Kirjoittaja Aihe: Kuroko no Basuke: Oranssin kumin käryä, raapaleita max K-11 7/7  (Luettu 1114 kertaa)

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Author: Aimtist
Ikäraja: max K-11
Fandom: Kuroko no Basuke
Disclaimer: Tahdostani huolimatta KnB kuuluu Tadatoshi Fujimakille, minä vain leikin.
AN: Osallistuu haasteen Spurttiraapale III ensimmäiselle kierrokselle. Tuli taas tarve kirjoittaa tästä fandomista, ja tämä haaste antoi loistavan mahdollisuuden siihen, joten tietenkin oli pakko osallistua :D


Sanat: 300
Paritus: Aomine/Kagami
Genre: Hurt/Comfort
Ikäraja: K-11
AN: Inspiraation nappasin sanasta Musta. Kirjoitin tämän tuossa yhden aikaan, kun en saanut unta (tasan kolmesataa sanaa jo tuolloin! :OO), ja nyt aamulla sitten vielä hieman hioin tätä. Itse kyllä onnistuin tykästymään tähän pätkään :DD

1.
Aamukahvi

Kahvia. Mustaa kahvia.

Oikeasti Taiga inhosi kitkerää juomaa, jota amerikkalaiset niin rakastivat, mutta muutettuaan takaisin Japaniin hän oli alkanut saada siitä lohtua yksinäisinä hetkinä. Tällä kertaa se kuitenkin tuntui vain pahentavan tilannetta.

Tumma väri toi mieleen kädet, jotka vain muutama päivä aiemmin olivat vaellelleet hänen maidonvalkealla vartalollaan, henkilön, joka oli yön vaihtuessa aamuksi hävinnyt Taigan viereltä sanaakaan sanomatta.

Hän ei ollut uskaltanut soittaa toiselle tai tekstata, joten molemminpuolinen hiljaisuus jatkui jo kolmatta päivää.

Hän ei ollut saanut nukuttua kunnolla sitten Aominen kanssa vietetyn yön ja punapää oli varma, että ilman tätä mustaa myrkkyä, hän ei millään selviäisi tulevaa koulupäivää hereillä. Ikävä kyllä hän joutui heräämään tavallista aiemmin vain ehtiäkseen juoda muutaman kupillisen kyseistä myrkkyä lähimmässä mahdollisessa kahvilassa, koska hänellä itsellään ei ollut kahvinkeitintä.

Uusi hörppy höyryävää nestettä.

Luoja, kuinka hän inhosikaan kahvia, varsinkin mustaa sellaista.

Oven kello kilahti uuden asiakkaan merkiksi, mikä oli outoa, koska monet eivät olleet näin aikaisin liikkeellä. Vain ne, jotka eivät saaneet vuoteensa lämmöstä lohtua, jaksoivat raahautua sen otteesta tähän jumalattomaan aikaan. Taigaa ei tosin kiinnostanut. Nuorukainen jatkoi juomasta heijastuvan ankean kuvajaisensa tuijottamista väsyneenä ja hämmentyneenä.

Joku istui hänen oikealle puolelleen tiskin ääreen ja murahti tilauksensa tarjoilijalle. Tutun äänen kuullessaan Taiga nosti katseensa valkeasta kupista.

"Huomenta", Aomine sanoi virnistellen ja tuikkasi nopean suukon punapään huulille niin, ettei kulmapöydässä kirjaa lukeva heppu, sanomalehteen ja virkkuutyöhön mielenkiintonsa hukuttanut vanhempi pariskunta tai tummemman miehen kahvia kasaava tarjoilija huomannut.

"Huomenta", Taiga vastasi hiljaa.

Kun saparopäinen nuori tarjoilijatar toi Aominelle tämän juoman Taiga pyysi uuden kupillisen tummaa nestettä.

Poika pystyi haistamaan makean tuoksun jo ennen kuin kuppi kuumaa juomaa tuotiin hänen eteensä.

"I may hate coffee but I really love hot chocolate", nuori mutisi, väsyneenä mutta huojentuneena, puolivahingossa englanniksi. Virne leveni Taigan hiljaisen kumppaninsa huulilla.

"Tiedän, Taiga."

Mies suuteli toista tällä kertaa syvempään näyttääkseen, kuinka makea suklaan vivahde hänen huuliltaan löytyikään.
« Viimeksi muokattu: 22.06.2015 00:32:02 kirjoittanut Beyond »
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Sanat: 300
Hahmot/Paritus: Taiga Kagami. Mainintoja yksipuolisesta Tatsuya/Taigasta
Genre: Angst
Ikäraja: S
AN: Näiden kahden suhde on canonissa mielestäni sen verran sydäntä särkevä, että oli pakko kirjoittaa. Minun oikeasti käy sääliksi Taigaa ): Mutta inspiraatio siis lähti sanasta Kahle, ja hei, minulta muutakin KnB:tä kuin AoKagaa! Vau.

2.
Akkahai

Taiga huokaisi sormeillessaan kaulastaan roikkuvaa hopeista sormusta hermostuneesti. Hän ei ollut koskaan jännittänyt korispeliä näin paljon, mutta seuraavaksi Seirinillä olikin vastassa Yosen ja hänen oma ”isoveljensä”, Tatsuya Himuro. Henkilö, joka oli saanut Taigan rakastumaan koripalloon.

Seuraava peli tulisi olemaan sadas Tatsuyaa vastaan pelattava peli. Punapäästä vain tuntui, kuin hän tulisi häviämään joka tapauksessa. Taiga tulisi kuitenkin menettämään Tatsuyan, tällä kertaa lopullisesti. He eivät olisi enää veljiä tämän pelin jälkeen. Joko lisänimi isoveli tai Tatsuyan hopeinen sormus tulisi tiensä päähän, katoaisi olemasta. Heidän yhteinen menneisyytensä menettäisi merkityksensä.

Ja silti Tatsuya, kaikki, odottivat hänen pelaavan. Hän oli jo saanut välteltyä tätä peliä kaksi vuotta muuttamalla takaisin Japaniin, mutta nyt hän ei voisi enää paeta. Ei ollut yhtäkään hyvää syytä, miksi hän ei voisi pelata.

Ainakaan silloin, jos Taigan omat tunteet jätettiin huomiotta.

Punapää oli jopa luvannut Tatsuyalle, että he viimein pelaisivat viidennestäkymmenennestä voitosta, mutta hän ei tahtonut. Hän ei tahtonut, että kaikki hyvät hetket hänen isoveljensä kanssa revittäisiin riekaleiksi, poltettaisiin ja tuhottaisiin tunnistamattomiksi vain koripallon takia.

Se oli niitä hetkiä, kun Taiga kirosi luontaista lahjakkuuttaan koripalloon. Jos hän ei olisi ollut yhtä hyvä kuin Tatsuya, toinen ei olisi välttämättä tahtonut pelata täysillä häntä vastaan ja he olisivat yhä erottamaton kaksikko, veljekset.

Kuinka karvasta olikaan tietää häviävänsä, pelin lopputuloksesta huolimatta, kun vuosia kestänyt rakkaus koripalloon kalpeni Taigan tunteille Tatsuyaa kohtaan. Punapää oli jossain vaiheessa alkanut elätellä toiveita veljeyttäkin läheisemmästä siteestä, mutta ne oli murskattu täysin, koska toinen ei tahtonut enää edes sitä veljesten suhdetta.

Seirinin pelaaja hautasi kasvonsa tuskaisena polviinsa.

Tatsuya saisi kyllä haluamansa pelin, hän ei voinut kieltää sitä, mutta hän oli katkera. Toinen huijasi. Hänen veljensä oli varastanut itselleen kaikki valttikortit ja jakanut puolestaan Taigalle akkahain. Virnuilevan herttakuningattaren, joka vain muistutti väistämättömästä häviöstä.

Silti hän antaisi Tatsuyalle tämän kaipaaman pelin. Hän pystyi vielä kerran olemaan toiselle mieliksi, edes näin.

Häviämällä häviämättä.
« Viimeksi muokattu: 22.06.2015 00:32:14 kirjoittanut Beyond »
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Sanat: 300
Paritus: Aomine/Kagami
Genre: Angst
Ikäraja: K-11
AN: Alunperin tarkoituksena oli kirjoittaa jotain keveää ja parituksetonta, mutta koska kaveri linkkasi mulle Haloo Helsingin biisin Lähtövalmiina (mikä on kuulemma yksi mun parhaan ystävän vaihtaribiiseistä) päädyinkin purkamaan omia tuntojani hieman angstin muodossa. Päivän sana on Valinta.

3.
Lähtötunnelmia

”Meidän tulee niin ikävä sinua, Kagamicchi!” Kise huusi kyynelehtien ja halasi nuorempaa poikaa. Taiga vain seisoi vaivaantuneena paikoillaan. Hän ei ollut odottanut, että kaikki Teikounkin entiset pelaajat, Akashia lukuunottamatta, tulisivat saattamaan häntä lentokentälle. Toki heistä jotain ystävien kaltaista oli vuosien saatossa tullut, mutta silti.

Ei hän muutenkaan ollut odottanut saavansa näin suurta joukkoa mukaansa. Seirinin korisjoukkue, hänen entiset senpainsa ja valmentaja, Tatsuya, Kise, Midorima, Murasakibara, Momoi... Aomine. Ei Taiga tätä ollut odottanut, vaikka hän olikin palaamassa asumaan ja opiskelemaan Amerikkaan, ehkä lopullisesti.

Punapään teki melkein mieli ottaa mallia Kisestä ja itkeä silmät päästä, mutta ei hän voinut. Hän oli saanut koko opinnot kattavan stipendin kunnolliseen kouluun ja hyvän sopimuksen yhden Los Angelesin joukkueen kanssa, mikä periaatteessa takasi hänelle LA Lakersien pelipaidan tulevaisuudessa. Tämä mahdollisuus oli vain liian hyvä sivuutettavaksi, ja epäröiminen olisi ollut loukkaus muita kohtaan. He tiesivät miten paljon tämä merkitsi Taigan uralle ja koko tulevaisuudelle.

Mutta ei se tarkoittanut, ettei hän tuntisi surua tai haikeutta! Tietenkin hän oli iloinen siitä, että näkisi taas isäänsä ja Alexia useammin, mutta paljon tärkeitä ihmisiä jäi myös tänne. Hän ja Aomine...

”Älä näytä noin hapanta naamaa, kohai! Vaikka englanti ei sinulta aiemmin sujunutkaan, pitäisi sinun nyt pärjätä, kun kerran sait opetusta meiltä senpailta!” Hyuga sanoi lyödessään Taigaa rohkaisevasti olalle, muut senpait hymyilivät huvittuneina. Hetken Kagami tunsi jopa pientä helpotusta, se vain katosi heti, kun hänen katseensa löysi Aominen.

Joukko alkoi Momoin johdolla hiljalleen harventua kahden pojan ympäriltä, he jäivät kahden.

”Aomine-” Aivan yllättäen toinen nappasi häntä kauluksesta kiinni ja suuteli kuin viimeistä kertaa.

Mahdollisesti viimeistä kertaa.

Suudelman loputtua Aomine katsoi häntä kasvot tutkimattomina. ”Muista, kukaan ei voi voittaa minua. Tuon parempaa suudelmaa et tule koskaan kokemaan.”

Sen sanottuaan Tououn pelaaja käänsi selkänsä toiselle ja seurasi muita ulos. Muutama kyynel valui yksin jääneen pojan poskille.

”Aomine.”

”Kukaan ei tule sinua minua paremmin rakastamaan.”
« Viimeksi muokattu: 06.04.2014 13:42:26 kirjoittanut Aimtist »
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Sanat: 300
Paritus: Aomine/Kagami
Genre: Humor, slash
Ikäraja: K-11
AN: Tästä lähtee kyllä kiitokset Hopelle. Hän luetteli tänään minulle ammatteja, jotka työkkärin sivuilta löytyvän testin mukaan sopisivat hänelle. Onnistuin sitten kuulemaan sanan rakasteluohjaaja ja siitähän tämä sitten lähti :D Aloin keksiä kyseiselle sanalle määritelmää ja tämmöinen sitten syntyi sen pohjalta :DD Ja vieläkään en saanut mitään parituksetonta aikaan, vaikka olikin tarkoitus. No ainakin jotain muuta kuin angstia tällä kertaa :D


4.
Rakasteluohjaaja

”Nuo tyypit olisivat kyllä tarvinneet avioliittoneuvojaa”, poikaystäväänsä vasten painautunut, jäljelle jääneitä popcornin siemeniä pureskeleva punapää sanoi todeten samalla lähes itsestään selvän tosiasian. Elokuvan, jonka pariskunta oli juuri saanut katsottua loppuun, piti kertoa mafiaan soluttautuvasta poliisista, mutta suurimmaksi osaksi kerronta keskittyi vain päähenkilön ja tämän vaimon ihmissuhdedraaman ympärille.

Ensin hahmot tunnustivat suureen ääneen rakkautta toisiaan kohtaan ja väittivät etteivät voisi elää ilman toisiaan, ja heti seuraavana hetkenä ikkunat helisivät kun pariskunta tappeli, mistä viisi minuuttia myöhemmin julistettiin taas ikuista rakkautta. Sama kuvio toistui uudelleen ja uudelleen läpi elokuvan.

Aivan lopuksi kaikki pistettiin peitetehtävän aiheuttaman stressin piikkiin, jolloin pariskunta pääsi taas jatkamaan vuosisadan rakkaustarinaa onnellisina. Ainakin seuraavan viiden minuutin ajan...

”Näh, ennemminkin seksiterapeuttia. Jos kaikki ei ole hyvin makuuhuoneen puolella, keittiön lattialla, suihkussa...”

”Daiki!”

”...niin ei suhdekkaan voi toimia. Siksi meillä meneekin niin hyvin! Minä olen Jumala sängyssä ja sinä taas harras uskovainen, joka palvoo ja tottelee minua. Siinä kaikki mitä täydelliseen suhteeseen tarvitaan. Tosin uskomattomissa kokkaustaidoissasikin on puolensa.”

Taiga vain tuhahti toisen puheille, Daikin selityksiin jo tottuneena. Poika alkoi kuitenkin tosissaan miettiä ”kompromissia” heidän neuvoilleen. Hänen mielestään elokuvan pariskunta tarvitsi apua tunnepuolella, Daikin mielestä makuuhuoneessa. Ne yhdistämällä lopputulokseksi tulisi...

”Rakastelu.”

”Hmm?”

”He tarvitsisivat rakasteluterapeuttia tai -ohjaajaa tai.. jotain.”

”Hah. Ja mitä eroa sillä ja seksiterapeutilla sitten olisi?”

”Rakasteluterapeutti auttaisi tunteisiin ja ajatuksiin liittyvissä asioissakin, eikä keskittyisi vain opastamaan, miten saada helpoiten häkellyttävä orgasmi. Silti hän yhdistäisi tunteet ja seksin läheisemmin, kuin tavallinen avioliittoneuvoja.”

”Tch. No me emme mitään seksiterapeutteja, avioliittoneuvojia tai rakasteluohjaajia kaipaa. Olen oikein kykeneväinen yhdistämään tunteet ja seksin itsekin, niin ettet millään saa tarpeeksesi. Enkö olekin, Taiga? Sinähän rakastat minun kosketustani. Palvot sitä kuin kuuta nousevaa.”

”Idiootti.”

”Mmm. Ihan hyvä vain, ettei meillä ole tarvetta millekään ”ammattilaisille”. Varsinkin kun tuo sinun rakasteluohjaajasi kuulostaa vain hienommalta nimitykseltä pornoelokuvan ohjaajalle. Vaikka toisaalta, ihan mielelläni minä näkisin sinut valkokankaalla voihkimassa allani.”

”AHOMINE!”
« Viimeksi muokattu: 22.06.2015 00:32:30 kirjoittanut Beyond »
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Sanat: 300
Hahmot: Taiga & Tatsuya
Genre: Drama
Ikäraja: S
AN: Jotain pientä fiilistelyä veljesten välillä Amerikan ajoilta. Ja sopivasti, koska eilen ei tullut käytettyä yhtäkään sanaa, niin tätä inspiroi sitten kaksikin, Petturi ja Lupaus.


5.
Sopimus

”Hei, Tatsuya”, punapää kutsui.

”Mm, niin?” kuului toisen vastaus.

”Sanoit, että haluat käydä eläinkaupassa, mutta et kertonut, mitä varten. Hankitteko lisää kaloja?” nuorempi kyseli hymyssä suin.

Hymy kuitenkin hyytyi, kun hän kuuli toisen vastauksen.

”Eh, ei tällä kertaa. Oikeastaan olemme ottamassa koiranpentua.”

Reaktio oli välitön. Punapään kasvot kalpenivat ja poika kavahti kauemmas kaataen siinä samalla läheisen roskapöntön ja itsensä. Taigan kasvot vääntyivät kivusta, hän oli onnistunut taittamaan rytäkässä myös nilkkansa. Tatsuya huokaisi. Poika oli toivonut lievempää reaktiota, mutta kai hän helpolla pääsi. Ainahan hänen pikkuveljensä olisi voinut lyödä päänsä ja pyörtyä.

Päätään pyöritellen Tatsuya ojensi nuoremmalle pojalle kätensä, veti tämän ylös maasta ja nosti harmaan roskapöntön takaisin pystyyn. Sillä välin punapää oli pyyhkinyt naarmuiset kätensä shortseihinsa ja nostanut pudottamansa pallon ylös.

Oli melkein huvittavaa nähdä, miten Tiikeriksikin kutsuttu poika halasi omaisuuttaan kuin pikkulapsi uniriepua. Samalla se oli kuitenkin hyvin häiritsevää. Tatsuya alkoi vasta ymmärtää, kuinka pahasti toinen koiria oikein pelkäsi.

”Taiga, oletko okei?” muutaman sentin lyhyempi koripalloilija kysyi huolestuneena. Hän ei oikeasti ollut odottanut näin vahvaa reaktiota veljeltään.

Punapää nyökkäsi ja hiljalleen kaksikko alkoi jatkaa matkaansa.

”Miksi koira? Miksei kissa tai lisää kaloja tai vaikka käärme?” Taiga kysyi lopulta apeasti, rikkoen poikien välillä vallitsevan hiljaisuuden.

”Äiti pelkää käärmeitä, kaloista ei saa seuraa ja minä en oikein välitä kissoista.”

”ET TYKKÄÄ KISSOISTA?! Mikset?!”

Tatsuya ei ollut odottanut veljensä olevan niin järkyttynyt tunnustuksesta, mutta toisaalta, he eivät olleet koskaan puhuneen paljoakaan eläimistä. Mitä nyt hänen kaloistaan ja maininnan verran Taigan pelosta koiria kohtaan.

Kalpeampi poika kohautti olkiaan. ”En vain koskaan ole ollut läheinen niiden kanssa. Koirat ovat kivempia.”

Pelkkä koirien maininta sai toisen taas kalpeamaan, joten Tatsuya yritti keventää tunnelmaa. ”Sitä paitsi, onhan minulla jo kissa. Oikea tiikeri, jonka paikkaa ei yksikään nelijalkainen koskaan vie.”

”Tuo oli sitten lupaus!”

”Tietenkin!”

Nuoremman piti kuitenkin vielä muistuttaa: ”En sitten pelaa koripalloa koirien kanssa!”

Naurua.
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Sanat: 250 (ei biisin sanoja)
Paritus: Alex/OFC
Genre: Romance, femme
Ikäraja: S
AN: Miyavin kappaleesta lainattu kohta + Ruusu + Los Angeles/Kalifornia = tämän tekstin idea :D

We see the daily struggle
To fight for equality
The same scene for acres
Again again again

No time to pretend
For women and the men
Here's where the story ends, oh
Miyavi – Cry Like This


6.
Romantikkojen aarteita

”Tahdotko sinä, Alexandra Garcia, ottaa Naomi Averyn aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, kuolemaan saakka?”

”Tahdon.”

”Tahdotko sinä, Naomi Avery, ottaa Alexandra Garcian aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, kuolemaan saakka?”

”Tahdon.”

”Voitte suudella morsianta”, tuomari julisti.

<><>

Vastavihitty pariskunta jätti ruman tiilirakennuksen taakseen hymyillen, käsi kädessä. Vapaassa kädessään Alexilla oli keltainen ruusu ja Naomilla taas punainen.

Naiset olivat sopineet, että sitten kun he olisivat naimisissa, he vaihtaisivat ruusut romanttisesti paljaan tähtitaivaan alla samalla lailla kuin he olivat juuri vaihtaneet sormuksia tuomarin edessä. Ikävä kyllä, vaikka naiset olivat jo vuosia olleet yhdessä, he eivät aiemmin olleet ehtineet mennä naimisiin, kiitos Kalifornian osavaltiossa jatkuvasti vaihdelleen lainsäädännön.

He olivat suunnitelleet häitään kesälle 2009, mutta sitten avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä oli taas kielletty ja naisten aikeet peruuntuivat. He olisivat tietenkin voineet rekisteröidä parisuhteen, mutta se ei riittänyt heille. Naiset tahtoivat edes jotain perinteistä, vaikka he traditioita rikkoivatkin aika lailla.

Mutta nyt, nyt he olivat oikea aviopari, ja heillä oli sormukset siitä todisteena.

Hieman Alexia kyllä harmitti, että heidän todistajansa eivät olleetkaan Taiga ja Tatsuya, kuten alunperin oli tarkoitus, mutta pärjäsivät he näinkin. Naiset lähtisivät kuitenkin häämatkalle Japaniin ja pojat saisivat silloin nähdä, miten onnellinen heidän opettajansa oikein oli. He olisivat taas kuin yhtä perhettä.

Alex hymyili antaessaan sormiensa takertua pitkiin ruskeisiin hiuksiin. Nainen taivutti toisen päätä, suuteli vaaleita huulia ja varovasti asetti keltaisen ruusun vaimonsa nutturan koristeeksi. Punainen ruusu oli samaisen suudelman aikana löytänyt tiensä Alexin villapuseron napinläveen.

Siinä, paljaan tähtitaivaan alla, he vannoivat onnellisina rakkauttaan, sanoin ja teoin.
« Viimeksi muokattu: 22.06.2015 00:32:47 kirjoittanut Beyond »
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Sanat: 300
Paritus: Aomine/Kagami
Genre: Drama, slash
Ikäraja: K-11
AN: Viimeisellä mennään, ehkä :D Kuka tietää? Ja päivän sana eli Tyrmä/Vankila, pääsi vaikuttamaan tätä kirjoittaessa :D



7.
Hidasälyisiä

Zone.

Se oli taivas. Paratiisi. Uskomattomin kokemus koko Kagamin elämän aikana. Voima virtasi vapaasti ja hän, he, olivat pysäyttämättömiä. Koko muu maailma hävisi kaksikon ympäriltä, vain he olivat jäljellä. Tai paremmin ilmaistuna, vain he olivat toisella puolella.

Ja sitten se oli ohi. Aivan liian pian, uupuneen punapään mielestä.

Mutta tietyllä tapaa siitä paratiisista, mikä zone oli, tuli myös vankila. Pelin loputtua osa hänestä tuntui jääneen sinne, ja Kagami kaipasi takaisin loppuosan luo, tahtoi olla taas kokonainen.

Idioottina Kagami ei ymmärtänyt, että hän kaipasi takaisin myös jonkin muun kuin koripallon takia. Pakkomielle, tai nätimmin sanottuna rakkaus, ei kohdistunut enää vain oranssiin palloon ja kentällä juoksenteluun, hyppimiseen. Ei, tällä kertaa sen kohde oli saanut toisen kentällä juoksijan muodon, Daiki Aominen.

Naurettavinta oli, että toisella pojalla oli täysin samanlaisia tunteita Seirinin pelaajaa kohtaan, mutta punapää ei huomannut sitä. Totta, Daiki osoitti omat tunteensa kuin 5-vuotias, joten eivät hidasälyiset ihmiset, kuten Taiga Kagami, tietenkään nähneet totuutta.

Tyttöjen lettien nykimisen sijaan Tououn pelaaja vain ärsytti Kagamia kaikin tavoin. Ja aina, aina kun se vain oli mahdollista, Aomine yritti saada vanhemman pojan punastumaan.

Silti, vaikkei Kagami sitä tiedostanutkaan, zone oli heidän yhteinen paikkansa. Siellä he olivat olleet aivan kahden, piilossa muiden häiritsevältä läsnäololta. Ja vain siksi siellä käyminen olikin kuin uimista endorfiineissa, euforian aiheuttivat koripallo ja Aomine.

Punapää ei ehkä älynnyt heidän tilannettaan, mutta Tououn pelaaja kyllä huomasi sen.

Hän oli ollut, taas kerran, aikeissa saada toinen punastumaan kuiskaamalla jotain rivoa tämän korvaan, mutta Kagami olikin aivan yllättäen punastunut itse. Kun Aomine sitten yritti saada syytä selville, vanhempi poika vain seisoi hiljaa ja vältteli sinisten silmien katsetta. Silloin Aomine ymmärsi.

Hän ei jäänyt odottamaan. Poika kiskoi Taigan lähemmäs ja painoi huulensa vaativina vasten tämän omia. Suudelman loputtua nuorukainen vetäytyi kauemmas, antoi toiselle hieman tilaa.

“A-aomine?” Taiga vain lausui hämmentyneenä, kasvot punaisina.

Daiki päätti suudella toisen hiljaiseksi.
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

Funtion

  • Vieras
Aamukahvi

Tää on puhdas makuseikka ja varmaan tottumuskysymyskin, mutta mua vähän hämäs tässä kaikki noi kiertoilmaukset, joilla vältettiin käyttämästä hahmon nimeä/hän-sanaa. Mä jouduin pariinkiin kertaa lukemaan jotkut jutut uusiks, koska fandomia tuntemattomana multa kesti hetken tajuta kuka on kuka ja kuinka monta hahmoa tässä onkaan, koska paritus oli Aomine/Kagami ja sitten tekstissä vilahteli nimi Taiga. Toki tää teksti on kirjoitettu sellaiselle yleisölle, joka tuntee fandomin, mutta siltikin suosittelin käyttämään rohkeemmin hän-sanaa tai henkilön nimeä. On vähän tökkivää viitata ihmisiin niiden hiustenvärinsä perusteella... tai ammattien (tätä ei tässä ollut, mutta oon nähnyt sitä paljon muissa fandomeissa). Joskus se toimii, maltillisesti käytettynä, mut liika pistää ainakin mulla silmiin. Tietty voit olla eri mieltä tästä, ei haittaa.

Tumma väri toi mieleen kädet, jotka vain muutama päivä aiemmin olivat vaellelleet hänen maidonvalkealla vartalollaan, henkilön, joka oli yön vaihtuessa aamuksi hävinnyt Taigan viereltä sanaakaan sanomatta.
Tästä mä tykkäsin erityisesti, koska tässä oli ikään kuin vastakohta-asettelua, tai ainakin sama teema: tummasta kahvista tuli mieleen Aominen (?) tumma iho (??), kun taas Taigan iho oli maidonvalkea. Siinä oli kaks tapaa nauttia kahvia, joko maidolla tai ilman. :D

Tää oli ihan kiva, olis varmaan ollut huomattavasti kivempi parituksesta pitävälle (tai edes fandomin tuntevalle lol). Hyppään saman tien seuraavaan:


Akkahai

Apua, mikäköhän on akkahai. >:|

Jos hän ei olisi ollut yhtä hyvä kuin Tatsuya, toinen ei olisi välttämättä tahtonut pelata täysillä häntä vastaan ja he olisivat yhä erottamattomaton kaksikko, veljekset.
Erottamaton, ei erottamattomaton.

Hänen veljensä oli varastanut itselleen kaikki valttikortit ja jakanut puolestaan Taigalle akkahain. Virnuilevan herttakuningattaren, joka vain muistutti väistämättömästä häviöstä.
Well, tää ei kovinkaan paljoo selittänyt akkahaita. :DD Siis akkahai on vaan joku japaninkielinen nimitys herttakuningattarelle?

Häviämällä häviämättä.
............okei. :D Siis hän aikoo hävitä pelin jotta hän ei häviäisi tämän toisen tyypin kanssa muodostamaansa "veljeyttä"? Oon tooooosi pahoillani jos käsitin tän(kin) väärin, mulla meni pää sekaisin kun yritin hahmottaa kuka on kukin ja minkälaiset niiden väliset suhteet ovat. Ja miten helkkarissa se vältti ton pelin muuttamalla takaisin Japaniin? Pelasko ne sen pelin siis jossain muualla kuin Japanissa??

Aahh, oivalsin muuten ton otsikon merkityksen! Ilmeisesti nää tyypit pelaa korista ja koripallohan on tunnetusti oranssi. Haha, tunnen itseni nyt niin neroks kun hokasin ton. Aattelin aluks et puhutaan vaan jostain pyyhekumista.... tän takia mun ei koskaan pitäs kommentoida itselleni tuntemattomien fandomien tekstejä.

Tota tota. Vähän toi punapääksi kutsuminen häiritsi jälleen, se ei vaan... ei oo mun juttuni. Itse asiassa, se on yks henkilökohtainen inhoni. Ehkä mä olisin kaivannut tähän vähä sellaista hetkessä elämistä pelkän kertomisen sijaan. Toisaalta, tää kertominen auttoi mua paljon ymmärtämään näiden taustat. En vaan sit tiiä onks nää ihan obvious niille jotka tuntee tän fandomin vai ei. Sun kieles on ihan sujuvaa, sellaista simppeliä. Hieman rakenteellista toistoa, ehkä se vaan kuuluu sun kirjoitustyyliis? Esim. Hän ei ollut koskaan jännittänyt korispeliä näin paljon, mutta seuraavaksi Seirinillä olikin vastassa Yosen ja hänen oma ”isoveljensä”, Tatsuya Himuro. Henkilö, joka oli saanut Taigan rakastumaan koripalloon. Tossahan toi "henkilö" viittaa just tohon Tatsuyaan, josta oli puhe aiemmassa lauseessa. Olin havaitsevani useammankin tällaisia omiks lauseisiksi otettuja toistoa.

Ikävässä tilanteessa toi Taiga kyllä oli. Toivottavasti se sit mieluummin päätti hävitä sen korismatsin. :c

Eiköhän nää kaks tyydyttänyt mun raapaleenhimoni, kiitos näistä! : )

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Hyvää valinnaista vuorokauden aikaa! ;)

Ihan ensimmäisenä on pakko myöntää, että  Aomine/Kagami on minulle sellainen paritus, jota luen vain, jos minulla on todella kova Kurokon nälkä. Itse asiassa yritin liennyttää laantumatonta laadukkaiden Kuroko-ficcien nälkääni seikkailemalla tovin englanninkielisillä fanfiction-sivustoilla, mutta koska englanti on maailman huonoiten puhuttu kieli, jouduin toteamaan, että kaikista järkevintä on palata Finin Kuroko-tarjonnan äärelle, vaikka valtaosa ficeistä täällä sisältääkin Aominen. Jos olisin Losissa, toteaisin hirveän sujuvalla Kalifornian aksentillani, että Aomine isn't really my type. Itse ficin valinta oli kuitenkin varsin helppoa, koska muistin kivan otsikon painuneen mieleeni jo raapalehaasteen ajoilta. Tämä ficci oli aina lähistöllä, kun tulin päivittämään omaa haastettani TU:hun. ^^ Nyt kun fandom on minulle vihdoin tuttu, on oikeastaan ihan kivaa kurkistaa linkin taaksekin. :) Kuulen jo Kagamin äänen puuskahtavan minulle, että: "Cool story, bro!" Siispä voisin siirtyä nyt itse asiaan. :D

Ensimmäinen raapale hymyilytti, sillä kahvinkeittimen puutteesta on aina kivaa luoda skenaarioita ja pakottaa ihmiset törmäämään. :D Aomine on helppo kuvitella suukottamassa jotakuta ilkikurisesti ja vaivihkaa. Helppoa on myös kuvitella se, ettei kumpikaan noista jääräpäistä alkaisi soitella tai tekstailla, vaan asioiden edistymiseen vaaditaan ihan kasvokkain kohtaamista. Pakko muuten myöntää, että on vähän outoa lukea näistä hahmoista etunimillä, kun on tottunut niin canonissa siihen, että lähes kaikki hahmot puhuttelevat toisiaan sukunimillä. Toisaalta tämä ratkaisu on ihan ymmärrettävä siinä mielessä, että kun ollaan päädytty jo samaan vuoteeseen, niin kyllä sitä ehkä passaakin jo käyttää etunimeä. Kun tähän etunimiasiaan tottui, tuntui se yllättävänkin luontevalta.

Toinen pätkä on kivasti nimetty. ^^ Uhkapelit ja urheilu kulkevat muutenkin käsi kädessä, joten pokerivertaukset sopivat tälle fandomille.

Kolmas raapale puolestaan esittää sellaisen skenaarion, joka saa minut aina - ihan joka kerta - käyttäytymään itselleni varsin epätyypillisellä tavalla: silmäni kostuvat. Kutsun reaktiota silmien hikoiluksi. >.< Mutta siis jos totta puhutaan, niin minusta on jotenkin aina aivan mielettömän riipaisevaa, että henkilö X on lähdössä pois ja huomaa lähtiessään, että on saanut loppujen lopuksi monta ystävää, joita ei ole tajunnut ystävikseen ennen lähdön hetkeä, ja muutenkin on ollut kivaa, on löytänyt rakkauden ja ja... *liikuttuu jo omille jutuilleen* Tämä teksti nousi ehdottomasti omaksi suosikikseni näistä kaikista, koska suuret tunteet ovat aina ihania samoin kuin katkeransuloinen tunnelma. <3

Siinä, missä edellinen pätkä sai minut aika nolostuttavan surumieliseksi, tämä neljäs pätkä puolestaan sai minut virnistämään useampaan otteeseen dialogille. Ja siis rakastelunohjaaja - mikä ammattinimike! ;D Onneksi Fini ei ole reaaliajassa, koska kirjoitettuani ammatin nimen hirnuin aika hartaasti, koska olenhan jo aikuinen ihminen. Totta kai jokainen itseään kunnioittava kypsä persoona räkättää aivan vääränä hassun kuuloisille ammateille. Toivottavasti en ikinä törmää rakastelunohjaajaan, koska jos törmään, niin auta armias. Mutta joo, ihan suoria totuuksiahan Aomine laukoi. ^^

Viides ja kuudes ficci olivat ihan kivoja välipaloja. :> Varsinkin tuo veljesten välinen fiilistely iski minuun + Kagami on koirapelkonsa kanssa naww.

Seitsemäs raapale oli oikein hyvä lopetus tälle sarjalle. Nuo kaksi ovat ihania, kun ovat vain tunteidensa suhteen kuin ööt aapiskirjan kannessa. Ja onhan tuo suudelma muuten aika hot. <3

Kokonaisuudesta täytyy todeta yleispätevästi se, että vaikka shippaan Kurokosta muita kuin näitä kahta, niin jäi kuitenkin todella positiivinen fiilis tästä ficistä. ^^ Tässä sarjassa oli kaikenlaista tunnetta kuvattuna mukaansatempaavasti ja koukuttavasti. Ehkäpä tämän perusteella uskallan joskus kurkistaa jonkun toisenkin Aomine/Kagamiin vievän linkin taakse. :)

Huh, tulipa kirjoitettua kilometrin jos toisenkin pituinen jaarittelu kommentti. ^^' Anyway, kiitoksia tästä sarjasta. <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
sensaatio, kiitos kommentista! Täytyy kyllä näin heti aluksi myöntää, että en edes tullut ajatelleekseni fandomiin tutustumattomia lukijoita, itselleni nuo kaksi kun ovat jo niin tutut nimiltä ja ulkonäöltä. Ja tuo hiustenvärillä ja ammattinimikkeillä jatkuvasti viittaaminen kuuluvat kyllä molemmat omiin paheisiini :D Pitäisi kai vastaisuudessa yrittää kitkeä sitäkin pahetta...

Lainaus
Tumma väri toi mieleen kädet, jotka vain muutama päivä aiemmin olivat vaellelleet hänen maidonvalkealla vartalollaan, henkilön, joka oli yön vaihtuessa aamuksi hävinnyt Taigan viereltä sanaakaan sanomatta.
Tästä mä tykkäsin erityisesti, koska tässä oli ikään kuin vastakohta-asettelua, tai ainakin sama teema: tummasta kahvista tuli mieleen Aominen (?) tumma iho (??), kun taas Taigan iho oli maidonvalkea. Siinä oli kaks tapaa nauttia kahvia, joko maidolla tai ilman. :D
^Juuri tuota minä kyseisessä kohdassa hieman haeskelinkin ja yritin juuri saada tuon kahvin, enemmän tai vähemmän, tekstin teemaksi. Hienoa, että edes jotain sain ymmärrettävästi ilmaistua :D  Ja jep, Aominella on tummempi iho kuin Kagamilla

(Akkahailla viittaan pokeriin. Kun pelaajalla ei ole kädessä mitään "mainittavaa" (suora, väri, pari jne) on hänellä hai ja se sitten nimetään suurimman kortin mukaan (tästä en tosin tiedä, onko tuo vain täälläpäin tapana vai ihan kaikkialla). Tässä tapauksessa hai on nimetty kuningattaren mukaan, mihin tuolla akalla siis viittaan.)

Erottamattomaton... En edes tiedä, mitä mun päässä on liikkunut kun tuota kirjotin...

Lainaus
Siis hän aikoo hävitä pelin jotta hän ei häviäisi tämän toisen tyypin kanssa muodostamaansa "veljeyttä"?
Et tunne fandomia ja silti onnistut löytämään juuri tähdellisimmät faktat mun sekavienkin kirjoitusten keskeltä, koska juuri näin tilanne oli! (Lyhyesti: Himuro sanoi Kagamille ettei Kagami voi kutsua sitä (Himuroa) enää sen isoveljeksi jos Himuro häviää)

Ja juu, koripalloahan tässä pelaillaan, itse vain hain vähän symboliikkaa pokerin puolelta sekoittamaan pakkaa (<--pahoittelut huonosta vitsistä) ja lukijoita :D Näillä kahdella on menneisyys joka juontaa juurensa Amerikan mantereelle, mutta molemmat ovat kotoisin Japanista ja sinne myös lopulta palaavat.

Ja toi taitaa kuulua vaan mun kirjoitustyyliin :DD Mutta kiitoksia ihan älyttömästi kommentista. Pitkä, rakentava kommentti vaikka et edes tunne fandomia. Paljon kiitoksia! :)



Beyond, kiitos aivan älyttömästi kommentistasi!

Aomine isn't someone's type? How is that even possible?! (Huom. allekirjoittaneen lempihahmo :D) No, jääpä enemmän mulle ja Kagamille :P Ja pitääpä selvästi olla hieman aktiivisempi noiden haasteiden kanssa, kun ne auttaa lukijoiden kalastelussa :D

Tuo kolmas ja neljäs teksti ovat omia lemppareitanikin, koska angstia, H/C:tä ja katkeransuloisuutta rakastan, mutta olen ylpeä myös tuosta rakasteluohjaajasta :D

Haluaisin melkein luvata, että sulla olisi (hyvinhyvinhyvin pieni) mahdollisuus törmätä joskus henkilöön, jonka ammattinimike on rakasteluohjaaja, mutta ennen kuin se yleistyy käytössä (like never...) ei taida tapahtua :D (Hopekaan ei oikein innostunut kyseisestä ammatista ja tuon nimikkeen eteenpäin ajamisesta :D)

Lainaus
Kokonaisuudesta täytyy todeta yleispätevästi se, että vaikka shippaan Kurokosta muita kuin näitä kahta, niin jäi kuitenkin todella positiivinen fiilis tästä ficistä.
Täytyy sanoa, että tämä on minulle henkilökohtaisesti aivan älyttömän suuri kohteliaisuus! Itse olen nimittäin sen luonteinen, että hieman hanakasti luen mistään muista kuin shippaamistani pareista tekstejä, ja jos jää vielä oikeasti positiivinen fiilis (itselleni kuin sellain neutraali, ihan ok, on tutumpi) niin en tässä voi muuta oikein sanoa kuin olevani älyttömän otettu.

Kiitos älyttömästä tuosta aivan ihanasta kilometrin mittaisesta kommentistasi <3 (Oma vastaukseni jää nyt vain metreihin, kun en oikeasti saa enempää sanoja suustani, kiitos!)



Kiitos vielä älyttömästi kummallekin! Olisin halunnut vastata näihin jo aikoja sitten, mutta oikeiden sanojen löytämiseen meni hetki. Kiitos! <3
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.