Kirjoittaja Aihe: Jouluyön muisto, S | Ficlet  (Luettu 1686 kertaa)

Camiela

  • ***
  • Viestejä: 367
Jouluyön muisto, S | Ficlet
« : 14.12.2013 17:29:12 »
Title: Jouluyön muisto
Author: Camiela
Raiting: S

Fandom: Harry Potter
Disclaimer: Kaikki kunnia kuuluu Harry Pottereista J.K Rowlingille. En saa mitään rahallista korvausta tekstistä.
Warnings: Angst, klisee

Pairing: RW/HG
Genre: Angst, Fluff, AU
Summary: Jouluyö on muistojen yö.
+ Tämä on kirjoitettu Jouluhaasteeseen (VII)

A/N: Tiedän, tiedän, tämä on kliseepommi. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kirjoittaa tällaista, kun fiilis oli niin sopiva. Toivottavasti tämä nyt ainakin auttaa jotakin sen ihanan hartauden tunteen saavuttamisessa näin joulun alla :)



Jouluyön muisto

Kuusenvalot valaisivat hiljentyneen olohuoneen, jossa tuoksui kuusen lisäksi sohvatyynyihin tahriutunut suklaa. Ainoa ääni oli seinäkellon hiljainen raksunta, kun minuuttiviisari väliajoin liikahti.

”Vihdoin”, isä saapui lasten makuuhuoneesta ja lysähti sohvalle istumaan. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja kuunteli palavaa hiljaisuutta.

”Tiedäthän sinä, kuinka haastavaa on saada Hugo nukkumaan joulupäivänä? Hän ei sitten millään malta lopettaa uusilla leluillaan leikkimistä.”

Miehen kasvoilla vieraili hymy, muistellessaan omaa lapsuuttaan. Poika oli tullut häneen. Isä ei saanut vastausta, joten hän jatkoi: ”Ja Rose. Hän sitten jaksaakin koluta uusia kirjojaan kuin viimeistä päivää. Hän ei tunnu ymmärtävän, että ne eivät häviä minnekään.”

Ron katsahti kohti keittiötä, jossa paloi vielä lämmin valo. Hän kuuli pienen joululaulujen tapailun ja viinilasien kilahtelun. Tämä oli aina ollut heidän aikansa jouluaattoina. Lapset olivat nukkumassa ja heillä oli aikaa ihan vain hengähtää.

Mies nousi sohvalta ylös ja suunnisti keittiöön. Hänen olisi kuitenkin joka tapauksessa täytynyt auttaa pullon avaamisessa. Puuhastellessaan Ron pystyi haistamaan piparintuoksun, joka aina jouluisin tarttui hänen vaimonsa kihariin hiuksiin.

Ron vaelsi takaisin sohvalle ja kaatoi viiniä kahteen lasiin. Hän otti viltin esiin ja levitti sen heille valmiiksi. Se lämmitti aina mukavasti kylminä talviöinä.

”Minusta meillä oli mukava joulu.”

Mies katsoi lasia, joka lepäsi vieläkin pöydällä. Hän puri huultaan.

”Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö kaipaisi sinua.”

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 498
  • Ilo on sisäpiirin homma
Vs: Jouluyön muisto, S | Ficlet
« Vastaus #1 : 14.12.2013 20:47:50 »
Voi ei. Aaws. Vaikka en kauheasti Romione parituksella lue ficcejä / ne jotka luen ei ole koskaan olleet kauhean hyviä mutta tämä oli loistava. Tämä sykähdytti ja loi haikean / hieman surullisen tunnelman, jota kuitenkin piristi mm. viittaus Rosen Hermionemaisuudesta!

Muutenkin todella kauniisti kirjoitettu ficletti, kuvailusi oli upeaa. En huomannut mitään virheitä, mutta olisit voinut laittaa myös tuonne alkuun kenestä on kyse. Siellä oli vain isää, vaikkakin Hugosta ja Rosesta pystyi päättelemään, että kyse on Ronista.

Kiitokset tästä ja sori tästä ei-niin-selvästä kommentista! (:
-A

© Raitakarkki

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Vs: Jouluyön muisto, S | Ficlet
« Vastaus #2 : 15.12.2013 19:53:56 »
Kommenttipakettihaasteesta ihanaa joulunodotusta!

Ihastuin heti ensimmäisessä lauseessa tuohon sohvatyynyihin tahriutuneeseen suklaaseen. Hyvin todennäköistä lapsiperheessä, että joulusuklaata on joka paikassa, mihin pienet sormet sitä ehtii levittää, ja niitä puoliksi mässytettyjä konvehteja löytää vielä vappunakin sohvatyynyjen välistä!
Ihanat Rose ja Hugo!! Vanhempiinsa tulleet :)

Pidin myös piparintuoksusta tarttuneena hiuksiin ja viltistä, johon voi kääriytyä kahdestaan.

Loppu järkytti. Ei saa lopettaa näin suloista tekstiä noin !! Eiei :(( Nyt mulle tuli paha mieli. Ihanan tunnelmallinen teksti, eikä ennen viimeistä lausetta osaa aavistaa, että Herm olisi kuollut. Pidin tästä tosi paljon, vaikka loppu olikin tuommoinen surullinen. Toisaalta se kyllä sopi tähän, vastaamattomat kysymykset, koskematon viinilasi ja tuo, miten Ron pystyi vielä haistamaan piparintuoksun vaimonsa hiuksissa, vaikkei tätä enää ole.

Kauniilla kuvailulla kirjoitettu teksti, en löytänyt virheitä! Kiitos tästä kauniista, vaikkakin surumielisestä tekstistä! Välillä sitä vaan herää ja tajuaa, että joidenkin joulut menevät juuri näin. Hieman jäi vain häiritsemään, että miten Herm oli kuollut, ja oliko siitä kauan.
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Jouluyön muisto, S | Ficlet
« Vastaus #3 : 16.12.2013 16:11:27 »
edit: Apua mitähän mä taas mietin tätä kommenttia kirjoittessani, sehän alkaa ihan tyhjästä :D Toivottavasti kukaan ei nähnyt! Nyt kirjoitan tähän alkuun ne asiat, mitä alunperin piti, kunnes ajatus ilmeisesti katkesi ihan täysin! (Jos mikään ei käy järkeen, niin anteeksi, selvästi sekoilen tänään ihan huolella!)

Tämähän oli vallan jännittävä teksti, näinkin lyhyeksi täynnä asioita ja yksityiskohtia. Rakastin suklaatahroja sohvatyynyissä, vaikka lapsia vierastavana ajatus tahmakäsistä lähinnä inhottaa :D
Tuoksuja tässä oli hirvittävästi! Kuusi, suklaa, piparkakut, ja sitten varsinaisesti mainitsematta vielä itse tunsin mausteisen punaviinin.
Pohdin palaako hiljaisuus muuten vain, vai rätiseekö huoneessa takka sitä polttaen, ehkä tästä syystä tuoksui myös palava puu. Paljon kaikkea, mutta maukasta!

Asetelmasta pidin, vaikka hieman mietin sitä, miksi perhe ei viettänyt jouluaan kotikolossa, mutta toisaalta tässähän on jätetty päivän tapahtumat auki, joten ovathan he siellä voineet olla.
Ronin yksinäisyys on aika raastavaa onnentunteista huolimatta.

Loppu oli todella yllättävä, vaikka olihan tämä täynnä pieniä vihjailuja tuohon suuntaan aina varoituksista, genreistä ja otsikosta lähtien. Mulla ei vaan ole tapana lukea varoituksia, jotten spoilaantuisi, ja oikeastaan hyvä niin, koska tässäkin säilyi näin yllätyksellisyys. Vaikka se ei kovin iloinen ollutkaan.

Sekä jouluficit noin yleensä, että Ron/Hermione-paritus ovat mulle vähän vieraita, ja niitä harvemmin tulee luettua. Lopulta kuitenkin pidän paritusta oikeana ja tässäkin se toimi, surun sävyineen kaikkineen. Ja joulufiilistäkin olen tänä vuonna omannut varmaan enemmän kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen, ja tämäkin sitä osaltaan nostatti.

Hugo ja Rose olivat A/N:n kliseepommivaroituksen mukaisesti saaneet hyvinkin tutu roolit itselleen, mutta ei se oikeastaan haitannut. Tällaisessa tekstissä on varaa kulutetuillekin yksityiskohdille.

Minuakin ehkä vähän häiritsi, ettei alussa mainittu Ronia nimeltä. Toki henkilöllisyys tuli muutoin hyvinkin selväksi, mutta ehkä ihan tekstillisistä syistä olisi suositeltavaa mainita se nimi siellä.  Viittaukset ja määreet toimii vaan paremmin, nyt ne jäi roikkumaan vähän tyhjään.
Lainaus
Hänen olisi kuitenkin joka tapauksessa täytynyt auttaa pullon avaamisessa.
Ja tässä oli mielestäni jotain vähän hassua, joskaan en tiedä onko se lopulta väärin. kuitenkin, joka tapauksessa ja täytynyt eivät vain toimi mun korvaani yhtään. Ehkä lausetta voisi vähän karsia, esimerkiksi sanomalla: Hänen olisi kuitenkin autettava pullon avaamisessa. Tai: Hänen olisi joka tapauksessa autettava pullon avaamisessa.
En tiedä, niin se toimisi minusta paremmin, kun ei olisi liikaa noita sanoja siellä. Mutta pilkunviilausta kuten aina.

Vaikka lopusta kyllä tosiaan jäi vähän surkea ja ontto olo, oli tämä kuitenkin kaunis ja lämpimän jouluinen. Mukavia jouluja voi olla myös silloin, kun kaipaa jotakuta.
Kiitos tästä.
« Viimeksi muokattu: 16.12.2013 17:38:10 kirjoittanut nauha »
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun