Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa hahmot ja maailman, minä en saa hänen hahmoillaan leikkimisestä mitään korvausta.
Otsikko: Itsekästä hyväksikäyttöä
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Roy/Jean
Ikäraja: K-11
Genre: Angsti, romantiikka
Summary: Jean oli niin hyödytön.
A/N: Tällainen ideanpoikanen oli asunut päässäni jo jonkin aikaa, kunnes lopulta sain sen pakotettua sieltä pois. Paritusketjuhaastehan tähän innosti, ja sen lisäksi osallistuu FF50-haasteeseen sanalla 28. Sydän. (Amestrisin armeija)
Itsekästä hyväksikäyttöä
1.
Jean oli niin hyödytön. Hoitaja oli laittanut hänen sytyttimensä sivupöydälle eikä hän päässyt edes noutamaan sitä polttaakseen tupakkansa, sen ainoan joka hänelle päivän aikana sallittiin. Mikseivät hänen typerät jalkansa suostuneet toimimaan?
Oven avautuminen hätkähdytti hänet vellomisestaan. Roy oli näköjään toipunut tarpeeksi vetääkseen taas univormun ylleen, minkä näkeminen kirpaisi. Tulisiko sitä päivää enää koskaan, jona hän pukeutuisi armeijan siniseen ja seisoisi Royn vieressä omin jaloin, olematta taakkana ja hidasteena?
Tietenkin Roy näytti myös syötävän hyvältä, ja jos tilanne olisi ollut toisenlainen, Jean olisi kiertänyt kätensä tämän niskaan ja vetänyt viereensä vuoteelle. Mutta eihän hän enää pystynyt siihenkään.
Roy katsoi häntä tulkitsematon ja piinattu ilme kasvoillaan ja sytytti hänen tupakkansa.
"Minä keksin jotain", Roy sanoi. "Siihen asti huolehdin sinusta."
Jean yritti väittää vastaan – "Älä ole typerä, mene edeltä, älä tuhlaa aikaasi yhteen sotilaanraakkiin josta ei ole mitään hyötyä, löydän kyllä keinon tulla takaisin itse" – vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan sellaisesta keinosta.
Mutta hän oli taas liian hidas, ja Roy suuteli häntä otsalle ja poistui ennen kuin hän ehti sanoa sanaakaan. Hän jäi tuijottamaan sulkeutunutta ovea tuntien olonsa entistäkin kurjemmaksi. Hänen olisi pitänyt katkaista heidän suhteensa heti kuultuaan uutiset, koska oli nyt pelkkä itsekäs hyväksikäyttäjä ja taakka, eikä Roylla ollut aikaa sellaiseen tuhlattavaksi.
2.
Roy tunsi olevansa pahimman lajin ihmissaasta poistuessaan Jeanin sairaalahuoneesta. Hän tiesi, että hänen olisi pitänyt kuunnella Jeania, edes antaa tämän puhua, ja ottaa tämän tunteet huomioon. Antaa toisen säilyttää arvokkuudestaan edes osa ja ottaa hiukan välimatkaa siihen saakka, että todella keksisi jotain.
Tim Marcoh ja viisasten kivi... Royn pitäisi tutkia sitä lankaa enemmän. Hän ei ollut sanonut mitään Jeanille, koska ei halunnut herättää kivuliasta toivoa ennen kuin tietäisi itse enemmän. Mutta oli julmaa myös raahata Jeania väkisin mukana tällaisessa tilanteessa. Jean olisi tarvinnut ja ansainnut lomaa jossain turvallisessa paikassa kaukana kaikesta, ja olisi saanutkin, ellei Roy olisi ollut paskiainen.
Hän kuitenkin tarvitsi Jeania, olipa se sitten miten itsekästä hyväksikäyttöä tahansa. Hän halusi viedä Jeanin mukanaan kotiin ja herätä aamulla tämän vierestä. Vaikka tiesi, että sen katseleminen kuinka hän aamulla lähtisi töihin, tappaisi Jeanin hiljalleen. Hänen tarvitsi tietää, että joku odotti häntä kotona raskaan päivän jälkeen.
Ja niin hän jätti kuuntelematta mitä Jean halusi sanoa ja vain veti tämän mukaansa piittaamatta arvokkuudesta, vaikka sen olisi pitänyt olla viimeinen asia mitä kukaan rakastetulleen teki. Joku osasi päästää irti kun toinen sitä halusi, mutta ei hän.
Roy virnisti alakuloisesti itsekseen ymmärtäessään, että ihmiset olivat vuosikausia olleet oikeassa kun väittivät hänen olevan itsekäs kusipää.