Tarkkailija | S | one-shot

[MsMacAvity]

Nimi: Tarkkailija
Kirjoittaja: MsMacAvity
Ikäraja: S
Genre: Drama
Summary: Hän ei ollut seurausta mistään.

A/N: Tämä osallistuu kuva-runo-ficci-haasteeseen ja ensin kirjoitettu, sitten tämän pohjana toiminut runo löytyy Riimitarhasta nimellä Maisemassa. Molempia tekstejä oli huomattavan mukava kirjoittaa, kiitos Gwenhwyfarille inspiroivasta haasteesta!


Hänellä oli aina enemmän aikaa kuin muilla. Tai oikeastaan hänen aikansa ei ollut samanlaista kuin muiden. Ihmisten puheista sai sen käsityksen, että aika rynnisti eteenpäin ja katosi sitten kohteet ohitettuaan kiihkeästi Tuonelaan. Reunan yli hypäten teki aika itsemurhan muiden kohdalla. Aika, joka hänellä oli käytössään, oli hänen käytössään. Se oli jo jossain, eikä siksi voinut kadota mihinkään. 

Ajallaan hän katseli muita ihmisiä. Kun ihmisissä ei ollut mitään nähtävää, hän kuunteli heitä. Kun ihmisissä ei ollut mitään kuunneltavaakaan, hän saattoi nukahtaa. Sitten ehkä herätä jonkin ajan kuluttua. Herättyään hän ei koskaan venytellyt jäseniään, vaikka ne olisivat kangistuneet unen aikana. Hän ei koskaan juossut. Kadun likainen pinta oli kiintynyt hänen tylsiin askeliinsa. Nähdessään kauniin naisen tai komean miehen hän kietoi kaulahuivin tiukemmin peittämään ohuita, niljaisia hiuksiaan ja epämuodostuneita kasvojaan. Hän ei silti tuntenut itseään rumaksi. Eikä hän tuntenut itseään. Tunnekokemusta siitä, että hänen sisäelimiään, aivojaan, raajojaan tai huuliaan olisi ollut, ei ollut.

Usein työpäivän jälkeen hän istuskeli kaukaisissa kahviloissa, puistojen penkeillä ja vanhojen rakennusten portailla katsellen ihmisiä, jotka eivät mitenkään voineet tunnistaa häntä. Heillä oli vastasyntyneitä vauvoja vaunuissa, puhekumppaneita kännykkäverkon toisella laidalla, päämäärän sisältäviä askelia, jalkakäytävältä löydettyyn kiveen kohdistetun vihan kohteita, käsipuolessa roikkuvia seurustelukumppaneita, unettomasta yöstä kertovia tummia silmänalusia, aamun ensimmäisiä pakollisia keskioluita, rauhalliseen lounaskävelyyn tuhlattavia minuutteja, kaksi sekuntia liian aikaisin lähteviä busseja ja syitä. Seurauksia.

Hän ei ollut seurausta mistään. Oliko hänen äitinsä edes koskaan synnyttänyt häntä oltuaan ensin yhdeksän kuukautta aiemmin sukupuoliyhteydessä hänen isänsä kanssa? Vuosia myöhemmin laittaessaan ensimmäistä kertaa oman lapsensa ylittämään katua yksin hän mietti, tulisiko lapsesta yhtä irrallinen – vai oliko hän sitä jo nyt?

[Xin]

Mä oon monta kertaa miettinyt, miten ihmeessä mä tätä kommentoisin. Kuitenkin kommentoin 99-prosenttisesti, jos olen jotain lukenut. Nyt pari päivää tätä haudottuani, en ole vieläkään kykenevä sanomaan mitään. Huomasin kuitenkin pitäväni tästä vielä aiempaa enemmän nyt, kun luin uudestaan. Ehkä neljännen kerran.

Hahmo on todella hyvin kuvattu. Se miten sillä on niin paljon aikaa, mutta ei mitään, mihin käyttää sitä - paitsi tarkkailu, joka tekee elämästä varsin irrallista, ei sen omaa elämää.

Ehkä jossain kohdissa sanajärjestys hieman hämmensi mua, mutta oikeastaan nyt tällä neljännellä kerralla jo pidin siitä. Esimerkkinä tämä kohta:

Reunan yli hypäten teki aika itsemurhan muiden kohdalla.

Sopii loppujen lopuksi tähän tyyliin todella hyvin, joten en nyt loppujen lopuksi haluaisi sen edes olevan toisella lailla.

En oikein osaa sanoa mitään järkevää. Pidin kovasti.

Kiitos

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta iltaa. Tämä teksti sai minut aika sanattomaksi, joten pahoitteluni, että olen myöhässä (viime viikolla myös kokeet ja kirjoitukset pistivät aikatauluani aika lailla uusiksi, että siinä syy) Yritän nyt aikaiseksi saada edes jotakin, ettei tämä jäisi roikkumaan.

Syvällinen olisi ehkä osuvin sana, jolla voisin kuvailla tätä ja ihailen miten hyvin olet saanut sen esille noinkin lyhyessä tekstissä. Ensin mietin, että onko tässä jonkinlaista maagisen realismin vivahdetta, mutta sitten aloin miettiä tätä ihan tavallista lähtökohdista ja tulin siihen lopputulokseen, että tämä taitaakin yksinkertaisesti vain kertoa ihmisyydestä. On ihmisiä, jotka jäävät ikään kuin kellumaan tyhjään tilaan vailla kiinnekohtaa, vailla mitään mihin voisi tarttua ja alkaa rakentaa sitä omaa, jota myös elämäksi kutsutaan. Tämän tekstin päähenkilö ei vaikuttanut katkeralta enkä napannut sieltä juuri kaipaustakaan, vaikka hän kuvailikin muita ihmisiä seurauksiksi, mitä hän ei taas ollut. Päähenkilö vaikutti tyhjältä. Ei, älä käsitä väärin. En tarkoita sitä, että olisit luonut hänet huolimattomasti tai että hän vaikutti liian pinnalliselta tai epätodelliselta. Päinvastoin. Se tyhjyys kuvasti häntä itseään. Kävelee, tarkkailee ihmisiä, mutta ei tiedä miksi, koska ei tunne sitä. Hän vain kävelee eteenpäin, tekee asiat, jotka kuuluu tehdä, mutta hän ei elä samalla tavalla kuin muut. Tai sillein tämä tarkkaileminen minulle avautui.

Mielenkiintoinen tuo seikka, että hän sai lapsen ja, oletettavasti, perusti perheen. Tuliko sekin siitä elämän velvollisuudesta vai pääsikö hän pois sieltä näkymättömän muurin takaa, jonne muu maailma oli hänet sulkenut? Tosin hän sitten miettii, että tulisiko lapsesta hänen kaltaisensa, irrallinen ja sellainen väliinputoaja. Aika masentavaa, oikeastaan. Hän ei näe edes lapsessaan sellaista myönteistä tulevaisuutta, että ehkä tämä tästä. Loin jotain uutta, mutta tuskinpa siitä mitään tulee. Sille käy kuitenkin niin kuin minulle. Tällainen minä olen, joten tällainen tulee minun lapsestanikin. Tämä kommentti on oikeastaan pelkästään tulkintaani tekstistäsi, mutta en jaksa paneutua mihinkään tylsiin rakenteisiin tai kielioppiin. En havainnut sieltä mitään, mikä olisi pistänyt silmään. Sujuvaa, hyvää kieltä. Tyylistä voisin kyllä sanoa jotain. Se sopii tähän hyvin ja auttaa kertomaan päähenkilöstä oikealla tavalla. Se luo hyvin tähän sen oikean, irrallisen tunnelman ja lukijastakin tulee "pelkkä" tarkkailija.

Lempikohtiani olivat:
Kadun likainen pinta oli kiintynyt hänen tylsiin askeliinsa.
Jotenkin niin hienosti ilmaistu. Tylsät askeleet, kiintynyt kadun pinta. En tiedä, jotenkin tämä kohta kuvastaa minusta koko tekstiä todella osuvasti. Sitten toinen:
päämäärän sisältäviä askelia
En keksi tähän nyt mitään nerokasta. Kerron vain yksinkertaisesti, että pidin siitä.
kaksi sekuntia liian aikaisin lähteviä busseja
Tuo bussi-kohta oli vain niin realistinen ja hurmaava yksityiskohta. Kaksi sekuntia liian aikaisin, todellakin, siltä se tosiaan tuntuu.

Kiitos sinulle hienosta, ajatuksia herättävästä tekstistä!
 

[Iloinen Sipuli]

Todella hyvä teksti!

Aika itsessään on hyvin mielenkiintoinen aihe, ja oli ihanaa, miten tässä toistui teema ajasta, sekä  myöskin tyhjyydestä. Aika, tyhjyys, merkityksettömyyden tuntu, tästä heijastuu monenlaisia teemoja. Tämä on pohdiskeleva ja filosofinen, ja oli hyvä että kertojahahmo jäi nimettömäksi ja iättömäksi. Ei tämä ollut henkilökuvaus, vaan pohdiskelu, ja hyvä niin.

Kerrot jännästä maailmankuvasta. Tulee vahva vaikutelma, että henkilö tuntee maailman jakautuvan "muihin" ja häneen itseensä, ja nuo kaikki "muut" ovat jotenkin erilaisia, verhon takana tavallaan. Hän itse näkee asiat ihan eri tavalla, ja näkee tavallaan jotain, mitä kukaan muu ei näe.

Käytät monia tavattoman kauniita kielikuvia ja ilmauksia. Nämä esimerkiksi olivat yksinkertaisia mutta ihania kohtia.

Reunan yli hypäten teki aika itsemurhan muiden kohdalla.

Hän ei ollut seurausta mistään.

Vähän vaan hämäsi tuo "kun hän sai lapsen". Mutta ehkä se vain kertoo, että näennäisesti normaalia elämää elämäkin voi sisältä olla jotain aivan muuta.

-Iloinen Sipuli

[DragonHeart58]

Iltaa!

Tää oli oikeasti tosi hyvä teksti! Aika on itsessään jo varsin mielenkiintoinen ja kiehtova elementti, ja siitä on aina kiva lukea erilaisia tulkintoja. Tämä oli tosi hyvä, kaunis ja ehkä haikeakin kuvaus ajasta.

Tämä teksti herätti ajatuksia ja kysymyksiä, ja minusta on aina omalla tavalla hauskaa päästä pohtimaan ja tulkitsemaan tekstiä. Se usein tarkoittaa, että teksti on tehnyt vaikutuksen, eikä tämä ollut poikkeus tästä kaavasta!

Sitten tuo olento, joka oli tän tekstin aiheena. Kekseliäs, salaperäinen ja kiehtova. Kuten Iloinen Sipuli jo aiemmin totesi, minäkin sain vahvan vaikutelman että aika jakautuu muihin ja häneen itseensä. Näkökulmat hänen kannaltaan ovat kiehtovia ja omaperäisiä, ja pidin siitä järjettömästi!

Kieli oli kaunista ja taianomaista, ja upeita kielikuvia oli paljon. Tässä lempparini:

Reunan yli hypäten teki aika itsemurhan muiden kohdalla.

Kadun likainen pinta oli kiintynyt hänen tylsiin askeliinsa.

Heillä oli vastasyntyneitä vauvoja vaunuissa, puhekumppaneita kännykkäverkon toisella laidalla, päämäärän sisältäviä askelia, jalkakäytävältä löydettyyn kiveen kohdistetun vihan kohteita, käsipuolessa roikkuvia seurustelukumppaneita, unettomasta yöstä kertovia tummia silmänalusia, aamun ensimmäisiä pakollisia keskioluita, rauhalliseen lounaskävelyyn tuhlattavia minuutteja, kaksi sekuntia liian aikaisin lähteviä busseja ja syitä. Seurauksia.

Uskomattoman hämmästyttäviä ja kauniita kielikuvia!

Kiitos oikein kovasti!

-DragonHeart58