Kirjoittaja Aihe: Sisällä roihuaa elämä (vaikka kampukselta meni sähköt) S | tajunnanvirtaa  (Luettu 2199 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 067
Nimi: Sisällä roihuaa elämä (vaikka kampukselta meni sähköt)
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: Tajunnanvirtadraama
Haasteet: Tajunnanvirtaa II ja Vuosi raapalehtien IV
A/N: Niin tosiaan. Ihan oman elämän tajunnanvirtaa tässä kirjoitin, kun tuo haaste pomppasi silmille ja nyt tuli sellainen fiilis, että perkele, pitää kirjoittaa ja jotenkin tämän hetkinen elämäntilanne (vasta muuttanut ekaa kertaa kotoa kampukselle ja tutustunut isoon läjään uusia ihmisiä jne jne) sai inspiroitumaan aivan erityisesti. Joten jees. Tällaista tänä yönä.


Sisällä roihuaa elämä (vaikka kampukselta meni sähköt)

Pää oli yhtä aikaa kevyt ja raskas. Toisaalta väsytti ja toisaalta sitä vain teki mieli istua katselemassa juna-aikatauluja ja miettimässä, miten toimia huomenna. Pakkaaminenkin olisi varmasti aika hyvä idea. Kun oli saanut lasin valkoviiniä ja omenasiideriä, ei Helsinkikään tuntunut enää niin vieraalta ja luotaantyöntävältä, kun mietti matkustamista.

Yleisesti ottaen pidin matkustamista vieraissa kaupungeissa todella stressaavana ja hermoilin jatkuvasti sitä olinko ajoissa oikeassa paikassa ja toimiko asiat niin kuin niiden oli määrä toimia. Kaiketi minulla sitten oli heikko usko yhteiskunnan toimivuuteen, mutta kyllähän kaikki nyt VR:n maineen tunsi.

Olin ollut kahden vaiheilla, että menenkö kotiin vai en, mutta nyt olin varma. Halusin mennä kotiin, halata äitiä ja hihkaista pikkusiskolle, että täällä ollaan. Sitten puhua pälpättäisin opiskelusuunnitelmista, uusista ihmisistä ja siitä ihanan yhteisöllisestä tunnelmasta, joka vallitsi nykyisessä asuinpaikassani.

Olin pelännyt turhaan. Hämmästytin jopa itseäni, miten innokkaasti tutustuin uusiin ihmisiin ja avasin suuni pelkäämättä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Se oli upeaa. Siinä oli jotakin ihanan aikuismaista ja vapauttavaa. Oman elämän uusi sivu, jolle sai kirjoittaa ihan mitä itse halusi, mutta vaikka vastuuta oli, se ei murskannut alleen. Tulevaisuus ei ollut mitenkään kovin varmaa, mutta sitä ei stressannut. Nyt oli vuosi lisäaikaa miettiä ja muita ihmisiä oli samassa tilanteessa.

Tunsin kummaa yhteisöllisyyttä, jollaista ei lukiossa ollut ollut. Täällä kukaan ei tuntenut ennestään, joten oli pakko ottaa itseään niskasta, huikata hei ja kätellä ventovieraita, vaikka jännittikin. Kymmeniä nimiä kulki toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta mieleen jäi hymyilevät kasvot, innokkaat tervehdykset ja fiilis, että jes, joku haluaa puhua ja tutustua.

Nämä kaikki olivat nuoria ihmisiä, aivan kuten minäkin, yhtä epävarmoja ja toiveikkaita oman elämänsä toistaiseksi määrittelemättömästä suunnasta. Alkoholi rentoutti, löysäsi kielenkannat ja palkitseva nauru liitti meitä yhteen, vaikka olimme tunteneet toisemme vasta muutaman päivän. Olin aina ajatellut, että lukio on elämän parasta aikaa, mutta nyt tuntui, että ehkä se paras aika oli vielä edessä.
« Viimeksi muokattu: 03.11.2014 13:46:05 kirjoittanut Sokerisiipi »

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 220
  • the gay ships are the yay ships
Hei vautsi, ihan mahtava! (anteeksi en osaa nyt oikein muuta kuin hehkuttaa, jos sitäkään)
Nappasin tämän Tajunnanvirta kakkosesta, vaikutti niin mielenkiintoiselta.
Äyks. Nyt ollaan aika paljolti sellaisella osa-alueella että en osaa sanoa juuta enkä jaata mutta hienoa kuvailua taas :)
Varsinkin tuo alkujännitys ja sitten kaikki onkin tosi hienoa.
Tykkösin kovasti :)

-Ways
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

Larppa

  • Vieras
Kommenttikampanjasta sairasta huomenta!

Wautsi. Tämä oli tosi hieno. Hienoa kuvailua, kertomista jännityksestä. VR : ssä on aina lämmitys joten tulee kuuma. Sen olen itse kokenut monta kertaa.

Mitä tähän voisi sanoa... En löytänyt virheitä, sopivan pituinen rakenteelle ja helppolukuinen ja sujuvasti kirjoitettu. Kannattaa pitää matkustamisesta, tapaa uusia ihmisiä vaan!
Kotiin on aina mukava mennä. Ihmettelin kyllä, miten innokas hän oli että halaisi äitiään ja huikkaisi siskolleen että kotona on. Ihana.
Eijei... En saa tähän nyt mitään enempää. Tämä oli vaan... Niin hieno! Pidin siis paljon. Paras aika aina edessä!

Kiitos siis todella!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Tämä oli mukavaa luettavaa, kun itsekin muuttanut vasta uudelle paikkakunnalle (josta en tunne ketään) opiskelemaan. Koko ikäni olen Kuopiossa asunut, kierrellyt siellä ympäriinsä, mutta kavereita on aina ollut siellä minne olen mennytkin, joten aika jännää olla nyt vieraassa paikassa. Tässä ficissä oli tosiaan sellainen fiilis, mitä varmasti jokainen tuntee päätyessään täysin uuteen ympäristöön! :) Kauniisti kuvailtu realistisia tuntemuksia.

Lainaus
Siinä oli jotakin ihanan aikuismaista ja vapauttavaa. Oman elämän uusi sivu, jolle sai kirjoittaa ihan mitä itse halusi, mutta vaikka vastuuta oli, se ei murskannut alleen. Tulevaisuus ei ollut mitenkään kovin varmaa, mutta sitä ei stressannut.
Tykkäsin erityisesti tästä kohdasta. Täysin uuteen paikkaan sopetuminen tosiaan vaatii jotain aikuismaista, vaikka se on vapauttavaa. Lause elämän uudesta sivusta ja kirjoittamisesta kuulosti myös kivalta! Ihana yksityiskohta! <3

Teksti oli myös todella sujuvaa luettavaa, enkä ainakaan virheitä huomannut.

Kiitän tästä välipalasta! <3
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

night eagle

  • Imperfect
  • ***
  • Viestejä: 117
Hei, minä!  :D Alan pian epäillä, että olemme samassa opiskelupaikassakin... Niin hyvin tämä kaikki sopi minuun.

Mutta takaisin tekstiin! Olit onnistunut vangitsemaan omat tunnetilasi ja tunnelmasi loistavasti tekstiin. Jokainen arkipäiväinen asia tuntui niin tutulta, kuten VR. Olit käyttänyt myös hienoa kuvailua.

Nämä kaikki olivat nuoria ihmisiä, aivan kuten minäkin, yhtä epävarmoja ja toiveikkaita oman elämänsä toistaiseksi määrittelemättömästä suunnasta. Alkoholi rentoutti, löysäsi kielenkannat ja palkitseva nauru liitti meitä yhteen, vaikka olimme tunteneet toisemme vasta muutaman päivän. Olin aina ajatellut, että lukio on elämän parasta aikaa, mutta nyt tuntui, että ehkä se paras aika oli vielä edessä.
Tämä osui jotenkin suoraan sydämeen. Tällä hetkellä tunnen itse aivan samoin.
"Olen unohtanut mistä tähän kuljin,
verhoudun unohduksen kaapuun."



Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 067
Springways: Oho, en ajatellut ikinä, että tämä ihan mahtava olisi :D Jälkeenpäin katsoin, että voi ei, onko tämä liian tylsä, mikä tän pointti on, äää. Mutta kiva kun pidit, kiitos kommentista!

Syvä Miete: Mua taas aina paleltaa junissa! Oiskin lämmitys. Musta tuntuu, että joka kerta jäädyn :-\  Kyllähän matkustaminen on ihan kivaa sitkun pääsee perille, mutta mua alkaa helposti ahdistaa kaikki aikataulut, myöhästymiset ja oikean paikan etsiminen. Sit jos juna on myöhässä (kuten eilen oli) niin auta armias sitä ahdistuksen ja hermoilun määrää. Hyrr. Hii, kommenttisi sai mut hyvälle mielelle, kiitos kommentista!

Odo: Jee, kohtalotoveri! Oli pakko kirjoittaa näitä tunteita ulos, kun niin uusi kokemus minullekin :3 Kiva kun pidit ja kiitos kommentista!

night eagle: Ehkä me tosiaan olemme samassa opiskelupaikassa! Stalkkasin nimittäin sun profiilia ja sain voimakkaan "mitä kettua?" reaktion, kun näin, että siinä lukee Kauniainen. Eikä Kauniaisissa ole kuin yksi opiskelupaikka... ;) Olenkin miettinyt, että onko täällä yhtään finiläistä, ihan vain siksi, että ihmisiä on eri puolilta maata. Taitaa ollakin ^^ Ihanaa, että pidit tästä pätkästä ja kiitos kommentista!