Title: ”Memento mori.”
Author: Aimtist
Fandom: Kuroshitsuji
Paritus: Sebastian/Undertaker
Genre: Slash, drama
Ikäraja: K-11
Disclaimer: Kuroshitsuji kuuluu hahmoineen ja maailmoineen Yana Tobosolle, minä vain leikin.
AN: Öh, tästä taitaa olla tulossa tapa, että törmään johonkin mielenkiintoiseen asiaan netissä ja sitten päädyn kirjoittamaan sen pohjalta ficin. Tällä kertaa innoittajana nimittäin oli tuo lausahdus ”memento mori”, joka tarkoittaa muista kuolevaisuutesi/muista kuolevasi. Ei sillä, että haittaisi, koska oli vähän tarkoituskin kirjoittaa Kuroshitsujista, vaikka alunperin kylläkin eri parituksella
- - -
”Taitaa olla teidän vuoronne viihdyttää minua, herra hovimestari”, hautausurakoitsija sanoi virnistellen.
Sebastian huokaisi tympääntyneenä. ”Pääsisimme kummatkin helpommalla, jos vain kertoisit tietosi heti, Undertaker.”
”Ehkä”, mies sanoi olkiaan kohauttaen, ”mutta se ei olisi läheskään niin hauskaa. Ja olen varma, että sinulla on vaikka mitä tarinoita kerrottavana siitä, miten olet juoksennellut nuoren jaarlin käskyttämänä ympäriinsä kuin kiltti ja uskollinen lemmikki. Pelkkä ajatuskin on jo niin huvittava, että yhden tarinan pitäisi helposti riittää maksuksi kaikista tiedoistani Viiltäjä Jackiin liittyen.”
Ei sekuntiakaan, kun demoni oli jo painanut huvittuneen miehen vasten kiviseinää nojaavaa ruumisarkkua. Punaiset silmät välähtelivät vaarallisina.
”Memento mori”, Sebastian kuiskasi sivellessään Undertakerin kasvojen arpea, samalla kun hänen toinen kätensä oli puristunut vaalean miehen kaulan ympärille.
”Sinäkin pystyt kuolemaan”, demoni jatkoi pirulliseen hymyyn taittuneita huuliaan nuollen, ”rakas.”
Huvittunut pihahdus karkasi hautausurakoitsijan huulilta. Nauru alkoi hiljalleen kuplia miehen vatsanpohjassa ja ennen pitkää hän päätyikin taittumaan kaksinkerroin muutaman askeleen verran perääntyneen hovimestarin eteen.
Undertaker vajosi lattialle ja kiersi kätensä vatsansa ympärille, nauru kumpuili miehen huulilta loppumattomana virtana. Ajatella. Hovimestari oli samaan hengenvetoon sekä uhannut tappaa hänet, että kutsunut rakkaaksi. Aiemmin demoni oli sentään pitäytynyt vain toisessa kerrallaan.
”Sinusta on tullut aikamoinen valehtelija,
Sebastian. Kaksi emävalhetta kerralla. Demonithan eivät rakasta, etkä voisi tappaa minua”, vaalea mies sanoi vakavampaan sävyyn onnistuttuaan rauhoittua hieman.
Valehtelusta syytetyn demonin suupielet kohosivat pieneen virneeseen.
”Sinun tulisi tietää, että nuori herra on kieltänyt minulta valehtelun. Minä
pystyisin tappamaan sinut
ja minä tunnen sinua kohtaan, yhä, vetoa, jota on helpointa kuvata sanalla rakkaus. Himoitseminen on liian laimea tapa kuvailla sitä tulta, joka minua polttaa. Ja jumalointi taas olisi aivan liian ironinen vertaus”, Sebastian sanoi kumartuessaan vieläkin kivilattialla makaavan miehen puoleen, ”eikö vain, shinigami?”
Undertaker värähti punaisten silmien himon täytteisen katseen alla. Hän näki sen roihuavan tulen, josta Sebastian puhui, juuri ennen kuin demoni toi heidän huulensa yhteen ja suuteli häntä syvään.
Vuosiin Undertaker ei ollut saanut maistaa näin syntistä, sielua tahraavaa aromia, mikä löytyi vain demonien huulilta. Montako vuotta siitä olikaan? Kymmenen? Viisikymmentä? Sata? Kauan kuitenkin. Aivan liian kauan. Hän oli kaivannut takaisin demoninsa syleilyyn jo vuosia.
Naurahdus karkasi taas shinigamin huulilta rikkoen entisten rakastavaisten suudelman.
Tympääntynyt ilme peitti Sebastianin kasvoja, tämä oli jotain, mitä hän vihasi. Undertakerin tapa alkaa nauraa kesken nautinnollisien hetkien oli aina ollut hyvin turhauttauva.
Sebastian ei kuitenkaan voinut tehdä asialle mitään. Hautausurakoitsijan naurunpuuska oli aiempaa pahempi, kikatukset ja tirskahdukset kaikuivat huoneessa. Mies vain kihersi kihertämistään kylmällä kivilattialla vatsaansa pidellen ja kyyneleet kasvoja pitkin valuen.
Se oli vain niin huvittavaa! Shinigami oli langennut demoniin. Hän kaipasi takaisin kaiken tahraavaan hyväilyyn enemmän kuin minnekään muualle. Hah. Undertaker oli luullut, että hän olisi edes parempi kuin kaikki ne ihmiset, jotka lankesivat demonien punomiin, synnin peittoisiin verkkoihin. Hän oli kai ollut väärässä.
Sebastian huokaisi pettyneenä. Hovimestari oli toivonut saavansa nauttia kohtaamisesta entisen rakastajansa kanssa hieman kauemmin, mutta koska toisen äänekäs naurui kaikui ulos muiden korviin oli hänen päästettävä herransa ja muut takaisin sisälle.
Demoni antoi kohteliaan hymyn nousta peittämään kasvojaan ja piilottamaan himon, joka hänen silmissään hohti vieläkin heikosti. Mies käveli ovelle vielä kerran taakseen, toista miestä vilkaisten.
Tämä ei kyllä jäisi heidän viimeiseksi suudelmakseen puhumattakaan muista syntisen nautinnon hetkistä.
Hymähtäen tummiin vaatteisiin verhoutunut mies avasi kuluneen oven ja virkkoi ulkona odottavalle joukolle: ”Käykää sisään. Hän kertoo meille kaiken.”
