Kirjoittaja Aihe: Toisilleen tärkeimmät, S, Lily, James ja Harry, drama, tuplaraapale  (Luettu 2113 kertaa)

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 008
  • Ava Fractalta <3
Otsikko: Toisilleen tärkeimmät
Kirjoittaja: Tikkis
Päähenkilöt: Lily, James, Harry
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, tuplaraapale
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K.Rowlingille.


Toisilleen tärkeimmät

Siinä hän nyt oli. Kaunein asia koko maailmassa Lilyn hennossa syleilyssä. Viime öinen tuska naisen sisällä oli haalea muisto, joka kummitteli vain hetkittäin. Mikään kipu ei olisi saanut häntä luopumaan tästä parhaasta lahjasta; elämästä.

Lily olisi voinut pakahtua onnesta, kun hän tuijotti ihottuman täyteistä poskea, jonka kirkuva puna ei ollut vieläkään hellittänyt. Vaaleansininen myssy peitti vielä niin herkkää päälakea, jossa kasvoi silkinpehmeä hiustupsu. Pienet, pehmeät sormet puristivat vaativasti naisen etusormea, ja supulla olevien huulien lomasta kuului hiljainen ynähdys. Lilyn omilla huulilla kareili leveä ja rakkautta täynnä oleva hymy.

James astui huoneeseen toisessa kädessään suuri mukillinen kurpitsamehua, ja toisessa houkuttelevan näköinen leipä. Lily kohensi asentoaan varoen liikauttamasta pientä kääröä sylissään, ja ojensi kätensä ottaakseen mehun. Miehen ei tarvinnut edes kysyä, kumpaa Lily halusi enemmän: sammuttaa janonsa vai hiljentää kurnivan vatsansa. James tiesi, niin kuin oli aina tiennyt, mitä hänen vaimonsa tarvitsi eniten.

Kahdestaan he katselivat lumoutuneina elämän suurinta ihmettä. Lily lupasi mielessään suojella tätä lasta kuin leijonaemo suojelee poikasiaan. Hän itkisi pojan jokaisen kyyneleen omilla silmillään. Hän hymyilisi pojan jokaisen ilon omilla huulillaan. Hän olisi aina läsnä.

Siinä he kolme makasivat sairaalavuoteella sanomatta sanaakaan. Ei sanoja tarvittu auttaakseen ymmärtämään, että vain he olivat kaikkein tärkeimmät toisilleen koko maailmassa. He olivat perhe.
« Viimeksi muokattu: 27.09.2020 21:50:45 kirjoittanut Tikkis »
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

skylar

  • ***
  • Viestejä: 207
Sniff. Tässähän tuli melkein kyynel silmään. :')

Todella suloinen ja tietenkin traaginen. Sellaisesta minä pidän. Kauniita hetkiä ikään kuin varjostaa ja samalla kirkastaa tulevaisuus, joka lupaa, että kaikki tämä tullaan menettämään. Hmm. Pidin tästä, pidin paljon! Kuvailit asioita kauniisti ja pidin sellaisista yksityiskohdista, joita itse en koskaan lisäisi tekstiini, kuten... vaaleansininen myssy...

Hauskasti kuvattu Harry-vauvaa. Hän on kirjoissa niin surullinen otus, mutta tämä vauva oli vaativa ja siitä tulee ihan mieleen se Lilyn kirje, jonka Harry löysi Kalmanhanaukiolta ja se valokuva, jossa vauva lentelee pikku luudallaan. Niin onnellinen ja vain niin hetken aikaa! Olisin toivonut, että kirja olisi päättynyt Harryn kuolemaan, koska se olisi ollut todellakin vaikuttava lopetus!

Kiitos tästä ficistä, se teki minut oudolla tavalla iloiseksi!
When the sun has set, no candle can replace it.

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 563
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Ääääääääääää, perhefluffyilut (jollaiseksi mä tämänkin lasken) on ihan parhaita, koska tuituitui, hitsit kun on niin kamalan söpöä! <3 Tykkään ihan älyttömästi sun kirjoitustyylistäsi, koska haaleat muistot, silkinpehmeät hiustupsut ja elämän suurimmat ihmeet! <3 Tykkäsin myös siitä, ettet ollut yrittänyt tunkea tänne liikaa tavaraa esim. dialogin muodossa, koska joskus ihan vain asioiden kuvailu on tarpeeksi kuten juuri tässä. Miksi ihmeessä kirjoittaa hahmot juttelemaan keskenään pakotetun oloisesti, kun sen saman asian voi kuvata hahmojen ajatuksien ja tekojen kautta?

Hän itkisi pojan jokaisen kyyneleen omilla silmillään. Hän hymyilisi pojan jokaisen ilon omilla huulillaan. Hän olisi aina läsnä.
Lempikohtani tekstissä, koska aloitus on vain jotain niin hirveän suloista, etten ehkä kestä ja lopetus sitten taas on hirveän sydäntä raastavaa, kun tietää, kuinka canonissa oikein käykään sitten loppujen lopuksi.

Tykkäsin myös ihan älyttömästi tuosta, että Jamesin ei tarvitse kysyä, haluaako Lily mehun vain leivän ensin, hän vain tietää asian, koska tuollaiseen parisuhteeseenhan varmaan kaikki haluavat sitten loppujen lopuksi. Sellaiseen, missä ei tarvitse sanoa asioita, vaan se toinen vain tietää sen kaiken jo valmiiksi. Ei tarvita kuin vain yksi katse tai ele, ja toinen osaa heti siitä arvata, että nyt tarvitaan tätä tai tuota.

Kiitoksia tästä palasesta, näitä tällaisia olisi mukava lukea enemmänkin sulta! ;)

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 106
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Tää teksti vei mut mennessään ja huomaamatta se päättyikin jo tosi nopeasti. Tuplaraapale oli juuri sopivan pituinen kyllä tälle tekstille, mutta sieluni olis janonnut lisää. Ihanaa perhefluffya! Tunnelma oli juuri sellanen, mitä voisin kuvitella olevan, kun lapsi syntyy. Ja sen oon kans kuullut olevan ihan totta, että kun lapsi on syntynyt niin sen kivun unohtaa melkein heti, tai ei ainakaan välitä siitä enää sen jälkeen. Voi, tää oli niin ihana suloinen teksti Pottereiden perheestä, että ihan sulin <3 Kiitos!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 392
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Aijai kun oli söpö teksti!

Yleensä oikein karttelen tekstejä, jotka voisivat saada minut itkemään, mutta tämä oli kyllä niin ihana. Pieni hetki, joka tuntui jatkuvan ja olevan juuri tässä ja nyt. Lilyn sylissä Harry ja James tukemassa. Mitäpä muuta sitä oikeasti elämään tarvitsisi? Jotenkin se, kuinka Lily lupaa itkeä poikansa kyyneleet, jottei hänen tarvitse, on niin surullinen ajatus peilaten siihen, mitä sitten loppujen lopuksi kävi. Että Lilyn leijonaemon rakkaus voitti pahimmasta pahimman, vaikka joutuikin maksamaan hengellään poikansa suojelemiseksi.

Ja tuo kuvaus leijonaemostakin! Rohkelikkoja ja kaikkea. Olin kyllä niin fiiliksissä koko tekstistä, että et arvaakaan. Kiitos siis tästä pienestä maistiaispalasta, ajatukseni ovat nimittäin aivan tyhjät, koska en osaa muuta kuin ajatella ja hyvä etten itke (okei, itken!). Ja toivottavasti et tarvitse sanoja enempää ainakaan juuri nyt, sillä niitä minulla ei ole mitenkään taikoa! Perhefluffyt ovat ihanaa ja söpöä ja tykkäsin tästä iiihan täpöllä! <3

- Syksy

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 078
  • Raapalemestari
Olipas söpöisä raapale, kyseessä on varmasti yksi onnellisimmista hetkistä Pottereiden perheessä. Tässä oli jotenkin aito tunnelma, ollaan onnellisia, mutta kehossa tuntuu edelleen synnytyksen rasitus eikä vauvakaan ole mikään posliininukke vaan juurikin punainen ja ihottuman peitossa, ja se herkkä päälakikin mainittiin siellä. Itse aina pelkään ottaa pieniä vauvoja syliin, kun ne ovat niin hauraita ja niitä pitää pidellä tismalleen oikein huomioiden kaikki pään tukeminen sun muut. Yritän kai vaan sanoa, että tässä tuli myös se fyysinen puoli esiin, että tämä vauva on aivan uusi, vastasyntynyt ja sen huomaa ja se pitää ottaa huomioon.

Voi ihana James, joka tietää, mitä uupunut Lily tarvitsee. Niin simppelisti osasit ilmaista, miten toimiva suhde heillä on. Toisen tarpeet huomioidaan. Ja Lilyn äidinvaistot jylläsivät tuhatta ja sataa, ja lopulta se olikin tarpeeksi. Viimeinen rivi taas sitten liiaksikin alleviivaa tätä asetelmaa, koska kyllä tämä perheteema tuli jo edellä tarpeeksi selväksi enkä tykkää sellaisesta, että se pitää nyt vääntää rautalangasta. Itse asiassa viimeinen rivi tuntuu kokonaan tarpeettomalta, en saanut siitä enää mitään uutta/merkittävää irti. Kaikki oli jo sanottu.

Kiitos tästä Pottereiden onnellisesta hetkestä, oli ilo lukea!

Roseliini03

  • ***
  • Viestejä: 18
Pidin tästä todella paljon. Tuli tippa linnssiin, kun tiesi mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 008
  • Ava Fractalta <3
Oho, onpas tänne tullut kommentteja ihan hiljattain :o

Olipa ihana lukea palautetta useammalta vieläpä näin vanhaan tekstiin (okei, eipä juuri uudempia taida edes ollakaan :D)
Sokerisiiven kritiikin otan ilolla vastaan. Paha tapa on ollut tuo asioiden alleviivaus ja pieni tiivistys loppuun, joka on oikeasti tarpeetonta. Kiitos siis, että otit asian esiin. Tästä ei voi kuin vain kehittyä :)
Ihanaa kuulla, että teksti on koskettanut teitä syvemminkin ja saanut tunteita pintaan. Mahtavaa myös kuulla, että kuvailussa on onnistuttu. Tästä ei voi tulla kuin hyvä fiilis, kun teidän positiivista palautetta lukee.

En voi oikein sanoin kuvailla, miten otettu oon jokaisen kommenteista. Oikeasti, iso kiitos!

~Tikkis
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Ansa

  • Runotyttö
  • ***
  • Viestejä: 2 460
  • Slytherpuff
Voih, olipa ihanaa perhefluffya! Unohtunut kipu, euforinen onni ja hauras vastasyntynyt on niin aitoa, että en voinut kuin huokailla tätä lukiessa. Surullista myös, kun tietää että onni kesti vain noin vuoden. Söpöä myös tuo Jamesin vaimostaan huolehtiminen. Kiitos tästä.

-Ansa