Nimeke: Yönmusta kissa
Kirjoittaja: Winga
Hahmot: Kissa, kertoja
Ikäraja: S
Tyylilajit: mysteeridraama
Vastuuvapaus: Kyllä, hahmot on minun.
Lyhyesti: Minä katselin kuusta, kun puusta loikkasi kissa.
Kirjoittajalta: Halusin kirjoittaa jotain ei-Potteria ja siitä tuli... tämmönen... Eh, saa kommentoida ja kertoa virheistä...
Yönmusta kissa
Minä katselin kuusta, kun puusta loikkasi kissa. Musta kuin yö oli sen turkki ja ne silmät kiilsivät pimeässä. Se käveli luokseni linkuttaen, kenties oli tassunsa pudotessaan satuttanut.
Maukuen se astahti viereeni ja istuutui. Sen turkki oli sotkuisempi kuin miltä se oli näyttänyt. Eikä se ollutkaan niin musta, kuin miltä se oli näyttänyt. Koko kissa oli sotkuinen ja se vaikutti eri kissalta kuin se puusta hypännyt.
”Mikä sinun on?” kysyin siltä, vaikka tiesin, etteivät kissat puhu.
”Mwauu, grnaa”, se vastasi. Päättelin kissan olevan nälkäinen ja mietin, missä sen omistaja mahtoi asua. Kenties se oli katukissa, mutta sen ulkonäkö ei antanut uskoa siihen. Vaikka se olikin sotkuinen, pystyi selvästi näkemään, että jos sen kylvettäisi ja turkin selvittäisi, se näyttäisi upealta.
”Tule mukaani”, sanoin kissalle nousten seisomaan. En olettanut, että se oikeasti minua lähtisi seuraamaan, mutta astuessani tielle se nousi ja päätti seurata minua. Kävelin tien yli ja omalle pihalleni ja se seurasi minua kuin varjo. Tuijotin sitä ja näin jälleen sen yönmustan ja kiiltäväturkkisen kissan, en sitä sotkuista kissaa. Mietin, näinkö harhoja, olinko täysin seonnut.
Kun avasin oven, se luikahti nopeasti sisään, minä perässään. Etsin keittiöstä sille jotain syötävää ja syötin sen. Mietin, pitäisikö minun pestä kissa vai ei ja tulin siihen tulokseen, että voisin sen saman tien pestäkin.
”Voiko sinut pestä vai puretko sinä?” kysyin kissalta katsoen sitä. Se pudisti päätään, ja minä kuvittelin vain näkeväni näkyjä.
”Grrnaa, mwaa”, se maukui, ilmiselvästi vastaten kysymyksiini. En ollut aivan varma, mutta vein sen silti kylpyhuoneeseen. Siellä huomasin, ettei minulla ollut pyyhettä siellä valmiina, ja käännyin hakemaan pyyhettä.
Palatessani pyyhkeen kera ja oven avatessani näin kissan puhtaana ja takuttomana. Lähestyessäni sitä huomasin sen olevan märkä. Vaikutti siltä kuin se olisi itse peseytynyt. Eiväthän kissat osaa käyttää suihkua, mietin yrittäen vakuuttaa itselleni kuvittelevani.
”Mwaa”, kissa maukui ja tassutteli luokseni. Se tuijotti pyyhettä ja minä ojensin sen sille. Hämmästykseni oli suuri kissan ottaessa pyyhkeen tassuihinsa ja alkaessa itseään kuivaamaan. Ollessaan valmis se nyökkäsi. ”Grrr”, se kehräsi kuin kiittäen.
Minä tuijotin sitä vain kunnes tajusin sen menneen ovelle. Se katsoi minua ja sitten kahvaa ja minä tajusin sen haluavan pois. Avasin oven sille ja kävelin sen perässä.
”Hrrrpurr”, se kehräsi jalkaani vasten kun keittiössä pysähdyimme. Se katsoi minua silmiin kiiltävillä mustilla silmillään kuin sanoen: Sinä olet mukava ihminen, kiitos avustasi, nyt voin taas jatkaa matkaani puhtaana. Kenties se ajattelikin niin.
Miettiessäni tätä se oli ehtinyt jo kävellä ulko-ovelle ja odotti minua avaamaan oven sille. Minä tietenkin kävelin sinne, koska en pystynyt ajattelemaan selvästi. Avasin kissalle oven ja se katsoi minua vielä kerran nyökäten. ”Mwaa, grnaa, purr”, se maukui ennen kuin astui ulos.
Katsoin sen perään ja kuiskasin: ”Minustakin oli hauska tavata, toivottavasti tulet vielä käymään.” Se kääntyi vielä katsomaan aivan kuin nauraen ja minä mietin oliko se oikeasti maukunut 'Hauska tavata' ja minä olin ymmärtänyt. Ehkäpä, ehkä ei, mutta minä silti toivoin, että se palaisi, toivon yhäkin. Silloin kenties saan tietää kissan salaisuudet.
