Kirjoittaja Aihe: Pala yökön sielunmaisemaa // S, Tajunnanvirtaraapale, HeHe-haaste  (Luettu 1874 kertaa)

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Kirjoittaja: LadyLaga
Ikäsuositus: S

Tyylilaji: draama, tajunnanvirtaraapale
Tiivistelmä: Vuorokausi vaihtuu seuraavaan, ja se joka valvoo kaikki yöt, huomaa sen tapahtuvan.

Kirjoittajan kommentti: Eli pala yökön ajatuksia (eli minun) ja sielunmaisemaa. Osallistun tällä Lupan HeHe-haasteeseen. Saa kommentoida, mut ei oo pakko hei. :3 Nauttikaa jos voitte. (:




Viisi punaista ja tyhjää colatölkkiä irvailevat minulle, ja minua itkettää kun tiedän, että enää on vain yksi jäljellä ennen aamua. On hiljaista, liian hiljaista, mutta en pelkää. Pidän siitä tunteesta, että olen maailman ainut elävä ihminen. Aurinko nousee vasta parin tunnin kuluttua, mutta taivas on jo värjäytynyt mustasta tumman siniseksi. Linnutkaan eivät laula. On niin hiljaista. Kävelen paljain varpain tahmaisella käytävällä ja kadun että jätin sukkani kotiin. Kun avaan oven ja astun ulos, hymyilen kirpeälle ilmalle, minkä savuava tupakkani pian rikkoisi. Vielä on kesä, mutta yöllä sitä ymmärtää että syksykin on olemassa, öisin se aina kurkistaa että onko jo hänen vuoronsa. Pian heitetään kylmä kivi, enkä ole vielä edes heittänyt talviturkkiani pois. Ehtii sitä sitten seuraavana kesänä. Ehkä. Voisi keittää pannullisen kahvia ja juoda sen kokonaan yksin. Rakastan sitä tunnetta. Saan hallita itse itseäni ja omia tekemisiäni. Neljä tuntia enää, ja sitten saan nukkua, kunnes minua tullaan hakemaan. Loma alkaa. Eilen naapuritalossa valvottiin aamu seitsemään asti, alkoholilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Silloin tunsin itseni vielä enemmän yksinäiseksi, koska katselin ja kuuntelin sitä kaikkea sivusta, olematta itse kuitenkaan siellä. He eivät edes huomanneet minua, tuskin tiesivät olemassaolostanikaan. Mutta en ollut silti surullinen tai haikea, en nytkään. Koska minä rakastan tätä, ihan oikeasti rakastan.

-LadyLaga
xxx x xxx


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Herkkuoone

  • Vieras
Uu, kaikkea jännittävää sitä löytää, kun kahlailee osastoja lävitse ja etsii kommenteitta jääneitä tekstejä. Olen katsellut tätä tekstiä useampaan otteeseen, mutten ole oikein osannut sanoa, mitä siitä ajattelen, mutta yritetään!

Tämä pikku melkein-tuplaraapale on omaan makuuni ehkä liian paljon tajunnanvirtaa, sillä asioista toiseen siirryttiin mielestäni liian nopeasti ja välillä aihe vaihtui myös töksähtäen toiseen. Olisin siis ehkä kaivannut hieman pehmennystä eri asioihin siirtymisiin, mutta toisaalta tämä tyyli sopi ficin ideaan: öisiä ajatuksia asiasta jos toisestakin. Ja ainakaan minulla tuohon aikaan ajatukset juoksevat nopeasti eteenpäin katkeamattomana virtana, eikä mihinkään oikeastaan osaa sen kummemmin tarttua tai paneutua. :>

Pian heitetään kylmä kivi, enkä ole vielä edes heittänyt talviturkkiani pois. Ehtii sitä sitten seuraavana kesänä.
Tähän pystyin kyllä samaistumaan täydellisesti. Eilenhän niitä kylmiä kiviä taidettiin viskoa, mutta talviturkki on edelleenkin heittämättä pois. Noh, ehkä ensi kesänä sitten. : D

Kun avaan oven ja astun ulos, hymyilen kirpeälle ilmalle, minkä savuava tupakkani pian rikkoisi.
Suosikkikohtani <3 Hymähdin kirpeälle ilmalle ja sen pian rikkovalle savuavalle tupakalle. Erityisesti tuo rikkominen kiinnitti huomioni, sillä se on aika jännittävä sanavalinta tuohon paikkaan, enkä varmasti itse olisi huomannut käyttää sitä tuossa yhteydessä.

Tykkään otsikostasi! Se on kaunis. Ja jännittävä. En tosin olisi ehkä osannut yhdistää sitä ensimmäisenä öisen valvojan ajatuksiin, sillä yököstä mieleeni tuli ensimmäisenä perhonen. : D Kiitokset! : )
~ Herkku.

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Herkkuoone: Aaaaw, ihanaa, yllärikomma! <3 :,D Kiitos. *pus* Hieman mietiskelin tuota otsikkoa itsekin, mutta kun yöhoitajia sanotaan yleisesti yököiksi, niin pidin sen, vaikka siinä jonkinlainen kaksoismerkitys onkin. :,)

-LadyLaga!


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 765
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :)

Valitsin tämän tekstin listauksestasi siksi, että muistan lukeneeni tämän joskus silloin, kun tämän julkaisit, ja pitäneeni tästä. Silloin tämä ei ehkä niin puhutellut minua, kun en vielä tehnyt yötyötä, mutta nykyään näin kolmivuorotyön tekijänä löydän tästä enemmän samaistumispintaa. Tähän virkkeeseen tiivistyy aika paljon sitä, mistä itse yövuoroissa pidän:
Pidän siitä tunteesta, että olen maailman ainut elävä ihminen.
Vaikka sitä kyllä tietää, ettei suinkaan ole maailmankaikkeuden ainoa elävä ihminen, se voi tosiaankin tuntua siltä, kun koko muu maailma ympärillä nukkuu. Tietoisuus on merkittävä osa olemassaoloa, ja nukkuessaan harva meistä on kovin tietoisessa tilassa, mistä ehkä juontuu se jännä yksin elämisen tunne. Itse työskentelen isossa päivystyssairaalassa, jossa on paljon muitakin valvojia vuorokauden ympäri, mutta koska meidän osastolla on vain yksi yökkö eikä yöllä välttämättä ole yhtään potilasta, on siinäkin usein aika eristäytynyt fiilis. ;D Aamulla sitä on sitten ihan pöllämystynyt, kun laitoshuoltaja alkaa ajella lattioita koneellaan ja muistuttaa siitä, ettei olekaan ainoa ihminen maailmassa.

Minua viehättää tässä tekstissä myös ajatus siitä, kuinka yöllä voi itse hallita itseään, työtään ja tekemisiään. Voi nimenomaan vaikkapa keittää pannullisen kahvia ja juoda sen ylhäisessä yksinäisyydessä, jos siltä tuntuu. Se luo sellaisen voimaannuttavan kontrollin ja pystyvyyden tunteen. Toki yksinäisissä öissä on kääntöpuolensakin, kun ei ole ketään auttamassa, jos jotain sattuu tai ei osaa tehdä jotain, mutta silloin on onneksi levollista, jos voi kokea olevansa oman elämänsä ja työnsä herra. :)

Lisäksi minuun vetoaa tämän tekstin kesäöinen miljöö. Se, kuinka keskellä yötä laskeutuu jo täysi pimeys ja jossain väreilee aavistus syksystä, mutta kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Loppukesän yöt ovat ihania! Vielä kun miljöö yhdistyy levolliseen ajatukseen pian lähestyvästä aamusta, nukkumaanpääsystä ja alkavasta lomasta, välittyy lukijallekin hyvä ja seesteinen mieli.

Kylläpä tähän pieneen raapaleeseen mahtuu paljon kaikenlaista ajatuksia ja tunteita herättävää! Tajunnanvirtamaisuus toimii, ja kertojan ajatuskulut tuntuvat luontevilta ja samaistuttavilta. Kiitos, pidin vielä näin vuosienkin jälkeen! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Kiitos kommentistasi Waulish, kivaa että miellytti. <3 Luin hampaita kiristellen nyt tekstini monen vuoden jälkeen, enkä osannut samaistua enää ollenkaan, kun yökköys on vaihtunut päivätyöhön, eikä työpaikoillakaan saa enää tupakoida, ainakaan hoitajien työssä. ^^' Mutta tietynlainen nostalgia tuosta tuli.

-Ansa


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin