Jos mä vaan soitan ja sanon, en pääse [k-11, slash, 10/10]

[Zarroc]

Author: Zarroc
Pairing: Sami/Helmi
Genre: drama, romance, slash
Warnings: kiroillaan, en tiedä vielä muusta.
Rating: k-11
Haasteet: F300 (1. sanalla 121. Minuutti)

A/N. Ääh. Ei mun pitänyt aloittaa yhtään mitään uutta, mutta... kauhea originaaliblokki päällä ja pakko yrittää jotenkin poistaa se, joten. Nämä kaverit vain tulivat kuin tilauksesta, ei mahda mitään. Yritetään pitää tämä nyt tällä tavalla lyhyenä. Minulla on jo ihan liikaa hahmoja, voi helvetti. 8'D Sarjan teemabiisinä toimii tietenkin Pariisin Kevät - Mielikuvituksen tuotetta.

Jos mä vain soitan ja sanon, en pääse
 
1. Sami

Jos me sovitaan, että en saa ajatella tätä
Moni päältä raakile on sisältä jo mätä

Puistonpenkki tuntui kylmältä perseen alla, vaikka yritin koko ajan vetää vähän liian lyhyttä takkia alleni. Ei siitä oikein mitään tullut, joten annoin lopulta suosiolla olla ja huokaisin syvään.

Olin kikkaillut jo pidemmän aikaa yhden tytön kanssa ja meidän oli tarkoitus nähdä tänään täällä puistossa, mutta ainoa henkilö, jonka olin nähnyt lähestyvän minua viimeiseen viiteen minuuttiin, oli joku jätkä. 

Ohitin sen katseellani ja etsiskelin mieluummin vaaleahiuksista, kuulemma lyhyttukkaista tyttöä, jolla oli punertava neuletakki nahkatakin alla. Jokin siinä sai kellot soimaan päässäni ja käänsin katseeni takaisin siihen jätkään, joka oli jo päätynyt puhe-etäisyyden päähän minusta.

Lähes peilimäiset, vaaleansiniset silmät tuijottivat minua kapeista kasvoista ja vaalean koristehiekanruskeat hiukset sojottivat pystyssä luonnollisena pienenä keesinä. Kohotin sille kulmaani, kun se kiskoi mielikuvieni väristä paitaa vähän alaspäin vatsan kohdalta.

"Helmi?" ähkäisin sille ja se hymyili aavistuksen verran.
"Joo, mä... tota... oon Helmi, jos sä siis oot Sami."
"Mut... sunhan piti olla tyttö", sanoin, kun en enää tiennyt, osaisinko edes loukkaantua vai olinko vain tyrmistynyt.

"En mä niin koskaan sanonut", jätkä totesi ja ojensi minulle kättään. En oikein tiennyt mitä se sillä halusi, joten tyydyin vain puristamaan. Tämä ei nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan, olin vielä hehkuttanut kaikille kavereillekin, että näkisin tänään elämäni naisen. Ja sitten näinkin tällaisen, ehkä just ja just päälle 160 senttisen reikäisissä farkuissa kulkevan kääpiön.

"Niin... et kai... mitä vittua", olin niin hämmentynyt, että melkein änkytin. "Tiiäthän, et tää on aika jäätävää. Siis oikeesti mä luulin et oon sopinu treffit naisen kans ja sit sä tuut."

Helmi hymyili taas sillä tavalla kummallisesti, kuin se olisi surullinen ja huvittunut samaan aikaan. Ehkä se olikin sellainen oikeasti, ainakin tuntui sille.

"Mä tiiän, mut en mä oikein tienny muitakaa tapoja saaha suhun mitään yhteyttä."

Minä vain tuijotin sitä. Mitä helvettiä. Ei treffejä sovittu ihmisen kanssa, johon halusi vain ottaa yhteyttä.

"Et ois voinu vaikka soittaa?"

[Zarroc]

A/N. Poikkean tavoistani ja julkaisen putkeen. Tästä tulee nopea sarja. F300 210. Pinnallisuus

2. Helmi

Asennetaan anturit mittaamaan häiriöitä
Etsitään syyt, miks vietän unettomia öitä

Sami näytti ihan sille, että oksentaa kohta järkytyksestä. Minusta se oli vähän surullista ja samaan aikaan varmaan huvittavaakin. En tosin tiennyt yhtään miten helpottaa tilannetta, jonka olin ihan itse saanut solmittua kauniille merimiessolmulle.

"No on vähän vaikea soittaa jos ei oo numeroo... en mä nyt ihan niin stalkkeri oo", mutisin sille ja se hymähti kuivasti. Kohotin katseeni siihen ja tuijotin sen punaista tukkaa ja melkein samanväristä partaa, jota oli leukatäplän verran alahuulen alla.

"Etpä", se totesi kuulostaen vähän kyyniseltä. "No, jos sä tarjoot mulle kahvit ni me ollaan sujut."

"Okei", myönnyin ja ihmettelin, kun se ei edes kysellyt mitään. Ehkä se vain oli oikeasti niin shokissa, että ei tajunnut edes miettiä asiaa sen enempää.

Kun se nousi seisomaan, tajusin olevani taas ihan helvetin lyhyt. Seisoin siinä keltaruudullisissa tennareissani ja tuijotin sitä ylöspäin. Ei se ollut näyttänyt yhtään noin pitkältä istuallaan ollessaan.

"Kui pitkä sä oikein oot?" hymähdin sille ja se vilkaisi minua huvittuneen näköisenä. Sen ruskeissa silmissä oli hassuja kellertäviä täpliä.
"Samaa mä oisin just kysyny sulta."
"162,6", totesin ja nyt se nauroi. Onnittelin siitä hiljaa itseäni, ehkä sille ei jäisi niin kovia traumoja tästä.
"Aika tarkkaa. Mä oon jotai 185."

Kohautin olkiani kun me lähdettiin kävelemään lähimpää kahvilaa kohti. "No jokainen millikin on lisää toivoa siihen, et yllän vielä joskus astiakaapin yläritsalle."

Se hymähti jotain ja loppumatkan me olimme hiljaa. Yritin tarkkailla sitä sivusilmällä ja se tekikin sen aika helpoksi varmaan tarkoituksella tuijottamalla suoraan eteensä tai puhelimeensa. Sillä oli hassut hiukset, ei ne olleet oikein pitkät eikä lyhyetkään. Eikä oikein suorat tai kiharatkaan. Siitä oli hirveän vaikea päätellä mitään tummansinisen takin ja vaaleiden farkkujen perusteella. Ehkä siksi kiinnosti.

Mutta ainakaan se ei enää näyttänyt pelästyneelle kun avasin sille oven kahvion kynnyksellä ja päästin sen edeltäni sisään. Se jopa hymyili vähän langanpätkille, joka pilkistivät nahkatakkini hihansuusta ja käveli suoraan tiskille.

[Hilla]

Helmin nimi sai minut aluksi vähän epäröimään, mutta luotin alun slash-viittaukseen ja päätin jatkaa lukemista. Mielenkiintoinen aloitus, go for it!

[Zarroc]

takkuinen, kiva että uskaltauduit kuitenkin mukaan :3 kiitos kommentista!

A/N. Tiedän Helmi -sanan oikean taivutusmuodon kun se on nimi, mutta Sami nyt ei osaa shokiltaan asiaa käsitellä. 8'D F300 153. Musta

3. Sami

Jos mä vain soitan ja sanon "en pääse"
Ei jalat toimi, on silmillä kääre

Oikeesti, ihme tyyppi. En tajunnut yhtään, miksi olin ylipäätään edes ehdottanut kahvittelua. Olisi pitänyt varmaan vain lyödä ja lähteä lätkimään, mutta jokin taka-ajatus sillä oli ollut pakko olla tehdäkseen tämän kaiken vain nähdäkseen minut istumassa perse jäässä penkillä. Ja minä halusin tietää, mitä se minusta oikein halusi, joten pian huomasin istuvani croissantin ja kahvikupin kanssa pyöreässä pöydässä kahvilan ikkunan vieressä.

Helmi istuutui minua vastapäätä ja vasta nyt pysähdyin oikeasti miettimään sitä nimeä. Ei kai sen vanhemmat olleet niin tyhmiä, että olivat antaneet pojalle tuollaisen nimen? "Mikä sun oikea nimi on?" paukautin sille kun kyllästyin pohtimaan asiaa itsekseni ja puraisin samalla croissantistani.

Helmi pidätteli hymyään taikinanpalasten jäädessä kiinni partaani ja pyyhin niitä epätoivoisesti pois samalla kun se selkeästi mietti, mistä suunnasta aloittaa tuhoamaan porkkanakakun palastaan.

"Mun nimi on Vilhelm", se sitten lopulta tokaisi ja upotti haarukkansa oikeaan takalaitaan minusta katsottuna. Tajusin, että se oli vasenkätinen. Hassua.

"Vilhelm?" kysyin siltä kuin en olisi kuullut tai sitten vain ymmärtänyt. Olihan se sentään ihan miehen nimi, joten miksi helvetissä se kutsui itseään Helmeksi?

Taisin puhua ääneen, kun Helmen suupielien nyintä kaksinkertaistui entisestään ja lopulta se hihitti pienesti. Hyvin naisellisesti. "Ehkä siks ku Vilhelm on oikeesti tosi vanha nimi ja mä en oo vielä kokenu olevani niin vanha, et se kävis mulle."

Tuijotin sitä vähän aikaa jotenkin epäuskoisena, mutta kohautin sitten olkiani. Eipä siitä sitten enempää tällä erää, eiköhän kaikki saaneet tehdä nimilleen mitä halusivat.

"Ootko sä ees 19 niinku väitit vai oliks seki vaa suuntaa antava luku?" kysyin hetken kuluttua kun sain tapettua puolet croissantistani epämääräisen murustelun seurauksena. Helmi nosti katseensa kahvikupistaan – mustana, olin yllättynyt - ja hymyili taas vähän surullisesti. "Oon joo, oletan et säkin oot edellee kaksvitonen. Vaikken kyllä sillee ymmärrä mitä sen ikänen näkis näin nuoressa tytössä."

"Mulla on taipumusta siihen", mutisin. Oliko se sittenkin joku oikean Helmin suojeleva veli?

[Zarroc]

4. Helmi

En tiedä miksi se mua pelottaa, mut se on totta
Oon mielikuvituksen tuotetta

Sen sanat sai karvat jotenkin nousemaan pystyyn niskassani. Taipumusta siihen. Mitä se sillä oikein tarkoitti? Nojauduin taaksepäin tuolissani vähän jännittyneenä ja vedin kahvikupin syliini.

"Mitä sä tarkotat tolla?" kysyin, koska oli pakko saada tietää. Kiva jos se paljastuisi joksikin pedofiiliksi, siinäpä sitten oltaisiin, loistavaa Helmi. En ikinä saanut hommattua itselleni sellaista miestä, joka ei paljastuisi kusipääksi tai joksikin yhtä vastaavaksi. Suhteiden määrän pystyi sentään laskemaan kahden käden sormilla sen takia ja ehkä siksi olinkin epäillyt, että tässä kaverissa oli jotain mätää.

Niin mätää, että oli pakko viestiä hänelle antaen ilmi varmaan aika selvästi, että olen tyttö. Halusin kirota ja sättiä itseäni, mutta ainakaan Sami ei ollut vielä tukehduttanut minua hengiltä servetillä. Joten kyllä minä tästä hengissä selviäisin, joten kohotin katseeni jälleen mieheen edessäni.

Se näytti äkkiä tosi vaivaantuneelta, se melkein kaatoi kahvinsa puhdistaessaan raivokkaasti croissantinmuruja pöydältä ja tiputtaessaan niitä kämmeneltä lautaselle.

"Mä... no. En mä mikään pedari ole, ughh, mut oon aina tienny etten oikein tuu toimeen mun ikästen naisten kans. On ollu helpompaa olla nuorten seurassa."

Nyökkäsin hitaasti. Halusin uskoa sen selitykseen, mutta se kuulosti silti jotenkin vähän oudolta. Voisin vaikka vannoa, että Heini olisi nauranut sille päin naamaa ja soittanut poliisit ihan vain siitä, että se oli minun kanssani kahvilla.

Minä en kuitenkaan halunnut tehdä sitä, halusin nähdä, mistä tässä oikein olikaan kyse.

”Ookoo”, sanoin ja toivoin, että se tajusi minun uskovan sitä edes osittain. Virnistin vähän. ”Sentää kerroit ikäs etkä pimittäny sitä niinku joku Juha88.”
Se äkkäsi viittaukseni ärsyttävään renkutukseen, joka oli kuulunut radiosta jo jonkin aikaa ja virnisti itsekin. Se tuntui äkisti rentoutuneen tosi paljon, kuin ei olisi epäillytkään uskovani sen tarinaa siitä, ettei se ole pedofiili. 

”Vaikka eihän se pedarin määritelmää täytä jos 19 vuotiaita deittailet”, hymyilin sille hampaillani ja se voihkaisi vähän tuskastuneen näköisenä. Taivas, luonteva silloinkin.

”Ei tietenkään, mutta sitä ihmiset aina miettii.”

[Zarroc]

5.   Sami

Päivien kulun toivoo olevan tasaista
Yritän muistoja reunojen alle lakaista

Tapaaminen oli ainakin ihan vitun hämmentävä, jos ei muuta. Helmi söi porkkanakakkunsa, veti kahvinsa ja pyyhki sen jälkeen suupielensä sievästi servetillä. Tajusin vertailevani sen käytöstä naisiin koko ajan ihan vain sen nimen perusteella, vitun outoa.

”Mm… mun pitäs alkaa menee, sisko tulee mun luokse viideks”, Helmi lopulta sanoi ja kohotin sille kulmaani. En taaskaan tiennyt ollako hämmentynyt vai loukkaantunut.
En kuitenkaan voinut olla kysymättä: ”Siis sullako on sisko?”

”Joo, se on mua kolme vuotta vanhempi. Ja lesbo, jos sitä mietit. Se olin mä koko ajan, joka sulle kikkaili.”

Mittailin sitä vähän aikaa katseellani, mutta päätin lopultakin uskoa sitä.

”Okei, miks sä loppujen lopuks ees kikkailit mulle”, kysyin siltä vähän epäileväisenä ja sen ilmeen nähdessäni todellakin kaduin sitä kysymystä.

”No päästäkseni sun housuihin tietysti”, Helmi virnisti ja tajusin vaistomaisesti nojautuvani vähän kauemmas. En ollut oikeasti osannut odottaa tuota, vaikka olihan se tietysti ollut ilmiselvää. Jotenkin sitä ei vaan silti sillä tavalla tajua ennen kuin se sanotaan suoraan päin naamaa.

”Uhh”, mutisin taas ja Helmen ilme muuttui vähän pahoittelevaksi.

”Haha, sori, mä en tajunnu et sä oot noin homofoobinen, mut ymmärtäähän sen”, se sanoi ja nosti kädet pystyyn kuin luovuttaneena. Siinä vaiheessa se nousi ylös selkeästi päättäneenä, että tämä ihmeellinen kahvittelu oli tässä ja tajusin, että me oltiin istuttu siinä pöydässä jo aika kauan.

Kun se veti nahkatakkia päälleen pöydän vieressä, minulle tuli hirveä hinku korjata koko väärinkäsitys, vaikken oikeastaan ollut varma oliko tässä mikään minkäänlaista väärinkäsitystä.

”Helmi, hei, oota”, huikkasin sille kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun se oli jo ovella ja kääntyi katsomaan minua. Sen hymy oli taas sellainen samanlainen surullinen. Kompuroin sen perään kiskaisten takkini tuolin selkänojalta ja melkein huitaisin yhden mummon nurin yrittäessäni vauhdissa saada sitä päälleni.

Helmi näytti taas vähän huvittuneemmalle kuin äsken katsoessaan sekoiluani ja käytännöllisesti työntäessäni sen ovesta ulos se jo selkeästi hytkyi naurusta.

”Ei vittu mitähän mä oon luullu yön pikkutunteina kännissä sussa näkeväni”, se kikatti ja mietin taas, olinko jossain vitun piilokamerassa. Kohta Helmi kuitenkin repäisi suureleisesti maskin pois naamaltaan ja alta paljastuisi hehkeä kaunotar.

Kyllä, aivan varmasti.

”No en tosiaan tiiä”, puuskahdin sille. ”Mut siis… mun piti vaan sanoo, et en mä oo homofoobinen, mä en vaan oo… homo.”
Helmi mittaili minua katseellaan vähän aikaa vakavoituneena.

”No se on kyllä kieltämättä käynyt selväksi”, se hymyili. Ennen kuin kerkesin edes tajuta, se kurottautui varpailleen, painoi pusun suupieleeni ja kättään heilauttaen katosi ihmisvilinään.

Seisoin siinä ihan helvetin kauan vain tuijottamassa sen perään käsi koomisesti poskella.

[haryu]

Wou (Vil)Helm(i) yllätti kyllä mutkin. (aika jäätävä nimi kyllä kun olin jo ehtinyt tottua helmiin) Tosiaan ehdin hämmäntyä ihan kunnolla kun Samin luo tuli joku jätkä kutsuen itseään Helmiksi. Mutta nyt viiden pätkän jälkeen se tuntuu ihan luontevalta. En oo vielä ihan päässyt täysin hahmoihin kiinni mutta jännäämään jään et mitäs kaikkee tapahtuu.

[Sokerisiipi]

Kiittelen hyvästä julkaisutahdista! Olen tätä tässä salaa lukenut, hah, anteeksi.

Tiedätkös. Ajattelin, että pääsisin kaikella rakkaudella vähän kuittailemaan tuosta Helmi-nimestä, koska olen tainnut joskus saada sinulta palautetta epärealistisista/kummallisista nimistä :'D mutta sitten! Se ei ollut hahmon oikea nimi ja sillä on huuuge merkitys juonen kannalta. Ei varmaan edes onnistuisi ilman sitä. Huff ja puff, sinne meni sekin tilaisuus. Sulla on liian hyvät syyt

Tykkään tästä sarjasta tosi paljon! Idea on kiinnostava ja hahmot uutuudessaan hyvin kiehtovia. Etenkin kiinnostaa Helmin motiivit, että miksi se on surullinen ja mitä se nyt oikeasti kuvitteli Samin ajattelevan, kun se paljastuukin pojaksi. Sit Sami! Jätkä on niin läpinäkyvä, ei hyvää päivää :''D Jos hän ei olisi vähintään bi curious tai pan, hän ei todellakaan olisi jäänyt kahvittelemaan Helmin kanssa ja tutustumaan. Jos Sami todella olisi heterohetero, se olisi vain ilmoittanut, että nyt on sattunut väärinkäsitys, anteeksi, pidän naisista, tämä ei voi toimia ja lähtenyt. Tai ehkä hän olisi saattanut jäädä uteliaisuuttaan/hämmennystään, mutta koska tämä on slashia ja alkutiedoissa tämä on ilmoitettu parituksena, niin en ihan usko! Sami muru, sä et huijaa ketään! Ja eikös se ihminen voita sukupuolen? Siltä se ainakin tässä sarjassa vaikuttaa ja sellaisesta minä tykkään! ^^

Dialogi on luonnollista ja koko ajan selviää enemmän. Tässä jätetään kivasti juttuja varjoon, että mielenkiinto pysyy olla loppuun saakka. Nythän ollaankin vasta puolessa välissä. Mitä kaikkea voikaan vielä selvitä! Hahmot vaikuttavat omilta persooniltaan. Kumpikin on söpöjä ja sympaattisia omalla tavallaan. Helmin feminiinisyys on varmaan ihan eduksi, mitä Samiin tulee. Ja tuon viimeisimmän osan loppu oli niin !!! Voi Sami, muru, oot ihan tyhmä ja hassu (ja ihastunut ♥)

(Olen vähän järkyttynyt, kun kukaan ei ole vielä vetänyt tupakka-asia esiin, kuten sun teksteissä yleensä mutta hyvä vaan, tykkään kun ollaan vaan söpöjä ja kiusaantuneita ♥)

Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, miten tämä jatkuu! Pidän, pidän oikein paljon! :3

[Zarroc]

Otaku, iiip, kiitos ♥
Sokerisiipi, haha minä ootinki et kuka tulis kuittailee mulle tosta nimestä mut ei se näköjään ole herättänyt kuin ihmettelyä... itse jostain syystä tykkään siitä kovasti nimenomaan miehen nimenä 8'D mutta haha joo Sami on kyllä niin läpinäkyvä, en kestä. Ihmettelen miten sainkaan näistä tällaisia hämmentäviä häkeltyjiä. Ja jees, hyvä, että olet järkyttynyt! Pidän eroon maneereista kampanjaa itselleni koko ajan yllä. Kiitos ♥

6.   Helmi

Muistan missä sä asut
Muistan sinun nimesi

Istuin itsemurhayksiön lattialla ja tuijotin seinää. Heini istui sängylläni ja tuijotti sekin varmaan seinää, mutta todennäköisesti ei kironnut itseään näin vahvasti helvettiin. Mutta tökki minua kuitenkin Darth Vader kynällä takaraivoon tasaisin väliajoin.

”Viitiks lopettaa?” kysyin lopulta kyllästyneellä sävyllä. ”Oot ku uhmaikänen.”
”No, Luke, I am your faaather”, se mörisi minulle ja en voinut olla hymähtämättä jokseenkin huvittuneena sen paskoille jutuille.

”Joo, kyllä, niinpäs oletkin”, vastasin sille ja käänsin päätäni taaksepäin niin kauan, että näin sen silmät. Heini näytti minun tapaani vähän erikoiselta, sellaiselta… kuin olisi vain tipahtanut taivaasta tänne kuulumatta oikein minnekään. Sen tukka oli helvetin pitkä ja paksu ja punaruskea ja kihara. Ja minulla ohut ja vaalea mikä nyt vain sattui sojottamaan pystyssä omasta tahdostaan.
”Henrietta?” kysyin siltä ja tiesin, ettei se tykännyt kun käytin sitä nimeä. Se rakasti nimeään, mutta. Se halusi, että kutsuisin sitä Heiniksi niin kuin kaikki muutkin. Ihan kuin sen nimi olisi kulunut joka käytöllä ja lopulta hiipunut pois.

”Mä saatoin olla vähän typerä tänään”, mutisin sille ja suljin silmät. ”Mä saatoin tavallaan mennä tapaamaan yhtä tyyppiä, jolle olin kikkaillu jo kuukauden ja antanu ymmärtää olevani tyttö.”
”Sä teit mitä?” Heini tyrskähti ja avasin toista silmää sen verran, että näin sen ilmeen. ”Oot kyllä maailman typerin, sisko.”

Se mottasi minua hellästi päälaelle ja virnistin vähän hyvilläni.

”Mä kans pussasin sitä”, uskaltauduin paljastamaan. ”Suupieleen. Sille jäi varmaan niin jäätävät traumat, ettei se enää koskaan lähe treffeille kenenkään kanssa.”

Heini nauroi taas ja tukisti minua vähäeleisesti. Sille kaikki tässä elämässä oli niin huoletonta ja hauskaa, mutta kai sen oli helppo olla. Tuomi piti sen pinnalla myös kovassa aallokossa, joka joskus väläytti kuohujaan vaaleanvihreiden silmien takana.

”En kestä miten idiootti oo—hei sulle tuli viesti”, Heini koppasi puhelimeni sängyltä ja nosti sen kasvojensa eteen, vaikka kuinka yritin hätäisesti pyristellä vastaan ja kurotella luuriani kohti. ”Kuka tää Sami on?”

[Tuhisija]

Mie olen seuraillet tätä piilossa, mutta mikäs parempi aika tulla kommentoimaan kuin koulussa, kun oot ajoissa ja tunti on atk-luokassa ja istut nurkassa missä kukaan ei näe, mitä teet...

Tämä on tosi kiinnostava, nappasi heti mielenkiinnon ja olikin pakko jäädä seurailemaan, että mitä tuleman pitää. Sami, voi Sami, kun jos sitä ei nyt edes vähän kiinnostaisi, niin ei se varmaan olisi lähtenyt kahville Helmin kanssa. Vaikka Sami tuntuukin olevan hämmentynyt, niin myös jokseenkin kiinnostunut ja utelias. Helmistä tykkään, siinä on jotain sellaista mikä vaan iskee.

Huu ja hokasin, että Heini on Henrietta ja Henrietta ja Tuomi on ne, joista luin sen one-shotin jokunen päivä sitten! Ihanaa kun siun muutkin hahmot aina vilahtaa siun tarinoissa siellä täällä. Ja tykkään kyllä Heinistäkin

Okei, jään odottelemaan jatkoa, kiitos

[Zarroc]

Tuhisija, jeee sinä :3 hemmetti, unohdinkin mainita siitä, mistä Heini on tuttu, mutta ei kai tuo mitään haittaa... näemmä sinä ainakin tunnistit 8'D mutta haha minä lähinnä mietin mihin joudunkaan tämän sarjan kanssa kun nämä molemmat on jotenkin niin taaveja. Mut haha kiitos paljon kommentista ♥

7.   Sami

Muistan tien eteiseen
Saavut kotiin hiljaiseen

Miksi olin laittanut viestin? Olisi pitänyt vain unohtaa koko homma, poistaa keskusteluhistoria ja paeta piiloon peiton alle pahaa maailmaa, mutta ei. Avasin kaljan, istuin sohvalle ja tuijotin sitä puhelinta. Ja luin sen helvetin historian.

Ja tajusin, että Helmi oli ollut ihan vitun hauska ja meillä oli mätsännyt oikeasti tosissaan ja olin jo luullut, että siitä tulisi jotain. Ja sitten siitä ei tulekaan, koska se onkin mies. Halusin vajota maan alle, mutta silti pidin puhelinta kädessäni kouristuksenomaisesti ja tuijotin näytöllä olevia sanoja.

Oon pahoillani siitä miten paskasti suhtauduin suhun, ihanku oisin vajonnu kaksvuotiaan tasolle, jolta on just viety lempiämpäri hiekkalaatikolla. Jos vaan tajuut mitä tarkotan. Mut kuitenki, kiitti ettet vetäny jäätäviä kilareita ku en osannu suhtautua ja oishan mun itte pitäny vittu varmistaa ooks sä nainen vai mies. Kun sillä kerran jotain väliäkin on.

Nyt jos se ignoraisi minut ihan kokonaan (niin kuin oletin, odotin ja melkein toivoinkin) kuolisin varmaan jo toista kertaa tänään sisältä. Sormia kihelmöi kun tölkki oli niin helvetin kylmä niitä vasten ja yritin juoda sen nopeasti alas.

Vastausta ei vain kuulunut ja mietin, oliko se estänyt minut. Näkyisikö se minulla asti, ei kai viesti olisi lähtenyt jos olisin jossain helvetin mustalla listalla?

Televisiossa puhui joku nainen säästä rasittavalla äänellä, mutta en viitsinyt kurotella kauko-ohjaimeen sulkeakseni koko vempaimen tai edes vaihtaakseni kanavaa. Kalja meni siinä sivussa vain vetämällä ja oli hetken aikaa vähän mukavampaa, kun halusi pohtia vain sitä toisen oluen mahdollisuutta.

Samassa oveen koputettiin ja minulle tuli kiire vetää jostain housuja jalkaan. Kirosin itsekseni, koska mitä helvettiä joku teki ovellani, ei minulla käynyt vieraita. En edes tiennyt tiesikö kukaan minun palanneen kaupunkiin.

Avasin oven ja tuijotin Helmeä silmiin ja mietin, että mitähän vittua.

”Kohta alkaa huumori loppua”, se kommentoi ja tajusin ajatelleeni ääneen.

”Miten sä ees löysit tänne?” kysyin, koska olin vähän utelias. En silti siirtynyt oviaukosta.

”En haluis stalkkaa sua tai käyttää finderii”, se sanoi ja kohotin sille kulmaani. Uskomaton aika siteerata yhtä luomakunnan paskimmista laulajista. Mutta ei voinut kauhalla ottaa, mitä oli lusikalla annettu ja muita viisauksia. ”Heini on loistava löytämään tyyppejä pelkän nimen ja naaman perusteella.”

”Voi vittu.”

”Niinpä”, se sanoi ja tunki sisään.

[Tuhisija]

Sami, laitoit viestin koska jollain tasolla sinua kiinnostaa, koska teillä synkkasi viestitellessä ja olit toiveikas ja olet utelias. Joo?

Voi ei noi lyriikat sopii kyl tähän ja se biisi alko soida mun päässä. Mutta uskon että näiden välille voi tulla jotain, jos Sami pääsee vaan yli hämmennyksestä ja tajuaa tosissaan sen, että niillä synkkasi. Jos synkkasi aiemmin niin miksei nytkin voisi? Kyllä se Sami ainakin bicurious on, kuten Sokerisiipi pohti.

Toki Heini auttoi Helmiä. Mutta kieltämättä mäkin olisin wtf jos joku tuttu yhtäkkiä ilmestyis oven taa ja en olis kertonu missä asun.

Saas nähdä mihin tässä mennään

[Zarroc]

Tuhisija, juurikin näin. 8'D siksi se laittoi viestiä (toivottavasti, Sami, tottele minua.). Hahah joo se on ärsyttävä biisi mutta meni tässä aika mainiosti... 8'D kiitos paljon kommentista :3

8. Helmi

Juokset huoneesta toiseen
Laitat liian lujalle teeveen

Samin kämpässä oli likaista ja siellä haiskahti oudolle, ihan kuin mummon vanhoille villasukille. Kohottelin vähän aikaa kulmiani hajulle ja istuin sitten sohvalle, kun Sami viittasi niin. Vaikka kaikki muu näytti olevan vähän sikin sokin ja vanhaa, niin kaikki teknologiaan liittyvät laitteet olivat uusia. Samin puhelin, telkkari, kaiuttimet, kaikki.

”Mitä sä otat?” se huikkasi kohta keittiöstä ja mietin, tarvitsiko se noin paljon terästystä minun kohtaamiseeni.

”Ihan sama”, huusin takaisin ja kohta se tuli takaisin parin kaljan kanssa. En voinut sanoa pitäväni muista kuin inkiväärioluesta, mutta olin käytännössä tunkenut väkisin ja kutsumatta Samin kämppään, joten ei auttanut vinkua.

”Kiitti”, sanoin kun se ojensi minulle valmiiksi avatun pullon ja mietin, kuka nykyään enää edes joi pullosta. Ja sitten katsoin sitä vähän tarkemmin ja tajusin, että se oli niitä Alkosta saatavia kalliita tummia oluita. Nyökkäsin vähän hyväksyvästi ja vilkaisin sitten Samiin, joka näytti vähän aikaa sille, ettei oikein tiennyt mihin istua.

Lopulta se rojahti viereeni ja vaihtoi telkkarin kanavaa. ”Tota... oonks mä ainoa jonka mielestä tää on vähän…”

”Outoa?” tarjosin sille ja se kohautti olkiaan.

”Joo. Outoa. Ja no muutenki silleen… en mä oikein tiiä.”

”Jep”, mumahdin ja join oluestani. Se oli oikeasti aika hyvää, Taurusta.

”Musta ois ihan vaan kiva tietää mitä sä haluut musta”, Sami sanoi kun me oltiin oltu vähän aikaa hiljaa. Tuijotin telkkaria äänettömänä, koska eihän tästä paljon sanottavaa ollut. En minä itsekään tiennyt.

”Kai sä jo tiiät mun vastauksen”, virnistin kuitenkin ja vilkaisin Samia härnäävästi pullonkaulan yli. ”Kyllä mä taisin siitä sulle mainita.” Sami lehahti punaiseksi poskiltaan ja minä yritin estää itseäni hihittämästä epätoivoisesti näylle. Sitten jätkä yllätti minut totaalisesti, se nojasi paremmin selkänojaa vasten, kohautti olkiaan ja hymähti.

”Anna mennä sit.”

Ja se ei ollut muka homo, paskanmarjat. Laskin Tauruksen pöydälle, nappasin sen kaljan sen käsistä ja kiipesin sen syliin. Tuijotin sitä silmiin ja odotin jotain epäröintiä.

[Zarroc]

9.   Sami

Ne tietää missä sä asut
Ne tietää mitä sä puuhaat

Olin edelleen ihan sitä mieltä, että Helmellä oli jotain päänsisäisiä ongelmia. Tekikö se tätä kaikkien kanssa? Ehkä se oli jotenkin masokistinen, keräsi turpaansaantitilastoa tai jotakin? Minä ainakin säikähdin ihan vitusti kun se vain suuteli minua ja meinasin heittää sen alas, mutta sain juuri ja juuri hillittyä itseni.

”Hitto”, mumisin sen huulia vasten ja mietin, oliko tämä edes todellista. Se tajusi miten jännittynyt olin ja oli hetken aikaa ihan paikallaan. Sen silmissä oli sellainen melkein lempeä katse enkä tiennyt yhtään mitä ajatella siitä. Se vaihtoi vähän asentoa ja istuutui raskaammin syliini kietoen kätensä kaulaani.

”Menikö pupu pöksyyn?” se kysyi hellästi, varmaan hieman ilkikurisestikin. Yritin kieltää asian vakaasti, mutta Helmen mielestä en selkeästi onnistunut siinä kovinkaan hyvin. Minulla ei ollut mitään hajua mitä oikein tapahtui.

"Oot kyllä äärimmäisen vakuuttava 'en mä ole homofoobinen, en vaan ole homo', se suorastaan paistaa susta", Helmi virnisti selkeästi nauttien olostaan sylissäni. En oikein osannut tehdä mitään, ihan kuin käteni olisivat olleet lyijyä ja aivot pelkkää perunamuusia.

Helmi oli jonkin aikaa ihan rauhassa ja mietin tosissani, mitä se oikein yritti, kunnes se aika tasaisen varmasti vei käteni lanteilleen. Tunsin peukaloissani sen lonkkaluut ja kohotin katseeni sen vähän villapaidan alta pilkistävästä vatsasta kasvoihin.

Helmen ilme oli melkein lempeä, mutta samalla jotenkin ironisella tavalla vittumainen. Halusin nojata päätäni sohvan selkänojaa vasten, mutta olin melkein ärtymykseen asti hermostunut. En oikeastaan tiennyt miten minun kuului edetä, koska hitto, en todellakaan ollut ollut tässä tilanteessa vielä koskaan.

Ja sitten tunsin, kun se liikautti lantiotaan ensin eteen ja sitten taaksepäin – hyvin hitaasti ja varmasti. Kasvojeni väri varmaan vaihtui punaisesta valkoiseen useampaan kertaan ja tuijotin sitä silmät pyöreinä, kun tajusin mitä se teki.

”Ei vittu”, ähkäisin, kun se kumartui vähän alemmas niin, että meidän huulet melkein kohtasivat ja hymyili. Tajusin liikuttaa käsiäni sen lanteilta alaselälle ja sieltä perseelle ja tunsin Helmen virnistävän, kun se suuteli minua.

[haryu]

Hi hi hii voi Sami, musta tuntuu et se on ihan mennyttä miestä jo. Helmi on suloisen kujeileva ja pistääkin Samin näköjään miettimään.

[Sokerisiipi]

Tässähän päästiin kutkuttaviin tapahtumiin hyvässä tahdissa. Tää on niin kiva juuri kaiken kiusaantuneisuuden ja "mitä vittua" -meiningin takia. Feels real.

Helmi on kyllä edelleen aika kysymysmerkki. Toisaalta vähän vittuileva ja ilkikurinen poju, mutta sit taas siinä on sitä surullisuutta ja se haluaisi vaan poikaystävän, naww. Siitä ei oikein saa selvää, että pelleileekö se vai miten tosissaan se sitten oikeasti on. Sami taas on niin pökerryttävällä self-discovery -reissulla, että mitenhän mies mahtaa sieltä selvitä Ihanaa, että se kuitenkin (kaljan rohkaisemana) päätti antaa mennä ja kokeilla, mitä tapahtuu. Sellainen vaatii rohkeutta, tehdä jotain noin uutta ja itselleen vierasta. Hyvä, Sami! Toivottavasti Helmi pitää siitä huolen eikä rupeaisi hirveän ilkeäksi.

Vika osa vielä puuttuu! Kiinnostaa kyllä hurjasti, minkälaisen päätöksen olet suunnitellut näille jätkille :>

[Zarroc]

Krrhm. Oli vissiin jo aikakin saada tämä päätökseen. Kyllä sitä nyt vuoden verran voi tällaista päätöstä munia...

haryu, nämä on ihan typeryksiä molemmat, oh well. Kiitos mukana roikkumisesta.
Sokerisiipi, no nyt se vika osa on viimein kasassa. Olen vuoden aikana kerennyt näitä miettiä enemmän tai vähemmän enkä vieläkään tiedä päätyykö ne tämän jälkeen mihinkään vai antaako vain olla. We'll see.


10. Helmi

Ne tulee sinua hakemaan

Aamussa ei ollut mitään hauskaa, ei todellakaan. Ensinnäkin, olin edelleen ihan saatanan väsynyt ja toisekseen, perseeseeni koski. Ainoa huvitus oli, että Sami meinasi vissiin saada slaagin, kun murahdin sen vieressä ja yritin tapella poispäin hilautuvaa peittoa takaisin itselleni. Se melkein tippui sängystä paetessaan tilannetta ja hihitin sille uneliaasti saamatta oikein mitään järkevämpää aikaiseksi.

"Geez, elä nyt housuistas hyppää", tokaisin sille, mutta loin siihen sitten arvioivan katseen. "Tai no. Turha kai sanoa."

Sami vissiin vasta siinä vaiheessa tajusi itsekin olevansa jotenkin epätavallisen alasti, koska se punastui häkellyttävästi ja peitti kasvonsa käsillään. 

"Voi helvetin vittu", se manasi syvällä rintaäänellä, minkä koin jotenkin kovin kiihottavaksi. Sänky narahti allani, kun nousin istumaan ja hieroin silmiäni kämmensyrjälläni. Räpyttelin muutamaan kertaan ja kallistin sitten päätäni katsoakseni miestä paremmin.

"Sano mulle et me ei pantu viime yönä", se mutisi minulle ja hymähdin rennosti.

"Jos sulla yhdestä oluesta menee muisti, niin sulla on kyllä jokin ongelma", hymyilin sille ja katsahdin lattialle. Löysin housuni sängyn vierestä ja vedin ne jalkaan tietäen ihan hyvin, että Sami oli laskenut kädet kasvoiltaan ja katseli tekemisiäni. 

"Mä en ehkä halua muistaa", se sanoi ja nyt sen äänessä oli ihan rehellistä varmuutta. Vedin vielä paidan päälleni ennen kuin suostuin suoristamaan selkäni ja kohtaamaan sen katseen.
 
Kohotin sille kulmiani, mutten viitsinyt väitellä tähän aikaan aamusta mistään tällaisesta. "Joo, no jos se susta tuntuu siltä. Mulla oli ainakin kivaa."

Etsin sukkani ja paitani, Sami käveli epäröiden perässäni kuin orpo koiranpentu. Se tuntui miettivän, mitä tekisi itsensä kanssa ja ajatus sekä huvitti, että säälitti minua.

"No mut, got it, et oo homo", hymyilin sille, kun vedin ovensuussa kenkiä jalkaan. "Call me."

Heilautin sille kättäni mennessäni ulos ovesta ja jätin sen sinne seisomaan kuin nallin kalliolle. Keplottelin puhelimen taskustani päästyäni muutaman kymmenen metrin päähän talosta ja soitin Heinille.