En kuitenkaan tiedä, toivonko leffalle jatko-osaa, jota ymmärtääkseni povataan ellei jo jopa luvata? Jos joku tietää paremmin, kertokoon! Leffaahan on tituleerattu Netflixin omaksi Frozeniksi (2013), joka oli myös aikamoinen animaatioilmiö.
Satuin tänään tutkimaan asiaa, koska kummityttöni sitä pohti, kun olimme leffan katsoneet (oli muuten todella hyvä). Ohjaaja Maggie Kang on haastattelussa todennut, että haluaisi jatko-osat, joissa perehdyttäisiin Miran ja Zoeyn tarinoihin/taustoihin.
Elokuvan suosio on taasen saanut Netflixin suunnittelemaan kahta jatko-osaa, sarjaa, lyhyt elokuvaa ja teatteri musikaalia. Jos he päätyvät jatko-osia tekemään, niin niiden tekemiseen halutaan käyttää aikaa, jotta ne olisivat yhtä hyviä kuin tää ekakin.
Onpa kiinnostavaa! Miran ja Zoeyn tarinat/taustat voisi olla mielenkiintoisia.
Mietin kyllä, ahmaistaankohan tuossa liian iso pala kakkua, jos kaikkea ensihuumassa ettei sitten saada "ajatuksesta huolimatta" sitä laatua. Oishan se kyllä silleensä hienoa, että tulisi tällainen ei-Disneyn isompi animaatiofandom, vaikka sitten Netflixin kpoppaava "Frozen", kun olihan tuo ensimmäinen leffa oikein hyvä.
Remo, en minäkään taida enää mennä ihan nuorisolaisesta (32v), vaikka välillä niin kovasti luulen.
Eikä K-pop silleen koskaan ole ollut mua puoleensa vetävä, mutta aikanaan animaatiot kyllä senkin edestä.
Pidän edelleen animaatioista (ja animesta), mutta leffoja tulee katsottua kamalan vähän, että oli toisaalta kiva tarttua tuohon nyt eikä joskus jouluna.
Samaa mieltä kyllä, mitä sinäkin sanot asetelmasta naisista toimijoina, ja raikkaudesta ym. Onnistunut tekele! (Ja kui söpö se tiikeriotus oli ♥) Olin kyllä kova Disney-fani ja mulla on (tosin siskolla säilytyksessä nykyisin) täydellinen kokoelma klassikoita Vaianaan asti, mutta sen jälkeen tipuin vähän kartalta. En tiedä, Disneyhin meni moti, eikä ole tullut uusimpia seurattua, joten Kpop Demon Huntter täytti kivasti jotain, mitä on jäänyt nyt puuttumaan. ♥ Kunhan nyt kaikki uusi tuotanto Kpoppia ei menisi pelkäksi rahantahkoamiseksi, vaan oikeasti pysyisikin laatu edellä.
Nythän meillä oli yksi ilta katselussa kirjastosta pongaamani anime, jota ei ollukaa vielä katottu.
Poupelle of Chimney Town (2020) kertoo roskista henkiin heräävästä "roskamiehestä" ja nuohoojapojasta savukaupungissa, missä ei näy koskaan taivasta tai tähtiä. Minua alkoi nukuttamaan niin kamalasti (Remonkin mainitsema keskittymiskyky!), että jäi kesken, mutta kirjaston eräpäivä paukkaa huomenna. Jospa se tulisi tänään loppuun. Ei tämä nyt imaissut mukaansa, mutta parempi tämä on kuin vaikkapa samaan tapaan pongattu "ai mikäs tää on?"-anime jonkun aikaa sitten, kun vastaavasti kirjastossa oli öö
Gold Kingdom and Water Kingdom (2023). Ihan hauskaa sinänsä, että täysin ohi menneitä animejulkaisuja saattaa löytää kirjastosta! Mutta kaipaisi noita leffaankin edes joskus (täällä kylillä ehkä liikaa toivottu, mutta
saahan sitä haaveilla...). Tuo Kingdom-homma taidettiin katsoa viime vuonna. Katsoin yhteensä 3 (?) leffaa ehkä viime vuoden puolella, että tänä vuonna tuplannut määrän: Kerro minulle jotain hyvää (2016), lohtuleffani Unelmien pelikirja (2012), Passengers (2016), Super Mario Movie (2023), viimein End of the Evangelion (1997), Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus (2022). Sekä Kpop Demon Hunters (2025).
Super Mario Movie oli iha jees animaatio, kun niistä nyt puhuttii edelläkin!!
Mun pitäs niin ottaa myös aikaa!!
Avatar: Way of the Water (2022) -leffalle. Odotin sitä VUOSIA, ekoista huhuista lähtien ym., joita rupesi tulemaan jo aika pian Avatarin (2009) jälkeen. Multa skippaantu kuitenkin teatterikokemus, ja kotona en jotenkin ole saanut edes aloitettua niin massiivista leffaa, jota on odottanut vuosien ajan enemmän kuin montaa muuta leffaa koskaan (jos mitään leffaa koskaan). Ehkä odotukset ja itseä kohtaan keskittymisvaatimukset ym. on vaan nii naurettavissa mittasuhteissa, ettei tosikaan.
Onhan tässä vielä hetki ennen
Fire and Ashia (2025), mutta ei enää loputtomasti. Sen menen katsomaan leffaan, vaikka koko maailma vastustaisi.
Mutta ensin Way of the Water...
