Nimi: Onnelliset
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: K11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: mpreg, drama
Paritus: Sirius/Remus
Varoitukset: synnytys
A/N: Tämä on ensimmäinen kirjoittamani ficci tilanteesta, jossa mies on raskaana. Vähän ehkä omituinen teksti, jolle oli erittäin vaikea määrittää ikäraja, joten ikärajoitin ehkä yläkanttiin. Tämä ficci osallistuu Aina eka kerta -haasteeseen aiheella esikoinen. Toivottavasti omituisesta ja vähän harvinaisesta genrestäkin huolimatta joku tämän tekeleen lukee ja mahdollisesti jättää kommenttiakin. Tämän piti olla raapale, mutta se ei ihan onnistunut, joten teksti sai luvan olla oneshot.
Remus hymyili vinosti katsellessaan Siriuksen kauhistunutta ilmettä. Vihreät silmät tuikkivat omistushaluisesti hivellessään mustatukan raskauden äärimmilleen pyöristämää vartaloa. Moneen otteeseen Sirius oli näiden viimeisten yhdeksän kuukauden aikana manaillut ääneen, kironnut omaa paisunutta tilaansa ja ajoittain jopa ajanut Remuksen pois luotaan pelon käytyä sietämättömäksi. Remus kuitenkin kesti jokaisen kovan sanan varmasti kuin kallio, hyväili Siriuksen iltaisin uneen suuttumatta kertaakaan, kun mies hormoniensa vallassa pelkäsi, itki ja halusi nukkua ikuisesti. Remus vain hymyili rakastavasti ja hyräili käheällä äänellä verkkaisia jästilauluja.
”Minä en halua”, Sirius valitti parantajanoidan mutistessa hiljaisella äänellä monitorointitaikoja. Noiden loitsujen ainoa tehtävä oli tarkkailla herkeämättä äidin ja lapsen vointia, vaikka Remus ei halunnutkaan kutsua Siriusta äidiksi.
”Minä tiedän”, Remus kuiskasi ennen kuin parantaja mutisi taian, jonka tarkoitus oli vähentää kipua. Remus hipaisi Siriuksen otsaa hellästi huulillaan.
”Minua pelottaa”, Sirius tunnusti hiljaa ääni väristen. Remus antoi sormiensa leikkiä mustilla hiuksilla, jotka valuivat hänen rakkaansa hikisille poskille.
”Tiedän, rakas. Se on pian ohi ja olen koko ajan tässä.”
Remus siirtyi hieman parantajan siirtyessä pöyhimään tyynyjä Siriuksen pään takana. Hyväilevät sormet eivät kuitenkaan lopettaneet liikkumista hetkeksikään eikä vihreät silmät katkaisseet katsekontaktia. Paniikki kypsyi Siriuksen harmaissa silmissä, kun synnytyksen hetki lähestyi. Remus oli yrittänyt rauhoitella miestään jo etukäteen, yrittänyt selittää mahdollisimman lempeästi toimenpiteen etenemisen ja vakuutella, että kaikki kyllä menisi erinomaisesti ja kaiken päätteeksi heillä olisi suloinen pieni käärö käsivarsillaan. Sirius oli kuunnellut hiljaa, virkkamatta sanaakaan, mutta kasvava pelko silmissään.
”Anteeksi, herra Lupin, mutta teidän on siirryttävä, jotta voimme auttaa lapsen maailmaan”, parantaja tokaisi äänellä, jonka oli kai tarkoitus olla ystävällinen vaikka Remuksen korviin se kuulosti vain töykeältä. Hän kuitenkin siirtyi tottelevaisesti, mutta ei irrottanut otettaan Siriuksen kädestä.
Parantaja väläytti Remukselle nopean hymyn ennen kuin kumartui Siriuksen puoleen.
”Herra Musta, luen loitsun, jonka jälkeen teidän on ponnistettava ankarasti lantionpohjan lihaksillanne, jotta lapsi pääsee ulos. Prosessi ei ole helppo, se on monimutkaisempi kuin naissynnyttäjillä, koska olette mies. Miessynnyttäjillä tapahtuma on tuskallisempi, koska mieskehon täytyy muodostaa kanava, jota pitkin lapsi voi syntyä. On olemassa taikoja, joilla lapsi voidaan auttaa ulos täysin ilman alatiesynnytystä, mutta olen siinä uskossa että te kieltäydyitte ja halusitte nimenomaan synnyttää perinteisesti.”
Remus puristi Siriuksen sormia entistäkin tiukemmin, kun mustatukka nyökkäsi. Parantaja ei reagoinut muuten kuin hymyilemällä aurinkoisesti ja siirtymällä Siriuksen jalkopäähän. Remus puri hampaitaan yhteen. Hän pelkäsi seuraavaa vaihetta mahdollisesti jopa enemmän kuin Sirius itse, mutta yritti rauhoitella itseään ajattelemalla että saisi tämän jälkeen nähdä oman lapsensa ensimmäistä kertaa ilman taikoja. Kunhan Sirius jaksaisi loppuun asti, he saisivat pojan tai tyttären, esikoisensa, jonka sukupuolta he eivät olleet halunneet tietää ennen lapsen syntymää. Heillä oli ollut monia riitoja lapsen nimestä, mutta lopulta he olivat päässeet yhteisymmärrykseen.
”Okei, herra Musta, loitsu on nyt luettu ja teidän pitää ponnistaa oikein kovasti.”
Remus työnsi käsivartensa rakkaansa alle ja Sirius huohotti ihmissuden käsivarsilla. Tuskanhiki kimalteli Siriuksen otsalla ja kasteli mustat hiukset. Remus huomasi huohottavansa itsekin toisen kiivaana käyvän hengityksen tahdissa ja raivoisasti ponnistaen hän pakotti puuskutuksensa hidastumaan.
”Ponnistakaa, herra Musta, ponnistakaa!” parantaja kannusti ja Sirius huusi.
~*~
Remus hymyili. Voipunut ilme Siriuksen kasvoilla kertoi omaa tarinaansa kaiken kivun ohikin. Vielä milloinkaan mustatukan kasvoilla ei ollut näkynyt yhtä estotonta riemua ja ylpeyttä. Tavallisesti Siriuksella ei ollut syytä sellaisille tunteille – ja Remus ei voinut olla tuntematta äkillistä, pistävää ylpeyttä; hän oli saanut nuo tunteet aikaan. Siriuksen harmaat silmät näyttivät lasittuneilta ja kyyneleet valuivat poskille. Parantaja hymyili keskeyttäessään onnellisen pariskunnan.
”Haluatte varmaan nähdä tyttärenne?” Parantajan äänessä kaikui onni ja helpotus. Remus huokaisi.
”Tytär?” Hänen äänensä oli miltei heikko onnesta.
”Kyllä, herra Lupin. Te ja herra Musta olette saaneet täysin terveen tyttären.” Parantajan huulia kutitteli hymy. ”Minkä nimen olette ajatelleet antaa lapselle?”
Remus vilkaisi Siriusta ennen kuin poimi vaaleanpunaiseen kapaloon käärityn tyttölapsen hellästi syliinsä. Lapsen paino hänen käsivarsillaan oli saada Remuksen purskahtamaan onnenkyyneliin. Jopa Sirius näytti kyyneleiseltä kurkottaessaan verisiltä lakanoilta katsomaan vastasyntynyttä tytärtään. Parantaja häälyi taaempana hymy huulillaan.
”Spica”, Sirius kuiskasi kurkottaessaan koskettamaan pienokaisen nykerönenää. ”Tyttäremme nimi on Spica.”
Tavallisesti Remus olisi vastustanut erikoista nimeä, jonka alkuperä oli tähtitaivaalla, mutta hän kunnioitti Mustan suvun perinteitä ja koska lapsen sukunimi olisi Musta, hän koki että oli vain oikein että lapsi nimettiin suvun tradition mukaan.
”Spica Musta”, Remus kuiskasi, kuin kokeillakseen tyttärensä nimeä. ”Täydellinen.”
Onnellinen hymy Siriuksen voipuneilla kasvoilla kertoi kaiken tarpeellisen.
