Kirjoittaja Aihe: Värinäkö | S, Susan/Hannah, one-shot  (Luettu 2209 kertaa)

turkinpippuri

  • Ar Dân
  • ***
  • Viestejä: 726
Värinäkö | S, Susan/Hannah, one-shot
« : 04.06.2012 18:16:02 »
Nimi: Värinäkö
Kirjoittaja: turkinpippuri
Beta: Munis <3
Ikäraja: S
Paritukset: yksipuolinen Susan/Hannah (Hannah/Ernie, Susan/yllätys)
Genre: romance, draama, jotain?
Summary: - ja luottamusharjoituksissa kaatuivat silmät kiinni toistensa käsivarsille (Hannah oli ainoa, johon Susan pystyi luottamaan).
Haasteet: Femme10 vol. 3, Neljän tuvan haaste (Puuskupuh), Räpellyksen one-shot -haaste

A/N: Voisin luoda uuden genren, turkkisgenren. Kirjoitan nimittäin aina sellaisia ficcejä, joita on turhauttavaa yrittää luokitella mihinkään, joten tuohon genreen voisivat sisältyä ne kaikki. Mutta joo, Facebookin Räpellys-ryhmässä haastettiin kirjoittamaan one-shot yhdessä päivässä ja sisällyttää siihen lause ”ja yhtäkkiä kaikki oli kirkasta hänelle”.
(Meinasin laittaa otsikoksi Värisokeus, mutta valitsinkin tämän, sillä se tarkoittaa ainakin kahta eri asiaa.)



***


Susanin peilistä heijastuva kuvajainen muuttui joka päivä. Joinakin päivinä Hannah oli sanonut Susanille jotain sellaista, jota Hannah itse ei edes muistanut seuraavan päivänä, mutta joka värjäsi Susanin helakan punaiseksi. Jonain päivinä Hannah taas vietti koko päivän hihittäen Ernien seurassa ja silloin Susanin peilikuva harmaantui.

Sitten taas oli tällaisia päiviä, joiden väriä ei oikein pystynyt päättelemään. Susan katseli numerologian luokan ikkunasta ulos. Hannahilla oli taikaolentojen hoidon tunti. Tyttö oli vetänyt ruskeat hiuksensa saparoille ja näytti kauhistuneelta joutuessaan taluttamaan jotain hurjan näköistä ja välillä räjähtelevää olentoa pitkin pihaa. Jos Susan olisi valinnut taikaolentojen hoidon numerologian sijaan, hän olisi varmaan pyörtyillyt joka toinen tunti. Mutta silti hän olisi ollut mieluummin ulkona Hannahin seurassa kuin kuunnellut professori Vektorin mielenkiintoista, mutta niin teoreettista opetusta.

(Susanin unelmointi haittasi välillä hänen keskittymistään opetukseen ja johti usein siihen, että hän joutui lainaamaan muistiinpanoja vieressään istuvalta Justinilta. Ne kopioituaan hän vaipui takaisin mietteisiinsä.)

Susan käytti hyväkseen kaikki mahdollisuudet olla Hannahin seurassa. Albuksen kaartin kokoontumisissa Susan hakeutui aina Hannahin viereen, toivoen Harryn muodostavan heistä parin. He harjoittelivat yhdessä suojeliuksia (Hannah kannusti Susania, jonka loitsinta oli haparoivaa) ja luottamusharjoituksissa kaatuivat silmät kiinni toistensa käsivarsille (Hannah oli ainoa, johon Susan pystyi luottamaan).

Ernie näytti kopioineen Susanin taktiikan: joskus poika tunkeutui röyhkeästi Hannahin ja Susanin väliin ja sai aina Hannahin huomion käännettyä itseensä. ”Tiesitkö, että Kielletyssä metsässä asustaa ainakin kaksisataa eri taikaolentolajia?” Hannahin silmät kirkastuivat kiinnostuksesta ja ihailusta. Susan vaihtoi taas väriä, tällä kertaa hän muuttui kateudesta vihreäksi.

Harmikseen Susanin oli myönnettävä, että hän ymmärsi Hannahia. Jos Susan olisi ollut Hannahin asemassa, niin kyllä hänkin pitäisi enemmän Erniestä. Ernie oli monin tavoin parempi kuin Susan: hän oli komea, hauska, nokkela ja – mikä tärkeintä – vastakkaista sukupuolta. Susan oli hiirulainen Ernien rinnalla, hän häviäisi pojalle ilman muuta. Ja oli jo hävinnyt. Hannah vietti lähes jokaisen vapaan hetkensä Ernien kanssa. He kävivät yhdessä oppitunneilla, istuivat vierekkäin, tekivät läksyjä yhdessä. He olivat valvojaoppilaitakin yhdessä.

Mutta oli olemassa paikka, johon Ernie ei päässyt. Tyttöjen makuusali. Siellä Hannah oli täysin Susanin. Muiden tyttöjen nukkuessa he hiipivät toistensa sänkyihin, juoruilivat ja piirsivät toistensa käsiin perhosia ja kukkia. Niinä hetkinä he olivat ainoita, jotka olivat olemassa. Vain Susan ja Hannah. Susanjahannah, ei Erniejahannah.

Susan imi niitä hetkiä itseensä. Yritti olla jokaisessa sekunnissa täysillä mukana, niin että pystyisi jälkeenpäin muistamaan kaiken sen. Aamulla, kun Ernie kaatoi Hannahin mukiin mustaa teetä, Susan muisteli yöllistä onnellisuuttaan.

Susan tuijotti ajatuksissaan omaa kahvikuppiaan ruskeilla silmillään. Yhtäkkiä hän havahtui ääneen, joka kuului hänen vieressään istuvan Justinin suusta: ”Susan? Susan! Herätys, unikeko, tunti alkaa kohta!”

Ja yhtäkkiä kaikki oli kirkasta hänelle. Se, miten Justinin käsiala oli todellisuudessa hyvin epäselvää, mutta hänen muistiinpanonsa olivat alkaneet selkeytyä sitä enemmän mitä useammin hän oli lainannut niitä Susanille. Tarjoutunut lainaamaan.

Susan tajusi, kuinka sokeaksi Hannah oli tehnyt hänet. Hannah valitsisi kuitenkin Ernien. Susan voisi yhtä hyvin päästää Hannahista irti ja antaa Justinille mahdollisuuden.

”Läht-”, Susan änkytti vaaleanpunaisena. ”Lähtisitkö joku päivä Tylyahoon kermakaljalle?”

Justinin hymy kirkasti Susaninkin kasvot. Siitä päivästä lähtien Susanin peilikuva oli keltaisen, oranssin, turkoosin ja muiden kauniiden värien värinen.
« Viimeksi muokattu: 05.06.2012 00:46:56 kirjoittanut turkinpippuri »
ja hetkeksi herää tunne: tapahtua voi mitä vaan
mutta harvemmin kuitenkaan
planeetat suis tu vat radoiltaan


avatar raitakarkilta

Jeeetu

  • Puoliverinen
  • ***
  • Viestejä: 497
Tää oli tosi ihana! Mun oli pakko tulla kattomaa tää Räpen takii, koska paritus kiinnosti ja halusin nähdä täällä ne mun antamat sanat. Paritus toimi hyvin ja tämä oli juuri sellaista haikean surullisen ihanan kaunista femmeä, jota on ihana lukea. Arvasin jo heti, kun Justin mainitaan ekan kerran miten kävi, mutta ei se mitään. Tavallaan oli kiva, että Susan valitsi Justinin, eikä jäänyt roikkumaan Hannahiin, vaikka pidinkin enemmän Hannah/Susan-parituksesta. Mutta joo, tämä oli tosi kiva ja suloinen.
my heart

28012012 ♥ 05062014 ♥ 25062015

luka

  • ***
  • Viestejä: 140
Oi söpöä! Tähän voisi sanoa, että niin totta, oikeassa elämässä se useammin menee juuri näin. Tässä ei ole turhaa kaunistelua tyylillä "rakkaus voittaa kaiken", tässä on vähän haikea tunnelma ja hienosti tuotu esille hahmojen nuoruus jotenkin :D Vaikka Susan ilmiselvästi halusi ennemmin Hannahin kuin Justinin, se luopui Hannahista ja antoi toiselle mahdollisuuden verrattain helposti, silleen elämä jatkuu -tyyppisesti. Tämä siis hyvä asia, tuo tähän tekstiin aitoutta! // Ja lisään vielä, että Hannahin käytös on juurikin monille tyypillistä, nykymaailmassa kuitenkin on vielä ns. "turvallisempaa" olla sen vastakkaisen sukupuolen kanssa. n_n

Ja nuo värit kulkevat ihanasti mukana koko ficin, nehän kertovat tosi paljon juuri mielialoista ja tunteista, ne luovat tunnelmaa. Ja luottamusharjoitukset ja yön hetket ynnä muut, ihania yksityiskohtia, melkein jää itsekin kaipaamaan ja suremaan Susanin puolesta :)

Kiitos tästä!
« Viimeksi muokattu: 05.06.2012 00:38:07 kirjoittanut luka »

turkinpippuri

  • Ar Dân
  • ***
  • Viestejä: 726
Vs: Värinäkö | S, Susan/Hannah, one-shot
« Vastaus #3 : 09.06.2012 00:27:42 »
Maww, mäkin tykkään enemmän Hannah/Susanista (femme vie aina voiton), mutta jollain tavalla halusin tän ficin olevan edes vähän liitoksissa canoniin ja kirjoissa Hannah viettää enemmän aikaa Ernien kuin Susanin kanssa --> Susan jäisi yksin. Mutta en halua, että Susan on yksin, joten siksi Justin. (Tykkään kyllä Justinista hahmona oikein paljon, että ei se kuitenkaan mikään hätävarakaan ollut. :D)
Olen iloinen, että pidit!

luka, hienoa, että teksti tuntui aidolta. Susan oli kuitenkin tässä vasta 15-vuotias, ei siinä iässä kuitenkaan loppujen lopuksi mitään hirveän suurta rakastumista yleensä tapahdu. :D Saattaa olla ihastunut johonkuhun, mutta sitten kun ei saakaan vastakaikua, niin saattaa ihastus vaihtua nopeastikin.
Kiitos sinullekin kommentista! Voisit sit vetää tän haasteen joku päivä uudestaan. :D
ja hetkeksi herää tunne: tapahtua voi mitä vaan
mutta harvemmin kuitenkaan
planeetat suis tu vat radoiltaan


avatar raitakarkilta

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Vs: Värinäkö | S, Susan/Hannah, one-shot
« Vastaus #4 : 14.06.2012 03:37:38 »
Eniten tässä tarinassa tykkään jotenkin siitä miten tietyllä tapaa tavalliselta skenaariolta tämä tuntuu. Eiköhän jokainen ole joskus ollut ihastunut mahdottomaan kohteeseen, tai ainakin johonkuhun jota pitää aivan mahdottomana ja jota ei sitten saakaan. Tuli mieleen, että ehkä Susan vähän turhaan vähätteli itseään ja oli jo etukäteen varma ettei tunteiden tunnustaminen Hannahille olisi maksanut vaivaa. Jos ei koita, ei voita, eikä sitä tiedä miten Hannah olisi suhtautunut jos Susan olisi ollut tarpeaksi rohkea kertoakseen aikaisemmin.

Mutta ei ässä voi kyllä Susania mitenkään aloitekyvyttömyydestä moittia. Luulen että itse kukin kyllä tietää miltä torjutuksi tulemisen pelko tuntuu. Sitä paitsi, ei kaikkia ihasuksia ole tarkotettu ikuisiksi, se on ihan elämää sekin. On tosi hieno juttu, että Susan lopulta osasi antaa ihastuksen mennä ja siirtyä muihin asioihin. Se nyt vasta olisi traagista jos riuduttaisi itsensä täysin toteutumattomassa rakkaudessa, osaamatta pistää asioita perspektiiviin. Nyt kun tunteetkin jäivät vain ihastuksen tasolle, niin ei ole mitään syytäkään pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päällensä. Päivä kerrallaan^^

Ja Justin on varmasti tosi mukava <3

Kiitän täsätä, oli oikein mukava tarina. Aito ja silleen  :D

T: jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Vs: Värinäkö | S, Susan/Hannah, one-shot
« Vastaus #5 : 16.07.2012 23:36:45 »
Tosi kiva teksti!

Ainoa mikä mua tässä itse asiassa oikeasti häiritsi oli tuo lause mikä oli haasteesta. Osallistuin itse samaan haasteeseen ja huomasin että toi on kyllä sellainen vähän töksähtävä lause joka on vaikea sovittaa yhtään mihinkään. Ja niin tässäkin varmasti siirtymä olisi ollut sulavampi jos olisit kirjoittanut sen itse.

Tietty realismi tässä oli oikein viehättävää, ja tykkään tosta värijutusta ja nimestä.

Söpö pieni ficci siis ja kiva tämä sun genre :)
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

turkinpippuri

  • Ar Dân
  • ***
  • Viestejä: 726
Vs: Värinäkö | S, Susan/Hannah, one-shot
« Vastaus #6 : 24.12.2012 22:50:39 »
Olenpas lykännyt kauan kommentteihin vastaamista, kun en ole osannut vastata mitään kunnollista. En kyllä osaa oikein vieläkään, joten sanon vain, että kiitos kommenteista, jossujb ja RoastedGarlic! Arvostan kovasti sitä, että olette käyttäneet aikaa ficcini lukemiseen ja kommentoimiseen.
ja hetkeksi herää tunne: tapahtua voi mitä vaan
mutta harvemmin kuitenkaan
planeetat suis tu vat radoiltaan


avatar raitakarkilta

Kuurankukka

  • Onnenhileet
  • ***
  • Viestejä: 865
  • T'hy'la
Vs: Värinäkö | S, Susan/Hannah, one-shot
« Vastaus #7 : 16.07.2013 22:13:59 »
Olipas suloinen femmepala :3 Ehkä juuri tämän takia pidän femmestä hurjan paljon, tietynlaisen lämmön, pehmeyden ja heleyden takia - ficcisi sai ikäänkuin muistamaan sen taas. Susan ja Hannah ovat molemmat jääneet minulle aika huomaamattomiksi hahmoiksi, myös ficeissä. Piti oikein googlata, miltä neitokaiset näyttävät. Omalla tavallaan se oli vapauttavaakin, kun sai imeytyä pelkästään ficin tunnelmaan ja miljööseen.

Ficistä tuli jotenkin mieleen tuore vesivärimaalaus, eikä pelkästään väriteemansa takia. Tietynlainen herkkyys ulottui joka puolelle, ehkä jopa hentouskin. Lähestulkoon jokainen lukija voi varmasti samaistua Susanin tunteisiin, ja muutenkin ficci oli hurjan inhimillinen ja jopa aidonlainen. Susan päästi melkeinpä hämmästyttävän helposti irti Hannahista, mutta ehkä niin oli loppujen lopuksi jopa parasta, ei turha draama olisi välttämättä edes sopinut tarinaan. Erityisen hyvin jäi mieleen lopetuksesi kaikkine väreineen; aivan kuin Susan olisi Justinin kanssa kokenut huomattavasti enemmän, kuin Hannahin. Värinäkö oli muuten ihan loistava otsikko, varsinkin kun kokonaisuutta ajatteli, ja kovin nättikin.

Pidin ficissäsi varmaan kaikista eniten tavasta, jolla hyödynsit värejä. Tiedä sitten kuinka syvällisesti ne ajattelit, mutta minusta ne kuvasivat tässä melkeinpä kaikkea mahdollista, hih. Mukava tunnelmapala tämä myös oli, ehdottomasti. Kiitoksia tästä :3
Einmal ist keinmal