Kirjoittaja Aihe: Tuuleksi taivaan rantaan (sallittu)  (Luettu 2637 kertaa)

mustanallekarkki

  • ***
  • Viestejä: 60
  • Epäaktiivinen
Tuuleksi taivaan rantaan (sallittu)
« : 01.03.2008 21:20:12 »
Title: Tuuleksi taivaan rantaan.
Author: mustanallekarkki
Pairing: nope
Rating: Sallittu
Fandom: Myself?
Genre: Humor (enpä tiedä muutakaan kategoriaa..)
Disclaimer:  *olankohautus*
Beta: mustanallekarkki
Warnings: Ei ole?
Summary: Ne päästää mut saksaan ihan yksin!
A/N: Give me some better ideas, or i write this kind of shit. Challenges would be quite nice...

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tummia pilviä ja synkkä taivas.
Nalle seisoo ja katselee.
Kaikilla on niin kova kiire. Tänne, pois ja muualle.
Juoksevia ihmisiä, huutoja ja melua.
Nalle kietoo villatakin tiukemmin ympärilleen.
Suuret koneet näkyvät ikkunoiden läpi.
Katon lasi heijastaa lähteviä.
Täällä on ihan yksin. Aikuisten maailmassa.
Jossa kaikki vain juoksevat yksin.
Kuka aikuista pitää kädestä kun pelottaa?
Entä jos en tiedä minne mennä ja mitä tehdä?
Nalle istuu hiljaa syrjässä muista.
Miksi aina on kiire? Eikö koskaan voi odottaa?
Eikö kaiken voisi saada myöhemminkin, rauhassa, vaikka huomenna?
Kun viimein on aika lähteä, niin tekee mieli kääntyä ympäri.
Mennä kotiin ja unohtaa koko asia.
Mutta minä lupasin, muistuttaa Nalle itseään.
En minä voi nyt mennä, minulta odotetaan niin paljon.
Nalle seuraa muita, sillä pitäähän tämä tehdä.
Tätä ne minulta haluavat.
Mutta mitäs minä haluan? Kyselee tyttö itseltään.
Nalle on ihan hukassa.
Missä kaikki ovat? Ystäviä ei enää näy.
Onko silloin aikuinen kun pärjää yksin? Ei hän tiedä.
Vieraita kieliä ja kasvoja ympärillä.
Nyt pitää mennä, Nalle löytää taas toiset.
Mihin sinä katosit? Hyvä että tulit. Kohta päästään koneeseen.
Rehtori ei kiinnitää huomiota Nallen vaiteliaisuuteen.
Luulee minun jännittävän, Nalle ajattelee.
Käytävä tuntuu loputtomalta. Askeleet ovat raskaat.
Väsyttää, haluan kotiin.
Stuertti ohjaa matkustajia paikoilleen.
Iloinen puhe täyttää koneen. Vain yksi on hiljaa.
Nyt on aika lähteä.
Kun kone irtautuu maasta, Nalle puristaa käsinojia rystyset valkoisina.
Ensimmäinen lento? Kysyy kiltisti hymyilevä lentoemäntä.
Päänpudistus.
Ei, vaan kolmas tässä elämässä.
Viimeksi vain en lähtenyt yksin.
Ja nyt en edes tiedä palaanko.
Tahdon pois.


A/N2: Joo joo. Mua pelottaa, okei? Kommentteja? *koiranpentuilme* [vähemmänkuinkolmeäxdeelollero]
Epäaktiivinen, mutta ei tahdo poistaa julkaisemiaan ficcejä siinä toivossa että joku niitä vielä lukee. :)