Kirjoittaja Aihe: BBC!Sherlock: Neliraajahalvaus [S]  (Luettu 1432 kertaa)

Gwenhwyfar

  • cinderella
  • ***
  • Viestejä: 478
BBC!Sherlock: Neliraajahalvaus [S]
« : 25.08.2013 20:41:29 »
Kirjoittaja: Gwenhwyfar
Otsikko: Neliraajahalvaus
Ikäraja: S
Fandom: BBC!Sherlock
Genre: Deathfic, triplaraapale
Paritus: Jimlock
Summary: Lähettämätön kirje ja kielletty totuus.
Vastuunvapautus: Valitettavasti en omista Jimiä tai Sherlockia tai ketään, vaan heidät omistaa ABC, ADC, Moffat, Gatis ja Doyle. En saa tästä rahaa tai mitään muutkaan.
Point of View: Sherlock

A/N: Sherlockin näkökulmasta kirjoittaminen on uusi juttu. Jimin kuolemasta kirjoittaminen on liian rankka juttu. Jimlock ikuisesti.


Neliraajahalvaus

Toivon, että olisin kuollut mukanasi. Toivon, että olisin hypännyt sinun takiasi. Toivon, että voisin nyt suudella sinua helvetissä, tai missä ikinä haluatkaan. Olen elossa, mutta sillä ei ole mitään väliä. Jos totta puhutaan, olisin mieluummin kaikkea muuta, kuin elossa. Minulle kelpaisi vaikka ikuinen kooma tämän henkisen neliraajahalvauksen sijaan. Ihan mitä vaan. Ihan. Mitä. Vaan.

Muistan sen päivän, kun kuolemasi vihdoin saavutti pääni, kun lopulta tajusin, että olit poissa. Istuin keskellä uutta ja täysin sisustamatonta asuntoani ja itkin. Tiesin, että minua ei etsittäisi, sillä olinhan minä juuri hypännyt katolta murskautunut vasten asfalttia. Olihan se totta, henkisesti vain. Niin, istuin siis lattialla ja itkin. Muistan huutaneeni sinua. Halusin, että tulisit takaisin nyt, etkä pitäisi minua tässä ikuisessa kärsimyksessä. Käskin sinua lopettamaan tämän piiloleikin ja sulkemaan minut syliisi.

Mutta sinä et koskaan tullut takaisin, et vaikka, kuinka huusin.

Minulla kesti kauan rauhoittua sen verran, että pystyin nousemaan ylös ja lähtemään kävelemään. Poistuin asunnosta ja juoksin pää huiviini haudattuna kohti määrittämätöntä päämäärää. Halusin vain päästä eteenpäin ja pois kaiken luota. Ajattelin, että jos juoksisin tarpeeksi kauas, kaikki palaisi ennalleen. Kuin Lontoo olisi erillinen universumi, jonka ulkopuolella sinä olisit edelleen elossa ja luonani.

En ole itkenyt sen päivän jälkeen, ja olen ylpeä itsestäni. Yritän päästä yli Mount Everestiäkin korkeammasta esteestä ja unohtaa.

Kuuhun käveleminen on helpompaa kuin unohtaminen, sillä sinä annoit niin paljon muistettavaa. Niin monet kerrat karkasin luoksesi, niin monet kerrat laskin pääni sinun tasaisesti kohoilevaa rintakehää, niin monet kerrat kerroit rakastavasi minua. Joka kerta vastasin rakastavani sinua enemmän, eikä se ole muuttunut vieläkään.

Ehkä minun pitäisi vain antaa sinun mennä, päästää irti, sillä käteni väsyvät. Sinä olet poissa, etkä ole tulossa takaisin. Toivon valehtelevani edellisestä. Kyllä sinä vielä tulet takaisin, totta kai. Sinä olet Jim Moriarty, etkä lähde noin vain sanomatta sanaakaan. Kai.

Antaisin mitä vain, jos katseemme kohtaisivat vielä kerran.

Jimille,
SH
« Viimeksi muokattu: 06.07.2014 21:22:02 kirjoittanut Gwenhwyfar »