Run | S | oneshot | ficlet

[DiZina]

Nimi: Ei, en pidä englanninkielisistä nimistä, mutta tämä yksilö suorastaan vaati sitä Joten: Run
Kirjoittaja: Jälleen kerran useimmille varmaan aivan puskista, minä, DiZina
Ikäraja: S nyt noin varmuuden vuoksi
Tyylilaji:  Tajunnanvirtana, voisin uskaltaa mainita ainakin angstin & kenties comfortin
Yhteenveto: "Ja he sanovat, että palamme helvetissä."
Varoitukset: Ahdistuneisuuutta


A/N: Kyseinen kyhäelmä sai inspiraationsa täysin erään aikamme neron, aka Adam Lambertin laulua kuunnellessa, kunnia hänelle. Biisin tunnistajalle hatun nosto & kakkukahvit
Tekstistä on melkoisen helposti pääteltävissä slashin piirteitä, mutta kukin toki tulkitkoon sanat kuten parhaaksi näkee.



Run



Ei pakopaikkaa,

ei piiloa,

mutta sinä.

Ja siksi vääjämättä,

ajaudumme, pakon sanelemina, tahtomatomattamme tahdollisina,

lähemmäs.


Ja kaikki mitä tiedämme, kuulemme

Ei.


Kuura alkaa värjätä nurmikkoa öisin.


Samat kyyneleet, me kaikki tunnemme sateen.

Mutta muutos on mahdollinen.


Auringon säteen toivossa noidankehäää pyörien,

jokapuolella välkkyy lämpöä.

Meidät se kiertää, ilkkuen,

pilkaten.


Ja he sanovat, että palamme helvetissä.



Juoksemme kuinka kauan, kuinka kauas tahansa, kyyneleet eivät muutu.


Alimmassa, alimassa helvetissä.


Ja me tunnemme sateen korventavana yllämme, häpäisten, herjauksia huudellen.


Helvetissä, minne kuulummekin.


Ja minne menenkin,  sitä lämmön haavekuvan kaltaista kosketusta etsien,

ei löydy paikkaa minne mennä,

ei suojaa,

paitsi -

paitsi sinä.


Minne menemmekin, jahdaten aurinkoa,

lämpöä,

ei paikkaa, jossa kasvaa, ymmärtää.

Ja matka jatkuu, tie levenee.


He sanovat että palamme helvetissä,

mutta kieltäydyn uskomasta heitä.