Nimi: Pois sinusta takaisin
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Regulus ja Sirius (En ole aivan varma, onko parituksesta puhuminen aivan liioiteltua. Ainakin se on vahvasti tulkinnanvarainen.)
Tyylilaji: Kaipaus.
Vastuuvapautus: En omista hahmoja (owat Rowlingin yms). Tekstistä en saa tuottoa, mutta se kyllä on ihan omani.
Tiivistelmä: Ehkä ennen oli kaikki paremmin. Kaipaus jää aina.
Alkusanoja: Epäasketismia (tähti!). Mietin pitkään suosikkikategorioideni Godrikin notkon ja tämän välillä. Ehkä tämä ei ole kumpaakaan (varsinkin, kun ensimmäisen kuvauksessa lukee 'muu'), mutta tänne kuitenkin parempi.
FanFic100:n sanaan kaksi, aka puoliväli.
Pois sinusta takaisin
R
Tykkäsin lakata kynteni mustaksi.
Aluksi viihdyin koulussakin.
Myöhemmin ajattelin järven muuksi, mieluiten uima-altaaksi.
Sellaisen olisin tahtonut kotiin, mutta en saanut. Olisin uinut alasti.
Koulussa ei voinut.
Tapasin veljeäni harvoin.
Harvoin koulussa ja harvoin niillä lomilla, joilla olimme molemmat kotona.
Se ei tarkoita, ettenkö olisi nähnyt häntä paljoa.
Aina rikkinäinen peilikuva osui silmään jostain. Mustat hiukset ja hymy, vähän rajatut silmät ja vapisevat sormet.
Sirius oli minua itsevarmempi. Minä poltin hermostuneena tupakkaa nurkan takana.
Vaikka se oli kiellettyä.
Kaipasin häntä. Kauniita hetkiä. Häntä letittämässä hiuksiani.
En uskaltanut sanoa mitään. Ennen olisin uskaltanut. Ehkä vähän ennen loppua olin oppinut sen taas, mutta silloin oli jo liian myöhäistä edes ajatella sellaista.
Kaipasin häntä. Hänellä oli vahvat kädet. Minä näin paljon vähemmän painajaisia kun hän oli lähellä.
Koulussa hän ei ollut koskaan tarpeeksi lähellä.
Huusin joskus. Muut heräsivät ja olivat ärtyneitä.
Hyväksyntää minä hain. En vain onnistunut siinäkään.
Viimeinen ele oli epätoivoinen; tahdoin saada hänet näkemään todellisen luonteeni.
En vain tajunnut, että hänelle minun olisi pitänyt jättää kirje.
*
S
Ajattelin olevani onnellisempi ilman häntä. Ensin silloin, kun hän vielä oli olemassa, ja myöhemmin kun hän ei enää ollut.
Se, että olen tällainen, asettaa rajoituksia. Toisenlaiselle (paremmalle, sanoisi joku, mutta siitä näkökulmasta josta minua tarkastellaan, se ei sitä ole) ihmiselle unohtaminen olisi ollut helppoa.
Perheestäni en puhunut koskaan. Veljeäni ajattelin paljon.
Se, että hän oli lähellä teki asioista vaikeampia. Lapsena olimme kylkiluista kiinni, mutta minä tahdoin kasvaa aikuiseksi heti kiitos.
Tahdoin olla mahdollisimman kaukana hänestä.
Myöhemmin välillä kaduin; hän oli poissa ja minä tyhjä. Uutta veljeä ei ollut eikä minulle kukaan muu olisikaan kelvannut.
Vihasin häntä kaikki vuodet epätoivoisen intohimoisesti: hän ei olisi saanut olla niin tyhmä, että katosi minulta. Ei olisi saanut olla niin tyhmä että yritti saada rakkautta.
En puhunut hänestä mielelläni. Silloinkin pyrin halveksimaan.
Eikä kukaan koskaan uskonnut että olisin vihannut häntä.
