Title: Hey Cas, let's play!
Author: murokulho
Rating: K11
Fandom: Supernatural
Genre: huumori, tavallaan crackfic
Pairing: Destiel (Dean/Castiel)
Warnings: Tämä ei ihan ole sitä, miltä näyttää, joten älkää turhaan innostuko tai juosko karkuun ensimmäisten rivien jälkeen!
A/N: Teidän täytyy tietää, että tämän periaate ei ole Destielin ihkuttaminen vaan teidän mielenne testailu ja ennakkoluulot. Mulla oli tämä idea jo kauan ennen kuin valitsin paritukseksi Destielin ja Destielhän tähän sopii aika yksinomaan Casin takia. Tämä kyseinen paritus ei ole oma suosikkini, mutta joo. Koittakaa pitää ittenne kasassa.
Hey Cas, let's play!”En ole niin varma tästä, Dean”, Castiel epäröi Deanin työntäessä hänet istumaan sohvalle. ”Tämä ei tunnu olevan mitenkään kovin hyvä idea.” Dean virnisti ja taputti enkeliystäväänsä roisisti olalle.
”Älä huoli, Cas. Hyvin se menee. Minä näytän sinulle pari juttua, jotka tekevät hommasta paljon helpompaa”, Dean vakuutteli ja vinkkasi Castielille vielä silmääkin. Castielin ei siis auttanut muu kuin vain luottaa Deaniin ja toimia tilanteen mukaisesti. Jossain tapauksessa se olisi saattanut tarkoittaa vielä rajumpaa panikointia, mutta Dean oli voittanut hänen luottamuksensa ja Castiel yritti nyt siis hieman rentoutua.
Dean siirtyi hääräilemään Castielin eteen. Castiel seurasi varovaisella mielenkiinnolla tämän puuhia, eikä ollut ollenkaan varma kuuluiko hänen katsoa vai ei. Siinä samalla hän yritti etsiä tilanteesta joitain hyviäkin puolia. Monet ihmiset tuntuivat niin paljon tästä nauttivan, joten kai olisi Castielillekin aika kokea tämä.
Ei mennyt kauaakaan, kun Dean jo tarttui Castielin käteen ja asetti siihen virnuillen jotain. Jotain, jolle Castiel ei osannut vielä valita osuvinta nimikettä ja joka sai hänet myös hämilleen ja jähmettymään. Hetken tunnusteltuaan ja totuteltuaan tilanteeseen, hän ei voinut olla toteamatta:
”Se sopii kyllä aika hyvin käteen.”
Ehkä tämä ei ollut sen kaiken ylenpalttisen stressin arvoista sittenkään. Toki olihan tämä hänelle hyvin vieras tilanne, vaikka oli hän ennenkin ollut vastaavissa ympäristöissä Maalla ja hänellä olisi ollut joskus mahdollisuuksia tällaisiin tilanteisiin, mutta jokin oli aina vain vetänyt hänet takaisin kuoreensa, jota voisi sanoa en-ymmärrä-ihmisiä-joten-jätän-väliin -kuoreksi.
Tällä kertaa Castielin onnistui kuitenkin rauhoittamaan itsensä ja pikku hiljaa hän rentoutui ja oppi jopa nauttimaan tilanteesta. Dean oli mitä ilmeisemmin tehnyt tämän niin useasti aiemminkin, että Castielin ei ollut enää edes mahdollista epäröidä. Dean oli taitava ja näytti pari juttua Castielille, jotka vain tekivät tilanteesta entistä nautittavamman.
Castiel tajusi tämän olevan erittäin hyvää ajanvietettä eikä hän millään olisi halunnut lopettaakaan. Samaa mieltä oli varmasti Dean. Näin ollen he voisivat jatkossakin järjestää tämän tapaisia sessioita.
Kuitenkin kesken tämän miellyttävän touhun motellin ovi aukesi rytinällä ja Sam astui sisään. Castielilla ei ollut ollut pitkään aikaan mitään sen kummempia kaunoja tai muita negatiivisia tunteita Samia kohtaan, mutta tällä samaisella hetkellä hän pani merkille suuren mielihalunsa kutsua Samia tylyksi ilonpilaajaksi jonka pitäisi enemmänkin kuin mielellään jättää heidät rauhaan ja lähteä hommaamaan jotain omia asioitaan.
Kun Sam oli huomannut Deanin ja Castielin puuhat, risti hän kätensä puuskaan ja tuijotti veljeään sekä ystäväänsä todella ahdistavan moittivasti ja jopa hieman pettyneenä. Dean vilkaisi hieman syyllisenä Castielia, joka vilkaisi takaisin, tosin paljon vilpittömämmän näköisenä kuin ystävänsä tässä sohvalla.
”Dean, taisin mainita jo kertaalleen tästä”, Sam aloitti saarnansa. ”Motelli veloittaa ylimääräistä tuon pelikonsolin pelaamisesta.”
A/N2: Tää on lyhyt, tiedetään! Mut kirjotin tän kuitenkin matikan tunnilla paperille ja kotona sitten koneelle puhtaaks enkä jaksanut paljoa alkaa rivejä lisäämään. Muutenkin tykkään tästä enemmän tälläsenä lyhyenä.
Heittäkää toki kommentilla mut antakaa vähän armoa, tää on kuitenki vast mun eka varsinainen Destiel mitä oon kirjottanu!
