Noituuksia | k11 | ficlet | WWIII

[DulzGraham]

Writer: Duzku
Ikäraja: k-11
Genre: angst, H/C, joku ihme posliininen herkkyys? ficlet
Warnings: -

Summary: Hän lähtee tulta ja vapautta ja unelmia taskut täynnä.

A/N: Kiitokset Nevillalle ja etydihaasteelle, joka kamppasi sarjakuvalla tällä. Mä en tiedä mitä tästä tuli, mutta tästä tuli jotain. Ja lukekaa ehdottomasti tuo sarjis, se on tätä paljonpaljon kauniimpi :>

Osa kolmatta maailmansotaa piirtelevää tarinakokoelmaani WWIII. Sana lienee huume.



NOITUUKSIA


Hän tulee aina viimeisenä. Ei ennen hämärän laulua mutta aina ennen laivuetta. Hän tulee ensimmäisen piipullisen aikana.
     Hänen silmänsä kiiluvat kuten eksyneillä aina. Hän kopauttaa kyynärpäänsä pöydälle ja nojaa kehonsa levyn päälle, hiukset päälaella heilahtelevat, viskautuvat puolelta toiselle, vaikka silmät pysyvät paikallaan kulmien alla ja kiiluvat.
     ”Mitä sinä taas täällä?”
     ”Piti päästä purkamaan.”
     ”Pura sitten pois.”
     Hän sanoo monesti samat asiat, puhuu, antaa tulla, sanat pyörteilevät savuisasti kompastelevalta kieleltä, ulkona jyrähtelee. Ilma on viileä ja hänellä kylmät käsivarret. Hän lähtee tuhkaan povitaskut täynnä tulevaisuuden savua.


Hän tulee uudestaan, hän tulee aina. Sama traditio, samat puheet, ja lopulta hän lähtee tulta ja vapautta ja unelmia taskut täynnä. Niitä täältä hakevat jokainen.


Sitten eräänä iltana hänen tulemisessaan on eri sävy.
     Hänen silmänsä kiiluvat kimaltavien luomien alla.
     ”Mikä nyt on?”
     ”En tiedä.”
     Hänen hartiansa ovat kyyryssä, mutta ylväästi koholla pysyttelevästä päästä ei näe, että hän on taivasta piirtävien petolintujen saalis.
     ”Eikö annos enää riitä?”
     ”Ei, kyllä se riittää.”
     Hänen hartioillaan sisäisen lämmön viitta, joka sekään ei enää riitä.
     ”Annoin sinulle lämmön, unet ja paon, mitä enää kaipaat?”
     Hänen liikkeissään epäröinti, pelko ja haavoittuvaisuus. Hän liikahtaa.
     ”Minä tahtoisin antaa ne kaikki takaisin.”
     Savu kieppuu kylmässä kosteassa ilmassa, hän hengittää, ulos sisään ulos sisään, pelkää koko jäntevällä ruumiillaan.
     ”Ja?”
     ”Eivät ne enää riitä.”
     ”Ja?”
     Hänen jäsenensä ovat sanoja edellä, ottavat askelta ja haparoivat eteenpäin, hän on auki ja valmiina ennen sanoja. Vihdoin kasvojani viiltää leveä hymy, sillä eivät ne koskaan ole riittäneet, ei sitä rahalla saa; sitä, mitä he kaikki hakevat kuin kuuta kaukaiselta, pommituhkan peittämältä taivaalta.
     Pistän piippuni pois.




-Duzku

[Kaarne]

Olipa ihastuttava! Mä olin vähän huolissani, kun pistin sulle sen sarjakuvan inspishaasteessa - mietin, että mitä jos se ei inspiroisi yhtikäs mitään, kun siinä on jo valmis tarina - mutta nyt olen tosi iloinen siitä, että tein niin, koska tätä oli todellakin mukava lukea. Musta olit siirtänyt sarjakuvan pohjatarinan upeasti uuteen ympäristöön ja tehnyt siitä omanlaisesi. Inspiraation pohja on siis nähtävissä, mutta se toteutuu sellaisella tavalla, että työstä syntyy jotakin uutta, jotakin jännittävää. Tällaisesta taiteesta tykkään hirveän paljon.

Tässä oli ihanalla tavalla herkkyyttä ja toisaalta maanläheisyyttä, savua ja hämärää ja nuhjuisuutta. Vähän kuin vanhat kellastuneet valokuvat tai naarmuuntunut, puinen pöytä keittiössä. ♥ Upeita lauseita myös, sellaisia kuin vaikkapa tämä:

Hän lähtee tuhkaan povitaskut täynnä tulevaisuuden savua.

Musta tää on myös juuri sopivan mittainen. Teksti ei raahaa, ei jaarittele - siinä on kaikki oleellinen. Se on tiivis ja tunnelmallinen, häivähdyksiä ja hetkiä ja sitten poissa - mutta kaiku jää.

Tehokas ja mainio, erittäin onnistunut etydi. Kiitos! (Osallistu ihmeessä haasteeseen uudelleenkin. )

[Bonniee]

Täähän oli hyvä! Ainoa kirjoitusvirhe, minkä huomasin, oli tuolla aika alussa sana monasti. Tarkoititkohan monesti? Monasti kun on murteellinen, puhekielinen sana, joten sitä jäin miettimään 

Sun kirjotustyyli on hämmentävä erilainen kuin mitä oon tottunu lukemaan, mut tässä se toimi loistavasti, pointsit siitä! (Y)

~Bonniee

[Hömöpöllö]

Kommenttikamppanijasta moi. Tää teksti on kyllä kaunis ja jotenkin hämääväkin (ainakin minulle  )

Kirjoitat kauniisti tekstissä oli monia kauniita kohtia ja fiksujakin kuten alussa kohta jossa kerrotaan milloin "hän" tulee, pikkujuttu toki mutta ihanasti kuvailtu.

Sanoin että teksti oli hämäävä koska henkilöiden suhde oli minulle hieman kyseenalainen, toki se että kerroit alussa tekstin teemasanan olevan huume valotti selvästi mistä tässä on kyse, mutta tunnelma tekstissä oli jotenkin... romanttinen ja hempeä. En tiedä miksi mutta minusta jotenkin tuntui ettei tässä ollut kyse pelkästä kaupankäynnistä näiden kahden välillä, en tiedä loiko tällaisen kuvan inspiraatio sarjis (jota muuten käytit nerokkaasti) vai kauniista kielenkäytöstä johtuva asemmointi johonkin nättiin ja hempeään.

Anteeksi outo (virheellinen?) tulkintani. Kaiken kaikkiaan teksti oli mukavaa vaihtelua sille mitä yleensä luen. Kiitos :3

[DulzGraham]

Nevilla - Sun oli ihan turha huolia, mä näin sen alusta asti allegorisena, pelkäsin itte vaan sitä, että en saisi tästä tarpeeksi originellia. Ihana kuulla, että oon onnistunu kuitenkin sitomaan tän sinne ja saanu tarpeeks omaakin.
Oon otettu, kiitos itsellesi Tämä oli kiva myös kirjoittaa, vaikkakin erilainen.

Bonniee - Itse asiassa sen virheeksi tulkitseminen on ihan mielipidekysymys, koska se on siellä tarkoituksella. Kiitos kaunis

Hömöpöllö - Missä vaiheessa tää on ollu kampanjassa, eiku oho Eijei, eihän sun tulkinta oo yhtään väärin! En kiistä enkä myönnä, tää kuitenkin on tosi monitulkinnallinen teksti, mutta inspissarjis on tosi vahvasti mukana ;3 En tiiä mitä nyt sanoisin, oon aika hämillään Hurrjat kiitokset ♥

-Duzku