Nimi: Menneisyyden kummitukset
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: S /Angelina lisäsi otsikkoon
Fandom: Nälkäpeli
Genre: Drama/Jännitys
Characters: Katniss/ Peeta
Osallistuu ficlet 300
Mahaani kipristää hieman. On taas se aika vuodesta. Halloween. Aika jolloin lapset pukeutuvat naamiaisasuihin ja kiertävät ovelta ovelle. He pukeutuvat milloin mitä hassumpiin asuihin, mutta eräs asia siinä saa minun selkäpiini karmimaan. Puvut ovat usein keksittyjä Nälkäpelistä. Nykyäänkin vuosia Nälkäpelin jälkeen halloweenina tapaan itseni, Peeta, presidentti Snow ja Colinin. Näen myös Ruen, Primin ja itselleni kauheimman henkilön Cloven, muista nyt puhumattakaan. Lapset ovet usein puettu niin taitavasti, että näytää siltä kuin painajaiset olisivat heränneet kuollesta tapaamaan minua.
Suljen verhot, lukitsen oven ja ristin käteni rintaani. Kävelen tuolille takkatulen ääreen ja käperryn siihen vetäen viltin korvilleni. Yritän keskittyä liekkeihin mutta siitä ei tule mitään. Tunnen kylmän hien valuvan entistä kiusallisemmin selkäpiitäni vasten ja toivon etten olisi yksin. Haparoin kädelläni puhelinta ja olen aikeissa soittaa Cinnalle kun muistan hänen kuolleen. Vielä edelleenkin teen siten. Yksinäisyys painaa selkäpiitäni ja näpyttelen Galen numeron mutta hän ei vastaa. Muuttaessaan 2 vyöhykkeelle Gale on saanut itselleen paljon rikkauksia joista hän sauman ihmisenä saattoi vain kuvitella.
Huokaisen ja kuulen samalla ovikellon soivan. Tunnen sydämeni jättävän lyönnin väliin ja puristan jalkani tiukasti rintaani vasten. Koputus kuuluu uudelleen, tällä kertaa kovempaa. Huomaan varjon kulkevan ovelta ikkunalle ja koputtavan siihen. Joku painajaisteni henkilöistä yrittää juuri tutkia olenko piilossani. Katson lakkaamatta varjoja jotka ovet ikkunani takana kunnes ne alkavat kaikota.
Nousen sohvalta ja kävelen ikkunalle kurkistamaan. Näen yhdeksän lapsen lauman kävelemässä kohti viereistä taloa, Hayamitchin. Vedän henkeä sisään ottaen samalla kotini avaimen seinältä. Avaan ja suljen oven hiljaa mutta nopeasti lähtiessäni juoksemaan kohti Peetan taloa. Sivusilmälläni näen kuinka lapset kääntyvät katsomaan minua ja kulkemaan takaisin taloani kohti minua seuraten.
Pääsen Peetan talolle hieman ennen kun lapset ovet vierelläni ja vedän oven auki rynnäten sisään samalla paiskaten oven kiinni. Peeta käänty katsomaan minua kummissaan edessään kori täynnä itsetehtyjä keksejä jotka on koristeltu mitä kauneimmin.
Hiljaa hän nousee tuoliltaan katsoen koko ajan minua kädet nyrkissä. Normaalisti välimme ovat nykyään kunnossa mutta halloween näyttää olevan Peetallekin tuskallinen ja hän katsoo minua kuin pelottavaa olentoa.
Sydämeni pampailee hieman ja kuulen kuinka oveen koputetaan. Käännyn siihenpäin säpsähtäen mutta siirrän katseeni takaisin Peetaan, jonka katse on lempeämpi kuin aikaisemmin. Juoksen tärisevin askelin Peetan luokse painuen häneen avoimeen syleilyynsä.
