Täälläpä on ollut taas hyvin jännää keskustelua eri televisio-ohjelmista. Minä en ole koskaan Supernaturalia katsonut, mutta muistan kyllä varsinkin muinaisista tumblr-vuosistani, kun se oli suuressa suosiossa monien käyttäjien kesken. Ja jossain vaiheessa kaikki valittivat ja kritisoivat ankarasti viimeisiä kausia. Mitähän jännää niissä sitten oikein tapahtui? Tumblrkin on jännä. Kuin eräänlainen yhdistelmä perinteisiä blogeja ja modernimpia sosiaalisen median kanavia. Mitäköhän sielläkin nykyään tapahtuu? Vai tapahtuuko mitään. Eipä ole tullut käytyä.
Mutta mihin jäinkään. Itse olen viime aikoina katsellut taas vaihteeksi Salattujen elämien alkuperäisiä jaksoja ihan ensimmäisestä alkaen. Nyt olen muistaakseni suunnilleen sadannen jakson tuntumassa katselmissani. Minulla on niihin ensimmäisten vuosien jaksoihin varsin nostalgisen kiintynyt suhde, vaikka en niitä tietenkään silloin vuonna 1999 katsonut, olinhan niihin aikoihin alle kouluikäinen. Hyvin jännää, kokea nostalgiaa asiasta mistä periaatteessa sitä ei voi. En nuorena muutenkaan pahemmin katsonut Salkkareita, lähinnä kaverin kanssa siinä noin 12-14 vuoden iässä sen aikaisia jaksoja, toki kesäisin tuli vanhemmista uusintoja. Nyt kuitenkin nautin hyvin paljon varsinkin siitä ajankuvasta, mikä noissa vanhoissa jaksoissa on (vaikka minulle vuosien 2007-2009 jaksot ovat edelleenkin "uusia"). Jossain aiemmassa viestissäni toisessa aiheessa kirjoitin ikävästäni menneisiin vuosiin, ja sitä tämä vanhojen Salkkareiden katselu jännästi tyydyttää.
Pidän näistä alkuperäisistä hahmoista Salkkareissa eniten, etenkin Salinin perheestä, vaikka Hanna/Aleksi-kuvio ei ikinä ole ollut suosikkejani. Olen harmistunut Jukan puolesta. Toisaalta nyt kun olen taas jaksoja uudestaan katsonut, ymmärrän, miksi Hanna alkoi tuntea vetoa Aleksiin, tämä kun aina kohteli häntä mukavasti ja piti hänen puoliaan, myös silloinkin kun Jukkakin kohteli Hannaa huonosti. Eli ymmärrän, mutta en hyväksy. Aviorikos on väärin, vaikka varsinainen rikoshan se ei olekaan. Jännää...
Toinen sarja, jota olen myös tässä syksyn aikana katsonut, on Gilmoren tytöt. Se on sarja, jota en ole aiemmin katsonut enkä ollut aiemmin siitä edes pahemmin kiinnostunut, mutta eräänä päiväni tulikin jännästi todettua itselleni, että hei, nyt tekee mieli katsoa Gilmoren tyttöjä! Minulla on edelleen ensimmäinen kausi kesken, koska katson sitä lähinnä samalla kun silitän pyykkejä, ja ainakin toistaiseksi olen viihtynyt. Sekin sarja huokuu mukavan jännästi nostalgiaa, sellaisia vanhoja hyviä aikoja ♥ Tulee kotoisa fiilis katsoessa, vaikka en hahmoihin samaistukaan käytännössä yhtään. (Sitä toisaalta ei usein käykään, tykkäänkin mieluummin vain tarkastella hahmojen mielenkiintoisia ja jänniä elämiä ulkopuolisena kokematta juuri minkäänlaista samaistumista. Toisaalta samaistuttavat hahmotkin ovat tärkeitä.) Melkoisen jännää kyllä ajatella, että on itse tällä hetkellä saman ikäinen kuin Lorelai! En osaa kuvitellakaan, että minulla olisi tällä hetkellä teini-ikäinen tytär...