Miltä tuntuu rakkaus? (S) H/D

[MyMameIs]

Nimi: Miltä tuntuu rakkaus?
Tekijä: Minä eli MyMameIs
Ikäraja: S
Paritus: H/D
Varoitukset: Surkea kerronta ja huonot kappalejaot.
Vastuunvapaus: Kaikki kuuluu Rowlingille. En tee rahaa toiminnallani.
Muuta: Osallistuu H/D-haasteeseen (lisään linkin kunhan ehdin).

Harry istui jälleen kerran järven rannalla. Oikeastaan Draco ei ollut varma, monestiko hän oli nähnyt Harryn siellä. Mutta aivan jokaisella kerralla Draco oli tuijottanut Harrya, silmät palaen.
   Draco ei ymmärtänyt tunnetta lainkaan. Se sattui, mutta toi myös ihanaa nautintoa. Olikohan se sitä paljon puhuttua rakkautta? Ei, sitä se ei voinut olla, Draco vihasi Harrya ja Harry vihasi Dracoa, niin sen piti olla.
  Draco kuitenkin halusi istua rannalla Harryn vieressä. Tai ei oikeastaan. Hän menisi sinne vain koska oli tylsää, juuri siksi. Draco oli ylpeä itsestään keksittyään niin hyvän tekosyyn, ja käveli varovaisesti tummaa hahmoa kohti, hitaasti ja hillitysti, ettei Harry epäilisi mitään.
  "Mitäs Potter?" Draco kysyi tavoitellen ilkkuvaa sävyä. "Haaveiletko siitä että saisit osaksesi rakkautta? Turha toivo!" Dracon ääni värisi hiukan. Miksi, oi miksi hänen piti puhua rakkaudesta? Hän olisi voinut sanoa jotain rumista silmälaseista tai sotkuisesta tukasta, mistä tahansa muusta!            Harry käänsi päätään, ja Draco hengähti nähdessään nuo smaragdinvihreät silmät. Hän olisi voinut katsoa niitä vaikka ikuisesti, mutta Harry käänsi päänsä ja oli jälleen vain hintelä ja ruma poika, jota Draco rakas... vihasi.
  Sukkelasti kuin kärppä Draco päätti mitä tekisi, ja sujahti Harryn viereen istumaan. Harry käänsi päätään jälleen, mutta nyt silmissä oli ärtynyttä ihmetystä.
"Mitä sinä tahdot?" Harry töksäytti. Draco nielaisi ja änkytti:
"Tahdon istua tässä." Se oli totta. Harryn silmät leppyivät ja hän sanoi:
"Minäkin tahdon istua tässä." Ja hetken aikaa Draco näki Harryn silmissä rakkautta.

[Grenade]

Tää oli kiva! Harry/Draco -parituksen peruspilari lienee se viharakkaussuhteen vatvonta ja tässä sitä oli käsitelty oikein mukavasti (oikeestaan suurin osa draco-paritukset perustuu melko pitkälti tuohon viharakkausjuttuun ). Tunnelma oli leppoisan arkipäiväinen ja koulupoikamaiset mietteet olivat hyvin Dracolle ominaisia. 

mutta Harry käänsi päänsä ja oli jälleen vain hintelä ja ruma poika, jota Draco rakas... vihasi. 

Tää kohta varsinkin oli hyvin ic-mäinen. Voi Draco, kaikki tietää, että taidat olla vähän pihkassa Potteriin, tunnusta se tosiasia nyt itsellesikin.

Varoitukset: Surkea kerronta ja huonot kappalejaot.

Voi ei, älähän nyt! Tässä oli oikein kivaa kerrontaa! Tykkäsin kärppävertauksesta ja kuvailu muutenkin oli hyvää. Ja jos nuo kappalejakojutut jää vaivaamaan, niin ne saa kyllä helposti muokkailtua, viestin muokkaus Finissä on helppoa.