Kirjoittaja Aihe: Onnelliset muistot ovat sydämen aarteita | Teddy Lupin | Drama | S  (Luettu 2050 kertaa)

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 498
  • Ilo on sisäpiirin homma
Nimi: Onnelliset muistot ovat sydämen aarteita
Beta: Onkonälkä
Ikäraja: S
Tyylilaji: Drama
Summary: "Mä en jaksa enää!" Teddy huusi Andromedalle vihaisesti, "Älä yritä leikkiä mun äitiä, koska sitä sä et tuu koskaan olemaan!"
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluu J.K Rowlingille, en saa korvausta. Nimi; - Aurinkoinen mieli; Elämänmakuisia ajatuksia
Haasteet: Velhojen perhepotretti 3.0


"It is unknown which House Teddy was Sorted into" by Potterwiki -> mä laitoin nyt tähän ficciin, että se on Rohkelikko.


Onnelliset muistot ovat sydämen aarteita


Muistikuvani heistä olivat heikkoja. Äidistäni muistan vaihtelevat värit hänen hiuksissaan. Ehkä juuri niiden räiskyvien värien takia hän jäi hyvin mieleen.
Olen nähnyt heistä valokuvia muunmuuassa Harryn ja Ginnyn talossa takan päällä. Äitini oli kaunis nuori noita, isäni hieman nuhjuisen ja uupuneen näköinen, mutta silti hän hymyili useimmissa kuvista.

**

"Minä olen Ted Lupin, voit kutsua minua Teddyksi", sanoi pitkä, turkoosihiuksinen poika ja puristi jämäkästi Klaus Sherwoodia, auroriviraston pääkouluttajaa kädestä.

"Hei Ted. Ole hyvä ja istu vain. Meillä on täällä paikalla myös virastomme johtaja, Harry Potter", Klaus sanoi istuutuessaan ja viittoi Harryyn, joka istui huoneen nurkassa.

"Itseasiassa Harry on minun kummisetäni", Teddy sanoi pienesti hymyillen vilkaistessaan kummiaan. Klaus katsoi häntä hetken hämillään ja kääntyi sitten Harryyn päin, joka nyökkäsi nauraen. Klaus käänsi katseensa takaisin Teddyyn, joka hymyili edelleen pienesti.

"Aivan, selvä. Muista, ettet saa mitään erityishuomiota tai muuta, koska olet viraston johtajan sukulainen. Kaikki ovat tasa-arvoisia hakiessaan ja koulutukseen päästyään", Klaus sanoi ja nappasi laatikostaan kierrekansion. Teddy huomasi Harryn vinkkaavan hänelle vaivihkaa silmää ja nostavan peukut pystyyn. Poikaa hymyilytti.

"Haluaisitko kertoa hieman itsestäsi", Klaus kysyi ja nosti katseensa papereistaan. Teddy mietti hetken kaikessa hiljaisuudessa.

"Teddy, tule takaisin! Älä mene sinne", Andromeda huusi pienelle pojalle, joka juoksi kohti vettä, mutta poika ei kuunnellut. Teddy jäi seisomaan vesirajaan. Järvi kimalteli kauniisti ja se toi Teddyn mieleen jotain, mutta hän ei muistanut tai tiennyt, mitä.

"Sainpas", Andromeda sanoi naurahtaen, nappasi pojan syliinsä ja lähti kävelemään pois rannalta. He kävelivät suojaisaan paikkaan ja kaikkoontuivat pois.

**

"Rohkelikko", lajitteluhattu huudahti heti, kun se koski Teddyn päätä. Pojan suu levisi suureen hymyyn hänen noustessaan ylös penkiltä. Poika suuntasi askeleensa hurraavan pöytäkunnan luokse. Teddy istuutui ensimmäiselle vapaalle paikalle ja katseli hymyillen ympärilleen.

**

"Teddy, voitko muuttaa hiuksesi vaaleanpunaisiksi? Ne sopivat sinulle hyvin'', Lily sanoi hymyillen.

"Okei", poika vastasi ja ummisti silmänsä. Hetken päästä hän kuuli Lilyn henkäisevän pienesti, eli muutos onnistui. Teddy ei vielä hallinnut taitoaan erityisen hyvin, mutta hiusten värin muuttaminen onnistui melko hyvin.


"Iskä, James kiusaa", Albus kiljui juostessaan portaita alas olohuoneeseen James perässään. Teddy istui sohvalla Lilyn kanssa katsomassa televisiota.

"Pojat! Lopettakaa tuo heti", Harry sanoi kyllästyneesti ja käänsi katseensa takaisin työpapereihin.

"Minä en ole tehnyt mitään! Albus aloitti", James huusi ja otti Albusta hihasta kiinni. Albus kääntyi ympäri ja potkaisi Jamesia polveen. James nappasi kostoksi Albusta hiuksista, mutta nuorempi pääsi otteesta irti ja juoksi Lilyn ja Teddyn luokse turvaan.

"Aivan sama minulle kumpi teistä aloitti, mutta nyt loppuu, ettekö te voi leikkiä sovussa?"

**

Teddy halasi ystäviään laiturilla 9 ja 3/4. Teddy ystävineen oli juuri päättäneet viimeisen luokkansa Tylypahkassa ja nyt he lähtisivät omille teilleen.

"Muistakaakin kirjoittaa välillä", Teddy sanoi naureskellen halatessaan Jessicaa. Poika katseli vielä ympärilleen, painoi helakanpunaisen junan muodon mieleensä ja poistui sitten laiturilta yhdessä ystäviensä kanssa.

**

"Mä en jaksa enää!" Teddy huusi Andromedalle vihaisesti, "Älä yritä leikkiä mun äitiä, koska sitä sä et tuu koskaan olemaan!" Tämän sanottuaan Teddy juoksi pihalle ja kaikkoontui.

Teddy kuuli lumen narskuvan hänen askeltensa alla, kun poika käveli kohti simpukkamökin ovea.

" 'ei Ted, tule sisään", Fleur sanoi avattuaan oven ja huomatessaan Teddyn seisovan pakkasessa. Poika käveli sisään, laittoi takin naulakkoon ja käveli Fleurin perässä keittiöön. Vaalea nainen laittoi teen kiehumaan ja istuutui pöydän ääreen, jossa myös perheen pää, Bill istui.

"Mitä sinä täällä teet", Bill kysyi ihmeissään, kun Teddy istuutui.

"Sanotaanko näin, että rupesi ärsyttämään ja kunnolla. Ehkä on parempi, että lähdin muualle purkamaan kiukkuani'', Teddy sanoi huokaisten ja otti teemukin Fleurilta. Bill katsoi häntä ymmärtäväisesti ja nyökkäsi.

"Tiedätkös, sanon tämän taas, mutta kuulostat usein isältäsi. Vaikka oletkin perinyt äitisi hullun luonteen", Bill sanoi naureskellen, nousi ylös ja lähti huoneesta.

Oveen koputettiin muutaman kerran. Fleur kävi avaamassa ja pian hän tuli takaisin Teddyn kummisetä perässään. Harry katsoi poikaa pettyneenä ja pudisti päätään.

"Kuulin, että lähdit kotoa. Miksi?''
"Suoraan sanoen minua kyllästyttää mummin ainainen komentelu, minä olen sentään täysi-ikäinen'', Teddy sanoi ja piti katseensa liekeissä.

"Andromeda on erittäin huolissaan sinusta, etkö lähtisi kotiin?"
"Jos Fleur ja Bill huolivat minut, jään tänne muutamaksi päiväksi", Teddy sanoi ja kääntyi katsomaan Fleuria.

"Minun puolestani voit jäädä 'etkeksi tänne. Ehkä se on parempi niin, Teddy saa rauhoittua rauhassa", blondi sanoi ja vilkaisi mieheensä.

"Olen samaa mieltä."



Teddy räpytteli silmiään ja käänsi katseensa Klausiin, joka hymyili pienesti.

"Näitkö... Tai siis...", Teddy sopersi pää hieman pyörällä äskeisestä muistojen tulvahduksesta. Klaus nyökkäsi pienesti.

"Eiköhän se riitä tältä erää, oli mukava tavata", Klaus sanoi ja napautteli paperinippuaan pöytää vasten.
Teddy nousi ylös, vilkaisi Harrya ja poistui sitten huoneesta.

A/N: Ensimmäistä kertaa kirjoitan Teddy Lupinista, kommenttia saa antaa (:
« Viimeksi muokattu: 31.05.2014 14:28:37 kirjoittanut Ales »

© Raitakarkki

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Kampanjan kautta täällä siis, Teddy-hahmona houkutteli lukemaan ja ficin nimenkin koin juuri tähän hahmoon yhdistettynä viehättäväksi.

Kieli oli perussiistiä ja mukavaa luettavaa - mitä nyt muitakin tekstejäsi olen vilkuillut, niin pidän yleisestä kirjoittamisotteestasi. Kuvailua oli tässä minun makuuni juuri sopivasti, se elävöitti tekstiä, mutta pysyi jouhevasti taka-alalla, pääpaino oli tapahtumissa ja hyvä niin. Muistokokoelma oli kivan kotoisa, ja olit kyllä saanut mukaan tosi monta hahmoa Teddyn elämästä ilman, että olisi alkanut tuntua ahtaalta! En muuten ollut koskaan ajatellutkaan Teddyn suhteita tuonne Weasley-Delacour-perheen suuntaan, vaikka Remuksen ja Billin olenkin aina susi-juttujen kautta vahvasti yhteen linkittänyt ja Teddy seurusteleekin Victoiren kanssa, joten ilahduin jotenkin kauheasti siitä yllättävästä käänteestä, että Teddy Andromedaa pakoillessaan päätyy juuri tämän huushollin vieraaksi.

Tämä ns. taustatarina haastatteluineen tuntui minusta ehkä vähän turhalta, olisin tykännyt enemmän tuosta valokuvamaisesta muistokollaasista sellaisenaan, vaikka vähän laajempanakin. Teddyn mietteet itsestään tuntuivat myös minusta ehkä vähän hassuilta tuollaiseen tilanteeseen, luulisi, että aurorikouluttajan pyytäessä kertomaan itsestään muistikuvat elämästä keskittyisivät vähän eri asioihin. Mutta makuasiahan tuo  :) Silmääni pisti myös se, että kauhean usein hymyiltiin tai nyökättiin "pienesti" - ok, mulla on asennevamma termiä hymyillä pienesti kohtaan, joten bongaan sen yliherkästi, mutta taisi tuo adjektiivi toistua useamman kerran, mihin kiinnittää tällaisessa lyhyemmässä tekstissä aika paljon huomiota.

Summaryn perusteella odotin muuten vahvemmin Andromedan ja Teddyn väleihin keskittyvää tekstiä. Kyseisen parivaljakon elämänmeno on alkanut viime aikoina kovastikin kiinnostaa, joten vaikka se olikin tässä vain yksi pieni palanen, niin kyseinen kohta oli minulle kovasti mieleen, pidin tuosta teinin suuhun sopivasta ilkeästä äiti-kommentista. Kaiken kaikkiaan siis varsin mukava pikku ficci, kiitoksia tästä.
sano mua rovastiks

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 498
  • Ilo on sisäpiirin homma
Heips Verinen Paronitar! Kiitos kommentista! (: Mukava huomata, että pidit tästä.

Itse ajattelin tuossa kohdassa, jossa Teddy karkasi Andromedan luota, heti ensimmäisenä että tungen hänet Bilin ja Fleurin huostaan, se jotenkin tuntui todella luontevalta, omasta mielestäni siis (:

Kiitokset itsellesi! :>
-A

© Raitakarkki

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 498
  • Ilo on sisäpiirin homma
Oi olet ehtinyt tännekkin kommentoimaan, kiitokset Gwenllian! Itse koin hänestä kirjoittamisen melko hankalaksi ja tuo haastatteluosuus kyllä helpotti itseäni todella paljon tämän tekstin luomisessa, makunsa kullakin (: Kiitokset kivasta kommentista!

-A

© Raitakarkki