Kirjoittaja Aihe: Mitä minulla, sillä minä (S) materialismia kumartava raapale  (Luettu 768 kertaa)

Ansa

  • Fruu
  • ***
  • Viestejä: 2 290
  • Puuskupuh
Nimi: Mitä minulla, sillä minä
Kirjoittaja: Ansa
Ikäraja: S
Tyylilaji: Drama
Haaste: Vuosi raapalehtien





Mitä minulla, sillä minä
100 sanaa

Tavara omistaa materialistin, ja sitä minä olen, eli oikeasti tavaroilla koristettu asuntoni on enemmän minua kuin minä itse. Jos haluat nähdä minut, minut todella, älä katso ihmistä, katso kultakankaista, antiikkista rottinkisohvaa. Älä katsoa ihmistä, vaan kullattuja Botticelli-tarotkortteja. Katso Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa monella eri kannella, hopeisia käärmekoruja, rikkinäistä kattokruunua, kahvilla värjättyä kirjepaperia, muumipostimerkkejä, vanhan leiman arabia-astioita ja korkeaa keittiöjakkaraa, minkä päällä on yksitoista Alexandre Dumasin kauniskantista kirjaa. Katso akvarellivärejä, keskeneräisiä maalauksia, kymmeniä ja kymmeniä käytettyjä ja käyttämättömiä tuikkuja. Minä olen haiseva ja lasinen minikurkkupurkki mikä toimii tuhkakuppina. Minä olen tummapaahtoista pariisin kahvia. Huulirasvoja ja punainen pöytä neljällä tuolilla joiden maali halkeilee.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2014 17:11:39 kirjoittanut Ansa »

Rainbow Light

  • Vieras
Wou. Aluksi sanon, että tähän aikaiseen aikaan minun on turha yrittää saada näistä selkoa. =D Mutta hieno, käsityksellä. Ajattelin itse tunteellisemmin. Sanat hukkuivat.. Et saa nyt hyvää kommenttia koska ei vaan tule mitään. Argh.

Vertaukset, kuvaukset ovat vau
..

No. En saa mitään. Pidin ja kiittos!

Ansa

  • Fruu
  • ***
  • Viestejä: 2 290
  • Puuskupuh
Undertaker_ aaw, kiitos kommentistasi! <3 On niin aikaista, että en ole ihan varma vastaanko kommenttiin vai näenkö unta, toivon että vastaan. :,D Itse pidän tästä myös erittäin paljon, vaikka raapale onkin pieni ja erilainen mitä raapaleeni yleensä. Ehkä vahingossa tekstiin tulikin paljon minua, mene ja tiedä. Kommenttisi ilahdutti, kiitos siis. :3

-Ansa!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 654
  • Luihuisen kingi
Oi, tää oli kiva!

Mun on vaikea sanoa nyt mitään, mutta pisteet siitä, miten sait esineillä kerrottua noin paljon. Lukiessa mietti, millainen hahmo on, kun kuuli yksi toisensa jälkeen tavaroista, joita hänellä oli. Tähän on myös helppo samaistua ainakin omalta osaltani.

Vastaavaan en ole aiemmin törmännyt ja tämä todella kuvasi hyvin materialismia! Oon vähän kade. :D Meillä oli koulussa tehtävä, missä piti piirtää tai maalata joku -ismi (materialismi, optimismi, shamanismi... jne.) ja olin ihan hukassa sen kanssa, haha.

Kiitos! Pitää lukaista sinulta jotain muutakin, kun en ainakaan äkkiseltään muista aiemmin lukeneeni tekstejäsi. :)

Ansa

  • Fruu
  • ***
  • Viestejä: 2 290
  • Puuskupuh
Odo, whii, kiitos kommentista. :3 Itsekin yllätyin että raapaleesta tuli ihan teksti eikä luettelo, vaikka koostuukin suurelta osalta tavaroiden luetteloinnista. :,D PS: Sulla on ihana Nana ava. <3

-Ansa!

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 685
    • ficcilistaus
Selasin kommenttikampanjan merkeissä originaalejasi, ja tämä jäi erityisesti mieleeni. Musta tässä oli hienosti hyödynnetty raapaleen formaattia. Säästeliäin sanoin oli saatu sanottua paljon.

Lainaus
Katso Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa monella eri kannella

Tämä oli lempikohtani. Tai siis, pelkästä kirjahyllyn sisällöstä voi tehdä päätelmiä ihmisestä, vaikka kaikkien kirjahyllyyn päätyy kaikenlaista tauhkaakin. Mutta se, että samaa kirjaa on useampi kappale, kertoo vielä muutakin. Sen, että tärkeää ei ole vain kirjan sisältö, vaan se nimenomainen nide ja sen omistaminen. Törkeän turhaa :) Mahtaisiko kertoja ymmärtää kirjaston ideaa alkuunkaan!

Sekin kiinnitti huomiota, että tavaroiden ei suinkaan tarvitse olla arvokkaita ollakseen tärkeitä. Aito materialisti kiintyy myös risaan ja halkeilleeseen.

ficcilistaus: Fini | AO3

Ronen

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 707
Oi, tämä oli jännä! Samaan aikaan niin ajan hermolla (koska nykyään tosiaan tuntuu siltä että määrittelemme itsemme omaisuutemme kautta) ja toisaalta niin aikaan jähmettynyt. Monet mainitut asiat ovat joko suoraan tässäkin sanotusti tai mielikuvallisesti vanhoja, mikä luo kiinnostavan kuvan minäkertojasta; tulee sellainen fiilis, että hän on hieman vanhempi, sillä nuoriso ja nuoret aikuiset useammin halunnevat hankkia uusinta uutta eivätkä niinkään vanhoja reliikkejä. Näitä ajatuksia ohjaa raapalemuoto - kuten mimamukin toteaa yllä, raapaleformaatti toimii tässä ihan älyttömän hienosti, koska huomio on jokaisen sanan ja lauseen kohdalla täysin kertojahahmossa ja sen rakentumisessa. Myös lukijan komentamisella tuntuu olevan mielenkiintoinen rooli tässä: tulee sellainen "kato mua" -fiilis. Siihen kiteytyy materialismin ydin, kun täytyy esittää omaisuudellaan olevansa jotain. Itsemäärittely ulottuu siis tietenkin muihin ihmisiin, eihän meistä kukaan ole täysin irrallinen yksilö.

Kiinnostava pieni teksti, joka herätteli ajatuksia. Kiitokset! <3


haluun muuttaa maailmaa vaik joku hulluks mua luulee

(ava by Waulish)