Kirjoittaja Aihe: Audentes fortune iuvat (Onni suosii rohkeaa) | HD | K-11  (Luettu 2753 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Diclaimer: Rowling omistaa Potterversumin ja sen hahmot. En saa tästä taloudellista hyötyä.
Author: It's meh Odoshi

Title: Audentes fortune iuvat (latinaa, suomeksi: Onni suosii rohkeaa)
Genre: hieman angstista pohdintaa, romantiikka
Paring: Draco/Harry
Raiting: K-11 (sanokaa, jos tarvitsee korkeammaksi)
Warning: Puhutaan isän julmuudesta, mainitaan kuolema.
Summary: "Kaikki on ihan hyvin, vaikka jopa jouluna ajatukset kiertelevät ja kaartelevat mielessäni. Onnellisuuden kuvan heijastuessa jäästä, kylmistä silmistäni, sinun kuvajaisesi. Onni suosii rohkeaa, niin minä uskoin."
A/N: Finiläisille oikein hyvät jouluntoivotukset, tämä on lahjani teille! (: H/D:tä en oikeastaan kirjoita kuin hyvin harvoin, mutta parituksesta saa kiittää facebookin epävirallista finiläisten offaus-ryhmää, jossa tuli lupailtua hoodeen kirjoittamista. Ootte ihania! Ja tosiaan Draco on kertojana!



Audentes fortuna iuvat
(Onni suosii rohkeaa)


Katselen ulos ikkunasta antaen ajatuksieni kulkea rauhalliseen tahtiin kuin lumihiutaleet, jotka laskeutuivat peittemään maan valkoisuudellaan. Olin aina halunnut vierelleni jonkun, joka ymmärtäisi minua; elämääni, menneisyyttäni, tavoitteitani. Ehkä en koskaan myöntänyt sitä kenellekään, mutta toivoin silti, että henkilö, jonka valitsin osaisi ymmärtää. Astoria ei ymmärtänyt, ei koskaan, mutta ei ymmärtänyt Potterkaan. Tuossa se kuitenkin istui, nahkasohvan päädyssä katsellen minua noilla vihreillä silmillään kuin ymmärtäen.

Elämässäni on tapahtunut asioita, joita Potter ei ymmärtänyt nyt, eikä tulisi koskaan ymmärtämään. Hänellä ei ehkä ollut vanhempia, kuten minulla, mutta hän eli elämäänsä tietäen heidän rakastaneen. Hän ei ymmärtänyt sellaisia asioita kuin, mitä oli tulla vanhempiensa vihaamaksi. Isäni, Lucius, antoi minut Pimeyden lordille pelastaakseen oman henkensä. Hän sanoi, ettei saattanut vastustaa Pimeän lordin käskyä, pyyntöä saada minut vastaan rangaistusta, mutta entä Potterin vanhemmat? He uhrasivat oman henkensä ainoan poikansa vuoksi sen samaisen Lordin edessä todistaen rakkautensa. Potterin vanhemmat olivat rohkeita, toisinkuin oma perheeni. Se rohkeus rinnastui myös Harryyn, siinä missä minuun pelkuruus. Ellei Harry olisi ollut rohkea me emme olisi nyt tässä; minä en olisi uskaltanut. Olin henkeni velkaa hänelle, mutta silti en ollut tarpeeksi rohkea tervehtimään nyökkäystä suuremmin; en pystynyt siihen niiden kaikkien vuosien jälkeen joina olimme inhonneet, ehkä jopa vihanneet toisiamme. En edes ymmärtänyt silloin, miksi Harry pelasti minun mitättömän henkeni, joka ei kelvannut edes isälleni.

Kaikki oli alkanut niin omituisesti, kun tapasimme (kuten jokainen vuosi syyskuun ensimmäisenä) jälleen kerran laiturilla yhdeksän ja kolme neljännestä. Minä olin kaksin Scorpiuksen kanssa, hän vanhimman poikansa sekä vanhan kunnon Weesel-been  ja Grangerin. En tervehtinyt vaan käänsin katseeni punaisena hohtavaan junaan, kun kuulin takaani sen tutun (niin ärsyttävän) äänen;

”Draco”, hän kutsui minua etunimeltä ensimmäistä kertaa.
”Potter”, vastasin tylysti takaisin. Hän ei tulisi olemaan minulle koskaan muuta kuin Potter, ajattelin vielä silloin.

Juttelimme hetken ja muistan hänen kysyneen, miksi olin yksin. Pyysi vierailemaan Godricin notkossakin joskus ja kertoi Weasleyn tytön lähteneen. En ollut varma, miksi silloin suostuin pyyntöön, ehkä halusin vain puhua jollekin ja tiesin maailmanpelastaja Potterin kuuntelevan.

Meni aikaa, mutta tapaamisistamme alkoi tulla pikkuhiljaa säännöllisiä, eikä Potter koskaan ymmärtänyt minun ajatuksiani sen paremmin kuin opiskeluaikoinakaan. Hänen seuransa kuitenkin rauhoitti; hän kuunteli ja nyökkäsi juuri oikealla hetkellä. Hän kertoi omasta elämästään, Weesel-beestä ja Grangerista.

Ja niin siinä vain kävi; meistä tuli pariskunta; perhe. Rakastuimme, oikeasti. Aivan eri tavalla kuin koskaan Astorian kanssa tai niiden lukuisien tyttöjen, joiden kanssa seurustelin kouluaikoina. Harrykin välitti minusta, vaikkakaan en uskaltanut koskaan kysyä olinko lähellekään niin tärkeä kuin hän oli minulle.

Takkatulesta kuuluva räksähdys pudottaa minut omista ajatuksistani hetkeksi ja huomaan Harryn heittävän takkaan muutaman puukalikan lisää. Liekki oli jo lähes sammunut, vaikka se vielä hetki sitten roihusi niin koreana.  Käännän katseeni ja huomaan vihreiden silmien tuijottavan minua jälleen uteliaina, kysyvinä.

”Onko kaikki hyvin, Draco?”

Nyökkään vastaukseksi. Kaikki on ihan hyvin, vaikka jopa jouluna ajatukset kiertelevät ja kaartelevat mielessäni. Onnellisuuden kuvan heijastuessa jäästä, kylmistä silmistäni, sinun kuvajaisesi. Onni suosii rohkeaa, niin minä uskoin. Ja vaikket sinä ymmärtänytkään minua, kuten tahdoin olit rohkea – ja sinun kanssasi saatoi itsekin tuntea pienen rohkeuden kipinän sydämessäni, antaa onnentunteen lämmittää.

Jälleen käännän katseeni ikkunaan ja lumiseen pihamaahan, jäätyneelle järvelle ja sen yli horisonttiin. Harryn hivuttauduttua lähemmäksi, tunnen kädet ympärilläni ja huulet niskassani hänen painaessa päänsä omaani vasten. Meidän ei tarvitse puhua ymmärtääksemme toisiamme ja joskus hiljaisuus on vain hyväksi. Antaa ajatuksien leijailla kuin lumihiutaleet lasiruudun takana ja antaa tuulen kuljettaa ne kauas jäätyneen järven yli.

”Haluaisitko jo yhden joululahjoistasi?” Harry kysyy ja käännyn katsomaan hänen toispuoleista hymyään ja tuikkivia silmiä. Pudistan päätäni: ”Jouluaatto on vasta huomenna.” Harry katsoo minua hieman pettyneenä ja kysyvänä saaden minut naurahtamaan.
”Voisin kuitenkin antaa sinulle jo erään lahjan, joka ei sovi lapsien nähden... avattavaksi”, toispuoleinen virnistykseni saa Harryn hymyilemään ja näykkään hänen alahuultaan odottaen hyväksyvää vastausta. Oletan suudelman olevan hyväksyvä vastaus.
”Hyvää joulua, rakas”, kuiskaan vasten hänen huuliaan.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Kuurankukka

  • Onnenhileet
  • ***
  • Viestejä: 865
  • T'hy'la
Vs: Audentes fortune iuvat (Onni suosii rohkeaa) | HD | K-11
« Vastaus #1 : 25.12.2011 01:42:02 »
Hei! Aivan ensimmäisenä haluan hehkuttaa ficin onnistunutta otsikkoa, latinankielisiin otsikkoihin en itse ainakaan kovin usein törmää, ja juuri tämä kyseinen lause (Onni suosii rohkeaa) on jotenkin jännästi käsittämättömän hieno ihan muuten vaan. Teki heti mieli tulla katsomaan, että mitä tällaisen kivan otsikon takaa paljastuu. Ja sehän on tarkoituskin. En yleensä itse tykkää vieraskielisistä otsikoista ficeissä, mutta tässä se todella toimi ja oli tavallaan omanlaisensa yksityiskohta. Lause kuvastaa hyvin ficcsi kokonaisuutta eikä siis tunnu mitenkään puskasta repäistyltä.

Parituksesta sen verran, että suhtaudun siihen vähän epäilevästi. Olin silti hirmuisen utelias tuon otsikon takia, ja nyt on pakko todeta että se on ihan täydellinen Harrya ja Dracoa ajatellen. Draco oli tässä varsin hyvin oma itsensä, ei ole ollenkaan vaikea kuvitella tuollaisia ajatuksia hänen päähänsä. Heikko ehkä, mutta onneksi Harry oli sitä rohkaisemassa. Pidin tämän realistisuudesta siinä mielessä, ettei Hary ollut Dracon mielestä aivan täydellinen. Ja tuo herrojen suhde oli tässä varsin toimiva, vaikka jäinkin miettimään lähinnä sitä, miten Draco Astoriasta erosi sekä muita samankaltaisia pikkuseikkoja... Ihan hyvä kuitenkin, ettet selittänyt liikaa suhteen syttymisestä, vaan keskityit varsinaiseen hetkeen. Weesel-bee oli muuten hauska pikku yksityiskohta, repesin sille oikeasti ääneen :D

Yksi asia, mistä tässä pidin oli tapasi kuvata tilannetta. Kuvailua oli minusta juuri sopivasti, ei aivan älyttömän paljon, mutta just silleen että tilanteeseen pääsi hyvin mukaan. Ihan erityisesti rakaistuin kuvaukseesi talvesta, joukosta siis löytyi pari lausetta jotka oli ihan oikeasti helmiä. Oli tämä kyllä muutenkin hyvä ficci, surullinen, mietiskelevä ja ihanan romanttinen samaan aikaan. Ja nyt ärsyttää, kun ajatus katkesi ihan täysin enkä tiiä mitä sanoa. Ehkä ihan lyhennettynä sen että tämä oli tosi kiva ficci, jossa mikään ei tökkinyt ja jota oli mukava lueskella näin joulun aikaan. Tämä myös tarjosi ihan kaivattua vaihtelua niihin Harry/Dracoihin, joita olen viimeaikoina yrittänyt lukea. Niin ja ehkä se vielä, että minäkertoja sopi tähän varsin hyvin ja että tuo loppu oli kliseisyydestään huolimatta ihana. Kiitokset tästä ja hyvät joulut itsellesi :)

Einmal ist keinmal


Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Vs: Audentes fortune iuvat (Onni suosii rohkeaa) | HD | K-11
« Vastaus #2 : 25.12.2011 13:46:33 »
Kuurankukka, tiedän tunteen, kun H/D parituksena epäilyttää. :D En itsekään pahemmin hoodeeta kirjoita, saati sitten lue (paitsi Zachyn Russian roulette tulee kyllä täydellisenä poikkeuksena, samoin Ketun H/D ficit). On se kuitenkin välillä ihan mukava paritus ja kuten otsikosta jo sanoitkin niin hyvä, että se on sopinut. Teksti rakentui oikeastaan koko otsikon ympärille; ensin otsikko sitten tarina. Latina on todella kaunis kieli ja etsiessäni latinaksi sitaatteja/aforimismeja löytyi tämä helmi. Ihana kuulla, että tekstikin on miellyttänyt. :)
Kiitokset siis todella paljon kommentista!  :-*
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Fírinne

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 231
Vs: Audentes fortune iuvat (Onni suosii rohkeaa) | HD | K-11
« Vastaus #3 : 01.11.2012 19:24:40 »
Todella kiva ficci! Pidin todella paljon! Todella hyvin keksitty tuo alku missä he tapaavat!
Lainaus
-ja sinun kanssasi saatoi itsekin tuntea pienen rohkeuden kipinän sydämessäni, antaa onnentunteen lämmittää.
Tuo kohta oli niin ihana! Kiitoksia ihanasta ficistä!
You can run but you can’t hide
Time won’t help you
Cause karma has no deadline

Bring Me The Horizon - True Friends

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Vs: Audentes fortune iuvat (Onni suosii rohkeaa) | HD | K-11
« Vastaus #4 : 31.08.2014 00:38:07 »
Mara, kiitos kommentistasi! Siitä on jo aikaa, enkä tiedä, miten kommentti on voinut jäädä minulta vastaamatta... Pahoittelen! Avattuani tämän ficin pitkästä aikaa uudestaan ja huomattuani kommenttisi tuli hyvä mieli, kuten aina kommenteista! :)
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”