Kirjoittaja Aihe: Vanha Käytöstapaoppi, K-11, Walburga/Bellatrix  (Luettu 4059 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Julkaisu lopetettu! Uusintaversio ilman Walburga/Bellatrix -paritusta alkaa jossain vaiheessa! Tämä tulee myöhemmin poistumaan finistä.

Vastuunvapaus: J.K. Rowling omistaa Potterversumin, mutta tarina on omaa käsialaani. En saa tästä rahallista korvausta.

Nimi: Käytöstapaoppia Walburga Mustan tapaan
Suvun ylpeys trilogian ensimmäinen osa

Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: maksimissaan K-11
Varoitukset: väkivalta, bdsm, seksi, insesti (Bellatrix/Walburga)
Genre: draama, romantiikka, angst
Hahmo(t)/Paritus: Walburga Musta/Bellatrix Musta, Walburga/Orion, Mustan suvun jäseniä, Lestranget, puhdasveriset
Tiivistelmä: Walburga Musta on ottanut oppiinsa nuoren Bellatrixin, joka onnistunut karkottamaan jokaisen sulhasehdokkaansa. Vapaana elänyt Bellatrix joutuu koetukselle, jonka tavoitteena on löytää hänestä ylpeys, kunnioitus ja ennen kaikkea suotuisa kihlaus sukunsa hyväksi.

A/N: Tästä se lähtee! Suvun ylpeys -trilogia, joka on myös ensimmäinen osa isompaa projektiani Toujours puria. Joillekin lukijoille Käytöstapaoppi on tuttu ja ollut mieleen varsinkin korkeamman ikärajan Walburga/Bellatrix-parituksesta, pahoittelen teille, että suurempaan kokonaisuuteen liittyessä olen päättänyt jättää jonkun verran pois tämän parin tarinasta. Kaikkea uutta kuitenkin on luvassa ja alusta huolimatta kuvio muotoituu aika nopeasti omille raiteilleen alkuperäisesti käytöstapaopista. Toivottelen lukijat tervetulleiksi! Katsotaan, mitä tästä tulee. :>

Niin ja niitä taustatietoja! Eletään tosiaan vuotta 1970. Bellatrix on 19-vuotias ja valmistunut pari vuotta takaperin Tylypahkasta.

Käytöstapaoppia:
1. Kalmanhanaukio 12 Sallittu
2. Taikasauva Sallittu
3. Mekko Sallittu
4. Illallinen Sallittu
5. Sirius K-11
6. Isä ja poika Sallittu
7. Vierailut Sallittu
8. Palvelusneidot Sallittu
9. Kosketus Sallittu
« Viimeksi muokattu: 07.04.2016 20:08:17 kirjoittanut Arte »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
A/N: Pakko myöntää, että aloittamisen kanssa kesti. Ja alkuperäisen aloituksen jälkeen tämän kirjoittaminen oli todella tönkköä, mutta päätin kuitenkin vihdoin julkaista muutamista yrityksistä tämän lyhyimmän. Jatkoa on kuitenkin tulossa paljon, joten pienestä on hyvä aloittaa!


Kalmanhanaukio 12 -- 100 sanaa -- Sallittu

Heinäkuu 1970, Kalmanhanaukio 12

Bellatrix pudotti raskaat nahkalaukkunsa lattialle jääden katselemaan huonetta, joka tulisi olemaan toistaiseksi hänen kotinsa. Pölyt oli pyyhitty, mutta ilma oli tuskaisen tunkkainen. Bellatrixiä kuitenkin häiritsi enemmän vierellä laskelmoivasti tarkkaileva enon vaimo, Walburga Musta, jota hänen kuului kutsua tädikseen.
 
"Kauanko minun pitää olla täällä?" Bellatrix kysyi. Hänellä ei ollut Walburgalta muuta kysyttävää, eikä sen enempää sanottavaakaan.

"Niin kauan kuin tarvitsee, Bellatrix. Olen luvannut Druellalle pitää sinusta hyvää huolta."

"Aha."

"Ole kuin kotonasi", Walburga sanoi lempeästi, mutta äänensävyn taustalta saattoi maistaa karvauden, joka tarkoitti kaikkea muuta. Bellatrix kohautti harteitaan ja käänsi katseensa pois, antaen tätinsä poistua huoneesta hiljaisuudessa.
« Viimeksi muokattu: 11.05.2014 00:09:41 kirjoittanut Odo »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Tervehdys!

Otsikko houkutteli minut paikan päälle katsomaan, mistä oikein on kyse. Olen ihan hulluna puhdasveristen velhojen ja noitien sukulaisuussuhdekiemuroihin, joita tuntuu varjostavan insesti ja siitä juontuvat synkeät asiat. Pakko myöntää, ettei Bellatrix ole välttämättä omia suosikeitani, mutta toisaalta lukeehan kyseisestä hahmosta silloin tällöin, eritoten tällaisessa asiayhteydessä. Alun varoitukset kuulostavat aivan mielettömän herkulliselta lupauslistalta. <3

Hullaannuin ensimmäisessä pätkässä täysin siihen, miten kuvailit Mustan kartanon ilmapiiriä: siivon tunkkainen sopii hyvin myös omiin mielikuviini kartanosta. Ihanaa, että joku on pukenut tuon mielikuvan sanoiksi! ^^ Jään odottamaan innolla, miten juoni kehittyy. Ainakin ensimmäinen raapale jätti ihan mielenkiintoisen vaikutelman. Olen jo nyt vähän Walburgan fani, koska näennäisen kohteliaat, mutta sisimmässään myrkylliset hahmot ovat rakkaus.

Anteeksi pikkuisen tynkä kommenttini. :)
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Professori_Huuhaa

  • ***
  • Viestejä: 185
Huu!

Luin ekan version/minkälie ja vaikutti lupaavalta! Jään seurailemaan!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Beyond, kiitos kommentista!<3 Parasta kuulla, että pidät Walburgasta ainakin vähän jo nyt. Tykkään itse kirjoittaa hahmosta, vaikka siitä ei Pottereissa paljoakaan kerrota, eikä pahemmin siitä kyllä ficcaillakaan. Olen saanut luoda aika vapaasti siitä sellaisen, millaiseksi itse hahmon kuvittelen. Toivottavasti tykästyisit vielä Bellatrixiinkin enemmän! Etkä ole ainut, joka rakastaa puhdasveristen velhojen ja noitien suhdekiemuroita!

Professori_Huuhaa, kiitos kommentistasi!<3 Mukava kuulla, että olet pitänyt alkuperäisestä versiosta ja vaikka muutoksia hieman tuleekin päätät lähteä tätäkin seurailemaan. :>

A/N: Sori, että kesti! Luin alkuperäistä versiota, sitten iski blokki, mutta nyt taas rohkaistunut tämän uusinta version kimppuun. Spurttiraapaleeseen osallistun, päivänä sunnuntai. Korkataan samalla myös Vuosi raapalehtien.



2. Taikasauva -- 200 sanaa -- Sallittu

Bellatrix oli jäänyt yksin huoneeseensa Walburgan poistuttua. Hän ei ollut vaivautunut purkamaan isoa matkalaukkuaan, mutta pienen kassinsa hän oli levittänyt sängylle. Helmikaulakoru, taikasauva, meikit ja muut pienet tarvikkeet olivat löytäneet paikkansa tarkasti asetellun päiväpeiton päältä.

Bellatrix seisoi kokovartalopeilin edessä harjaten laiskasti pitkiä mustia hiuksiaan. Hän mietti, voisiko päästä kotiin alle viikossa, vaikka se tuntuikin mahdottomalta. Hänen oli käsketty pakata tavaroita tarpeeksi pitkäksi ajaksi, mikä saattoi tarkoittaa jopa kuukautta. Vanha matkatavaralaukku sisälsi kaikkea mahdollista, mutta Bellatrix ei halunnut purkaa sitä toivoessaan nopeaa pois pääsyä.

Koputtamatta huoneen ovi aukesi ja Walburga saapui käsissään jonkunlainen mekko. Se oli tummanvihreä, ehkä silkkiä ja vähän koristeltu nopealla vilkaisulla katsottuna.

"Pue tämä päällesi", Walburga sanoi astuttuaan peremmälle huoneeseen ja laskiessaan mekon sängylle. Bellatrix ei vastannut, mutta vilkaisi tätiään peilin kautta. Hänen yllätyksekseen Walburga oli ottanut sängyltä hänen taikasauvansa.

"Älä koske siihen", Bellatrix sähähti vihaisesti, mutta Walburga ei välittänyt.

"Et tarvitse täällä taikasauvaa. Illallinen on puolen tunnin kuluttua ruokasalissa", Walburga totesi saaden Bellatrixin katseen muuttumaan raivoisaksi. "Et sinä voi viedä minun sauvaani", Bellatrix ärisi.

"Kyllä minä voin. Tämä on minun taloni ja täällä sinä noudatat minun tapojani, Bellatrix."

Walburgan kasvoilla oleva hymy sai Bellatrixin entistä vihaisemmaksi. Hymyssä oli jotain ylimielestä ja samalla jotain sellaista, mikä viittasi nautintoon.
« Viimeksi muokattu: 03.06.2014 21:50:03 kirjoittanut Odo »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
A/N: Spurttiraapaleen kirimistä, päivänä maanantai. Edellinen oli siis sunnuntaille, eikä maanantaille. Tämäkin Vuosiraapalehtiseen.

Mekko -- 150 sanaa -- Sallittu

Bellatrix ei voinut uskoa sitä todeksi: Walburga oli vienyt hänen taikasauvansa. Ilme Walburgan kasvoilla oli saanut Bellatrixin jopa hiljaiseksi, joka oli tavallisuudesta poikkeavaa. Yksikään noita tai velho ei ollut tähän mennessä saanut sitä viimeistä sanaa, joka tällä kertaa oli ollut: "Puolituntia, Bellatrix." Sillä Walburga oli viitannut illalliseen.

Vähiten Bellatrixiä kiinnosti istua tätinsä ja enonsa kanssa illallispöydässä, mutta purkaessaan ärtymystään Bellatrix oli päättänyt liittyä seuraan. Se saattoi olla askel Walburgan miellyttämiseen ja sauvan palauttamiseen.

Tummanvihreään mekkoon pukeutuneena Bellatrix arvosteli omaa ulkonäköään. Mekko oli, kuten ensivaikutelmasta pystyi päättelemään, vähän koristeltu. Pienet yksityiskohdat toivat kuitenkin kokonaisuuteen kauneutta.

Huoneen nurkasta kuului poksahdus, joka sai Bellatrixin säpsähtämään. Hän oli hukannut ajan kulun miettiessään keinoja saada sauvansa takaisin ja siitä muistutuksena hänen huoneeseensa oli ilmestynyt kotitonttu.

"Illallinen on valmis, Bellatrix-neiti", kotitonttu sanoi reippaasti hieman kimittävällä äänellä. Kiitos, jonka Bellatrix päästi huuliltaan oli pistävä ja se sai kotitontun katoamaan nopeasti toisen poksahduksen saattelemana.

Bellatrix lähti alakertaan.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
A/N: Spurttiraapale, tiistai. Myös Raapalehtien -haasteeseen. Pahoittelen, että Orion on hieman tönkkö. Etsin hahmoon vielä tuntumaa, joka toivottavasti löytyy seuraavien lukujen myötä!


Illallinen -- 200 sanaa -- Sallittu

Orion näytti vaipuneen omiin ajatuksiinsa tuijottaessaan takassa leimuavaa tulta. Walburga taas ei ollut kertaakaan irrottanut katsettaan Bellatrixistä. Hiljaisuus tuntui painostavalta, kun ainoat äänet olivat satunnaiset haarukan tai veitsen kosketukset hopealautasiin.

Vasta jälkiruuan ilmestyessä pöytään Orion rikkoi hiljaisuuden: "Meille tulee huomenna vieraita, Bellatrix."

Bellatrixia ei huvittanut vastata Orionin sanoihin mitenkään. Ne olivat kylmiä sanoja, määrätietoisia, joihin ei ollut sanottavaa puolesta tai vastaan - varsinkaan sitä jälkimmäistä.

"Niinkö?" Bellatrix kuitenkin vastasi esittäen uteliasta kohottaessaan kulmakarvojaan aavistuksen verran.

"Sain kirjeen Lestrangeilta. Heidän poikansa tulevat huomenna. Myös Rosier vastasi", Orionin ääni terävöityi hänen jatkeassaan: "mutta hän ei pääse vielä tulemaan hetkeen."

Walburgan katse siirtyi vihdoin pois Bellatrixista kohti miestään.

"Rosierilla olisi parempi olla hyvä syy pois jäämiseensä." Walburgan kevyesti esitetystä lauseesta paistoi läpi raivo, kun asiat eivät olleet menneet hänen haluamallaan tavalla.

"Hän tulee kyllä, mutta myöhemmin", Orion totesi. Bellatrix oli hyvillään, ettei hänen tarvinnut liittyä keskusteluun. Hän sai hetken aikaa muistella Lestrangeja, jotka tiesi koulusta. Kumpikaan heistä ei ollut Bellatrixin kanssa samalla vuosikurssilla, mutta hän muisti heidät siitä huolimatta.

Hiljaisuus tuntui hiipivän takaisin ruokasaliin Orionin sanojen myötä. Bellatrix ei ollut tottunut siihen, sillä hänellä oli kotonaan kuitenkin sisarensa. Sitä ajatellessaan hänen mieleensä tuli kysymys, jonka hän päästi karkaamaan huulilta: "Missä Sirius ja Regulus ovat?"
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Professori_Huuhaa

  • ***
  • Viestejä: 185
Moi!

Taikasauva-kappaleessa on sana kokovartalo_peilin -kirjoitusvirhe! :D

Saat kyllä vilunväreet kiipimään selkäpiitä pitkin, jatka samaan malliin!

Professori_Huuhaa

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Lukaisin uusimmat osat kaikki kerralla putkeen, ja täytyy kyllä todeta, että niitä onkin jo odoteltu! ^^ Mukavaa, että tämä sarja jatkuu nyt. Walburga jatkaa näissä uusissa osissa samaa linjaa kuin ensimmäisessä raapaleessa: hahmo on näyttävä, selvästi vaikutusvaltainen ja näennäisen kohtelias, mutta hänen olemuksestaan huokuu synkkyys ja tietynlainen mystisyys, mikä onkin Mustan suvun edustajalle varsin luontevaa. En malta odottaa, mitä hänestä vielä tämän sarjan aikana paljastuu ja mihin suuntaan hahmo lähtee kehittymään, sillä tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta. :) Taikasauvan menettäminen vierailun ajaksi on varmasti Bellatrixin kaltaiselle ylväälle noidalle aika kova pala nieltäväksi, joten näyttää siltä, että Walburga ottaa luulot pois heti alkuunsa. Lisäksi minun on pakko mainita, että Bellatrix on mielestäni tässä ficissä hyvin kirjoitettu: hänessä on kyllä kapinahenkeä, mutta hänestäkin huomaa heti, että hän on rikkaasta perheestä, minkä vuoksi hänenkin käytöksensä on varsin arvokasta jopa siitä huolimatta, että hänen sauvansa on viety.

Kiitoksia jälleen näistä herkullisista pätkistä! ^^ Jään odottelemaan innolla uusia osia. ;)
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Prodessori_Huuhaa ja Beyond: molemmille suuret kiitokset kommenteista!<3 Anteeksi olen tällä hetkellä niin väsynyt, ettei minusta ole vastaamaan kovin pitkästä, mutta tulin iloiseksi kommenteista. On mukavaa kuulla positiivista palautetta ja että jatkoakin odotetaan. Se tsemppaa kirjoittamaan, eikä vain lusmuilemaan täällä koneen ääressä. :) Niin ja se pongattu kirjoitusvirhekin on nyt korjattu. Inhoan typottaa yhdyssanoja raapaleissa, kun joutuu sitten miettimään korvaavia sanoja, noh selvisin! Kiitos huomiosta. :>

A/N: Spurttiraapaleeseen, päivänä keskiviikko. Osallistuu myös Raapale365:n.
Hieman näkemyksiä Orionista. Tämä osa jäi omaan makuuni liian lyhyeksi, mutta minkäs teet, kun rajani ovat raapaleet. Orionia tahdon kuitenkin kuvata hahmona vielä parissa tulevassakin raapaleessa muiden hahmojen näkökulmasta ennen kuin päästään ihmettelemään vieraiksi saapuvia Lestrangeja! Ikäraja varmuuden vuoksi yläkanttiin.



Sirius -- 300 sanaa -- K-11
Varoitukset: mainintana perheväkivalta

"Missä Sirius ja Regulus ovat?" Bellatrix oli esittänyt kysymyksensä ajattelematta. Orionin katse ei ollut vastaus, mutta se oli ollut Bellatrixille riittävästi. Walburga oli todennut, ettei hänen talossaan suvaittu uteliaisuutta. Illallinen oli loppunut pian kysymyksen jälkeen.


Siriuksen huoneesta kuului vaimeana musiikkia, jota Bellatrix ei tunnistanut. Varovasti hän koputti oveen, niin hiljaa, ettei ääntä voinut kuulla alakertaan. Siriuksen askeleet kuuluivat oven takaa ennen kuin se aukesi Bellatrixille.

"Ai, sinä..." Siriuksen ääni kuulosti happamalta, eikä Bellatrix mahtanut mitään sille, että hänen teki mieli näkemästään huolimatta ojentaa kiittämätöntä poikaa. Sirius kuitenkin päästi hänet sisään ja rappukäytävän hämärästä siirtyessään valoisaan huoneeseen Bellatrix näki paremmin. Siriuksen poski oli turvonnut ja vaikutti muuttavan väriä pikkuhiljaa sinertäväksi.

"Orionko tuon teki?" Bellatrix kysyi, mutta poika kohautti hänelle vastaukseksi vain olkapäitään. Huone ei muistuttutanut paljoakaan muuta taloa, sillä jokainen pimeyden voimiin viittaava esine ja yksityiskohta oli poistettu. Huone näytti tyhjältä, vaikka suuri sänky veikin ison osan huoneen pinta-alasta ja nurkassa oli tummaa puuta oleva kirjahylly ja kirjoituspöytä.

Bellatrix oli kuullut Orionin raudanlujasta otteesta johtaa Mustan sukua ja hieman tämän historiasta. Mistään sellaisesta hän ei ollut kuitenkaan kuullut, että isällä olisi tapa kohdella tuolla tavalla myös omaa poikaansa. Bellatrix kuitenkin tiesi, ettei sellaisista asioista puhuttu talon ulkopuolella ja tämä vierailu Siriuksen huoneessa nimenomaan oli Walburgan kieltämää uteliaisuutta.

"Oliko sinulla jotain asiaa?" Sirius kuulosti hieman ystävällisemmältä istuessaan kirjoituspöytänsä edessä olevaan tuoliin katsoen vihdoin Bellatrixia silmiin.

"Ei oikeastaan", Bellatrix vastasi. Hän ei ollut koskaan erityisemmin pitänyt serkuistaan.

"Isä ei ollut yhtä ankara Regulukselle", Sirius totesi enemmän itselleen kuin Bellatrixille, joka punnitsi oliko asia Siriuksen mielestä hyvä vai ei päätyen lopulta ensimmäiseen vaihtoehtoon. Hän ei kuitenkaan aikonut udella enempää, sillä oli asioita, jotka eivät hänelle kuuluneet tai kiinnostaneetkaan.

He istuivat hetken vaitonnaisina, kunnes Bellatrix päätti, ettei hänellä ollut syytä olla pidempään Siriuksen vieraana ja ottaa riskiä Walburgan saapumisesta.

"Koeta pärjätä", Bellatrix totesi Siriukselle lähtiessään.
« Viimeksi muokattu: 07.04.2016 20:06:59 kirjoittanut Arte »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Minä täällä taas hei! :D

Ihanaa, että jatkoit tätä näin pian. ^^ Tässä viidennessä osassa juoni alkaa jo selvästi muotoutua. Jotenkin tuo, että nuorempina Bellatrix ja Sirius tulivat kohtalaisen hyvin juttuun, sopii tähän tekstiin mainiosti. Bellatrix vaikuttaa oikeastaan hyvin inhimmilliseltä hahmolta tässä, sillä kovasta ulkokuorestaan huolimatta hän vaikuttaa välittävän serkuistaan omalla tavallaan, vaikka myöntääkin, ettei ole koskaan tullut toimeen Mustan veljesten kanssa. Toisaalta myös tuo utelias luonne osasyynä vierailulle on miellyttävän luihuismaista. Taidan alkaa pitää Bellatrixistä pikkuhiljaa - ainakin tästä nuoremmasta versiosta.

Kiitos viidennestä pätkästä ja hei, I'll be back, kun seuraavat osat tulevat! (:
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Professori_Huuhaa

  • ***
  • Viestejä: 185
Moi!

Sirius parka, rankka lapsuus :/ onneksi Regulus on päässyt vähemmällä...

Olet oikeassa, raapaleet rajoittaa paljon, tää luku jäi aika lyhyeksi, olisin kaivannut lisää!

Hienosti menee, odotan jatkoa!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Beyond, jee kiitti taas kommentista! Pyrin tosiaan nyt 3-7 raapaleeseen viikossa, joten aika pian olisi jatkoa tarjolla. Vuosi raapalehtien tosiaan potkii kirjoittamaan raapaleita hyvään tahtiin ja jemmailen näitä varastoonkin, sitä mukaa kun tekstiä syntyy. Oi, ihanaa kuulla, että Bellatrixista on alettu pitää ja ne luihuismaiset piirteetkin tulevat esille. Tosiaan Bellatrixin kohdalla olen joutunut käyttämään aikapaljon taiteilijan vapauksia, sillä en usko Bellatrixin olleen mielipuoli nuoresta asti, eikä Bellatrix kuulu vielä edes kuolonsyöjiin. Rauhallisemman Bellatrixin löytäminen säilyttäen hahmon perusluonne on kyllä  hieman haastavaa, mutta kai tässä voi jotenkin sanoa onnistuneensa, vaikka hahmo kehittyykin koko ajan. :'D

Professori_Huuhaa, kiitos jälleen! Totta, nuo raapaleet rajoittavat jonkun verran. Siksi yritän joissain kohdissa jakaa pidempää pätkää useammalle raapaleelle jotenkin loogisesti, että saisin mahdollisimman paljon kerrottua. Kaikki tosin ei vain millään onnistu, vaikka kuinka haluaisi. Ajattelin aluksi, että 400 olisi vielä raapale, mutta satasiin verrattuna se tuntuu aika pitkältä. Toistaiseksi pyrin pysymään tosiaan 300-350 rajassa, mutta oikein kovan paikan tullen on joustettava sitten jopa sinne 400 sanaan kuitenkin. Niitä pidempiä pätkiä odotellessa taas vähän lyhyempää!

A/N: Tällä kertaa tuli satasen pätkä ja voin kertoa suunnitelleeni jonkun verran jo eteenpäin tarinaa. ;) Nyt on vain kiire työpaikka palaveriin, joten saatte nyt vain tämän ja lisää myöhemmin sitten. Tämäkin osallistuu Raapale365:n.



Isä ja poika -- 100 sanaa -- Sallittu

Ajoitus oli täydellinen. Bellatrix ehti sulkea ovensa, kun rappukäytävässä joku liikkui yläkertaan. Toiset askeleet kuuluivat epäilemättä Siriukselle tai Regulukselle.

Heikosta anteeksi pyynnöstä Bellatrix tunnisti Reguluksen.

Orionin matala ääni vastasi Regulukselle rauhoittavasti, mikä yllätti Bellatrixin. Mies jatkoi puhettaan kertoen suvusta, jota he edustivat. Ylpeydestä, tavoitteista ja ennen kaikkea kunnioituksesta, jota he saivat osakseen.

"Näytän sinulle jotain, Regulus." Bellatrix kuuli Orionin vaimeammin, sillä kahdet askeleet kulkivat huoneen ovesta kauemmaksi. Vaikka Regulus ei sanonut mitään Bellatrix tiesi, että poika oli utealias. Luultavasti siihen Orion pyrkikin: kasvattamaan pojastaan omien aatteidensa kantajan.

Sirius oli toista maata ja Bellatrixista tuntui, että hän ymmärsi serkkuuan hieman paremmin.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Cassiopeia

  • Vieras
JatjoaJatkoaJatkoaJatkoa!!!!

Rakentava hukuttautu eilen.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Cassiopeia, kiitos kommentistasi! <3 Pahoittelen, että jatkon tuleminen on venähtänyt näin paljon...

A/N: Tämä on vähän tämmöinen välipala, että saan jatkettua taas tämän kirjoittamista. Seuraava osa, jossa mainitut palvelijattaret ovat on ollut jo kirjoitettuna luonnosvihkoon, mutta tarvitsin jotain ennen sitä. Rehellisesti olen hieman hukassa tämän kanssa, kun menin muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa, haha. Runko tälle sarjalle on onneksi olemassa, joten siihen on hyvä turvautua. Yritän nyt syyskuun ja ainakin lokakuun olla taas aktiivisempi tämän parissa. :>


Vierailut -- 200 sanaa -- Sallittu

Seuraavaan kolmeen päivään Bellatrix ei nähnyt Siriusta tai Regulusta. Ei se suuri harmi ollut, mutta Walburgan jatkuvan valvonnan alla toivoi muutakin seuraa. Edes vieraaksi tulleita Lestrangeja Bellatrix ei ollut nähnyt kuin vilaukselta. Orion oli tehnyt selväksi, että hänellä oli puhuttavaa miesten kanssa, eikä heitä sovinnut häiritä.

Walburgan vierailut huoneessa tuntuivat kokoajan tihenevän ja muuttuvan erilaisimmiksi. Toisinaan Bellatrix luetteli opiskelemaansa tietoa Mustan suvun eri vaiheista tai nimiä heidän sukupuustaan. Walburga oli myös osoittanut tietynlaista kiintymystä nuorta noitaa kohtaan, mikä sai Bellatrixin niskakarvat pystyyn.

Hiuskiehkuran sipaiseminen pois otsalta, tiukempi ote käsivarresta... Oli monenlaisia asioita, joita Walburga oli alkanut tekemään. Bellatrix ei erityisemmin pitänyt Walburgan tavasta koskea häneen fyysisesti, vaikka hän ei voinut kieltää itseltään sitä nautintoa, että välillä Walburga epäröi hetken verran hänen itsevarmuuttaan.

Illallisen Bellatrix sai nauttia omassa rauhassaan, sillä Walburga ja Orion illastivat Lestrangejen kanssa, eikä Bellatrix ollut nähnyt kertaakaan Siriusta tai Regulusta ruokasalissa. Ehkä he söivät huoneissaan, vaikka siitä Bellatrix ei välittänyt.

"Tapaat huomenna Lestranget", Walburga sanoi poistuessaan taas huoneesta. Joka ilta Walburga vieraili Bellatrixin luona, vaikka päivisin ei olisi ehtinytkään. "Lähetän palvelijattaret huoneeseesi yhdeltätoista."

Bellatrix ei pitänyt siitä, että hänen piti valmistautua tapaamiseen. Hänellä ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja, sillä Walburga saneli säännöt talossa, jossa Bellatrix oli vieraana.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Felly

  • ***
  • Viestejä: 212
Terve!

Mä en ole syystä tai toisesta koskaan oikein paneutunut Mustien sukuun, vaikka aihe on kiinnostanut jo pidemmän aikaa melko lailla. Tämänkin raapalesarjan topicin olen monesti nähnyt, mutta vasta tänään intouduin avamaan topicin -- ja hyvä että avasin! Summary on mielenkiintoinen ja sulla on kiva kirjoitustyyli, joten mielelläänhän tällaista tekstiä lukee!

Pari virhettä bongasin.

Lainaus
Hymyssä oli jotain ylimielestä --
Tämä oli Taikasauvassa, pieni typo eksynyt.

Lainaus
"Puolituntia, Bellatrix."
"Puoli tuntia" erikseen. Tämä oli Mekko-raapaleessa.

Isä ja poika -raapaleesta:
Lainaus
Vaikka Regulus ei sanonut mitään Bellatrix tiesi, että poika oli utealias.
Ensimmäisten lihavoitujen sanojen väliin kuuluisi pilkku, utelias-sanassa on typo.
Lainaus
-- Bellatrixista tuntui, että hän ymmärsi serkkuuan hieman paremmin.
Typo :--)

Walburga vaikuttaa aika karmivalta, hyi. Innolla odotan, miten Bellatrixin ja Walburgan välinen suhde etenee! Bellatrixhan vaikuttaa vielä aika ymmärtäväiseltä esimerkiksi Siriusta kohtaan, joten mielenkiintoista nähdä, miten Walburga vaikuttaa asiaan. Silmäilin sun Toujours pur -projektiasi ja olen kyllä ehdottoman kiinnostunut koko trilogiasta ja sen aiheista! Toivottavasti kerkeät pian julkaisemaan jatkoa, tykkäilen kovasti, vaikka en mitään järin fiksua osaakaan sanoa :--D
Niin kuolemakin pelkää helinääsi,
ja aika itseänsä häpeää

(avatar)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Felly, kiitos kommentistasi ja typojen huomaamisesta! Olen itse täysin sokea omille virheilleni, haha. Kiva kuulla, että olet tykännyt ja vielä mahtavampaa, että kokonaisuutena Toujours pur kiinnostaa. :>

A/N: Mulla on jo pitkään ollut mielessä se, että haluan mukaan palvelusväkeä, joten Lestrangejen tapaaminen oli vihdoin hyvä syy tuoda heidät mukaan. Ajattelin, että isolla velhosuvuilla on muutakin palvelusväkeä kuin kotitontut, sillä no... miettikää nyt joku Oljo auttamassa Bellatrixiä korsetin kanssa! Heh, kohta päästään tapaamaan Lestranget. Kieltämättä hieman jännittää, koska mulla on vielä aika hutera pohja molemmista hahmoista. Tiedän kuitenkin, että helpoimmalla pääsen, kun vain kirjoitan, enkä mieti. Haha.


Palvelusneidot -- 200 sanaa -- Sallittu

Bellatrix kuunteli latteita kohteliaisuuksia palvelusneidoilta, jotka olivat tulleet auttamaan häntä pukeutumisessa. Walburga oli vaatinut, että Bellatrix näyttäisi mahdollisimman edustavalta tavatessaan Lestrangen veljekset. Bellatrix oli odottanut tapaamista, vaikka tiesi, että Walburga ja Orion rajoittaisivat keskustelun mahdollisuuksia.

"Eihän se ole liian kireällä, Bellatrix-neiti?" toinen nuorista palvelusneidoista kysyi kiristäessään korsetin nyörejä. Bellatrix arveli tytön olevan suunnilleen hänen ikäisensä, ehkä hieman vanhempi.

"Ei", Bellatrix vastasi tylysti, sillä palvelusväelle ei tarvinnut puhua kunnioittavasti. Ensimmäistä kertaa Bellatrix kuitenkin mietti verisäätyään. Hän oli puhdasverinen ja suvusta, jolla oli valtaa enemmän kuin muilla. He olivat enemmän kuin kukaan muu ja hän oli kasvanut keskellä kunnoitusta ja arvostusta. Kotonakin oli palvelusväkeä.

Bellatrix ei tuntenut sääliä, mutta palvelusväen ajattelu sai hänen olonsa epämukavaksi. Hän ei osannut kuvitella tilannetta, jossa olisi itse mitätön puoliverinen ja palvelisi puhdasveristä sanellen latteuksia, joita ei missään tapauksessa tarkoittanut. Ei ollut epäilystäkään siitä, että palvelusväki puhui vain työnsä puolesta sillä tavalla.

Bellatrix tiesi, että hän maksaisi omasta ylemmyydestään. Häntä odottaisi pakkoavioliitto, eikä hän voisi väistää muitakaan velvollisuuksiaan sukuaan kohtaan. Hänen olisi noudatettava suvun pään, Orionin, määräysvaltaa, eikä hänellä koskaan olisi täydellistä vapautta omalle elämälleen.

Katsoessaan palvelusneitoja Bellatrix tiesi kuitenkin paikkansa Mustan suvussa. Hänen kuului olla palvelusväen yläpuolella, eikä hänen ylpeytensä koskaan antaisi anteeksi sääliä alempiarvoisia kohtaan.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 220
  • the gay ships are the yay ships
Älyllinen elämä mun pääkopassani kävi jo nukkumaan joten kommentti on mitä on.
Oon jo pitkään seuraillut tätä piilolukijana (ja ehdin jopa unohtaakin tän) mut kivaa että löysin tän uudeataan :) ja oli pakko nyt kommata vaikka ei oo mitään ajatusta..
Tykkään paljon, musta on aina kivaa lukea kasvutarinoita jne ja muutenkin saada tutustua paremmin näihin hahmoihin :)

-ways
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

Taelia

  • Vieras
Mä myös bongailin tän jo siinä vaiheessa, kun sarja oli vasta aluillaan. Piti kommentoida, en saanut aikaiseksi, mussunmussun & seliseli.

Bellatrix on potterversumin harvoja kiinnostavia naishahmoja, joten pitihän tällaiseen tarttua, kun kerran tarjolla oli. Nuori Bellatrix on sun tekstissä huomattavan erilainen kuin se Bella, joka me tunnetaan canonista, joten mielenkiinnolla jään odottamaan, että millaiseksi sä olet kuvitellut hahmon tarinan. Mulla ei oikein ole minkäänlaista ajatusta Bellatrixin lapsuudesta ja nuoruudesta; jotenkin ajattelen, että aina se varmaan on ollut yhtä kilahtanut. :D Walburga vaikuttaa taas ihan yhtä karmivalta kuin vain voi kuvitella.

Pidän myös siitä, miten sä kiedot tässä Bellatrixin tarinan muihin Mustan suvun jäseniin. Odotan mielenkiinnolla sitä, miten Bellatrixin ja Walburgan välinen suhde kehittyy, kuin myös Lestrangejen astumista kuvaan.

Felly tuolla aiemmin jo olikin poiminut samoja virheitä, joita olin itsekin huomannut, joten en nyt niihin tässä sen enempää puutu. Yleisesti ottaen sujuvaa ja virheetöntä tekstiä kuitenkin. Tätä jään ehdottomasti seuraamaan, koska mikä muka voi olla parempaa kuin Mustan suku. :-* Ylipäätään lämmittää mieltä, kun jengi jaksaa yhä edelleen kirjoittaa pidempiäkin ficcejä muistakin kuin kolmannen sukupolven hahmoista.

Omiksi suosikeiksini näistä tähän mennessä ilmestyneistä raapaleista muodostuivat Palvelusneidot ja Sirius.

Joo-o, ei mulla oikein tähän hätään muuta. Tätä lisää ja mahdollisimman pian, kiitos. ;D

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Springways, kiitos kommentista! <3
Trauma kiitos sinullekin kommentista! <3 Yllättävän moni tuntuu ajattelevan, että Bellatrix on aina ollut kilahtanut tapaus. Bellatrixistä ennenkin kirjoittaneena tuohon on törmännyt monesti. Mukava kuulla, että Bellatrixin tarina alkoi kiinnostaa. :> Tykkään muuten itekin noista luvuista, mitkä mainitsit!

A/N: Nyt en millään jaksanut rueta sanamäärien kanssa sotkemaan. Tässä on siis 156 sanaa, eikä tasan 150. Muidenkin raapaleiden sanamäärät muuttuvat noiden mun kirjoitusvirheiden myötä, joten kai se riittää, että suurinpiirtein on raapalemitoissa nämä. Nyt taas jatkoa. Halusin viedä tarinaa eteenpäin, mutta en tiedä oliko se nyt niin hyvä idea aamukoomassa (hyvin valvotun yön jälkeen tuli nukuttua pitkään), mutta tiedän että silloin on kirjoitettava kun tekstiä tulee. Muutaman kahvikupin jälkeen en vieläkään keksinyt kunnollista otsikkoa.

Jos joku muuten on erimieltä ikärajasta niin ilmoita, kiitos.


Kosketus -- 154 sanaa -- S

"Lähtekää", Walburga komensi palvelusneitoja saapuessaan huoneeseen. He lähtivät nopeasti sanomatta sanaakaan ja jättivät Bellatrixin kahden Walburgan kanssa.

"Olet kaunis", Walburga sanoi arvioituaan Bellatrixiä hetken aikaa. Hän oli kiertänyt Bellatrixin ympärillä, koskettanut varovasti mustia kiharoita, sipaissut poskea viileillä sormillaan. Bellatrix tunsi, miten hän jännittyi Walburgan seurassa, eikä hän kokenut tarpeelliseksi vastata.

"Tapaat pian Lestranget ja toivon, että käyttäydyt kunnolla", Walburga puhui rauhalliseen sävyyn jatkaessaan arvioivaa kierrostaan Bellatrixin ympärillä.

"Joo", Bellatrix vastasi ja Walburgan kohotettua ensin kulmiaan kysyvästi hän nyökkäsi. Hetken aikaa Bellatrix oli kuvitellut, että Walburga puuttuisi hänen arkiseen vastaukseensa. Oppien mukaan hänen olisi pitänyt todeta: "Tietenkin, Walburga-täti", mutta sanat eivät vain sopineet hänelle.

Walburga otti Bellatrixin kasvot käsiensä väliin ja katsoi pitkään tyttöä silmiin. Bellatrix katsoi takaisin ilmeettömästi, vaikka sisällä hän tunsi jälleen jännittyneisyyden ja halun kapinoida. Walburga painoi hitaan suudelman Bellatrixin otsalle ja kuiskasi: "Hyvästä käytöksestä sinut palkitaan, Bellatrix."

Enempää sanoja vaihtamatta Walburga lähti huoneesta jättäen Bellatrixin valmistautumaan vielä kymmeneksi minuutiksi ennen illallista Lestrangejen kanssa.
« Viimeksi muokattu: 07.04.2016 20:07:45 kirjoittanut Arte »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”