Kirjoittaja Aihe: KnB: Lumisokeutta | K-11 | Akashi/Kise | Joulukalenteri 2014  (Luettu 5715 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Voi aww. Olen jostain syystä heikkona siihen, että joku laskee tunteja ennen jotain tapahtumaa tai tapaamista, joten Akashi tekemässä tätä herätti suuria aww-fiiliksiä. Samoin kuin sen pohtiminen, laskisiko niitä elämän päättymisen todennäköisyyksiä, mutta ehkä Kise-höyryissä ei kyetä ihan niin edistykselliseen matematiikkaan. :D

Se oli kovin söpöä, miten nuo päätyivät sitten kylki kylkeen juttelemaan. Varmaan aika hämmentävä tilanne molemmille. Ja sitten se, kun yrittää seuraavana päivänä pitää silmänsä erossa vaatteita vaihtavasta joukkuetoverista - voi kyllä, pukuhuoneet ovat ehdottomasti eräs tämän fandomin ilahduttavimmista piirteistä. <3

Sitä joulunviettoa odotellaan, joskin joulunvietto ilman suklaata kuulostaa melkoisen kerettiläiseltä touhulta... no, ehkä se korvataan fluffyhattaralla? Kiitoksia. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Pics, kiitoksia kommentistasi! <3 Kivaa, että odottelu upposi. ^^ Ja hei, tietenkään todennäköisyyslaskentaa ei voi harjoittaa, jos päähän ei mahdu mitään muuta kuin se sydänkäpynen, sillä jopa Akashin aivotoiminta on vähän sumeaa ihastuneena. <3 Samaa mieltä myös pukuhuoneista! (Ja kyllä Akashinkin jouluun voi vähän suklaata kuulua, jos Kise löytää paketoitavaksi jotain über-terveellistä raakaversiosta, joka maistunee tosi stimuloivalta... ;D)

***

23.

Tiistaina harjoitusten päätteeksi Sanada vaikutti erityisen äreältä. Akashi ei osallistunut varsinaisesti muun joukkueen kanssa spekulointiin siitä, oliko Sanada kenties kovin harmistunut siitä, että joulu oli rakkauden juhla, mutta rakkautta ei jaeltu moisille pölkkypäille. Toisaalta mikään ei estänyt kuuntelemasta puolikorvalla pohdintoja tai olemasta hyvin hiljaa mielessään samaa mieltä niiden kanssa.

Ehkäpä Sanada loppujen lopuksi havaitsi omasta silmäkulmastaan melko hyvin peitetyn ivallisen hymyn, sillä hän suorastaan ärähti Akashille, että oli pitkästä aikaa tämän vuoro jäädä keräilemään huomiokartioita ja sen sellaista. Akashi ei voinut väittää olevansa hirveän pahoillaan kuultuaan, että Kiselle oli määrätty sama kohtalo. Muut lähtivät valumaan kohti pukuhuoneita, kun Akashi ja Kise jäivät vielä saliin tuijottaen hetken aikaa toisiaan aivan kuin odottaen, kumpi ilmaisisi ensin huvittuneisuutensa Sanadan ärtymyksen johdosta.

”No, mikä on sinun kantasi?” Kise kysyi leveästi virnistäen. ”Pitäisikö Sanadankin saada jouluna?” hän tarkensi.

”Eikö se ole ilmiselvää?” Akashi esitti vastakysymyksen. Periaatteessa hänen olisi kai pitänyt torua joukkuetoveriaan siitä, kuinka epäkunnioittavaan sävyyn tämä puhui itse päävalmentajasta, mutta toisaalta Kisen huonoimmatkin vitsit kuulostivat hävettävän huvittavilta, eikä totuuttakaan voinut oikein kieltää.

”Liian. Joka tapauksessa ihmettelen hieman sitä, miksi Sanada otti sinut tällä kertaa hampaisiinsa – ei kyllä sillä, että valittaisin hirveästi”, Kise totesi. Akashi vakuutteli itselleen, ettei ollut punastunut ainakaan kovin näkyvästi sen johdosta, että Kise vaikutti vilpittömän ilahtuneelta syntipukkiseurasta.

”Todennäköisesti nimenomaan siitä, etten kokenut päivän kysymystä edes kommentoimisen arvoisena, vaan liian ilmiselvänä”, Akashi vastasi. Hän ei jaksanut analysoida kovin paljon hypoteesinsa osuvuutta, koska pakkohan sen oli olla hyvä – ainakin Kise naurahti sille.

”Ihme hyypiö”, Kise totesi yhä hilpeänä. ”Joka tapauksessa vissiin tämäkin hanttihomma on ilmeisesti hoidettava”, hän lausui.

”Jos välttämättä tahdot, mutta itse ajattelin lähinnä odotella viitisen minuuttia täällä, kunnes vaikuttaa siltä, että tehtävä voisi olla suoritettu. Jos siivoajat hoitavat tämän yleensäkin, niin mikseivät myös tälläkin kertaa?” Akashi kysyi.

”Minä luulin sinua paljon säntillisemmäksi. Sinähän olet kunnon kapinallinen, Akashicchi.”

”Vain silloin, jos voi olla niin, ettei kenenkään tarvitse tietää.”

”Mutta mitä iloa vastarannankiiskiksi heittäytymisessä on, jos sitä ei tee näkyvästi?” Kise uteli niin vilpittömän tiedonhaluisesti, että Akashin oli pakko puntaroida sanojaan hetken. Totta puhuen hän analysoi muiden käyttäytymismalleja paljon mieluummin kuin omiaan.

”Ei kai kukaan tahdo tehdä turhaan mitään, jos sen voi vain välttää?” hän kysyi lopulta. ”Toisaalta on myös mielekästä näyttää tunnolliselta ulospäin, koska kukaan ei koskaan epäile asioiden välttelyä tai suoranaista vastuun karttamista.”

”Siinä on kyllä kieltämättä perää. Tuota taktiikkaa voisi harkita, jos joskus elämässä sattuu sellaiseen ympäristöön, jossa ei oleteta jo valmiiksi edesvastuuttomaksi”, Kise tuumi jopa hieman mietteliäänä. ”Joka tapauksessa, eiköhän suunnilleen viitisen minuuttia ole kulunut?”

”Täsmälleen”, Akashi oikaisi vilkaistuaan kelloa.

”Hienoa. Sitten vain pukuhuoneeseen nautiskelemaan muiden kanssa tiukasta väännöstä liittyen Sanadan rakkauselämään”, Kise tokaisi. Ihan kenelle tahansa toiselle Akashi olisi varmaan todennut ivalliseen sävyyn, että tuskin malttoi odottaa. Pukuhuonekeskustelut eivät olleet hänen suosikkejaan, koska jos ne eivät käsitelleet rintoja, käsittelivät ne jotain vyönalaista – Sanadan vyönalainen elämä puolestaan vaikutti jopa hieman ällöttävältä.

Akashilla oli kuitenkin lievästi ilmaistuna oma pehmeä kohtansa Kisen osalta, joten hän tyytyi hymähtämään. Sillä hetkellä hän myös tiedosti ymmärtäneensä lämpimien tunteiden syvimmän olemuksen, koska niiden täytyi olla todellisia, jos oli valmis sietämään jopa kamalia pukuhuonekeskusteluja toisen vuoksi.
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
24.

Siitä lähtien, kun Akashin harjoituskielto oli päättynyt, oli Kise havainnut muutoksen niin omassa kuin toisenkin pukuhuonekäytöksessä. Keskiviikon harjoitukset olivat päättyneet jo iät ja ajat sitten, mutta Kise istui yhä pukuhuoneessa miettien, miten riisuutua mahdollisimman vaivihkaa ja vilkuilematta Akashia. Kise oli myös ihan satavarma siitä, että Akashi mietti juuri samaa. Toisaalta saattoi olla, että toinen oli niin hirvittävän kiinnostunut vartinkin jälkeen kännykästään, ettei siksi ollut ehtinyt tehdä elettäkään suihkuun menemiseksi. Sen riskin vuoksi suunsa aukaiseminen tuntui pelottavalta, mutta Kise ei jaksanut lukea enää sekuntiakaan omasta puhelimestaan viimeisempiä – varsin olemattomia – NBA-uutisia.

”Tämä on muuten vähän säälittävää”, Kise aloitti varovaisesti arvellen, että jos Akashilla ei ollut oikeasti aavistustakaan siitä, mihin Kise viittasi, aina voisi keksiä jonkin hätävaleen.

”Kieltämättä”, Akashi vastasi. ”Mitä sinä luet?”

”NBA-päivityksiä.”

”Niin minäkin.”

Kise tunsi selittämätöntä lämpöä sisällään, eikä hän voinut estää pientä naurahdusta pakenemasta huuliltaan. Eihän hän voinut vieläkään mennä takuuseen siitä, että Akashin tunteet olivat täysin samanlaiset kuin hänen omansa, mutta asian selvittäminen vaikutti jo ihan hyvältä ratkaisulta. Mahdollisuudet olivat joka tapauksessa ihan hyvät, eikä tulevan murehtiminen ollut koskaan ollut Kisen suosikkilaji.

Jos elämä olisi ollut surkea amerikkalainen jouluelokuva, olisivat molemmat olleet jo lomilla. Kise olisi voinut hoitaa tunnustuksensa ehkä kiinnittämällä toisen huomion ikkunaan heitetyllä lumipallolla ja lausumalla sitten tunteensa ääneen oikein dramaattisesti. Tokiossa joulunvietto kuitenkin rajoittui KFC:hen, jonne Akashi oli kieltäytynyt joka tapauksessa menemästä, eikä Kise olisi kuitenkaan löytänyt Akashin huoneen ikkunaa, kun talo vaikutti lähinnä labyrintilta niin ulkoa kuin sisältä. Luntakaan ei ollut maassa. Sitä paitsi ei pukuhuoneessa päivää ennen joulua toisaalta ollut mitään vikaa.

Kise veti kuvainnollisesti vielä kerran henkeään ennen kuin päätti, että oli aika joka tapauksessa ryhdistäytyä, tiesipä se sitten hyviä tai huonoja uutisia hänen osaltaan. Ei hän oikeasti tiennyt yhtään mitään, mitä oli tekemässä, mutta ei se estänyt häntä nousemasta ylös ja astelemasta Akashin luokse.

”Akashicchi, minä pidän sinusta”, Kise sanoi itselleen poikkeuksellisen hiljaisella äänellä. ”Joten pyydän, että jos et tunne samoin, et inhoa minua aivan hirveästi, etkä anna minun tehdä virheliikettä, jos et tunne samoin”, hän lisäsi hipaisten Akashin kasvoja hellästi ennen kuin kumartui alemmas painaakseen pienen, hellän suudelman tämän huulille, jotka olivat pehmeät ja vastasivat eleeseen pienen epäröinnin jälkeen.

Kise ei ollut tuntenut oloaan koskaan yhtä typertyneen onnelliseksi kuin sillä hetkellä Teikōn pukuhuoneen penkillä, puolittain Akashin sylissä. Ehkäpä oli syytäkin oikeasti uskoa siihen, että joulu oli rakkauden juhla, vaikka se oli periaatteessa vain amerikkalaisista elokuvista revitty perätön klisee.

Kun heidän huulensa erkanivat vihdoin, Kise ei osannut tehdä mitään muuta kuin hymyillä typerästi. Sanat tuntuivat juuttuvan kiinni kurkkuun ihan vain siksi, että rakastuminen taisi tuntua niin hyvältä, että se teki vähän pahaakin. Silti onnesta kyynelehtiminen olisi ollut jo liioittelua.

”Olisiko hirveän kornia ehdottaa, että jos emme kykene riisuutumaan toistemme nähden, voisimme auttaa toisiamme?” Kise kysyi lopulta, koska kaikki vakavat sanat tuntuivat olevan vielä aivan yhtä narikassa kuin aivotkin.

”Ehkä hitusen”, Akashi totesi. ”Tosin ideassa on siitä huolimatta potentiaalia”, hän lisäsi.

Kise naurahti ennen kuin veti toisen lähemmäs – aivan kiinni itseensä – painaakseen tämän huulille uuden, edeltäjäänsä intohimoisemman suudelman, joka saattaisi vielä johtaa kornin ehdotuksen toteuttamiseen. Joka tapauksessa joulusta oli juuri tullut täydellinen.

***

A/N: Oikein hyvää, pörröistä joulua tätä kalenteria seuranneille! <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

SuklaaKissa

  • ***
  • Viestejä: 427
Oioi. En tunne fandomia, mutta kohta se alkaa olla sivuseikka, sillä hahmoihin on tutustunut fanfictionin kautta jo niin paljon, että tuntuu oudolta ajatukselta nähdä heidät tekstin lukemisen sijaan :D Toivon joskus saavani aikaiseksi sen verran, että katson tämän(kin) animen. Olisi toki mukava kirjoittaa kommenttia tietäen jotain canonista.

Mutta koska tällaista tietämystä ei ole, niin on kommentoitava heikommalla taustatiedolla. Näin on helppo keskittyä vain siihen, miten auttamattoman söpöjä ja kiusallisia ja pöhköjä Kise ja Akashi ovat! Jossain vaiheessa lukemista ärsytti tajuta, että tätä soutamista ja huopaamista tulisi jatkumaan koko kalenteri, mutta unohdin ärtymykseni heti seuraavassa suloisessa hetkessä : D Todella suuri osa tämän viehätystä piili siinä, miten kerrot samalla tyylillä yhtenäisen tarinan, josta joka hahmo erottuu kuitenkin sanavalinnoillaan ja mietteillään. Koko teksti on jotenkin pehmoinen! Ja ehdottomasti joulumieltä tuova.

Vaikka pojat olivat tietysti keskenäänkin ihania, musta oli hienoa, miten olit käyttänyt muitakin hyödyksi. Nauroin kippurassa Midoriman kommenteille ja tuli mieleen skenaario, jossa Akashi pääsisi vuorostaan muistuttamaan toista siitä, että Oha Asan mukaan nyt olisi suositeltavaa toimia niin tai näin... Tykkäsin siitä, että et vain töninyt muita ihmisiä sivuun, vaan he olivat mukana myös silloin, kun eivät olleet välttämättömiä juonen etenemisen kannalta.

Kiitos ihanasta joulukalenterista (jota tuli kyllä ahmittua vähän epäsäännöllisessä rytmissä, mutta toisin kuin suklaakalenterissa, isompikaan annos ei alkanut yököttää, päinvastoin).

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Onpas fluffissa uitettu olo tälleen joulun kunniaksi, ei olisi voinut söpömmin päättyä tämä kalenteri. <3

Fandomiin kyllä sopii erinomaisesti juuri pukuhuoneessa tunnustaminen, kun siellä nyt kuitenkin sitä aikaa vietetään ja onhan siinä omanlaistaan romantiikkaa. Akashin kanssa ei voi mennä romanttiselle aterialle esimerkiksi Maji Burgeriin Kagami-tyyliin ;D joten pukuhuone oli mainio ratkaisu. Lollailin hitusen Kisen pohdinnoille siitäkin, että sen oikean ikkunan löytäminen olisi joka tapaukessa toivotonta, joten miksi yrittää olla sellainen romantikko.

Lainaus
”Olisiko hirveän kornia ehdottaa, että jos emme kykene riisuutumaan toistemme nähden, voisimme auttaa toisiamme?”

Samaa mieltä Akashin kanssa tästä - hitusen joo, mutta ehdottoman kannatettava idea silti. <3

Kiitoksia siis ihanasta kalenterista, jota oli kiva seurailla pitkin joulukuuta, sitä lukiessa sai lollata ja awwata kyllä lukuisia kertoja. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
SuklaaKissa, kiitoksia kommentistasi! <3 On ihanaa kuulla, että olet rohkaistunut lukemaan ficcejä tuntemattomastakin fandomista! ^^ Suosittelen ehdottomasti sarjaan tutustumista vaikkapa joululoman aikana, sillä tämä on oikeastaan yksi lemppareistani ikinä hienojen hahmojensa ja taidokkaan animointinsa vuoksi. ^^ Kivaa, että olet pitänyt kaikkien hahmojen ottamisesta mukaan ja tunnelmasta tässä tekstissä. Myönnetään, että vähän soudettiin ja huovattiin, mutta hyvä, että fluffy on korvannut sen! ^^ Draamailufluffyn kirjoittaminen on aina liian kivaa. Olen myös aika vakuuttunut siitä, että Midorima saa osakseen vielä myöhemmin elämässään kuittailua Akashilta, jahka löytää mielitiettynsä ja on itse sitten hukassa. :D

Pics, kiitoksia sinullekin! <3 Haha, Maji Burger -tunnustus Akashille ei kyllä kävisi laatuun, mutta pukuhuone sen sijaan sopii ihan kaikille koripalloilijoille. :D Kise-poloinen kyllä sitä paitsi yritti olla romantikko, mutta noh.. ;D Jotenkin Akashin labyrinttikodista saa aina hulvatonta surkuhupaisuutta, kun ei oikein romantiikka onnistu... Olen muuten myös samaa mieltä siitä, että Kisen ehdotus on hieman korni, mutta vähän sen myötä kävi jo harmittamaan, että olin päättänyt pitäytyä K-11 -tunnelmissa, koska pukuhuoneen suihku tarjoaa liikaa mahdollisuuksia tässä fandomissa. Toisaalta eiköhän siihenkin aiheeseen vielä päästä palaamaan monen monissa ficeissä. ^^
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Awwws :3 tarkoitukseni lukea uudestaan fikkisi, joita en ole kommentoinut ekalla kerralla on kyllä antoisaa aikaa ja kannatti tehdä :) (tämä on laskujeni mukaan viimenen)

Aika perus idea sinänsähän tässä on mutta toteutus ihan mahtava, jos multa kysytään! Ja aws Kise, kun angstaa kotona eikä lähtenyt kouluunkaan :3 osaa kyllä olla hellyttävä pari, kun molemmat tarvii jonkin näköistä apua päästäkseen yhteen :D

Suosikki kohtiini sisältyy kyllä etenkin tuo, kun AkaKise päättää viettää joulun kahdestaan muun joukkueen kuullessa :'D ♡ ihan täydellistä, kun eivät olleet vielä edes vaihtanut suudelmaa siihen mennessä! <3 AkaKuro MagiBurger kohtaus oli myös ihana - AoKise bromance ♡ (satuin syömään Mäkin tuplajuustoa lukiessani sitä lukua xD ) ja oww, noi Kisen välttelyt - olisin vain halunnut halata Kiseä :3 - ja Akashiakin muutamassa kohtaa kieltämättä....

Mahti joulukalenteri kyllä ja pidin kovasti! :3
« Viimeksi muokattu: 01.09.2015 20:24:37 kirjoittanut AraSebe »
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Ounastelit tuolla alkutekstissäsi eksyyköhän joku tämän fikin pariin kesällä 2024. Näin joulunodotuksen kunniaksi nostetaan tämä pölyistä vähän aikaisemmin.  :)

Voi kuinka söpö ja pehmoinen löytö tähän joulunodottelun ajalle. Kiitos sille nimettömälle lukijalle, jonka takia löysin tämän stalkkerinappulan takaa ja ilahduin kovin. KnB joulukalenteri! Ja vieläpä Kise toisena päähahmona, josta niin kovasti pidän. (Minäkö muka heikkona blondimiehiin?) Akashin hahmoon en ole oikein ehtinyt päästä sisään, enkä olen ehtinyt miettiä pidänkö hänestä vai en, mutta Akashi tässä toisena päähenkilönä on lopulta mainio valinta.
Oli myös kiva bongata sarjasta tuttuja asioita, kuten nuo mehujäätapaamiset ja tietysti Oha Asan horoskooppi, jota Midorima jaksaa pitää esillä. Luukku 10 sai mut nauramaan ääneen. Kise ja hänen libidontappohetkensä. Ja toisaalta luukku 16 jossa Kise oli niin maansa myynyt että olisi halunnut jäädä pimeän peiton alle loppuviikoksi tai joulukuuksi tai loppuelämäksi. Onneksi sieltä suosta noustiin. Kannustava Momoi on kyllä ihan parasta.

Tässä oli mukavasti kaikkea kivaa, jännitettä, tunnustelua, sähläämistä ja synkistelyäkin. Parasta on tietysti se, kun nämä kaksi viimein tajuavat että tunne on molemminpuolista ja toivottua ja odotettua. Ainakin heille saatiin yhteinen fluffyinen joulu.  :-*
« Viimeksi muokattu: 22.11.2021 19:17:10 kirjoittanut Fairy tale »

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Oi, oli kivaa tulla tänne takaisin ja huomata, että vanha joulukalenteri on tuottanut iloa! :D Ja juu, KnB:n vikan kauden ja Extra Gamen tulo tänä vuonna Netflixiin on innoittanut minut takaisin tänne. Ehkäpä täällä on minullekin uutta luettavaa! En voi käsittää, että tämän kirjoittamisesta on kulunut jo seitsemän vuotta. Vaikka koenkin muuttuneeni ihmisenä todella paljon näiden kuluneiden vuosien aikana, jollain tavalla tämän tekstin näkeminen tuntuu niin kotoisalta. Minulla oli aivan liian hauskaa tämän parituksen parissa. Tässä männäpäivinä mietiskelin, että olisipa kivaa lukea kunnon tulevaisuus-AU näistä kahdesta, mutta taitaa olla vieläkin niin, että aika merkittävä osa AkaKise -ficeistä on suomenkielistä omatuotantoa ja voi olla, että mainittu tulevaisuus-AU:kin pitäisi vain kirjoittaa itse, jos sellaista mielii... Mutta mitä nyt AO3:a katselin, indonesiaksikin löytyisi ihan hyvin luettavaa, että tästä ehkä sitten uusi kieli opetteluun!

Okei, mutta sitten varsinaisiin vastauksiin..

Arion, ensinäkin, kiitos todella paljon kommentistasi ja anteeksi, että rapsakat kuusi vuotta pääsi vierähtämään vastausta! :') Muistan kyllä, että olin todella onnellinen aikoinaan, kun löysit näiden ficceröisten pariin. ♡ Vihdoinkin joku ymmärsi, kuinka mahtava tämä paritus oli ja vieläpä tykkäsi allekirjoittaneen tulkinnasta! ♡ Mulla ehkä tuossa loppuvuoden 2015 paikkeilla tapahtui pieni erkaantuminen ficcailusta, minkä jälkeen elämäntilanne on muuttunut aivan valtavasti, mutta nyt kun luen kommenttisi uudelleen, muistan, miten paljon iloa tämän parituksen hehkuttaminen kanssasi toi ja toivonkin, että missä ikinä oletkaan ja jos satut vielä tämän vastauksen lukemaan, muistelet myös tätä paritusta lämmöllä. AkaKise MajiBurger treffit forever! ♡

Fairy tale, haha, voi ei.. Olin autuaasti unohtanut, että kauan sitten uumoilin jonkun löytävän tämän tekstin kymmenen vuoden päästä, mutta jos pikkuisen pyöristetään, niinhän siinä sitten lopulta kävi! :D En olisi tätä kirjoittaessa ikinä uskonut, että tämä fandom tulee kokemaan pienimuotoisen renessanssin suoratoistopalveluiden myötä - Netflix kun oli tätä kirjoittaessa vielä jotain aivan muuta valikoimiltaan, eikä mulla tainnut olla silloin vielä edes tunnuksia. Aivan ihanaa, että tämä teksti on tuonut joulumieltä sinnekin suuntaan, minkä lisäksi olen todella otettu siitä, että menneisyyden minä onnistui kuin onnistuikin vakuuttamaan sinut siitä, että Akashilla ja Kisellä natsaisi hyvin yhteen! Kiitoksia siis ihanasta kommentistasi! ♡

Tähän loppuun tahtoisin sanoa tulevaisuuden lukijoille, että nykyisin tekisin kirjoittajana vallan erilaisia ratkaisuja ja miedosti facepalmaan joillekin valinnoille (esim. näkökulmahahmo "puhuu" itsestään sukunimellä - enää en vastaavaan ratkaisuun päätyisi, olkoonkin, että sukunimet ovat yleisölle tutumpia! :D), mutta toisaalta myös annan itselleni anteeksi pienet kömmähdykset, koska tiedän, että päivitin tätä tiukalla aikataululla, enkä nykyisessä elämäntilanteessa todellakaan pystyisi enää vastaavanlaiseen päivitystahtiin ilman järkyttävää määrää etukäteen suunnitelua. Tämän ficin kirjoittaminen oli loppujen lopuksi aika spontaani päähänpisto. En muista, milloin tarkalleen ottaen aloin tätä kirjoittamaan, mutta entisen minäni tuntien aloitin todennäköisesti samana päivänä, kun ensimmäinen luukku tuli ulos.

Voi olla, että nyt menee vähän jaaritteluksi, mutta vielä ihan lopuksi on todettava, että tämä nimenomainen fandom oli minulle aikoinaan todella tärkeä. Jälkikäteen ajateltuna olin vielä todella nuori, kun tähän sarjaan tutustuin, enkä ollut ehtinyt vielä oikein aikuistuakaan, mutta elämäntilanne puski eteenpäin kovalla vauhdilla, joten ehkä nuorempi minä löysi jonkinlaista lohtua siitä, että sai elää vielä vuoden lisää teini-ikää näiden hahmojen parissa. Erityisen paljon lohtua tarjosi nimenomaan Akashin hahmo, koska pystyin samaistumaan todella paljon niihin paineisiin, joiden kanssa hahmo painiskeli: siihen, miltä tuntuu, kun mikään määrä timantinkovaa suorittamista ei vain riitä. Jos joku sattuisi löytämään tämän ficin (tai muita vanhoja tekstejäni samasta hahmosta) ja samaistumaan samaiseen hahmoon samoista syistä, haluan lähettää jaksuhalin, pörröiset one-size fits all -sukat, sekä toki myös rasian niitä Pandan konvehteja, joita ostetaan joululahjaksi ihmisille, joita ei oikein tunneta, mutta halutaan kuitenkin muistaa. ♡
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.