Kirjoittaja Aihe: Ahneudesta elämään | S  (Luettu 1426 kertaa)

invisible deer

  • susilapsi
  • ***
  • Viestejä: 266
  • ava by Auroora
Ahneudesta elämään | S
« : 26.01.2014 21:52:04 »
Kirjoittaja: Fenrir, eli minä
Genre: angst kaiketi
Ikäraja: S
Summary: - ja minä tarjoilen sinulle desperado al denten.

A/N: Kumosin kielioppisääntöjä (omassa päässäni korkeintaan) ja vatvoin tekstiä liian vähän. On oikeasti olemassa syy, miksen kirjoita muuta kuin runoja. Tämä ei luonnistu sitten ollenkaan. anteeksi


Ahneudesta elämään

Minä olen epätoivoinen ja ikkunaan liimautuvat hiutaleet kuolevat pystyyn koskettaessaan lasia. Hakkaan jalkojani turhan kovaa rappukäytävään ja kävellessäni ajajat saavat huudattaa torvia selälleni, koska minä en väistä ja he välittävät. Lähikaupan kyllästynyt myyjä jaksaa yrittää viimeisen kerran ja väräyttää suupielensä hymyyn johon minä en vastaa. Teeskennelty ilo kuivuu kiiltävänpunaisille huulille.

Minä olen epätoivoinen ja kävelen kävelen kävelen. Sinun luoksesi.

Olet kieltänyt kasvotusten, kiertoteitä, puhelimitse. Olet kieltänyt ja se sattuu, mutta ehkä kipu on oikeutta, kun ilmestyn ovellesi loppuillan unohdettuna aina uudelleen. Aina sinä avaat ovea enemmän kuin on tarve, vain paiskataksesi sen kiinni entistä kovempaa. Ja minä nostan naulasta pudonneen kranssin, kerään rappukäytävästä epätoivoisuuden rippeet ja kävelen kotiin kuuntelematta liikennevaloja.

Tänään olen taas tässä. Nojaan päätä kranssiin ja märät ripset valuvat mustaa maskaraa poskille. Karhean punaiseksi kylmettynyt käsi painaa summeria kevyesti, koska sinä tulet aina.

Avaat oven kyllästystä suupielillä ja minä tarjoilen sinulle desperado al denten. Itseni.

Sinä et halua särmäistä ihmisrauniota, enkä minä sinua, mutta olen ovellasi nyt ja huomenna ja aina. Aina siihen asti, kunnes joku ei jaksa enää välittää.
« Viimeksi muokattu: 03.11.2014 15:09:32 kirjoittanut Fenrir »
there is freedom in the dark once someone has illuminated it

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Ahneudesta elämään | K7
« Vastaus #1 : 27.01.2014 18:54:42 »
Haa, saan olla eka kommentoija! :D

Pidin kuvailusta kovin. Hyvässä kuvailussa on aina jotain, joka tosiaan luo tekstistä maagisen. Lempikohtiani:

Minä olen epätoivoinen ja ikkunaan liimautuvat hiutaleet kuolevat pystyyn koskettaessaan lasia.

Upea aloitus! :)

Lähikaupan kyllästynyt myyjä jaksaa yrittää viimeisen kerran ja väräyttää suupielensä hymyyn johon minä en vastaa. Teeskennelty ilo kuivuu kiiltävänpunaisille huulille.

Hyvin kuvattu! Sääliksi käy tuota myyjää :D

Avaat oven kyllästystä suupielillä ja minä tarjoilen sinulle desperado al denten. Itseni.

Pidin tuosta desperado al dente- kohdasta, koska se oli minusta jotenkin tosi kekseliäs, ja se sai minut pitämään siitä tosi paljon :)

Kovin rakentava palaute tämä ei näköjään ole (eihän ne minun kirjoittaminani koskaan ole XD), mutta toivottavasti kuitenkin riitti kertomaan, että pidin tästä! :)

Kiitos paljon! :)

-DragonHeart58


invisible deer

  • susilapsi
  • ***
  • Viestejä: 266
  • ava by Auroora
Vs: Ahneudesta elämään | K7
« Vastaus #2 : 28.01.2014 09:32:38 »
Kiitos DragonHeart kommentista! En edes odottanut kommenttia tähän, mutta piristi kyllä ihan hirmuisesti. Kiva, että kuvailu miellytti, sillä se on vähän mun heikompia puolia, vaikka sitä haluaisinkin osata kirjoittaa. Kiitos! :>
there is freedom in the dark once someone has illuminated it

Iloinen Sipuli

  • Potterhead forever
  • ***
  • Viestejä: 437
  • Olen jälleen takaisin!
Vs: Ahneudesta elämään | K7
« Vastaus #3 : 31.01.2014 10:52:15 »
Pidin heti jo otsikosta. Ahneudesta elämään, jotenkin tosi kuvaava!

Ja tämä oli hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu teksti. Lauseet olivat pitkiä ja tunnelma tiivis. Heti ensimmäinen, ja heti pitkä lause heittää mukaan tunnelmaan. Kuvailu on yhtä aikaa etäistä, mutta myös aika konkreettista. Toisaalta hahmoista ei kerrota enempää, mikä on oikein hyvä. Mutta toisaalta tässä on paljon myös ihan konkreettista kuvailua, kuten kiiltävänpunaiset huulet, naulasta pudonnut kranssi, valuva musta maskara, karhean punaiseksi kylmettynyt käsi... Se luo mukavaa kontrastia. Mutta toisaalta ei jätä niin paljoa tilaa mielikuvitukselle, vaan sanelee kuitenkin aika tarkkaan, millaisesta tilanteesta ja hahmoista on kyse.

On hyvä, miten epätoivo-teema toistuu! Siitä tämä kertoo, mutta mukana on myös toivoa. Koska sinä tulet aina. Tai niinhän siis luullaan, ei todellisuutta voi tietää. Mutta vaikutelma ainakin syntyy.

Lainaus
Olet kieltänyt kasvotusten, kiertoteitä, puhelimitse. Olet kieltänyt ja se sattuu, mutta ehkä kipu on oikeutta, kun ilmestyn ovellesi loppuillan unohdettuna aina uudelleen.

Tämä oli suosikkikohtani, hyvin sanottu!

Pidin kyllä tästä tekstistä, hyvin oli kirjoitettu, enpä tässä sen kummempia osaa sanoa :)

-Iloinen Sipuli

Fanfiction: all the stories live forever

Welcome to the Island - there's no coming back (Ei hätää, tämä ficci tullaan kirjoittamaan valmiiksi!)

invisible deer

  • susilapsi
  • ***
  • Viestejä: 266
  • ava by Auroora
Vs: Ahneudesta elämään | K7
« Vastaus #4 : 03.02.2014 23:16:03 »
Olen tosi otettu kommentista Iloinen sipuli! kuulostipa kömpelöltä
Kiva, että otsikko oli mieleen, sillä se on mulle teksteissä usein se tärkein osa. (tosin tässä en siitä niin kauheasti pitänyt) Ensimmäistä lausetta vatvoin eniten, kunnes väänsin sen tuohon muotoon. Jotenkin ehkä vierastan sen pituutta, mutta kai pidin siitä kumminkin, kun sen noin oleen jättänyt. Olen aika suora kirjoittaja, vaikka haluaisinkin rustailla moniselitteisiä korulauseita joka väliin. Ehkä opettelen joskus!

Kiva, että pidit. Kiitos kommentista! :>
there is freedom in the dark once someone has illuminated it

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 137
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Ahneudesta elämään | S
« Vastaus #5 : 01.12.2014 13:58:42 »
Tämä on äärettömän kaunis! Teksti, jossa yhdistyy runo ja proosa on yleensä teksti juuri minun makuuni. Tämä on kuin tunnelmavalokuva puettuna sanoiksi. Tai ehkä monta tunnelmakuvaa. Rakastan elävää kuvailuasi, jossa lumihiutaleet kuolevat pystyyn ja ilo kuivuu kiiltävänpunaisille huulille. Niin helppo nähdä omin silmin, niin helppo samaistua, niin todellista. Ja se kaiho ja epätoivo, mikä tästä valuu lukijan syliin kuin vetinen loska jalkakäytävällä on tunnistettavaa ja siksi niin upeaa. Siltikin, koko tekstin upein kohta on varmasti tämä:
Lainaus
Avaat oven kyllästystä suupielillä ja minä tarjoilen sinulle desperado al denten. Itseni.
Vaikkakin koko teksti on mielestäni yhtä elävän tekstin ilotulitusta. Mieleenpainuvin kohta sen sijaan oli selkeästi tämä:
Lainaus
Ja minä nostan naulasta pudonneen kranssin, kerään rappukäytävästä epätoivoisuuden rippeet ja kävelen kotiin kuuntelematta liikennevaloja.
Ja rakastankin tätä kohtaa lähes yhtä paljon kuin ylempää. Minusta tästä tulee juuri se olo, että tämä toistuu usein ja aina hän nostaa sen kranssin ja lähtee kotiin ja tulee taas takaisin.

Kiitos paljon lukukokemuksesta. :)

- Frac


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps