Kirjoittaja Aihe: Punalehtisadetta, S  (Luettu 1278 kertaa)

Nahme

  • Ajatuksen kantaja
  • ***
  • Viestejä: 107
  • Ne deria jah gyarn
    • Urtica Dioica
Punalehtisadetta, S
« : 18.04.2014 10:01:47 »
Kirjoittaja: Nahme
Ikäraja: S // Ristiriita lisäsi ikärajan otsikkoon
Yhteenveto: He ymmärsivät toisiaan sanoitta ja jopa jakoivat sen, jota harhakuviksi kutsuttiin.
A/N: Osallistuu haasteeseen Vuodenaika-haaste vol. 2 (syksy) ja on täysin itsenäistä jatkoa tarinoille Kuppi teetä (S), Sitruunaperhosia (S) sekä Rantahiekkaa ja valoöitä (S)

Punalehtisadetta

Hän katseli, kuinka kaksi lasta leikkivät innoissaan Marian juuri haravoimassa kasassa. He olivat päätyneet syysloman ajaksi lapsenvahdeiksi Marian veljelle, kaksivuotiaalle Aatulle. Aatu oli saanut seurakseen pojan, joka Marian mukaan asui naapurissa. Eetuksi Maria oli kai tuota punaisten kiharoiden omistajaa kutsunut, kuulemma Aatun hyvä ystävä. Maria oli sillä hetkellä sisällä valmistamassa ruokaa heille. Hän olisi tahtonut olla sisällä Marian kanssa tai edes leikkiä poikien kanssa, mutta lääkäri oli kieltänyt sen. Vain koska hänellä sattui olemaan pieni murtuma jossain luussa jalassaan. Valitettavasti Maria oli pitänyt sitä liian vakavana, eikä hän saanut nyt tehdä suunnilleen mitään.
Hän käänsi katseensa pojista ylös, puun oksilla jotakin hipan kaltaista leikkiviin keijukaisiin. Hän keskittyi noihin pieniin olentoihin niin, ettei huomannut Aatua, ennen kuin tuo oli aivan hänen vierellään. Poika ei sanonut sanaakaan, kuulemma tuo ei puhunut sen enempää kuin hänkään tuon ikäisenä. Poika katsoi häntä silmiin ja kiipesi sitten syliin, osoittaen lähemmäksi lentänyttä keijukaista, yhtä punertavaa kuin puiden lehdet. Hän hymyili ja niin poikakin. He ymmärsivät toisiaan sanoitta ja jopa jakoivat sen, jota harhakuviksi kutsuttiin. Yhteys, jota hän harvoin kehenkään sai.
Keijukaiset tuntuivat tulleen tulokseen, että heitä huomioitiin aivan liian vähän ja pian ihmiset puun alla olivat täynnä vaahteran kirkkaanpunaisia lehtiä. Maria luultavasti ihmettelisi, kuinka he olivat onnistuneet saamaan niitä vaatteidensakin sisään. Kunhan he ottaisivat takkinsa pois sisällä ja pudottelisivat lehdet kaikkialle. Mutta hän nautti syksystä ja Marian veli oli mukavaa seuraa. Eetukin liittyi heidän seuraansa, kun hän alkoi kertomaan tarinaa, jonka oli aikoinaan itsekin kuullut.
« Viimeksi muokattu: 08.10.2019 11:13:23 kirjoittanut Nahme »
Valo on vain harhaa Pimeydessä, jossa kuljemme