BBC!Sherlock: Maailman ääriin, Pariisiin, John/Sherlock | Sallittu, Shuffle IV

[Kuurankukka]

Nimi: Maailman ääriin, Pariisiin
Kirjoittaja: Kuurankukka
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Kevyt draama
Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: John/Sherlock
A/N: Uusin kausi jätti vähän laimean maun suuhun, ehkä odotukseni olivat hieman liian korkealla. Syvällisempää materiaalia ilmestynee kuitenkin myöhemmin, jotain sain kuitenkin julkaistua pitkästä aikaa! (: SPOILAA 3. KAUTTA!


Maailman ääriin, Pariisiin


1.

Eräs kimurantti tapaus heittää heidät aurinkoisena maaliskuun viikonloppuna Atlantin yli suoraan Pariisiin, mestarivarkaiden ja rikollisten kotimaahan. Kyseessä on tavallista jäljittelyä, epäilty tietää tuntee heidät kantapäitään vasten, mutta ainakin ympäristö on muuttunut.

Kuten kaikki muukin; Pariisia kutsutaan rakkauden kaupungiksi vaikka hänen oma rakkautensa on kuolemaisillaan.

Sherlock kantaa läheiseltä torilta tuoreet leivät ja croissantit, aurinko kirvelee silmänurkissa samalla kun he juoksevat, juoksevat, juoksevat, suuntaan jos toiseen. Sunnuntaina rikollisen perässä, ja maanantaiaamuna kun tapaus ratkeaa, kun Lontoo on se joka odottaa heitä, Sherlock ehdottaakin yhtä vapaata viikkoa. Totta kai hän suostuu, vaikka tietää rakkauden kuolevaksi olennoksi, sen sydän on liitetty paenneen Maryn omaan.

Sherlock on kuitenkin hänen kanssaan. (Rammstein - Frühling in Paris)

2.

Sherlockista on vaikea jakaa sänky jonkun toisen kanssa yön syvimmästä notkosta nousevan aamun kirkkauteen saakka, harvat ja valitut lähtevät yleensä hyvin myöhään tai jättävät saapumatta kokonaan. Se kuitenkin kuuluu heidän elämäänsä, yhteinen vuode, hän tahtoo jaetun rauhan toteutuvan, hänen on pakko löytää Johnin hengityksestä se tyyneys, jota hän nykyään kaipaa.

Johnin iho tuntuu etäiseltä koskettaessa, se on viileä eikä tuoksu juuri miltään. Aivan kuin hän olisi odottanut jotain paljon suurempaa, melkein kuin pelastavaa. Hän ei tiedä mikä on kiellettyä tai mikä sallittua, hän tuntee kyllä Johnin kehon ääriviivat, muttei heidän välisiään rajojaan tai niiden päätepisteitä.  Kumpikaan ei osaa nukkua sinä yönä kunnolla, ei vielä. (Happoradio - Nukahdistus)

3.

Kieli on lukossa hampaita vasten kun Sherlock pysähtyy hänen eteensä, katse harhailee oikeasta väärään kohdistuen lopulta jonnekin olkapään tasalle. Maailma on täynnään sanoja, mutta yksikään niistä ei pääse vapaaksi, ei ennen kuin hän näkee varovaisen hymynkaiun. Se on merkki toivosta, mahdollisuuksista, jatkuvuudesta ja luottamuksesta heidän kahden välillä.

Sherlock yrittää hänen vuokseen, hän näkee rakkauden epävakaiden tavujen ilmestyvän huulten väliin, juuri nyt niitä ei kuitenkaan tarvita. Ne eivät kuulu sinne, mihin he ovat tällä kertaa joutuneet, tärkeintä on tieto siitä, että se on todella olemassa. Sherlock vaikenee nähdessään hänen ilmeensä, suoristaa sitten ryhtinsä. Valmiina myöntämään, valmiina lähtemään, valmiina taistelemaan. (Eppu Normaali - Tahdon sut)

[Renneto]

Kolmannesta kaudesta ei ole vielä paljoa fikkejä, joten ajattelinpa nostella tätä jo senkin vuoksi vaikka syitä olisi lukemattomia muitakin, esimerkiksi se että pidin tästä kovasti. Erityisesti tunnelma oli mieleeni. :> Ehkä kolmannen kauden hedelmiä alkaa kohta putoilla enemmänkin, kunhan viimeinenkin saadaan Suomessa ulos paikkoin. Sinällään tässä tarinassa ei ollut erityisen paljon spoilaamista mielestäni, koska Mary Morstan kuuluu jo yleissivistykseen, ja vaikka viimeisen kauden läpi tästä sai kenties erilaisia sävyjä, niin mielestäni tässä oli paljon myös sellaista, hm, yleistä sävyä? Voi lukea milloin vain ja missä vain, ja saa silti paljon irti.

Ehkä juuri siksikin tässä oli jotenkin ajaton tunnelma. Tai sitten lentokoneet ja Pariisi sekoittavat pään...

En puutu kieleen sen kummemmin kuin sanoakseni, että se oli oikein kaunista. Siinä oli rauhaisa ote, ei hyökyvä edes lopussa valmiina-loitsussa, ja se antoi lukijalle aikaa ja armoa pureskella Johnin ja Sherlockin suhdetta. Sen ääriviivat ovat tosiaan muuttumassa, oltiin sitten Pariisissa tai Lontoossa. Aivan viimeinen osa antoi toki mahdollisuuden lukea tarinaa myös toiseen suuntaan, jos mieli teki. Kiva ratkaisu. :>

Oli myös kivaa, kuinka tässä käsiteltiin puhumista vaikkei mitään vuoropuhelua ollutkaan! Minusta ratkaisu oli oivallinen ja kaunis.