Kirjoittaja Aihe: Antificci: I Like Sleeping Because It's Like Being Dead Without The Commitment, K-11  (Luettu 1835 kertaa)

Database Error

  • ***
  • Viestejä: 93
  • Hopeless Bromantic
Title:  I Like Sleeping Because It's Like Being Dead Without The Commitment
Ikäraja: K-11
Paritukset: hahahahaha
Genre: Keksin oman! Tää lähti mun ja ystäväni Yötuulin ideasta, en muista ees kumman se originaali ajatus oli. Meidän piti kirjoittaa kuvaus siitä, miten yksitoikkoista elämä on, kun se ei koskaan mee niinku ficeissä. Antificci on sitä mitä OIKEASTI tapahtuu lukiobileissä. Poikkeuksia toki on, mutta tää on vain yksi tapa esittää tilanne.
Summary: Vilja menee juomaan lukiokavereidensa kanssa.
A/N: Tän ei ole tarkoitus juhlistaa kieliopillisen nerokkuuden ja lingvistisen tismallisuuden riemuvoittoa, vaan hurautin ekaa kertaa koneeseen jotain karskin maalaismaisia rivejä, kansan kielellä, ja rikoin rekisteriä nauttien joka sekunnista.
Ai niii! TITLE on tumblrissa jostain näkemästäni asiasta, en enää muista lainkaan! Alotin tän kirjottamisen vuosi sitten, ja sillon olin nähnyt sen jossain.




~



Ei menny ihan niinku ficeissä. Mä myönnän okei, että mä luen niitä liikaa, ja odotan, että mun elämä toimis samalla tavalla samanlaisten fiktiivisten universumeiden omien universaalien lakien mukaan. Sitten mä kuuntelin kaupan radiossa soivaa Rihannan biisiä, sitä We Found Love tai jotain, ja ajattelin että ei hitto jos ton sipsihyllyn takaa ei nyt kävele mun elämäni prinssi tai prinsessa, mä lopetan tähän. Eihän sieltä tietenkään kävellyt ketään. Seuraava hengittävä olento, joka tuli mua vastaan, oli itse asiassa vitun onnellisen näköinen perheenäiti rattaiden kanssa; sen varhaisteini-ikäinen crocseissa löntystelevä tytär pohti ääneen missäköhän niiden isä oli. Supermarketit on isoja, tapasin pienenä eksyä aina citymarketeihin ja prismoihin ja itkeä pehmoleluhyllyllä kun en löytänyt muita perheenjäseniä mistään.

Valssasin juomaosastolle, piti nauttia pienistä asioista, koska tää olisi varmaan mun illan jännittävin hetki. Keräilin koriini tylsän halpis-greippilonkeron, jonkin eksoottisennäköisen pinkin tölkin jonka kupeessa luvattiin kuplivaa elämystä, ja pari siideripulloa, joista joku mun kaveri oli sanonut, että ne näyttää tosi hipsteriltä. Mun mielestä ne oli tosi hipstereitä, koska mä en ollut koskaan kuullut niistä ainesosista, joita se sisälsi. Siinä oli ainakin jotain hedelmää, jonka nimeä en osannut lausua, sitten jotain joka kuulosti vihannekselta, ja jotain joka saattoi olla vaikka punakaalin latinankielinen nimi, mutta mä vain en tiennyt sitä. Nappasin vielä yhden miedonmakuisen oluen, niitä lasipulloja joista ei saa panttia, mutta mua ei kiinnostanut. Pinja veisi itse ne pullot lopulta keräykseen, sen bileethän ne oli.

"Viistoista nelkytseitsemän."

"Öh, mä ottaisin vielä tupakkaa - Pall Mallin punanen, semmonen iso?"

"Tosta paina. Ja näytätkö vielä papereita."

Mä inhosin itsepalvelua. Painoin ensin sitä sen blondin kassaneidin osoittamaa nappia, ja tongin sitten mun upouuden ajokorttini sen ihailtavaksi. Se nyökkäsi, ojensi sen takaisin ihan niin kuin että hei tosi hieno juttu onneks olkoon, odotti että "mun" pallmallit lentää hihnalle, nimesi uuden summan, ja mä maksoin, ja muistin näyttää plussakorttiakin.

Ladoin ostokseni kömpelösti kangaskassiin ja painelin viiltävän hyiseen syyssäähän. Onneksi Pinja asui siinä aika lähellä, ei ihan keskustassa mutta kivenheiton päässä kuitenkin. Jos Hulk heittäisi kiven.

Puolimatkassa törmäsin Maijuun, ja hyvä niin, sillä mun ei ainakaan tarvinnut odottaa sitä tällä kertaa. Se oli varmaan ollut just matkalla ettimään mua Sokokselta.

"Moi - toitsä mun tupakat?"

"No terve. Joo ne on mun laukussa. Sä olit antanut mulle liian vähän rahaa", juttelin teennäisen hyväntuulisesti ja kaivelin sille topan kuitteineen.

"Oho. Mulla ei oo nyt kolikoita mut voinks mä olla sulle auki? Ja hei, öh, mun kaveri tarviis hakijaa, oisitko sä käymässä vielä Alkossa?"

"Vastahan mä kävin kaupoissa", naksautin kärsimättömästi, "tänään on Pinjan bileet ja mä en enää aio toimittaa kenenkään muun kuin mun omia juttujani. Kysykää joltain muulta.”

Maiju näytti kohteliaan ärsyyntyneeltä. ”Pliis?”

”Ei, ihan totta, mun piti olla sen luona jo seittemältä”, valehtelin kylmästi, ei, vaan sillä tavalla pehmiksen viileästi, jäätä en koskaan osaisi olla vaikka yrittäisinkin. Mun pinna oli sillä hetkellä ki-re-äl-lä. Mulla oli myös menkat. Ulkona tuuli, ja kaikki olisi paskaa kunnes saisin ensimmäisen siideripullon auki.

”Hmph, okei. Mun pitää mennä nyt… Kiitti tästä, nähään… Meidän pitäis mennä joskus Satulle juomaan, sit kun kaikille kävis?” se oli jo kuuden metrin päässä musta sanoessaan sen.

”Katellaan, mulla on aika hektistä just nää viikot. Ehkä joskus ens kuussa”, huikkasin hienotunteisesti, ellen vittuuntuneena, koska mua ei voinut vähempää inspiroida kenenkään suunnittelemattomat illanistujaiset just nyt. Sitä paitsi miks meidän piti nähdä Satua, me ei koskaan hengata kolmestaan ellei siihen liity alkoholia ja mahdollisesti minä hakijana. Harkitsisin asiaa sitten myöhemmin kun olisin sosiaalisesti vireämpi ja hyvin levännyt. Tack o adjö.

Maiju oli jo tiessään. Samapa tuo. Helvetin vitut, minä marssin nyt Pinjalle että saisin iltani vauhtiin. Matka oli typerä ja aivan turha, mutta mitäs en ollut ladannut matkakorttiani ajoissa. Säästyipähän siinäkin rahaa ja mun valloittavan lihaksikas ja kiinteä kroppa. Kantapäitä perseeseen, kohta ollaan oikeassa kaupunginosassa!


Pinjan eteinen oli täynnä kenkiä. Nautin paikalle saapumisesta sopivan myöhässä, kun ihmiset on jo hiprakassa, ja suullinen kommunikaatio muuttunut hymähtelystä naurunmetakoihin ja yksinkertaisista iloista vaahtoamiseksi.

”Moiiii Vilja tervetuloa!! Kiva nähdä! Jätä vaan kengät sinne jonnekin!”

Halasin Pinjaa takaisin. Hiukan väkinäistä, mutta toverillista. Pinja oli laittautunut tosi tyylikkääksi ja tuoksui hyvältä, kuten aina. ”Moi! Jep, mä tungen nää johonkin. Keitä kaikkia tääl on jo?”

”No pojat, voit arvata, pojat on menossa kohta ostamaan salaisia ainesosia drinksuihinsa – niillä ei oo ku jallua – ja Ronja, Petra, Allu ja Nadja, Jassun uusia kavereita yliopistolta ja tietty Henna ja Mona, keiden pitikin. Kalle ei taaskaan päässy!” Pinja oli vikan lauseen kohdalla surunaama. Kalle ei koskaan tuu bileisiin, se ei varmaan ees halua jutella ihmisille nykysin, meni vaan lukee fysiikkaa jonnekin minne ekana pääsi, ei me olla siitä paljoo sen jälkeen kuultu.

Kun me oltiin saatu small talkit pois alta, säntäsin keittiöön jääkaapittamaan mun juomat. Ne mahtui juuri ja juuri, kun otin yhden matkaan ja väänsin korkin auki.

Jumala on olemassa.

Hörpin ensimmäiset imelät suulliset ja ajattelin vaan että vittu, nää menee huminalla tyhjään mahaan, mut voinpahan käydä Mäkkärissä sit kun lähen kotiin vikalla bussilla. Hesessä on kyl yölläkin samat hinnat, siellä on hampurilaisissa hyvää majoneesia.

Mä oon pyrkimässä humalaan tyhjällä vatsalla, kuulostaa ehkä pahaenteiseltä? Älä unohda etten mä oo mikään kävelevä klisee, ja tää ei oo ficci. Mä en mee sammumaan ojaan ja mua ei raiskata, ja mä palaan kotiin samoissa vaatteissa ennen aamuneljää, pikkuhousut puhtaina ja silmät vaan vähän vetistävinä. Mun silmät ei ees seiso jos oon humalassa, muut näyttää vaan silakoilta. En mä.

Toisaalta mä en myöskään saa sylitansseja, eikä mun ihastus ees oo koko kaupungissa, joten mä en alkaiskaan säätää mun lukiokavereiden kanssa.

Mistä tulikin mieleen et vittu ne nuoremmatkin oli tullut tänne, Pinja ei muistanut mainita.

Olohuoneessa soi paska baarimusa ja näteimmät tytöt pyöritti perseitään kokolattiamatolla. Ne mua nuoremmat. Niiden virheettömästi lakattujen kynsien väri suunnilleen mätsäsi niiden pitelemien juomien kanssa. Ajattelin kaiholla Maijua ja Satua. Enimmäkseen Satua. En kuitenkaan jaksanut masentua siitä että satuin olemaan Pinjalla, koska siinä hetkessä kaikki tuntui jotenkin mitättömältä. Tuntui siltä, etten edes harmistuisi, jos joku kertoisi jonkun kaverini kuolleen kolarissa. Siinä ei ollut järkeä.

Sellainen tunne tuli vain joskus. Ei ihmisillä oo mitään väliä, jos ne ei oo sun tilassa, samassa huoneessa, silloin niillä on eniten väliä, kun ne koskettaa sua ja saa sut hymyilemään.

Puristin hedelmälimonadipulloa tiukemmin. Mun jalat oli niin pahasti maassa, että känniin mä en pääsisi ensi vuonnakaan, jos tästä aloittaisin.

”Viljaaaaaaaa”, Lilli riensi mun luokse ja painoi tissinsä tukahduttavasti mun omaan rintaan. Palautin halauksen, se oli ihan kivaa niin kauan kun Lilli ei puhunut. Lilli on mun ystävä, muttei oikeastaan ystävä, siedän sitä vain hyvinä päivinä enkä tykkää sen fb-statuksista ellei ne liity joihinkin juttuihin, missä oon itekin ollut mukana. Lilli rakastaa mua. Se on mulle aivan liian femme, ja ärsyttävä, joten mä pidän siitä vain ystävänä.

Mun ystävät on ärsyttäviä, haha. Ne kyl vähän on. Mut Lilli on huonolla tavalla ärsyttävä, ei sillai kuten Satu tai Pilvi, Pilvi on ehkä mun eniten ystävä-ystävä, semmonen, lähimpänä ”paras ystävä 5ever!!11” –määritelmää. Mut Pilvillä on muakin parempi ystävä tai kaks, joten me ei olla bestikset. Mulla oli bestis viimeks päiväkodissa. Ja jos vertaa mua ja Satua, mä oon vitun ärsyttävä ja bimbo.

”Moi Lilli!”

”Mitä sä teet nykyään? Tosi ihana nähä sua!” Lilli kiljahti ja katsoi mun naamaa aivan maanisena. Lilli on saatanan positiivinen ihminen ja se hymyilee järkyttävän paljon, varsinkin nähdessään sen frendejä.

”En mä oikein, jotain paskaduunia, mä oon puhelinmyyjänä?” sanoin epävarmasti ja heilautin käsiäni, toisessa oli vieläkin mun pelastusnesteeni. Se oli MELKEIN tyhjä. Määrä on tärkeämpää kuin laatu, ja se harmittaa, että ajattelin kaupassa päinvastaista. Olisin säästänyt rahaa ostamalla yksittäisiä kaljatölkkejä.

”Etkö sä päässy opiskelee?”

”En, mä en jaksanut lukee pääsykokeisiin oikeestaan, kevät oli tosi paska… Voin sit hakee ens vuonna kaikkialle ja tittidii, syksyn hautkin on tässä, vois kattoo onnaako toi sosiaaliala.”

”Ammattikorkeeseen?”

”Juu. Sit vois alottaa opinnot jo tammikuussa”, hymyilin. Olin aika vakuuttava. Vittu, mitä jos mä pääsisinkin sinne? Tuli toiveikas olo vaan siitä että sanoin ääneen koko jutun.

”Vau, ihanaa, pääsethän sä nyt sinne!” Lilli hehkutti. Sitten se kertoi omat haaveensa ja suuruudenhullut hakusuunnitelmansa, puhumattakaan siitä miten se OLI jo päässyt opiskelemaan biokemiaa yliopistoon ekalla yrittämällä.

Aina ei mee onnen lahjat tasan. Tai sit pitäis hankkia sitä kuuluisaa ”motivaatiota” jostain vitun puskasta, ootan vaan et se kävelis joskus vastaan ja saisin sitä säkkiin pääsykokeisiinlukusessioiden varalle. Se ei oo sana, ok, älä kerro mulle, opiskelin äidinkieltä. Olin siinä ihan mukiinmenevä, niinku Harry Potter matikassa. Aka mun pitäis opiskella loitsuja ollakseni priimus, vielä sekin päivä koittaa kun taion virheettömän suojeliuksen puusauvani nokasta – uskon, että se olisi yöperhonen, sellainen kiitäjä joka on paksu keskeltä ja sillä on karvaisennäköiset siivet ja saniaistuntosarvet, ja niissä siivissä silmäkuviot. Mun suojelius olisi yöperhonen tai kameli. Tiedäthän, keitä sanotaan yöperhosiksi? Sellaisia naisia, jota mä henkisesti olen, sandaalien pohjassa peniksenkuvia ja taivaaseenpääsystä ei tietookaan. Kameleista puolestaan assosioituu itämainen eksotiikka, haaremit, ja sulttaanit istumassa aavikon hiekassa, jotta niiden palleissa oleva siemenneste lämpenisi hedelmöitystarkoituksiin kelvottomaksi. Mutta ne tanssijattaret.

Olinkohan mä puutteessa.

Koulujuttujen kuohahdettua käänsin keskustelunaiheet hienovaraisesti Harry Potteriin. Lilli tykkää Harry Potterista. Se oli oivallinen puheenaihe.

Me mentiin keittiöön, jossa seura mun ympärillä vaihtui soljuen ja mä aloin päästä jo kolmannen siiderini pariin. Tai no, join kolmanneksi sen kuplivan skumppatölkin, se valui pitkin mun sormia avaamisen jälkeen, ja nuolin siveästi etu-ja keskisormeni toiseen niveleen asti, ja sitten kämmeneni. Se oli kivaa. Kukaan ei huomannut.

Musiikki oli yhä paskaa, ihmiset kulkivat kylki kyljessä ja sivuuttivat toisensa kosketukset viipyillen, käsiä oli olkapäillä ja suut puhuivat alituiseen, tai sitten musiikki vain loi sen illuusion. Ääntä riitti. Mä päädyin istumaan sohvalle joku kaveri sylissäni, ja me vaihdeltiin mielipiteitä jätkien kanssa siitä miten yliopistossa hoidettiin asioita. Se oli informatiivista, totta puhuen. Opin kaikenlaista, ja toivoin, että ammattikorkeakoulussa olisi samanlaista, jos mä pääsisin sinne. Ei kuulemma ollut.

Ja se musiikki oli yhä paskaa, ja ihmiset oli humalassa, ja mun kädessä oli Tommin kalja koska se oli lähtenyt vessaan. Jätin sille pohjat, jotten olisi epäkohtelias. Olut maistui niin hyvältä, suunnittelin korkkaavani seuraavaksi mun Solin. Olin sopivan iloisessa humalassa, mun olo oli jo miellyttävä ja ihmiset kivoja. Kyllä se kohta loppuisi, mutta ei ihan vielä. Kun Tommi palasi, menin itsekin vessaan toista kertaa illan aikana.

En tykkää käydä vieraissa vessoissa. Julkiset vessat vielä sietää, mutta omituisinta on kusta kavereiden luona ja yrittää olla hyvin hiljaa. Se on vähän kuin ois kotona, mutta ilman samanlaisia minä-omistan-tämän-paikan –valtuuksia. Pöntöllä nojasin päätä käsiini ja hyräilin mielessäni jotain biisiä, jota olin kuunnellut ennen lähtöä kotona. Halusin olla kotona. Kotona vaan ei ollut alkoholia ja kavereita.

Kun mä palasin olkkariin, kaikki oli ihan samanlaista. Meidän lukioporukoista oli siellä muutama pari, jotka oli erityisen romanttisia humaltuneina, mutta kukaan ei pannut kenenkään huoneessa eikä varsinkaan jätkät keskenään. Tosielämässä kaikki on heteroita. Jopa ne hintinnäköiset oppilaskunnan hallituksen aktiivit, tiedäthän? Ne tykkää pillusta. Mäkin oikeastaan tykkään, mut oonkin varmaa ainoo vähän keskivertoa enemmän queer tässä sakissa. Mun homokaverit ei asu täällä, ne asuu Narniassa ja Tylyahossa. Vittu kun mullakin ois varaa.

Ai niin, onhan toki Lilli, mut sitä ei lasketa. Se ei oo mun ”homokaveri”, se on tyttöihin ja poikiin päin menevä seksuaalisesti hämmentynyt neitsyt.

Kuulostinpa karkeelta. Ei voi mitään. Ajattelin yhden bändin kitaristia panemassa niiden laulajaa. Sitten mietin myös yhtä ficciä, jotain tosi rankkaa AU:ta, jollaiseen mulla ei itellä ois rahkeita, että kirjottaisin jotain niin käsittämätöntä. Mä rakastin simppeleitä ja romanttisia asioita. Mun bileet oli sillä hetkellä simppelit, mut se romantiikka on ikuisesti ennenkuulumatonta.

”Vilja, sulla on söpöt sukat!” Jassu huomautti, kun olin keittiössä hakemassa mun neljättä juomaa.

”Kiitti! Ostin Seppälästä.”

Me jubailtiin Jassun kaa kaikkee epäolennaista, se on hauska tyyppi. Se sekoitteli Rainbow’n spriteä sen Ufo Shottiin. Mäkin sain maistaa siltä, voi, se oli aika hyvää. Rakastan tyhmiä drinkkisekoituksia, ensi kerralla ostaisin Alkosta jotain siistiä ja sekoittaisin appelsiinimehuun.

Keittiössä jäin pöydän ääreen kertyneen tyttölauman kanssa sosialisoitumaan, niillä oli hei sipsikulho pöydässä. Kaikki hyvät karkit oli jo mennyt, joten noukin jonkun jälkiruokakulhon pohjalta muutaman päärynäviinikumin ja liitulakun.

Tuolit ei riittänyt, nojailin seinustalla astiakaapin oveen. Samalla kuuntelin, kuka oli ihastunut keneen ja kuka oli yrittänyt ketäkin pöydässä istuvaa joskus aiemmin, ehkä vielä samana vuonna. Niillä oli aikamoisia historioita.

”NADJA! Nuolitko sä Ollin kanssa?” Jassu kysyi huutamatta.

Allu kikatteli. Allu oli mun mielestä aika söpö. Otin hörpyn Joonaksen rommikolasta, joka oli jätetty tiskipöydän reunalle ja holhosin samalla sitä mun lonkkua.

”Saatoin nuollakin!” Nadja nauroi. ”En mä oikeesti tykkää siitä! Hyi, se on semmonen, kauheen juntti.”

Olin vähän samaa mieltä. Allu katsoi Nadjaa kujeilevasti, se tiesi jotain muijan kuvioista. Oisipa mullakin ollut jotain, että Allu olis katsonut mua tolla tavalla.

Sitten muistin, etten voinut saada kiksejä mun lukiokavereista enkä niiden kavereista. Allu kävi kyllä toista lukioo, vittu se oli kai sillon abi. Oisinpa mäkin vielä lukiossa.


Elikkä pähkinänkuoressa, tällaista oli koko mun ilta. Sosialisoitumista alkoholin kanssa ja patoutuneita mielihaluja identiteettikriisipedillä kuorrutettuna neitimäisyydellä, ja ripaus itseironiaa. Mielikuva sai mut tahtomaan lähimpään roskaruokalaan tunkemaan mun suuhun jotain raskasta ja majoneesia tihkuvaa. Sellaista se nyt vaan oli. Mä syön paljon, jos mulla on menkat. Lisäksi juodessa tulee nälkä.

Yhdentoista maissa porukka alkoi vaihtaa maisemaa ja mennä baariin jatkoille. Pinjan täytyi herätä aikaisin, joten se hätisteli meitä mielellään ulkotiloihin. Autoin sitä siirtämällä omat tyhjät pulloni keittiössä melkein täyteen muovikassiin ja kiitin kekkereistä. Kaikki juomat, mitä mä olin tuonut, oli nyt onnistuneesti mun päässä ja rakossa.

Mä ja Nadja mentiin käsikynkkää jätkien perässä kohti paikallista bileluolaa. Sinne pääsisi kuulemma ilmaiseksi, joten ajattelin käydä tuijottelemassa niiden naistenhuoneen sisäovia ja tehdä poikien kanssa yhdet tequila-shotit aamupäänsäryn takaamiseksi.
 
Niin siinä kävikin. Meidän seurassa oli myös Allu, jonka kanssa jäin hetkeksi kaksistaan tanssilattian laidalle muiden ollessa tiskillä. Flirttailin sille ja pyyhin suolaa suupielestäni. Sitruuna kutitteli vieläkin mun huulia. Allulla oli Yves Rocherin pähkinähuulirasvaa, olin nähnyt sen lisäilevän sitä vessassa. Mä ajattelin taas tisseilläni.

Nadja palasi siideri kädessä, Ronja, Jassu ja Petra vanavedessään. Lilli liittyi seuraan hetkeä myöhemmin Tommin ja Joonaksen ja Liukkosen kanssa.

Jassu viisinkertaistaa sisäisen femme fatalensa joka kerta kun se juo, tai kun sillä on onnistunut humala, ja se oli nyt oikein hyvää pataa kaikkien jätkien kanssa. Sellaisena Jassu oli eläväisimmillään. Ronja näytti myrtsiltä, sillä ulkona tihuttanut vesi oli saanut sen otsahiukset kihartumaan yhden asteen enemmän. Mun mielestä se olisi ollut söpöä, jos ne olisi ollut jonkun muun otsikset. Ronja oli mun mielestä vähän luotaantyöntävä. Petra oli Petra. Petra oli myös väittänyt olevansa flunssassa, mutta silti se tanssi meistä eniten fiiliksissä, kun dj ilmoitti että party rock is in the house tonight. Siinä vaiheessa mä halusin tehdä uuden tequila-shotin tai neljä, mieluiten sen hyvännäköisen baarimikon alavatsalta.

”Vilja, toi sun hot mama on taas tiskillä”, Nadja iski silmää.

”Ei se oo mama! Ei tolla perseellä”, mä irvistin. Mama oli liian feminiininen kuvaus tolle olennolle, se oli mun butch.

”Missä sä oot nähny sen perseen?” Nadja tuhahti.

”Mun naamalla.”

Nadja, Jassu ja Allu nauroi.

Tommi ei ollut kuullut, mistä olin iloinen, sillä se on kännissä vitun seksistinen. ”Ai seksistinen? Kyllä mä oon se, seksisti, kato, kyl mulle seksi aina kelpaa!” Mä oon lyönyt sitä naamaan vähintään kahdesti. Humalassa tietysti, en mä selvänä ketään turpaan vedä. Hirveesti.


Mun oli pian lähdettävä, et ehtisin bussiin, joten valehtelin sen laituristairtoamisajan, että ehtisin käydä syömässä jotain. Valitsin Hesen. Olin erityisen ylpeä, että olin osannut lähteä vielä ennen kaoottista laskuhumalavaihetta, jossa kaikki on paskaa ja Tommin naama näyttää nyrkkeilysäkiltä. Se assosiaatio eniten ehkä inspiroikin mua. Oli sopiva aika poistua.

Me halattiin tyttöjen kanssa, Lilli pussas mua poskelle ja mä pussasin Allua poskelle. Nadja löi mua perseelle ja me hirnahdettiin kaikki sellaset ihanat kikatusnaurut, ja sitten laskettelin portaat alas viluttavaan yöilmaan. Se tuntui kylmemmältä ilman kavereita.

Valitsin keskustan Hesburgerin. Pilvi oli siellä yövuorossa.

”Juustoateria kokiksella, kurkkumajoneesilla ja sun numerolla”, slurrasin ja nojasin tiskiin. Esitin todellista juopuneempaa vitsiarvon vuoksi.

”Putosko sun kännykkä Onnelan vessanpönttöön?” Pilvi tyrskähti ja latoi mulle ranskiksia ja majoneesipussin ja paperimytyn tarjottimelle. Sitä hymyilytti.

”Joo. Mä olin just harrastamassa puhelinseksiä, se oli vähän noloa”, vitsailin.

”Vilja!” Pilvi nuhteli siveyden sipulina ja asetti kokiksen mun eteen.

”Lilli on ärsyttävä. Ja sun ois pitänyt nähdä Tommi, se ei oksentanu kertaakaan Pinjalla!” juttelin, kun mun takana ei näkynyt olevan jonottajia. Joku jätkäporukka oli kyllä saapastelemassa vittumaisesti tiskiä kohti.

”No kas! Mitähän sille on tapahtunu.”

”Se nainen on saanu sen varmaan aloilleen”, mä kohautin hartioita ja otin tarjottimen.

”Kai teil oli hyvät bileet?”

”Ei paskemmat, ne jäi baariin! Mä en kestänyt enää mukana.”

”Prioriteetit kohillaan. Mä jatkan täs viel, juo kokista ni nukuttaa paremmin!” Pilvi huikkasi ja valmistautui ottamaan seuraavat tilaukset.

”Joo! Ja pissittää!” virnistin.

Kuvittelin aina olevani tosi hauska. Varsinkin humalassa.


Vittu että oli hyvää ruokaa se.

Jatkoin limpparin kuluttamista vielä bussissa, kun olin ootellut sitä kymmenisen minuuttia märässä syyssäässä, ihan vaan etten vahingossa ois myöhästynyt. Tein usein virhearvioita juotuani.

Ja sitten olin kotona. Menin vessan kautta omaan sänkyyn, puin lempiyöpaitani, sellaisen ikivanhan printtipaidan, ja yöshortsit, ja villasukat ihan varalta, ja iskin pään tyynyyn. Tyyny oli pehmeä, mutta uni paskaa. Näin unta, että tanssin Allun kanssa ja join persikkadaiquiria oluttuopista. Sellaiset on mun henkilökohtaisia onnellisia loppuja. Ei mee niinku ficeissä.


~
« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 15:24:26 kirjoittanut Pyry »
Everything here is shippable. Even I'm shippable; but that, dear children, is self insertion, and is in fact frowned upon in most fandoms.
Fuck you, MCR 20.3.2011 ♥
Thank you for the hugs, MSI 8.11.2012 + 22.11.2013 ♥
Thank you for the sex smiles, The Used 20.11.2012 ♥

Thymeline

  • Maan hiljainen
  • ***
  • Viestejä: 29
Ihana! Mä nautin ja nauroin. Suloisen totta ja ihan hemmetin hauskasti ja sujuvasti kirjoitettu. Putosin ihan totaalisesti tuohon analysointiin siitä, miten tosielämässä kaikki on tylsiä heteroita, ne homoimmatkin. Tavallinen arki on ihan aliarvostettua kirjoittamisen kohteena ;) Mutta itseironinen mukaskarppi maailman huomiointi on nyt mun henkilökohtainen rekisterini yleensäkin, joten voin kuvitella että me oltais tooosi henkiystäviä muutaman jälkeen  ;D

NicuQ

  • Vieras
Hitsi, tää oli sanalla sanoen mahtava. Aivan mahtava. Tää oli virkistävän erilainen ja uusi lukukokemus, kun tässä ihan suoraan kerrottiin tarinaa (tai reaalielämää dun dun duu) no, fanitytön/ficcarin näkökulmasta. Tätä oli tosi mielenkiintoista lukea, eikä lukukokemus päässyt lässähtämään missään vaiheessa, vaikka kysymys olikin vaan bileistä ja mitä niissä tapahtui ja mitä niiden jälkeen tapahtui. Tohonkin asetelmaan olisi voinut mahduttaa niin paljon kaikkea "löysin sielunkumppanini, panimme baarin vessassa, sitten olin raskaana ja hän kosi minua ravintolassa piilottamalla sormuksen drinkkiini"soopaa, mutta et tehnyt niin. Ja se on hyvä. Tää toimi paremmin kuin hyvin tälläisenään.

Ensin englanninkielinen otsikko oli jotenkin luotaantyöntävä, koska se voi joko tuhota koko tekstin kokonaisuuden tai sitten vahvistaa sitä, joten tavallaan pelotti vähän tarttua tästä kiinni. Mutta en kyllä ollenkaan kadu lukeneeni tätä. Sun kuvailutyylisi oli ajoittan ihan hiton huvittava niin, että mäkin voin myöntää virnistelleeni täällä yksikseni ja välillä jopa hymyilleeni ääneen. Muutenkin tätä tekstiä oli tosi kiva lukea, olit onnistunut jotenkin saamaan siitä sopivan yksinkertaista, mutta myös mielenkiintoista ja onnittelen sua siitä saavutuksesta. Tässä nyt esimerkki vaikka oivalluksiesi takia parhaiten mieleenpainuneesta kohdasta:
Lainaus
Mun homokaverit ei asu täällä, ne asuu Narniassa ja Tylyahossa. Vittu kun mullakin ois varaa.
I mean jestas, hee. :------D Pisti miettimään, että tottahan toi kai joillakin on. En voi sanoa samaistuneeni tähän tai tekstiin, koska ympärilläni on melkoinen sateenkaari(poni?)lauma, mutta se ehkä antoikin mulle mahdollisuuden lukea tätä ihan ulkopuolisen näkövinkkelistä. Ja voin sanoa tykänneeni hirmuisen paljon.

Kiitoksia tästä, oli nauruhermoja kutkutteleva lukukokemus ja toivottavasti kirjoittelet kyynisenhumoristisia novelleja vielä enemmänkin. Vielen dank. c:

Database Error

  • ***
  • Viestejä: 93
  • Hopeless Bromantic
heeeiii hhhooooohh ei tän pitänyt saada kommentteja olen superpositiivisesti superyllättynyt : D: : DDD Kiitos!! Ootte kultaa!

Juu se on hassua kun sellaset tässä reaali-universessä tapahtuvat ficit on silti niin epärealistisia, jos vertaa joidenkin omaan elämään (lukeudun osittain tähän itse siis), ja silti yritin tehdä reaalimaailmasta vieläkin realistisemman, tässä on sen lopputulos. Tosiaankin toi perustuu mun ja parin mun kaverin elämään vuosi sitten, me juteltiin Yötuulin kanssa ja kauhisteltiin et hitto miten kaikki on muuttunut yhdessä vuodessa lopulta hurjasti. Pääskää pois lukiosta ja maailma on ihmeellinen kunhan elämä löytää uuden polun jolle hypätä!??!?

Ja Pyry kerropa siitä, tiedän sen niiiiiin : DD sormia kutitti välillä vaihtaa not!ficiksi ja lisätä dialogiin hymylärvit kaikki, ja toisaalta välillä teki mieli venyttää päähenkilön tsäänssejä ja laittaa se vessaan panemaan Allun kanssa.

Se otsikko on kans aika toissijainen, alunperin tarkotettu vaan sessionimeksi et sain tallennettua sen jollain titlellä, mut vaati liikaa aivosoluja keksaista uusi.

Jepsistä jee jatkakaa höpöilyä ehkä näätte mut finissä vielä joskus KIITOS :)
Everything here is shippable. Even I'm shippable; but that, dear children, is self insertion, and is in fact frowned upon in most fandoms.
Fuck you, MCR 20.3.2011 ♥
Thank you for the hugs, MSI 8.11.2012 + 22.11.2013 ♥
Thank you for the sex smiles, The Used 20.11.2012 ♥

maisamiisa

  • pähkinäpoika
  • ***
  • Viestejä: 1 740
  • nanana
Bzzz, shippaan sua itseeni välittämättä hävyttömästä self insertationista. Koska vittu, toi oli mun iltani ja rakastan tuota realistisuutta ja sitä ettei kukaan pannut ketään, koska JEEEE EI SEKSIÄ JEEJEE.

Oot loistava. Tää oli parasta pitkään aikaan (ahem, okei, You have something in your eye-ficitintäsi lukuunottamatta) ja sait mut nauramaan ja katkeroitumaan kaikella realistisuudellasi, ja se, my love, on jo jotakin. Kirjoita lisää kaikkea, lupaan fanityttöillä lisää ja olla sun suurin fanisi (mutta en sieppaa sua, koska en oo Annie, the Miserystä, tiiät kai?). Khihihi. Hykertelen iloisena ja kiitän ja vielä niiata niksautankin. <3
Sharpen up your teeth, your dreams are more than worth defending

Verinen Paronitar

  • pimeyden kalkkuna
  • ***
  • Viestejä: 1 752
  • monokkeli huurussa
Lukaisin tämän tuossa aamun pikkutunneilla unettomuuden vaivatessa, ja oli kyllä kelpo viihdettä!

Otsikko oli tosiaan varsin vetovoimainen ja tekstin arkisen humoristinen sävy tuntui tutulta. Yllättävän mukavasti homma tuntui menevän eteenpäin, vaikkei varsinaisesti mitään tapahtunutkaan, kai se hyvä kertojanääni toimivine huomioineen ja mietteineen sen teki. Tässä oli loistava perus-vitutuksen maku, menkatkin vielä stna, rakastin kommenttia ärsyttävistä kavereista.

Lainaus
Se ei oo mun ”homokaveri”, se on tyttöihin ja poikiin päin menevä seksuaalisesti hämmentynyt neitsyt.

Repesin jo Narniassa ja Tylyahossa asuville homokavereille, mutta tuo kyllä räjäytti potin totaalisesti. Hulvaton heitto, ja samaan aikaan pahuksen todellisen tuntuinen, näitä tyttöjä tosiaan taisi aikoinaan olla meikäläisenkin teinibileet pullollaan :D On itsellä vierähtänyt jo melkoinen määrä vuosia vastaavista kemuista, joten tämän lukeminen oli suorastaan nostalginen kokemus. Kiitoksia tästä!
sano mua rovastiks

ruttopoika

  • ***
  • Viestejä: 1 080
  • nightmare muse
Ihan liian myöhäistä huomenta kommenttikampanjasta! Luin tän oikeastaan jo heti kun tämän otinkin, mutta ei ollut tarpeeksi aikaa kommentoimiseen ja sit unohdin ja no, tiiät kai. Anyhow ei tehnyt yhtään pahaa lukea tätä toista kertaa, koska tää on ehkä mun yks lempparinovelleja koskaan! *3*

Samaistumisen määrä on sanoinkuvaamattoman suuri. Mun "biletys"illat on, no, just tämmösiä, siis prikulleen tämmösiä, erityisesti ficcien ajatteleminen kesken kaiken ja kotiin haluaminen vaikka ihan kivaa onkin, oh my. Tunnelma oli niin realistinen, miltei inhorealismissa jo pyörittiin ton kaiken ironian ansiosta, tosi paljon oli niitä tuttuja oikean elämän ärsykkeitä joita ei ficeissä oikeastaan näe. Tää oli kyllä ihan loistava vastalause ficcien täydellisille bileille joissa aina päädytään komeroon paneskelemaan ja koko ajan on täys meno päällä ilman tyhjiä hetkiä eikä aivot lagita ollenkaan. Antificci-kuvaus osuu siis kohdalleen!

Pidin myös hirveästi tän tekstin tyylistä. Puhekielen kanssa on tosi helppo onnistua, mutta myös tosi helppo mennä metsään, ja sä olit onnistunut. Tää oli sopivan yleiskielistä niin että sai selkoa, mutta kuitenkin eläväistä, soljuvaa ja persoonallista, Viljan ajatukset kulki tosi luonnollisesti. Erityisesti ihastuin noihin kaikkiin nörttivihjauksiin (erityisesti toi "jos Hulk heittäisi kiven" ja kaikki Potter-jutut), ja sit siihen kuinka tää päähenkilö sukupuolestaan huolimatta oli puutteessa. Jos ficeistä yleensä riisutaan oikean elämän juttuja pois niin femmet vielä nyljetäänkin siihen päälle, tykkäsin ihan hirveesti kuinka Vilja ei ollut mikään hento keijukaistyttö edes tyttöjä kuolatessaan, vaan ihan päinvastainen. Ajattelee tisseillään, ihan mahtavaa!

Vaikka tässä ei mitään erityisen kohahduttavaa ollutkaan, niin kyllä tän lukeminen jollain tasolla kirpasee, tää on jotenkin niin viiltävän todellinen kuvaus oikeesta nuoren tytön elämästä. Kiitoksia ihan hirmuisesti tästä, todennäköisesti palaan Antificin pariin vielä useaan otteeseen! <:

(ps. oikeesti, jos sun muut tekstit on tätä tasoa niin julkaise hyvä ihminen joku novellikokoelma! Just sayin', vau. Tässä oli jotenkin hirveen ammattimainen ote kaiken kukkuraks, täydellisesti pysy kasassa polveillen silti hauskasti eikä oikeesti mitään vikakohtia ollut. I mean... dayum girl!)

bannu (c) flawless