Kirjoittaja Aihe: Marvel: Kyyneliä, hymyjä | K-11 | Steve Rogers/Tony Stark | slice of life, hurt/comfort | 13/13  (Luettu 817 kertaa)

Aurinkolapsi

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 039
Nimi: Kyyneliä, hymyjä
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Alkuperäisteos: Marvel
Tyylilaji: angst, hurt/comfort, slice of life
Paritus: Steve Rogers/Tony Stark
Ikäraja: K-11
Oma sana: Spurttiraapale? Steve/Tony.

Angie, kelle muullekaan? ♥

Rakastaa, rakastaa
1. Vähitellen, huomaamatta
2. Arkinen, kotoisa
3. Taistelimme, selvisimme
4. Siinä, sininen
5. Kyyneliä, hymyjä




Kyyneliä, hymyjä

I.
kyynel
250 sanaa

Elektromagneettinen pulssi pudottaa hänet taivaalta. Tony on yksin pimeässä metallin sisässä ja alkaa lähestyä rajanopeutta.

“JARVIS? JARVIS?” hän huhuilee turhaan. Repulsorit eivät toimi, näytöt ovat pimeänä. Maa tulee liian nopeasti vastaan. Tony vetää kipeästi henkeä.

“—on Man, status? Iron Man!” Steven ääni kuuluu lopulta. Tony ei tiedä kuinka kauan tämä on huhuillut, mutta hän kuulostaa hätääntyneeltä. Näyttöjen valo syttyy hänen edessään pian sen jälkeen.

“Täällä, Cap. Elossa ollaan.” Tonyn ääni kuulostaa rikkinäiseltä. “Taidan olla vaihtopenkillä lopputaistelun. Pärjäättekö ilman ilmatukea?”

“Vetäydy takaisin Avengers Towerille, me hoidamme tämän,” Rogers käskee ja palaa taisteluun.

“JARVIS?”

“Kyllä, sir.”

“Saadaanko repulsorit toimimaan?”

“Varmasti, sir. Repulsorit kahdessatoista prosentissa.”

“Laske lentoreitti Towerille.”

JARVIS kiidättää hänet takaisin Avengers Towerin laskeutumisalustalle ja robottiraajat repivät Iron Man -puvun hänen yltään. Tony hoippuroi sisään ja romahtaa sohvalle. Hän istuu siinä ikuisuuden ja kun hän havahtuu Steven ääneen aurinko on jo painunut mailleen.

“Tony? Et tullut palaveriin. Oletko kunnossa?”

Tony meinaa vakuutella, että kaikki on aivan hyvin, mutta sitten hän kääntää katseensa Steveen eikä hän pysty. Steve katsoo häntä huolestuneena, kädet edessään kuin tahtoisi koskea Tonya muttei aivan tiedä onko se hyvä idea.

“En,” Tony lopulta vastaa. Hänen äänensä murtuu. Kyyneleet kihoavat silmiin. Steve kiirehtii hänen viereensä ja vetää hänet syleilyynsä. Steve silittää Tonyn hiuksia, kuiskailee rauhoittavia sanoja, kun Tony itkee. Hän ei tiedä onko ikinä itkenyt tällä tavalla kenenkään edessä, mutta jotenkin se ei hävetä. Hänen ei tarvitse esittää vahvaa Steven edessä, hän voi vain takertua tähän ja nyyhkyttää, kunnes Steven paidankaulus on räästä märkä ja Tonyn hengitys kulkee nikotellen.

II.
tuntea
200 sanaa

Kyllä Steve on nähnyt hänen arpensa aiemminkin, Tony yrittää muistuttaa itseään, kun hän makaa selällään tämän alla. Hän tuntee itsensä alastomaksi, haavoittuvaksi. Tony tuijottaa kattoa ja tuntee Steven katseen ihollaan. Hänen hengityksensä nopeutuu, eikä kiihottumisella ole siihen osaa eikä arpaa.

“Tony,” Steve sanoo hellästi. Tonyn silmät tarkentuvat miehen huolestuneeseen ilmeeseen, vaikkei hän ollut tajunnut niiden sumenemista. “Hei, siinähän sinä olet.” Steven käsi hivelee hänen olkaansa, siirtyy kaulalle ja siitä leualle, niin että hän pääsee silittämään Tonyn poskea peukalolla. Sormenpäät kutittelevat niskahiuksia. “Mikä on?”

Tony vetää syvään henkeä. Tuntuu hataralta. Hän ei halua puhua epämukavuudestaan, peloistaan ja huolistaan. Hän kuitenkin vilkaisee alaspäin, pyöreään metallikehykseen rinnassaan. Kaarireaktoriin, jonka valo leikittelee Steven rinnalla. Steve hymähtää ymmärtäväisesti ja Tony siirtää katseensa takaisin tähän.

Steve nojautuu painamaan suukon Tonyn huulille, poskelle, leukapielelle, kaulalle. “Saanhan?” hän kuiskaa ihoa vasten. Lämmin hengitys saa kylmät väreet juoksemaan Tonyn selkäpiitä pitkin. Hän nielaisee.

“Saat.”

Tony painaa silmänsä kiinni ja odottaa jännittyneenä. Steven huulet painuvat solisluulle, rintalihakselle ja sitten, sitten aivan kaarireaktorin viereen. Tony henkäisee terävästi. Steve jatkaa suudelmien painamista arpien päälle. Hitaasti Tonyn hengitys tasautuu. Hän avaa silmänsä ja vastaa Steven katseeseen.

Steve hymyilee hurmaavasti, painaa suukon kaarireaktorin keskelle ja nousee sitten suutelemaan Tonya kunnes tämän hengitys muuttuu huohotukseksi.

III.
miksi
300 sanaa

Kestää kuukausia ennen kuin he kaikki ovat taas samassa paikassa. Natasha ja Clint pysyvät kateissa puoli vuotta, matkaavat ympäri maailmaa erilaisilla tehtävillä SHIELDille. Tony pitää heitä silmällä, muttei häiritse. He tarvitsevat suruaikansa. Thor viettää ensimmäiset kuukaudet Asgardissa, tulee sitten takaisin muutamaksi päiväksi ennen kuin lähtee tapaamaan Janea. Bruce palaa mistäikinä hieman tämän jälkeen ja Tony saa jokapäiväisen tieteilykaverin. He muuttavat isompaan labraan kerroksessa 82, yksityisten tilojen alla ja suoraan Hulk-häkin yläpuolella.

Steve viettää päivänsä kierrellen New Yorkia typerässä “valeasussaan”, harjoitellen erilaisia reseptejä ja piirtäen. Tony tilasi hänelle kaikenlaisia taidetarvikkeita ja käski Steveä kertomaan JARVISille, jos tämä tarvitsisi mitään muuta. Steve punasteli ja änkytti jotain siitä, että tulisi pärjäämään näillä vuosia.

Hetken kaikki on ihan hyvin. Tuon puolivuotisen aikana Tony ja Steve ovat lähentyneet niin, että he syövät usein yhdessä aamupalaa (mikä usein, Stevestä liian usein, on Tonylle myöhäinen illallinen), välillä katselevat elokuvia ja sarjoja yhdessä ja keskustelevat kirjoista (Tony on vakavasti sitä mieltä, että Steve on päivitettävä 2010-luvulle) tai istuvat yhdessä hiljaa, kun Tony herää painajaisista.

Yhtenä iltana on vaikeampaa ja Tony ilmestyy yhteisiin tiloihin humalassa hoippuen. Kiroaa JARVISia ja kääntyy takaisin hissiin, kun Steve huomaa hänet.

“Tony! Tony, odota!”

“JARVIS, sulje ne helvetin ovet,” Tony sanoo kireästi, mutta ovet eivät ehdi kiinni ennen kuin Steve heittäytyy niiden välistä hissiin.

“Mikä sinulla on?”

“Miksi välität?” Tony kysyy myrkyllisesti. Steve katsoo häntä yllättyneesti. He tuijottavat toisiaan hetken, sitten hissin ovet avautuvat oikeaan kerrokseen. Tony pudistaa päätään. “Unohda se.”

Tony,” Steve sanoo anellen ja pysäyttää Tonyn ennen kuin tämä ehtii lähteä.

“Sanoin unohda se, Rogers.”

“Tottakai minä välitän.”

Tonyn kasvot vääntyvät irvistykseen, kun tämä taistelee kyyneliä vastaan. “Miksi?”

“Koska olet älykäs, koska olet lempeä, koska välität, koska… Tony, koska olet sinä.”

Tony kiertää käsivartensa Steven otteesta ja Steven sydän putoaa, mutta sitten Tony ottaa sitten tätä kädestä ja vetää tämän perässään verstaalleen.

IV.
salainen
250 sanaa

Tony inhoaa debriefejä. Yleisesti kaikki kokoukset ja palaverit ovat ärsyttäviä, mutta Avengerien loppupalavereja hän vihaa. Erityisesti silloin kun Steve luulee, että hän on tehnyt jotain väärin.

“Minä olen taisteluissa se, joka antaa käskyt,” Steve sanoo tuohtuneesti. Tämä seisoo toisessa päässä pöytää, nojautuneena sen päälle ja tuijottaa Tonya intensiivisesti.

“Okei,” Tony myöntää ja nojaa tuolissaan taaksepäin. “Mutta, mitä jos sinun käskysi ovat ihan päättömiä?”

“Clint tarvitsi sinua!”

Tony tuhahtaa. “Barton on ihan kunnossa.”

“Mutta —!”

“Kuule, Cap. Barton pärjäsi ihan hyvin, mutta Romanov ei olisi pärjännyt, jos en olisi —”

“Et sinä voi vain rynnätä suoraan surman suuhun noin vain! Et ole voittamaton, vaikka —”

“Itse asiassa, tähän mennessä olen ollut aikalailla voittamaton.”

“Se ei ole pointtini!”

“Mikä se sitten on? Onko sinulla pointtia?”

“Yh,” Clint murahtaa. “Ettekö voisi panna jo.”

Kaikkien yllätykseksi Tony on se, joka punastuu, välttelee kenenkään katsetta ja lähtee. Steve huokaisee syvään, hieroo ohimoitaan kärsineesti ja käskee Clintiä lisäämään kommenttinsa raporttiinsa ajatellen, että se opettaisi tätä pitämään suunsa kurissa ennen kuin lähtee Tonyn perään. Jos Tony olisi ollut paikalla, tämä olisi osannut sanoa, että Clint ei lopettaisi kommentointiaan enää ikinä, kun on saanut luvan pistää mustaa valkoiselle.

Steve ottaa Tonyn kiinni hississä. Kun ovet liukuvat kiinni, molemmat alkavat nauraa ja kääntyvät sitten katsomaan toisiaan leveät hymyt kasvoillaan.

“Pitäisikö meidän vain kertoa?” Steve kysyy. Tonyn hymy himmenee. “Okei,” Steve sanoo ennen kuin Tony ehtii vastata. “Okei,” hän toistaa ja painaa suukon Tonyn huulille. “Ei vielä.”

“Ei,” Tony myöntyy ja painaa Steven huulille varmemman suudelman. “Ei ihan vielä.”

V.
veitsi
200 sanaa

Steve on rakastunut ruoanlaittoon. Hän kertoo Suuren laman ja Toisen maailmansodan aikaisista ruoista Tonylle huvittunut hymy huulillaan ja kehuu nykymaailman monipuolisuutta. Hän on onnistunut löytämään Tonyn isoäidin vanhan keittokirjan (Tony epäilee, että se on JARVISin syytä), josta Maria kokkasi aina välillä. Silloin kun Tony oli ihan pieni.

Keittiö tuoksuu kodilta, kun Tony tulee hallituksen kokouksesta. Hän on niin väsynyt, että melkein itkettää. Hän heittää puvuntakkinsa tuolin selkämykselle ja hivuttautuu Steven taakse, kietoo kätensä tämän ympärille ja painaa otsansa lapaluiden väliin.

“Hei,” Steve sanoo hiljaa ja laskee veitsen käsistään ja painaa kämmenensä Tonyn käsien päälle.

“Hei.”

“Raskas päivä?”

“Hmm,” Tony myöntää. Hän ei haluaisi päästää irti, mutta Steve kääntyy hänen otteessaan ja laskee kätensä hänen poskilleen. Painaa suukon hiusrajaan.

“Ruoka on kohta valmista. Jaksatko kattaa pöydän?”

Tony huokaisee, mutta nyökkää kuitenkin ja alkaa kerätä astioita, kun Steve kääntyy laittaakseen hienontamansa basilikan tomaattikastikkeen joukkoon. Hän ottaa pastan keittolevyltä juuri, kun Tony palaa takaisin norkoilemaan Steven viereen. Kun he asettuvat istumaan keittiön pöydän ääreen, Tony limittää jalkansa Steven jalkojen lomaan.

“Oli ikävä,” Tony kuiskaa.

“Olit kuudentoista kerroksen päässä,” Steve sanoo hellästi hymyillen.

“Silti,” Tony vastaa kohauttaen olkaansa ja seivästää lihapullan haarukkaansa.

“Okei.” Steve nojautuu suutelemaan Tonya ennen kuin tämä ehtii työntää haarukan suuhunsa.

VI.
aina
200 sanaa

Steven piti tulla kotiin jo eilen. SHIELD on taas lähettänyt hänet suorittamaan jotain tehtävää. Tony on tottunut siihen, että he suutelevat toisiaan hyvänyöntoivotukseksi. Että välillä he päätyvät nukkumaan samassa sängyssä, vaikka mitään suurempaa ei tapahtuisikaan. Että välillä jotain suurempaa tapahtuu, eikä Tony koskaan herää painajaisiin sen jälkeen. Hassu juttu. Tony tuijottaa kattoa, makaa sängyssään raajat levällään viedäkseen mahdollisimman paljon tilaa — senkin, missä Steven pitäisi olla.

“JARVIS, oletko siinä?”

“Aina, sir.”

“Lupaatko?”

“En nää mitään syytä, miksi en olisi.”

Tony huokaisee. “Hyvä.”

Tony nousee sängystä, kun hän kuulee hissin saapuvan kerrokseensa. Steve potkii maihareitaan jalastaan, kun Tony pääsee eteisaulaan.

“Herätinkö?” Steve kysyy, kun hän huomaa Tonyn.

“Et,” Tony sanoo, muttei tunnusta, ettei ollut edes nukkumassa — juuri Steven takia. Hän astuu lähemmäs, kun Steve pääsee kengistään ja on ripustanut takkinsa naulaan. Steve vetää hänet syleilyynsä ja jokin rauhaton hiljenee Tonyn sisällä.

“Olet siinä,” Tony kuiskaa, eikä tarkoita sitä Steven korville. Hän on vain niin iloinen, että Steve on taas kotona ja turvassa, eikä hänen tarvitse olla enää yksin.

“Aina.” Typerä supersotilaskuuloaisti.

Tony nostaa katseensa Steveen. “Lupaatko?”

“Hmm.” Steve painaa huulensa Tonyn ohimolle. “Lupaan.”

Tony painaa poskensa Steven rintaa vasten ja hengittää syvään. Kun he menevät sänkyyn, Tony nukkuu ilman painajaisia.



Hassu juttu. Ja siis, jopas minä nyt itketin Tonya. Anteeksi siitä :/ Niin ja myös, jos näissä on hirveitä virheitä niin olen pahoillani, osa on kirjoitettu univajeessa ^^''
« Viimeksi muokattu: 30.01.2020 01:41:50 kirjoittanut Aurinkolapsi »
Everybody wants a happy ending. Right? But it doesn't always roll that way.

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 655
Oh my poor baby Tony :'<<3 Ihanaa, että se uskaltaa itkeä ja antaa Steven lohduttaa!! Toi heti ensimmäinen, missä Tony pystyy myöntämään, että nyt kaikki ei oo ok, oli niiiiiiiiiin ♥ Mun mielestä on todella virkistävää, että Tony uskaltaa olla tällänen! Yleensä se on aina niin hemmetin sulkeutunut ja "joo kaikki on hyvin, mikä mulla nyt muka olisi", eikä sitä usko kukaan. Sanon tän aina ja sanon taas, että onneks Tonylla on Steve :3

Lainaus
Tony painaa silmänsä kiinni ja odottaa jännittyneenä. Steven huulet painuvat solisluulle, rintalihakselle ja sitten, sitten aivan kaarireaktorin viereen. Tony henkäisee terävästi. Steve jatkaa suudelmien painamista arpien päälle. Hitaasti Tonyn hengitys tasautuu. Hän avaa silmänsä ja vastaa Steven katseeseen.

Steve hymyilee hurmaavasti, painaa suukon kaarireaktorin keskelle ja nousee sitten suutelemaan Tonya kunnes tämän hengitys muuttuu huohotukseksi.

Naawww tää oli samaan aikaan niin söpö ja sitten kuitenkin myös hothot. Kaarireaktoriepävarmuus on kyllä aina aww.

Lainaus
“Yh,” Clint murahtaa. “Ettekö voisi panna jo.”

Kaikkien yllätykseksi Tony on se, joka punastuu, välttelee kenenkään katsetta ja lähtee. Steve huokaisee syvään, hieroo ohimoitaan kärsineesti ja käskee Clintiä lisäämään kommenttinsa raporttiinsa ajatellen, että se opettaisi tätä pitämään suunsa kurissa ennen kuin lähtee Tonyn perään. Jos Tony olisi ollut paikalla, tämä olisi osannut sanoa, että Clint ei lopettaisi kommentointiaan enää ikinä, kun on saanut luvan pistää mustaa valkoiselle.

Nää mun lainaamat kohdat on pidempiä kun kommentin muu sisältö, mutta on vaan pakko :'''D Ihana Clint, en kestä sitä miten loistava se on! Hölmö Steve, tietenkään tollaseen ei saa antaa lupaa ;D Tää oli kauheen söpö ja ihana ja juurikin kunnon slice of life ja tälläset on vaan välillä just täydellisiä <3 Ja voit vaan kuvitella, miten hemmetin ilonen ja onnellinen oon siitä, että me saadaan Stonya (ja ylipäätään Marvelia) Finiin! Tää on ihan parasta, oon viikkotolkulla ollu ihan ekstaasissa tästä :----D Jeeeee ♥

ava & bannu ©Ingrid ♥

Aurinkolapsi

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 039
Ang, nyyyyh kiitos ihanasta kommentista, muru! ♥ Tony osaa kyllä olla tosi vaikee, mutta oon halunnu tuoda siitä esiin tuollasen puolen, että se uskaltaa just olla Steven edessä haavoittuvainen ;;; Kiva kuulla, että se kuitenkin toimii ♥ Kaarireaktoriepävarmuus on bestest! Tai no, ei ehkä Tonyn kannalta, mutta siitä on ihanaa kirjoittaa! Clint on aivan ihana nyyh, tykkään niin aina lisätä sitä kaikkeen! Nyyh sinun kommentti, varsinkin nuo kaksi viimeistä virkettä ;;;; Oot ihana! ♥ Itkin tätä jo aiemmin Puralle. Oon niin onnellinen, että tykkäät näistä! Toivottavasti nämä uudetkin on sinusta kivoja ♥

Nämä tulevat myöhässä, mutta tulevat kuitenkin ♥




I.
milloin
150 sanaa

Sen jälkeen, kun muut saavat tietää Tonyn ja Steven suhteesta, Tony hukuttaa itsensä töihin ja välttelee kaikkia kuin odottaen ydinlaskeumaa. Yhtenä iltana Steve repii hänet väkisin verstaaltaan ja istuttaa keittiösaarekkeen ääreen pitämään seuraa, kun hän kokkaa. Pian muut Towerissa olevat Avengerit löytävät tiensä heidän luokseen. Natasha ja Bucky istuvat ruokailupöydän ääreen, Bruce alkaa valmistella salaattia.

“Kuinka kauan te nyt sitten olette olleet yhdessä?” Bucky kysyy lopulta. Tony on odottanut sitä hartiat jäykkinä siitä asti, kun he ilmestyivät paikalle.

“Riippuu mistä lasketaan.” Tony vetää kasvoilleen vakuuttavan hymyn ja varastaa Brucen leikkuulaudalta kirsikkatomaatin. Steve katsoo häntä hellästi.

“Kylvystä?” Steve ehdottaa. Tony purskahtaa nauramaan.

“Okei. Neljä kuukautta ja 26 päivää New Yorkin taistelusta.”

Bucky naurahtaa päätään pudistellen. “Niin. Ette sitten aiemmin ajatelleet kertoa?”

“Tony pelkäsi, että me emme hyväksyisi heitä,” Natasha sanoo tuomitsevasti.

“Mitä! Enhän!” Tony huudahtaa.

“Kyllä sinä vähän pelkäsit,” Steve sanoo ja nojautuu painamaan suukon Tonyn poskelle. Tony nyrpistää nenäänsä.

II.
puhelin
200 sanaa

Tony nostaa kätensä kasvojensa suojaksi, mutta Steve ei tähtääkään hänen päähänsä. Pienen kiitävän hetken ajan Tony toivoo, että kilpi olisi osunut häntä kaulaan, mutta… Jotenkin on vielä kamalampaa kuulla — tuntea — kun kaarireaktori hajoaa sirpaleiksi hänen rinnassaan. Tony haukkoo henkeä —

ja nousee istumaan pimeässä. Hänen kätensä painuu vasten lasia ja metallia hänen rinnallaan. Makuuhuoneetta valaisee vain kaarireaktorin kalpeansininen kajo hänen sormiensa välistä. Kyyneleet pakenevat silmäkulmista, valuvat leualle ja tippuvat solisluille. Tony riuhtoo itsensä irti lakanoista ja ryntää etsimään puhelinta.

Steve on Saksassa SHIELDin tehtävällä Buckyn, Samin, Natashan ja Clintin kanssa. SHIELD rajoittaa kaikkea kommunikaatiota ulkomaailmaan tehtävien aikana, mutta Steve on aina kiertänyt sääntöjä. Tony soittaa vanhanmallisen simpukkapuhelimen ainoaan yhteystietoon. Steve vastaa kahden tuuttauksen päästä.

“Tony,” Steve henkäisee. “Tony, hengitä. Hengitä minun kanssani. Hyvä — ulos, ja sisään. Mitä tapahtui?”

“En — En tiedä mistä se tuli, mistä se johtuu,” Tony nikottelee.

“Mikä?”

“Näin unta, että. Että me olimme jossain kylmässä, harmaassa… En tiedä. Sinä löit minua. Rintaan. Kilvelläsi.”

He ovat hetken hiljaa. “Kuule,” Steve sanoo varovasti. “Sinä tiedät, etten minä ikinä tekisi mitään sellaista.”

Tony nyyhkäisee. “Niin tiedänkin. En tiedä mistä se —”

“Hei. Kaikki on hyvin. Näit painajaista,” Steve vakuuttelee. “Tulen kotiin perjantaina, okei?”

“Okei,” Tony huokaisee.

III.
tuskainen
200 sanaa

Tony ravaa ympyrää sairaalasängyn vierellä kädet puuskassa. Steven ilme on tuskainen.

“Hän tulee olemaan ihan kunnossa. Ei mitään, mitä supersotilasseerumi ei hoitaisi,” Cho vakuuttelee.

“Niin typerä erehdys,” Tony manaa. “Teen sinulle uuden puvun tulenkestävästä kankaasta.”

“Älä viitsi, Tony. Ei se sinun syysi ole.” Steve kiristelee hampaitaan, kun Cho sorkkii isoa palohaavaa hänen kyljessään. Tony ei voi edes katsoa.

“Ehkä ei, mutta seuraavalla kerralla tätä ongelmaa ei ole,” Tony mutisee. “JARVIS, hologramminäyttö,” hän käskee, vetää Captain American puvun suunnitelmat näytölle ja aloittaa uuden projektin ennen kuin Steve ehtii sanoa mitään.

“Viikko vuodelepoa,” tohtori Cho käskee peitettyään Steven palovammat. “Ei,” hän keskeyttää, kun Steve on sanomassa vastalausettaan. “Jos uhkia ilmenee, taistelussa pärjätään ilman sinua. Stark on seuraavana komennossa.”

Tony hymähtää jotain reaktiona nimeensä. Cho vetää lateksihanskat käsistään ja kirjoittaa vielä jotain Steven potilastiedostoon ennen kuin lähtee.

“Tony,” Steve sanoo pehmeästi ja vetää Tonya käsivarresta saadakseen tämän huomion.

“Juu?” Tony kysyy harhautuneesti.

Steve huokaisee ja nostaa Tonyn käden huulilleen, painaa suukon kämmenelle. Tony kääntää viimein huomionsa piirustuksistaan Steveen. “Hmm, sanoitko jotain?”

“En,” Steve hymyilee. “Mietin vain. Viikko vuodelepoa. Keksitkö mitään tekemistä?”

Tony nauraa silmät välkkyen. “En tiedä… Sanoiko Cho mitään rasituksesta?”

“Eipä tainnut sanoa,” Steve sanoo ja vetää sitten Tonyn puoleensa suudellakseen tätä.

IV.
neljä
150 sanaa

Steve ei pyydä Buckya ja Samia illalliselle heidän kanssaan — ilmoittaa vain, että illallinen on kattohuoneistossa perjantaina kello seitsemän. _Teidän olisi parempi ilmestyä paikalle_ kuuluu selkeänä, vaikka jääkin sanomatta.

Sam nyplää hermostuneena kauluspaitansa hihaa hissimatkalla. Hän vaihtoi vaatteita kolme kertaa ennen kuin Bucky sanoi hänen asunsa olevan “ihan hyvä” ja repi hänet hissiin silmiään pyöritellen. Sam ei tiedä miksi hän on niin jännittynyt.

“Hei,” Bucky sanoo hiljaa ja ottaa metallikädellään kiinni Samin kädestä. Se saa Samin hymyilemään. Bucky on päässyt niin paljon eteenpäin. “Se on vain Steve.”

“Ja Tony,” Sam vastaa virnistäen.

“Ja Tony,” Bucky myöntää. “Mutta Tony on Tony.”

Sam naurahtaa. “Niinhän hän taitaa olla.”

“Tiedät, mitä meinaan,” Bucky sanoo ja tuo Samin käden huulilleen.

“Tiedän, tiedän.” Sam vetää vapaalla kädellään kuitenkin kauluspaidan helmaa, jos se sattuukin olemaan jotenkin rypyssä. Hissin ovet avautuvat kaaokseen. Tony seisoo olohuoneessa sohvan päällä. Steve on keittiössä palovaroitin käsissään. Yhtäkkiä Samilla onkin helpompi olla.

V.
hymy
150 sanaa

Auringonsäteet kurkkivat varovasti sisään paksujen pimennysverhojen raoista. Lauantaisin Steve herää rauhassa ja jättää aamulenkkinsä välistä. On kuitenkin aikaista eikä Tony herää vielä tunteihin. Tällä meni viime yö pitkäksi; Stark Industries on tuomassa markinnoille uutta puhelinta ja käyttöjärjestelmän seuraavassa päivityksessä on jokin solmu, jota ei olla saatu selvitettyä tuotekehittelypuolella. Samaan aikaan Tony suunnittelee proteeseja jonkin Bostonilaisen firman kanssa. Steve sai maaniteltua Tonyn sänkyyn vasta kolmelta, ja sekin on jo Tonyn mittapuilla ajoissa.

Steve venyttelee, haukottelee makoisasti. Kello on tuskin kahdeksan, Tony heräilee varmaan joskus yhdentoista pintaan. He voisivat pitää brunssin. Köyhiä ritareita, Steve päättää. Jääkaapissa pitäisi olla vielä mansikoita.

Hän kääntyy katsomaan nukkuvaa Tonya. Tämän hiukset ovat pörrössä, toinen käsi kurottaa Steveen päin. Puolet kasvoista on painunut tyynyyn, Tony tuhisee kuolaa poskella. Hän on niin kaunis ja hellä, että Steve tahtoisi piirtää hänet.

Steve nousee sängystä vain hakeakseen luonnoslehtiönsä olohuoneesta. Hän istuu Tonyn viereen ja ikuistaa tämän pehmeät piirteet karhealle paperille.

VI.
dramaattinen
150 sanaa

“Älä ole noin dramaattinen, Cap.” Tony istuu pöydän toisessa päässä jalat pöydällä ja sormeilee puhelintaan.

“Olisit voinut kuolla!”

“Mutta en kuollut.” Tony kuulostaa kyllästyneeltä. Steve puristaa kätensä nyrkkiin. Suuri osa heidän riidoistaan kulminoituu tähän. Tony tekee taistelussa jotain, mistä Steve ei ole samaa mieltä ja saa kuulla kunniansa debriefissä.

Clint kääntää katseensa Natashan hiuksista, joita on letittämässä. Katsoo ensin Steveä, sitten Tonya ja sitten taas Steveä. Hän nostaa toistaa kulmakarvaansa. “Hei, silloin viime kerralla.”

“Mitä?” Steve kysyy kireästi.

“Kun kysyin, että ettekö voisi vain, tiedäthän, käydä läpi erimielisyyksiänne makuuhuoneen puolella. Päädyittekö sinne?” Clint virnistää. Natasha pukkaa häntä kyynärpäällään, mutta Tony alkaa nauraa ja kohta Stevekin hymyilee, vähän epäuskoisena.

Steve osoittaa Tonya. “Saat luvan selittää järkeilysi Coulsonille.”

“Sovitaan niin. Olemmeko valmiita?”

“Maria?”

“Kyllä. Vien raportin Coulsonille. Hän voi tulla käymään ensi viikolla,” Maria sanoo ja lopettaa videopuhelun.

Steve kiertää pöydän ja vetää Tonyn jaloilleen.

“Mennäänkö tarkistamaan, että selvisin naarmuitta?” Tony virnistää.

VII.
viikko
150 sanaa

He ovat taistelleet jo melkein kuukauden siitä, kuinka kauan heidän häämatkansa voi kestää. Tony on valmis ottamaan kuukauden lomaa, mikä on Stevestä vähän erikoista, sillä hän on tottunut siihen miten kiireinen Tony aina on. Steve yrittää kuitenkin neuvotella ajaksi viikkoa. Yleensä Tony yrittää perustella näkökantaansa sillä, ettei New York kaadu siihen, että he viettäisivät lomaa vähän pidemmän aikaa. Se ei ole jokapäiväinen keskustelu, mutta aina välillä aihe tulee puheeksi. Kun Tony aloittaa keskustelun tällä kertaa, Natasha suuntaa keittiöön tekemään popcornia.

“Kai tajuat, ettei siinä ajassa ehdi katsomaan mitään nähtävyyksiä?” Tony argumentoi.

Steve hymyilee ja kohauttaa olkaansa. “En minä sinne nähtävyyksiä ole menossa katselemaankaan.”

Tony vetää Steven lähelleen ja suutelee palolla. Joku, todennäköisesti Clint, vislaa.

Seuraavaksi he voivat taistella siitä, mihin he aikovat matkustaa. Steven puolesta Tony voisi vain viedä hänet Malibuun — hän ei ole vielä tutustunut Tonyn kotiin siellä. Tony varmasti tahtoo johonkin erikoiseen, eksoottiseen matkakohteeseen, jossa on yksityisranta.
« Viimeksi muokattu: 29.01.2020 21:55:06 kirjoittanut Aurinkolapsi »
Everybody wants a happy ending. Right? But it doesn't always roll that way.

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 655
Meuhkasin varmaan kaiken jo sulle, mutta asfjjdgjgdkfk!

Bucky on ihana kun kyselee suhteesta, Nat tietää taas mistä on kyse ja Tony+Steve on vaan niin ihanan domestic :'3 En kestä. Ja tuo Civil warin kuittaus oli kyllä ♥♥ PALJON PAREMPI KUIN ORIGINAALI, KIITOS! :: DD Kolmas rapsu on sitten taas ihan IC meininkiä, toisen palovammoja vasta putsaillaan, kun Tony suunnittelee jo uutta parempaa pukua, naawwws ;D

Lainaus
“Tiedät, mitä meinaan,” Bucky sanoo ja tuo Samin käden huulilleen.

WHAT MITÄ - WinterFalconia?! Olin ihan O____o ja sitten kuitenkin ♥___♥ En oo siis oikeesti aiemmin mitenkään erityisesti shipannut sitä, mutta kaikki meemit ja tumblrpostaukset on saanu mut kiinnostuun siitä ja nyt ihan hihkaisin ääneen :'''DD It's kinda grown on me!

Lainaus
Hissin ovet avautuvat kaaokseen. Tony seisoo olohuoneessa sohvan päällä. Steve on keittiössä palovaroitin käsissään. Yhtäkkiä Samilla onkin helpompi olla.

Tämä ;D ;D Mielikuvat, ihan parasta!

Lainaus
“Kai tajuat, ettei siinä ajassa ehdi katsomaan mitään nähtävyyksiä?” Tony argumentoi.

Steve hymyilee ja kohauttaa olkaansa. “En minä sinne nähtävyyksiä ole menossa katselemaankaan.”

Tony vetää Steven lähelleen ja suutelee palolla. Joku, todennäköisesti Clint, vislaa.

(hämään lainauksilla sitä faktaa, ettei mulla ole taaskaan mitään järkevää sanottavaa)

MUTTA MITEN NIIN NÄÄ EI OLE KUMMOISIA?? Siis aivan ihanaa domestic blissiä, oon ihan hattaroina täällä. Plus rakastan aina tuota, kun muut Avengerit ovat mukana! Clint letittämässä Natin hiuksia, headcanon :33 Nää oli ah niin ihania, kyllä näillä kurjuutta on ihan riittämiin, välillä vaan tarvii tällästä ♥♥ Parasta!

ava & bannu ©Ingrid ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 519
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Ja tähän mennessä viimeiset rapsut, jee! Tosin toivoisin kovasti, että näihin olisi tulossa vielä jatkoakin, sillä näitä oli tosi kiva lukea :)

Ensin ajattelin, että tämä päättyi tuohon missä Steve tuli kotiin ja potki maihareita jaloistaan, mutta näitä olikin sitten vielä lisää, huippua! En osaa sanoa varmaan mitään fiksua, mutta hehkuttelen vain kuinka tykkäsin tästä kokonaisuudesta kaiken kaikkiaan. Tykkäsin myös siitä, ettei kerronta ollut kronologista (siis näiden osien välillä) vaan sieltä sai vähän itse kaivella ja miettiä miten nämä oikeastaan menevätkään.

Hihii, naureskelin tälle: Kun Tony aloittaa keskustelun tällä kertaa, Natasha suuntaa keittiöön tekemään popcornia. ja Clint oli mahtava panopuheidensa kanssa ;D

Lämmin kiitos näistä kaikista rapsuista! Pidin valtavasti :)

Vendis

©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 460
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Onnittelut kommenttiarpajaisista! :)

Lainaus
“En,” Tony lopulta vastaa. Hänen äänensä murtuu. Kyyneleet kihoavat silmiin. Steve kiirehtii hänen viereensä ja vetää hänet syleilyynsä. Steve silittää Tonyn hiuksia, kuiskailee rauhoittavia sanoja, kun Tony itkee. Hän ei tiedä onko ikinä itkenyt tällä tavalla kenenkään edessä, mutta jotenkin se ei hävetä. Hänen ei tarvitse esittää vahvaa Steven edessä, hän voi vain takertua tähän ja nyyhkyttää, kunnes Steven paidankaulus on räästä märkä ja Tonyn hengitys kulkee nikotellen.
Voi, hellyttävää. Ihana, että Tony kuitenkin pystyy luottamaan toiseen niin paljon, että voi päästää irti itsehallinnastaan ja vain antaa itsensä olla ja tuntea. Ja herttaista, että Steve saa hänet tuntemaan itsensä turvatuksi myös vuoteessa.

Ja vaikka välillä tuleekin takapakkia, niin se on ihan luonnollista ja Stevekin sen ymmärtää. Ja välittää. <3

Lainaus
Steve on rakastunut ruoanlaittoon. Hän kertoo Suuren laman ja Toisen maailmansodan aikaisista ruoista Tonylle huvittunut hymy huulillaan ja kehuu nykymaailman monipuolisuutta. Hän on onnistunut löytämään Tonyn isoäidin vanhan keittokirjan (Tony epäilee, että se on JARVISin syytä), josta Maria kokkasi aina välillä. Silloin kun Tony oli ihan pieni.
Kuinka ihana yksityiskohta! <3

Lainaus
Keittiö tuoksuu kodilta, kun Tony tulee hallituksen kokouksesta. Hän on niin väsynyt, että melkein itkettää. Hän heittää puvuntakkinsa tuolin selkämykselle ja hivuttautuu Steven taakse, kietoo kätensä tämän ympärille ja painaa otsansa lapaluiden väliin.

“Hei,” Steve sanoo hiljaa ja laskee veitsen käsistään ja painaa kämmenensä Tonyn käsien päälle.

“Hei.”

“Raskas päivä?”

“Hmm,” Tony myöntää. Hän ei haluaisi päästää irti, mutta Steve kääntyy hänen otteessaan ja laskee kätensä hänen poskilleen. Painaa suukon hiusrajaan.
Ja voi, tämä oli niin ihana. <3 Näen kohtauksen mielessäni niin elävästi.

Lainaus
“JARVIS, oletko siinä?”

“Aina, sir.”

“Lupaatko?”

“En nää mitään syytä, miksi en olisi.”
Nyyhkis... Tästä tuli mieleen se mokoma Ultron.

Lainaus
Pian muut Towerissa olevat Avengerit löytävät tiensä heidän luokseen. Natasha ja Bucky istuvat ruokailupöydän ääreen, Bruce alkaa valmistella salaattia.
Ja tämä puolestaan oli ihana mielikuva. <3 Kaikki lempparini yhdessä.

Tässä ficissä on ylipäätään niin monta ihastuttavan hellyttävää kohtaa. Niin kuin tapaamista jännittävä Sam, piirtelevä Steve, Natashan tukkaa letittelevä Clint, ylihuolestunut Tony ressu. Jo se, miten kumpikin on toisesta niin huolissaan, kun olisi voinut vaikka kuolla, mutta eihän nyt itsellä mitään hätää tietystikään ollut.  ;D Hassut.

Lainaus
Kun Tony aloittaa keskustelun tällä kertaa, Natasha suuntaa keittiöön tekemään popcornia.
Nat on hurmaava. <3 Vaikka ei pääsekään tässä paljon ääneen, niin se kaikki, mitä hän tekee, kyllä kolahtaa. :D

Tämä oli tosi hyvää mieltä tuottava ficci ja hymyilin paljon lukiessani! Kiitos tästä, tykkäsin tosi paljon! Minäkin kannatan jatkoa, ei haittaa vaikka venyisi miten pitkäksi. :)

Ps. Ihana myös se, että Tony näki vain unta. Kun eihän Steve hänelle sellaista tekisi. <3

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~