DragonHeart58: Kiva, että tykkäsit
Mä tiedän, että tämä voi jakaa mielipiteitä moneen suuntaan, eikä kirjoitustaitonikaan ole mitkään maailman parhaat, sillä onhan tämä eka julkaistu ficcini. Minä tein tarkoituksella trailerista hauskan, mutta silti sellaisen, missä saa jo vähän käsitystä ficistä. Kiitos kommentista!
ansku1: Mulla on aina ollut pieni ongelma noissa isoissa kirjaimissa vaikka äikkäni onkin aina ollut ysi tai kymppi
Mä olen yrittänyt tähän lukuun katsoa noita pisteitä
Tästä tuleekin jo jatkoa! Kiitos kommentistasi.
A/N. Tässä luvussa on aika vähän kuvailua, vaikka olen sitä yrittänyt lisätä. Kiitos kommentoijille, ja toivoisin lisää kommentteja, vaikka sitten vain "luin", sillä ne piristävät mieltä kun tiedän, että edes joku lukee tätä. Eikä negatiivinenkaan palaute haittaa, sillä yritän kokoajan oppia paremmaksi kirjoittajaksi
Tässä ois sitten jatkoa!
Luku 1Remus käveli pitkin Tylypahkan pikajunan käytävää yrittäen löytää tyhjää vaunuosastoa. Hän ei voinut olla ennen Tylypahkaa muiden kelmien kanssa, koska ei halunnut riskeerata salaisuutensa paljastumista. Eikä poika tarkoittanut tällä ihmissuteuttaan, sillä senhän muut kelmit jo tiesivät.
Sillä Remuksella oli salaisuus, jota muut kelmitkään eivät tienneet. Nimittäin se, että hän putosi vahingossa taikalähteeseen ollessaan vanhempiensa kanssa käymässä viime kesänä Kiinassa. Tämän takia hän, sen lisäksi, että hänestä tulee täydellä kuulla verenhimoinen susi, muuttuu aina kylmään veteen joutuessaan tytöksi ja takaisin pojaksi menemällä kuumaan veteen.
Remuksella oli niin huono tuuri, että hän oli kaatunut juuri ennen King´s Crossin rautatieasemaa kylmään vesilätäkköön ja nyt näytti tytöltä. Hän ei muuttuisi takaisin ennen kuin pääsisi Tylypahkaan Matami Pomfreyn luokse ja kuumaan veteen. Oli hän saanut vaatteensa sentään kuivaksi, mutta ei se paljoa auttanut.
Remuksen tyttömuoto oli aika kaunis hänen itsensäkin mielestä. Se oli melko pitkä, saman pituinen kuin Remuksen poikamuotokin, sillä oli pitkät hiekanruskeat hiukset sekä aika... uhm... täyteläiset... muodot. Se näytti juuri sellaiselta kauniilta 16-vuotiaalta tytöltä, miltä Remuksen voisi kuvitellakkin näyttävän tyttönä. Hän kutsui tyttömuotoaan Renataksi.
Remus oli poikana muita poikia hieman lyhyempi, mutta useimpia tyttöjä pidempi, hänellä oli lyhyet hiekanruskeat hiukset, sekä hän oli aika laiha.
Kun Remus viimein löysi tyhjän vaunosaston ja pääsi istumaan, juna lähti liikkeelle ja hän kaivoi matka-arkustaan vanhan jästi dekkarin jota alkoi lukemaan.
Yhtäkkiä osaston ovi aukesi ja sisään katsoi Siriuksen, Jamesin ja Peterin virnuilevat kasvot. Remuksen silmät laajenivat ja sydän alkoi tykyttää nopeampaa.
Toivottavasti he eivät tunnista minua, hän ajatteli levottomana.
”Kukas sinä kaunokainen olet? Minä komistus olen Sirius ja tämä rillipää tässä on James ja tämä on Peter”, Sirius esitteli heidät juuri sillä äänellä, joka saa lähes kaikki tytöt huokailemaan tai jopa pyörtymään.
”Öö... mnn... Olen Renata. Olen uusi täällä”, Remus vastasi hermostuneesti.
”Ai, okei. Saammeko istua täällä, kun kaikki muut vaunut ovat täynnä?” kysyi James ystävällisesti.
Remus mietti hetken aikaa, myöntyi sitten ja jatkoi lukemista, kun loput kelmit istuivat vaunusaston pehmeille penkeille ja alkoivat puhelemaan jostain hiljaisella äänellä.
”Et sattuisi olemaan mitään sukua Remus Lupinille?” Peter kysyi yllättäen.
”Olen hänen serkkunsa”, Remus vastasi hieman vältellen.
Pojat nyökkäsivät ja James kysyi: ”No, satutko tietämään missä hän on, sillä emme läytäneet häntä mistään?”
”Hänen kai piti jostain syystä mennä Tylypahkaan jo eilen. En tiedä enempää, joten älkää minulta kysykö”, Remus naurahti hieman huvittuneena. Tässä he vain puhuivat hänestä kuin hän olisi jossain kaukana.
No, eiväthän he tiedä, että olen heidän edessään...Remus keskittyi kirjaan, kun hänet jonkin ajan kuluttua taas keskeytettiin.
”Miksi tulet Tylypahkaan vasta nyt?” Kysyi Sirius pirteästi.
”Öö.. Olin ensimmäiset vuoteni Beauxbatonissa, kun asuimme perheeni kanssa Ranskassa. Muutimme viime kesänä Lontooseen, joten vaihdoin Tylypahkaan”, valehteli Remus nopeasti.
Kelmit olivat yllättävän kiinnostuneita uudesta tulokkaasta heidän jutellessaan loppumatkalla Tylypahkaan.
”Olette yllättävän samanlaisia Remuksen kanssa, molemmat pidätte kirjoista, olette hyviä koulussa sekä melko hiljaisia ja ystävällisiä, mutta huumorintajuisia”, sanoi tarkkanäköinen Peter, kun he kävelivät kohti Suurta Salia.
”Et ole ensimmäinen joka noin sanoo. Me olimme parhaat ystävät pienenä”, Remus naurahti hermostuneena. ”Mutta minun pitää mennä rehtorin luokse, että minut voidaan lajitella tupaan”, hän jatkoi ja lähti kohti Sairaalasiipeä, jotta voisi muuttua takaisin pojaksi.
Tultuaan Sairaalasiipeen Remus kutsui Matami Pomfreyn luokseen, jolla oli ainoastaan sopivan kuumaa vettä. Remuksen muututtua takaisin pojaksi ja vaihdettua poikien koulupuku päälleen, hän meni rehtorin kansliaan kertomaan ongelmastaan Dumbledorelle.
”Johan olet liemen itsellesi keittänyt”, sanoi rehtori pilke silmäkulmassaan kuullessaan Remuksen ongelman. ”Eli siis haluat saada myös Renatalle tuvan, jottei muut oppilaat tajuaisi sinun olevan puoliksi tyttö? Kyllä, voin järjestää asian, mutta sinä olet itse vastuussa asian salailusta.”
”Kyllä, rehtori”, Remus vastasi huojentuneena.
”Voisimme käyttää lajitteluhattua, mutta sinun pitäisi olla sitä varten tyttönä”, Dumbledore lisäsi vielä huvittuneena. ”joten mennäänpä takaisin Sairaalasiipeen.”
Remus nyökkäsi ja he lähtivät takaisin Matami Pomfreyn luokse. Sairaalasiipeen päästyään Dumbledore huikkasi: ”Poppy, tuo kylmää ja kuumaa vettä.”
”Kyllä kyllä, täältä tulee!” Pomfrey ilmoitti leijuttaessaan vesiastioita heidän luokseen.
Dumbledore kaatoi kylmät vedet Remuksen päälle, joka muuttui siinä silmänräpäyksessä tytöksi, ja laittoi hänen päähänsä lajitteluhatun.
Sinäpä olet vaikeasti lajiteltava... Olet rohkea, mutta myös älykäs ja ystävällinenkin... Remus on Rohkelikossa, mutta sinä Renata... Olet omalaatuinen, joten sanon...”...KORPINKYNSI!”
”Vai niin, vai niin... ” rehtori myhäili. ”Olet siis erilanen myös mieleltäsi ollessasi tyttönä. Mielenkiintoista, totta tosiaan.”
Matami Pomfrey kaatoi kuumaa vettä Renatan niskaan, jolloin hän palasi takaisin Remukseksi.
”Me taisimme juuri sivuuttaa uusien oppilaiden lajittelun”, sanoi Dumbledore ja jatkoi: ”joten menkäämme nyt Suureensaliin, sillä minulla on vielä puhe pitämättä.”
He matkasivat hiljaisina saliin, jossa Remus meni suoraa muiden kelmien luokse.
”Missäs sinä olet ollut?” Sirius kysyi heti Remuksen istuuduttua alas Suurensalin kovalle puupenkille.
”Olin juttelemassa Dumbledoren kanssa”, hän vastasi vältellen.
”Mutta Renatakin sanoi menevänsä sinne”, Peter ihmetteli.
”Joo, kyllä hän siellä kävi. Hänet lajiteltiin Korpinkynteen. Miten te hänet tunnette?” Remus sanoi muka ihmetellen.
”Tapasimme junassa. Miksi hän ei muuten ole salissa?” Sirius kysyi Korpinkynnen pöytään vilkuillen.
”En tiedä”, vastasi Remus pahoittelevasti.
Tuli hetken hiljaisuus, kun rehtori piti normaalin lukuvuoden alkajaispuheensa ja he alkoivat syömään.
”Miksi sinä muuten tulit jo eilen tänne?” James kysäisi ja jatkoi nähtyään Remuksen kysyvän ilmeen: ”Kuulimme Renatalta.”
”Öö... Se on pitkä juttu enkä tiedä saisinko kertoa sitä teille..” Remus mutisi kiertelevästi.
”Ainahan sinä olet kertonut meille kaiken!” huomautti Sirius ja pyysi poikaa kertomaan.
”En ole. Enhän minä kertonut teille olevani ihmissusi”, Remus sanoi hiljentäen äänensä kuiskaukseksi viimeisen sanan kohdalla ja jatkoi: ”Tehän arvasitte sen itse.”
”Niin, mutta miten se tähän liittyy?” ihmetteli nyt vuorostaan Peter.
”Ei mitenkään, mutta kuten sanottu, en voi kertoa teille”, sanoi Remus painokkaasti ilmoittaen näin tämän keskustelun päättyneen.
Kelmit söivät lopun ruokansa keskustellen kaikenlaista ja lähtivät muiden Rohkelikkojen kanssa Rohkelikkotorniin.
