Kirjoittaja Aihe: Doctor Who: Uimaopetusta [S, 2. Tohtori/Jamie]  (Luettu 1109 kertaa)

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 526
  • The Uneartly Child
Ficin nimi: Uimaopetusta
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Oneshot
Ikäraja:  S
Paritus: 2. Tohtori/Jamie
A/N: Täytyyhän tätä paritusta kokeilla kirjoittaa. Wannabe pohjanmaan murreyritelmää (ei näy tässä niin paljon kuin toisessa Jamie-ficissä), koska skottienglanti. Tosin tarkoituksella en vetänyt ihan jokaista mahdollista sanaa murteeksi, koska ymmärrettävyys olisi kärsinyt (You’re clever wee chappie= soot hoksusta kotosi oleva pikkuruine hyväänen!), mutta koska en osaa pohjanmaan murretta, joten mukana voi olla omaa puhekieltäni.

Uimaopetusta

”Tule jo Jamie, se on vain vettä”, Tohtori sanoi kirjahyllyjen ympäröimästä uima-altaasta. Jamie oikoi punaraitaisia uimahousujaan
”Mä en osaa uida.”
”No siksi me olemme täällä, tule jo.”

Jamie laskeutui epävarmasti uima-altaaseen, ja huomasi ilokseen jalkojensa osuvan juuri ja juuri pohjaan. Tohtori ui muutamalla voimakkaalla vedolla Jamien luokse siniraitaisessa kokouimapuvussaan.

”Uiminen on loppujen lopuksi yksinkertaista”, Tohtori sanoi. ”Osaatko kellua?”
”En oo kokeillut.”
”No, menehän nyt aluksi selällesi… minä katson ettet huku.”

Jamie katsoi epäilevästi vettä pohtien voisiko siinä olla mahdollista pysyä liikkumattomana pinnalla. Tohtori ei kuitenkaan katsellut hidastelua. vaan pönkkäsi tätä selälleen ja tuki karhealla kädellään tämän selkää. Jamie räpiköi hetken, mutta ei onnistunut, joten Tohtori nosti toisen kätensä, mietti hetken epäröiden ja laski sen sitten Jamien takareidelle. Hän kiskaisi Jamien oikeaan asentoon.

”Rentoudu ja anna veden pitää sinut pinnalla.”

”Moon ihan hyvä tässä”, Jamie kehui Tohtorin siirrettyä kätensä pois hänen selältään.
”Älähän nyt vielä kehuskele, emme ole vielä lähelläkään sinun uimataitoasi. Nyt sinun pitäisi onnistua tekemään tuo mutta vatsallasi.”
”Ay”, Jamie sanoi. ”Nyt kun tiedän jujun, osaan varmasti toisinkin päin.
”No tulehan näyttämään se jujusi”, Tohtori sanoi. Jamie hieraisi käsiään yhteen ja teki sitten mystisen kaatumisen näköisen liikkeen. Tohtori oli arvannut tämän ja asetti kätensä alle ja oikoi Jamien kunnolliseen asentoon. Nuoremman iho tuntui pehmeältä vaikka sitä koristivatkin rintakarvat.

”Kokeile nyt polkea jaloillasi ylös alas… älä noin kovaa, ei tarvitse räiskyttää. Sitten kauho käsilläsi, pidä sormet yhdessä… niin kuin koira.”

Tohtori tunsi Jamien liikkuvan ja päästi irti Jamien rintakehästä. Jamie räpiköi hetken eteenpäin ja upposi sitten.

”Tarvitsen hiukan harjoitusta”, hän nousi pärskähtäessään pinnalle.
”Minä huomaan sen.”

Jamie jatkoi harjoittelua Tohtorin uidessa edestakaisin. Lopulta hän huomasi olevansa ihan eri puolella allasta missä Jamie. Jamie katseli uhmakkaasti allasta, virnisti valloittavasti Tohtorille ja lähti uimaan kohti Tohtoria.

”Voihan minun pyörryksissä oleva tätini, anna hänen onnistua tässä”, mutisi Tohtori tajuamatta edes ajattelevansa moista. Allas ei ollut pitkä, mutta se tuntui siltä Jamien polskiessa hitaasti eteenpäin. Tästä varmaan kehittyisi hyvä uimari, sillä sen verran vahva ja urheilullinen hän oli. Nyt uiminen oli vielä säälittävää räpsiskelyä, mutta Tohtori tunsi silti tietynlaista ylpeyttä siitä miten Jamie oli kehittynyt lyhyessä ajassa.

Aivan pian Jamie olisi perillä. Hän suuntasi suoraan Tohtoria ja Tohtori ojensi kätensä huomaamattaan ottamaan tämän vastaan. Jamie huokasi päästyään altaan toiseen päähän Tohtorin epämääräiseen syleilyä muistuttavaan otteeseen. Sitten hän virnisti ja silitti Tohtorin käsivarsia ajatellen ettei tämä huomaisi, vaikka tämä huomasi aina kaiken.

”Otetaan vielä uudestaan.”
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan