Luku 4Matsista oli edelleen voimassa oleva etsintäkuulutus, joka ei ollut tuottanut minkäänlaista tulosta. Ei havaintoja, ei mitään. Ziva oli tarkastanut asian ennätettyään ensimmäisenä töihin. Edes pankkikorttia ei ollut käytetty. Hän ilmeisesti halusi pysyä salassa. Hissi kävi ja McGee saapui.
"Hei McGee."
"Hei Ziva."
"Tarkistitko toisessa päässä rakennusta olevia kameroita?" Ziva kysyi.
"En, kuinka niin?" McGee ihmetteli.
"Mietin, että voisiko niistä löytyä jotain vihjettä, kuinka hän on päässyt alueelle kenenkään epäilemättä mitään."
"Miksi en tullut ajatelleeksi asiaa?" hän kysyi.
"Hyvä kysymys. Selvitä asiaa, ennen kuin Gibbs tulee."
"Kiitos, nyt hän ei ainakaan tapa minua sen vuoksi, mitä en ole tehnyt."
Myös Tony saapui vihdoin töihin hyväntuulisena. Melkein liiankin hyväntuulisena. Ziva mulkaisi häntä tietävästi.
"Mitä?" hän kysyi.
"Oliko kiva ilta?" Ziva piikitteli hieman.
"Oikein mukava, me..."
"Kiitos riittää, en halua kuulla." Ziva pyysi nostaen vasemman kätensä torjuvasti ilmaan.
"Oletko kenties mustasukkainen?" Tony uteli noustessaan seisomaan ja kävellessään Zivan pöydän luo.
"Minä? En hyvänen aina, en." hän kiisti järkyttyneenä.
"Miksi tämmöinen reaktio?"
"Sääntö 12." Ziva sanoi tuijottaessaan tietokoneensa näyttöä, kuin ei olisi huomannutkaan Tonya.
"Älä koskaan seurustele työkaverin kanssa. Mutta eihän hän ole?"
"On hän, sillä hän työskentelee kanssasi samassa rakennuksessa, samassa kerroksessa, hengittää samaa ilmaa, tuijottaa samaa tilaa." Ziva luennoitsi.
"Makaatko hänen kanssaan?" McGee kummasteli.
"Pysy mukana kokelas, koko Navy Yard tietää siitä."
"Hän taitaa sittenkin olla työtoverini. Onneksi Gibbs ei tiedä." hän tuumi
"Oletko varma? Tiedäthän, että Gibbs tietää kaiken." McGee puuttui keskusteluun.
"Älä puutu tähän McPuuttuja." Tony sanoi.
"Hän on oikeassa." Ziva sanoi.
"Ainakaan hän ei ole sanonut mitään. Vielä."
"Tätä menoa älä huoli, hän saa pian teidät kiinni jostain." Ziva varoitteli.
"Miten olet niin varma asian suhteen?" Tony kyseli kiinnostuneena.
"Kuten McGee sanoi, Gibbs tietää paljon enemmän, kuin osaamme kuvitellakaan. Hän ilmestyy puskasta selkämme taa, tulkitsee pieniäkin asioita hyvin. Olen aika varma, että hän tietää."
*
"Sciuto!" Abby havahtui sukunimensä huuteluun.
"Sciiiutooo", Abby nousi nopeasti ylös tuoliltaan ja lähti epävarmasti kävelemään kohti takana olevaa ovea, josta pääsisi käytävälle. Adrenaliini virtasi kiivaasti hänen suonissaan, sydän tuntui hyppäävän ulos rinnasta.
“Sciiiutooo”, kuului jälleen.
Päästyään käytävään, Abby huomasi käytävään tulevan oven takana seisovan tumman hahmon.
“Minä tapan sinut, Sciuto!” hahmo huusi ja siirtyi ovenkahvan luo. Abby hätääntyi.
“Aaaaaa” Abby huusi kääntyessään ympäri ja lähti huutaen juoksemaan karkuun. Toisella käytävällä hän törmäsi vartijaan.
“Labraan... tappaa!” hän sai huudahdettua hengästyneenä.
“Mennäänpä katsomaan.” vartija vastasi ja hän lähti Abbyn kanssa käytävälle.
“Tuolla”, Abby sanoi ja viisoi sormellaan ovea kohti.
“Missä?” vartija kysyi ihmeissään.
“Ajoi takaa, juoksi perässä ja uhkasi tappaa.” hän selitti sydän pamppaillen kiivaasti.
“Eihän täällä ole ketään.”
“Uskokaa nyt.”
“Se uhkasi tappaa, minä näin!” Abby nikotteli itkuaan pidätellen.
“Rauhoituhan nyt, ei täällä näy mitään.”
“Uskokaa nyt. Uskokaa. Se uhkasi...” Abby intti, mutta vartija poistui silti hänen luotaan jättäen itkua pidättelevän tutkijan seisomaan epätoivoisesti selkänsä taa.
Tämän poistuttua näköpiiristä tarpeeksi kauas nurkan taakse, hän alkoi nyyhkyttää voimakkaasti. Abby vajosi seinää pitkin lattiatasoon istumaan. Hän kietoi käsivarret polviensa ympäri, painaen samalla päänsä. Miksi kukaan ei voinut uskoa häntä. Hän ei ollut hullu, vaara oli todellinen. Tämän ei edes pitänyt olla mahdollista. Ei NCIS'in rakennuksessa, jota vartioivat sotilaat. Meni aikaa, ennen kuin hän sai tasattua hengityksensä ja rauhoitettua itsensä. Hitaasti hän nousi ylös ja meni takaisin labraansa. Samassa hänen puhelimensa soi.
"Gibbs?" Abby henkäisi itkuisen kuuloisena.
"Onko kaikki hyvin?" kuului tuttu ja turvallinen ääni langan toisesta päästä. Se oli kuin olikin Gibbsin.
"Ei. Mikään ei ole hyvin. Ei enää." Abby sanoi niiskaisten ja pyyhkäisi nenäänsä kämmenselkäänsä.
"Kerro" Gibbs käski.
"Mats oli taas täällä. Vartija ei uskonut, kun hän juoksi perässäni uhaten tappaa."
"Siitä juuri soitinkin."
"Niinkö?" Abby kysyi kurtistaen kulmiaan.
"Joo, rakennuksen ulkopuolella oleva vartija oli huomannut nopeasti etenevän armeijan pukuun pukeutuneen miehen ja nappasi kiinni. Hän on etsimämme mies, Mats Rain." Gibbs sanoi.
"Hyvä juttu." Abby sanoi .
"Hän on kuulusteluhuoneessa tuota pikaa. Tuletko?" Gibbs kysyi.
"Tulen, hetki vain." hän sanoi ja sulki puhelun.
Iso kivi vierähti pois hänen sydämeltään, hänen ei tarvitsisi enää pelätä, nyt hän olisi turvassa.
*
Alakerrassa Tony seisoi yhdessä Zivan ja McGeen kanssa kuulusteluhuoneen vieressä olevassa huoneessa lasin takana tarkkailemassa. Gibbs oli vielä jossain, pian hän avaisi oven ja astuisi sisään.
Tarkkailuhuoneen ovi aukesi, kun Abby käveli sisään huoneeseen. Hän tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin kohdatessaan exänsä. Onneksi kuitenkin vain lasin läpi. Abbyn onneksi Mats ei voinut nähdä häntä eikä tietää hänen katselemisestaan. Hänen hiuksensa olivat lyhentyneet, nyt ne olivat juuri ja juuri korvien alapuolelle, kun viime näkemällä ne olivat jo olkapäiden alapuolelle.
"Katsotaanpa, niin kohta ovi aukeaa ja Gibbs astuu sisään. Mies pelästyy ja kiljaisee kuin pikkutyttö." Tony selitti. Ziva pyöräytteli silmiään ja McGee oli hiljaa. Hetki kului ja DiNozzo älähti säikähtäessään oven aukeamista takanaan. Gibbs tulikin ensin tarkkailuhuoneeseen. Hän mulkaisi Tonyä ihmettelevästi, mutta käveli Zivan viereen, kunnes kumartui hänen puoleensa.
"Pystytkö kuulustelemaan häntä murtamatta luita?" Gibbs kysyi kuiskaten Zivan korvaan.
"Todennäköisesti en", hän sanoi rehellisesti pienen miettimishetken jälkeen.
"Hyvä, niin ajattelinkin. Hän on sinun", Gibbs vastasi ja ojensi kansion Zivan käsiin.
Ziva tuijotti häkeltyneenä hetken kansiota ja sen jälkeen Gibbsiä. Nyökkäyksen saatuaan hän puristi kansion tiukasti käteensä ja poistui tarkkailuhuoneesta oranssiin käytävään. Hetken hän seisoi oven edessä ja hengitti syvään. Ziva painoi kahvasta oven auki, joka aukesi raskaasti naksahtaen. Astuttuaan sisään hän tönäisi sen kiinni. Hän läväytti ruskean kansion tumman pöydän pintaa vasten ja nojautui epäillystä katsottuna vasempaan nurkkaan seisomaan. Hän mittaili epäiltyä katseellaan ja havaitsi pientä yllättyneisyyttä siitä, että kuulustelija olikin nainen. Ziva loihti viileän, lähes kylmän olemuksen ylleen pystyäkseen paremmin pelottelemaan häntä.
"Nyt kerrohan, miksi vainoat Abbyä ja varastat kemikaaleja laivastolta?" Ziva kysyi tiukasti, tuijottaen ruskeilla silmillään vihreitä, jotka yrittivät pakoilla hänen katsettaan.
"Se ei ole oma valintani. Minut pakotetaan tekemään niin. Jos kieltäydyn, he tappavat minut."
"Se ei silti oikeuta uhkailemaan, varsinkaan laivaston työntekijää." Ziva sanoi tiukasti.
"Ei tietenkään. En kuitenkaan koskaan satuttaisi häntä." Rain vakuutteli. Abby tuijotti häntä lasin takana tuimasti, kallistaen päätään vasemmalle.
"Kuka sinut pakottaa tähän?"
"Squir ja Mita", Rain vastasi
"Koko nimet kiitos." Ziva käski tullen pöydän luo, nojaten siihen käsillään.
"En tiedä oikeita nimeiä, he ovat aina olleet vain pelkät Squir ja Mita. En kysellyt enempää heidät tavatessaan. Tai lähinnä he tapasivat minut."
"Hyvä on. Mistä löydän heidät?" Ziva kysyi.
"Squirin pitäisi olla tänään Mitan kanssa rakennuksessa kaupungin laidalla. Mita on myös hänen alaisenaan ja hoitaa kaikkein likaisempiakin töitä."
"Osoite." Ziva tivasi ojentaen kynän ja paperia. Saatuaan osoitteen hän nousi ylös ja poistui huoneesta.
Muu tiimi odotti jo käytävällä lähtövalmiina. Gibbs viisoi Zivankin mukaansa ja he lähtivät autotalliin. McGee hankki heille lisävoimia parin puhelun avulla. Vihdoin he olivat Matsin antaman rakennuksen edessä odottamassa apuvoimia. Apuvoimat saapuivat pian heidän jälkeensä, sillä he olivat paljon lähempää kuin NCIS. Gibbs suoritti tutun jaon, hän ohjeisti miehityksen jakaantumaan rakennuksen ulkopuolelle ja sisäänkäyntien eteen. Kukaan ei saisi päästä ulos.
*
Sisällä rakennuksessa Mita seisoi huoneessaan ja asetteli valkoista ainetta sisältäviä pusseja laukkuunsa. Huoneen ovi avautui ilman ennakkovaroitusta ja Squir astui sisään. Hänen katseensa havaitsi huumepussit, jotka olivat laukussa. Yksi oli vielä Mitan kädessä. Hetken he tuijottivat toisiaan, kumpikaan ei saanut sanaa suustaan. Mita oli jäänyt kiinni, eikä tiennyt, mitä sanoa. Hän vain seisoi paikoillaan.
“Että semmosta tavaraa sulla”, Squir sanoi kävellessään vakavana Mitaa kohti.
“Sä et nyt ymmärrä yhtään”, Mita puolustautui ja pudotti kädessään olleen pussin maahan, ihan jalkojensa viereen.
"Selitä sitten."
Kumpikaan ei huomannut, kuinka ikkunan toisella puolella poliisivoimat saartoivat rakennusta ja uloskäyntejä alkaen ovista ja päättyen paloportaisiin. Pakoreittiä ei ollut, heitä oli niin tiiviisti, ettei välistä ollut mitään mahdollisuutta paeta.
Hän kävi kiinni rinnuksiin, tarkoituksena kovistella. Hän ei kuitenkaan saanut vastausta, joten Squir paiskasi hänet sängyn päälle, josta Mita lennähti lattialle. Mita otti veitsen taskustaan niin huomaamattomasti, ettei Squirilla ollut mahdollisuuksia huomata sitä, jos ei keskittynyt käsien liikkeisiin. Veitsen terä oli pois päin Mitasta, kun Squir tarttui uudelleen tämän rinnuksiin. Äkkiä hänen puuhansa keskeytyivät, sillä hän tunsi viiltävää kipua vatsassaan. Hän ei ollut huomannut veitsenterää. Mita näki tilaisuutensa tulleen ja hän lähti juoksemaan karkuun, kohti käytävää pudottaen veitsen matkalle.
“Jumalauta, sinä et mene minnekään!” Squir huusi äkäisesti ja säntäsi kiivaasti perään, kun vihainen leijona. He päätyivät käytävälle nujakoimaan. Molemmat painivat lattiatasossa, estäen toinen toistaan lyömästä. He etenivät kuitenkin sen verran päästyään jälleen jaloilleen, että osuivat pääoven eteen. Ziva huomasi henkilöt.
“Seis! Liittovaltion agentti!” Ziva huusi osoittaen heitä kohti aseellaan. Aseella osoitti myös vieressä seisova DiNozzo sekä ryhmä apuvoimia. He lähestyivät hitaasti heitä kohti, sillä eivät halunneet pahentaa tilannetta juoksemalla kohti päättömästi.
Hänen tiukka äänensävynsä sai molemmat pakenemaan peremmälle, kuin toivoen pelastuvansa. Mitan ja Squirin takaa-ajojahti jatkui edelleen, Mita juoksi karkuun ja Squir yritti saavuttaa tätä. Zivan lause kaikui uudelleen toiselta käytävältä, jolloin molemmat vaihtoivat nopeasti suuntaa, paeten molempia ryhmiä. Takaa-ajo päättyi, Squir sai Mitan kiinni. Tony ja Ziva taustajoukkoineen saavuttivat pakenijat. Tony tarttui rajusti kiinni Squirin paitaan repien tämän erilleen toisesta miehestä, osoittaen tätä aseellaan. Selällään makaava mies antautui, nostaen kädet ylös.
“Mitä helvettiä sulla on mielessäsi?” Tony huusi vihaisesti. Hän oli vihainen työkaverinsa puolesta, joka oli miltei saanut sydänkohtauksen hiippailuista ja säikähdyksistä.
“Jos vaikka se ambulanssi.” Squir sanoi ja katsoi vatsassaan olevaa haavaa. Myös Tony huomasi sen ja pyysi vieressään seisovaa miestä soittamaan ambulanssin.
Lisää agentteja juoksi sisään ovista ja varmisti paikat. Huumeet takavarikoitiin ja pakattiin valmiiksi todistepusseihin tutkittavaksi Abbylle. Myös varastettu suolahappo löytyi. He olivat ennättäneet ajoissa, aineita ei oltu ehditty käyttää. Samoin huumeiden tuonti rajan yli oli saatu loppumaan, sillä nekin oli löydetty. He olivat saaneet vihiä laittomasta huumekaupasta jo aiemmin, mutta se oli siirtynyt kuitenkin FBI'n hoidettavaksi. Kaikki oli saatu järjestykseen, Abbyn ei tarvinnut enää kärsiä hullusta exästä, joka vainosi häntä. Kaikki palautuisi ennalleen, syylliset joutuisivat istumaan edelleen vankilaan, joista Rain saisi lievimmän tuomion, sillä oli auttanut heitä nappaamaan koko jengin, jos sitä nyt jengiksi pystyi kutsua..
*
Kiinnioton jälkeen myös Abbyn mielenterveys alkoi parantua ennalleen, kun vihdoin viimein epämääräiset hiippailut ja vainoamiset päättyivät, kun syylliset oli saatu kiinni. Enää ei tarvinnut pelätä töissä oleskelua ja odottaa kauhulla, milloin ne jatkuvat. Vaikkakin Abbyllä teki tiukkaa päästä eroon siitä, että hän säikähti lähes jokaista äkillistä, normaalista poikkeavaa ääntä.
_
A/N: Tästä ei nyt tullut ihan sellainen, mitä mä hain alunperin takaa. Yksi osasyy on se, että tämä etenee liian nopeasti. Kaikenlisäksi mun ideat alkoi vähän loppua kesken. Mutta olkoon