Kirjoittaja Aihe: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // S, 17. osa / Valmis  (Luettu 5343 kertaa)

Vyra

  • Vieras
Nimi: Italialaisen käyttöopas espanjalaisen mukaan saksalaisen tarpeisiin
Kirjoittaja: Vyra
Fandom: Hetalia
Genre: Huumori
Ikäraja: S
Henkilöt/paritus: Saksa, Espanja, Romano ja Italia / Lievästi GerIta ja Spamano
Summary:
"Sinä käytät häntä väärin"
"Käytän?"
"Sí, minä näytän sinulle"


A/N: Nimestä huolimatta tässä fikissä ei muuten ole sitten yhtään mitään kaksimielistä. Siis nimen lisäksi.

Okei, mä aloin tossa eilen kirjoittaa uutta oneshottia, mutta se alkoi vain kasvaa ja kasvaa, joten lopulta päätin tehdä siitä sarjan. Tämän on tarkoitus olla puhtaasti huumoria (parituksetkin on olemassa, mutta eivät aivan pääosassa), tämä on vähän niinkuin mun oma Italy for dummies -versio. Tässä ei myöskään ole erityistä loppua ja juonikin  taitaa olla olematon, joten pidemmittä mainoispuheitta:


Italialaisen käyttöopas espanjalaisen mukaan saksalaisen tarpeisiin


”Italia!” Saksa huusi ja puhuteltu valtio hätkähti hereille niin äkkinäisesti, että kierähti alas penkiltä, jolla oli nukkunut. Hän päästi pelästyneen älähdyksen ja vaikeroi hieman lyödessään kyynärpäänsä ikävästi kovaan sementtiin. Valtio oli pukenut treenivaatteet päälleen, mutta hän näytti tekevän juuri päinvastaista kuin vaatteista olisi voinut päätellä ja sitä paitsi hänen kengännauhansa olivat auki.

”Saksa! Hei!” italialainen huudahti ja unohti kipunsa siksi aikaa, että loi säteilevän hymyn vihaiselle saksalaismiehelle. Saksa oli kuitenkin kehittänyt jonkin asteisen immuniteetin Italian charmille, joten hän heltyi vain aivan vähän eikä sekään näkynyt hänen kasvoillaan asti.

”Sinun piti olla juoksemassa!” hän huusi ja Italia näytti hetken siltä, että voisi vaikka masentua, mutta sitten hän pomppasi ylös ja nosti kätensä lippaan.

”Kyllä, sir!” hän huusi niin reippaasti kuin vain pystyi.

”Mikset sinä sitten juokse?” Saksa kysyi nyt aavistuksen rauhallisemmalla äänellä ja Italia katseli hetken ympärilleen kuitenkaan keksimättä mitään syytä, jota hän ei olisi yrittänyt tarjota saksalaiselle jo aiemmin, ”jalkaa toisen eteen! Hop hop.” Italia löi kätensä ohimolleen toisen kerran ja lähti sitten hitusen laiskalla tahdilla tekemään jotain juoksun tapaista. Saksa katsoi hänen menoaan ja pudisti päätään.

Espanja sattui kävelemään ohi juuri sillä hetkellä. Se oli ihan oikeasti sattumaa, hänen oli tarkoitus olla jossain ihan muualla, mutta hän oli mennyt sekaisin ajatuksissaan ja kävellyt hieman väärään suuntaan ja sitten kääntynyt väärästä kulmasta vasemmalle jääden melkein auton alle ja nyt hän oli virallisesti eksynyt. Ei se tosin häntä haitannut, mutta joidenkin mielestä olisi ollut silti aikamoinen suoritus eksyä Espanjasta Saksaan.

”Britit ovat tulossa!” Espanja kuuli saksalaisen huutavan, jotta saisi Italian liikkumaan edes hieman reippaammin. Se näytti toimivan ainakin jotenkuten, koska italialainen tosiaan otti pienen spurtin joka tosin hyytyi heti kun hän tajusi ettei brittejä näkynytkään missään. Espanjakin katseli uteliaana ympärilleen, muttei nähnyt yhtään Englannin näköistä tyyppiä, vaikka Saksa olikin niin väittänyt. Miksi Saksa oli valehdellut, Espanja mietti ja käveli lähemmäs.

”Hola”, hän tervehti ja Saksa hätkähti hieman yllätyksestä. Hymyilevä espanjalainen osasi joskus liikkua todella huomaamatta, hän oli oikeastaan kehittänyt sen taidon aivan vahingossa päästääkseen tarpeeksi lähelle Romanoa ilman, että äkäinen italialainen itse huomasi sitä.

”Hei”, Saksa kuitenkin tervehti häntä samalla totisella äänellä kuin ennenkin, ”mitä sinä täällä teet?”

”En tiedä”, Espanja vastasi täysin iloisesti ja hymyillen aivan kuin sillä ei olisi edes väliä, ”mitä sinä teet? Minä en näe brittejä missään, joten onko Arthur vihdoin oppinut jotain niistä agenttifilmeistä, joita hän niin usein tekee?” Saksa näytti hetken hämmentyneeltä ennen kuin muisti, mitä hän oli juuri vain hetki sitten huutanut Italialle.

”Ai, se”, hän mutisi, ”se oli vain keino saada Italia juoksemaan kovempaa.” Espanja nyökkäsi, vaikka hän silti ihmetteli miksi ihmeessä saksalainen edes halusi Italian juoksevan.

”Se ei näytä toimivan”, hän totesi iloisella sävyllä ja katseli kauempana istuvaa italialaista, joka teki jälleen jotain ihan muuta kuin sitä mitä Saksa oli käskenyt hänen tehdä. Saksalainenkin näki sen, mutta tällä kertaa hän ei jaksanut heti komentaa miestä. Hän vain nyökkäsi ja huokaisi hieman.

”Ei niin”, hän myönsi vuosien kokemuksella. Joskus hän todella ihmetteli, miksi hän edes vaivautui. He eivät edes olleet enää sodassa eikä varsinaisella yhteisharjoituksella ollut minkäänlaista tarvetta.

”Sinä käytät häntä väärin”, Espanja sanoi hetken päästä mietteliäs ilme kasvoillaan. Hän keksi pelkästään jo parissa minuutissa paljon hyödyllisempiä asioita kuin juoksemisen ja niissä kaikissa italialaiset olivat mestareita. Saksa ei kuitenkaan osannut lukea hänen ajatuksiaan, mikä oli luultavasti todella hyvä asia kaikkien kannalta, joten hän loi espanjalaiseen pitkän katseen.

”Käytän?” hän lopulta pyysi tarkennusta, vaikka viisainta olisi varmaan ollut olla vain hiljaa.

”Sí”, Espanja vastasi rennosti, ”heitä täytyy käyttää eritavalla.”

Käyttää?” Saksa kysyi tällä kertaa painottaen sanaa ja Espanja vilkaisi häntä kummastuneena aivan kuin epäilisi Saksan mielenliikkeitä sen sijan että epäilisi omiaan.

”Sí?” hän sanoi tällä kertaa hieman kysyvästi, muttei tarjonnut sen tarkempaa vastausta. Tässä vaiheessa Saksan olisi pitänyt tajuta ja jättää asia omaan arvoonsa, mutta hän ei tajunnut.

”Mitä sinä tarkoitat?” hän kysyi vielä tarkemmin ja nyt Espanja ymmärsi, mitä mies tarkoitti, ja hänen hämmentynyt ilmeensä vaihtui taas tuttuun hymyyn.

”Italialaiset”, hän sanoi aivan kuin se yksi sana selittäisi kaiken, ”heitä käytetään eri tavalla.” Saksa joutui todella estämään itseään, että ei olisi painanut kämmentään otsaansa vasten ja miettinyt todella hartaasti, oliko hän ainoa selväpäinen paikalla. Pakkohan jonkun muunkin oli olla vielä järjissään, eikö niin.

”Millä tavalla?” hän kuitenkin kysyi tietämättä, että muutamaa päivää myöhemmin hän todella katuisi sitä kysymystä. Tällä hetkellä se kuitenkin tuntui täysin viattomalta ja Espanja hymyili hänelle leveästi.

”Tule mukaan”, espanjalainen sanoi olkansa yli ja lähti kävelemään poispäin, ”minä voin näyttää sinulle.” Saksa teki silloin jo toisen virheensä heti perään ja lähti oikeasti seuraamaan toista valtiota.

”Miten sinä edes tiedät jotain sellaista?” Saksa kysyi eikä hän varsinaisesti edes tarkoittanut sitä kysymystä ääneen sanottavaksi, mutta Espanja kuitenkin kuuli sen ja hymyili iloisesti.

”Minä olen ammattilainen”, hän vastasi äänellä, joka ei tosiaankaan herättänyt luottamusta hänen oletettua ammattitaitoaan kohtaan.


Käyttömalli 1: Gourmet-kokki

Saksa istui pusikossa ja mietti sadannen kerran, miten hän oli sinne päätynyt. Vastaus oli oikeastaan aika helppo, koska se istui hänen vieressään ja näytti aivan liian innostuneelta.

”Jos sinulla on koskaan nälkä, etsi italialainen”, espanjalainen selitti nopeasti irrottamatta katsettaan kertaakaan ikkunasta jota hän oli tuijottanut jo tovin, ”hän ruokkii sinut mielellään.” Saksa todella epäili asiaa, koska hän ei todellakaan uskonut saavansa ruokaa. Ei varsinkaan, kun se näytti siltä että Romano oli keittiövuorossa. Saksa olisi onnekas, jos selviäisi pelkällä huudolla ja muutamalla sattumanvaraisella kohti heitetyllä esineellä.

Aivan, he istuivat kumpikin pusikossa Italian kodin takana ja vahtivat keittiön ikkunaa. Saksa olisi tuntenut itsensä epäilyttäväksi hahmoksi, jos hän ei olisi ollut jo valmiiksi epäileväinen ja hämmentynyt siitä, että hän todella istui puskassa Espanjan kanssa ja vakoili ruokaa laittavia italialaisia. Oli jo ilta, joten Italia oli myös ehtinyt kotiin ja tanssahteli parhaillaan pitkin keittiötä samalla, kun Romano huusi hänelle jotain, mikä onneksi ei kantanut aivan ulos asti.

”Minä en usko sinua”, Saksa ilmaisi epäilynsä ääneen ja Espanja vilkaisi häntä hieman surullisena syytöksistä. Mies ei kuitenkaan murehtinut asiaa kauaa vaan nousi ylös paikaltaan ja pudisteli nopeasti irtolehdet vaatteiltaan.

”Se toimii”, hän totesi ja lähti kävelemään ovea kohti ennen kuin Saksa ehti estää. Espanjalainen näytti olevan todella varma asiastaan, mutta toinen valtio käytti vielä pienen hetken punniten riskejä mielessään. Lopulta hän päätyi siihen tulokseen, että olisi luultavasti suhteellisen turvassa, koska Italia oli myös paikalla. Romano ei varmasti tappaisi häntä, jos hänen veljensä oli Saksan puolella, eihän?

Espanja koputti oveen, muttei jäänyt odottamaan vastausta. Puolentunnin vakoilun jälkeen hän tietenkin tiesi, että asukkaat olivat kotona eikä hänellä näyttänyt olevan muutenkaan vaikeuksia kutsua itse itseään sisään. Hymyillen hän avasi oven ja asteli ripein askelin suoraan keittiöön.

”Roma!” hän huusi iloisena ja Saksa kuuli ovelle epäilyttävän ääneen, joka kuulosti juuri siltä millaisen äkäinen italialaisen saattoi päästää silloin kun joutui vastoin tahtoaan iloisen espanjalaisen halaamaksi. Huomattavasti toista valtiota rauhallisemmin Saksa seurasi häntä keittiön puolella ja ehti juuri sopivasti todistamaan, kun Romano läimäytti Espanjaa suurella kauhalla sormille.

”Ei koske!” italialainen tokaisi aivan kuin komentaisi koiraa, mutta Espanja siirtyi vain sen verran että Romanolla oli hieman enemmän tilaa. Hän siltikin hymyili ja katsoi miestä hieman hullu katse silmissään. 

”Mutta Roma”, Espanja sanoi hymyillen, ”minulla oli sinua ikävä!”

”Sinä näit minut eilen!” Romano vastasi ja kääntyi takaisin ruuanlaittonsa puoleen, ”ja mitä sinä edes teet täällä?” Espanjalla olisi ehkä ollut hyvä vastaus valmiina, mutta hän ei saanut tilaisuutta esittää sitä, koska Italia keksi sillä hetkellä, että myös Saksa oli ilmestynyt paikalle. Päästäen pienen riemastuneen kiljahduksen hän hypähti miehen kaulaan ja halasi tätä kunnolla.

”Saksa, minulla oli sinua ikävä!” Italia huudahti saaden saksalaisen korvat soimaan hetken. Romanon reaktio oli tietenkin täysin päinvastainen. Hän kiroili hieman ja keskittyi purkamaan tunteitaan hakkaamalla kastiketta hieman turhan aggressiivisesti puukauhallaan.

”Mitä te idiootit edes teette täällä?” Romano kysyi, kun Italia oli rauhoittunut sen verran että muutkin saivat äänensä kuuluviin, ”menkää pois!” Kukaan ei tehnyt elettäkään poistuakseen paikalta ja se ei juurikaan kohentanut Romanon yhä ärtyneemmäksi käyvää mielialaa.

”Roma, minulla on nälkä”, Espanja sanoi ja hivuttautui taas lähemmäs, jotta sai painettua leukansa toisen miehen olkapäälle.

”Mene kotiin syömään”, Romano sanoi hänelle kylmästi.

”Mutta minä pidän Roman ruuasta”, Espanja vastasi laulavalla sävyllä. Saksa seurasi puoliksi uteliaana kuinka espanjalainen yritti kiemurrella tiensä päivällispöytään ja kuinka Romano keksi yhä uusia syitä, miksi Espanjan pitäisi painua jonnekin mahdollisimman kauas. Se oli oikeastaan jollain tavalla jopa huvittavaa seurattavaa nyt kun Saksa tarkemmin asiaa ajatteli. Sitä paitsi asia oli oikeastaan jo päätetty, koska Italia oli jo kattanut pöydän neljälle hengelle ja näytti siltä että nostaisi metelin, jos kukaan uskaltaisi hävitä paikalta ilman päivällistä.

”He ovat aika suloisia yhdessä”, Italia kuiskasi ja painautui hieman lähemmäs Saksan kylkeä. Saksalainen ei oikein tiennyt, olisiko samaa mieltä. Hänestä Espanjan ja Romanon keskinäinen outo kanssakäyminen oli lähinnä huvittavaa.

”Hyvä on!” Romano huusi ja nakkasi puolihuolimattomasti mausteita tekemäänsä kastikkeeseen, ”mutta tämän on paras olla viimeinen kerta tai…” Hän jätti lauseensa merkitsevästi kesken, mutta Espanja ei välittänyt siitä. Hänen hymynsä vain leveni ja hän halasi italialaista pikaisesti kiitokseksi. Sitä paitsi Romano aina sanoi jokaisen kerran olevan viimeinen kerta ja silti Espanja ilmestyi paikalle säännöllisesti.

Saksa ja Espanja päätyivät nauttimaan herkullisen päivällisen, jonka aikana Romano menetti malttinsa vain kerran ja aiheutti pienen väittelyn veljensä kanssa. Italialaiseen tyyliin se väittely käytiin nopealla italialla ja käsimerkeillä eikä kenelläkään ollut varmuutta, miksi se edes alkoi ja mihin se päättyi. Saksa kuitenkin epäili vahvasti olevansa ainakin osasyyllinen Romanon hermostumiseen.

Jossain päivällisen loppuvaiheilla Espanja irrotti katseensa tuliluontoisesta italialaisestaan sen verran pitkäksi aikaa, että ehti luoda Saksaa kohden ”mitä minä sanoin” –ilmeen.


A/N: Mä tiputtelen uusia osia sitten sitä mukaan, kun kirjotan niitä. Mä lähen ensiviikolla Italiaan seikkailemaan, joten oletan saavani lisää aiheita tähänkin (sillä ehdolla, että selviän hengissä Itävallan puolelle ja sieltä Suomeen, tietenkin.)
« Viimeksi muokattu: 22.06.2015 03:04:24 kirjoittanut Beyond »

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 1.osa 15.7
« Vastaus #1 : 16.07.2014 17:43:33 »

Otsikko oli kyllä se joka veti mun huomion puoleensa,ensimmäinen ajatus oli jonkinlainen kirja jossa selitetään miten italialainen käyttäytyy. Tai ylipäätään joku pitkä tietokirja jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti miten selviät elämässäsi italialaisen kanssa. Mutta oli mukava yllätys että tässä ei luetakaan kirja tyylisesti vaan sitä opitaan tutustumalla paikan päällä italialaisen elämäntyyliin. Täytyy sanoa että tämä oli kyllä tosi hauska luku nauroin molempien kaksikoiden sanan vaihdoille, varsinkin tuo Lovinon ja Antonion käymä suostuttelu osio oli ihana.

Italialaisen käyttöopas espanjalaisen mukaan saksalaisen tarpeisiin
tuijotin tätä otsikkoa varmasti yli kaksi minuuttia sekalaisin ajatuksin ja tuntein. Miten ihmeessä olet onnistunut keksimään tälläisen nime luvulle?? Tämän nimen kehittelemisessä on varmasti mennyt yli puolituntia sillä nimitys kuulostaa niin vaikealta.   

”Saksa! Hei!” italialainen huudahti ja unohti kipunsa siksi aikaa, että loi säteilevän hymyn vihaiselle saksalaismiehelle. Saksa oli kuitenkin kehittänyt jonkin asteisen immuniteetin Italian charmille, joten hän heltyi vain aivan vähän eikä sekään näkynyt hänen kasvoillaan asti.
Voi Italia parka kun Charmi ei enää toimi <3<3


”Mikset sinä sitten juokse?” Saksa kysyi nyt aavistuksen rauhallisemmalla äänellä ja Italia katseli hetken ympärilleen kuitenkaan keksimättä mitään syytä, jota hän ei olisi yrittänyt tarjota saksalaiselle jo aiemmin, ”jalkaa toisen eteen! Hop hop.” Italia löi kätensä ohimolleen toisen kerran ja lähti sitten hitusen laiskalla tahdilla tekemään jotain juoksun tapaista. Saksa katsoi hänen menoaan ja pudisti päätään.
Voi Italia niitä tekosyitä pitää olla aina pari hihassa kaiken varalla tai sitten pitää keksiä sekailainen selitys ;D

Ei se tosin häntä haitannut, mutta joidenkin mielestä olisi ollut silti aikamoinen suoritus eksyä Espanjasta Saksaan.
Minusta tuo on mitallin arvoinen eksyminen.

”Sinä käytät häntä väärin”, Espanja sanoi hetken päästä mietteliäs ilme kasvoillaan. Hän keksi pelkästään jo parissa minuutissa paljon hyödyllisempiä asioita kuin juoksemisen ja niissä kaikissa italialaiset olivat mestareita. Saksa ei kuitenkaan osannut lukea hänen ajatuksiaan, mikä oli luultavasti todella hyvä asia kaikkien kannalta, joten hän loi espanjalaiseen pitkän katseen.

”Käytän?” hän lopulta pyysi tarkennusta, vaikka viisainta olisi varmaan ollut olla vain hiljaa.

”Sí”, Espanja vastasi rennosti, ”heitä täytyy käyttää eritavalla.”

Käyttää?” Saksa kysyi tällä kertaa painottaen sanaa ja Espanja vilkaisi häntä kummastuneena aivan kuin epäilisi Saksan mielenliikkeitä sen sijan että epäilisi omiaan.
Tässä kohdassa purskahdin nauruun ja olin myös lievästi hämmentynyt!


Saksa joutui todella estämään itseään, että ei olisi painanut kämmentään otsaansa vasten ja miettinyt todella hartaasti, oliko hän ainoa selväpäinen paikalla. Pakkohan jonkun muunkin oli olla vielä järjissään, eikö niin.
Voi saksa, kaikista helpointa on vain liittyä joukon jatkoksi sekalaiseen seurakunta :), kuinkahan usein Saksa tai joku muu ylipäätään miettii tuota?




Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 1.osa 15.7
« Vastaus #2 : 16.07.2014 19:14:35 »
Kuolotar: Kiitos! Mua vähän jännitti, että tykkääkö tästä kukaan, mutta nyt helpottaa =D Hyvä ajoitus muuten, mä just ajattelin että laitan uuden osan ja sitten hokasin että oli tullut komma <3

Lainaus
Italialaisen käyttöopas espanjalaisen mukaan saksalaisen tarpeisiin
tuijotin tätä otsikkoa varmasti yli kaksi minuuttia sekalaisin ajatuksin ja tuntein. Miten ihmeessä olet onnistunut keksimään tälläisen nime luvulle?? Tämän nimen kehittelemisessä on varmasti mennyt yli puolituntia sillä nimitys kuulostaa niin vaikealta. 
Se on oikeastaan koko fikin nimi. Se oli liian pitkä otsikkoon niin piti lyhentää. Joo, sen keksimiseen meni itseasiassa kymmenen sekuntia. Katsos kun mun aivot toimii ilmeisesti hieman nurinkurin. Pandoran nimeä mietin kaksi päivää ja sitten tällainen järjetön ja liian pitkä nimi vaan ilmestyi jostain. Outoa.


Käyttömalli 2: Viiniasiantuntija

Seuraavana päivänä Espanja ilmestyi Saksan olohuoneeseen aivan kuin tyhjästä ja täysin kutsumatta. Saksa olisi ehkä muutoin hämmästynyt, mutta hän oli jo aika tottunut siihen että Italia ilmestyi tyhjästä milloin minnekin, joten samanlainen käytös toiseltakin valtiolta oli yllättävän helppo hyväksyä. Sitä paitsi Espanja kuitenkin oli hänen veljensä ystäviä. Oikeastaan se olikin juuri Preussi, joka huomasi espanjalaisen ensimmäisenä.

”Ai hei, Tonio”, Preussi sanoi nähtyään ystävänsä ja vilkaisi miehen kantamia pulloja, ”ei mahtavaa, missä kaikki olut on?” Espanja katsoi häntä hieman pahoittelevasti.

”Anteeksi Gil”, hän sanoi ja siirsi käsiään sen verran että preussilainen näkisi hieman paremmin viinipullojen etiketit, ”mutta nämä ovat Romanolle.” Preussi katsoi häntä epäilevästi ja otti pitkän kulauksen aamukahvistaan ennen kuin sanoi mitään.

”Miksi sinä sitten toit ne tänne?” hän kysyi, koska Romanon koti oli oikeastaan täysin päinvastaisessa suunnassa, ”tämä on varmaan maailman viimeinen paikka, missä saatat törmätä siihen italialaiseen. Toinen italialainen sen sijaan…” Hän virnisti keittiönpöydän ääressä istuvaa Italiaa kohti ja sai veljeltään hieman varoittavan katseen siinä samalla.

”Tiedän”, Espanja vastasi iloisesti, ”minä aion näyttää Saksalle, miten italialaisia kuuluu käyttää, koska hän tekee sen väärin.”

”Käyttää?” Preussi kysyi hieman epäilevästi.

”Sí”, Espanja vastasi yksinkertaisesti ja samalla iloisella sävyllä kuin ennenkin. Preussi mietti asiaa hetken ja sitten hänen kasvoilleen nousi leveä virne ja hän vilkaisi taas kohti Italiaa, joka oli ollut liian innostunut selittämään Saksalle jotain omaa asiaansa jotta olisi huomannut mistä Espanja ja Preussi puhuivat.

”Bruder”, Saksa sanoi varoittavasti ja Preussi käänsi katseensa nopeasti poispäin. Italia tuntui nyt huomaavan, että paikalla oli muitakin, ja hän hymyili heille ystävällisesti.

”Hei Ita”, Espanja sanoi ja vastasi hymyyn, ”tiedätkö, missä Roma on?”

”Oh, fratello on kotona”, Italia vastasi epäröimättä hetkeäkään tai miettimättä, miksi Espanja oli ilmestynyt Saksan luo kysymään Romanon olinpaikkaa sen sijaan, että olisi käyttänyt huolella hankittuja kykyjään ja vain etsinyt Romanon käsiinsä kuten hän aina teki.

”Hienoa”, espanjalainen totesi hymyillen, ”lähdetään sitten.”

*****

Romanolla oli epäilyksiä.

Mutta niistä huolimatta hän oli päätynyt istumaan keittiöntuolille ja katseli nyt epäillen eteensä huolella aseteltuja viinilaseja. Niitä oli yhteensä kuusi ja ne olivat kaikki suurin piirtein puolillaan punaista tai kirkasta nestettä. Lasien vieressä oli tyhjä kuppi sylkemistä varten ja pieni kori leipää.  Viinien tuoksu sekoittui hieman ja vahva rypäleen haju toi Romanon mieleen paljon hyviä muistoja, joista osaa hän tosin yritti olla ajattelematta liian tarkasti. Liiallinen ajattelu oli harvoin hyvästä silloin, kun Espanja istui häntä vastapäätä ja hymyili aivan liian leveästi.

Romano oli viettänyt hyvin rauhallista aamua tehden vain mitä häntä huvitti, mutta sitten Espanja oli rynnännyt paikalle ja, jos ei olisi ollut jo tarpeeksi, hän oli tuonut myös muut mukanaan eikä Romano suuremmin arvostanut niin suurta joukkoa niin aikaisin aamulla. Oikeastaan hän ei arvostanut niin suurta joukkoa milloinkaan tai mihinkään aikaan päivästä. Varsinkaan saksalaisia, joita oli paikalla kaksi kappaletta ihan kuin yksi ei olisi ollut jo aivan liikaa.

”Mitä sinä haluat?” Romano kysyi ja katsoi espanjalaista äkäisesti. Espanja oli raahannut kaikki pullot mukaansa ja valmistellut kaiken ennen kuin Romano oli ehtinyt estää tai kysyä mitään.

”Viinimaistajaiset”, Espanja sanoi hymyillen, vaikka sen asian Romano oli jo arvannut. Italialainen aikoi jo kieltäytyä, mutta hän kuitenkin piti viinistä ja joskus Espanjalla oli hyvä maku niiden suhteen. Sitä paitsi mistään ilmaisesta ei saanut kieltäytyä, eihän?

Joten hän nosti ensimmäisen lasin ylös ja huolellisen haistelun, pyörittelyn ja värin tarkistuksen jälkeen hän lopulta otti pienen kulauksen ja pyöritteli nestettä suussaan ennen kuin nieli sen nyökäten hyväksyvästi.

”Sisilialaista”, hän sanoi arvostavalla sävyllä, ”vuosikerta 2007, kuivaa ja hieman hedelmäistä.” Romano otti vielä toisenkin kulauksen ennen kuin työnsi lasin syrjään ja tarttui seuraavaan. Hänen sisilialaiseksi tunnistamansa viini oli ollut punaista, mutta tämä oli kirkasta ja vain aavistuksen kultaan vivahtavaa. Romano pyöritteli lasia kädessään ja katseli nesteen liikettä pitkään ennen kuin lopulta otti pienen siemauksen, jonka hän kuitenkin sylkäisi pian tyhjään kuppiin ja kaatoi loputkin lasin sisällöstä perään.

”Ranskalaista”, hän totesi, ”vuosikerta 2013, aivan liian ylimakeaa.” Espanja hymyili hänelle hieman pahoittelevasti, mutta Romano ei vastannut siihen vaan tarttui seuraavaan lasiin, joka sisälsi myös valkoviiniä.

”Burgenland”, hän sanoi toimitettuaan tutun rituaalin, ”etkö sinä oikeasti osaa valita mitään kunnollista?”

”Sinä pidit ensimmäisestä”, Espanja muistutti hymyillen ja Romano tuhahti tarttuessaan seuraavaan lasiin. Tällä kertaa sen sisältämä viini oli kevyesti vaaleanpunaista ja italialainen ihaili sen sävyä hieman ennen kuin otti maistiaisen. Hän pyöritteli viiniä suussaan miettien ja päätyi lopulta ottamaan myös toisen kulauksen. Sen jälkeen hän tuijotti lasia hetken selvästi hämmentyneenä.

”Se ei voi olla portugalilaista”, Romano mutisi puoliksi itsekseen käännellessään lasia valoa vasten, ”liian kuivaa ranskalaiseksi.” Espanja katseli häntä hymyillen ja painoi leukansa käsiensä varaan pöydän päälle.

”Se on saksalaista”, hän kertoi, kun italialainen ei näyttänyt saavan päätöstä tehtyä. Tällä kertaa Romano ei kaatanut lasia tyhjäksi kulhoon vaan nakkasi sen sisällön suoraan päin espanjalaisen kasvoja ennen kuin mies ehti edes sanoa viimeistä sanaansa loppuun.

”Yritätkö sinä idiootti myrkyttää minut?” hän kysyi äkäisenä espanjalaiselta, jonka hiuksilta viinipisarat nyt tipahtelivat pöydälle.

”Fratello”, Italia sanoi toruvasti. Hän oli hiljaa sivummalta seurannut tapahtumia Saksan ja mukaan tunkeneen Preussin kanssa. Romano ei kuitenkaan välittänyt hänestä vaan keskittyi tunkemaan niin monta leivänpalaa suuhunsa kuin vain pystyi saadakseen viinin maun pois ja Espanjakin vain naurahti pyyhkiessään viiniä pois silmiltään. Hieman äkäisemmin Romano tarttui toiseksi viimeiseen lasiin ja otti kulauksen edes katsomatta viinin väriä kunnolla. Tällä kertaa se oli selvästi enemmän hänen makuunsa sillä hän nyökkäsi hyväksyvästi.

”Chile”, hän totesi ja laski lasin takaisin pöydälle, ”2011, todella laadukasta ja vahvaa.” Romano oli joko saanut jo tarpeekseen tai sitten hän halusi jostain muusta syystä päästä pois sillä hän ohitti tarkemmat katselut ja lasin pyörittelyt myös viimeisen viinin kohdalla. Hän vain nosti lasin huulilleen ja otti kulauksen, jota hän tosin pyöritteli suussaan vain pienen hetken ennen kuin sylkäisi sen kuppiin.

”Espanjalaista moskaa”, hän sanoi, mutta siirsi kuitenkin puolihuolimattomasti sen lasin ensimmäisen maistiaisen viereen sen sijaan, että olisi kipannut sen kulhoon.

”Roma”, Espanja valitti ja murjotti hieman tylystä arviosta, mutta Romano ei heltynyt. Tosin se tapa, jolla hän oli siirtänyt lasin syrjään, viittasi siihen että hän luultavasti joisi sen myöhemmin loppuun ja mitä luultavammin heidän kellariinsa ilmestyisi jokunen uusi pullo täysin vaivihkaa ja ilman, että Romano muka tietäisi asiasta.   

”Ei se ole minun vikani, että sinä teet sen väärin”, Romano vastasi, mutta ainakin kaksi ihmistä siinä huoneessa tunsivat hänet niin hyvin, että eivät uskoneet. Italia pysyi viisaasti hiljaa, mutta Espanjan hymy leveni hieman.

”Kiitos, Roma!” hän sanoi ja painoi nopeasti pienen viininmakuisen suukon miehen poskelle ennen kuin italialainen ehti väistää.


A/N: Burgenland on yksi Itävallan alueista. Siellä tuotetaan viiniä ja se on se alue, jolla on rajaa Unkarin kanssa, joten siellä on suhteellisen paljon myös unkarilaisia. Ja tuo roseeviini (se vaaleanpunainen), mä halusin sen mukaan, koska se on hieman erilainen viini ja sitten tarkistin wikipediasta, mitkä maat tuottavat sitä. Vastaus: Portugali, Ranska ja Saksa. Bingo! Muahahah!
Aluksi ajattelin pistää Italian maistelemaan viinejä, mutta hänhän olisi vaan antanut kaikille hyvät arvosanat ja se olisi ollut ihan tylsää.

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 2.osa 16.7
« Vastaus #3 : 16.07.2014 20:18:32 »
Jei jatkoa<3

Nyt kun on saatu luettua tuo toinenkin luku niin alkaa tuo otsikko käymään järkeen ja toimimaan nimenä, mutta kantani on yhä se että olen hämmästynyt mistä tuollaisen nimen voi taikoa ja vielä kymmenessä sekuntissa. Espanja on näköjään ottanut uudeksi elämän tehtäväkseen, siirtä oma tietämyksensä italialaisista Saksalle. ;)  Toisaalta Antoniolla on siitä pitkä kokemus sillä hän on asunut Lovinon kanssa, joten pakostahan siinä tulee oppineeksi missä toinen on hyvä ja missä hänellä on  peukalo keskellä kämmentä.

Tuo viininmaistelu toimi todella hyvin juuri Romanolla, sillä tälle luontevasti sopii krittisten arvostelujen antaminen, kuten myös itse totesit tuolla loppu kommentissa Feliciano olisi puolestaan taas varmasti kehunut vain siksi ettei loukkaisi ketään. Luku oli sopivan pituinen sillä siinä ehti tapahtua luontevalla nopeudella.

Romano oli viettänyt hyvin rauhallista aamua tehden vain mitä häntä huvitti, mutta sitten Espanja oli rynnännyt paikalle ja, jos ei olisi ollut jo tarpeeksi, hän oli tuonut myös muut mukanaan eikä Romano suuremmin arvostanut niin suurta joukkoa niin aikaisin aamulla. Oikeastaan hän ei arvostanut niin suurta joukkoa milloinkaan tai mihinkään aikaan päivästä. Varsinkaan saksalaisia, joita oli paikalla kaksi kappaletta ihan kuin yksi ei olisi ollut jo aivan liikaa.
Tää oli ihana ja samalla hauska=))

"Se on saksalaista”, hän kertoi, kun italialainen ei näyttänyt saavan päätöstä tehtyä. Tällä kertaa Romano ei kaatanut lasia tyhjäksi kulhoon vaan nakkasi sen sisällön suoraan päin espanjalaisen kasvoja ennen kuin mies ehti edes sanoa viimeistä sanaansa loppuun.

”Yritätkö sinä idiootti myrkyttää minut?” hän kysyi äkäisenä espanjalaiselta, jonka hiuksilta viinipisarat nyt tipahtelivat pöydälle.
No aika ymmärrettävä reaktio Romanolta, vaikka se lipsuikin hieman dramaattiseksi, mutta dramaattisuus tekee kaikesta aina paljon hauskempaa.
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Menolly

  • ***
  • Viestejä: 34
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 2.osa 16.7
« Vastaus #4 : 17.07.2014 11:37:18 »
Heii! Nyt mulla on aikaa kommentoida.
Ihana nimi! (Tulee mieleen sellaiset kello-kahden-jälkeen-yöllä ideat :P)

Gourmet-kokki idea kuulosti kaukaisesti tutulta, mutt kaikki sun tekstis on ihan omanlaisiaan ja niin oli tuokin :) Ajatus Espanjasta ja Saksasta vakoilemassa Italioiden asuntoa oli huvittava. Viiniasiantuntija luku loistava :D Mä en pidä viineistä, mutt niitten kuvauksia on ihana lukea. Hedelmäinen, tamminen tms. Mietin kyllä, että tarviikohan Saksa viiniasiantuntijaa... Sellain voi olla hyödyllisempi Espanjalle.
Jatkoa odotan :)

Menolly

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 2.osa 16.7
« Vastaus #5 : 17.07.2014 13:25:49 »
Kiitos Kuolotar ja Menolly <3

Ne on ne vinksahtaneet aivot, niistä tämä kaikki johtuu.

Käyttömalli 3: Tanssija

”Tule nyt, nopeasti!” Espanja sanoi hätäisesti löydettyään Saksan ja tarttui välittömästi toisen valtion käsivarresta kiinni. Saksa ehti hädin tuskin tajuta espanjalaisen ilmestymistä, kun mies jo retuutti häntä kohti ulko-ovea.

”Mitä nyt?” hän kysyi hieman turhautuneena. Hän oli juuri saanut melkein kaikki työnsä tehtyä ja hänen pitäisi vain toimittaa enää muutama paperi postitettavaksi ja sitten hän olisi ollut vapaa. Hän ei ollut tosiaankaan merkinnyt kaappaamista omasta virastostaan päivyriinsä.

”Ei aikaa selittää”, Espanja sanoi ja tyrkkäsi hänet rakennuksen edessä seisovan auton takapenkille ennen kuin syöksyi itse perässä. Saksalla ei mennyt kovin kauaa tajuta, että hän istui autossa Espanjan ja Ranskan välissä puristaen silti postittamatta jääneitä papereita käsissään, mutta hän tunti pienen pelon pistoksen tajuttuaan, että se oli hänen veljensä joka ajoi autoa.

”Aja, aja!” Espanja huusi ja taputti kädellään kuskinpenkin selkänojaa. Preussi virnisti heille taustapeilin kautta ja iski kaasun pohjaan tavalla, joka sai Saksan tuntemaan syvää myötätuntoa autoa kohtaan. Hän oli kuitenkin enemmän huolissaan itsestään kuin siitä.

”Bruder, saatko sinä edes ajaa?” hän kysyi. Aurinkolasit peittivät Preussin ilmeen, mutta Saksa olisi lyönyt vaikka vetoa, että hänen veljensä oli tällä hetkellä erittäin tyytyväinen itseensä.

”Tietenkin”, hän sanoi ja melkein kurvasi tiukasta kulmasta jalkakäytävän puolelle, ”kukaan ei ole vielä kieltänyt.”

”Muistuta minua, että hoidan asian heti kun selviän hengissä tästä”, Saksa vastasi kuivasti, ”tämä muuten lasketaan kidnappaukseksi.” Kaikki kolme miestä naureskelivat sille toteamuksella ja jotenkin Saksa sai sellaisen kuvan, että he eivät olleet ensimmäistä kertaa asialla.

”Tänään on tärkeä päivä”, Espanja lopulta alkoi selittää naurettuaan vähän aikaa, ”Ita ja Roma aikovat tanssia.”

”Entä sitten, Italia tekee sitä vähän väliä”, Saksa vastasi ja se oli aivan totta. Italialla oli taipumus kaiken muun lisäksi myös alkaa tanssia välillä täysin ilman selvää syytä. Yleensä italialainen suosi yksinkertaisia tanssityylejä, mutta Saksa oli muutaman kerran tullut houkutelluksi tangoon tai valssiin hetken mielijohteesta.

”Mutta tänään on erityinen päivä”, Espanja totesi, ”festivaalipäivä!” Saksan mielestä Italialla oli aina festivaalipäivä, joten Espanjan pettymykseksi hän ei nostanut käsiään ilmaan ja alkanut hihkua innoissaan.

”Joten?” hän kysyi, kun espanjalainen kärsivällisesti odotti hänen iloisempaa reaktiotaan, vaikka sellaista ei tosiaankaan ollut tulossa.

”Italialaiset ovat suloisia, kun he tanssivat”, Espanja totesi hymyillen onnistuen taas jättämään varsinaisen vastauksen antamatta, ”odota niin näet!” 

****

Joku oli tehnyt elämänsä virheen ja antanut Italialle ja Romanolle miekat.

Se oli Saksan ensimmäinen ajatus, kun hän lopulta tuli raahatuksi väkijoukon keskelle. Aurinko paistoi kirkkaasti ja taivas Italian yllä oli yhtä kaunis kuin aina ennenkin ja auringonsäteet leikkivät miekkojen kärjillä tavalla, joka kertoi niiden selvästi olevan oikeaa metallia.

Ihmiset olivat kerääntyneet kahden kansallispukuihin ja miekoin varustautuneiden valtioiden ympärille ja jännittynyt sekä odottava tunnelma selvästi vihjaisi, että jotain oli alkamassa pian. Romano hymyili harvinaista hymyään samalla kuin pyöritteli miekkaansa kokeilevasti ja Italia jutteli nopealla tahdilla jonkun tärkeän näköisen miehen kanssa. Kumpikaan ei näyttänyt huomaavan ihmisjoukon keskellä piilottelevia muita valtioita ja Saksa todella toivoi, että se asia pysyisikin sellaisena. Hän ei tahtonut edes ajatella, millaista jälkeä Romano saisi aikaan miekalla.

Joku huusi italiaksi ja se oli selvästi merkki kahdelle valtiolle. He asettuivat paikoilleen miekat käsissään ja katsoivat toisiaan, Italia hymyillen ja Romano keskittyneen vakavasti. Sitten musiikki alkoi soida ja he alkoivat liikkua rytmillä, jonka he ilmeisesti tunsivat jo vuosisatojen kokemuksella.

Se näytti enemmän valetaistelulta ja hyppimiseltä kuin varsinaiselta tanssimiselta, mutta Romano ja Italia onnistuivat kuitenkin liikkumaan sulavasti ja tekivät jokaisen liikahduksen huolella. Omalla tavallaan se oli hyvin kaunista katseltavaa, vaikka muutaman kerran Saksa oli aivan varma, että he puhkaisisivat vahingossa toistensa, omansa tai jonkun viattoman sivustakatsojan silmät. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka he kuinka heittelivät ja heiluttelivat miekkojaan ja tanssi päättyi ilman henkivahinkoja.

”Seuraavaksi tulee tarantella. Roma on täydellinen siinä”, Espanja mutisi, kun italialaiset riisuivat kukilla ja nauhoilla koristellut kypäränsä ja luovuttivat miekkansa pois. Hetken musiikki pysyi hiljaa ja lisää tanssijoita ilmestyi paikalle. Kaksi naista kauniissa hameissaan pyörähtivät kumpikin italialaisten valtioiden vierelle ja tarttuivat heitä kädestä. Muitakin samankaltaisiin asuihin pukeutuneita pareja asteli esiin ja he kaikki järjestäytyivät valmiiksi paikoilleen tamburiinit käsissään. Musiikki alkoi jälleen soida ja tanssijat aloittivat tanssinsa.

Se oli hyvin erilainen kuin ensimmäinen miekkatanssi, mutta Romanon ja Italian liikkeissä oli sama sulavuus ja varmuus kuin ennenkin. Saksa huomasi katselevansa sitä hieman hämmentyneenä ja jotenkin hänen oli vaikeaa irrottaa katsettaan Italiasta, joka näytti nauttivat hetkestä täysin.

”Minä olen aina luullut, että Romano on kömpelö”, hän totesi puoliääneen seuratessaan tanssivia italialaisia.

”Hän oli lapsena”, Espanja totesi ja katseli kyseessä olevaa italialaista hieman haaveellinen katse silmissään, ”minä laitoin hänet tanssimaan juuri tätä tanssia ja hänestä tuli juuri noin taitava, sulava ja kaunis. Oi, minä haluaisin olla hänen parinsa.” Ranska painoi kätensä hänen olkapäälleen ennen kuin espanjalainen ehtisi tehdä mitään hätiköityä kuten rynnätä tanssijoiden joukkoon ja napata Romanon itselleen.

”Hän murhaa sinut, jos sotket tämän”, ranskalainen muistutti lempeästi ja Espanja mutristi huuliaan pettyneenä, mutta malttoi vain katsoa sivusta kun Romano tanssi italialaisnaisen kanssa.

”Ehkä hän suostuu muutamaan tangoon illalla”, hän kuitenkin totesi ja Ranska pudisti päätään epäuskoisena.

”Usko unelmiisi, Tonio”, hän sanoi tietämättä, että paljon myöhemmin illalla Romano ja Espanja itse asiassa kohtaisivat syrjäisellä rannalla piilossa kaikkien muiden katseelta ja he tanssisivat yhdessä kunnes kumpikin olisivat aivan uupuneita eivätkä jaksaisi enää askeltaan. Ranska ei myöskään tiennyt, että he tekivät usein niin. Kukaan ei tiennyt, sillä välillä Espanja oli todella hyvä pitämään salaisuuksia ja Romano ei yleensäkään puhunut muille juuri mitään.

Myös Saksa sai tanssia muutaman kerran, mutta julkisesti. Tarantellan jälkeen italialaiset tanssivat vielä muutaman muun kansallistansseistaan kunnes Italia viimein huomasi muut valtiot yleisön joukossa. Hän kiskoi välittömästi saksalaisen esille ja kinusi häntä tanssimaan kanssaan kunnes Saksa myöntyi ja antoi Italian opettaa hänelle askeleet.  Hän ehkä näytti oudon ulkopuoliselta kaikkien kansallispukuisten italialaisten joukossa, mutta ei se haitannut sillä Italia nauroi ja hymyili enemmän joka kerta, kun saksalainen yritti saada askeleensa oikein.


A/N: Tarantella: (etelä)italialainen kansantanssi, jota tanssitaan pareissa. Tää on taas niitä "muistaakseni tämä meni niin", mutta mulla on sellainen mielikuva, että canonin mukaan Romano sairasti lapsena jonkinlaista hermosairautta joka teki hänestä kömpelön ja Espanja "paransi" hänet laittamalla hänet tanssimaan Tarantellaa. No, enivay, tanssi on ilmeisesti kehittynyt silloin kuin Espanja otti eteläisen Italian haltuunsa.
Spadonari: miekkatanssi. Ilmeisesti tanssijoita on yleensä vähintään neljä (mutta minä oikaisen!). Mä käytin mallina Spadonari di Venaus:ta (youtubesta löytyy video, jos kiinnostaa)
Hauska fakta: Romanon character song:n (se tomato song) rytmi on sama kuin Tarantellan. Mä en tiennyt ja sitten ihan pöhkönä kuuntelin noita tansseja ja mietin, että oon ihan varmasti kuullut tuon ennenkin. Ihan varmasti. Jossain.

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 3.osa 17.7
« Vastaus #6 : 18.07.2014 00:23:53 »

 Tykkäsin tästä luvusta, pituus toimi oikein hyvin ja sopiva vauhti oli etenemisessä. Saksan kannataisi asentaa Espanjahälytin jottei Espaja pääsisi yllättämään häntä, vaikkei siitä sitten muuten hyötyä olisikaan. Näistä luvuista missä italian käyttöä on ohjastettu, että yhteen vetona kaikista kyvyistä hyötyy jos haluaa järjestää juhlat. Ja suloiset parit pääsivät tanssimaan yhdessä<3<3, tuo salatanssiminen sopii vain niin hyvin Lovinolle ja Antoniolle, voisivathan he toki tanssia jossain näkyvämmälläkin paikalla mutta salatanssiminen on paljon romanttisempaa ja sopii paremmin tälle paritukselle kuin myös heidän kemialleen.

”Bruder, saatko sinä edes ajaa?” hän kysyi. Aurinkolasit peittivät Preussin ilmeen, mutta Saksa olisi lyönyt vaikka vetoa, että hänen veljensä oli tällä hetkellä erittäin tyytyväinen itseensä.

”Tietenkin”, hän sanoi ja melkein kurvasi tiukasta kulmasta jalkakäytävän puolelle, ”kukaan ei ole vielä kieltänyt.”

”Muistuta minua, että hoidan asian heti kun selviän hengissä tästä”, Saksa vastasi kuivasti, ”tämä muuten lasketaan kidnappaukseksi.” Kaikki kolme miestä naureskelivat sille toteamuksella ja jotenkin Saksa sai sellaisen kuvan, että he eivät olleet ensimmäistä kertaa asialla.
Voi Saksa parkaa =),  Gilbert on tainnut jo aikoja sitten unohtaa että hänen kuuluisi olla huolehtiva ja vastuullinen isoveli.=))
Onneksi Saksa hoitaa homman!

”Mutta tänään on erityinen päivä”, Espanja totesi, ”festivaalipäivä!” Saksan mielestä Italialla oli aina festivaalipäivä, joten Espanjan pettymykseksi hän ei nostanut käsiään ilmaan ja alkanut hihkua innoissaan.
Reperin mielikuvalle  riemusta hihkuvalle Saksalle =)
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 3.osa 17.7
« Vastaus #7 : 20.07.2014 17:32:04 »
Kuolotar: Oi, kiitos! Musta vähän tuntuu, että jos sellainen espanjahälytin on keksitty, sen on keksinyt Romano joka ei varmaan myy yhtään Saksalle...


Käyttömalli 4: Urheilumestari (tietyllä tavalla houkuteltuna)

”Miksi me olemme urheilukentällä?” Saksa kysyi, kun Espanja oli kavereineen kiskonut hänet aamuvarhaisella ylös sängystä ja raahannut nimenomaan urheilukentälle. Hän ei ollut kovin hyvällä tuulella ja hän lisäsi Espanjan päästämisen sisään siihen listaan asioista, joista hänen täytyisi todella puhua Preussin kanssa. Jos hän saisi veljeään enää koskaan kiinni, koska Preussi selvästi vältteli häntä.

”Koska me tulimme katsomaan Roman ja Itan suorituksia”, Espanja vastasi aivan liian pirteällä äänellä niin aikaiseen aamuun.

”Suorituksia?” Saksa kysyi epäuskoisena, ”urheilukentällä? Tähän aikaan?” Espanja nyökkäili iloisena eikä näyttänyt yhtään epäilevän, miksi se ei olisi ollut toimiva idea.

”Sí, sí”, hän totesi.

”Miten sinä sait heidät hereille ja tänne?” Saksa kysyi päättäen, että se olisi helpoin asia selvittää ensimmäisenä.

”Ita oli helppo. Hän kuitenkin nukkui sinun vieressäsi, joten me vain herätimme hänet ensin ja kysyimme ennen kuin kaappasimme sinut mukaan”, Espanja myönsi ja Saksa mietti hetken, oliko italialainen oikeasti nukkunut hänen vieressään. Hän oli aika varma siitä, että oli mennyt nukkumaan yksin, mutta toisaalta Italia hiipi hänen viereensä aika usein, ”ja Roma… Minä um… Lahjoin?” Se kuulosti enemmän kysymykseltä kuin vastaukselta, mutta Saksa ei oikeastaan edes halunnut tietää sen tarkemmin.

”Spagna!” Romano huusi kentän toisesta päästä tarpeeksi vihaisena puhuakseen vain italiaa. Hän ei selvästikään ollut kovin tyytyväinen jouduttuaan juuri sinne siihen aikaan aamusta. Toisin kuin hänen veljensä, joka heilutti käsiään ja näytti siltä kuin kärsisi kofeiinin tai pastan yliannostuksesta.

”Roma!” Espanja huusi takaisin paljon iloisemmalla sävyllä ja jätti huomiotta Romanon tarkasti valitut käsimerkit.  Pienen huutelun jälkeen espanjalainen saikin yllättävä kyllä kummankin italialaisen asettumaan juoksuradan lähtöviivalle, vaikka Saksa uskoi viimeiseen asti että sitä ei tapahtuisi. Ihmeidenaika ei siis ollutkaan vielä ohi.

”Mutta minä olen yrittänyt saada Italian juoksemaan jo vuosia”, hän sanoi ja mietti hetken, ”vuosikymmeniä oikeastaan, mitä sinä tarkoitat tällä?” Espanja katseli hetken, kun Italiat asettuivat valmiusasentoihin radan toisessa päässä ja lähtivät matkaan, kun automaattinen lähtömerkki kuului.

”Sinä käytät ihan vääriä houkuttimia”, hän totesi ja kaivoi sitten täydellisen punaisen tomaatin jostain takkinsa kätköistä, ”katso.” Saksa kyllä katsoi, mutta hän ei siltikään ymmärtänyt, mikä oli niin erikoista siinä, että espanjalainen piteli tomaattia kädessään päänsä yläpuolella. Tosin Espanja oli myös onnistunut saamaan kummankin italialaisen vastoin luonnonlakeja urheilukentälle aikaisin aamulla juoksemaan, joten kai espanjalainen tiesi jotain mitä hän ei tiennyt.

”Mitä sinä…”, hän oli aikeissa kysyä, mutta Espanjan huuto keskeytti hänet.

”Roma! Minulla on tomaatti!” mies huusi iloisena, ”minä syön…!” Enempää hän ei ehtinyt huutaa, koska Romano otti luultavasti elämänsä nopeimman spurtin, jollaista Saksa ei ollut nähnyt sitten sen kun Italia pakeni brittejä sota-aikoina. Espanjan epäonneksi Romanoa ei kuitenkaan kiinnostanut pysähtyä vaan hän tuli täysillä kohti ja jalkapallokentiltä tutulla tyylikkyydellä kamppasi espanjalaisen ennen kuin nappasi tomaatin hänen kädestään. Sitten, ilmeisesti täysin tyytyväisenä, hän istahti maassa selällään makaavan miehen päälle ja alkoi syödä palkintoaan.

”Heh, Roma, se sattui hieman”, Espanja naureskeli maasta, ”ja sinä istut minun päälläni.” Romano vilkaisi häntä kylmästi suupalojen välillä.

”Mitäs olet siinä”, hän totesi aivan kuin Espanjan olotila ei olisi ollut missään nimessä mitenkään hänen vikansa.


A/N: Tämä olisi oikeasti käyttömalli numero 5, mutta nelosessa on jotain hassua ja haluan pohtia sitä vielä. Se ei kuitenkaan ole juonellisesti mitenkään tärkeä (osassa näissä on selvästi mainintaa aikaisemmista jutuista, mutta siinä ja tässä ei ole) joten tämä kiilasi nyt tähän.

Menolly

  • ***
  • Viestejä: 34
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 3.osa 17.7
« Vastaus #8 : 21.07.2014 00:07:14 »
Tanssimista <3 Tarantella on kiva tanssi, oon itsekin tanssinut. Oli pakko käydä kuuntelemassa Romanon character song, ja tarantellaltahan se kuulosti.
Tää ficci on ihana päivän piristäjä, aina tulee iloinen olo ^^

Romano ja Espanja itse asiassa kohtaisivat syrjäisellä rannalla piilossa kaikkien muiden katseelta ja he tanssisivat yhdessä kunnes kumpikin olisivat aivan uupuneita eivätkä jaksaisi enää askeltaan.
We danced on the beach, kissed on the beach and... Ranska, rakkauden valtio (tai jotain sinnepäin), ei huomaa selvää rakkautta :'D

Hän kiskoi välittömästi saksalaisen esille ja kinusi häntä tanssimaan kanssaan kunnes Saksa myöntyi ja antoi Italian opettaa hänelle askeleet.  Hän ehkä näytti oudon ulkopuoliselta kaikkien kansallispukuisten italialaisten joukossa, mutta ei se haitannut sillä Italia nauroi ja hymyili enemmän joka kerta, kun saksalainen yritti saada askeleensa oikein.
Oi, söpöä.

”ja Roma… Minä um… Lahjoin?” Se kuulosti enemmän kysymykseltä kuin vastaukselta, mutta Saksa ei oikeastaan edes halunnut tietää sen tarkemmin.

Kyllä miuta ois kiinnostanut. Hölmö Saksa.

Italialaisen käyttö urheilumestarina kuulosti hassulta, mutt jos sen ajattelee noin, niin mikäs siinä sitten ^^

Menolly

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 3.osa 17.7
« Vastaus #9 : 21.07.2014 11:07:00 »
Menolly: Kiitos! Mulla on jonkinlainen fiksaatio Romanon ja Espanjan tanssimiseen, joten mähän kirjotan ne tanssimaan yhdessä aina kuin vain mahdollista (koska se on niin suloista~)


Käyttömalli 5: Ääneti puhumisen taitaja

Kokoukset aina venähtivät. Se oli jo niin laajasti tunnettu tosiasia, että useat valtiot toivat eväät mukaan kokoushuoneeseen. Tosin useiden mielestä se oli aivan liioiteltua, että Unkari toi myös paistinpannun. Kuten kaikki muutkin kokoukset, myös tällä kertaa valtiot istuivat paikoillaan ja tekivät kuka mitäkin. Ranska oli järjestänyt itselleen pienet viinikutsut patonkeineen ja pienineen juustomaistajaisineen ja hän yritti todella kovasti ”sivistää Englannin makua”, kuten hän itse asian ilmaisi. Saksa ei hänkään enää jaksanut keskittyä aivan niin aktiivisesti kuin aiemmin ja hän kirjoitteli muistiinpanoja puolihuolimattomasti vihkoonsa.

”Minä sanoin, että se on huono idea!” Romano yhtäkkiä huusi. Samankaltaiset yllättävät huudot olivat täysin normaaleja, joten kukaan ei oikeastaan kiinnittänyt siihen huomiota. Saksakin vain kohotti päätään sen verran, että näki kenelle raukalle eteläitalialainen tällä kertaa purki raivoaan.

”Mutta minusta se oli hyvä idea!” Italia huusi takaisin ja tämä herätti jo jonkin verran kiinnostusta. Huutava Italia oli hieman erikoisempi näky kuin raivostunut Romano. Ilmeisesti veljekset olivat kaikessa hiljaisuudessa väitelleet omista asioistaan kunnes olivat saaneet aikaan oikean tappelun. Jos he muuten olivat erilaisia, väitellessä he kumpikin todellakin osoittivat verenperintönsä.

”Jos se on sinusta hyvä idea, silloin sitä ei tosiaankaan pitäisi tehdä”, Romano vastasi äkäisesti. Italia näytti nyt todella vihaiselta. Niin vihaiselta, ettei saanut sanaakaan suustaan vaan viittoili vain käsillään. Romano näytti kuitenkin ymmärtävän täysin ja siristi silmiään pahaenteisesti.

”Jos tuolle linjalle lähdet…”, hän vastasi ja heilutti käsiään aivan yhtä äkäisesti. Hetken he vain heiluivat ja vain muutokset heidän ilmeissään kertoivat, että he itse asiassa silti väittelivät.

”Italialaiset ovat todella hyviä puhumaan ilman ääntä”, Espanja sanoi yllättäen Saksan vierestä, ”tosin… Roma yleensä huutaa silti.” Saksa ei ollut huomannut toisen valtion lähestymistä keskityttyään niin tiukasti italialaisiin, joten hän hätkähti hieman.

”Ymmärrätkö sinä, mitä he sanovat?” hän kysyi. Italia ei ollut opettanut hänelle kuin muutaman merkin eikä Saksa muistanut edes niitäkään, mutta Espanjalla oli paljon pidempi historia Romanon kanssa joten kai hän oli jotain omaksunut.

”Sí”, espanjalainen sanoi ja keskittyi italialaisten liikkeisiin, että saisi niistä edes jotain selvää, ”Ita sanoo juuri, että Romanon kieltäytyminen oli typerää ja hän tietää paremmin, mutta Romano vastaa… No, aika rumasti. Mi tomato, mistä hän on tuollaista kieltä oppinut?"

”Oppinut? Hän on varmaan syntynyt sen kanssa”, Saksa mutisi, mutta Espanja ei huomannut hänen huomautustaan.

”Nyt he yrittävät neuvotella. Ita lupasi tekevänsä ruuan joka ilta seuraavalla viikolla, jos Romano suostuu hänen ideaansa ja Romano vastasi, että se lupaus on turha koska hän aikoo kuitenkin olla Espanjan luona”, tässä vaiheessa espanjalainen hymyili todella onnellisen näköisenä, ”eli minun.” Hän lisäsi, vaikka tietenkin kaikki huoneessa tiesivät, kuka Espanja oli. Hänen ilmeensä muuttui haaveilevaksi ja hän näytti kokonaan unohtavan olinpaikkansa hetkeksi.

”Mi querido Roma”, hän mutisi itsekseen ja Saksa rykäisi saadakseen espanjalaisen huomion takaisin todelliseen maailmaan. 

”Ah, nyt he sopivat”, Espanja sanoi ja katseli italialaisia, varsinkin Romanoa, hymyillen.

”Miksi he sitten viittovat vielä?” Saksa kysyi, koska hän ei nähnyt kahden miehen käytöksessä mitään muutosta. He silti viuhtoivat kumpikin villisti käsillään eivätkä näyttäneet siltä, että aikoivat lopettaa vielä hetkeen.

”Hm, he juttelevat muista asioista”, Espanja vastasi puolihuolimattomasti, ”Romano ei ilmeisesti pidä Itan suunnitelmista illalle ja Ita piikittelee häntä siitä, että hän itse aikoo tulla minun luokseni ja… Oikeastaan se on hieman henkilökohtaista. Suo anteeksi, minun tekee todella mieli halata Romanitoani!” Sen sanottuaan Espanja kiirehti huitovan italialaisensa luo ja kaappasi tämän syliinsä ennen kuin mies ehti tajuta tai torjua häntä. Romanon käsivarret olivat tiukasti hänen kyljissään kiinni, joten hän vaihtoi ääneti puhumisen äänelliseen ja huusi vuorostaan espanjalaiselle, joka vain onnellisena halasi häntä.


A/N: Italialaiset huitovat käsiään koko ajan. Meijän Italia-vaihtari opetti mulle viime kesänä joitain käsimerkkejä ja italiaa, mutta en minä oppinut kuin ne rumimmat ja sitten kaikki kirosanat italiaksi. Mutta espanjaksi minä osaan sitten kaikenlaisia hellittelysanoja. Ihan outoa. Fikkaamisella ei varmaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa...

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 5.osa 21.7
« Vastaus #10 : 21.07.2014 16:33:51 »
Kaksi uutta lukua on jo kerennyt ilmestymään.

Ja Espanja jatkaa määrätietoista perehdyttämistään italialaisen käytösoppiin=), voi Saksa parkaa kun joutuu lähtemään Espanjan mukaan tietämättä edes mihin on menossa. Saksa pääsisi eroon Espanjan häiritsemisestä lähtemällä lomalle jonnekin pienelle saarelle tai vaikka etelänavalle, luulisi etä aurinkoinen valtio ei tule etsimään sieltä ihan ensinmmäisenä. Tulin todella uteliaaksi kun tuossa mentiin urheilu kentälle ei itselle heti tullut mieleen mitä siellä tehtäisiin, ja tuosta opittiin se että kannattaa juosta kovaa jos kohtaa Romanon ja kädessä sattuu olemaan tuore ja herkullinen tomaatti.

Tuo kokouksessa käyty äänetön keskustelu oli ihana, jotenkin vaan niistä jotka elehtii paljon käsillään ja kehollaan. Tämä ominaisuus on yksi ihanimmista italialais kaksikossa<3<3, rakastan tuota varmaan siitä syytä että elehdin aika paljon itsekkin kun selitän, tosin en kyllä pärjäisi italialaisille. Espanja toimi tulkkina Saksalle =), tosin espanjan kannattaisi hieman parantaa selitys taitojaan, kun ryhtyy kesken kaiken haaveilemaan. Juu tuo on jännä ominaisuus että usein opitaan nopeasti kirosanat ja muutamat muut ei kovin viehättävät sanat ???


”ja Roma… Minä um… Lahjoin?” Se kuulosti enemmän kysymykseltä kuin vastaukselta, mutta Saksa ei oikeastaan edes halunnut tietää sen tarkemmin.
Lahjonta kuulostaa järkevältä, en usko että Espanja kykenisi uhkailemaan omaa Romanoaan =)

”Roma! Minulla on tomaatti!” mies huusi iloisena, ”minä syön…!” Enempää hän ei ehtinyt huutaa, koska Romano otti luultavasti elämänsä nopeimman spurtin, jollaista Saksa ei ollut nähnyt sitten sen kun Italia pakeni brittejä sota-aikoina.
repesin tää oli niin hauska ;)  Tuli jotenkin mieleen meidän koira

Kokoukset aina venähtivät. Se oli jo niin laajasti tunnettu tosiasia, että useat valtiot toivat eväät mukaan kokoushuoneeseen. Tosin useiden mielestä se oli aivan liioiteltua, että Unkari toi myös paistinpannun. Kuten kaikki muutkin kokoukset, myös tällä kertaa valtiot istuivat paikoillaan ja tekivät kuka mitäkin. Ranska oli järjestänyt itselleen pienet viinikutsut patonkeineen ja pienineen juustomaistajaisineen ja hän yritti todella kovasti ”sivistää Englannin makua”, kuten hän itse asian ilmaisi.
Ei ihme ettei kokouksissa saada aikaiseksi mitään jos yli puolet valtioista on keskittynyt syömiseen ja loput tekee mitä milloinkin huvittaa ;D
Voi Ranska, et sinä saa Englantia käännytetyksi

”Hm, he juttelevat muista asioista”, Espanja vastasi puolihuolimattomasti, ”Romano ei ilmeisesti pidä Itan suunnitelmista illalle ja Ita piikittelee häntä siitä, että hän itse aikoo tulla minun luokseni ja… Oikeastaan se on hieman henkilökohtaista. Suo anteeksi, minun tekee todella mieli halata Romanitoani!” Sen sanottuaan Espanja kiirehti huitovan italialaisensa luo ja kaappasi tämän syliinsä ennen kuin mies ehti tajuta tai torjua häntä. Romanon käsivarret olivat tiukasti hänen kyljissään kiinni, joten hän vaihtoi ääneti puhumisen äänelliseen ja huusi vuorostaan espanjalaiselle, joka vain onnellisena halasi häntä.
Halipula iski Espanjalle <3<3, niin olisi aika hankalaa puhua huitomalla kun toinen rutistaa halauksella, ihan ymmärettävää että Romano vaihtoi ääneen puhumiseen.
« Viimeksi muokattu: 21.07.2014 16:42:09 kirjoittanut Kuolotar »
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 5.osa 21.7
« Vastaus #11 : 22.07.2014 11:43:00 »
Kuolotar: Kiitos! Musta vähän tuntuu, että nyt on Saksalle jo liian myöhäistä paeta. Espanjalla on uusi päämäärä ja hän varmasti oppinut hyvin kärsivälliseksi ja itsepintaiseksi kasvattaessaan Romanon.


Käyttömalli 6: Siesta-seura

Saksa istui työpöytänsä ääressä ja selaili juuri papereitaan läpi tarkistaen, että ne kaikki olivat varmasti oikeassa järjestyksessä ja hän oli muistanut jokaisen. Töiden tekeminen oli joskus raskasta, mutta onneksi hänellä oli tänään helpompi päivä, ja hän oli lähes valmis joka tapauksessa.  Ikkunasta hän näki kuinka kaunis päivä oli ja hänen teki todella mieli viettää se ulkona työhuoneen sijaan. Ehkä oli ollut huono päätös sijoittaa työpöytä juuri ikkunan eteen, hän mietti itsekseen, kirkkaan sininen taivas ja lempeä auringonvalo sekä ikkunasta avautuva maisema tekivät työnteon näin hienona päivänä todella kurjaksi.

Saksa huokaisi itsekseen ja nitoi muutamat paperipinkat yhteen. Hän ehtisi vielä ulos, kunhan vain viimeistelisi työnsä.

Das alles ist Deutschland. Das alles sind wir. Das gibt es nirgendwo anders”, Saksa hätkähti hieman, kun puhelin hänen kätensä vieressä lähti soittamaan jotain aivan muuta kuin sitä soittoääntä, jonka hän oli siihen itse valinnut. Hän vannoi hiljaa mielessään, että polttaisi kaikki talosta löytämänsä 1800-luvun Euroopan kartat, jos Preussi tekisi tällaisia temppuja vielä kerrankin. Hänen veljensä ei tietenkään sitä myöntänyt, mutta Saksa tiesi erittäin hyvin että joskus Preussi kaivoi vanhat kartat esille ja vietti muutaman tunnin vain ihaillen niitä onnellinen ilme kasvoillaan. Saksa ja Unkari olivat tähän mennessä olleet kumpikin liian helläsydämisiä kertomaan preussilaiselle, että he tiesivät hänen tavastaan.

Hola!” Espanjan kirkas ääni tervehti häntä heti, kun Saksa sai painettua kännykän korvalleen ja hetken hän katui sitä, ettei ollut tarkistanut soittajan nimeä.

”Allo”, hän kuitenkin vastasi tyynesti piilottaen kaikki ajatuksensa.

Nyt on siesta-aika, joten puhun nopeasti”, Espanja sanoi iloisesti, ”onko Ita siellä?” Saksa nosti katsettaan sen verran, että näki ikkunasta ulos. Viimeksi, kun hän oli tarkistanut, italialainen oli torkkunut ulkona pihalla kasvot aurinkoa kohden. Sitä hän näytti tekevän vieläkin täsmälleen samassa kohdassa.

”On. Hän nukkuu pihalla”, Saksa vastasi, ”halusitko puhua hänelle? Onko Romano taas tehnyt jotain?”

Ehei, Roma on nukkumassa”, espanjalainen sanoi hellällä äänellä ja, koska mikään ei kuulostanut iskeytyvän hänen päähänsä, Saksa epäili hänen olevan oikeassa, ”tämä on taas yksi niistä asioista, joihin italialaisia kuuluu käyttää!

”Nukkumiseen?” Saksa kysyi epäilevästi, mutta Espanja nauroi hänelle.

Tavallaan”, hän totesi, ”mene ulos Itan luokse.

”Espanja, minulla on töitä”, Saksa vastusteli, vaikka oli juuri äsken itse haaveilut olevansa ulkona kauniin lämpimässä säässä sisällä istumisen sijaan.

Ne voivat odottaa! Tämä on tärkeämpää”, Espanja sanoi vastaan, ”ja hauskempaa! Eikö hän näytä rauhalliselta nukkuessaan?” Saksa oli hiljaa hetken ja katseli etäältä nukkuvaa italialaista. Italian hiukset olivat sekaisin ja hän käytti tyynynään omaa käsivarttaan samalla kun toinen lepäsi hänen kyljellään. Hän näytti täysin levolliselta ja, vaikka Saksa ei voinutkaan nähdä sitä niin kaukaa, hänen huulillaan oli pieni hymy.

”Ja”, Saksa sanoi paljon hiljaisemmalla äänellä kuin oli aikonut ja Espanja hymähti langan toisessa päässä. Saksalainen oletti, että Espanja ei luultavasti lopettaisi hänen kiusaamistaan, jos hän ei tekisi kuten mies tahtoi, joten hän jätti takkinsa tuolin selkänojalle, ja käveli ulos pidellen silti puhelintaan korvallaan. 

Mene makaamaan hänen vierelleen”, Espanja ohjeisti, kun Saksa kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi. Hän silti epäröi hetken, mutta vihreä nurmi näytti yllättävän pehmeältä ja ainakin Italia oli tyytyväinen siihen. Lopulta hän huokaisi ja laskeutui alas selälleen italialaisen viereen. Näin läheltä miehen kasvot näyttivät vieläkin levollisimmilta ja Saksa huomasi jäävänsä tuijottamaan häntä.

”Mitä sitten?” hän kysyi vaimealla äänellä, jottei herättäisi Italiaa, ”minä olen nyt selälläni nurmikolla.” Ehkä hänestä tuntui typerältä sanoa niin, mutta Espanjan nauru kuulosti ihan muulta kuin pilkkaavalta. Mies oli selvästi tyytyväinen siihen, että Saksa oli noudattanut hänen ohjeitaan.

Que duerma bien”, Espanja sanoi ja sitä seurannut tuuttausääni kertoi Saksalle, että mies oli katkaissut yhteyden. Hetken Saksa tuijotti puhelintaan kunnes laski sen alas ja käänsi päätään sen verran että näki taas italialaisen vierellään. Hän tiesi, että hän voisi aivan hyvin nousta ylös ja palata tekemään niitä asioita, joita hän yleensä teki tähän aikaan päivästä, mutta aurinko lämmitti häntä todella miellyttävästi ja nurmi oli itse asiassa todella pehmeä, kunhan hän piti käsivartensa päänsä alla. Italian hengitys oli tasainen ja hänen tyyni ilmeensä viehätti Saksaa kovasti, eikä hän edes huomannut kun hänen omat silmänsä alkoivat painua kiinni.

Italia havahtui siihen tunteeseen, että joku muu oli tullut lähelle. Hän ei kuitenkaan avannut kuin toisen silmänsä sillä hän oli Saksan takapihalla ja kuka muka uhkaisi häntä täällä? Saksa ajaisi kaikki pois ja vahtisi häntä, joten Italia saattoi torkkua aivan rauhassa missä vaan. Hän oli silti hieman yllättynyt nähdessään juuri kyseisen saksalaismiehen nukkuvan vain muutaman kymmenen sentin päässä hänestä.  Italia avasi toisenkin silmänsä ollakseen varma havainnosta.

”Viimeinkin”, hän totesi iloisesti itsekseen varmistuttuaan siitä, että Saksa tosiaan nukkui rauhallisesti hänen vierellään. Sen jälkeen italialainen hymyili ja hivuttautui hiljaa lähemmäs kunnes pystyi helposti käpertymään saksalaisen kainaloon. Hän asetti päänsä miehen olalle ja huokaisi hyvin tyytyväisen oloisesti ennen kuin nukahti uudelleen.

****

”Päivän hyvä työ tehty”, Espanja onnitteli itseään tyytyväisenä sulkiessaan puhelimensa. Hän istui oman talonsa etupihalla puiden varjostamalla nurmikolla. Espanjan aurinko oli aivan liian lämmin, että suorassa valossa nukkuminen olisi ollut järkevää, mutta hän todella piti siitä kun saattoi katsella puiden lehtiä ja niiden välistä pilkahtelevaa taivasta juuri ennen nukahtamistaan.

”Pah”, Romano tuhahti hänen läheltään ja Espanja katsoi häntä hymyillen, ”jos olet nyt lopettanut sen turhan höpinän, anna minun nukkua.”

”Sí, mi Romanito”, espanjalainen vastasi naureskellen ja Romano mutisi hänelle hetken vihaisesti. Italialainen oli kuitenkin juuri löytänyt hyvän kohdan eikä aikonut tosiaankaan nousta vain sen takia, että heittäisi espanjalaista jollain.

”Aino syy, miksi en huuda sinulle, sille perunalle tai idiootti-veljelleni on se, että en halua tuhlata kaunista päivää siihen”, hän kuitenkin ilmoitti ja venytteli hetken ennen kuin asettui nukkumaan. Espanja naurahti taas ja katsoi häntä hymyillen. Romanon hiukset näyttivät aivan kuparisilta hohtaessaan puiden latvojen välitse huokuvan valon ansiosta.

”Saanko tulla viereesi?” Espanja kysyi hetken päästä ja Romano teeskenteli hetken, että oli jo nukahtanut eikä kuullut kysymystä.

”Vain siksi, että tekisit sen kuitenkin ilman lupaa heti kun olen nukahtanut”, italialainen kuitenkin hetken päästä mutisi eikä Espanja tarvinnut sen enempää kehotusta. Hän siirtyi lähemmäs toista miestä ja asettui nurmelle hänen vierelleen. Romano mutisi jotain puoliääneen, mutta antoi kuitenkin espanjalaisen kietoa käsivartensa ympärilleen ja nukahti siihen, kun mies hyräili jotain hämärästi tuttua sävelmää hänelle.


A/N: Que duerma bien = nuku hyvin.
Tää oli ehkä näistä kaikista mun oma lempparini. Olisin taas taputtanut itseäni selkään, mutta toi olkapää ei ole vieläkään oikeasti kiinni muussa kropassa, joten en uskalla. Se on niin ikävää, kun se tipahtaa paikaltaan.
Tää oli ehkä viimeinen osa ennen kuin mie lähen tutustumaan italialaiseen menoon ihan paikanpäällä. Jos ehdin kirjoittaa tänään yhden idean valmiiksi, niin sitten laitan yhden osan vielä huomenna. Jos en, nähdään kahden ja puolen viikon päästä!

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 6.osa 22.7
« Vastaus #12 : 23.07.2014 13:35:03 »
Hah, ehdinpäs!

Käyttömalli 7: Tomaattitietäjä

”Maalaismarkkinat?” Saksa kysyi, kun hänelle selvisi minne Espanja oli tällä kertaa hänet raahannut. Oikeastaan hänen ei olisi tarvinnut edes kysyä sillä ihmisvilinä, pienet myyntikojut ja kaikkialla pursuavat kasvikset, vihannekset ja muut maatalouden tuotteet olivat aivan selvä merkki kertomaan hänelle totuuden.

”Sí”, Espanja vastasi aivan oletetusti, ”italialaiset maalaismarkkinat.”

”Ja me olemme täällä koska?” Saksa kysyi ja väisti yhtä innokasta vihanneskauppiasta. Hänellä ei juuri nyt ollut tarve ostaa mitään, mutta luultavasti myöhemmin hän kuitenkin lähtisi paikalta syli täynnä erilaisia kasviksia, koska Italia ei koskaan antanut hänen lähteä mistään tyhjin käsin ja jotenkin Saksalla oli sellainen tunne, että Italia oli juuri täällä ja Italia kyllä löytäisi hänet pian.

”Romanito ja Ita ovat tuomareina tomaatti-kilpailussa”, espanjalainen selitti, ”eikö Ita kertonut siitä?” Saksa muisteli hetken ja totesi, että italialainen oli tainnut jossain loputtoman höpinänsä keskellä tosiaan mainita asiasta. Hänen miettiessään Espanja johdatti hänet yhteen teltoista ja suoraan eturiviin, jotta he näkisivät pöydän ääressä istuvat italialaisvaltiot parhaiten. Italian kasvot kirkastuivat selvästi, kun hän näki muut valtiot, mutta Romano vilkaisi heitä pahasti ja käänsi sitten katseensa äkäisesti poispäin, kun Espanja lähetti hänelle lentosuukon. Espanjalainen naurahti ja huomautti, miten suloinen eteläitalialainen oli.

”Ja nyt on vuotuisen tomaattikilpailun aika!” italialaisittain yli-innokas juontaja ilmoitti ilmestyessään lavalle, ”tuomareina tänäkin vuonna Feliciano ja Romano Vargas! Herrat, olkaa hyvät!” Avustajat toivat kummallekin miehelle korin, joka sisälsi erivärisiä ja kokoisia tomaatteja. Yleisö taputti kohteliaasti ja valtiot kävivät toimeen maistellen jokaista tomaattia ja kirjaten jokaisen maistiaisen jälkeen jotain paperille. Espanja katseli tarkkaavaisena Romanoa ja hymähti tai hymyili välillä jollekin, minkä Saksa ajatteli olevan jokin espanjalaisen oma juttu.

”Mitä he tarkalleen tekevät?” hän kysyi hetken päästä kuiskaten, jotta italialaiset eivät kuulisi heitä.

”He arvioivat tomaatteja”, Espanja selitti, vaikka se oli aika ilmiselvää, ”korissa on yksi paras jokaisesta lajikkeesta ja heidän täytyy valita kolme parasta niiden joukosta.” Heidän katsellessaan Romano nosti omasta koristaan suurikokoisen tomaatin ja katsoi sitä hetken ennen kuin irvisti ja työnsi sen syrjään. Hän ei edes kirjoittanut paperiinsa mitään ennen kuin siirtyi seuraavaan tomaattiin.

”Minä en ole koskaan nähnyt Romanon kieltäytyvän tomaatista”, Saksa mutisi ja vilkaisi Italiaa, jolla ei näyttänyt olevan mitään ongelmaa syödä myös sitä, jonka Romano oli hyljännyt.

”Um…”, Espanja sanoi pahoittelevasti, ”sen lajikkeen nimi on German Giant.”

”Aha, se selittääkin sen”, Saksa totesi. Hänelle ei ollut koskaan ollut epäselvää, mitä Romano hänestä ajatteli.

Italialaiset saivat pian tehtävänsä päätökseen ja juontaja keräsi heidän paperinsa käyden ne läpi ennen kuin julisti tulokset.

”Hyvä yleisö”, hän aloitti mahtipontisella äänellä, ”tämän vuoden voittaja lajike on Roma tomato!” Yleisö taputti jälleen ja joku hihkaisi takarivistä kannatuksen osoituksena. Espanja naurahti ja vilkutti Romanolle, joka silti istui pöydän ääressä ja söi viimeistä tomaattiaan loppuun.

”Roma valitsee aina sen lajikkeen ykköseksi”, valtio selitti, ”hän oli aika otettu, kun se nimettiin hänen mukaansa.”

”Voin kuvitella”, Saksa vastasi, vaikka oikeasti hänen oli vaikea kuvitella Romanoa minään muuna kuin ärtyneenä. Enempää he eivät kuitenkaan ehtineet jutella sillä Italia, vapauduttuaan tehtävästään, hypähteli iloisesti saksalaisen luo ja Espanja katosi jonnekin. Luultavasti hän meni Romanon perään, mutta Saksa ei ollut varma, koska Italia alkoi selittää hänelle markkinoista ja hän oli liian keskittynyt kuuntelemiseen huomatakseen, minne espanjalainen ja toinen italialainen katosivat.


Käyttömalli 8: Maailman paras rakastaja

”Espanja, miksi sinä et ole kertonut mitään italialaisten romanttisesta puolesta?” Saksa kysyi, kun he istuivat kokouksen välitauolla saman pöydän ääressä. Espanja katsoi häntä yllättyneenä ja pysähtyi kesken liikkeensä. Se näytti hieman huvittavalta, koska hän oli juuri ollut syömässä.

”Qué?” hän kysyi hämmästyneenä ja Saksa moitti itseään siitä, että oli edes kysynyt. Hän oli vain möläyttänyt sanat suustaan ennen kuin oli edes ehtinyt miettiä niitä. Oli kuitenkin liian myöhäistä perääntyä.

”Tarkoitin, että eivätkö italialaisten pitäisi olla hyviä suutelussa ja sellaisessa, mutta et ole puhunut mitään siitä”, saksalainen yritti selittää asian niin että se ei kuulostaisi epäilyttävältä ja epäonnistui heti, ”niin… Ja.”

”Minä luulin, että sinä tiesit jo”, Espanja vastasi ja nielaisi ennen kuin kääntyi ympäri, ”Ita! Tule tänne!” Kaikki valtiot salissa nostivat katseensa uteliaana, koska yleensä espanjalainen huusi juuri sitä toista Italiaa.

”Mon Dieu”, ääni Espanjan toiselta puolelta kuiskasi järkyttyneenä ja Saksa muisti aivan liian myöhään että Ranskakin istui samassa pöydässä, ”ettekö te edes…?” Saksa sulki hänen äänensä pois nopeasti ennen kuin ranskalainen esitti yhtään nolostuttavaa kysymystä hänen suhde-elämästään.

”Älä kutsu häntä.”, Saksa mutisi hätääntyneenä aavistaen täydellisen nöyryytyksensä koittavan, mutta se oli liian myöhäistä. Italia oli tietenkin kuullut kutsun ja hölkkäsi hymyillen paikalle Romano laahustaen perässään.

”Sí?” hän kysyi uteliaana ja Espanja meni suoraan asiaan.

”Saksa sanoi, että hän ei tiedä italialaisten olevan maailman parhaita rakastajia”, hän sanoi muuttaen saksalaisen sanoja hieman matkalla, ”näytätkö hänelle?” Italia hymyili leveästi ja naurahti hieman katsoessaan kovaa vauhtia nolostuvaa saksalaistaan.

”Ah, certamente”, hän sanoi iloisesti, ”mutta Saksa ei pidä siitä, että suutelen häntä sillä tavoin julkisella paikalla, höpsö.” Saksa huokaisi hiljaa ja kiitti itseään siitä, että ainakin italia kuunteli häntä joskus.

”Aww, se olisi ollut suloista”, Espanja sanoi pahoittelevasti ja paikalle ehtinyt Romano mulkaisi häntä pahasti selvästi ollen erimieltä asiasta.

”Ehkä fratello voisi tehdä sen?” Italia ehdotti kompromissina ja Romano katsoi häntä todella säikähtäneenä ja vihaisena.

”Mikä sinut saa edes kuvittelemaan, että minä suutelisin perunaa?” hän kysyi ja lisäsi muutaman rumemman sanan perään.

”Höpsö, minä tarkoitin että suutelet Espanjaa”, Italia sanoi ja hänen hymyynsä eksyi pieni pelottava vivahde, ”minä tekisin sinulle jotain todella ikävää, jos suutelisit Saksaa.” Romano rauhoittui heti ja kohotti olkiaan.

”Ai, siinä tapauksessa…”, hän mutisi ja vaihtoi sitten sanojaan tajuttuaan, mitä oli tekemässä, ”ei, minä en suutele ketään!” Espanja, joka oli hetken ollut todella toiveikas, murjotti nyt ja katsoi Romanoa pyytävästi.

”Minä olisin pitänyt suudelmasta”, hän sanoi, mutta eteläitalialaista ei voitettu sillä. Itsekseen jupisten Romano kääntyi ja lähti kävelemään poispäin. Espanja tietenkin hylkäsi kaiken muun siinä paikassa ja lähti hänen peräänsä hymyillen nyt iloisesti.

”Älä seuraa minua!” Romano huusi hänelle, mutta espanjalainen naurahti.

”Mutta minä tarvitsen suukon Romanitoltani”, hän sanoi laulavalla nuotilla eikä tietenkään luovuttanut.

”He ovat hassuja”, Italia totesi katsoessaan heidän peräänsä ja istahti nyt vapautuneella paikalle Saksan viereen, ”mitä tämä puhe maailman parhaista rakastajista oli?” Saksa harkitsi hetken, ettei vastasi, mutta hänelle oli aina vaikeaa olla vastaamatta italialaiselle.

”Espanja on näyttänyt minulle eri asioita italialaisista”, hän selitti nopeasti, ”joten kysyin häneltä, milloin hän aikoo selittää… um, romanttisista asioista.”

”Ah, sitä se siis oli”, Italia totesi iloisena ja hymyili taputtaessaan saksalaisen olkapäätä, ”jos haluat, minä voin näyttää sinulle myöhemmin kuinka romanttinen minä voin olla!” Saksa nielaisi ja hetken hänellä oli todella kumma olo.

”Ja”, hän lopulta mutisi ja sattui sitten vilkaisemaan Ranskaa, joka näytti todella vaivoin pidättelevän itseään, ”Ranska, turpa kiinni.” Ranskalainen katsoi häntä todella pettyneenä, mutta nielaisi kuitenkin sanansa. Hän saisi varmasti myöhemmin tilaisuuden möläyttää ne jossain muualla sitten kuin kukaan ei osaisi odottaa sitä. 


A/N: Jeah, kaksi käyttömallia samassa osassa!
German Giant ja Roma tomato ovat ihan oikeita tomaattilajikkeita. German Giant on sellainen tosi iso ja vähän epämääräinen ja Roma tomato pieni. Mä elin pitkään siinä käsityksessä, että Roma Tomato on espanjalainen lajike, mutta se olikin amerikkalainen. Pahus. Spamano-fanitytön elämä on rankkaa.
Sitten romantiikka osuuteen~ Itali on kuitenkin romantiikan maa (tai ainakin ne ite sanoo niin) ja Espanja on intohimon maa... Joten Spamanon on pakko olla todellista. (mutta jos tällä logiikalla mennään niin Sufinillä menee huonommin. Ruotsi on viikinkien maa ja Suomi... Mikäs meijän slogani olikaan? Ai niin, tuhansien järvien maa. Siinäpä yrität yhdistää nämä kaksi, pahus. Tosin Ruotsin toinen slogani taitaa olla "Skandinavian helmi" ja Suomen "Itämeren tytär", mutta ei nekään passaa yhteen.)

Menolly

  • ***
  • Viestejä: 34
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 7.osa 23.7
« Vastaus #13 : 23.07.2014 16:00:23 »
Ääneti puhumisen taitaja oli hieno. Sellaselle taidolle löytyis varmaan paljon käyttöä.

”Ita sanoo juuri, että Romanon kieltäytyminen oli typerää ja hän tietää paremmin, mutta Romano vastaa… No, aika rumasti. Mi tomato, mistä hän on tuollaista kieltä oppinut?"

”Oppinut? Hän on varmaan syntynyt sen kanssa”, Saksa mutisi, mutta Espanja ei huomannut hänen huomautustaan.
Espanjan ja Saksan kanssakäyminen on loistavaa :D

Siesta-seura oli suloinen. Ekana tuli kyllä mieleen, ett mistä oikeen revit nämä ideat. Söpöä GerItaa.

”Espanja, miksi sinä et ole kertonut mitään italialaisten romanttisesta puolesta?” Saksa kysyi
Meni hetki tajuta, että Saksa oikeasti kysyi tuon :'D

”Höpsö, minä tarkoitin että suutelet Espanjaa”, Italia sanoi ja hänen hymyynsä eksyi pieni pelottava vivahde, ”minä tekisin sinulle jotain todella ikävää, jos suutelisit Saksaa.” Romano rauhoittui heti ja kohotti olkiaan.

”Ai, siinä tapauksessa…”, hän mutisi ja vaihtoi sitten sanojaan tajuttuaan, mitä oli tekemässä, ”ei, minä en suutele ketään!” Espanja, joka oli hetken ollut todella toiveikas, murjotti nyt ja katsoi Romanoa pyytävästi.
Pelottava Italia O.O Ja miekin olin hetken toiveikas ^^ Melkein suostuit Roma.

mutta jos tällä logiikalla mennään niin Sufinillä menee huonommin. Ruotsi on viikinkien maa ja Suomi... Mikäs meijän slogani olikaan? Ai niin, tuhansien järvien maa. Siinäpä yrität yhdistää nämä kaksi, pahus. Tosin Ruotsin toinen slogani taitaa olla "Skandinavian helmi" ja Suomen "Itämeren tytär", mutta ei nekään passaa yhteen.
Miusta "helmi" oli Tanskan, ja Ruotsi oli joku leijona. Tai sitten se oli toisinpäin. Joo, ehkä en sano mitään, kun en mitään tiedä ^^''

Menolly

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 7.osa 23.7
« Vastaus #14 : 24.07.2014 01:29:19 »

Siesta seura oli söpö nimi =), tosin mietin kyllä hetken että miten siestaa viettävästä henkilöstä voi olla seuraa. Mutta se selvisikin ja tosi suloisella tavalla ;). Kyllä sitä varmasti nukahta toisen viereen katsellessaan tämän rauhaista unta, tai sitten rupeaa tätä toista kiusaamaan (puhaltelee naamalle, tökkii naamaan, pitää ärsyttäviä ääniä, yms) Italian onneksi Saksa ei sellaista harrasta, minä olisin nimittäin kyllä tehnyt jotain tuollaista. Tässä luvussa oli myös ihanaa se että Espanja neuvoi puhelimesta se toi mukavan vaihtelun.

Italialais kaksikko sopiikin hyvin tuomareiksi, tomatti kisa kuulostaa myös aika järkevältä. Tuo Romanttinen puoli oli vallan Aww, harmi ettei niitä suukkoja sitten tippunut, mutta toisaalta kesken kokouksen ei välttämättä huvita antautua intohimoiselle suudelmalle.

jos Preussi tekisi tällaisia temppuja vielä kerrankin. Hänen veljensä ei tietenkään sitä myöntänyt, mutta Saksa tiesi erittäin hyvin että joskus Preussi kaivoi vanhat kartat esille ja vietti muutaman tunnin vain ihaillen niitä onnellinen ilme kasvoillaan. Saksa ja Unkari olivat tähän mennessä olleet kumpikin liian helläsydämisiä kertomaan preussilaiselle, että he tiesivät hänen tavastaan.
Tää oli tosi söpö<3

”Viimeinkin”, hän totesi iloisesti itsekseen varmistuttuaan siitä, että Saksa tosiaan nukkui rauhallisesti hänen vierellään. Sen jälkeen italialainen hymyili ja hivuttautui hiljaa lähemmäs kunnes pystyi helposti käpertymään saksalaisen kainaloon. Hän asetti päänsä miehen olalle ja huokaisi hyvin tyytyväisen oloisesti ennen kuin nukahti uudelleen.
Italia on suloinen =), tuosta viimein kommentista tulee mieleen että onkohan hän yrittänyt saksaa joskus enneminkin unille.

”Saanko tulla viereesi?” Espanja kysyi hetken päästä ja Romano teeskenteli hetken, että oli jo nukahtanut eikä kuullut kysymystä.

”Vain siksi, että tekisit sen kuitenkin ilman lupaa heti kun olen nukahtanut”, italialainen kuitenkin hetken päästä mutisi eikä Espanja tarvinnut sen enempää kehotusta. Hän siirtyi lähemmäs toista miestä ja asettui nurmelle hänen vierelleen. Romano mutisi jotain puoliääneen, mutta antoi kuitenkin espanjalaisen kietoa käsivartensa ympärilleen ja nukahti siihen, kun mies hyräili jotain hämärästi tuttua sävelmää hänelle.
ylisöpöä<3<3<3
Juu no vaikea kieltää jos toinen tulee viereen kuitenkin=)

”Ehkä fratello voisi tehdä sen?” Italia ehdotti kompromissina ja Romano katsoi häntä todella säikähtäneenä ja vihaisena.

”Mikä sinut saa edes kuvittelemaan, että minä suutelisin perunaa?” hän kysyi ja lisäsi muutaman rumemman sanan perään.

”Höpsö, minä tarkoitin että suutelet Espanjaa”, Italia sanoi ja hänen hymyynsä eksyi pieni pelottava vivahde, ”minä tekisin sinulle jotain todella ikävää, jos suutelisit Saksaa.” Romano rauhoittui heti ja kohotti olkiaan.
Voi Italia näyttää nyt pelottavaa puoltaa =), paljonkohan pitäisi maksaa Romanolle että se suutelisi Saksaa, luulen ettei kannata edesyrittää Lahjoa vaan siirtyä suoraan kiristämään.

”Ai, siinä tapauksessa…”, hän mutisi ja vaihtoi sitten sanojaan tajuttuaan, mitä oli tekemässä, ”ei, minä en suutele ketään!” Espanja, joka oli hetken ollut todella toiveikas, murjotti nyt ja katsoi Romanoa pyytävästi.

”Minä olisin pitänyt suudelmasta”, hän sanoi, mutta eteläitalialaista ei voitettu sillä. Itsekseen jupisten Romano kääntyi ja lähti kävelemään poispäin. Espanja tietenkin hylkäsi kaiken muun siinä paikassa ja lähti hänen peräänsä hymyillen nyt iloisesti.

”Älä seuraa minua!” Romano huusi hänelle, mutta espanjalainen naurahti.

”Mutta minä tarvitsen suukon Romanitoltani”, hän sanoi laulavalla nuotilla eikä tietenkään luovuttanut.
Antonion suutelu kiintiö ei ole täynnä, aijai Romano pidä parempaa huolta sydämmesi valitusta. Voih melkein Romano lupautui suutelemaan ^_^

(mutta jos tällä logiikalla mennään niin Sufinillä menee huonommin. Ruotsi on viikinkien maa ja Suomi... Mikäs meijän slogani olikaan? Ai niin, tuhansien järvien maa. Siinäpä yrität yhdistää nämä kaksi, pahus. Tosin Ruotsin toinen slogani taitaa olla "Skandinavian helmi" ja Suomen "Itämeren tytär", mutta ei nekään passaa yhteen.)
No eikös viikingit pidä kaikisita vesialueista, joista,meristä,lammista,lätäköistä ja myös niistä järvistä.

Tuo suomen nimitys "Itämeren tytär" ei varmaankaan ole Tinosta kovin imarteleva, sen lisäksi suomessa Suomihan tunnetaan Suomi neitona, mahtaa Tinoa ärsyttää kun hänestä halutaan tehdä tyttö.  Itämeren tytär kuulostaa tosi suloiselta :3
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 7.osa 23.7
« Vastaus #15 : 11.08.2014 17:00:01 »
Wohou, selvisin hengissä! Vaikka pienen hetken näytti siltä, että britit ei päästä mua pois Itävallasta. Nyt ollaan kuitenkin taas kotona ja on aika kirjoittaa kaikki uudet seikkaillut fikeiksi...

Menolly & Kuolotar: Kiitos paljon! Mukavaa, kun ootte tykännyt näistä pienistä pätkistä. Mä sain muutaman uuden idean matkan aikana, että kyl näitä ainakin pari osaa tulee lisää.


Käyttömalli 9: Ajamisen mestari (omasta mielestään)

Saksa tunsi autot hyvin. Hän oli ajanut sellaisia jo aivan ensimmäisestä kokeilumallista lähtien eikä hänellä ollut koskaan ollut minkäänlaista epäilystä tai pelkoa omista taidoistaan. Mutta, kuten aina, Italia oli erikoinen maa ja yllätti hänet täysin nurkan takaa.

”Tämä on mahdotonta”, saksalainen myönsi viimein ääneen asian, jota oli jo hetken pyöritellyt mielessään ja pohtinut, kehtaisiko sanoa sitä. Tie oli täynnä muita autoja, pyöräilijöitä, kävelijöitä ja kaikki näytti sekasortoiselta. Kenelläkään ei näyttänyt olevan minkäänlaista sääntöä, jota seurata, joten välillä jokin auto saattoi aivan yllättäen syöksyä mahdottoman pienestä raosta tai uhkarohkea kävelijä päätti kokeilla onneaan tienylittämisessä. Liikennevalot ja kaikki muutkin yleensä toimivat merkit tiessä näyttivät olevan italialaisten mielestä pelkkää outoa koristetta, jota ei tarvinnut sen suuremmin huomioida.

”Ehkä…”, Espanja mutisi kuskin viereiseltä paikalta ja katseli etsien ympärilleen. He kaksi olivat päätyneet samaan autoon vain siksi, että heidät kummatkin oli kutsuttu neuvotteluun Italian luo ja espanjalainen oli sattunut olemaan juuri Preussin seurana, joten Saksa oli tarjonnut hänelle kyytiä. Saksalainen kuitenkin jollain tasolla katui sitä päätöstään jo nyt. Espanja oli puhunut niitä näitä koko matkan ja heti, kun italialaiset radioasemat olivat alkaneet kuulua rajan ylityksen jälkeen, mies oli laulanut jokaisen kappaleen mukana ja erityisen innoissaan hän oli laulanut kaikki espanjankieliset kappaleet. Saksa, joka oli paljon tyytyväisempi saadessaan ajaa kaikessa rauhassa, alkoi olla jo hieman turhautunut. Onneksi he olisivat kuitenkin pian perillä. Tai olisivat, jos eivät olisi jääneet jumiin ruuhkaan.

”Mein Gott”, Saksa mumisi kun jälleen yksi hänen mielestään täysin hullu kuski pyyhkäisi kahden auton välistä ja kääntyi yksisuuntaisella tiellä väärään suuntaan melkein jättäen naarmut muutamaan muuhun autoon. Espanjakin näytti hieman pelästyneeltä, vaikka oli paljon tottuneempi italialaisen sekalaiseen liikennekulttuuriin ja omasi muutenkin saksalaista rennomman luonteen. He eivät kuitenkaan ehtineet puhua sen enempää, kun terävä koputus ikkunaan hätkähdytti kummankin.

”Ciao!” Italia huudahti ja heilutti kättään saadessaan valtioiden huomion. Hän hymyili eikä näyttänyt yhtään olevan huolissaan siitä, että seisoi keskellä liikennekaaosta. Hänen vierellään Romano seisoi kädet ristissä rinnallaan ja vain tuhahti, kun Espanja tervehti häntä iloisella hymyllä.

”Italia, mitä sinä…?” Saksa aloitti, mutta italialaisen innostunut puhetulva keskeytti hänet.

”Me olimme jo huolissamme siitä, missä te olette”, hän sanoi, vaikka Romano näytti kaikkea muuta kuin huolestuneelta, ”Saksa ei ole koskaan ennen ollut myöhässä. Mitä tapahtui? Miksi te ette liiku?” Italia näytti todella kummastuneelta, kun Saksa viittasi sekalaista liikennettä kohti.

”Liikenne on mahdoton”, hän sanoi pahoitellen, ”jäimme kiinni ruuhkaan.” Italia näytti vieläkin hämmentyneeltä ja Romano mutisi puoliääneen jotain mikä kuulosti hyvin paljon kritiikiltä saksalaisen ajotaitoja kohtaan.

”Mutta eihän tämä ole mitään!” Italia huudahti ja avasi sitten kuskinoven viittoen nopeasti Saksaa siirtymään ulos, ”minä voin ajaa meidät perille!” Koska Italia toimi todella nopeasti ja Saksa oli muutenkin jo valmiiksi hämmentynyt liikenteen vuoksi, Italia sai tahtonsa läpi ilman vastaväitteitä ja pian he istuivat kaikki neljä Saksan autossa. Italia istui kuskinpaikalla hyräillen tyytyväisenä radiosta soivan kappaleen tahtiin, Romano täysin hiljaa hänen vierellään ja Espanja sekä Saksa takapenkillä. Romano oli vastustanut sekä Saksan että Espanjan vieressä istumista, mutta hän ei ollut ottanut huomioon, että takapenkiltä espanjalainen sai helposti ujutettua käsivartensa hänen ympärilleen ja työnnettyä päänsä selkänojan yli.

”Minä en ymmärrä, mikä teillä kesti”, Italia mutisi päätään pudistaen ja iski jalkansa kaasupolkimelle ennen kuin Saksa ehti aavistaa hänen aikeensa. Auton moottori murahti ja italialainen näytti täysin tyytyväiseltä ohjatessaan autoa liikenteen seasta. Nopeusmittari kipusi helposti korkeammalle vain palatakseen äkkijarrutusten myötä takaisin alas. Saksa kiitti mielessään sitä henkilöä, joka oli keksinyt turvavyöt. Ilman sitä hän olisi lyönyt päänsä edessä olevaan penkkiin jo muutaman kerran.

”Ei tästä voi kääntyä”, hän huomautti, kun Italia jätti täysin huomiotta kääntymiskaistan ja sen sijaan vain pyöräytti auton minne halusi.

”Miksei voi?” Italia kysyi, mutta se ei kuulostanut siltä, että hän olisi halunnut vastauksen. Saksa vastasi kuitenkin.

”Koska liikennesäännöt kieltävät sen ja sinä et edes käyttänyt vilkkua”, hän selitti. He olivat nyt päässeet hiljaisemmalle tielle, joka kiemurteli jyrkästi kukkuloiden välissä. Mutkainen tie ja satasen kohdilla pyörivä nopeusmittarin viisari eivät kuitenkaan estäneet Italiaa kääntymästä osittain ympäri samalla kuin ohjasi autoa rennosti yhdellä kädellä.

”Mikä on vilkku?” hän kysyi ja katsoi saksalaista hämmentyneenä.

”Katso tietä!” Saksa huusi hänelle ja puristi penkkiään hieman kovempaa.

”Mutta ei täällä ole ketään muita”, Italia mutisi, mutta käänsi kuitenkin saksalaisen iloksi katseensa takaisin eteenpäin. Ehkä se johtui järjettömästä vauhdista tai sitten aika vain tuntui kuluvan nopeammin pelätessä, sillä he olivat pian perillä ja Italia hymyili iloisesti etsiessään parkkipaikkaa.

Paitsi, että sellaista ei ollut. Kadunvarret ja jokainen piha oli täynnä autoja jo valmiiksi, eikä heille ollut tilaa enää mistään. Italia ajoi muutaman korttelin ympäri, mutta pysäytti sitten auton keskelle tietä ja sammutti sen siihen paikkaan.

”Minä olen italialainen, minä voin parkkeerata minne vain”, hän totesi iloisesti hypätessään pois autosta. Myös Romano, joka oli koko matkan hätistellyt Espanjaa kauemmas, pakeni nopeasti paikalta, mutta kaksi jäljelle jäänyttä valtiota takapenkillä katsoivat toisiaan pitkään.

”Älä edes sano mitään”, Saksa lopulta totesi ja Espanja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi.


A/N: Osa Italian puheenvuoroista ovat suoria lainauksia todellisesta elämästä.

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 8.osa 11.8.
« Vastaus #16 : 11.08.2014 21:34:57 »
Tervetuloa takaisin!

Toi otsikko on ihana<3, siinä on huumoria ja jotenkin se on sarkastinen ja silti tosi suloinen yhtä aikaa, en osaa selventää asiaa paremmin.
Toinen virke oli mahtava, siis se että Saksa tunsi autot ja osaa ajaa sellaista mutta italian liikenne oli mahdoton jopa hänelle. Toisaalta koska Saksa pitää järjestyksestä ja säännöitä on tämä ihan ymmärrettävää, että sekalainen liikenne sotii Saksaa vastaan.

Onneksi paikalle saapui pikku Italia joka osasi ajaa oman maansa liikenteessä luontevasti ^_^
Tosin voi hetken olla turvaton olo kun puikkelehditaan liikenne viidakossa.


Liikennevalot ja kaikki muutkin yleensä toimivat merkit tiessä näyttivät olevan italialaisten mielestä pelkkää outoa koristetta, jota ei tarvinnut sen suuremmin huomioida.
=)

Espanja oli puhunut niitä näitä koko matkan ja heti, kun italialaiset radioasemat olivat alkaneet kuulua rajan ylityksen jälkeen, mies oli laulanut jokaisen kappaleen mukana ja erityisen innoissaan hän oli laulanut kaikki espanjankieliset kappaleet. Saksa, joka oli paljon tyytyväisempi saadessaan ajaa kaikessa rauhassa, alkoi olla jo hieman turhautunut. Onneksi he olisivat kuitenkin pian perillä. Tai olisivat, jos eivät olisi jääneet jumiin ruuhkaan.
Tässä taisi olla hermot hieman kirellä Saksa paralla,toinen vain yrittää viihdyttää itseään <3



”Ei tästä voi kääntyä”, hän huomautti, kun Italia jätti täysin huomiotta kääntymiskaistan ja sen sijaan vain pyöräytti auton minne halusi.

”Miksei voi?” Italia kysyi, mutta se ei kuulostanut siltä, että hän olisi halunnut vastauksen. Saksa vastasi kuitenkin.

”Koska liikennesäännöt kieltävät sen ja sinä et edes käyttänyt vilkkua”, hän selitti. He olivat nyt päässeet hiljaisemmalle tielle, joka kiemurteli jyrkästi kukkuloiden välissä. Mutkainen tie ja satasen kohdilla pyörivä nopeusmittarin viisari eivät kuitenkaan estäneet Italiaa kääntymästä osittain ympäri samalla kuin ohjasi autoa rennosti yhdellä kädellä.

”Mikä on vilkku?” hän kysyi ja katsoi saksalaista hämmentyneenä.
Niin no tuossa kohtaa itse olisin paniikissa ja kiljuisin pysähtymis käskyjä. Onneksi Saksa ja Espanja ovat liiemmin tottuneet sielunkumppaniensa ajotyyliin tai jos eivät tottuneet niin oppineet kestämään sen .

”Minä olen italialainen, minä voin parkkeerata minne vain”, hän totesi iloisesti hypätessään pois autosta. Myös Romano, joka oli koko matkan hätistellyt Espanjaa kauemmas, pakeni nopeasti paikalta, mutta kaksi jäljelle jäänyttä valtiota takapenkillä katsoivat toisiaan pitkään.
Rpesin tässä nauramaan, samalla teki mieli lyödä silti kädellä otsaan tuolle järkevyydelle.
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 8.osa 11.8.
« Vastaus #17 : 12.08.2014 14:49:05 »
Kuolotar: Kiitos! Miten ihmeessä sä jaksat kirjottaa kommentteja näin nopeasti?
Minulle annettiin mahdollisuus lainata autoa, jotta pääsisin itse minne haluan, ja sitten kaikki olivat kummastuneilta, kun kieltäydyin jyrkästi edes kokeilemasta, miltä tuntuu ajaa Italiassa...


Käyttömalli 9: Oman elämänsä selviytyjä

Saksa teki töitään hiljaisuuden vallitessa. Hän istui työpöytänsä ääressä selkä suorana ja sormet liikkuen nopeasti kannettavan tietokoneen näppäimistöllä. Tietokoneen lisäksi hänen pöydällään oli pieni kasa sekalaisia papereita, kynä muistiinpanoja varten ja kehystetty valokuva hänestä ja Italiasta. Saksa muisti hyvin sen päivän, vaikka ei tiennytkään kuka kuvan oli ottanut. Italia oli tuonut sen valmiina kehyksissä hänen pöydälleen, joten saksalainen oli vain olettanut, että joku italialaisen kansalaisista oli sattunut näkemään heidät ja ikuistanut sattumalta kamerallaan.

He olivat olleet rannikolla Adrianmeren äärellä. Kumpikin oli ollut viimeiset viikot kiireisiä, joten he olivat itse asiassa nähneet sinä päivänä ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Italia oli ollut iloinen itsensä koko päivän ja kiskonut saksalaisen mukaansa milloin minnekin sitä vauhtia, että Saksa oli vain antanut hänen viedä ja nauttinut italialaisesta elämäntyylistä. Kuvassa aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, meri oli hohtavan sininen ja Italia nauroi painaessaan suukon saksalaisen poskelle. Huolimatta siitä, että Saksa keskittyi työhönsä, hänen silmänsä eksyivät valokuvaan vähän väliä ja muutaman kerran hän hipaisi sormillaan sitä kohtaa poskellaan, johon italialaisen huulet olivat koskettaneet. Aivan kuin hän tuntisi niiden kosketuksen vieläkin.

Pieni piippaus koneelta herätti Saksan huomion taas ja hän rypisti kulmiaan hämmentyneenä ennen kuin tajusi, että oli jossain välissä jättänyt facebookin auki koneelle. Hän ei ollut sosiaalisen median suurkäyttäjä, joten oli aivan ymmärrettävää että välillä hän unohti että se oli edes auki. Yleensä häntä ei edes häiritty sitä kautta. Italia ilmestyi paikalle, jos halusi jotain tai tarvitsi seuraa, ja Preussista oli paljon mukavampaa olla kertomatta veljelleen mitään siltä varalta, että Saksa joku päivä oikeasti käräyttäisi hänet poliisille tai puolustusvoimille, eikä muut valtiot yleensä vaivautuneet ottamaan häneen yhteyttä ennen kuin kaikki olisi jo valmiiksi päin mäntyä.

Saksa totesi voivansa pitää lyhyen tauon ja klikkasi uteliaana facebookin auki näytön alalaidasta. Hän oli vieläkin yllättyneempi nähdessään, kuka oli lähettänyt hänelle viestin.

Antonio Fernandez Carriedo Hei Saksa! Katso!

Viestin perässä oli linkki, jota saksalainen tarkkaili hetken epäilevästi ennen kuin viimein klikkasi sitä. Sivun latauduttua hän löysi itsensä youtubesta ja katsomassa videota, joka oli otsikoitu nimellä ”Espanjan talo 6.5.2014”. Teksti sivun ylälaidasta kertoi hänelle, että kyseinen video oli salattu ja nähtävissä vain linkin saanneille. Video näytti aivan turvakameran kuvaamalta, mutta huolimatta hieman epätarkasta kuvasta ja harmaan vallitsevista sävyistä, Saksa tunnisti kuvasta Espanjan talon sisätiloja. Kamera oli sijoitettu ovelasti niin, että yhdestä kuvakulmasta näki sekä eteisen että osan olohuonetta ja keittiötä. Pieni kello kuvan alalaidasta kertoi sekuntien kulumisesta vaikka kuvassa ei tapahtunut mitään. Saksa aikoi jo sulkea sivun ja unohtaa koko jutun, kun videolta kuului pieni kolaus ja ovi avautui.

Espanja!” Romanon tuttu ääni huusi ärtyneenä, ”Espanja, missä sinä luuhaat?” Kukaan ei vastannut italialaiselle, joka varmuuden vuoksi kuunteli hetken tarkasti pää kallellaan ennen kuin totesi ettei espanjalainen ollut kotona.

Idiootti. Ovi oli auki”, Romano totesi ja tömisteli olohuoneeseen, ”joku vielä ryöstää sinut, Espanja.” Hetken Romano näytti penkovan jotain olohuoneesta ja vilkuili puolihuolimattomasti pöydällä lojuvan lehden läpi ennen kuin siirtyi keittiöön penkomaan jääkaappia. Hän löysi nopeasti muutamia leivoksia, joista yhden hän työnsi suuhunsa ja loput paperiin käärittynä taskuunsa. Samalla hän nappasi mukaansa myös muutaman pakasterasian, jotka epäilemättä sisälsivät jotain syötävää. Kaappia tyhjentäessään Romano yllättävä kyllä hyräili itsekseen ja mutisi samalla siitä, miten huolimaton Espanja oli jättäessään oven lukitsematta. Kuka vain voisi tulla sisään ja tyhjentää idiootin talon. Tietenkään italialainen ei huomioinut ollenkaan sitä, että itse asiassa hän itse tyhjensi espanjalaisen kaappeja kovaa vauhtia.

Idiootti ei kuitenkaan tarvitse tätä kaikkea”, Romano totesi ääneen lyödessään kaapin oven kiinni ja kannatellessaan sylissään korkeaa astia pinoa. Kävellessään olohuoneen ohi hän pysähtyi hetkeksi sivupöydän luokse ja hetken harkinnan jälkeen asetti yhden pöydällä lojuneista kirjoista kasan päällimmäiseksi ja tyhjensi samalla Espanjan ruokavara kolikkopurkin takkinsa taskuun vailla hetkenkään epäröintiä. Sen jälkeen hän asteli ovesta ulos ja Saksa kuuli kuinka lukko kilahti kiinni. Tähän kaikkeen kului vain muutama minuutti ja hetken hiljaisuuden jälkeen video päättyi jättäen saksalaisen hämmentyneeksi. Hän siirtyi takaisin facebookiin, jossa Espanja odotti hänen vastaustaan.

Ludvig: Mikä oli tämän tarkoitus?
Antonio Fernandez Carriedo: Eikö Roma olekin suloinen? Hän oli huolissaan, että joku ryöstäisi minut.
Ludvig: Hän ryösti sinut.
Antonio Fernandez Carriedo: Hän vain lainasi
Ludvig: Selvä, miten vain. Oliko tällä jokin tarkoitus?
Antonio Fernandez Carriedo: Oli! Näetkö, miten selviytyjiä italialaiset ovat? He käyttävät aina tilaisuuden hyväkseen ja ovat todella kohteliaita. Roma lukitsi ovenkin, vaikka olin unohtanut sen.
Ludvig: Selvä.
Antonio Fernandez Carriedo: Tosin oli unohtanut avaimetkin. Mutta onneksi Romalla oli vara-avain!

Saksa pudisti päätään hitaasti ja palasi sitten takaisin töihinsä vilkaistuaan ensin pöydänkulmalla olevaa valokuvaa vielä kerran. 


A/N: Koska italialaiset pärjäävät aina ja ovat ystävällisiä. Tämä pätkä saattaa vaikuttaa hieman sarkastiselta, mutta sen ei ollut tarkoitus olla sitä.
Suurin kysymys on, kuka asensi videokameran Espanjan taloon ja kuka otti valokuvan Saksasta ja Italiasta...?

Vyra

  • Vieras
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 9.osa 12.8.
« Vastaus #18 : 13.08.2014 10:53:51 »
Wou, näitä on jo kymmenen! Bileet!

Edellisestä en pitänyt niin paljoa, mutta tämä onnistui minusta todella nätisti. Seuraavakin on minusta kiva.


Käyttömalli 10: Salainen agentti

Italia oli yllättävästi todella taitava hiiviskelyssä.

Kuka tahansa olisi voinut helposti olettaa, että yleensä äänekäs ja erittäin aktiivinen mies ei olisi koskaan pystynyt niin paljon keskittymistä ja hiljaisuutta vaativaan työhön, mutta itse asiassa Italia oli todella hyvä pysymään huomaamatta jos vain halusi. Hän vain sattui haluamaan sitä äärimmäisen harvoin.

Oli kuitenkin yksi asia, jonka kanssa hän harjoitti taitojaan säännöllisesti ja juuri sitä hän oli sillä hetkellä tekemässä.

Italia liikkui varoen ja hänen jokainen liikkeensä oli täysin harkittu ja äänetön, jotta hän ei vain herättäisi nukkuvaa veljeään. Yö oli lähes hiljainen, kuunvalo tulvi sisään avonaisesta ikkunasta valaisten huonetta juuri tarpeeksi, jotta italialainen näki ympärilleen. Ei sillä, että hän olisi tarvinnut valoa, hän muisti oman huoneensa sisustuksen tarpeeksi hyvin ilmankin.

”Buonanotte, fratello”, hän sanoi matalalla äänellä ja siirsi peiton kulmaa paremmin, jottei Romanon paljas niska ottaisi kylmää ikkunasta. Vanhempi italialainen mumisi jotain ja veti tyynyn syliinsä, muttei herännyt tai edes havahtunut.

”Mm… Tonio…”, Romano mumisi ja hieroi kasvojaan tyynyä vasten huokaisten onnellisena. Italialla tuli kiire työntää kätensä suuhunsa, ettei olisi vahingossa naurahtanut. Hänen täytyisi niin muistaa joku päivä kertoa Espanjalle tarkalleen, mitä hänen veljensä oikein puhui unissaan. Espanjalainen olisi ikuisesti kiitollinen hänelle siitä tiedosta.

Mutta nyt ei ollut sen aika. Italia käveli hiljaisin askelin ovelle ja sulki sen varoen perässään. Ei kulunut kauaakaan, kun hän oli jo ulkona ja matkalla kohti määränpäätään.

Tuttu pihatie oli helppo kulkea jopa pimeässä ja puista pudonneet lehdet kahisivat hieman italialaisen jaloissa, kun hän asteli hymyillen taloa kohti. Kaksi Saksan koirista makasi oven edessä ja toinen niistä nosti päätään varoittavasti havaitessaan Italian, mutta se ei haukahtanut varoitusta vaan heilautti häntäänsä tunnistaessaan miehen. Kolmaskin koirista liittyi joukkoon takapihalta ja Italia silitti niitä hetken leperrellen hiljaa kehuja siitä miten hienoja koiria he kaikki olivat. Sitten hän kaivoi kaulassaan roikkuvan avaimen esille. Saksa aina lukitsi ovensa yöksi, mutta onneksi Italialla oli nykyään vara-avain. Lukon tiirikointi oli aina vienyt niin kauan ja avaimen kanssa kaikki oli helpompaa.

Koirat jäivät ulos italialaisen astuessa sisään pimeään taloon. Valon puute ei kuitenkaan haitannut sillä Italia tunsi tämän talon lähestulkoon yhtä hyvin kuin omansakin. Hän hymyili itsekseen kulkiessaan kohti yläkertaan johtavia portaita, mutta hänen takaansa ilmestyi käsi, joka tarttui kiinni hänen paidastaan ja kiskaisi hänet nurkan taakse. Italia esti viime hetkellä itseään kiljaisemasta, kun taskulampun aivan liian kirkas valo sokaisi hänet.

”Ai, Italia”, tuttu ääni sanoi ja valo käännettiin pois hänen silmistään, ”hiipimässä taas velipojan sänkyyn?”

”Hei, Gil”, italialainen vastasi iloisena siitä, että hänen löytäjänsä ei ollut kukaan pelottavampi, ”miten sinä huomasit minua?” Preussi naureskeli hiljaa.

”Mahtava minä olen juuri hiipimässä ulos”, hän totesi myöntäen, että oli törmännyt italialaiseen pelkästään sattumalta, ”Fra, Tonio ja minä aiomme tuhlata koko yön johonkin parempaa kuin nukkumiseen, heh he.”

”Aha, pitäkää hauskaa”, Italia toivotti iloisena ja muisti sitten veljensä, ”ai niin, fratello puhui taas Espanjasta unissaan. Se oli todella suloista. Kerro hänelle terveisiä.” Preussi kohotti toista kulmaansa ja virnisti leveästi.

”Vai puhui hän?” mies totesi, ”mielenkiintoista. Okei Ita, mene sitä pitämään West kiireisenä niin minä menen kertomaan ilouutiset Toniolle.” Italia nyökkäsi tottelevaisesti, vaikka ei ymmärtänytkään miksi hänen pitäisi pitää saksalainen kiireisenä. Hän aikoisi vain nukkua miehen vieressä ja Saksa nukkuisi myös, miten se tekisi saksalaisen yhtään sen kiireisemmäksi? Italia ei ehtinyt kuitenkaan kysyä, koska Preussi hävisi nopeasti paikalta ja italialainen totesi, että hänen olisi paras mennä nukkumaan. Tämä hiiviskely alkoi tehdä hänet jo todella väsyneeksi ja pelkkä ajatus valmiiksi lämpimästä sängystä ja saksalaismiehen rauhallisesta sydämensykkeestä, kun Italia painoi päänsä hänen rintaansa vasten, sai miehen haukottelemaan. Hän kiipesi nopeasti yläkertaan ja avasi oikean oven löytäen ilokseen saksalaisen syvästä unesta. Täysin epäröimättä Italia riisui vaatteensa ja käpertyi tyytyväisenä peiton alle Saksan vierelle.

*****

”Guten Morgen, West!” Preussi huusi niin lujaa kuin keuhkoista lähti ja löi Saksan makuuhuoneen oven auki nauraen.

”Mein Gott, Preußen!” Saksa huusi takaisin hätkähtäen suoraan ylös unesta.

”Ei aivan, mutta lähelle”, Preussi vastasi naureskellen, ”Tonio käski sanoa, että italialaiset ovat todella hyvä hiipimään ja tekemään kaikenlaisia salaperäisiä asioita. Hän ei ehtinyt itse paikalle kertomaan sitä, koska hän on hieman liian kiireinen ’tomaattinsa’ kanssa.” Sen sanottuaan Preussi löi oven kiinni ja häipyi ryminällä alakertaan.

”Mitä ihmettä?” Saksa sanoi ääneen silti aivan liian unessa tajutakseen, miksi ihmeessä hänen veljensä oli katsonut aiheelliseksi rynnätä hänen huoneeseensa keskellä aamua. Sitten mies tajusi, ettei hän ollut yksin. Välimeren auringon ruskettama käsivarsi lepäsi hänen vieressään ja katosi peiton alle. Saksalainen huokaisi hiljaa ja nosti sitten peittoa paljastaen tutun italialaisen nukkuvat kasvot.

”Italia”, hän totesi ääneen, ”sinä voisit myös ihan vain kysyä.” Italia oli liian syvällä unessa vastatakseen, mutta miehen toinen käsi haparoi hetken selvästi etsien jotain. Saksa hymähti ja asettui takaisin selälleen antaen Italian tehdä mitä halusi. Pian mies löysikin saksalaisen ja tyytyväisenä huokaisten käpertyi hänen kylkeensä. Saksa taputti hänen hiuksiaan ja vajosi itsekin pian taas uneen.


A/N: Jos joku on koskaan ihmetellyt, miksi Romano ja Italia tuntuvat miun fikeissä olevan välillä omissa kodeissaan mutta sitten kuitenkin yhdessä samassa, se johtuu siitä että mun mielestä heillä kummallakin on omat asunnot, mutta italialaiset ovat laumaeläimiä joten he usein hengaavat kahdestaan (silloin kuin eivät ole rakast... Saksan tai Espanjan luona). Niin on paljon hauskempaa!

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Hetalia: Italialaisen käyttöopas // K-7, 10.osa 13.8.
« Vastaus #19 : 13.08.2014 22:24:22 »
No niin nyt kommentoimaan!

Toi video juttu oli toimiva, mikäs parempi tapa havanollistaa jonkun käytöstä kun kuvaa ja tallentaa lajille tyypillistä käyttäytymistä, (kaikki luonto dokumentit ovat hyviä esimerkkejä). Tosin tosta saa kuvan että Antonion lempi puuhaa on Romanon elämän ikuistaminen joko omaan mieleensä tai sitten säilyväille diki muistille. Tästä viisastuneena kannattaa tarkistaa talo piilokameroiden varalle.

Sitten tästä toisesta osasta! Salaperäinen hiipiminen antoi ihanan jännittävän alun ja ficci päättyikin tosi söpösti  ;)
Pidin tästä se oli tosi söpö, tuo tiirikointi oli ihana kohta varsinkin kun ajatuksena oli päästä nukkumaan rakkaan luokse, onneksi Italia oli hankkinut vara avaimen sillä on varmasti rankkaa tiirikoira vain sen vuoksi että pääsee nukkumaan toisaalta Italialla oli motiivi!  Romano oli supersöpö kun puhui Espanjasta unissaan ;) . Unissa puhuminen on siitä kamalaa ettei itse ole tietoinen siitä että on puhunut ja aamulla on kamalaa jos on sattunut möläyttämään jotain minkä olisi halunnut pitää itsellään.



eikä muut valtiot yleensä vaivautuneet ottamaan häneen yhteyttä ennen kuin kaikki olisi jo valmiiksi päin mäntyä.
No hyvähän se on että siinä vaiheessa ymmäretään hälyttää joku korjamaan sotkut.

Ludvig: Mikä oli tämän tarkoitus?
Antonio Fernandez Carriedo: Eikö Roma olekin suloinen? Hän oli huolissaan, että joku ryöstäisi minut.
Ludvig: Hän ryösti sinut.
Antonio Fernandez Carriedo: Hän vain lainasi
Ludvig: Selvä, miten vain. Oliko tällä jokin tarkoitus?
Antonio Fernandez Carriedo: Oli! Näetkö, miten selviytyjiä italialaiset ovat? He käyttävät aina tilaisuuden hyväkseen ja ovat todella kohteliaita. Roma lukitsi ovenkin, vaikka olin unohtanut sen.
Ludvig: Selvä.
Antonio Fernandez Carriedo: Tosin oli unohtanut avaimetkin. Mutta onneksi Romalla oli vara-avain!
Niin rakkaus on sokea <3, ja Antonio taitaa olla aika sokea pikku Romanon tekemisille, tai näkee kaiken vain positiivisena ^_^

”Mm… Tonio…”, Romano mumisi ja hieroi kasvojaan tyynyä vasten huokaisten onnellisena. Italialla tuli kiire työntää kätensä suuhunsa, ettei olisi vahingossa naurahtanut. Hänen täytyisi niin muistaa joku päivä kertoa Espanjalle tarkalleen, mitä hänen veljensä oikein puhui unissaan. Espanjalainen olisi ikuisesti kiitollinen hänelle siitä tiedosta.
supersuloista! <3

”Mahtava minä olen juuri hiipimässä ulos”, hän totesi myöntäen, että oli törmännyt italialaiseen pelkästään sattumalta, ”Fra, Tonio ja minä aiomme tuhlata koko yön johonkin parempaa kuin nukkumiseen, heh he.”

”Aha, pitäkää hauskaa”, Italia toivotti iloisena ja muisti sitten veljensä, ”ai niin, fratello puhui taas Espanjasta unissaan. Se oli todella suloista. Kerro hänelle terveisiä.” Preussi kohotti toista kulmaansa ja virnisti leveästi.
Niin yöllä keksii aina parempaakin tekemistä kuin nukkuminen, ja sitä paitsi maailma näyttää mielenkiintoisemmalta yöllä.
 
”Ei aivan, mutta lähelle”, Preussi vastasi naureskellen, ”Tonio käski sanoa, että italialaiset ovat todella hyvä hiipimään ja tekemään kaikenlaisia salaperäisiä asioita. Hän ei ehtinyt itse paikalle kertomaan sitä, koska hän on hieman liian kiireinen ’tomaattinsa’ kanssa.” Sen sanottuaan Preussi löi oven kiinni ja häipyi ryminällä alakertaan.
Aww,preussista tuli viestipöllö!

”Italia”, hän totesi ääneen, ”sinä voisit myös ihan vain kysyä.” Italia oli liian syvällä unessa vastatakseen, mutta miehen toinen käsi haparoi hetken selvästi etsien jotain. Saksa hymähti ja asettui takaisin selälleen antaen Italian tehdä mitä halusi. Pian mies löysikin saksalaisen ja tyytyväisenä huokaisten käpertyi hänen kylkeensä. Saksa taputti hänen hiuksiaan ja vajosi itsekin pian taas uneen.
Áwww
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!