Kirjoittaja Aihe: Ystävänpäivätanssiaiset, K-11, Sev/Herm, romance, one-shot  (Luettu 3476 kertaa)

Sun Lee

  • ***
  • Viestejä: 275
Paring: Hermione/Severus
Raring: K-11
Genre: romance
Beta. Ei
Aika: 15 vuotta myöhemmin, ystävänpäivänä

Summary: On ystävänpäivä,  ja Tylypahkassa järjestetään tanssiaiset. Erikoista on, että paikalle saa kutsua myös sukulaisia ja ystäviä juhlimaan, joten Severus ja Hermione liittyvät lastensa kanssa mukaan tanssimaan.

A/N: Ystävänpäivä on ihan pian, joten tein sen kunniaksi ficin :) Hauskaa ystävänpäivää kaikille!

* * *

Tuntui hassulta palata taas takaisin Tylypahkaan.

Katselin hymy huulillani valtavankokoista linnaa, jonka ikkunoista hohti valoa pimenevään iltaan. Taivas oli täynnä kimaltelevia tähtiä ja ilma oli raikasta hengittää pakkasesta huolimatta. Olimme mieheni kanssa ilmiintyneet jonkin matkan päässä sijaitsevaan mäenrinteeseen ja kävelleet sieltä Tylypahkan porttien sisäpuolelle. Jalkani upposivat pehmeään hankeen ja olin onnellinen, että en ollut laittanut pikkukenkiä jalkaani vaan olin ottanut ne mukaani, jotta voisin vaihtaa ne vasta sisällä.

Severus tarttui kyynärvarteeni, kun horjahdin, ja hymyilin hänelle kiitokseksi. Pihassa ei meidän lisäksemme ollut muita, mutta me olimmekin tulleet paikalle aika viime tipassa, sillä olimme olleet vakoilutehtävissä viimeiset kolme päivää emmekä olleet kerinneet mitenkään siistiytymään ajoissa. Lapset odottivat meitä jo, he olivat varmasti hermostuneita ja pelkäsivät, että vanhemmat jättäisivät tulematta. Mutta mikään ei olisi pitänyt meitä poissa. Kaikki muu sai nyt odottaa.

Vihdoin pääsimme sisälle linnaan, missä oli ihanan lämmintä pakkasen jälkeen. Vaihdoin eteisaulassa pikkukengät jalkaani ja jätin talvikengät nurkkaan, mistä kukaan ei huomaisi niitä. Severus hymyili minulle ja ojensi käsivartensa. Tartuin siihen ennen kuin suunnistimme Suureen saliin. Sieltä kantautui jo musiikkia ja naurua korviimme. Tuntui, että väkeä oli paikalla hirveästi.

Se osoittautui oikeaksi, sillä kun astuimme suureen saliin, silmäni levisivät. Vanhempia oli saapunut paikalle yllättävän paljon. Erotin tuttuja kasvoja vuosien varrelta ja tuntui todella kuin olisin palannut takaisin Tylypahkaan. Sydämessäni läikähti ihanasti, kun muistoja vyöryi mieleeni. Salin nurkassa tuttu bändi soitti radiosta kuulemaani kappaletta ja nuoret ja vanhat tanssivat biisin tahdissa.

”Hermione! Severus!”

Kuulin tutun äänen kutsuvan nimeämme, ja käännyin katsomaan huutajaa. Ginny heilutteli innoissaan kättään nurkassa, missä seisoskeli miehensä Harry Potterin sekä Seamus Finniganin, Neville Longbottomin ja Dean Thomasin kanssa. Kasvoilleni levisi ihastunut ilme, kun huomasin heidät ja lähdin raahaamaan hieman vastahakoisen näköistä Severusta kohti ystäviäni, jotka hymyilivät minulle iloisesti. Ginny veti minut syliinsä heti, kun pääsin heidän luokseen.

”Voi, miten sinä näytät kauniilta!” Ginny henkäisi kasvot säteillen.
”Samat sanat! Ihanaa nähdä sinua taas. Miten sinä voit?” kysyin.
”Hyvin. Raskaus etenee hienosti. En ole kärsinyt juurikaan aamupahoinvoinnista”, Ginny virnisti. Nyökkäsin hyväksyvästi. Tuntui hassulta, että Ginny oli taas raskaana. Heillä oli ennestään jo viisi lasta, joista kolme oli Tylypahkassa. Katsahdin ympärilleni. Missä ihmeessä meidän muksumme olivat?

”Äitii!”

Tunnistin äänen välittömästi. Ja toden totta, pian luoksemme pelmahtivat kaksi tyttöä. Toisella oli punainen hiuspehko ja toisella tummat hiukset, jotka oli kynitty lyhyeksi. Tummatukkainen tyttö heittäytyi syliini ja hymyili säteilevästi.

”Hei, kultaseni”, sanoin ilahtuneena. Rutistin Tammya. Tuntui hyvältä nähdä häntä taas.
”Kiva, kun te tulitte. Me pelkäsimme jo Rhyssin ja Wyattin kanssa, että te ette pääsisi tulemaan”, Tammy henkäisi. Hymyilin rauhoittavasti ja vilkaisin Severuksen pehmentyneisiin kasvoihin. Severus palvoi tytärtään. Tammy oli hänen silmäteränsä ja mies suojeli tätä joskus ehkä turhankin kiivaasti.

”Hei, isä”, Tammy syöksyi halaamaan Severustakin, joka halasi tätä pikaisesti. Hän ei halunnut herättää liiaksi huomiota, ja turhat hellyydenosoitukset tuntuivat hänestä juuri siltä. Tammy virnisti ja palasi ystävänsä rinnalle, joka katseli olkansa yli hermostuneena.

”Mikä sinua vaivaa, Molly?” Ginny kysyi lempeästi tyttäreltään. Tämä hätkähti ja virnisti.
”Ei mikään”, hän sanoi kiireesti. Tammy hihitti ja pukkasi ystäväänsä kylkeen.
”Mennään tanssimaan ennen kuin he arvaavat.”
”Hyvä ajatus.”
”Hei sitten, äiti ja isä!” Tammy hihkaisi ja katosi ihmispaljouteen.

Saimme olla rauhassa kokonaiset kaksi minuuttia, kunnes Wyatt, Rhyss, James ja Sirius ilmaantuivat meidän luoksemme iloisesti hymyillen. Pojista Wyatt ja James kävivät neljättä luokkaa, kun taas Sirius ja Rhyss olivat vasta ensimmäisellä ja toisella vuosikurssilla. Severus ei oikein pitänyt siitä, että Wyatt kaveerasi liikaa Jamesin kanssa. Miehellä oli yhä kaunoja Harrya kohtaan eivätkä tapaamiset sujuneet koskaan rennosti, kun olimme jossain koko porukalla.

”Te tulitte!” Wyatt hihkaisi ja virnisti isälleen, joka hymyili tälle hieman.
”Ehdimme juuri ja juuri.”

”Loistavaa! Täällä järjestetään pian halikilpailu. Ja pusukilpailu. Minä taidan osallistua molempiin”, Wyatt tuumasi silmät vilkkuen. Avasin suuni sanoakseni vastaan, mutta Severus pudisti huomaamattomasti päätään, joten vaikenin.

”Minä myös”, James päätti.
”Yäk”, Rhyss puhahti tummia silmiään pyöritellen.
”Vanhemmatkin saavat osallistua pusukilpailuun”, Sirius sanoi katsahtaen isäänsä.
”Vai niin”, Harry sanoi huvittuneena. Ginny hihitti.
”Me varmasti voittaisimme sen.”
”Hah”, Severus mutisi. Minua nauratti.
”Koska se järjestetään?” kysyin.
”Varmaan joskus tunnin kuluttua. Rehtori kertoi siitä juhlan alussa”, James kertoi.
”Me mennään taas tanssimaan”, Wyatt päätti ja raahasi Jamesin mukaansa. Rhyss ja Sirius jäivät vielä norkoilemaan meidän luoksemme ja katselivat tanssivia koulutovereitaan.

”Missä Ron ja Luna ovat?” ihmettelin, kun tajusin heidän puuttuvan porukasta.
”Tuolla noin”, Rhyss ilmoitti ja osoitti tanssivien ihmisten rykelmää. Ja silloin huomasin Ronin ja Lunan, jotka tanssivat väenpaljoudessa. Virnistin. Ron näytti hassulta hytkyessään nuorten musiikin tahdissa, ja Luna nauroi jollekin, mitä mies sanoi. Minusta he olivat soma pari. He sopivat hyvin yhteen. Huomasin heidän poikansa Chasen, joka seisoskeli salin reunalla katselemassa vanhempiaan hieman kärsivä ilme kasvoillaan. Pitkä ja hontelo Chase muistutti kovasti isäänsä. Ronin ja Lunan tytär Blair sen sijaan oli vasta niin nuori, ettei hän ollut vielä Tylypahkassa.

”Voi ei, Jay on tuolla”, Rhyss sihahti katsoen ovelle päin. Vilkaisin hänen katsomaansa suuntaan ja irvistin mielessäni. Niin kuin olivat myös Malfoyt. Jay näytti siltä kuin olisi halunnut olla missä tahansa muualla eikä hänen isänsäkään sen tyytyväisemmältä näyttänyt.

”Toivottavasti he eivät huomaa meitä”, mutisin. Severus puristi käsivarttani rauhoittavasti ja huokaisin. En ollut nähnyt Malfoyta kuin viimeksi syksyllä, kun olimme saattaneet lapsia pikajunaan. Sekin oli jo tarpeeksi.

”Me mennään jonnekin, mistä Jay ei voi löytää meitä. Mennään jututtamaan Chasea. Hän näyttää yksinäiseltä”, Rhyss ehdotti ja lähti astelemaan kohti poikaa, joka todella vaikutti hieman eksyneeltä. Minun teki mieleni hivuttautua Severuksen selän taakse piiloon, vaikka tuskin se mitään olisi auttanut.

Draco ja Pansy huomasivat meidät ja lähtivät tulemaan kohti. En täysin käsittänyt, miksi. Eihän meillä ollut mitään puhuttavaa, ei muistoja, ei mitään. En tahtonut jutella kummankaan kanssa.

”Tekin täällä”, Pansy kimitti ja katsoi minua pitkin nenänvarttaan. Nyökkäsin kireästi.
”Totta kai.”

”Ajattelimme, että olisitte jossain työhommissa.”
”Palasimme tänään”, Severus sanoi. Mulkaisin häneen. Pitikö kaikki paljastaa? Pansyn ja Dracon ei todellakaan olisi tarvinnut tietää jokaista yksityiskohtaa.

”Harmi”, Pansy sanoi suloisesti. Vedin syvään henkeä. Kirottua! Draco virnisti vaimolleen.
”Kuulitteko, että Jay pääsi luihuisten huispausjoukkueeseen?” Draco kysyi ylpeänä.
”Ikävä kyllä”, Harry jupisi mulkoillen Dracoa ja Pansya kulmiensa alta.
”Mahdollisesti samalla tavalla kuin sinä aikoinaan”, Ginny naljaili. Dracon kasvot kalpenivat.
”Kyvyillä! Jaylla on huispauskykyjä”, Draco sihahti.

”Taatusti. Kulkee geeneissä”, mutisin. Draco loi minuun niin hyisen katseen, että se olisi tappanut minut, jos olisi voinut. En uskaltanut katsoa Severukseen. Hän ei pitänyt siitä, että irvailin Dracolle.
 
”Jay on niin nuori, ettei olisi voinut pyrkiä luihuisten joukkueeseen muuta kuin huijaamalla. Minun tyttäreni sen sijaan pääsi Rohkelikkojoukkueeseen täysin omin avuin”, Ginny sanoi ylpeänä. Harry katsahti häneen hymyillen. Draco murahti.

”Tuskinpa. Hän on niin suosittu täällä sinun takiasi, että taisi päästä sinne vain siksi”, Draco kivahti heittäen katseen Harryn suuntaan, joka ilmeestä päätellen aikoi pian murhata Dracon. Mies huomasi saman ilmeen tämän katseessa, koska alkoi perääntyä.

”Saattepa nähdä, että Jay tulee päihittämään kaikki”, mies sanoi niskojaan nakellen. Hän tarttui pian vaimoaan käsivarresta ja lähti luotsimaan tätä kohti erästä nurkkaa, missä seisoskeli paljon entisiä luihuisia lapsineen. Huokaisin syvään.

”Rasittavia”, kivahdin.
”Et saisi haastaa riitaa hänen kanssaan”, Severus kuiskasi korvaani. Pyöritin silmiäni.
”Se on vain hauskaa”, sanoin virnistäen. Severus pudisti päätään ja katsoi minua silmiin.
”Tanssitaanko?”

Yllätyin siitä, että hän kysyi. Severus ei pitänyt tanssimisesta, mutta tällä kertaa hän ilmeisesti aikoi tehdä poikkeuksen. Vilkaisin Ginnyyn, joka hymyili minulle lämpimästi, ja lähdin seuraamaan miestäni tanssilattialle muiden parien joukkoon. James ja Sirius olivat eksyneet Tammyn ja Mollyn luokse, ja tytöt hihittelivät poikien kanssa. Wyatt ja James näyttivät tyytyväisiltä itseensä.

”Älä anna Malfoyden ärsyttää sinua”, Severus sanoi minulle. Tuhahdin.
”Se on aika vaikeaa, kun he ovat luonteeltaan sellaisia. En ymmärrä, miksi heidän täytyy aina tulla leveilemään meille kaikilla saavutuksillaan”, mutisin. Severus siveli hiuksiani ja vei kätensä ristiselälleni. Hänen pehmeä katseensa sai minut nopeasti unohtamaan Malfoyt. Se oli kai Severuksen tarkoituskin.

Painauduin miestä vasten ja vedin sisääni hänen tuoksuaan. Vielä viidentoista vuoden avioliiton jälkeenkin sama kipinä oli tallella niin kuin aiempinakin vuosina. Tuntui, ettemme voineet saada tarpeeksemme toisistamme. Yhteistä aikaa oli paljon, kun lapset olivat Tylypahkassa eivätkä enää pyörineet kotona jaloissa. Me teimme töitä yhdessä, vakoilimme velhomaailman varkaita ja muita rikollisia, joten vietimme aikaamme mahdollisimman paljon yhdessä.

Kaikki eivät olleet alussa pitäneet siitä, että olimme ryhtyneet seurustelemaan. Kun olin seitsemännellä luokalla tullut raskaaksi, Severus oli järkyttynyt. Meidän yhden yön suhteemme oli pian muuttunut katastrofiksi, kunnes olimme molemmat tajunneet rakastavamme toisiamme. Sellaista tapahtui. Vihollisista tuli rakastavaisia. Ja sitten elämästä oli tullut paljon mielenkiintoisempaa.

Ron ja Harry olivat kauhistuneet kuullessaan, että olin raskaana Severukselle. Muistin yhä heidän kauhusta kankeat ilmeensä, kun olin kertonut suuren uutisen. Elämäni oli ollut silloin pirstaleina, mutta en ollut koskaan kuvitellut luopuvani lapsesta. Olin päättänyt pitää sen, lykätä opintoja hiukan ja kasvattaa lasta ilman miestä. Ron oli tietenkin tarjoutunut heti tukijakseni, kosinut minua ja yrittänyt vakuuttaa, että pystyisi pitämään huolta minusta ja lapsesta. Olin kieltäytynyt. Lähinnä siksi, koska olin salaa rakastunut johonkin toiseen, opettajaani. Eikä se olisi ollut oikein Ronia kohtaan, sillä kipinä meidän väliltämme oli aikaa sitten haihtunut ja me olimme olleet taas vain ystäviä.

Hymyilin muistellessani, kuinka olin joutunut onnettomuuteen pudottuani tikkailta jouluna, jolloin olin odottanut Tammya. Olin joutunut sairaalaan, Pyhään Mungoon, ja Severus oli saanut kuulla asiasta. Hän oli rynnännyt luokseni ja ollut hyvin huolissaan minusta – ja syntymättömästä lapsestani. Se oli osoittanut sen, miten paljon Severus oli todella välittänyt minusta, vaikka olikin koko ajan väittänyt muuta. Ja siitä asti me olimme olleet yhdessä.

Ennen Wyattin syntymää me olimme tietenkin menneet naimisiin. Severus oli halunnut mennä naimisiin heti Tammyn syntymän jälkeen, mutta olimme päättäneet hieman odottaa. Onneksi häät oli ehditty pitää ennen kuin olin alkanut odottaa Wyattia.

”Mitä sinä mietit?” Severus kuiskasi.
”Tammyn syntymää ja meidän häitämme”, sanoin hiljaa. Severus naurahti ja puristi minua tiukemmin itseään vasten.

”Arvaa, mitä minä olen ajatellut”, mies tuumasi.
”No?”
”Minä haluaisin vielä yhden lapsen.”

Tuijotin Severusta tyrmistyneenä. Ei sillä, ettenkö minä olisi ollut vielä tarpeeksi nuori saamaan lapsia, mutta Severus ei enää ollut mikään nuori poika! Hän oli jo yli neljäkymmentävuotias, mutta olihan hänellä toki vielä vuosia edessään. Ja minulla taas ei ollut mitään vauvaa vastaan.

”Oletko tosissasi?” ihmettelin. Severus virnisti laiskasti.
”Olen ajatellut sitä paljon.”

”Mutta entä meidän työmme? Se pitää meidät nykyään kiireisinä.”
”Tiedän. Mutta selvisimme me työstä ennenkin, vaikka lapset olivat pieniä.”
”Siksi, koska minun vanhempani elivät. Nyt, kun he ovat kuolleet, ei ole paikkaa, mihin viedä vauva hoitoon.”

”Weasleylle”, Severus huomautti. Pudistin päätäni.
”Molly ja Arthur ovat jo iäkkäitä eivätkä jaksaisi pitää huolta enää uudesta vauvasta. Sitä paitsi heillä on jo tarpeeksi lapsenlapsia jaloissa pyörimässä. Nuorin on vasta kaksivuotias!” huomautin. Muistelin Fredin ja Angelinan pientä poikaa, joka oli kaikista nuorin tenavista.
”Hmm… no, kyllä me jotain keksisimme”, Severus vannotti. Minua hymyilytti ja nyökkäsin. Ajatus uudesta vauvasta sai vatsani kihelmöimään. Minä rakastin lapsia. Etenkin vauvoja…

***

Tunnin kuluttua rehtori Minerva McGarmiwa nousi seisomaan pöytänsä takaa, jolloin musiikki lakkasi ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä odottavaisina. Muistin poikien ilmoituksen pusukilpailusta ja minua alkoi huvittaa. Tästä tulisi taatusti hauskaa!

”Nyt on sitten kauan odotetun pusukilpailun vuoro. Oppilaat itse toivoivat sitä, joten päätimme opettajakunnan kanssa toteuttaa suunnitelman. Sääntöjä on yksi. Kilpailuun saavat osallistua vain kaikki kolmetoista vuotta täyttäneet henkilöt”, professori kertoi. Vilkaisin ympärilleni kuullessani buuausta. Huomasin Tammyn ja Mollyn, jotka kuiskuttelivat toisilleen vähän matkan päässä ja katselivat innoissaan Wyattia ja Jamesia, jotka puolestaan vilkuilivat tyttöjä kulmiensa alta. Huokaisin mielessäni. Tiesin, että Tammy oli ihastunut Jamesiin. Poika oli valloittava tummine hiuksineen ja kirkkaanvihreine silmineen. Kuin Harryn kopio. Molly taas tuntui ihastuneen Wyattiin. Wyatt ei ollut hassumman näköinen itsekään, mutta jäi aina Jamesin varjoon. Tiesin, että se hieman harmitti poikaa. Wyatt oli joskus manannut, ettei näyttänyt yhtä hurmaavalta kuin James, joka sai aina kaikkien tyttöjen katseet puolelleen. Osa charmista saattoi toki johtua siitäkin, että isä oli kuuluisa aurori, joka oli tappanut Lordi Voldemortin viisitoista vuotta sitten.

”Kaikki osallistujat voivat tulla tänne eteen. Se, kuka suutelee toista osapuolta kauemmin, saa palkinnon. Palkinto pidetään salassa siihen asti, kunnes voittaja selviää”, rehtori kertoi. Hälinä salissa oli melkoinen, kun kaikki etsivät itselleen paria kisaa varten. Katsahdin Severukseen, jonka silmät tuikkivat.

”Osallistutaanko ja näytetään maailmalle, miten suudellaan oikeasti”, mies kiusoitteli. Hihitin. Tuntui kuin olisin siirtynyt teinityttövuosiini.

”Oikeastiko? Mitä lapsetkin ajattelisivat?” huolehdin. Severus virnisti ja veti minut mukaansa.
”Eivät he huomaa. Sitä paitsi, he aikovat osallistua kisaan itse.”

”Puhuinkin Rhyssista”, sihahdin, mutta se ei auttanut. Astelin neuvottomana mieheni jäljessä opettajakorokkeen eteen, ja kohtasin McGarmiwan huvittuneen katseen. Hymyilin pikaisesti ja puristin Severusta kädestä niin lujasti kuin pystyin. Tunsin katseet selässäni ja halusin painua maanrakoon. Miksi Severus ei voinut nyt pysytellä taka-alalla, vaikka hän yleensä teki niin?

Tammy ja James liittyivät meidän joukkoomme, mutta Tammy ei uskaltanut katsoa minuun päinkään vaan tuijotti minne tahansa muualle kiusaantuneen näköisenä. James näytti taas aika ylpeältä itsestään ja puristi Tammyn kättä rauhoittavasti. Mollya ja Wyattia ei näkynyt. He näyttivät jänistäneen.

Paikalle liittyivät vielä Pansy ja Draco, jotka katsahtivat meihin ylimielisesti, Ron ja Luna, jotka vilkuttivat minulle hymy huulillaan sekä joitakin vanhempia koulun oppilaita, joita en tuntenut. Kuulin jonkun huutavan ”Hyvä Hermione!” ja tajusin sen olevan Ginny. Tunsin punan kohoavan poskilleni ja käännyin nopeasti Severuksen puoleen.

”Se pari, joka luovuttaa viimeisenä, on voittaja. No, niin! Kilpailu alkaa nyt!”

Painauduin Severusta vasten ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen. Huulemme löysivät toisensa, ja vastasin Severuksen ahnaaseen suudelmaan. Koko muu maailma unohtui niin kuin aina meidän suudellessamme toisiamme. Joka kerta, kun painauduin Severuksen syliin, kaikki ympäriltämme katosi. Oli vain se hetki.

”Voittajat taitavat olla selvillä! Severus ja Hermione Kalkaros!”

McGarmiwan ääni tuntui tulevan kuin jostain kaukaa enkä ensin rekisteröinyt sitä. Kun sitten ihmiset alkoivat nauraa ja hihittää ympärillämme, tajusin, että jotain oli tekeillä. Irrottauduin Severuksesta hämmentyneenä ja katsahdin nauraviin kasvoihin. Kaikki taputtivat meille, ja tajusin, että me olimme voittaneet.

”Onneksi olkoon! Voititte juuri viiden hengen matkan huispauksen maailmanmestaruuskisoihin”, professori McGarmiwa ilmoitti kasvot säteillen. Henkäisin ja kuulin jonkun kiljaisevan riemusta. Mahdollisesti Wyatt. Poika oli aina halunnut päästä katsomaan huispauksen maailmanmestaruuskisoja. Ensi vuonna ne järjestettäisiin Ranskassa.

***

Loistavan kilpailun jälkeen Wyatt, Rhyss, Chase, Tammy, Molly, Sirius ja James etsivät tiensä meidän luoksemme, ja alkoivat kilvan pohtia, millaista kisoissa tulisi olemaan. Potterit olivat myös lähdössä sinne – tietenkin. Me olimme Severuksen kanssa päättäneet jättää menemättä, sillä emme olleet onnistuneet saamaan lippuja ajoissa. Mutta nyt mekin pääsisimme sinne koko porukalla. Weasleytkin olivat tulossa. Ron ja Luna olivat varanneet liput sinne jo aikaa sitten. Tuntui hyvältä päästä muiden mukaan. Wyatt oli ollut hurjan pettynyt, kun lippujen saaminen oli epäonnistunut.

”Miten teidän suutelukisanne sujui?” kysyin Tammylta, kun porukka vihdoin hajaantui. Tammy punastui ja laski katseensa varpaisiinsa.

”Huonosti. Putosimme kolmansina.”
”Mitä Potter teki väärin?” Severus ihmetteli. Tammy hihitti.
”Innostui vähän liikaa.”

”Hmph”, Severus mutisi ja mulkoili Wyattin ja Jamesin suuntaan, jotka supisivat keskenään. Kumpikaan ei vaikuttanut kiinnostuneen enää tytöistä. He pohtivat maailmanmestaruuskisoja.
”Pojat ovat sellaisia”, rauhoittelin. Severus kohotti kulmaansa, mutta en ollut huomaavinaan.

”Halikilpailuun en kyllä osallistu”, Tammy tuumasi. Minua nauratti.
”Hyvä ajatus.”

”Minä taidan etsiä Mollyn käsiini. En tajua, minne hän katosi”, Tammy huokaisi ja katosi ihmisvilinään.

***

Ehdimme tanssia taas vain tunnin verran, kun rehtori nousi seisomaan ja katsoi kaikkia silmälasiensa takaa. Se tehosi tehokkaasti. Bändi lakkasi soittamasta ja oppilaat kohottivat katseensa McGarmiwaan kysyvinä.

”Saimme professori Verson kanssa erinomaisen idean, ja päätimme peruuttaa halikilpailun. Koska me haluamme, että kaikki osallistuvat tähän juttuun niin teemme sillä tavalla, että kaikki tämän salin tytöt ja naiset asettuvat seinän vierustalle”, McGarmiwa aloitti. Kohotin kulmaani ja vilkaisin Severukseen, joka katseli McGarmiwaa kulmat kurtussa. Minua nauratti ja irrotin otteeni mieheni kädestä. Severus säpsähti ja vilkaisi minuun tyytymättömänä, mutta en ollut huomaavinani vaan astelin muiden tyttöjen ja naisten mukana seinän vierustalle.

”Mitähän nyt tapahtuu?” Ginny mutisi. Hän oli jostain ilmestynyt viereeni jännittyneenä.
”En tiedä”, huokaisin. Supinaa kantautui joka puolelta korviimme. McGarmiwa vaiensi kaikki taas tehokkaasti katseellaan, ja kun hiljaisuus oli laskeutunut saliin, McGarmiwa rykäisi.

”Pojat ja miehet saavat luvan aloittaa halikierroksen. Tarkoituksena on halata kaikkia; niin ystäviä kuin vihollisiakin. Kättelyä ei sallita. Jokainen teistä miehistä halaa jokaista täällä olevaa naista. Ovatko kaikki ymmärtäneet?” McGarmiwa kysyi. Muminaa kantautui miesten joukosta korviini. Minun teki mieleni voihkaista harmista. Joutuisin siis halaamaan Draco Malfoyta! Miten kamalaa!

Ja halikierros alkoi. Sain halata tuntemattomia poikia ja miehiä, joita en muistanut koskaan tavanneenikaan, mutta joukossa oli myös paljon tuttuja vuosien varrelta. Tuntui hauskalta tavata ihmisiä, joita en ollut nähnyt vuosikymmeniin. Draco ilmaantui luokseni viimeisten joukossa, ja Severus oli aivan hänen takanaan. Draco tuijotti minua synkästi ja mietti selvästi, miten luistaisi halauksesta. Tunsin McGarmiwan katseen itsessäni, ja arvasin, että rehtori vahti, että Draco varmasti halaisi minua.

Kohtasin miehen koleanharmaat silmät, jotka tuijottivat minua ivallisesti. Aistin, että Severus katsoi Dracoa aikomuksenaan täräyttää tätä päin näköä, jos hän tekisi jotain, mikä ei ollut sallittua. Mutta vihdoin Draco astahti lähemmäs ja kietoi käsivartensa ympärilleni.

”Toivottavasti nautit tästä”, Draco sihahti korvaani. Minua nauratti, nauru pyrki väkisinkin ilmoille. Draco irrottautui minusta heti kuullessaan hihitykseni ja mulkaisi minua pahasti ennen kuin siirtyi halaamaan Ginnyä. Se näytti olevan vielä vaikeampaa.

Severus katsoi minuun hymynkare suupielessään.

”Miltä se tuntui?” hän kysyi halatessaan minua pitkään. Huokaisin syvään.
”Hassulta.”
”Halasit vihollistasi.”
”Jep. Enpä olisi uskonut sen päivän tulevan”, nauroin. Severus sipaisi poskeani hymyillen ja siirtyi rutistamaan Ginnyä.

Onneksi jäljellä oli enää muutama halattava, ja sitten kierros loppui. McGarmiwa näytti tyytyväiseltä ja kehotti kaikkia jatkamaan juhlanpitoa. Bändi alkoi taas soittaa meille tuttua kappaletta, ja Severus ilmaantui luokseni. Menimme tanssimaan, ja pikkuhiljaa tanssilattia täyttyi taas pareista.

***

”Ystävänpäivät ovat sitten rasittavia”, Harry valitti, kun istuskelimme pöydässä juomassa kurpitsamehua ja nauttimassa leivoksista. Pöydät olivat ilmaantuneet saliin kesken kaiken, sillä rehtori oli ilmoittanut, että nyt olisi ruoka-aika. Olimme jo siirtyneet leivoksiin, ja olin tupaten täynnä. Ron tutki vieressäni suklaasammakkokortteja ja ojenteli joitakin pojalleen Chaselle.

”Minusta ne ovat hauskoja”, Ginny tuumasi silmät pilkehtien. Harry tuhahti.
”Pansyn halaaminen ei ollut hauskaa. Mutta sinä ehkä nautitkin Malfoyn halaamisesta”, Harry kiusoitteli. Ginny virnisti veitikkamaisesti.

”Takuulla! Se oli elämäni kohokohta. Pääsin vihdoin Dracon syliin”, Ginny huokaili. Harry päästeli yökkäysääniä, ja lähellä olevat nauroivat. Minuakin hymyilytti ja vilkaisin Severukseen. Mies istui minua vastapäätä ja jutteli Wyattin ja Jamesin kanssa tulevista kokeista. Wyatt oli hyvä koulussa. Tämä oli ehdottomasti perinyt lahjakkuutensa minulta ja isältään. Wyattin lempiaine oli Taikajuomat, sillä siinä hän oli nero. Tammykin oli hyvä koulussa, mutta ei jaksanut useinkaan keskittyä kunnolla koulunkäyntiin haaveillessaan kaikesta muusta. Olin varma, että Mollylla oli siinä sormensa pelissä, sillä tyttö ei ollut mikään välkky koulussa vaan aika rasavilli.

Rhyssissä sen sijaan saattoi jo huomata samoja piirteitä kuin minussa aikoinaan. Poika oli ahkera ja teki annetut läksyt huolella. Hänestä oli hauskaa kirjoittaa pitkiä esseitä. Rhyssiä ei vielä oltu haukuttu hikipingoksi, mistä olin kiitollinen. Ehkä niin ei edes kävisi, sillä poika liikkui suositussa kaveripiirissä. Kaikki lapseni pärjäisivät taatusti Tylypahkassa. Toivoin, että he älyäisivät lukea V.I.P-kokeisiin huolella, jotta saisivat yhtä hyviä arvosanoja kuin minäkin. Tai no, ainakin melkein. En aikonut vaatia lapsiltani täyden kympin suorituksia.

Wyattin harmiksi poika oli päätynyt Luihuisiin, vaikka olisi halunnut päästä Rohkelikkoon. Luihuisten tupa ei kuitenkaan ollut enää mitenkään paha paikka. Wyattin ainoa riesa oli Jay, joka kuvitteli olevansa muita parempi, vaikka oli kaksi vuotta nuorempi. Wyatt oli usein sanonut minulle, että oli helpotus, että Malfoylla oli vain yksi lapsi. Jay teki Wyattin ja Rhyssin elämän hankalaksi, vaikka nämä joskus uhkasivatkin, että heidän isänsä tulisi pian kiroamaan heidät, jos Jay ei lakkaisi härnäämästä heitä. Mikään ei kuitenkaan tehonnut.

Rhyss ja Tammy kuuluivat molemmat rohkelikkoon samoin kuin James, Sirius, Molly ja Chase. Ei siis ollut mikään ihmekään, että Wyattia risoi se, että hän kuului väärään tupaan. Wyattilla oli tuttuja luihuisissakin, hän sai usein ystäviä helposti, mutta kaikista eniten hän pyöri Jamesin kanssa, vaikka he olivatkin eri tuvista. He olivat parhaita ystäviä.

”Mitä sinä mietit?” Ginny kysyi. Havahduin hereille ajatuksistani ja hymyilin.
”Kaikenlaista. En mitään tärkeää.”
”Mitä te teette viikonloppuna?” Ginny halusi tietää. Vilkaisin Severukseen.
”En tiedä. Ei meillä ole suunnitelmia.”

”Tulkaa sitten meille. Tai sinä ainakin. Ei olla juteltu kunnolla pitkään aikaan”, Ginny ehdotti.
”Sopii hyvin”, ilahduin. Vaihtelu virkistäisi. Harryn ja Ginnyn luona olisi ainakin tilaa. He asuivat valtavassa kolmikerroksisessa omakotitalossa maalla. Vaikka lapset pyörisivät jaloissa, siellä olisi tilaa temmeltää.

***

”Hei sitten, äiti ja isä”, Tammy henkäisi halatessaan minua ja Severusta lähtiäisiksi. Seisoskelimme aulassa Harryn, Ginnyn, Ronin ja Lunan kanssa, ja halailimme jälkikasvuamme hyvästiksi. Tuntui aina kurjalta lähteä ja jättää heidät kouluun, vaikka tiesin, että he olisivat turvassa täällä.

”Hei vaan! Pitäkää huolta itsestänne”, kehotin ja rutistin Rhyssiä ja Wyattia samaan aikaan. Pojat näyttivät surkeilta, Rhyss varsinkin, jouduttuaan taas eroon meistä.

”Nähdään kesällä”, Severus sanoi pörröttäen Rhyssin hiuksia. Poika katsoi isäänsä synkästi.
”Siihen on pitkä aika.”
”Se menee nopeasti”, Severus lohdutti. Rhyss huokaisi masentuneena ja palasi Chasen ja Siriuksen seuraan. Lapset vilkuttivat meille, kunnes astuimme ulos pakkaseen. Onneksi kukaan ei ollut vienyt kenkiäni nurkasta, joten sain pukea ne jalkaani.

Mieleni oli hieman maassa, vaikka minulla olikin ollut hauska ystävänpäivä. Ero lapsista tuntui haikealta, vaikka yritinkin vakuuttaa itselleni, että kesä tulisi pian, ja silloin olisimme taas yhdessä. Severus veti minut kainaloonsa astellessamme pois Tylypahkan pihamaalta. Tuttu linna jäi pian taakse.

”Kaikki sujuu hyvin”, Severus kuiski korvaani. Huokaisin syvään ja painauduin hetkeksi hänen lämpimään syliinsä. Seisoimme siinä melkein iäisyyden.
”Mennään kotiin”, Severus sanoi hiljaa. Nyökkäsin ja kohotin kasvoni häneen.
”Hyvää ystävänpäivää”, sanoin hymy kasvoillani. Severus virnisti.
”Hyvää ystävänpäivää sinullekin, kultaseni.”

Ja pian sen jälkeen kaikkoonnuimme takaisin kotiin.


Fin.
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 03:42:08 kirjoittanut Kaapo »

Puhpallura

  • Vieras
Awww, aivan ihana :D
Mä tykkäsin tosta pehmeämmästä Severuksesta, ja oli hyvä että sieltä vilahteli niitä vanhoja tuttuja piirteitä myös :)
Mitään järkevää kommenttia en saa aikaiseksi, mutta toivottavasti ei haittaa :)

MOLLY

  • Vieras
Awwwww... Ihuna ja vaik Sev oli vähän OC niin tuo Sev on paljon parempi ku IC Sev. Hermione oli ihan IC. H/G ei oo miu lempiparitus mut menettelee pieninä annoksina. Sev/Herm on tosi hyvä paritus jos Severus ei oo IC eli tää oli tosi hyvä.

SnowBlind

  • ***
  • Viestejä: 522
  • epäsivistymätön
Olihan tämä aika suloinen :> Ja ystävänpäiväinen.

Pidin tästä koko ficin kattavasta, leppoisesta tunnelmasta ja nätistä kuvailusta. Missään ei ole kiire minnekään, jutellaan vain ystävien kanssa ja vietetään hauskaa. Hermionen ajatukset ovat hyvin Hermionemaiset ja hänestä huomasi selvästi jo aikuistumista. Severuskin tuntui kypsyneen jo entisestään, eihän hänen suustaan edes kuulunut mitään ylimääräistä ivaa Harrya tai muita kohtaan!  Oli muutenkin kivaa lukea tutuista henkilöistä aikuisina, vaikka ei osa ollut paljoa muuttunut. McGarmiwankin mukana olo piristi, pitkään hän on näköjään Tylypahkassa pysynyt, vaikka ikää on alkanut kertyä.

Olit laittanut tänne mukaan kivoja parituksia, Ron/Luna ja Fred/Angelina saivat hymyn nousemaan huulilleni. Harry/Ginny oli näistä ainoa, joka sai minut nyrpistämään nenääni,  mutta toisaalta jos halua suht canonissa pysyä, niin tämä pari on aika välttämätön. Pansykin oli aika ennalta-arvattava veto Dracon tyttöystäväksi, mutta kyllä sekin ihan meni. Yllättävän hyvin kaikki muuten suhtautuivat Hermionen ja Severuksen suhteeseen. Onhan se varmasi ollut tiedossa pitkän aikaa, mutta silti. Kun ei Severus kuitenkaan hirveän suosittu ole ikinä ollut, varsinkaan Rohkelikkojen keskuudessa.

Kivasti olit noita lapsiakin tähän mukaan änkenyt. Välillä menin vähän sekaisin, että kuka oli kenenkin, mutta oli he olivat ihanan piristävä lisä tähän. Ettei kaikki ollut pelkkää vanhoja tuttuja, oli uusiakin mukana. Severuksen suhtautuminen tyttäreensä oli  tosi suloista  :P
Dracon ja Pansyn ja Hermionen kohtaamiset olivat minusta ficin parasta antia. Olit saanut hyvin sellaista vihamiehet kohtaavat-fiilistä mukaan niihin. Severus toi kivasti ristiriitaa ja jännitettä kohtauksiin, hän kun ei periaatteessa ole ns. kummankaan puolella.

Lainaus
Katselin hymy huulillani valtavankokoista linnaa, jonka ikkunoista hohti valoa pimenevään iltaan. Taivas oli täynnä kimaltelevia tähtiä ja ilma oli raikasta hengittää pakkasesta huolimatta. Olimme mieheni kanssa ilmiintyneet jonkin matkan päässä sijaitsevaan mäenrinteeseen ja kävelleet sieltä Tylypahkan porttien sisäpuolelle. Jalkani upposivat pehmeään hankeen ja olin onnellinen, että en ollut laittanut pikkukenkiä jalkaani vaan olin ottanut ne mukaani, jotta voisin vaihtaa ne vasta sisällä.

Ihana aloitus <3 Tuo lopun kenkäajatus sopi Hermionelle hyvin  :D  Mutta eikös juuri pakkasella olekin aina kirpeä ilma?

Lainaus
”Hermione! Severus!”

Kuulin tutun äänen kutsuvan nimeämme, ja käännyin katsomaan huutajaa.

Olisikohan nimiämme  ;)

Mutta. Mutta mutta. Näin juonettomaksi fiilistelyksi tämä oli kyllä ehkä vähän liian pitkä. Ainakin minulle tuli noin puolessavälissä tekstiä sellainen olo, että milloinkohan tämä tästä loppuu. Olihan nuo pusukilpailut ja halijutut ihan kivoja, mutta omasta mielestäni tästä olisi voinut jättää joitain juttuja poiskin. Olisi tarvinnut vielä jonkun koukun pitämään mielenkiintoa yllä.

Lainaus
McGarmiwan ääni tuntui tulevan kuin jostain kaukaa enkä ensin rekisteröinyt sitä. Kun sitten ihmiset alkoivat nauraa ja hihittää ympärillämme, tajusin, että jotain oli tekeillä. Irrottauduin Severuksesta hämmentyneenä ja katsahdin nauraviin kasvoihin. Kaikki taputtivat meille, ja tajusin, että me olimme voittaneet.

Hihih  ;) Osasihan tämä kyllä piristää, ja taidokkaasti oli kirjoitettu!
« Viimeksi muokattu: 23.02.2008 10:52:22 kirjoittanut SnowBlind »
The mind has so many pictures, why can't I sleep with my eyes open?


Avasta kiitos AnnieBlacille <3

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 911
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Lainaus
Olihan tämä aika suloinen :> Ja ystävänpäiväinen.
SnowBlind vei sanat suustani! Olisin nimittäin kirjoittanut miltei täsmälleen saman lauseen, ellen olisi tullut lukeneeksi vielä muidenkin kommentteja ennen omani kirjoittamista. ;) Herttaista ja hempeää, ja vaikkei sen kummempaa juonta oikeastaan ollutkaan, niin miellyttävää luettavaa tämä kuitenkin oli. Ja ystävänpäiväteema toteutui hyvin.

Tästä huomasi selvästi, kuinka kirjoittajalla on oma visionsa tulevaisuudesta elävänä mielessään. Kaikki osui yhteen ja asettui melko luonnollisesti paikalleen. (Vaikka Severusta onkin hieman vaikea kuvitella tasaiseksi joskin hieman jäyhäksi perheenisäksi... ;) )
Lainaus
Hän oli jo yli neljäkymmentävuotias, mutta olihan hänellä toki vielä vuosia edessään.
Paitsi tämä vähän pisti silmään. 15 vuotta myöhemmin seitsemännestä luokasta, jolloin Severus oli jo valmiiksi melkein neljänkymmenen?

Lainaus
”Takuulla! Se oli elämäni kohokohta. Pääsin vihdoin Dracon syliin”, Ginny huokaili.
Jotenkin tämä pisti nauramaan. Saatoin niin kuvitella sen tilanteen... :D Muutenkin tuo halikierros oli varsin veikeä ajatus ja varmasti teki oikein hyvää kuppikuntaiselle tupa-asetelmalle! Ja minä pysyin oikein hyvin kärryillä siinä, kuka oli kenenkin lapsi. Kivoja nimiäkin olit keksinyt.

Kiitos tästä. Sinun ficcisi ovat aina semmoisia hyväntuulisia luettavia. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Spookie

  • ***
  • Viestejä: 120
Todella suloinen ficci, alkoi melkein itkettää (mutta myös naurattaa) tätä lukiessa. Hieman hämäävää oli kyllä tuo Severuksen ikä, mieshän ei voi kovin nuori tuossa vaiheessa olla :> Mutta joo-oh, sivuseikka kai se on. Mielestäni tämä oli todella mainio ficci, ystävänpäiväteemaan loistavasti sopiva. Tässä oli mukavaa jälleennäkemisen makua, josta tykkään aina yhtä paljon (tosin surullistakin se on omalla tavallaan). Severus ja Hermione olivat tässä todella suloinen pari :> Mutta mielenkiinto alkoi hieman hiipua loppua kohden, ikävä kyllä.

JärkeväLiisa

  • Happy face
  • ***
  • Viestejä: 114
  • Pepsodent-smile
Ihana, ihana, IHANA ficci! Söpöö kun Hermyllä ja Sevellä on jo monta lasta ja vielä yhtä haikailee.. Mutta kivasti kirjoitettu! Mutta yks juttu:
Lainaus käyttäjältä: "Puhpallura"
James ja Sirius olivat eksyneet Tammyn ja Mollyn luokse, ja tytöt hihittelivät poikien kanssa. Wyatt ja James näyttivät tyytyväisiltä itseensä.
Mietin vaan, miten Sirrestä tuli yht´äkkiä Wyatt? Ettei vaan vähän sekoiltu nimistä?
Mutta sama se! Hieno oli!  :P  :P  :P  :P
Positiivisuus on elämän asenne! ;D

Sun Lee

  • ***
  • Viestejä: 275
Ooooh, kommentteja! :D Ihanaa! En huomannutkaan aiemmin. Kiitos kovasti! Hienoa, että tykkäsitte, vaikka henkilöitä olikin hieman liikaa ^^ Minulla on aina tapana kirjoittaa kaikille yltiömäinen määrä lapsia. Miksiköhän? ;D

Juu, ja saatoin hyvin sekoillakin nimissä :D Niitä oli tosiaan aika paljon ^^

Silencia

  • bondagesipsi
  • ***
  • Viestejä: 27
  • I wanna iSnape too! :<
so sweet! Ei voi sanoa enempää ^^
|Tu es loin déjà...  :,(|

Kuurankukka

  • Onnenhileet
  • ***
  • Viestejä: 869
  • T'hy'la
Suloinen tää kyllä oli, se on pakko myöntää :) Luin tän läpi heti ihanan parituksen takia. Kivaa luettavaa tää oli, helppolukuista, mutta pakko myöntää että tätä oli ehkä hieman puuduttava lukea ja lapsissa menin aika tavalla sekaisin. Minusta ajatus Severuksesta isänä on hieman erikoinen, mutta tässä se oli hellyyttävä, ja tavallaan piristävä. Vaikka tykkäänkin ehkä enemmän siitä "pahis" Severuksesta, mies oli tässä ficissä todella ihana, aww ;D Minuakin ihmetytti hieman tuo Fiorellan jo mainitsema kohta, miten ihmeessä Severus oli niin nuori, vaikka viisitoista vuotta oli kulunut? Mutta kuitenkin, pidin tästä kovasti, isot kiitokset sinulle :D 
Einmal ist keinmal


nekku

  • Vieras
Ihana ficci, piristi päivää kummasti :D
Kalkaros tosin oli vähän ylilempeä siis kun miettii hahmoa, mutta se teki kaikesta entistä mukavempaa ;D

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 911
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Törmäsin tähän pitkästä aikaa ja tykkäsin siitä edelleen. Muistin lukeneeni sen ennenkin, mutta en muistanut että olin kommentoinutkin jo silloin aikoinaan. Näyttää siltä, että olisin kommentoinut melkein samoin sanoin edelleenkin, joten en sen kummemmin tästä nyt muuta sano kuin että oli se vieläkin yhtä herttaisen ystävänpäiväinen ja sai hyvälle mielelle.

No, tämä söpöstyspakkaus ansaitsee tulla vähän nostetuksi, että kenties joku muukin sen löytää. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~