Kirjoittaja Aihe: Valkoisia tahroja sukupuussa [K-11] (Theodore/OFC) Jatkoa 2.11 -13  (Luettu 1998 kertaa)

Vesiolento

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 97
  • •slytherin, bitch•
Ficin nimi:[/b] Valkoiset tahrat sukupuussa
Kirjoittaja: Vesiolento
Beta: Ei ole
Fandom: Harry Potter
Ikäraja:  K-11
Paritus:  Anthea(OFC)/ Theodore Nott
Varoitukset: Väkivaltaisuutta saattaa ilmaantua, kiroilua jne.
 
A/N: Uskalsinpa laittaa tänne Prologin. Kyseessä on siis ficci siitä, että Siriuksella onkin tytär. Aihe on hiukan käytetty, mutta yritän saada tästä tälläisen 'niistä muista erottuvan'  ficin, olkaapa hyvä!


PROLOGI

”En oikein usko heitä”, nainen sanoi
Kun vastausta ei kuulunut, hän jatkoi
”Ethän sinä ole hullu!”
Sirius tyytyi kohauttamaan olkapäitään välinpitämättömästi.
”Eleanor...”
”Niin Sirius?”, nainen kysyi hermostuneena
”Mitä hänelle kuuluu?”
Tuli painostava hiljaisuus
”Antheallekko?”, Eleanor kuiskasi
”Hän on kunnossa.”
Sirius korjasi asentoaan sellin kivilattialla.
"Tuo hänet sitten tänne", Sirius sanoi yhtäkkiä
”Silloin kun hän on valmis tulemaan tänne, ymmärräthän että kaikki ankeuttajat ja murhaajat saattavat järkyttää häntä”
”Eikä hän ilahdu isän näkemisestä tuossa tilassa”
”Tuskin hän edes muistaa isäänsä..”, Sirius sanoi ja sylkäisi maahan.
Eleanor hymyili tekohymyään ja sanoi;
”Muistaa hän, olen kertonut sinusta hänelle”
”Kerroitko myös, että isi istuu elinkautista murhista?”
He kummatkin hiljenivät.
”Minä en tehnyt sitä”, Sirius sanoi
”Minä en murhannut”

***

Korkeintaan yhdeksän-vuotias tyttö, piti äitiään tiukasti kädestä. He seisoivat pienessä tunkkaisessa laivassa. Kummatkin oli puettu huolitellusti, etenkin tyttö.  Tämän mustat ja  sotkuiset hiukset oli solmittu monimutkaiselle letille.
Kummankin kasvot olivat vakavia, niin äidin, kuin tyttärenkin.
”Äiti”, tyttö sanoi kirkkaalla lapsenäänellään.
”Mitä, kultaseni?”, äiti kysyi pitäen äänensä vakavina
”Mitä nuo ovat?”
Tyttö osoitti kädellään kauas horisonttiin. Siellä näkyi, jos siristi tiukasti silmiään, leijuvia olentoja.
”Näetkö sinä ne, Thea?”, Äiti kysyi ymmällään.
Anthea nyökkäsi, ja kysyi uudestaan
”Mitä ne ovat?”
Äiti tiukensi otettaan tyttärensä kädestä
”Ankeuttajia”, hän sanoi ääni hitusten täristen.
”Mitä ne tekevät?”
”He -ne vartioivat vankeja.”
Tämä vastaus ei näyttänyt tyydyttävän lapsen tarvetta tietää, mutta Thea ei ehtinyt avata suutaan, ennen, kuin laivan kapteeni tuli ilmoittamaan matkan kestosta.
”Saavumme perille viiden minuutin kuluttua.”
Eleanor nyökkäsi hermostuneena.
Onneksi lapsi oli jo unohtanut ankeuttajat ja keskittyi tutkimaan muita matkustajia, joita oli heidän lisäkseen kaksi.
Ensimmäinen oli vaaleahiuksinen rouva. Tämän kasvoilta paistoi selvä hermostus, joka yltyi, kun Thea  tuijotti häntä kiinnostuneena
Toinen oli vanha mies, joka käveli koko ajan ympyrää, kuin hullu. Miehen kasvoilla oli hymy, muttei iloinen.
 Heidän kanssaan Anthea ja hänen äitinsä matkustivat.
Äidillä oli pyöreät kauniit kasvot, jotka hymyilivät usein,
mutta nyt, äidin kasvot olivat vakavat.
Kuului tömähdys, kun laiva saapui satamaan. Ovet aukesivat automaattisesti ja kaikki neljä matkustajaa astelivat ulos jännittyneen näköisinä. Äiti piti edelleen Thean kädestä tiukasti kiinni, kun he liittyivät jonoon, johon muutkin matkustajatkin menivät. Thea kuuli laivassa olleen naisen sanovan matkustajat vastaanottavalle miehelle:
”Tulin tapaamaan siskoani” erittäin jännittyneesti ja halveksien.
Nainen ei edes suostunut luovuttamaan taikasauvaansa, mutta äiti oman vuoronsa tullessa, antoi sauvansa miehelle, ennen kun tämä ehti edes pyytää sitä.
”Tulimme tapaamaan Sirius Mustaa”,  äiti sanoi
Tarkastaja nyökkäsi lyhyesti ja mutisi;
”Tom opastaa teidät sinne” osoittaen miestä, jolta puuttui useita hampaita. Kun Thea astui äitinsä kanssa pois aulasta, kuvottava haju valtasi heidän sieraimensa.
Anthea nyrpisti nenäänsä, täällä haisi!
Lisäksi tytölle oli tullut outo olo, jo hänen lähestyessään saarta.
Toki hän tiesi, että saaren virallinen nimi oli Azkaban, mutta äiti kutsui sitä vain saareksi.
Hän kuitenkin seurasi äidinsä kanssa kuuliaisesti Tomia.
Thea kiristi otettaan Eleanorin kädestä ja yritti olla katsomatta selleihin, joita he koko ajan ohittivat. Joka toisten kaltereiden takana joku hullu hymyili, tai tuijotti ohikulkijoita murhaavasti. Anthea ei tienyt kumpi oli pahempaa.
Kohta he saapuivat ovelle. Tom avasi sen sauvan näpäytyksellä ja johdatti muut toiselle selli-osastolle. Täällä olivat murhaajat. Ilma muuttui niin tunkkaiseksi, että Anthea pelkäsi hengittää.
”Tässä hän on”, Tom sanoi röyhkeällä äänellään.
Thea joutui räpyttelemään silmiään, jotta ymmärtäisi näkemänsä.
Kaltereiden takansa istui mies, jonka Thea tiesi äidin kertomuksista isäkseen, mutta mies oli erittäin likainen ja laiha. Anthea oli varma, että jos mies laihtuisi, hän pystyisi kulkemaan kaltereiden välistä. Mies oli pukeutunut likaiseen keltaiseen haalariin, jonka keltainen väri vaikutti joltakin muulta, kuin väriaineelta.
”Hei, Sirius”, Eleanor sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
Sellissä istuva mies katsoi ensin äitiä, mutta käänsi katseensa heti tämän tyttäreen, joka yritti piiloutua äidinsä selän taakse. Tummat kiharat hiukset mies tunnisti heti omikseen.
Hän ei puhunut mitään, silmäili vain muita.
”No, tässä hän on”, Eleanor sanoi hermostuneena.
”Antheako?”, Sirius mutisi käheällä äänellään.
Anthea hätkähti miehen puhuessa ja tiukensi otettaan Eleanorin kädestä.
”No mutta Thea, sano isille hei”, äiti kehotti
Ensin Thea piti suunsa tiukasti kiinni, mutta sitten sanoi hiljaa:
”Hei...”
Siriuksen hymy näytti leviävän korviin asti.
Kaikki likaiset ja rikkinäiset hampaat näkyivät.
Sitä Thea vasta pelästyikin
Vaikka tyttö oli puoliksi äidinsä selän takana, mies pystyi tarkastelemaan tätä.
”Hän on –”, Sirius yritti sanoa, mutta hiljeni yhtäkkiä.
 Hiljaisuus tuntui lepäävän painostavana hartioilla.
”Voidaanko me äiti mennä kotiin?”, Anthea kysyi äidiltään rikkoen hiljaisuuden.
 Eleanor huokaisi ja katsoi Siriusta kohauttaen kulmakarvojaan
”Tiedän, että viime tapaamisesta on kauan –”
Mies nyökkäsi hitaasti. Silmät tuijottivat edelleenkin tytärtään.
”Mutta hän -”, käheä ja heikko ääni sanoi.


//Huh huh. Pitäisi tämäkin lähettää...
Tämä on ensimmäinen Potter-ficcini, joten älkää purko. Tämä prologi poikkeaa jotenkin tavallisesta tyylistäni...jotenkin tästä vain tuli tälläinen.  Virheitä tulette bongaamaan tästä takuuvarmasti EI EI EI
Pitää nyt vain päästä tästä tarinoiden julkaisukammosta eroon.
Saatanpa julkaista ensimmäisen luvunkin, jos  uskallan...
Kommentteja?
 
« Viimeksi muokattu: 22.12.2013 17:51:36 kirjoittanut Vesiolento »

Azure

  • Vampyyrityttö
  • ***
  • Viestejä: 248
Vs: Valkoisia tahroja sukupuussa [K-11] (Theodore/OFC)
« Vastaus #1 : 04.07.2013 14:37:17 »
Heissan!

Se että otsikossa luki Theodor/OFC sai minut aukaisemaan tämän ficin, sillä Theodor on yksi lempiluihuisiani.
Täytyy myöntää, että aiheena Siriuksen tytär on kyllä jo koluttu läpi, mutta en valita, koska rakastan ficcejä joissa Siriuksella onkin tytär! Prologin perusteella on vaikea sanoa oikein mitään, mutta yhdeksänvuotias Anthea vaikutti mielenkiintoiselta ja odotan innolla saavani lukea hänestä Tylypahkassa!  Eleanorkin vaikutti oikein mukavalta naisihmiseltä. Sirius vaikutti omaan korvaani ehkä hieman Ooc:ltä, mutta se ei ainakaan minua haittaa.

Kirjoitusvirheitä pongasin tuolta seasta parikin, mutta ne eivät juurikaan häirinnet lukemista.

Lainaus
”Hän on kunnossa.
Tuossa nyt yksi esimerkki, eli sinulla oli jäänyt pisteet pois niissä vuorosanoissa, joissa sen olisi kuulunut tulla tuonne lainausmerkkien sisään.

Lainaus
Kummatkin oli puettu huolitellusti, eteenkin tyttö.
Yksi e liikaa.

Lainaus
Tälle oli mustat sotkuiset hiukset solmittu monimutkaiselle letille.
Omaan korvaani tuo lause särähtää jonkinverran. Parempi sanajärjestys voisi ehkä olla jotenkin näin: Tämän sotkuiset mustat hiukset oli solmittu monimutkaiselle letille.
Tai: Tämän mustat ja sotkuiset hiukset oli solmittu monimutkaisesti letille.

Lainaus
Mies oli pukeutunut likaisen keltaiseen haalariin, jonka keltainen-väri vaikutti joltakin muulta, kuin väriaineelta.
likaisen=likaiseen ja keltainen-väri= keltainen väri


Voi, apua, nyt annoin itsestäni kyllä sellaisen vaikutuksen että olen hirveä pilkunviilaaja! Anteeksi! Sellainen en todellakaan ole! :D Pilkku- ja pistevirheitä tekstissä oli kyllä myös jonkin verran. Suosittelen lämpimästi betaa.
Itse voisin muuten alkaakin betaksesi, mutta aikani ei valitettavasti riitä betaustöihin tällähetkellä :)

Anyway, odotan innolla jatkoa tarinaasi ja haluan tietää lisää Antheasta ja Eleanorista ja totta kai siitä miten Anthean ja Theodorin suhde kehittyy!
Ymmärrän hyvin julkaisukammosi, sillä itselläni oli sama ongelma kun aloitin oman HP- jatkikseni, mutta se on mennyt ohi jo. :)
Kulmahampaita
A former lunatic, I'm much healthier now - Peter Hale

Wenni

  • Vieras
Vs: Valkoisia tahroja sukupuussa [K-11] (Theodore/OFC)
« Vastaus #2 : 04.07.2013 14:59:56 »
Oi tykkäsin valtavasti! :) Pienet virheet eivät haitanneet lukemista. Hieman sekavuutta saattoi ilmaantua (tai johtua univeloistani) Jäi vain hieman auki, että mitä Sirius olikaan sanomassa.  :D

~ Wenni
« Viimeksi muokattu: 04.07.2013 17:36:55 kirjoittanut Wenni »

mellonami

  • ***
  • Viestejä: 194
Vs: Valkoisia tahroja sukupuussa [K-11] (Theodore/OFC)
« Vastaus #3 : 04.07.2013 17:18:18 »
oih, ihana ficti. odotan mielelläni jatkoa
Lainaus
”Mutta hän -”, käheä ja heikko ääni sanoi.
mitähän sirius yrittää sanoa :D
Toivon, koska uskon
uskon, koska rakasta
ja rakastan, koska toivon

Vesiolento

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 97
  • •slytherin, bitch•
Vs: Valkoisia tahroja sukupuussa [K-11] (Theodore/OFC)
« Vastaus #4 : 05.07.2013 12:47:50 »
Oi, kommenteja!
 
Ocra: Eipä ainakaan minua  pilkunviilaus ärsytä  ;). Laitoinpa Beta hakemuksen menemään, toivottavasti saisin sellaisen jo ensimmäiseen lukuun, ettei sinun tarvitsisi tuhlata aikaasi virheiden etsimiseen. Kiitos kommentista!

Wenni: Aivan mahtavaa, että tykkäsit! Se sekavuus johtui varmaankin minun univeloistani, eikä sinun  ;)

Mellonami: Kiitos tuhannesti. Se mitä Sirius yritti sanoa, jää toistaiseksi arvoitukseksi...

Vesiolento

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 97
  • •slytherin, bitch•
Vs: Valkoisia tahroja sukupuussa [K-11] (Theodore/OFC)
« Vastaus #5 : 10.07.2013 15:12:41 »
A/N: En ole löytänyt Betaa, älkää nyt vaan tappako minua... Yritin itse oikolukea (ja pakottaa paria kaveria samaan hommaan), mutta jotenkin vain on sellainen fiilis, että tänne on vielä parikymmentä virhettä jäännyt. Mutta toivottavasti pidätte, hahmot ovat vain hiukan Ooc... ja tämä on vielä hiton lyhytkin.
Mutta joka tapauksessa, olkaas hyvä!

1.

Thea inhosi ilmiintymistä, vaikka se tehtiinkin yhdessä äidin kanssa. Yleensä äidin kanssa oli kivaa, mutta edes äiti ei saannut oksennusrefleksiä pois päältä. Anthea ei  juurikaan pitänyt oksentamisesta. He eivät kimppailmiintyneet useasti, mutta nyt Thea olisi muuten myöhästynyt junasta. Tällä kertaa ilmiintymisessä, oli vielä  toinenenkin hyvä asia. Ei tarvinnut kestää jästejä asemalla.
Jästit olivat maapallon tyhmimpiä olentoja, Thea siis riemuitsi, kun pääsi vuodeksi Tylypahkaan. He asuivat jästialueella, joten kotona jästeihin törmäsi jopa kotiovella, nyt Anthea tapaisi seuraavan jästin vasta joululomalla. Tästä syystä ilmiintyminen suoraan laiturille  9 3/4, oli kuin lottovoittovoitto.
”Kirjoita minulle heti, kun ensimmäinen koulupäivä on mennyt”, Eleanor sanoi tyttärelleen, jonka katse harhaili jo junaan.
”Joo joo, äiti.”
”Etkä hankkiudu hankaluksiin, kuten is..-”, Eleanor sanoi pysähtyen kesken lauseen.
”Kuten isäni, vai?”, tyttö kysyi äidiltään kohauttaen olkapäitään.
”Katsotaan sitten.”
Eleanor vaikutti hermostuneelta, hän ei ollut kahteen vuoteen mennyt tapaamaan Siriusta.
Eleanor ei ollut enään Thean ja Siriuksen tapaamisen jälkeen kertonut tyttärelleen mitään isästään, eikä maininnut häntä muutenkaan, toivoen, että Thea unohtaisi mokoman.
”Pidä hauskaa, kultaseni”, Eleanor toivotti hymyilen
”Ja muista mitä sanoin.”
”Tuvalla ei ole väliä!”
Anthea vaikutti ärsyyntyneeltä
”Äiti, minä olen jo iso tyttö”, hän sanoi äänessään ylimielinen vivahde.
”Tietenkin olet”, Eleanor sanoi halaten tytärtään, joka vastasi halaukseen hieman epäröiden.
”Minun pitää jo mennä, ihan totta...”
Heidän keskustellessaan, laituri oli tyhjentynyt muista oppilaista, ja äiti hoputti Thean junaan.
”Hyvää kouluvuotta!”
”Sinä sanoit tuon jo...”
Anthea sulki junan oven samalla, kun juna lähti hitaasti liikkeelle, vilkutti vielä nopeasti äidilleen ja kiiruhti etsimään vapaata paikkaa.

-

Thea tunsi raivoa äitiään kohtaan, hänen takiaan Anthea oli ehtinyt junaan viimeisenä ja täten joutunut istumaan kahden muun tytön kanssa. Ei hänellä ollut mitään tyttöjä vastaan, mutta Thea olisi halunnut itse päättää, minne istuu. Vain tällä osastolla oli ollut tilaa, joten päätös ei ollut Thean.
”Minä olen Anthea Musta”, Thea sanoi heti, kun saapui ovelle. Kummatkin tytöt hiljenivät. Toisella oli ruskea polkkattukka ja silmälasit, toisella taas pitkät vaaleat hiukset.
”Musta?” Silmälasipäinen kysyi hiljaa hymyillen. Thea nyökkäsi pitäen päänsä korkealla muiden yläpuolella, hän oli pisin.
”Minä olen Tracey Davis ”,  Tracey  ilmoitti ja ojensi kättään Theaa kohti.
Anthea kätteli Tracey-nimistä ja siirsi katseensa toiseen tyttöön.
”Daphne Greengrass”, tyttö sanoi ujosti huomattuaan Thean tuijotuksen.
”Tule vain istumaan.”
Anthea istuutui ja työnsi arkkunsa penkin alle.
 Kummatkin tytöt osoittautuivat pudasveriseksi, joka oli Thean mielestä plussaa. Ei hän suorastaan vihannut  jästisyntyisiä, mutta nämä muistuttivat jästejä liikaa.
”Ethän sinä vain ole kuraverinen?” Daphne kysyi
”Ei hän tietenkään ole, hän on Musta!” Tracey sanoi ystävälleen närkästyneenä.
Daphne punastui ja mumisi jotain anteeksipyynnön tapaista.
”Mihin tupaan sinä haluat, Anthea?”  Tracey kysyi
Thea pystyi päättelemään tyttöjen tavasta kutsua jästisyntyisiä kuraverisiksi, että he olivat täysiä Luihuisia.
”Öööh...en ole ajatellut asiaa...”, Thea sopersi
”No, kannattaa mennä Luihuiseen”, Tracey sanoi aikailematta
”Eihän tupaa voi itse päättää?” Anthea kysyi ihmeissään.
”Sinun täytyy pyytää lajitteluhatulta.”
Tracey suki pitkillä sormillaan hiuksiaan ja Thea yritti peitellä hämmästyneisyyttään.
”Miksi Luihuiseen kannattaa mennä?” hän kysyi ennen, kuin ehti hillitä itseään
”Koska Luihuiset kunnioittavat veren arvoa.”
”Ja ovat muutenkin hyviä tyyppejä.”
Ei Luihuinen nyt kamalan pahalta kuulostanut!
He viettivät ensimmäisen tunnin kertoen itsestään. Kävi ilmi, että Daphne ja  Tracey tunsivat toisensa jo ennen Tylypahkaan menoa, he olivat vanhoja perhetuttuja. Ja rikkaista suvuista, Traceyn  mukaan. Tästä kaikesta Thea päätteli heidän sukunsa olevan perinpohjaisia Luihuisia.
Tracey oli todella omituinen  henkilö, ei hän keräillyt mitään omituista, mutta käyttäytyi tavalla,  jolla kukaan muu ei käyttäytynyt. Hän  oli jotenkin ylienerginen.
Daphne vaikutti ujolta, hän suostui kaikkeen. Kun  Tracey ilmoitti haluavansa pelata velhopokeria, Daphne sanoi ettei pitänyt pelistä, mutta pelasi kuitenkin.
”Keitä sinun vanhenpasi olivatkaan?”, Tracey kysyi kerrottuaan omasta ’niin puhtaasta’ suvustaan.
”No, minun isäni on Sirius Musta”, Thea sanoi suoraan katsoen Traceyta silmiin.
Daphne nosti katseensa kirjasta, jota juuri luki.
”Et ole tosissasi!”
”Olen minä.”
 Traceyn silmät levisivät lautasen kokoisiksi
”Sitten olet sukua Dracolle!”  hän sanoi innostuneena
”Draco...-kenelle?”
 ”Malfoylle, meidän isät on työkavereita” 
 Tracey hymyili riemastuneena.
”Mennään kertomaan hänelle, tule!” hän sanoi vetäen  Thean lattialle tuoliltaan.
Thea nousi kiroten, mutta seurasi  Traceyta ja Daphnea käytävälle.
 ”Hän on varmaankin ensimmäisessä-osastossa”,  Tracey arveli innoissaan.
He ohittivat muiden oppilaiden kysyviä katseita.
Kun he saapuivat ensimmäiseen osastoon,  Tracey ryntäsi suoraan sisälle
”Arvaa mitä, Draco!”
”Mitä?”
”Hän on sukua Sirius Mustalle!”  Tracey sanoi vetäen Thean esiin.
Huoneessa oli viisi poikaa, Draco oli varmaankin eräs blondi, koska hänellä oli yllättynein ilme.
”Sirius Mustalle?” Draco kysyi hämmästyneenä
”Olen, joo.”
”Miten läheistä?”
”Hän on isäni.”
Thea tunsi punastuvansa, kaikki tuijottivat häntä.
Draco oli hetken hiljaa ja niin olivat muutkin.
Sitten eräs toinen  poika rykäisi.
”Kuka äitisi on?” hän kysyi typerästi suu auki.
”Eleanor Musta”, Thea vastasi välittömästi selkä suorana.
Nyt Draco puuttui uudestaan keskusteluun.
”En ole kuullut hänen nimeään ennen”, hän huomautti hitusen viileästi.
Draco rypisti kulmakarvansa ja kysyi:
”Onhan hän puhdasverinen?”
”On on.”
Malfoy hymyili ja kätteli Theaa.
Muut pojat näyttivät kiinnostuneimmilta Antheasta nyt, kun Draco oli hyväksynyt hänet.
”Minä olen Blaise Zabini”, eräs poika sanoi. Tämä oli tumma ja leveähymyinen.
”Ja tämä mykkä tässä vieressäni Theodore Nott”, hän jatkoi naureskellen.
Theodore tönäisi Blaisea ja tuhahti;
”En minä ole mykkä!”
”Mutta siltä vaikuttaa...”
Blaise lopetti huomattuaan kaikkien katsovan häntä ärsyyntyneesti.
Nyt vasta Thea kiinnitti huomiota Theodoren ulkonäköön, tämä oli vaalea. Ei yhtä vaalea, kun Draco, mutta näytti ihan hyvältä. 
”Hei”, Theodore sanoi kätellessään Theaa
”Ooh! Tykkäätkö Theasta, Theo?”  Blaise kysyi heti
”Dracokin kätteli häntä, hiton urpo, se kuuluu käytöstapoihin!” Theo sanoi ärtyneesti
Blaise hiljeni hiukan loukkaantuneena.
”Ihan sama, nämä kaksi tottelevat nimeä Grabbe ja Goyle”, hän sanoi hetken kuluttua.
Grabbe ja Goyle tuijottivat muita erittäin idioottimaisesti.
”Älä välitä heistä”, Theodore sanoi Thealle
”He ovat aina tuollaisia.”
Anthea nyökkäsi hymyillen ja kääntyi Traceyn puoleen.
”Meidän pitäisi mennä vaihtamaan kaavut, minä en jaksa enään kulkea jästien vaatteissa”
 Tracey vastasi myöntävästi ja kaikki kolme tyttöä poistuivat.
”Ihanaa päästä näkemään Luihuisen oleskeluhuone!” Tracey sanoi hymyillen
”Niin on”, Daphne vastasi hiljaa
Anthea päätti pitää omana tietonaan sen, että hänen isänsä oli Rohkelikko ja äiti Korpinkynsi, sillä Theasta ei tulisi  kumpikaan, siitä hän oli varma. Rohkea hän ei koskaan ollut, eikä jalokaan. Tästä syystä Rohkelikko oli poistettu Thean mieluisin tupa-listalta. Puuskupuh – no puuskupuhit olivat yleensä heikkoja, ainakin henkisesti, sekä liian kilttejä.  Jäljelle jäivät Korpinkynsi ja Luihuinen. Korpinkynnet olivat fiksuja, oliko Thea fiksu? Tuohon kysymykseen hän ei ollut koskaan saannut kunnon vastausta, äidin mielestä Thean oli sekä fiksu, rohkea ja todella rehellinen, mutta äiti oli äiti.
Äiti oli aina suhtautunut välinpitämättömästi Thean tulevaan tupaan. Se, että Sirius joutui Azkabaniin osoitti sen, ettei vain Luihuisista tullut pahoja velhoja. Vaikka äiti yritti uskotella muuta, Anthea tiesi, että äiti uskoi isän syyllisyyteen, eli mitä väliä Thean tuvalla olisi?

-

Kuten jokaiselle velho-lapselle oli kerrottu (paitsi ei tietenkään kuraverisille), ensiluokkalaiset matkustivat Tylypahkaan veneillä. Yhteen veneen mahtui neljä lasta. Blaise, Draco, Grabbe ja Goyle istuivat yhteen veneeseen, eli Theodore joutui tyttöjen kanssa samaan. Daphne hihitti jatkuvasti saaden Theon hulluuden partaalle. Mutta, kun hän tiuskaisi
”Pää kiinni!”, oikein kuuluvasti, Daphne hiljeni.
Tracey hymyili Anthealle tietävästi, kun Daphne alkoi murjottaa veneen perällä. Theon kasvoille tuli syyllinen ilme ja tämä mutisi;
”Sori”, Vaikkakin hieman nyrpeästi
Theodore oli tosiaankin kohtelias.   
Thea katsoi, kun vesi  syveni heidän allaan.
”Katsokaa!”  Daphne huusi yhtäkkiä ja osoitti veteen.
Kaikki veneessä olijat katselivat Daphnen osoittamaan suuntaan.
”Siellä on jokin!”
”En minä näe mitään”,  Tracey totesi työntäen kasvonsa veden lähelle.
”Hei sä siellä, ei saa kurkoitella veteen!”, köntys nimeltä Hagrid huusi. Tämä oli niin lihava, että vei tilan yhdestä taialla suurennetusta veneestä.
Draco oli kertonut tämän olevan jonkinlainen palvelija, sekä puolijättiläinen.
Tracey istuutui takaisin veneeseen
”Taisit nähdä näkyjä”, hän sanoi punastuneelle Daphnelle
”Enkä nähnyt”, Daphne väitti heikosti vastaan.
 Tracey kohautti olkapäitään ja kääntyi Theon puoleen.
”Näitkö sinä mitään?”
”Minä en katsonut veteen silloin.”
”Ei siellä varmaankaan ollut mitään”,  Tracey totesi
Silloin he näkivät sen ensimmäisen kerran, Anthea tosin peilikuvana, koska hän tuijotti keskittyneesti veteen.
Tylypahkan.
Kaikki huokaisivat yhteen ääneen.
Eräs punatukkainen poika selitti eräälle silmälasipäiselle;
”Tuo tuossa on Rohkelikon torni!”
Silmälasipäinen hymyili unelmoivasti.
”Kohta meidät lajitellaan!” Tracey sanoi hymyillen samalla, kun se punatukkainen selitti
”Fred sanoi, että meidän pitäisi painia peikon kanssa.”
 Tracey mulkoili tätä poikaa koko loppumatkan ajan.
Daphne, joka oli pitänyt matalaa profiilia, hymyili ja Theodore tuijotti linnaa hämmästyneenä.
”Ettekö te ole koskaan ennen nähneet edes kuvia Tylypahkasta, vai miksi tuijotatte linnaa, kuin kuraveriset?”, Blaise viereisestä veneestä huikkasi, mutta virnisti lopussa iloisesti.
”Vitsikästä, Blaise”, Theodore totesi.
Kohta veneet tömähivät rantakallioon ja jäivät siihen. Oppilaat hyppivät niistä pois, kuin peläten niiden  lähtevän uudestaan liikkeelle liikkeelle.
”Kaikki parijonoon!”, Hagrid huusi möreällä äänellään.
Jo Hagridin ulkonäkö sai oppilaat järjestäytymään sekunnissa.
Tracey ja Daphne olivat automaattisesti pareja, Anthea käveli Theodoren vieressä.
Se ei oikein tuntunut miltään, koska Theodore jutteli koko ajan edessä kävelevän Blaisen, kanssa.
”Menikö hän siis uusiin naimisiin?”
”Joo, jonkun italialaisen kanssa”   
Theaa ei voinnut milliäkään kiinnostaa, mitä pojat puhuivat, joten hän kääntyi takanaan kävelevän Traceyn puoleen.
”Eikö tuo silmälasipäinen näytä jotenkin tutulta?”  Tracey kysyi tuijottaen erääm silmälasipäisen  pojan sotkuista takaraivoa.
He astuivat Linnan ovista sisään.
”Kuka hän voisi olla?”
”Harry Potter?” Anthea ehdotti, ja hämmästyi, kun poika kääntyi katsomaan hän kuullessaan nimensä. 
”Sinä olet hyvä arvaamaan”, Daphne sanoi hiljaa, katsoen Potteria epäluuloisesti.
Linna vaikutti vanhalta, ja niin se olikin. Seiniä peittivät vanhat seinävaatteet ja he ohittivat jatkuvasti kummitksia.
”Tuon haamun nimi on Verinen Paroni”, Theodor sanoi Thealle yllättävästi
Anthealla kesti hetki tajuta, että poika puhui hänelle.
”Mistä sinä sen tiedät?”
”Isä kertoi”, Theo sanoi ja virnisti.
 ”Se on Luihuisen tupakummitus.”
Tracey oli kuullut heidän keskustelunsa ja liittyi mukaan
”Milloin se kuoli?”
”Mistä minä sen tietäisin?”, Theo sanoi ärtyneesti.
Tracey kohautti olkapäitään.
”Lapset, tää  on professori McGarmiva, hän vie teijjät lajitteluun”, Hagrid sanoi osoittaen sanoillaan tiukan näköistä opettajaa.
”Kiitos, Hagrid, voit mennä nyt pitoihin”, nainen sanoi  ja ohjasi ensiluokkalaiset sivuun puolijättiläisen tieltä.
”Ennen, kun pääsette syömään, teidät lajitellaan tupiin.”
”Tuvat ovat teille kuin perhe, sinä aikana, kun opiskelette täällä”, professori selitti.
”Tuvat ovat Korpinkynsi, Puuskupuh, Rohkelikko ja Luihuinen.”
Luihuisen kohdalla Draco naurahti ja Tracey hymyili.
”Odottakaa tässä, hiljaa”, McGarmiwa sanoi ankarasti ja hävisi sisälle saliin.
”Tule”, Tracey kuiskasi  Thealle
”Esittelen sinut parille”
Hän raahasi Antheaa kohti kahta tyttöä
”Tämä on Anthea Musta”, Tracey selitti heille.
”Ja Thea, nämä ovat Pansy Parkinsson ja Millicent Bulstrode”
Thea mittaili kahta muuta katseellaan. Kummallakin oli ruskeat hiukset, Millicent oli vain tukevampi. 
”Hei”, Thea sanoi. Millicent näytti ihan ystävälliseltä, mutta Pansy katsoi Antheaa arvioivasti.
”Olethan sinä Puhdasverinen?”, hän kysyi
”Tietenkin hän on”, Tracey sanoi
”Luuletko, että ystävystyisin Kuraverisen kanssa?”
Pansy kätteli Theaa ja hymyili hiukan.
”No, toivottavasti nähdään Luihuisessa.”
Nyt McGarmiwa palasi takaisin.
”Jonoon!”
Salin ovet aukesivat itsestään ja professori johdatti heidät sisälle. 
Jokainen hämmästyi. Blaisekin erehtyi haukkomaan henkeä. 
Salissa oli neljä tupapöytää, joita koristivat kunkin tuvan värit.
Valon määrä oli kaksinkertainen, verrattuna linnan aulaan, vaikka valaistuksen hoitivat pelkät kynttilät.
Oppilaat osoittelivat ensiluokkalaisia ja sanoivat jotain ”Tuo on minun veljeni” tai ” Ovatpa ne pieniä” tapaista.
Tracey taputti Theaa selkään ja naureskeli tämän hämmästyneelle ilmeelle.
Anthea pysähtyi muiden mukana, kun professori jäi seisomaan opettajanpöydän eteen.
”Kun sanon nimenne, tulette ja laitatte lajitteluhatun päähänne”, hän sanoi ja aukaisi pergamenttikäärön.
”Susan Bones!”
Punatukkainen tyttö astu esiin ja käveli vapisevilla askelilla lajitteluhatun luokse
Seuraavaksi lajiteltiin Hannah Abbot ja Ernie MacMillan Puuskupuhiin.
”Anthony Goldstein!”
”Daphne Greengrass!”
Daphne käveli hatun luo ja veti sen päälleen vapisten enemmän, kun muut lajiteltavat yhteensä.
”Luihuinen!”  hattu huusi melkein heti ja sai hymyn nousemaan Daphnen kasvoille.
”Ron Weasly!”
”Rohkelikko”
Weaslyn jälkeen kuulutettiin nimi, jonka kaikki tunsivat...
”Harry Potter!”
”Rohkelikko!” hattu huusi oltuaan ainakin minuutin hiljaa.
Koko Rohkelikon tupa vihelteli ja huusi ilosta (”me saatiin Potter!”)
”Millicent Bulstrode!”
Pansy tönäisi ystäväänsä, joka lähti samantien liikkeelle. Hänen tukeva olemuksensa sai salissa aikaan pientä naurua, mutta Millicent vetäisi vain lajitteluhatun päälleen, eikä välittänyt muista.
”Luihuinen!”
”Justin Clarke!”
”Korpinkynsi!”
Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, seuraava Thealle tuttu nimi kuulutettiin
”Blaise Zabini!”
Tumma Blaise lähti lajiteltavaksi, ja pääsi Luihuiseen.
”Neville Longbottom!”
”Rohkelikko!”
”Draco Malfoy!”
”Luihuinen!”
Luihuisen pöytä räjähti suosionosoitukseen.
”Andy McDonald!”
”Korpinkynsi!”
”Pansy Parkinsson!”
”Vincent Grabbe!”
“Gregory Goyle!”
 Kaikki kolme edellistä pääsivät Luihuiseen. Jäljellä olivat enään viisi muuta ja Theodore, Tracey, sekä Thea. Oli ilmiselvää, että jokainen Thean kaveri pääsisi Luihuiseen, eikä hän halunnut enään erota heistä.
”Anthea Musta!”
Anthea ei ollut uskoa korviaan. Tracey nyökkäsi hänelle iloisesti ja työnsi eteenpäin
”Varaa minullekkin paikka Luihuisen pöydästä”, hän kuiskasi.
Anthea käveli lajitteluhatun luo ja...
”Aah! Olet tullut isääsi, Rohkelikko?”
”EI EI EI!” Thea huusi mielessään ja tunsi hatun hätkähtävän (Voivatko hatut hätkähtää?)
”Haluatko sitten Korpinkynteen, kuten äitisi?”
”Laita minut Luihuiseen”
”Et sovi siihen tupaan”
”Ihan sama”
Hattu oli hetken hiljaa, mutta huusi lopulta
”Luihuinen!”
Anthe hymyili ja istuutui Daphnen viereen.
Seuraavaksi lajiteltiin joku Rohkelikkoon.
”Theodore Nott!”
Jostain syystä Thea hiljeni. Hän ei ollut aiemmin kiinnittänyt paljonkaan huomiota Theoon, mutta nyt hänestä tuntui tavattoman tärkeältä saada Theo Luihuiseen.
”Luihuinen!”
Anthea hengähti helpottuneena
”Tracey Davis!”
Hattu oli tuskin koskettanut Traceyta, kun se jo huusi hänet Luihuiseen.
Tracey istuutui Thean ja Daphnen väliin leveästi hymyillen.
Mutta mitähän äiti nyt sanoisi? No, hänhän oli sanonut, ettei tuvalla ollut väliä.

Wenni

  • Vieras
Oi anteeksi kun en ole kommentoinut. Minulla on pienoinen kiire joten sanon vain että pidin kovasti ja tulen odottamaan innoissani jatkoa!  :-*

~Wenni

Vesiolento

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 97
  • •slytherin, bitch•
Wenni: Hyvä, että pidit ja jatkoa tulee nyt  :D

A/N TÄÄ ON NIIN LYHYT
2.

Miten kylmiä Luihuisten makuusalit olivat aamuisin. Thea melkein kadehti muiden tupien jäseniä, koska heidän tilansa olivat varmasti paljon lämpimiä. Aamuisin piti pukea paksut villasukat jalkaan ja suihkun vesi tuli lämmittää tulikuumaksi taikavoimin. Mikseivät he pyytäneet jotakuta opettajaa tekemään kylmyydelle jotain?  - he olivat Luihuisia, he olivat liian ylpeitä pyytääkseen.
Kolmannen-luokan tyttöjen makuusali oli jo tottunut ainaiseen kylmyyteen.
”Millicent, kissasi on taas tuhonnut sukkani”, Tracey totesi ärtyneesti.
Iso-kokoinen tyttö vain kääntyili unissaan.
”Ihan sama, otan hänen sukkansa”
Tracey nappasi lattialta sukat ja jätti Millicentin nukkumaan.
”Eikö tuo ole hiukan epäkohteliasta?” Anthea kysyi nousten samalla istumaan sängylleen.
”Ei, hän ei itse pitänyt kattiaan kurissa, kärsiköön siis siitä”, Tracey totesi vakavana ja puki sukat päälleen. Tyypillistä Traceyta. Millicentin kissa sähähti hänelle pistävästi, mutta käpertyi kuitenkin omistajansa jalkoihin.
”Pue nopeasti, niin odotan sinua”
Thea venytteli hitaasti, mutta nähdessään Traceyn myrkyllisen katseen, hän nousi nopeasti sägyltä.
”Joo joo...”
 
 Thean puettua he lähtivät oleskeluhuoneeseen, jättäen tietenkin Pansyn, Daphnen ja Millicentin uinumaan rauhassa.
Tracey oli aika ylpeä, sekä erittäin suorapuheinen. Thea taas oli niin sanottu Luihuisen ’kiltti tyttö’, koska hän teki kaiken mitä Tracey käski. Daphne oli hiukan samanlainen, mutta hänen tottelevaisuutensa johtui enemmänkin älyttömästä ujoudesta. Pansy taas muistutti eniten Traceyta, hän oli määräilevä. Pansyssa oli kuitenkin todella paljon enemmän huonoja puolia, joista yksi oli se, että hän luuli olevansa paljon ylempiarvoisempi, kun muut. Millicent seurasi Pansya kaikkialle. Näin hyvin tytöt olivat tutustuneet toisiinsa kolmen-vuoden aikana. Thea oli eniten Traceyn ja Daphnen kanssa, mutta he muodostivat kaikkien tyttöjen kanssa ’jengin’., jota muut kutsuivat Parkinssonin Luihuistyttö-jengiksi.
”Missä Pansy on?” Kysyi Draco, joka oli odottanut tyttöjen makuusaleihin vievän oven edessä.
”Nukkuu”, Tracey vastasi heti, eikä suonnut katsettakaan pojalle. Jostain syystä Tracey ei oikein  pitänyt Dracosta.
”Jaahas.”  Vitivalkoinen Luihuinen käveli yhden suuren nojatuolin luokse ja istuutui
   
 Thea käveli Traceyn perässä suureen-saliin. Aamupala ei ollut viellä ilmestynyt, (”Hemmetin hitaat kotitontut!”)  joten he istuivat Luihuisen pöytään odottamaan. Salissa oli tyttöjen lisäksi vain seitsemän-oppilasta, joista kaksi oli Luihuisia. Theodore Nott ja Blaise Zabini.
Tracey ei yleensä osoittanut tunteitaan, mutta hänestä näki selvästi, että hän oli ihastunut Blaiseen. Tracey pörräsi Blaisen ympärillä, kuin mehiläinen (harvinaisen ärsyttävä sellainen), eikä saannut hänestä katsettaan irti. Harmi, ettei ihastus ollut molemminpuolista.
 Tracey ei ollut kuitenkaan luovuttanut, nyt hän veti Thean mukaansa ja istuutui Blaisen viereen.   
”Miksi tekin heräsitte näin aikaisin?” Blaise kysyi epäilevänä.
”Koska vain herättiin” Thea vastasi salaperäisesti, Blaise vain tuhahti.
”Me kun tultiin syömään ajoissa, koska muuten se tyttö Korpinkynnestä tuijottaa minua koko ruokailun ajan.”
Se oli aika ymmärrettävää. Blaise oli tumma, söpö ja erityisen hauska, kuka ei nyt häntä haluaisi?
”Mitä te otitte valinnaisiksi?” Theodore kysyi tytöiltä ajankuluksi.
Hän oli selvästi uninen, eihän Nottia muuten mikään kouluun liittyvä kiinnostanut.
”Taikaeläinten-hoidon, ennustuksen ja riimut”, Tracey luetteli hymyillen omahyväisesti.
”Thea otti samat.”
”Koska sinä pakotit”, Thea huomautti, mutta kaikki taisivat pitää sitä itsestäänselvyytenä, koska kukaan ei juurikaan reagoinut.
Theokin vain nyökkäsi ja löi samalla päänsä pöytään.
”Hmm..väsyneenä ei kannata nyökkäillä”, Thea totesi hieman hymyillen.
Theo yhtyi hymyyn hermostuneesti.
”Minulla on taikaeläimiä, ennustusta ja numerologiaa”, hän kertoi.
”Sinäkö otit numerologiaa?” Tracey kysyi ymmällään.
”Isä halusi.”
Blaise ei vaivautunut kertomaan omia valinnaisiaan, vaan ilmaisi halunsa saada lukujärjestyksen.
”Toivottavasti meillä on ensimmäiseksi liemiä...”, hän mutisi itsekseen.
Theodore huokaisi dramaattisesti ystävälleen.
Samassa ruuat ilmestyivät pöytiin ja oppilaat kävivät siihen käsiksi. Vähitellen salin oppilasmäärä lisääntyi.
”Tuolla on se korpinkynteläinen..”, Blaise sanoi yhtäkkiä
”Toivottavasti ne lukujärjestykset tulevat kohta.”
Blaisen toive ei toteutunut. Kesti ainakin vartti, kunnes Kalkaros toi ne.
”Tässä sinulle Nott...”
”Ja sinä Musta...”
”...Tässä!”
Professori ojensi hieman rypistyneen lapun Thealle
”Kiitos”
Kalkaros ei kuitenkaan jatkanut matkaa, vain jäi Thean luokse.
”Kuulin isäsi paosta”, hän sanoi vakavana
”Öh..niin?”
”Tule lounaan loputtua työhuoneeseeni.”
Thea katsoi Kalkarosta hämmentyneenä.
”Tulen”, hän sai sanottua.
Opettajan lähdettyä Tracey avasi suunsa.
”Luulevatko he, että sinulla on jotain tekemistä Siriuksen paon kanssa?”
”Nähtävästi”, Thea vastasi.
He olivat hetken hiljaa ja seurasivat katseillaan, kun Blaise kiiruhti salista.
”No?” Tracey kysyi kärkkäästi.
”Mitä?”
”Tiedätkö mitään isästäsi?”
Thea huokaisi.
”En”, hän vastasi mulkaisten Traceyta.
”Emme ole saanneet edes kirjettä häneltä.”
Yhtäkkiä Tracey alkoi hymyillä.
”Sirius on nähty lähistöllä”, hän totesi
”Ehkä hän haluaa tavata sinut....”
Thea tyytyi kohauttamaan olkapäitään.
”Sirius haluaa vain listiä Potterin.”
”Meillä on ensimmäiseksi ennustusta, mennään”, hän kehotti.
Thea veti Traceyn mukaansa ja yhdessä he poistuivat salista.

-

 Thean oli pakko osoittaa pettymyksensä ennustamisen suhteen. Hitot, koko aine oli pelkästään arvailemista! Toki kuluneessa tunnissa oli hyvätkin puolensa, professori oli ennustanut Potterille kuolemaa. Oikeastaan kaikki tiesivät jo ennestään, että Harrylla oli suurempi mahdollisuus kuolla, kuin useimmilla muilla. No hei, poikahan oli taistellut ensimmäistä kertaa pimeyden velhoa vastaan (ja voittanut tämän), vasta vauvana! Toki kaiken maailman ’uuskuolonsyöjät’ jahtasivat häntä.
Mutta kuitenkin, tunti oli ollut pelkkää pelleilyä
”Miten teillä menee, tyttökullat?” Punurmio kysyi salaperäisellä äänellään.
”Ihan hyvin...” Thea vastasi hiljaa ja yritti näyttää keskittyneeltä, tuijottaessaan Traceyn teekuppia.
”Mitä näet?” Punurmio kysyi heti. Hän työnsi ylisuuret silmälasinsa lähelle tyttöjä.
Thea mumisi jotain ja käänteli kuppia käsissään.
”Öööh...tuo voisi olla kotka...”
”Voi kultapieni, se on aivan selvä sammakko.”
*hiljaisuus*
”Mitä se tarkoittaa?” Tracey kysyi epäilevänä.
Punurmio pudisti päätään huokaillen.
Thea mulkoili professoria turhautuneena ja aukaisi oppikirjan ensimmäisen sivun, jossa oli asiaa teelehdistä.
”Elämäsi tulee heittelehtimään...ja kohta pitäisi sataa....” Hän totesi Traceylle, joka vaivoin peitti naurunsa. He kummatkin, kuin yhteisestä sopimuksesta, vilkaisivat pieneen kattoikkunaan. Aurinko paistoi kirkkaana ja taivas näytti suorastaan hylkivän pilviä.
”Tietenkin...” Tracey mutisi kämmeneensä.
Punurmio kääntyi ’auttamaan’ Potteria ja Weasleyta, eikä jäännyt kuuntelemaan luihuistyttöjen naurua.

 -

 Ruokailuun mennessä Tracey oli jo menettänyt Luihuiselta kymmenen-pistettä ja saannut McGarmiwan raivostumaan. Thea seurasi ystäväänsä kuuliaisesti, kuin koira ja istuutui hänen viereensä syömään. Daphne lysähti tyttöjä vastapäätä.
”Arvatkaa, kenen pari olin Numerologiassa.”
”Puuskupuhin?” Thea kysyi hymyillen.
”En, Grangerin.”
”Oli varmasti erittäin nautinnollinen tunti”, Tracey totesi viisaasti.
”Milloin se oli?”
”Ensimmäisellä tunnilla, silloin kun teillä oli ennustusta”, Daphne kertoi.
Muut nyökkäilivät ja pureskelivat ruokaa.
”Hän teki kaiken työn-”
Thea oli tukehtua muhennokseen.
”Mutta Grangerhan oli ennustuksessa!” Hän huusi heti, kun oli saannut suunsa tyhjäksi ruuasta.
Tracey purskautti maidon suustaan.
”Niin!”
Daphne tuijotti toisia, eikä tajunnut mitään. Muilla oli selvä muistikuva kuraverisestä, joka istui Potterin ja Wealeyn vieressä ennustuksessa.
Tracey yritti selittää Daphnelle asiaa sillä välin, kun Thea katsoi, kuinka Kalkaros ja Dumbledore nousivat pöydästä ja nähtävästi lähtivät Kalkaroksen työhuonetta kohti.
Silloin Thea muisti Kalkaroksen sanat.
”Minun pitää mennä”, Thea totesi hiljaa.
”Mitä? Aa, ok”, Tracey sanoi ja jatkoi Daphnelle puhumista. Daphne vakuutteli, että oli ollut Grangerin kanssa numerologiassa, kun taas Tracey ei uskonut ystäväänsä lainkaan.
 
 Anthea nousi pöydästä ja suuntasi askeleensa kohti salin ovea. Matka Kalkaroksen työhuoneen ovelle ei kestänyt minuuttiakaan. Thea jäi seisomaan oven taakse.
”Viimeinkin täällä”, Dumbledoren ääni sanoi ja ovi aukeni itsekseen. Mitä, näkikö tuo vanhus jo ovien läpi?
”Käy toki sisään, neiti Musta.”
Dumbledore istui Kalkaroksen työpyödän takana ja Kalkaros seisoi itse seinänvierustalla. Eniten Theaa kuitenkin ärsyyntyi nurkassa oleskelevasta Lupinista. Hemmetti, Lupinhan oli uusi opettaja, mitä hän täällä teki? Professorilla oli kuihtuneet kasvot ja paikatut kaavut. Hän näytti Dracon mukaan kotitontulta.
”Hyvää päivää, rehtori”, Thea sanoi kohteliaasti, mutta piti ilmeensä kylmänä.
”Tiedätte varmaankin, miksi olette täällä?” Dumbledore kysyi ystävällisesti ja sai vastaukseksi   nyökkäyksen.
   
 Remus Lupin näytti heikolta. Hän tarkkaili Theaa hiukan epäluuloisena, mutta myös vähän liiankin ystävällisenä.
”Oletteko kuulleet mitään biologisesta isästäsi, Sirius Mustasta?” Dumbledore kysyi hymyillen energisesti.
”Emme...”
”Aivan varmasti?”
”En ole kuullut Siriuksesta juurikaan mitään.”
 
 Dumbledoressa saattoi havaita pieniä pettymyksen merkkejä. Lupin taas näytti oudon helpottuneelta, mutta Kalkaroksesta ei saannut luettua minkäänlaista aivotoimintaa. Noh, Luihuiset olivat tunnetusti kylmiä...
”Mistä tiedämme, että hän puhuu totta?” Lupin kysyi. Hän katsoi Theaa hiukan anteeksipyytävästi, mutta tarkoitti sanansa Dumbledorelle.
”Emme mistään, Remus – meidän täytyy vain luottaa neiti Mustaan”, Rehtori katsoi viimeisten sanojen kohdalla tyttöön ankarasti. Lupin näytti hiukan tyytymättömältä, hänestä nyt ei saaannut mitään selvää.