Kirjoittaja Aihe: Heikko [D/Hrm, K-11, Angst, (fluff?)]  (Luettu 8171 kertaa)

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 592
  • Malfoysexual
Heikko [D/Hrm, K-11, Angst, (fluff?)]
« : 03.07.2007 21:28:29 »
Heikko

Kirjoittaja: niiina
Ikäraja: K-11
Lajit: Angst, fluff?, one-shot
Varoitukset: Sisältää väkivaltaa.
Beta: Nay-, kiitos! Sekä Fiorella hieman, kiitos paljon!
Paritus: Draco/Hermione ja jos joku haluaa ajatella kinkysti niin Draco/Lucius (paritukset eivät ole pääosassa)
Kuvaus: Olin pettänyt hänet. Olin pettänyt oman vereni, oman lihani.

A/N: Kun ajatukset ovat synkkiä, voi ficcikin lipsahtaa pimeyden puolelle. Idea lähti omasta elämästä, jonka sijoitin liioiteltuna näiden hahmojen sekaan. Parhaalta näytti Luciuksen ja Dracon isä poika suhde, jolla kuvata tätä.

Fiorellalle suuri kiitos kun pelasti tämän ficin vanhasta finistä sellaisena versiona kun se nyt täällä tulee olemaan! Koneellani oli vain tästä hieman eriversio, joten paljon kiitoksia sinulle!

Varoitukset: Verta ja katkenneita luita. Ajatuksien erottaminen tekstistä onkin tehtävä. Siinä hyvä varoitus.



Kyyneleet olivat turhia. Opin sen jo kauan aikaa sitten. Ne eivät vieneet kipua pois. Ne eivät hellittäneet sitä tunnetta kun oli yksin. Miksi olisivat vieneet? Niiden tarkoitus oli näyttää kuinka vahvinkin voisi särkyä. Niiden oli tarkoitus näyttää maailmalle, että kaikki ei ollut hyvin. Mutta entä se tärkein, se miten saisi kaikki menemään hyvin. Sitä ne eivät korjanneet.

Kipu. Tuska. Huuto. Lyönti. Ääni.

Pystyin tuntemaan verenmaun suussani vyön nahkaisen pinnan iskeytyessä poskeeni. Sen ääni täytti täysin hiljaisen huoneen kaiullaan ja se kihelmöivän kuumottava tunne iskeytyi poskeeni kuin sähköisku.

Minut potkaistiin likaiseen maahan ja minulle huudettiin verestäviä sanoja, jotka saivat korvakäytäväni huutamaan kivusta. En saanut sanoista selvää. En halunnut saada.

Pienet kivet painoivat selkääni kivuliaasti, mutta en valittanut. En koskaan valittanut. Minä vain häpesin, häpesin kaikkea. Tunsin kolmen silmäparin tuijottavan polttavasti kehoani ja niiden huolestuneen ilmeen ja avuttomuuden. He eivät voineet auttaa minua.

Hetkisen rauha särkyi veren purskahdukseen suustani. Tunsin kylkiluuni rikkoutuvan suuren mustan jalan saavuttaessa sen heikon pinnan. Se raksahti ikävästi hiljaisuudessa ja näin sumenevin silmin nuoren tytön poskea pitkin valuvat kyyneleet mustiin pukeutuneen miehen pidellessä tätä kiinni. Tyttö huusi, huusi niin kovaa. En minä häntä kuullut, hänen huulensa liikkuivat silmissäni hidastetusti ja niiden pinta värisi hieman. Häneenkin sattui.

Kaikki pimeni pikku hiljaa. Musta verho levittäytyi kasvojeni päälle kivun saattelemana. Halusin sulkea silmäni maailmalta ja sen ilkeältä kohtalolta. Tiesin, ettei se olisi mahdollista. Olisin aina osa tätä maailmaa ja sulkemalla itseni ulos siitä olisin pelkuri. Olisin juuri se mitä kaikki sanoivat, olisin heikko.

Kylmät sanat olivat painuneet aivojeni jokaiseen pieneen sopukkaan, sulattamalla itsensä niiden pintaan. Sinä et ole mitään. Minä halusin olla, mutta minä en ollut. Olin elänyt koko elämäni jonain muuna, jonain muuna, jota muokattiin ja hakattiin uomiinsa.

”Sinä olet Malfoy, älä unohda sitä!”

Kuinka minä voisin unohtaa, kuinka voisin unohtaa jotain sellaista? Isäni piti huolen, etten minä koskaan unohtanut.

Tunsin tutun pojan huutavan kauempana sanoja, joita en koskaan odottanut kuulevani hänen yleviltä huuliltaan. ”Lopeta, sinä tapat hänet!”

Ei Harry, ei. Hän oli tappanut minut jo aikoja sitten.

Tunsin kengän painautuvan lujaa rikkoutuneen kylkiluuni päälle ja se vihlaisi kipua ympäri heikkoa kehoani. Silmäni tuntuivat kierähtävän kivusta ympäri. Tunsin niiden hapuilevan joka suuntaan, kunnes ne pysähtyivät hennon tytön hahmoon. Tyttö potkaisi mustiin pukeutunutta miestä kivuliaasti jalkaan ja juoksi kovaa luokseni.

Tytön kosteudesta sokeat silmät katsoivat kalpeita kasvojani huolestuneesti ja vilkuilivat samalla peloissaan ylläni seisovaa miestä, jonka katse oli kiinnittynyt vierelläni olevaan hentoon hahmoon.

Tyttö laski kätensä täysin kylmille sormilleni, joihin tunto tuntui palaavan heti hänen kosketuksestaan. Puristin sormeni hitaasti tytön sormien ympärille.

Vaaleat hiukset omaava hahmo painoi jalkaansa nyt kaksi kertaa kovempaa vasten kylkeäni. Hän irvisti vihoissaan ja tönäisi vieressäni ollutta tyttöä kauemmaksi samalla nostaen minut ylös kauluksistani. Jalkani olivat tunnottomat, ne eivät tahtoneet pitää minua pystyssä. Tunsin kuinka poskeni iho turposi kipeästi ja kuinka mustelma alkoi kertyä sen kermaiselle pinnalle.

Viimein kohtasin miehen jäänväriset silmät, jotka katsoivat minua tunteettomasti. Tunsin palan nousevan kurkkuuni. Tuon miehen pitäisi olla isäni, hänen pitäisi olla suojelijani, hänen pitäisi pitää minua poikanaan. Minä en ollut hänelle mitään. Olin mitäänsanomaton hahmo, joka oli hänelle vain piikki lihassa. Olin hänen täydellisen maineensa pilaaja, olin hänen imagonsa kolhu, jonka pintaa hän ei osannut suoristaa.

Olin pettänyt hänet. Olin pettänyt oman vereni, oman lihani.

Kuulin Hermionen itkun tunkeutuvan sisälleni. Tunsin hennon käden tarttuvan jalkani ympärille, puristaen sitä kovaa. Kuulin Ronin ja Harryn kaukaisen huudon kuolonsyöjien kourissa. Kaikki oli selvää. Kerrankin.

Nostin kipeän käteni isäni vaalealle kaulalle ja painoin kynteni syvälle miehen lihaan. Tunsin kuinka isäni nielaisi kuuluvasti ja hengähti tuntiessaan terävyyden uppoavan täydelliseen ihoonsa. Seisoimme lähes samanpituisina vastakkain ja kannattelin omaa painoani vihan sumentamin silmin.

Huomasin isäni vihaisen ilmeen tämän painaessa kätensä kivuliaasti kylkeeni. Kivun aalto läpäisi minut kuin nuoli sydämeni. Tiesin aina sen sattuvan. Tiesin tunteiden olevan väärin, kyllä minä isä tiesin. Voiko hän syyttää minua asiasta, mihin en ole koskaan voinut vaikuttaa?

Voi.

”Sinä saasta!”

Pystyin kuulemaan sanat isäni huulilta kuin pahimpana myrkkynä. Hän halveksi minua. Tunsin edelleen aran kosketuksen jalassani ja se antoi minulle voimaa puristaa tuon hahmon vaaleaa kaulaa vielä hieman kovempaa, saaden tumman punaisen nesteen valumaan hiljaa pitkin valkoista ihoa. Se valui aataminomenalle ja siitä se kurottautui jatkamaan matkaansa kaulan hellää pintaa pitkin rintakehälle.

Seurasin sitä katseellani ja huomasin isäni silmissä pilkahtavan jotain uutta. Hän työnsi käteni nopealla liikkeellä pois ja piteli kaulansa kalpeaa ihoa. Hän nyökkäsi muille kuolonsyöjille kärkkäästi ja nämä hävisivät savuna ilmaan. Huomasin jäänharmaiden silmien pinnan kääntyvän puoleeni vielä kerran.

”Älä enää koskaan tule kotiin.”

En, en minä tulisikaan. Ne seinät saivat minut vankilaan. Niiden tumma pinta sai sydämeni pysähtymään vain olemassa olollaan. Olin kuin lintu häkissään. Olin pieni pojan alku, piilossa isän iskuilta ja pakenemassa ylvästä ilmettä. Pakenin elämääni omaan vankilaani, joka lopulta tukahdutti minua omilla ajatuksillani tehden minusta kylmyyttä hohtavan pelokkaan pojan, joka vain halusi lämmön.

Pian tunsin sen. Se nousi minua pitkin lämmön lailla ja katsoi minua kylmiin silmiini. Tytön silmien ruskeus katsoi poskeani pelon vallassa ja Hermione laski kämmenensä hellästi tummanvioletille pinnalle. Nielaisin.

Tyttö kosketteli kasvojani, kuin ollen sokea. Aivan kuin hän ei olisi uskonut minun olevan siinä. Silti minä olin ja ensimmäistä kertaa uskoin sen itsekin. Minä olin tässä. Minä olin maailmassa.

Eikä kukaan vienyt sitä minulta pois.

Kiersin käteni tärisevän hahmon ympärille ja painoin tämän rintaani vasten omistavaisesti. En halunnut hänen koskaan katoavan. Viimein laskin pääni tytön kaulakuoppaan ja vedin hänen tuoksuaan sisääni samalla painaen huuleni hellästi ihon kuumaa pintaa vasten.

Tunsin Hermionen kyyneleet poskellani sekoittuen mustelmani kipeän pinnan kanssa. Ero oli, ettei se sattunut enää. Tunsin, kuinka sisälläni ollut lanka löystyi. Se avautui ja antoi minun hengittää hieman ilmaa sisään.

Minä olin vapaa.



A/N: Viimeksi mietin pitkään minne tämän laittaisin ja lopulta se oli jopa hunajaherttuuassa, koska en halua painottaa ficin synkkyyttä, vain sitä, että kaikkein syvimmältäkin pohjalta suunta on ylöspäin. Silti tämä valitettavasti on enemmän angst soppaa, joten tänne siis.
Kommentteja arvostan aina todella ja Fiorellan ansiosta sain vanhatkin kommentit talteen, kiitoksia!
« Viimeksi muokattu: 14.10.2020 19:02:12 kirjoittanut niiina »

niiina
Dramione

ibi

  • Vieras
Re: Heikko [D/Hrm, k-13, Angst, (fluff?) HET]
« Vastaus #1 : 10.08.2007 12:57:32 »
En muistanut enää, että sinulla oli tälläinenkin ficci niiina oli tullut unohdetua ja nyt sitten vasta rupean sitä kommenttia raapustamaan. Hyvin menee.. : D Pidin tästä nytkin niinkuin edellisessä finissäkin! ;) Hyvin surullinen ja ns. raaka..: D Mutta ei tämän ficcin raakuss minua haitannut ei siten mikään, mutta minä en osaa antaa nyt mitään rakentavaa, kun olet niin hyvä kirjoittaja! ;D <3  Parius oli mitä mahtavin! Muisk<3 Jeps paras paritus ikinä! <3

ibi

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 592
  • Malfoysexual
Re: Heikko [D/Hrm, k-13, Angst, (fluff?) HET]
« Vastaus #2 : 13.08.2007 15:00:51 »
Apinatyttö, kiitos paljon kommentistasi! On mukava kuulla, jos ficci miellytti. Luciuksesta tuli tässä ficissä tosiaan tehtyä aika kamala hahmo, joka todella on pitänyt Dracoa otteessaan turhan pitkään ja aivan väärällä tavalla. Jotenkin ihana kuulla, jos ficci on herättänyt jotain tunteita - oli se sitten kyyneliä. Yritin pitää fluff puolen tarpeeksi alhaalla, ettei ficin taso muuttuisi liian tradikaalisesti alusta. Kiitoksi sinulle kamalasti!

ibi, paras paritus ikinä tosiaan. Kiitoksia sinulle taas kerran ja mukavaa jos miellytti. On aina mukava kuulla mielipiteitä, vaikka ei mikään uusin ficci olekaan. Kiitos vain sinulle!

niiina
Dramione

Ayos

  • Nöpötiainen
  • ***
  • Viestejä: 440
  • Ylemmyyskompleksi
Vs: Heikko [D/Hrm, K-13, Angst, (fluff?)]
« Vastaus #3 : 05.08.2009 15:36:23 »
Aww, tuo loppu oli todella, todella ihana. Lucius oli tehty kyllä äärimmäisen kamalaksi. Kyyneleet miltei kihos silmiin, kun olen jokseenkin empaattinen. Dracoa kävi niin sääliksi, halusi vain mennä hakkaamaan Lucius kuoliaaksi. Sitä se teettää se ihastuminen johonkin fiktionaaliseen hahmoon...

postimyyntivaimo

  • ***
  • Viestejä: 374
Vs: Heikko [D/Hrm, K-13, Angst, (fluff?)]
« Vastaus #4 : 10.06.2010 02:27:44 »
Hmm. En tiedä voinko sanoa pitäneeni tästä, koska en pidä väkivallan kuvaamisesta. Tai siis, pienissä määrin sekin menee alas, mutta jos melkein koko fic on pelkkää sitä, alan hermostua .D

Mutta hienostihan sinä olit tämän kirjoittanut ja Dracon ajatukset olivat koskettavia.

Loppu oli mieleiseni. Aww ♥ Jäi kyllä täysin epäselväksi, että mistä Hermione ja Draco tunsivat toisensa. Ja myöskin se, että miksi Lucius rankaisi Dracoa. Mutta ei se mitään, salaperäisyys on vaihteluna ihan mukavaa.

Kiitoksia tästä lukukokemuksesta.

mmariaä

Lotazi

  • Dramioneholisti
  • ***
  • Viestejä: 392
  • ∂σ уσυ вєℓιєνє ιи мαgι¢ ♥
Vs: Heikko [D/Hrm, K-13, Angst, (fluff?)]
« Vastaus #5 : 11.06.2010 22:52:23 »
Kauniisti kirjoitettu, kuten kaikki mitä kirjoitat  ;D Tykkään tosi paljon kirjoitustyylistäsi, vaikka tästä jotenkin huomaa tämän olevan vanhempi.

Iso, iso plussa parituksesta  :D Dramione on aivan ihana, vaikka sitten tällaisessa hieman synkemmässäkin tarinassa.

Kuvailit hyvin ja siitä tuli hieman itselle ahdistunut olo, kun kuvailit niin taitavasti - en osaa selittää tätä oikein. Ei Harry, ei. Hän oli tappanut minut jo aikoja sitten. Tuossa kohtaa jotenkin pala nousi kurkkuun tai siis se tuntui jotenkin niin surulliselta, katkeralta (?).

Onneksi kuitenkin loppui ihan hyvin, että Lucius jätti heidät rauhaan ja Draco sai Hermionen.

Tykkäsin,
Lotazi kiittää ^^

mystic

  • Vieras
Vs: Heikko [D/Hrm, K-13, Angst, (fluff?)]
« Vastaus #6 : 18.06.2010 13:59:22 »
Hitsi, ku tekee mieli kirota jälleen kerran. Mä en ymmärrä, miten sä saat näistä tälläsistä angst-ficeistä aina näin koskettavia. Mulla tuli taas tippa linssiin. Mä en vaan pystyny lukee tota loppuun ilman, et jonkunlaiset kyyneleet olis tullu silmistä ulos. Tää kaikki tuntu jotenkin niin koskettavalta ja samalla tosi todelta. Ei sitä oikeen millään muulla sanalla oikeen voi kuvata oikein. Tai no oikeestaan ei noikaan riitä siihen, mitä tää on.

Nyt on kiva nauraa itteleen, ku ei oikeesti aluks mitään ymmärtäny. Tai siis ymmärs, mut ei kuitenkaan. Tiiät kai mitä mä tarkotan, tai ainakin toivottavasti. Siis ku ensimmäinen kysymys, joka tuli mieleen, oli et kuka tätä oikeen kertoo. Draco vai Hermione. Vaikka tää oli kuitenkin tosi selvä ihan alusta asti. Jostain syystä mun aivot ei sit kuitenkaa rekisteröiny tätä oikein.

Mutta ihan näin alussa (joo, tosi alussa toki..) kuitenkin pitää vielä sanoo se, et sä oot yks finin parhaimmista kirjottajista, mitä mä tiiän. Varsinkin Dramione näyttää onnistuvan sulla tosi hyvin. Ja se on vielä tosi iso plussa! XD Onneks on sun laisia kirjottajia olemassa, jotka ei oo aina sanomassa, et et Dramione olis epärealistinen, et sitä ei vois kirjottaa. Oon huomannu vaan, et tosi monet sitä sanoo aina kaikki alla, joten...

Minä olin vapaa.
Tää oli niin paras kohta. Kaikista pahin virhe kyllä mulla lukee toi, ku sain hirveen itkunpuuskan tässä, et meikitki on nyt levinny melkeen rinnuksille asti. Onneks ei oo valkosta paitaa päällä.. xD

Mutta niinku Lotazi jo sano, siitä yhesta kohatsa, mulle tuli kans samanlainen juttu. Jostain syystä mä olin ihan ku päähän lyöty siinä vaiheessa, ku ei oikeen menny jakeluun, ku.. no ihan sama. Se oli kans niin koskettava  kohta täs kuitenkin, kun ymmärtää tän sen shokin jälkeisestä kohtauksesta.

Ja se kuvailu. Wau! Mitä enemmän kuvailua sitä parempi. Tai niin mä ainakin tykkään. Se on vaan sellanen, et jos on enemmän puhetta ku kuvailua, se ei oikeen johda sit mihinkään. Joten siitä iso plussa kans, niinku parituksestaki.

Ja ihan näin lopuksi, mun on vielä sanoa maailman isoimmat kiitokset. Sä pelastit mun tylsän päivän!  ;)

mystic
« Viimeksi muokattu: 18.06.2010 14:23:32 kirjoittanut mystic »

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Vs: Heikko [D/Hrm, K-11, Angst, (fluff?)]
« Vastaus #7 : 26.08.2020 13:01:48 »
Onnea kommenttikampanjan voitosta! 8) Bongasin tämän listauksestasi ja kaipasin pientä angstia luettavaksi. Vahingossa spoilasin itseltäni lopun etukäteen, kun katsoin, miten pitkä tarina on, mutta eipä se mitään! Olisi jäänyt paha mieli, jos lopussa kaikki olisi vain kääntynyt kamalammaksi. Olen kovasti kiintynyt synkkiin tarinoihin onnellisilla lopuilla, ja ymmärrän jos tämänkin tekstin pointti oli jossain muualla kuin angstissa. Minulle tämä toimi apeana tarinana, jossa toiveikas loppu lieventää koettua kärsimystä. 8)

No joo, eräs heikkouteni HP-maailmassa on ehdottomasti Draco kärsimässä kuolonsyöjien kourissa ja ehkä lueskelin tätä siksi vähän myhäillen. :D Draco/Hermioneen en ole perehtynyt sitten yläasteen, mutta tämän tekstin puitteissa kaksikon läheisyys tuli mukavasti esiin. Tukea haetaan ja tukea annetaan. Jotenkin viehättävää, ettei Lucius käyttänyt taikakeinoja poikansa möyhentämiseen. Vanhat kunnon jästikeinot käyttöön, niin jälkikin on sen mukaista.

Kiitoksia tästä! ^^

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Vs: Heikko [D/Hrm, K-11, Angst, (fluff?)]
« Vastaus #8 : 22.01.2022 21:14:11 »
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta :D

Sun listauksessa ei enää ihan kovin montaa tekstiä ole, mitä en olisi kommentoinut. Joten ehkä se tarkoittaa, että sun pitäisi kirjoittaa lisää ;D

Tykkään tosi paljon tämmöisestä Dracon kasvutarina-asetelmasta. Ja erityisesti tykkään, kun mukana on koko kultainen trio :D Vaikka toki tässä Hermione oli ehdottomasti suurimmassa roolissa kolmikosta, niin jo se että Harry ja Ron mainittiin, ilahdutti.

Toki tässä oli angstia ja tuskaa ja kaikkea pahaa ja semmoista, niin loppu oli onneksi toiveikas. En oikein tiennyt mitä odottaa tältä tekstiltä ja alussa olikin ehkä pieniä vaikeuksia pysyä kärryillä mitä tapahtuu ja kuka on kertoja. Ehkä laitoin liikaa painoa tuolle "varoituksellesi" ja yritin jotenkin ylitulkita kaikkea ;D Jos olisin vaan antanut mennä flowlla niin teksti olisi varmasti huolehtinut lopusta. Mutta toki kun hellitin hieman tuota tulkintamoodia niin tähän pääsi hyvin kärryille :)

Lucius on kyllä yksi perse. Tässä ainakin. Joten hyvä vaan, ettei Dracon tarvitse mennä enää kotiin. Hänellä on todennäköisesti paljon parempi elämä ilman inhottavaa isäänsä! Tämä jäikin siinä mielessä kivaan kohtaan, että jatkon saa tulkita pitkälti itse. Mitä kaiken tämän jälkeen tapahtuu? Kuinka Dracon ja Hermionen elämä muotoutuu? Miten Harry ja Ron suhtautuvat Dracoon? Ja kaikista tärkeintä on tietenkin se, että Draco on vapaa!

Kiitos tästä! Pidin :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!