Kirjoittaja Aihe: Toukokuun tähdenlento [slash, S]  (Luettu 2198 kertaa)

tuiki

  • Vieras
Toukokuun tähdenlento [slash, S]
« : 09.02.2008 23:24:27 »
Nimi: Toukokuun tähdenlento
Kirjoittaja: tuiki
Ikäräja: S
Genre: Fluff
Henkilöt: Mooses, Untamo
Oikolukija: Ei ole.

A/N: Tämä onn... vanha. Kirjoitettu joskus kouluun ainekirjoituksessa, ja olen vieläkn ihan tyytyväinen, enpä mie tätä tänne muuten laittaiskaan <:
Oikeestaan tykkään tästä aika tosi paljon, joskus vielä osasin kirjottaa edes jotenkin... yhyy.
Alkuperäinen aihe oli 'Minä ja mopo', ja siitä se idea sitte lähti... Ja vanhassa Finissäkin tämä tosiaan taisi olla~



Toukokuun tähdenlento


Sen nimi oli Mooses.
Se tuli meidän kouluun ysin keväällä. Se oli tosi hiljainen, en minä koskaan kuullut sen sanovan sanaakaan. Ehkä se ei vain halunnut sanoa meille mitään, koska olen varma, että sanottavaa sillä kyllä olisi ollut, se oli aina sen näköinen.
Se oli lyhyt, jopa minuun verrattuna ja minä oli ennen meidän luokan lyhin. Sillä oli vähän yli olkapäiden ulottuvat tummanruskeat hiukset ja otsatukka roikkui aina silmillä. Joskus silmät kyllä vilahtivat sen otsatukan alta ja ne oli ihan mustat. Pieni suu sillä oli, ja nenä kanssa. Se pukeutui aina tummiin, löpsöttäviin vaatteisiin ja vyöllä sillä oli ketjuja ja valkoinen huivi.
Se keräsi katseita. Kaikki pojat katsoivat sitä jotenkin halveksuvasti ja tytöt tietysti uteliaasti ja ihailevasti. Minä en kulunut kumpaankaan ryhmään. Minä katsoin sitä aina neutraalisti, ehkä hiukan uteliaasti. En silti lukeutunut noihin koulumme tyttöihin; enhän minä ollut tyttö.

Silloin oli toukokuu. Kaikki kasvit oli juuri sillä viikolla puhjenneet kukkaan ja oppilaat istuivat välitunnit ulkona nurmikolla auringonpaisteessa.
Myös Mooses oli ulkona. Se oli löytänyt jostain narsissin ja istui nyt nurmella ja katseli sitä kukkaansa. Sitten se vilkaisi nopeasti ympärilleen ja sen silmät osuivat suoraan minuun. Tietysti se huomasi, että olin katsellut sitä.
Ja ensimmäisen kerran näin sen hymyilevän. Se virnisti minulle. Se laski kuitenkin nopeasti katseensa takaisin siihen narsissiin ja alkoi edelleen virnuillen nyppiä siitä terälehtiä. Välillä se vilkaisi minuun ja koko ajan sillä oli se jotenkin pirullinen virne naamallaan.

Koulun kello soi ja ihmiset alkoivat valua takaisin sisälle. Mooses tiputti kukan kädestään ja nousi nurmikolta vaatteitaan pudistellen. Se nappasi koululaukkunsa vierestään ja oli jo aikeissa lähteä sisälle. Se kuitenkin pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Olin tahallani viivytellyt, jotta olisin voinut seurata Moosesta, mutta nyt suunnitelmani sekosivat. Se tuijotti minua ja jalkani menivät ihan lukkoon, en voinut jatkaa matkaa.
Se käveli viivytellen luokseni. Olisin voinut vielä livistää. En livistänyt.
Niinpä seisoin siinä, paikalleni jähmettyneenä, kun Mooses saapui siihen, pysähtyi noin metrin päähän minusta.
“Sie kyyläät miuta”, se totesi. En tiennyt mitä vastata. En sanonut mitään.
“En mie ole sokea. Enkä mykkä, jos sie niin luulet.”
“En luule”, sain sanottua. Se virnisti taas ja astui vähän lähemmäs minua.
“Ei miuta haittaa, että sie katot miuta”, se sanoi ja tuli vielä askelen lähemmäs. Muut olivat jo menneet sisälle.
“Muut kattoo miuta aina koko ajan arvioiden. Sie et arvioi. Sie vaan katot. Miksi sie katot?” se kysyi. En tiennyt taaskaan mitä sanoa. Sen äkillinen puhetulva ja rauhallinen, syvä ääni olivat saaneet minut ihan lukkoon.
“Sie oot erilainen kuin muut”, sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen. Se katsoi minua hetken kasvoillaan ilme, josta en saanut selvää.
“Oonko?” se kysyi sitten. Nyökkäsin epävarmasti.
“Millaisia muut sitten on?”
“Paljon tylsempiä. Ne vaan puhuu paskaa koko ajan”, sanoin ja virnistin pienesti.
“Ja mie en?” se virnuili.
“Tää on ensimmäinen kerta, kun mie kuulen siun puhuvan, joten miun mittapuulla et.”
Sen hartiat alkoi hytkyä ja hiukset valahtivat kasvojen eteen. Tajusin hetken päästä, että se nauroi.
“Mitä sie naurat?” kysyin hieman ärtyneenä. Se hytkyi vielä vähän aikaa, heilautti sitten hiukset pois kasvojen edestä ja ojensi kätensä.
“Mopo.” Ilmeeni oli kysyvä. Se huokasi ja hymyili kärsivällisesti.
“Miun nimi. Mopo.” Aioin juuri kysyä, miten kenenkään nimi voisi muka olla Mopo,ja että eikös sen nimi muka ollut Mooses, mutta se ehti avata suunsa ensin.
“Siis ei se miun oikee nimi tietenkään ole. Kyllä sie tiiät, että se on Mooses, opettajathan hokee sitä koko ajan. Mopo on miun lempinimi.” Kasvoilleni levisi ymmärryksen ilme ja tunsin itseni typeräksi.
“Mie oon Untamo, mutta senhän sie jo tiiätkin”, sanoin sille ja se nyökkäsi.
“Onko siulla mitä lempinimeä?” se kysyi ja jatkoi saman tien. “Meinaan, että Untamo on vähän samanlainen nimi kuin Mooses, ei sitä heti ala kehua, että hei, miun nimipä onkin Mooses, tai että siepä et olekaan Untamo, mutta miepä olen, lällällää.” Nauroin Mooseksen sanoille.
“Joo, aika monet sannoo miuta Unskiksi.”

Vasta silloin tajusin, ettei pihalla todellakaan ollut enää ketään muita, ja että viimeinen tunti olisi jo alkanut. Hieman hätääntynyt ilme oli varmaan noussut kasvoilleni, koska Mopo mottasi minua kevyesti olkapäähän ja sanoi: “ Hei, elä hermostu. Tää on viimenen tunti, opoa vieläpä. Ihan hyvin voidaan lintsata.”
En ollut ikinä ennen lintsannut koulusta. Ajattelin kuitenkin, että perjantain viimeisen tunnin voisi huoletta lintsata, olisihan Mopo kuitenkin kanssani samassa liemessä, jos siis mitään liemeä edes syntyisi.
Niinpä nostin laukkuni maasta ja heilautin se olalleni.
“Menoksi?” Mopo kysyi hymyillen.
“Minne?” kysyin ja otin askelen kohti koululta pois päin johtavaa tietä.
“Ei sinne ainakaan”, Mopo virnisti ja vetäisi minut laukkuni olkahihnasta takaisin. Se lähti kulkemaan kohti koulun takana olevaa metsikköä, johon koulun alue loppui. En ollut ikinä käynyt metsikössä, koska siellä kaikki tupakoitsijat kävivät välitunneilla polttelemassa ja viikonloppuisin luultavasti samaiset henkilöt maleksivat sinne viettämään iltaa ja juomaan, muka salaa. Minua ei kumpikaan noista aktiviteeteistä kiinnostanut ja oli oikeastaan ihan tietoisesti vältellyt tuota metsää. Nyt kuitenkin seurasin kiltisti Mopoa, luotin siihen jostain syystä.

Se johdatti minut tottuneesti suoraan metsän läpi ja jäi metsän reunaan seisomaan.
En ollut ikinä tajunnut, että metsän maaperä nousi niin jyrkästi, muodostaen sen reunalle, paikalle, jolla nyt seisoimme, kallioisen jyrkänteen, jolta saatoimme ihastella allamme leviävää kaupunkia ja sen takana auringossa kimmeltävää järveä.
Mopo istui jyrkänteen reunalle, heilautti jalkansa jyrkänteen reunan ulkopuolelle ja näytti minulle, että minun pitäisi tulla hänen viereensä istumaan. Minä olin aina vähän pelännyt korkeita paikkoja, mutta siitä huolimatta menin Mopon viereen ja istuuduin noin puolen metrin päähän siitä. Mopo virnisti.
“Pelkäät sie miuta, kun noin etäs piti mennä istumaan?”
Punastuin tahtomattani hieman ja mutisin jotain kieltäväksi tarkoitettua. Mopo taputti kalliota ihan vieressään ja hinauduin varovasti siihen. Olin melkein sen kyljessä kiinni.
“Pelkäätkö sie korkeita paikkoja?” se kuiskasi ihan korvaani ja sen huulet hipaisi korvanlehteäni saaden minut värähtämään.
“Vähän”, myönsin vastahakoisesti puristaen silmiäni kiinni. Se kietoi toisen käsivartensa ympärilleni ja kehotti minua lempeästi kuiskaten avaamaan silmäni. Noudatin sen neuvoa ja se osoitti taivaalle.
“Tähenlento!” se hihkaisi osoittaen edelleen jonnekin horisonttiin.
“Ai keskellä päivää? Missä muka?”
“Silloin saa tehä mitä haluaa!” Mopo huudahti ohittaen kysymykseni täysin. Olin juuri korjaamaisillani, että kun näki tähdenlennon, sai toivoa, mutta jokin Mopon katseessa vaiensi minut.
“Nyt oo hiljaa ja pistä silimät kiinni”, se sanoi lempeästi kuiskaten. Se nosti käden silmilleni ja sulki ne pienellä, hellällä liikkeellä. Äkkiä se suuteli minua.
Toukokuun tähdenlento oli päidemme sisällä.

- - -

Kommentteja jookos kookos? :3
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 15:54:25 kirjoittanut Snoop. »

Reiscapist

  • ***
  • Viestejä: 42
    • Vuodatus!
Re: Toukokuun tähdenlento [slash, K7]
« Vastaus #1 : 09.02.2008 23:41:03 »
Whoah.

Tykkäsin ihan mielettömästi, tämä oli mahtava. Varsinkin ainekirjoitukseksi tämä oli liian upea. o_o

Sä osaat kyllä kirjoittaa. :D Ihanat puhetyylit noilla, kekseliäitä ilmaisuja ja loppu oli huippu. <3 *hehkt* Tästä olisi ihanaa saada jatkoa!

Lainaus käyttäjältä: "tuiki"
“Tähenlento!” se hihkaisi osoittaen edelleen jonnekin horisonttiin.
“Ai keskellä päivää? Missä muka?”
“Silloin saa tehä mitä haluaa!” Mopo huudahti ohittaen kysymykseni täysin. Olin juuri korjaamaisillani, että kun näki tähdenlennon, sai toivoa, mutta jokin Mopon katseessa vaiensi minut.
“Nyt oo hiljaa ja pistä silimät kiinni”, se sanoi lempeästi kuiskaten. Se nosti käden silmilleni ja sulki ne pienellä, hellällä liikkeellä. Äkkiä se suuteli minua.
Toukokuun tähdenlento oli päidemme sisällä.

Jotenki tekee mieli nyt juosta jonnekki kaukaisuuteen ja levittää sanaa toukokuun tähdenlennosta. :3 Olen kateelinen sinulle. XD
Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten.

Miiu

  • ***
  • Viestejä: 69
Re: Toukokuun tähdenlento [slash, K7]
« Vastaus #2 : 09.02.2008 23:45:57 »
Awwww mikä loppu <3_____________________<3

Mut joo. Rakentavaa! Kerranki osaan sellasta antaa! [size=85]Mä oon kerranki ylpee itestäni.[/size] Okei siis aiheeseen.

Vuorosanoissa oli käytetty murretta [size=85][se muuten jotenkin sopi tähän, oli jotenki niin viattoman kuulosta :'D] [/size] ja sit kertojaosiossa kirjakieltä. Mua alko häiritsemään se, että Mooseksesta puhuttiin 'se'. Kun se on puhekieltä, sillä kirjakielellä sen kuuluisi olla 'hän', koska ihmisistä puhuttaessa sen kuuluu olla 'hän'. Eli siis esim:

Se tuli meidän kouluun ysin keväällä. Se oli tosi hiljainen, en minä koskaan kuullut sen sanovan sanaakaan.

Kuuluisi olla näin:

Hän tuli meidän kuluun ysin keväällä. Hän oli tosi hiljainen, en minä koskaan kuullut hänen sanovan sanaakaan.

 Anteeksi pilkunviilaus ;______;

Lainaus
-- ja että tunti viimeinen olisi jo alkanut.

Toi häiritsi mua. Ja pisti silmään. 'Tunti viimeinen' siis. Koska koko muu tekti on kirjotettu ei-runollisesti, niin yhtäkkiä siellä onki joukossa tollanen runollinen juttu. Mä ite oisin laittanu 'viimeinen tunti', mut kai se sit on makuasia. Se vaan pistää niin räikeesti silmään.


Joo, mä siis tykkäsin tästä ja sun tekstejä ois ihan kiva lukea muitakin. ^-^
you can't fly without me, honey.

tuiki

  • Vieras
Re: Toukokuun tähdenlento [slash, K7]
« Vastaus #3 : 10.02.2008 12:04:15 »
Oiijh, kommentteja! <3

Reiscapist~ Awws, ihana kommentti, piristi! ^^
Jaaa... jatkoa en mene lupaamaan xD Kuten sanoinkin, tämä on _vanha, muttaa... en tiiä. Ehkä, ehkä ei xD
Jos idea iskee, niin mikä ettei, mutta en silti usko :p
Kiitos kommentista!

Miiu~ Ihan tietoisesti laitoin tuon sen hänen tilalle, miusta siitä tuli jotenkin ilmavampi, eikä niin jäykkä ja virallinen :p
Hmm, mie tykkään siitä enemmään, mutta mielipiteensä tietenkin kullakin ^^
Jaja, tuo virhe pitääkin korjata, kiitos kun ilmoitit~ <:
Ööws, ja ehkä mie saan joskus vielä jotain muitakin tekstejä tänne, ken tietää >D
Kiitos kommentista! <:

pitsis

  • ***
  • Viestejä: 5
Re: Toukokuun tähdenlento [slash, K7]
« Vastaus #4 : 10.02.2008 13:01:29 »
sitä paitsi eihän se sillon vois olla: hän tuli meidän kouuun vaan että; hän tuli meidän kouluumme. ei voi sekoittaa vaan jos kirjoittaa se niin sitten mielummin kunnolla just noin ku alkuperisessä tekstissä jos ei halua laittaa koko juttua kirjakielelle niinku äsken selitin.

sekaista joo on selitykseni..

howboring

  • ***
  • Viestejä: 721
  • master of rottamatto
    • my Yuu/Yokozawa
Re: Toukokuun tähdenlento [slash, K7]
« Vastaus #5 : 10.02.2008 14:55:17 »
Ywaaaaa! ... -______- Päätin olla kommentoimatta/ kirjoittamatta vähään aikaan viestiä tänne finiin mutta kyllä nyt täytyy!

Kun näin parituksen, ajattelin että onkohan tää jotain jumalatekstiä, sellasta perverssiä parodiaa Raamatusta. Ei nyt huvittanut lukea mitään sellaista, mutta jostai syystä luin kuitenki ekan lauseen. Sit huomasin ettei tää mitään raamattua ole, vaan jotain slashkoulupoikaromancea<3

Ja alku oli hyvä. Se täytyy sanoa. Se oli todella hyvä. Sellanen salaperäinen ja niin kiehtova ja whaah! Voi että. Ei huomannut ollenkaan, että tän teema on tosi käytetty. Siis sellainen-> poika on yksinäinen ja toinen tutustuu siihen ja huomaa miten ah-mukava se on. Tää teema kävi ilmi sitten vähän myöhemmin, kun dialogi alkoi. Dialogia oli liikaa, ja se oli liian käytettyä. Alkoi mennä tuttuja uria pitkin, mutta onneksi loppu oli sitten sellainen, mikä vetoaa muhun. Korkeanpaikankammo&toinen suojelee toista <3____3 mitä ihanampaa voi edes olla! Hurt/comfort on lähellä sydäntäni XD

Kirjoitustyyliin ihastuin kamalasti o.o Ihanaa kun se oli tällaista puhekielistä, ja dialogeihinkin tuli ihana vivahde kun nää puhu "Miulle" ja "Mie". Kirjakielisenä olisin kuollut dialogille XD

Lainaus
Ja ensimmäisen kerran näin sen hymyilevän. Se virnisti minulle. Se laski kuitenkin nopeasti katseensa takaisin siihen narsissiin ja alkoi edelleen virnuillen nyppiä siitä terälehtiä. Välillä se vilkaisi minuun ja koko ajan sillä oli se jotenkin pirullinen virne naamallaan.
Ihii! Se selvästi kattoo terälehdistä sitä rakastamisjuttua: "rakastaa, ei rakasta".

Lainaus
“Sie kyyläät miuta”, se totesi.
Awwwwwwww.

Loppuun vielä sanon sen, että tästä huomasi selvästi et tää oli aine. Tää vaikutti et tää oli tehty kiireessä ja pyritty lopettamaan mahdollisimman nopeasti. Mulle käy aina niin ;(

Lainaus
“Silloin saa tehä mitä haluaa!” Mopo huudahti ohittaen kysymykseni täysin.
Tähän olisin toivonut, että se olisi vaan runnonut huulensa ton Untamon huulille. XD

Kiitos.
'Nezumiiii, where are we going?'
'To a hotel.'
'Huh?'
@ no.6

Miiu

  • ***
  • Viestejä: 69
Re: Toukokuun tähdenlento [slash, K7]
« Vastaus #6 : 10.02.2008 14:58:17 »
Lainaus
Ihan tietoisesti laitoin tuon sen hänen tilalle, miusta siitä tuli jotenkin ilmavampi, eikä niin jäykkä ja virallinen :p
Hmm, mie tykkään siitä enemmään, mutta mielipiteensä tietenkin kullakin ^^

Siis ei se mua häiritse tai mitään, mut kuitenki sanoin siitä. Joo nyt mä kuulostan siltä, et mä haluun ihan tahallani ärsyttää ihmisiä kertomalla niiden virheistä, mitkä ei kuitenkaa oo virheitä. En mä sitä tarkottanu, anteeks ;_____;
you can't fly without me, honey.

tuiki

  • Vieras
Re: Toukokuun tähdenlento [slash, K7]
« Vastaus #7 : 17.02.2008 19:50:03 »
pitsis~ öö. En tiedä tajusinko, mutta. Joo, juurikin niin :'D

Awy~ Kiitos pitkästä ja rakentavasta kommentista! Tosiaan, aika loppuu ainekirjoituksissa aina kesken, ja se näkyy.. ööm.
Ja nimistä sen verran, että tykkään epäkäytetymmistä nimistä ja metsästän niitä aina kalenterista >D hoo.
Ja siun haluama loppu ois ollu liian rankka >DD hoho.
Kiitos vielä kommentista.

Miiu~ Ei se mittää :p
Tajusin pointtisi kyllä. <:
Kiits~

Ja semmoinen juttu, että jonkinnäköistä jatko-osaa on tulossa.. joskus. Joo.
Ajankohdasta ei hajua, mutta kunhan tuo nyt valmistuu joskus niin niin. Sieltä tulloo sitte, teitä on varoitettu hoho.

April

  • funky aphrodite
  • ***
  • Viestejä: 403
  • since 2007, biatch.
Re: Toukokuun tähdenlento [slash, K7]
« Vastaus #8 : 18.02.2008 19:21:21 »
Voi jumankekka!
Ihana otsikko kiinnitti huomion. Mutta tapojeni vastaisesti en edes huomannut slash-merkintää. ;O Yleensä huomaan pienimmätkin ja epäsuorat viittaukset siihen. (Joo, liittyy aiheeseen.)
Anygays, tykkäsin tästä kovasti. ♥
Yleensä nimet on miulle tärkeä asia ja ensi alkuun Mooses ja Untamo kuulostivat erittäinkin hirvittäviltä nimiltä. 8'DD Mutta eivät ne sitten tekstin edetessä häirinneet.
Ja tuo murrehan tietysti tuntuu niin omalta kun täällä Etelä-Karjalassa asustelen. n__n Se kylläkin näyttää tosi oudolta kirjotettuna, vaikka sitä tuleekin joka päivä puhuttua. (:
Erittäin sujuvaa ja kivasti kuvailtua tekstiä. Erittäin hieno tälläisellä ikärajalla... hmm... josta tulikin mieleeni, että pikkuveljeni saisi lukea tämän... Voi ei... :'DD
Ainekirjoitus? Voih... Saitko tästä numeroa? Olisi mukava tietää! *uteliaisuus iskee*
Eäääh... Enpä nyt osaa mitään järkevää sanoa muuta kuin, että awwws ja tykkäsin. :3

~April kiittää
« Viimeksi muokattu: 15.03.2008 22:55:36 kirjoittanut April »
If a writer falls in love with you,
you can never die.

   - Mik Everett

Kevytmelankolia

  • Vieras
Vs: Toukokuun tähdenlento [slash, K7]
« Vastaus #9 : 31.03.2008 18:43:40 »
Ei herranjestas! Valihtin tämän ihan sattumalta, luin ja ihastuin. :---) Piristi ihanasti iltaa.

Mopo oli hirmu suloinen, semmoi kukkaislapsi. :---D En tiedä mistä toi sana tuli mieleen, mutta pojan asenne oli hirmusen rento ja lepponen. Vaikutti nautittavalta seuralta (höhöö). Untamo taas oli hyvin tavallinen ja ehkä vähän reppana, ja se tasapainotti Mopon luonteen loistavasti. Molempien murre pisti silmään heti, ihana yksityiskohta. :---)

Tarina eteni ehkä vähän liian nopsaan, mutta ainekirjoituksena tämä olisi saanut miulta kyllä kympin heti paikalla. Huvittavaa sinällään, nykyään kun netissä törmää hirveän moniin poikarakkautta käsitteleviin tarinoihin, niillä on yleensä kaksi asennetta; joko homous on iso aihe novellissa tai sitten se sivuutetaan kokonaan. Tässä oli tehty jälkimmäinen valinta ja hienosti onnistuit.

Tosiaan joo, summa summarum. Olisi voinut olla pitempi, virheitä en bongannut ja viihdyttävyydessä huippuluokkaa. Kiitosta kiitos. :---)