
”Mielellämme autamme jos voimme”, Rose kommentoi.
”Harvoin tapaakaan yhtä avuliaita kuin te olette”, Chinweuba sanoi ja loi surumielisen katseen Theklaan. ”Anteeksi, kaipaan hetkeä hiljaisuudessa ja tiskitkin odottavat. Pahastutteko jos---”
”Ei ei ei, mene toki”, Tohtori ja Rose sanoivat yhteen ääneen.

Chinweuba poistui hymyillen alakuloisesti. Hänen lyötyään oven kiinni alkoi tapahtua. Thekla nousi ja lähti kävelemään. Tohtori ja Rose pomppasivat pystyyn ja lähtivät seuraamaan tätä. Thekla käveli pitkin katua, jonka molemmin puolin valkeat talot työntyivät tiiviisti. Kuumuus oli edelleen ihoon liimautuva, ja vaikka Rosen mielestä ympäristö oli mielenkiintoinen, ei hän voinut olla toivomatta että heidän ei tarvitsisi kävellä kovin pitkään.

”Saitko mitään selville äänimeisselillä?” Rose kysyi muistettuaan asian.
”En. Sen mukaan hän on terve kuin pukki eikä häntä vaivaa ”

Rose ihasteli erään talon pientä mutta kodikasta puutarhaa, eikä huomannut että Thekla oli kääntynyt pienelle joutomaalle, jolla oli sekalaista tavaraa, muun muassa auton renkaita, lautoja ja myös yksi pieni varastolta näyttävä rakennus. Thekla kaivoi taskuaan ja löysi sieltä avaimen, jonka sovitti varaston lukkoon. Se avautui ja hän pujahti sisään.

Tohtori ja Rose seurasivat perästä. Lukko ei tuottanut ongelmia Tohtorin äänimeisselille joten he jatkoivat sisään. Thekla oli kadonnut. Sen näki ensisilmäyksellä. Tohtori alkoi heti tutkiskella rakennuksen seinämiä etsiskellen jonkinlaista salakäytävää, mutta huomasi seinien olevan vain tasaisen valkeita. Rose sen sijaan löi varpaansa johonkin ja huomasi lattian laudoituksen epätasaisuuden.

”Tohtori tule tänne”, hän sanoi ja Tohtori kiiruhtikin katsomaan. Hän työnsi kasvonsa lautojen välissä olevaan raon päälle ja varmisti Rosen epäilyt: ”Sieltä näkyy valoa. Salahuone on rakennuksen alla!”
Sitten hän alkoi etsiskellä jonkinlaista kahvaa josta huoneen saisi auki. Se oli piilotettu ovelasti maton kulman alle niin, että mattoa ei tarvinnut asetella huoneeseen mentyä takaisin luukun päälle.

”Valmiina?” Tohtori kysyi ja virnisti.
”En”, Rose sanoi ja nauroi Tohtorin silminnähden hämmentyneelle ilmeelle. ”No tietenkin olen, hölmö.”
Tohtorikin nauroi. Pahimman hekotuskohtauksen loputtua hän kiskaisi luukun auki. Alla oli pieni tyhjä huone, johon vei ruosteiset eikä erityisen turvallisen näköiset tikkaat. Huoneen yhdestä seinästä näkyi alkavan tunneli. Tohtori ja Rose laskeutuivat tikkaat alas varoen ja suuntasivat tunneliin. Ja sitten heitä vastaan tulikin olento.

Vaalean lila, kalpean läpikuultava olento oli vain polvenkorkoinen ja sillä oli yksi silmä pitkän antennin päässä. Sen ainoa silmä suurentui kuin TARDISin sisäpuoli ja sen iho nousi kananlihalle. Sitten se juoksi äkkiä takaisin omia jälkiään. Tohtori ja Rose vilkaisivat toisiaan.

”Jaa… no se ei kyllä näyttänyt mitenkään vaaralliselta. Eteenpäin!”

Rose ja Tohtori jatkoivat pitkin alas viettävää tunnelia ja näkivät edessään valoa. Käytävä päättyi suureen luolaan, jossa vaaleat tippukivet olivat sulassa sovussa omituisten metallisten laitteiden kanssa. Heitä oltiinkin vastassa. kymmenkunta noita pieniä kyklooppeja seisoi heitä vastassa. Parilla oli käsissään harava tai lapio ja he osoittivat niillä Tohtoria ja Rosea näyttäen siltä, ettei heillä ollut havaintoakaan mitä he olivat tekemässä.

”Hei hei hei”, Tohtori sanoi. ”Ei ole tarvetta osoitella meitä. Emme tulleet tekemään mitään pahaa. Joskin jos olisimme tulleet, tuo olisi hyvä vale”. Hän piti pienen tauon jonka aikana kykloopit tuijottivat häntä läpitunkevasti. ”Tulimme vain kysymään mitä olette tehneet Thekla-nimiselle naiselle? Hän tuli juuri tänne, käyttäytyi omituisesti.”

Yksi niistä, hiukan muita pienempi, sanoi: ”Ööm… keitä te olette?”
”Hän on Rose Tyler ja minä olen Tohtori.”
”Tohtori? SE Tohtori? TARDISin Tohtori” kysyi yksi niistä.
”Hänpä juuri!”
”Se on Tohtori! Ööm… Laskekaa aseenne!”

Kykloopit laskivat haravansa ja lapionsa.

”Tohtori, Thekla on tuolla”, Rose sanoi ja osoitti kauempana istuvaa naista, jonka yksi minikykloopeista puuhaili kädessään kämmenen kokoinen laite. Tohtori nyrpisti kulmiaan ja sanoi: ”nyt voitte varmaan selittää mitä teitte hänelle?”
”Ööm, ei mitään vakavaa. Jos suonette voisitte tulla istumaan niin kerromme tarinan.”
”Se sopii, eikö sovikin Tohtori”, sanoi Rose, joka oli iloinen päästessään levähtämään käveltyään kuumuudessa.

Tohtori ja Rose istuivat parille isolle kivelle ja pienin otuksista kampesi itsensä myös kivelle. Sitten hän aloitti: ”Minä olen Roh ja me olemme koronaralaisia, asuimme planeetalla joka oli aika saman tapainen kuin Maa, mutta pienempi. Planeettamme lämpötila alkoi nousta ja huomasimme että ilmasto oli muutenkin muuttumassa. Yritimme keksiä keinon, mutta se oli liian myöhäistä, meidän piti muuttaa pois.”

Roh piti tauon ja jatkoi: ”Muutimme sitten Maahan ja huomasimme ikäväksemme että se on täälläkin. Yritämme pelastaa tämän planeetan.”
”Hienoa!” Tohtori sanoi.
”Mitä Theklalla on tekemistä tämän kanssa?” Rose kysyi.
”Ööm… olin tulossa siihen… Thekla toimii meidän kätyrinämme. Emme voi oikein poistua luolistamme, joten Thekla ja jotkut muut ihmiset toimivat apunamme. He tuovat meille näytteitä ja puhuvat puolestamme. Kuulitteko siitä ympäristöaktivistien mielenilmauksesta Ateenassa? Se oli meidän tekosiamme.”
”Mutta hän käyttäytyy niin oudosti.”

Roh punastui. ”Ööm… se johtuu siitä että olemme hypnotisoineet hänet.”
”Hypnotisoineet? Teidän tarkoitusperänne on hyvä, joten miksi olette tehneet hänelle jotain sellaista?”
”Ööm… mietihän… pieni lila otus tulee puhumaan sinulle ja sanoo että tarvitsee apuasi. Kaikki juoksevat pakoon, jota emme ymmärrä. Emme ole edes pelottavia. Joten otimme heidät… ööm… koeihmisiksi. He eivät vahingoitu mitekään.”
”Mutta heidän ihmissuhteensa vahingoittuvat kun he ovat teidän nukkejanne eivätkä toimi normaalisti.”
”Noh, ihmiset ovat itse lukinneet eläimiä häkkeihin ja tekevät heillä kokeita… kyllä luulisi heidän ymmärtävän sitten kun joskus olemme ilmoittaneet olemassa olostamme ihmisten välityksellä.”
”Hmmh”, Tohtori sanoi. ”En ole ihan varma ymmärryksestä tai siitä onko se kuitenkaan oikein. Eläinkokeet ovat väärin, mutta ei ole oikein käyttää toisten vääryyksiä tekosyynä omiin vääryyksiin.”

”Minä luulen”, Rose puuttui puheeseen. ”Että jos haluaisitte jotkut ihmiset auttaisivat teitä ihan vapaaehtoisesti. Minä ainakin haluaisin auttaa.”
”Ööm… oletko varma?” Roh kysyi.
”Kyllä! mitä jos kokeilisimme selittää heti Theklalle asia. Me olemme täällä Tohtorin kanssa auttamassa.”
”Ööm… no kai se käy. Reunave, tuo Thekla tänne!” Hän huudahti.

Toinen kyklooppi, Reunave, toi Theklan lähemmäksi taluttaen.
”Oletteko… öööm… varmoja?”
”Kyllä!”

Roh loi katseensa Theklaan ja tämä hätkähti. Omituinen kaukainen katse katosi hänen silmistään ja hän näytti silminnähden hämmentyneeltä. Rose hyppäsi hänen luokseen.
”Hei Thekla. Olen Rose Tyler”, hän sanoi.
”Mitä… miten… missä minä olen?” Thekla kysyi.
”Olet turvassa. Tapasimme Chinweuban. Käyttäydyit oudosti joten minä ja Tohtori tässä päätimme auttaa.”
”Minä? Oudosti?” Sitten hän huomasi Rohin ja jähmettyi. ”Mikä tuo on?”
”Hän on muukalainen avaruudesta… älä pelästy, ne ovat hyvällä asialla, he tekivät sinulle ehkä yhden asian väärin, mutta ne ovat rauhanomaisia.”

Rose selitti Tohtorin säestyksellä Theklalle hypnoosista ja muusta. Thekla näytti vähän järkyttyneeltä ja todella pahasti hämmentyneeltä, mutta kun he lopettivat puheen tämä hymähti, mietti hetken ja sanoi sitten: ”Selvä. Minä autan näitä… koronaralaisia. Tiedättekö, en lopulta ole edes niin yllättynyt että maahan on muuttanut ystävällinen muukalaislaji, kun muistaa ne ihme pippurisirotimaisten otusten hyökkäyksen ja muun.”
Roh hymyili leveästi ja ojensi kätensä Theklalle.
”Tulee olemaan mahtavaa työskennellä kanssasi!”
Thekla nyökkäsi. ”Tuskin toista tällaista tilaisuutta tulee. Chinweubakin varmaan auttaa jos selitän tämän.”

Roh kääntyi Tohtorin ja Rosen puoleen. ”Kiitos kovin.”
”Eipä kestä”, kuului yhteen ääneen sanottu vastaus.
Tohtori jatkoi: ”Tiedättekö, nyt kun teillä on kaikki hyvin, taidamme jatkaa matkaa.”
”Ööm… Kiitos Rose… ja kiitos Tohtori”, Rho sanoi ja jatkoi: ”Toivottavasti tapaamme uudestaan joskus tulevaisuudessa.”

Tohtori nyökkäsi ja hän ja Rose lähtivät vaeltamaan kohti tunnelia.

”Minusta tuntuu että olen kuullut aiemmin heistä, Theklasta ja Chinweubasta.”
”Löysivätkö he ratkaisun ilmastonmuutokseen?”

Tohtori hymyili. ”Löysivät. Tavallaan. Ainakin inspiroivat muita ratkaisun etsimisessä.”
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan