Kirjoittaja Aihe: Tahrattomuudesta, max k-11, Sirius/Remus, raapalesarja 7/7  (Luettu 3029 kertaa)

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Author: Zarroc
Pairing: Sirius/Remus
Rating: korkeimmillaan k-11
Warnings: jokaisen osan alussa omansa
Genre: romance (fluff), drama, angst, slash
Fandom: Harry Potter
Disclaimer: En omista hahmoja tai tässä esiintyviä paikkoja, kirjoitan omaksi huvikseni enkä saa tästä rahaa.

A/N. Osallistuu Vuosi raapalehtien IV ja Spurttiraapale III:seen. Noudattaa jälleen jollain tavalla sanalistaa ainakin alussa olevien laulunsanojen mukaan. Sanoja tulee olemaan 100-300. Ei tule noudattamaan kirjoja kuin löyhästi.


Rating: S
Genre: drama, angst
Sanamäärä: 150


1. Juuri ja juuri olemassa


    Me olemme juuri ja juuri olemassa
    Kalpea tähteni, loistathan huomenna
    Täältä on lyhyt matka kaupunkiin
    Pidetään se meistä etäällä
      - Kalpea tähteni, Ultramariini


Täysikuun jälkeen Remus näytti aina pahoinvoivalta. Vaikka hän väitti, että kaikki oli ihan hyvin, ei se kuitenkaan ollut niin. Hänen sormensa tuntuivat vain kaventuvan elämän myötä, iho menevän kalpeammaksi ja silmät surullisemmaksi. Hänen hiuksensa harmaantuisivat hiljalleen ja väsymys painaisi selän kumaraan.
Mutta hän vain jatkoi hymyilemistä, vaikka muiden kääntäessä katseensa pois, myös hänenkin sammui.

Silitin hänen hiuksiaan jälleen kerran, Remus joi vapisevin käsin appelsiiniteetä sohvallamme ja minä istuin selkänojalla. James tulisi kohta käymään, hänellä oli kuulemma jotain uutisia. Halusin tarttua konjakkiin ja puolustella kaikkea sillä. Mutta en tehnyt sitä, jonkun oli oltava olemassa Remuksellekin.

Ovelle koputettiin, Remus kohotti katseensa minuun. Huokaisin hiljaa ja menin avaamaan oven Jamesille, joka ei näyttänyt tietävän, mille hänen kuuluisi näyttää.
Surulliselle siitä, että Remus meni taas huonompaan suuntaan vai iloiselle siitä, että hän pääsi kertomaan meille jotain, minkä me jo valmiiksi tiesimme.
”Sirius meille tulee lapsi!” Hän huudahti nieltyään vakavuutensa ja nauraen hyppäsi kaulaani.

Minua itketti kuullessani Remuksen vaihtavan vaikeasti asentoaan sohvalla.
« Viimeksi muokattu: 10.03.2017 16:14:41 kirjoittanut Scarlett »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Rating: S
Genre: drama, romance
Sanamäärä: 200



2. Kahdeksi (suostutko?)


    Kill me kill me kill me again with your love
    and chase the snake away
    Bring me bring me bring me the end with your love
    and haunt the serpent away
      - Killing me, killing you, Sentenced


Remus ei oikein tahtonut ikinä uskoa, että minä olin täällä vain häntä varten.
Hän sanoi minulle monta kertaa, että saisin lähteä, jos vain haluaisin. Se satutti ja loukkasi minua, vaikka en sitä osannut näyttää. Lopulta hän ehkä tajusi sen, koska hän lopetti sen toistelun.

Me istuimme jälleen kerran hiljaa kodissamme, joka oli aluksi ollut minun kotini. Eräänä yönä Remus oli vain saapunut ovelleni ja pyörtynyt syliini, kuin olisimme olleet sadun prinssi ja prinsessa. Valvoin kaksi yötä ja puoli päivää hänen vierellään odottamassa, että hän nukkuisi pahuutensa pois.
Kun Remus heräsi, minä tarjosin hänelle teetä ja olkapäätä, hän valitsi niiden sijasta huulet. Minun oli muistutettava itselleni, että hän oli edelleen heikko ja mustelmilla, suudellessani häntä kovempaa kuin ikinä ennen.

Olimmehan me joskus suudelleet aikaisemminkin, mutta emme ikinä sillä palolla, mitä silloin.

Palasin todellisuuteen hitaasti, miehen vierelläni laskettuaan kätensä reidelleni.
”Aiotko suostua?” Remus kysyi hiljaa ja minä hymähdin. ”Mitä vaihtoehtoja minulla on? James ei ikinä anna minulle anteeksi, ellen ala pojan kummisedäksi.”
”Niin.”

Olimme jälleen hiljaa, kunnes Remus tarttui käteeni, veti minut ylös ja työnsi makuuhuoneeseen. Hän tyrkkäsi minut sängylle selälleen ja kiipesi päälleni, purren kaulaani turhan kovasti. Jäljet olisivat taas maata kaatavat, jos antaisin tämän jatkua.
”Ei Kuutamo, minulla on kastetilai... hngh.. -tilaisuus ylihuomenna!”
”Siksi juuri.”
Susi hänen sisällään virnisteli minulle ilkikurisesti.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 03:26:11 kirjoittanut Kaapo »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 281
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
Sinun tekstisi eivät sitten koskaan petä eli lukija ei pety, nämäkin raapaleet ovat kertakaikkisen kauniita ja eteviä ja tunteellisia. Eivät varmasti jätä kylmäksi ketään. Oi että. :) HP-maailman hahmoihin ryöpytetään kerralla enemmän tunnetta kuin koko kirjasarjassa konsanaan. Saadaan James joka hypähtää nauraen kaulaan, Sirius joka itkee ja Remus joka pyörtyilee - ja kaikki hyvin luonnollisina ja pakottamattomina. Melkein kuin olisi saanut seurata lapsen tanssia.

Koska näissä käsitellään hyvin herkästi vaikeaa aikaa ja vaikeita asioita, tulee väistämättä pelko että päättyykö kaikki hyvin vai saadaanko niellä kyyneleitä surullisen lopun vuoksi. Totta kai me kaikki tiedämme, että kelmien taival päättyi surkeasti mutta kysymys lieneekin se, loppuuko raapalesarja ennen kuin Pottereiden elämä. Se jää nähtäväksi!

Siriuksen ja Remuksen suhde on kuvattu minusta kauniisti. Romantiikan ja rakkauden ja kivun ohella tekstissä on ollut myös huumoria, joka oli musta aika ihanaa. Kelmit ovat sellainen kokoonpano että on aina ilahduttavaa, jos kirjoittaja saa vähän naljailua ja leikinlaskuakin mukaan. Tykkäsin esimerkiksi tästä:

Lainaus
”Aiotko suostua?” Remus kysyi hiljaa ja minä hymähdin. ”Mitä vaihtoehtoja minulla on? James ei ikinä anna minulle anteeksi, ellen ala pojan kummisedäksi.”

Aivan kuin puhuisivat teuraaksi lähtemisestä, voi pojat! Harry näyttää tuoneen iloa kaikkien elämään. :) Tietenkin myös huolta, mutta... Ylipäätänsä näissä raapaleissa oli varsin kivaa muun muassa se, miten huonotkin asiat alkoivat näyttää hyviltä. Esimerkiksi Remuksen pyörtymisestä seurasi kaksikon yhteenmuutto ja niin edelleen. Sellainen on kivaa.

Lainaus
Mutta hän vain jatkoin hymyilemistä, vaikka muiden kääntäessä katseensa pois, myös hänenkin sammui.

Nostin virkkeen, koska siinä näkyy useampikin juttu. :> Ei ole tarkoitus kritisoida tyyliäsi tai esittää kaikkitietävää, mutta välillä mietin, että kenties virkkeet ja sitä kautta ajatukset voisivat olla helpommin hahmotettavissa, jos ne olisi muotoiltu toisin. Kielesi on todella kaunista ja haluan korostaa, että pidän siitä tosi paljon, mutta vaikkapa esimerkkivirkkeessä on muun muassa tehoja syövää tuplaamista (peräkkäin myös ja pääte -kin), vaihtuvia persoonapäätteitä ("hän vain jatkoin") ja avoimeksi jäävä heitto siitä, sammuuko katse vai hymy. Pilkutus lienee osittain makuasia joten en siihen puutu - ja samaan hengenvetoon täytyy tietenkin todeta, että kaikki asiat ovat makuasioita. :D Eli jos olet tyytyväinen virkkeeseen, niin antaa mennä vaan!

Mukava lukea HP-tulkintojasi ja mukava odotella jatkoa.
perhosen siivenisku


Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Renneto, ilahduin kieltämättä vähän liiankin paljon nähdessäni kommenttisi. Minua pelotti aivan älyttömästi ylipäätään kirjoittaa ja julkaista Pottereita, viimeisimmästä on tosiaankin ainakin se kolme vuotta 8'D mutta mahtavaa, että olen saanut edes jotenkin otetta näistä hahmoista ja vielä parempaa, ettet pettynyt!
Näistä minun lausevalinnoistani, tuo viimeinen lainauksesi "Mutta hän vain jatkoin hymyilemistä,", oli silkka virhe. Siinä täytyisi lukea vain hän jatkoi, voi näitä typoja 8"DD lauseeni ovat usein aika monimutkaisia, ymmärrän ne itse, mutta en välttämättä tajua, että lukija ei ehkä ole niissä sisällä samalla tavalla.
Mutta hienoa, että pidit joka tapauksessa ja mukavaa jos jäät seuraamaan!
Kiitos kommentistasi <3


Rating: S
Genre: drama, romance
Sanamäärä: 250



3. Pyhyydestä juopumaan

    Koetapa estää teinityttöä rakastumasta,
    morsianta häiden aattoiltana ahdistumasta
    Koetapa estää mua sinuun tarttumasta
    Koetapa saada minut susta irrottamaan
      - Hirsipuu, Happoradio


James oli sanonut, että jos olisin tarpeaksi viisas, antaisin Remuksen jäädä kotiin. Mutta eihän se minun viisaudestani ollut kiinni, se oli hänestä itsestään. Ja aamulla, kun minun oli lähdettävä kastetilaisuuteen kaula edelleen raadellun punaisena, Remus veti solmiota totisena kaulaansa. Emme olleet ikinä oppineet käyttämään velhojen viittoja, joten puvuntakki sai luvan kelvata Jamesillekin.

Vilkaisin häntä lyhyesti ja kumarruin sitomaan hänen kenkiensä nauhat, aivan kuin tekisin sen joka aamu.

Tilaisuuteen tullessamme Remus hengitti vaikeasti, mutta en saanut välittää siitä. Halasin Jamesia ja Lilyä mahdollisimman iloisesti hymyillen, Remuksen vain puristaessa heidän käsiään. Halusin jäädä hänen vierelleen.
Vein hänet istumaan eturiviin, kuiskasin korvaan; ”Tulen ihan pian.”
Ja vedin naamion jälleen kasvoilleni astellessani kohti onnellista pientä perhettä.

Seisoessani keskellä kaikkea lapsi sylissäni, minun oli joka kerta vaikeampaa hengittää, kun Remus yskähti.
James tuijotti poikaansa lempeästi hymyillen ja Lily näkyi itkevän ilosta, minun katseeni lipui lapsen pyöreistä kasvoista takaisin Remukseen.

Kun tilaisuus oli ohi, tartuin Remuksen käteen ja hymyilin. Hän ei jaksanut vastata hymyyn, silmissä oli saaliseläimen katse. ”No mutta Sirius, sattuiko pyykkejä laittaessa vahinko?” James pelmahti paikalle leveästi virnistäen ja minä pudistelin päätäni.
”Se on vain tämä Kuutamo, muuttunut pyykkinaruksi sitten viimenäkemän.”
”Kieltämättä hän on kyllä laiha kuin lipputanko, etkö ruoki häntä lainkaan?”
Sananvaihtoa olisi varmaan kestänyt pidempäänkin, mutta James vedettiin muualle ilmeisesti jonkinlaisen isoäidin toimesta ja me pääsimme karkaamaan paikalta.

Kotona Remus istui jälleen sohvalla, tuijotti takkaan ja mietti.
”Sirius”, hän lausui nimeni pitkän hiljaisuuden jälkeen. Nostin katseeni siitä vihdoin lasiin kaadetusta konjakistani.
”Entä jos ottaisimme kissan?”
Naurahdin hämmentyneenä ja pudistelin päätäni. ”Enkö oikeasti riitä sinulle?”
”Tietysti, rakkaimpani, aina.”

Remus toi seuraavana päivänä kotiin kaksi kissaa.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Rating: k-11
Genre: romance, drama
Sanamäärä: 300



4. Kärsivällisyyttä

    Hopefully you'll get what you wanted
    And hopefully you'll get what you need
    Red is like you always told me
    The color of what is real
      - Red, The 69 Eyes


Rohkelikon väri oli punainen.
Punaisia olivat lepyttelyruusut, joita kannoin Remukselle. Punainen oli kissani kaulapanta, mille en vieläkään nimeä keksinyt. Punainen oli pöytäliina jouluna ja juhannuksena (ei meillä muita ollutkaan).

Remus seisoi keittiössä tutkimassa keittokirjaa, ihan kuin ei olisi osannut ilmankin ja minä nojasin keittiön pöytää vasten juomassa kahviani.
Tupakkaakin teki mieli – totta kai -, mutta Remus oli sanonut antavansa askin minulle takaisin, kun osottaisin hieman suurempaa kärsivällisyyttä.

En oikein tiennyt, mitä hän sillä tarkoitti.

Join kahvin loppuun, vein kupin altaaseen ja kiedoin käteni miehen vyötärölle. Mustelmat olivat vihdoin vaihtuneet vihreän kautta takaisin ihoon, sulautuneet siihen. Remus ei säpsähtänyt enää tullessani lähelle, hän laittoi keittokirjan hitaasti pois ja laski kätensä käsilleni, puristi sormillaan ranteitani.

”Onko tämä nyt sitten sitä kärsivällisyyttä?” Remus kiusoitteli ja minä virnistin hänen olkaansa.
”Olet kieltämättä kuin nikotiinituote, aiheutat riippuvuutta.”
”Ja sinä kuin Järki ja tunteet – täynnä kliseitä.”

Tuhahdin ja pujotin sormeni Remuksen vyötärönauhan alle, koskettaen kevyesti ihoa. Hän murahti tavalla, joka kertoi minulle; älä, minun täytyy laittaa ruokaa, mutta älä myöskään lopeta.
Enkä minä lopettanut, vasta sitten, kun Remus kääntyi silmät palaen minua kohden. Niskavillani olivat pystyssä nähdessäni hänen ilmeensä, kun hän työnsi minut vasten keittiönpöytää, nosti sille ja repi paitani pois.

Hän suuteli minua, kuin suutelisi ensimmäistä kertaa ja minä kiedoin jalkani hänen ympärilleen, tahtoen miehen yhä lähemmäs ja lähemmäs.
Vaivuin uikuttaen selälleni pöydälle hänen toteuttaessaan toiveeni.

Vähän myöhemmin me olimme molemmat siirtyneet makaamaan pöydälle vierekkäin ja tuijottamaan kattoon.
”Kuutamoiseni”, sanoin ja hän ynähti.
”Miksi meillä on näin iso pöytä?”

Remus käänsi päätään minua kohden ja tuijotti kulmat koholla kuin olisin juuri ajanut itseni kaljuksi.
”Siksi, että voimme tarpeen tullessa tehdä juuri näin.” hän totesi ja minä naurahdin.
”Ajattelitko oikeasti seksiä tuodessasi tämän pöydän mukanasi?”
”En, se oli käytännöllinen. Siinä, joka sinulla oli ennen, oli vain kolme ja puoli jalkaa.”
”Hmh.”

Pöytäkin oli mahonginpunainen.

”Saisinko nyt tupakkani takaisin?”
Remus huokaisi, nousi ylös, veti vaatteet päälleen ja avasi maustekaapin oven. Hän heitti askin minulle ja pudisteli päätään.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Rating: S
Genre: drama, angst
Sanamäärä: 150



5. Oikoteiltä ojaan (ja kadotus)

    It's all tears and it will be 'til the end of your time
    Come closer my love
    Will you let me tear your heart apart?
    Now all hope is gone so drown in this love
      - It's all tears, HIM


Me olimme jälleen riidelleet.
En minä Remusta halunnut satuttaa, en ikinä, mutta minä olin ongelma – minulla oli ongelmia – ja me molemmat tiesimme sen. Luin synkkänä päivän lehteä, tuijotin eteeni kai näkemättä mitään, kun Remus paiskasi ulko-oven auki rysähdyksen saattelemana.
Luulin, että hän olisi pidempään.

Vettä tippui hänen päästään ja harteiltaan pieninä pisaroina, hän näytti vanhemmalta kuin koskaan. Niin murretulta.
”SIRIUS!” Hän huusi ja minä paiskasin lehden pois ja nousin seisomaan, kohdatakseni vain näyn, kun hän putosi polvilleen meidän eteiseemme. Ryntäsin lähemmäs, mutta hän huitaisi minut pois.

Minun päässäni ajatukset olivat sekavina vyyhteinä, hänellä oli selvästi voimia huitoa minut kauemmas, mutta silti hän tarvitsi minua? Mikä oli vialla?
Samassa tajusin, etten ollut vielä suutani avannut. Mikä minua sitten vaivasi? Miksi edes ajattelin näin paljon? Voi helvetti.

”Mikä nyt? Mitä on sattunut?” Kyselin mistään välittämättä. Remus itki samaa tahtia kuin ulkona satoi.
”He ovat kuolleet.. he.. kuolleet.”
”Ketkä, mitä Remus, ketkä?!”
”James. Ja Lily.”

Minun maailmani romahti sekunneissa.
”Entä Harry?”
Remus ei enää vastannut.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 03:26:22 kirjoittanut Kaapo »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Rating: k-11
Genre: drama, angst
Sanamäärä: 200



6. Unohtaneet

    Your skeleton forgot to bring its backbone.
    Next time pack it in your body bag.
    Your skeleton forgot to bring its backbone.
    Your broken ribs are cracking me up.
      - Skeleton, Ghost Town


Oli kulunut vuosi heidän kuolemastaan.
Remus oli kaventunut silmieni edessä, hän oli suorastaan rapistunut. Hän muistutti aivan luurankoa. En uskaltanut yöllä koskea häneen, kun pelkäsin, että hän särkyisi kosketuksestani.

Minä olin synkentynyt, luin päivän lehden yhä harvemmin silloin, kun oma mieleni oli paikalla. Remus seisoi keittiön ikkunassa kuin odottamassa lisää huonoja uutisia, hän ei itkenyt enää kertaakaan, mutta sormet puristivat teekuppia hieman kovempaa joka kerta, kun postia tuli.

Olimme käyneet heidän talossaan, katsomassa sitä hävitystä. James oli näyttänyt niin hauraalta, niin pelokkaalta maatessaan lattialla meidän silmiemme edessä. Emme tienneet, miksi heidät oli jätetty siihen.
Lilyn kasvot kirkuivat edelleen hänen suojellessaan tyhjää kehtoa viimeiseen asti.

Kehto olikin ainoa asia, mikä kiinnitti huomiomme. Missä Harry oli?

Se ei kenellekään koskaan selvinnyt.

Me olimme unohtaneet.
”Sirius, tarvitsen tupakkasi”, Remus sanoi yhtenä aamuna, vetäessäni paitaa päälleni. Olin tukehtua kaula-aukkoon, mutta viitoin kuitenkin ikkunaa kohden. Siellä niiden pitäisi taas olla. Joka yö minä nousin, kahdelta tai kolmelta, neljältä tai yhdeltä, nousin kuitenkin ja poltin yhden tupakan heidän muistokseen.

Ehkä oman itseni muistoksi?

Siinä, silmieni edessä, Remus poltti ensimmäisen tupakkansa.

Hän veti savua keuhkoihinsa hitaasti, minä seurasin sängyn laidalta tarkkaavaisena. Saatoin lähes nähdä, kuinka hänen luurankomaisen olemuksensa läpi valuva nikotiini rauhoitti häntä.
Remuksen kasvoilla valuivat kyyneleet hänen sytyttäessään toisen. Liityin hänen seuraansa ja suutelin häntä.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Rating: k-11
Genre: romance, drama
Sanamäärä: 150
A/N. Nyt se on taas ohi. Kiitos niille, jotka ovat lukeneet, vaikkette olisi kommentoineetkaan!



7. Raskasta siirrettäväksi

    Come on baby
    Baby take my hand
    Don't fear the reaper
    We'll be able to fly
    Love of two is one
      - Don't Fear the Reaper, Blue Oyster Cult


Remus makasi vierelläni meidän yhteisessä sängyssämme. Se oli aina ollut vähän liian leveä ja vähän liian raskas siirreltäväksi, mutta se oli täydellinen.
Remus söi kirpeitä karkkeja, joista tippui sokeria tyynyliinalle.

Vanha megafonimme soitti vanhaa lempikappalettani, Blue Oyster Cult:in Don't Fear the Reaperia. Minä hymisin mukana, Remus vilkaisi minua välillä kulmiensa alta.
”Heidän kuolemastaan on yli 10 vuotta”, hän sanoi kohta ja minä naurahdin, vaikka itketti.
”Niin on.”
”Missähän Harry on?”
”Turvassa, varmaan.”

Remus oli jälleen hiljaa, kumpikaan ei tiennyt, oliko turva kuolema vai joku muu.
Hipaisin sormenpäilläni hänen huuliaan, tuntien niillä sokeria ja viime yön hikeä. Huoneessa oli miellyttävän viileä, käperryin paremmin miestä vasten ja silitin hänen alavatsaansa.
Don't fear the reaper, baby I'm your man”, muotoilin kappaleen sanoja rauhallisesti hänen kaulakuoppaansa, käteni siirtyessä varovasti hieromaan tuttua kohoumaa hänen haaroissaan.

”Enhän minä”, hän huokaisi ja minua nauratti se tuttu vakavuus, mikä esti minua tekemästä joitakin asioita. Autoin häntä uppoamaan uudelleen ja uudelleen kosketukseeni, tietäen, että kappale soisi meille vielä kauan.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 03:26:53 kirjoittanut Kaapo »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

SpringRose

  • Vieras
Miltä, surulliselta ja iloiselta olisi kai kieliopillisesti oikein. (ekan luvu loppu)
Mutta nyyh olipa herkkää ja kosketttavaa tekstiä. Olet todelllllla taitava!
SR

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 520
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Kommenttikampanjasta päiviä! (:

Juuri ja juuri olemassa
Lainaus käyttäjältä: Zarroc
Hänen sormensa tuntuivat vain kaventuvan elämän myötä, iho menevän kalpeammaksi ja silmät surullisemmaksi.
Eikö tuossa lopussa pitäisi olla silmät surullisemmIksi, koska siinä on kuitenkin monikko?

Mä en oikein tiedä tykkäsinkö mä tästä vai en, koska tämä oli niin kauhean surullinen, mutta loppu kuitenkin nosti hymyn huulille, koska James on pöllö... Jotenkin tämä vaan ei sopinut tämän hetkiseen fiilikseen ollenkaan, niin nyt jäi hirveän ristiriitainen olo itsellekin, kun ei oikein tiedä, että pitäisikö sitä nauraa vai itkeä. Ainoa, mikä tässä jäi vähän 'vaivaamaan' on, että mistä Remus ja Sirius tiesi jo valmiiksi, että James ja Lily saa lapsen?

Kahdeksi (suostutko?)
Nimi ei jotenkin auennut minulle, mutta tämä oli heti paljon helpommin sisäistettävissä kuin edellinen, koska tämä mätsää tällä hetkellä paremmin mun itseni kanssa. Alku oli jälleen vähän murheellisempaa, mutta loppu sai melkein jo naurunkin helisemään, koska voin vaan kuvitella, miltä Sirius on näyttänyt siellä kastetilaisuudessa...paitsi, ettei ne jäljet varmaan ihan kahta päivää kestä... Kai? : D No, joo, mutta siis, pointti oli, että tämä oli paljon 'helpompi' ja mukavampi luettava mulle kuin tuo edellinen, vaikkei sekään kyllä huono ollut. Osaan myös kuvitella sen hyvin, kuinka James olisi reagoinut, jos Sirius EI olisi suostunut Harryn kummisedäksi.

Pyhyydestä juopumaan
No nyt oikeasti jäi vaivaamaan, että mikä ihme sitä Remusta oikein vaivaa? Onko se oikeasti vain se ihmissusius, joka saa sen tuollaiseksi, vai onko tässä tapahtunut jotain muuta, minkä mä missaan/mikä kerrotaan vasta myöhemmin? Jotenkin nyt vain on sellainen olo, että en saa näistä ihan kaikkea mahdollista irti, mutten osaa sanoa miksi.

Lainaus käyttäjältä: Zarroc
Nostin katseeni siitä vihdoin lasiin kaadetusta konjakistani.
Joko mä olen todella väsynyt useamman tunnin Princes Streetillä pyörimisen jälkeen tai mä olen tosi blondi, tai sitten tässä oikeastikin tökkii jokin, koska mä en vain oikeastikaan tajua tätä lausetta. Mä ymmärrän, että sillä vissiin tarkoitetaan, että Siriuksella on kädessä konjakkilasi ja se nostaa katseensa siitä, mutta tosi vaikeasti sanottu kohtalaisen yksinkertainen asia...

Lopun kissa-kommentti kruunasi koko jutun, jotenkin Siriukselle ja Remukselle sopii kissa. Ehkä yhdistän sen jotenkin siihen, että Koukkujalka tykkäsi Siriuksesta AK:ssa tai jotain, mutta jotenkin voisin kuvitella Siriukselle kissan lemmikiksi.

Kärsivällisyyttä
Noniiin, tulihan sieltä sitä pilkettä silmäkulmaankin oikein kunnolla! :D S/R ei kuulu lempiparituksiini, mutta tällaisena kevyenä romanssina se menee varsin mainiosti.

Lainaus käyttäjältä: Zarroc
Vaivuin uikuttaen selälleni pöydälle hänen toteuttaessaan toiveeni.
Mä en ole nyt satavarma tästä, mutta eikö tuosta toteuttaessaan pitäisi ottaa toi pääte pois?

Tämä oli näistä ehkä tähän asti suosikkini, koska tämä oli sellainen kunnon piristysruiske, jota kaipasinkin napatessani tämän kommenttikampanjasta. Mikä kumma siinä muuten on, että suurimmalla osalla Sirius-canoniin kuuluu se, että Sirius polttaa, jotenkin tosi hankala löytää mitään Sirius-tekstiä, jossa se ei polttaisi...? Jotenkin hassua.

Oikotieltä ojaan (ja kadotus)
Byäääääääääääää. Tätä mä en todellakaan ollut osannut odottaa. ): Tämä kuitenkin toimi jollain kierolla tavalla ehkä 'paremmin' näin päin tässä raapalesarjassa, kuin niin, että Sirius olisi ollut se, joka ensimmäisenä löytää Potterit. Jäi hieman kyllä kalvamaan tuo, että mikä oli Siriuksen ongelma, joka sai sen ja Remuksen riitelemään, mutteipä se kaiketi ole niin tärkeä tieto. Nyt raapaleen nimikin kolahtaa jo tietoisuuteeni edes vähän paremmin. Mä en osaa enää välttämättä jatkaa näiden lukemista, koska yhyy. ):

Unohtaneet
Kamala. Tai siis, teksti oli hieno, mutta aihe kamala, jos se selventää yhtään. En osaa sanoa pitäneeni tästä, koska aihe oli jotain ihan hirveää, mutta tämä oli hyvin kirjoitettu kuitenkin, en varmaan itse osaisi kirjoittaa yhtään mitään tästä aiheesta. Tosi hankala yrittää kommentoida tätä, jätit mut sanattomaksi tällä, koska mun päässäni kaikuu oikeasti ihan tyhjää just nyt.

Raskasta siirrettäväksi
Tämä oli sitten taas helpommin luettavissa mulle. Toivon vaan, että tämän version Remus ja Sirius saa joskus kuulla, että miten Harrylla menee, ettei niiden tarvi olla koko loppuikäänsä epätietoisia. Sinälleen tässäkin oli surullisuus taustalla, koska Remus ja Sirius ei tienneet, miten Harrylle oli käynyt, mutta lopetus sitten taas nosti iloisuuden pintaan, kun niillä meni kahdestaan kuitenkin hyvin edelleen.

Tykkäsin tästä sarjasta kokonaisuutena, nää mätsäsi hyvin toisiinsa, vaikka alussa olinkin hieman hakusessa ja sitten loppupuolella tuli hieman jo liikaakin sitä surkeutta mukaan. Kuitenkin nämä muodostivat todella hyvän kokonaisuuden ja jatkumon keskenään, vaikka välillä niiden välissä olikin kulunut pidempiä aikoja kuin vain päivä tai kaksi. Kiitoksia vielä tästä lukukokemuksesta ja anteeksi kommentin sekavuus, syytän väsymystäni kommentin poukkoilevuudesta. :'D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Vs: Tahrattomuudesta, max k-13, Sirius/Remus, raapalesarja 7/7
« Vastaus #10 : 11.06.2014 12:25:17 »
SpringRose, kiitokset kommentistasi! :)

Lillamyy, näin ensimmäiseksi, jäin hetkeksi vain tuijottamaan avatartasi. 8"DD ihana!

Mutta sitten, asiaan. Jep, monikkohan siellä ilmeisesti pitäisi olla, kiitos huomautuksesta. Itse ehkä ajattelin kirjoittaessani, että Sirius & Remus olivat ihan tarpeaksi viisaita tajutakseen, että kyllä Jamesille ja Lilylle se lapsi kuitenkin tulee jossain vaiheessa... asiaa nyt ei voinut muotoilla oikein muutoinkaan, ikävä kyllä.

Kahdeksi (suostutko?) nimi tosiaan oli melko epämääräinen, en syytä, jollet sitä ymmärtänyt. Ja hyvänen aika, minä olen saanut jäljet kestämään kolme viikkoa 8"DD kyllä ne kaksi päivääkin menee ihan mennen tullen!

Itse ajattelin sen mikä Remusta vaivaa lähinnä juuri täysikuuna. Ehkä tavallista rankempana, mutta joka tapauksessa. Ja minä käytän aika usein vaikeita lauseita, kirjoitan niitä ihan huomaamattani enkä näe sitten mitään syytä lähteä niitä korjaamaan.
En tiedä mistä se Siriuksen ainainen polttaminen on tullut mukaan sen canoniin, mutta minä näen Siriuksen hyvin helposti tupakoivana yksilönä. Varsinkin vähän sellaisena satunnaisena polttelijana. Jotenkin se ilmeisesti vain sopii Siriukseen kuin nenä päähän 8'D

Ja lopuista minulla ei sitten olekaan mitään sanottavaa, mahtavaa että tykkäsit kuitenkin kaikesta huolimatta ja kiitos kommentistasi! ^^

~ Zar

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

roxy

  • Vieras
Vs: Tahrattomuudesta, max k-13, Sirius/Remus, raapalesarja 7/7
« Vastaus #11 : 10.07.2014 21:43:30 »
Kommenttikampanjasta päiviä! :)

Juuri ja juuri olemassa
Lainaus
Mutta hän vain jatkoi hymyilemistä, vaikka muiden kääntäessä katseensa pois, myös hänenkin sammui.
Tähän sopisi ehkä paremmin Mutta hän vain jatkoi hymyilemistä, vaikka muiden kääntäessä katseensa pois, hänenkin hymynsä sammui.

Ehkä vähän liian angstinen tän hetkiseen fiilikseen,  mutta hyvä tämä kuitenkin oli. Olit saanut tunnelman vangittua hyvin ja pystyin kuvittelemaan tilanteen mielessäni.

Kahdeksi (suostutko?)
Otsikko ei oikein auennut minulle, mutta muuten todella hyvä teksti. Oli jotenkin mukavampaa luettavaa, kuin tuo edellinen, joskin se saattaa johtua siitä etten ole nyt oikein angstaustuulella. Tuo prinssi ja prinsessa - juttu kyllä pisti nauramaan. Voin kyllä kuvitella miltä Sirius tulee tuolla menolla siellä kastetilaisuudessa näyttämään ;D

Pyhyydestä juopumaan
Ihan ensimmäiseksi sanon, että tuo kappale sopii ihanasti tähän tekstiin. Olen tosin aina nähnyt Remuksen hieman iloisempana, joten pakko ihmetellä että johtuuko tuo sen olemus pelkästään ihmissuteudesta vai onko tässä nyt jotain muutakin? Tuo kissajuttu kyllä kruunasi kaiken, vaikken välttämättä ihan ensimmäiseksi kissaa ajattelisi näille lemmikiksi :)

Kärsivällisyyttä
Tämä on kyllä tähän asti suosikkini. Sirius/Remus on yksi lempiparituksistani ja tälläiset tekstit saavat sydämeni sulamaan. Hmm.. Olen aina kuvitellut että Sirius olisi päällä, mutta käyhän se näinkin. Tuo itse asiassa sopi tähän paremmin, joten en nyt ala siitä vaahtoamaan kun se ei edes kuulunut tähän mitenkään. Jännä miten useimpien mielestä canon-Siriukselle sopii polttaminen. Itse en mielelläni laita Siriusta polttamaan, mutta ihan mielipideasiahan se on.

Oikoteiltä ojaan (ja kadotus)
Tätä en kyllä yhtään osannut odottaa :'( Ehkä ajattelin että se olisi Sirius joka löytäisi Jamesin ja Lilyn, mutta näin päin se sopi tähän kyllä paremmin. Haluaisin kyllä tietää mikä ongelma Siriuksella sitten oli, mutta se ei kai ollut tämän tekstin pointti.

Unohtaneet
Tähän en kyllä osaa sanoa mitään. Jotenkin kamala aihe, mutta siis tosi hyvin kirjotettu. En varmaan itse osaisi tästä kirjoittaa mitään järkevää. Nyt jätit kyllä sanattomaksi, en yksinkertaisesti osaa kommentoida tähän mitään.

Raskasta siirrettäväksi
Lainaus
Don't fear the reaper, baby I'm your man”
Nyt menee pilkunviilaukseksi, mutta tuo n ei ole kursivoitu.

Tässä oli se surullisuus kyllä taustalla, kun Sirius ja Remus eivät tienneet missä Harry on. Jotenkin toivoin että jossain vaiheessa he olisivat saaneet tietää että Harry on turvassa, mutta eihän kaikkea voi saada, vai mitä? Kuitenkin se että heillä meni yhdessä hyvin, nosti sen iloisuuden taas pintaan.

Kokonaisuudessaan tämä sarja oli oikein mukava ja raapaleet sopivat hyvin toisiinsa. Pointsit siitä että sait huumoriakin tungettua mukaan muuten angstiseen sarjaan. Pointti siis oli että tykkäsin kovasti, kiitän lukukokemuksesta.

-rox

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Vs: Tahrattomuudesta, max k-13, Sirius/Remus, raapalesarja 7/7
« Vastaus #12 : 10.07.2014 22:13:40 »
roxy, wou, pitkä kommentti ._. Juuri ja juuri olemassa on sarjan raapaleista ehkä suosikkini ja juuri siksi en lähde muuttamaan siinä yhtään mitään. Tuo myös hänenkin sammui oli täysin harkittu juttu, ei voi mitään jos se ei ihmisiin uppoa 8'D
Kiitokset pilkunviilauksesta, olen yleensä todella tarkka kursivoinneista joten hyvä kun sanoit! Hmm, en osaa kyllä sanoa mitään sen kummempaa, kiitos, että kommentoit ja ihanaa kun pidit ^^

~ Zar

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Röhkö

  • Otaku
  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Vs: Tahrattomuudesta, max k-13, Sirius/Remus, raapalesarja 7/7
« Vastaus #13 : 15.08.2014 11:36:38 »
Kommenttikampanjuudesta minäkin tervehdin! :)
En ole todellakaan Remiuksen parittaja, mutta kirjoitit heistä todella elämänmakuisesti. Tekstissä oli kivoja yksityiskohtia, jotka tekivät lukukokemuksesta mieluisan.

Hänen sormensa tuntuivat vain kaventuvan elämän myötä
Tuo oli lempparikohtani ekasta raapaleesta. Oivaltava ja persoonallinen yksityiskohta!

Kakkososa oli todella intohimoinen, ja sai minut jopa parituksen puolelle. Hahmojen IC:stä en sano mitään, sillä miehet ovat tässä kuitenkin huomattavasti nuorempia kuin kaanonissa.
Kolmosessa vähän karsastin ajatusta, että pojut eivät olleet oppineet käyttämään velhojen viittoja. Kumpikin on kuitenkin puhdasverinen.
Nelosessa kuljetit hyvin punaista motiivia mukana tarinassa. Pidin miekkosten välisestä sanailusta.
Viitonen oli aito ja toi kivasti vähän säröä parin lempeen. Tästä raapaleesta eteenpäin sävy oli muutenkin synkempi, luonnollisesti.

Lainaus
Luulin, että hän olisi pidempään.
Tuohon sopisi minusta paremmin ´viipyisi pidempään´.

Viimeinen raapale oli sitten taas jo kaihoa ja fluffyä pullollaan, vaikka odotin vankilatarinaa. Harry skipattiin aika nopeasti, siitä pieni miinus. Muutenkin miehet pyörivät ehkä vähän liikaa vain toistensa ympärillä minun makuuni. Mutta no, tämähän on Hunajaherttuassa ihan oikeutetusti!

Joitain kieliopillisesti/tekstin rytmin kannalta outoja kohtia oli, mutta en nyt kaikkia tähän ala etsimään. Ekassa raapaleessa oli ainakin tämä:
Lainaus
Surulliselle siitä, että Remus meni taas huonompaan suuntaan vai iloiselle siitä, että hän pääsi...
Haastava virke lukijalle siksi, että subjekti ja predikaatti ovat vasta ihan lopussa. Mutta jotenkin tuo kuitenkin sopi tyyliin, joka oli ehkä erilainen, absurdimpi, kuin pidemmissä ficeissä.

Kiitos tästä,
Röh
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Vs: Tahrattomuudesta, max k-13, Sirius/Remus, raapalesarja 7/7
« Vastaus #14 : 15.08.2014 14:31:45 »
Röhkö, ah,  se on aina kiva kuulla, jos saa tekstillään jonkun edes vähän kyseenomaisen parituksen puolelle ^^ en seuraa kielioppia juurikaan kirjoittaessani, tai itse asiassa aika paljonkin, mutta otan tiettyjä vapauksia... Mutta joka tapauksessa kiitokset kommentista ja rakentavastakin palautteesta! :3

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 574
Vs: Tahrattomuudesta, max k-13, Sirius/Remus, raapalesarja 7/7
« Vastaus #15 : 14.09.2014 15:08:07 »
Heipä vain kommenttikampanjasta! :) Mä nyt päätin olla kommentoimatta näitä yksitellen, koska nää kuitenkin ovat tavallaan lukuja samasta tarinasta... öö tai siis tarkoitan, että muodostavat kokonaisuutena tarinan ;D

Lainaus
Halusin tarttua konjakkiin ja puolustella kaikkea sillä. Mutta en tehnyt sitä, jonkun oli oltava olemassa Remuksellekin.
Hitto että tätä piti miettiä pitkään! Aluksi luulin tän tarkoittavan sitä, että Sirius on epävarma paljastamaan Jamesille suhdettaan Remukseen... mutta sitten tulin ajatelleeksi, että tuskinpa moinen on mahdollista. Ehkä James ei vain ota tarpeeksi vakavasti Remuksen olotilaa. Tai ainakaan Siriuksen mielestä tarpeeksi vakavasti. Mikä saikin sitten miettimään, että oliko kyse Remuksen normaalista kuunkierrosta (heh) vai jostain muusta(kin)? :F Remus-parka <3 Onneksi sillä on Sirius :)

Ja aw:

Lainaus
”Ei Kuutamo, minulla on kastetilai... hngh.. -tilaisuus ylihuomenna!”
”Siksi juuri.”
Susi hänen sisällään virnisteli minulle ilkikurisesti.

Koska merkkaus <3 ja dominanssi <3 ja ihan muutenkin Siriuksen vastuullisuus ja aikuistuminen, koska ne näkyy tässä, koska haloo, mistä  lähtien Sirius välittäisi, miltä sen kaula näyttää XD ei, en suostu uskomaan, että tässä on edes taustalla J/S:ää :E Ja sitten pyykkinaruvitsit <3

Mulla on yksi ainoa valitus, ei oikeastaan edes valitus vaan surkuttelu siitä, ettei tässä kohdassa:

Lainaus
Join kahvin loppuun, vein kupin altaaseen ja kiedoin käteni miehen vyötärölle.
...ollut ylimääräistä i-kirjainta, koska "mieheni" olis ollut aika mahti ;D

Huh! Se olikin sitten AU. Mainittiinhan asiasta tuolla A/N mutta näköjään ohitin sen sulavasti :D Mulla kuuluu itsellä Sadetanssin jykevämpää puolta ja tääkin kyllä sopii loistavasti teemaan. Mut silti taidan vaihtaa BOC:ia tuuttiin. Noin.

Raapalesarjassa oli hurt/comfortia, romantiikkaa, huumoria, angstiakin, mutta se oli naamioitu tai pikemminkin leikelty juuri sopiviksi annoksiksi. Se oli taustalla, valtavana ja kauheana, mutta se jotenkin hypättiin ohi. Tai siis tarkoitan tuota Potter-angstia, koska olihan siellä alussa ihan viiltävääkin angstia :) Muutenkin maailmankuva tästä versestä jäi hämäräksi, ikäänkuin sen tupakansavun taakse häämöttämään. Mitä tapahtui, mitä ei tapahtunut, ken tietää. Ja vaikka sitä ei mainittu, haluaisin uskoa, että kyllä Sirius ja Remus yrittivät etsiä Harrya. Aivan varmasti.

Kauheesti tästä jäi ajatuksia pyörimään päähän! Ja tulipa kuunneltua sit pitkästä aikaa BOC:iakin, joten kiitos näistä molemmista! <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Vs: Tahrattomuudesta, max k-13, Sirius/Remus, raapalesarja 7/7
« Vastaus #16 : 14.09.2014 15:18:09 »
Beelsebutt, merkkaus ja dominanssi on tosiaan parasta maailmassa :3 ja haha, ihanaa, että tykkäsit ja BOC on tosiaan ihan liian hyvä ohitettavaksi 8) Hienoa kuulla, että olin onnistunut tekemään tästä vähän helpomman luettavan, monesti useimmat kääntyvät pois koska teksti menee liian raskaaksi angstiksi tai muuksi vastaavaksi.

Kiitos itsellesi ja varsinkin kommentistasi <3

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 243
  • the gay ships are the yay ships
Vs: Tahrattomuudesta, max k-13, Sirius/Remus, raapalesarja 7/7
« Vastaus #17 : 15.09.2014 18:31:53 »
Ilmankos vaikutti niin tutulta. Olen näköjään vanhalla nikillä kommannut, joskin varsin säälittävä rääpäisy.
Tää oli hirmu suloinen ja surullinen, tykkäsin tekstin tunnelmasta ja etenkin Siriuksesta <3 Remus on kyllä niin reppana, ei noin saisi käydä.
Itkin vikaa lukiessani. Hirveän koskettava.

-ways
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Vs: Tahrattomuudesta, max k-13, Sirius/Remus, raapalesarja 7/7
« Vastaus #18 : 15.09.2014 19:24:50 »
Springways, harmi, että itketti, mutta toisaalta se kyllä imartelee. Voimakkaat tunnetilat on aina hyvä. Kiitos kommentistasi :)

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.