Nimi: Epätäydellisen täydellinen
Kirjoittaja: Onkonälkä
Beta: Ei ole, otan itse vastuun
Ikäraja: S
Genre: Fluff
Sanamäärä: 300
Haasteet: Rare10
Epätäydellisen täydellinen
En koskaan olisi voinut kuvitella myöntäväni.
En koskaan rakastavani.
Mutta silti hän liihotti mielessäni niin kömpelönä, korvat höröllään, etten voinut kuin yrittää hillitä perhosia mahassani. Se polte, kutina ja ihanan kutkuttava tunne, kun näin hänet aamulla ensimmäistä kertaa ja illalla viimeisenä, ne hymyt mitä olisin halunnut hänen suovan pelokkaiden kasvojen tilalla.
Olin liian kova ja kummallisen rakastunut. Ei se ollut sopivaa, ei hän ollut arvokas. Mutta minkä mies tunteillensa mahtaa, olinhan jo pienestä asti tiennyt, etten naisista liiemmin piittaa. Ja nyt tiesin, mistä minä piittaan. Neville oli täydellinen vastakohtani ja siksi minulle se täydellinen.
Minä hellyin.
Ja eräänä iltana minä jopa hymyilin hänelle, punastuin toki, ja juoksin pois, etteivät muut huomaisi sitä, mutta se hämmentynyt ilme jonka sain vastaukseksi oli kuin lahja. Pelko oli kerrankin poissa, puhdas hämmennys tilalla.
Minä jatkoin hymyilyä. Se oli helppoa eikä rasittanut kuten kylmyys. Minä hymyilin Nevillelle aina tilaisuuden tullen ja viikkojen kuluessa hän hymyili takaisin. Kului vielä lisää viikkoja kunnes uskalsin lähettää pöllön ja aika vastausta odotellessa kului hitaammin kuin ne viikot.
”Tavataan vain. Tänä iltana kolmannen kerroksen vessassa. -Neville”
Lähestyin kolmatta kerrosta ja tapaamispaikkaa lähes vapisten. Minua jännitti, kuumotti ja perhoset törmäilivät toisiinsa mahassani. Ja nähdessäni hänet, jännitys katosi. Epävarmasti otimme askelia toisiamme kohti, ja kun välillämme oli metri, minä astuin nopean askelen ja suutelin häntä. Ja onnekseni hän suuteli takaisin.
Kun suudelma oli ohi, katsoin häntä silmiin ja hymyilin, ja hän teki samoin. Painoin huuleni uudestaan hänen pehmeille huulilleen ja kun suudelma oli kiivaimmillaan, kuului hänen takaansa hämmentynyt yskäisy.
Harry Potter pilasi täydellisen hetkemme.
Hetken, joka jäi harmikseni viimeiseksi. Se saattoi meidät häpeään, vaikkei Potter siitä kenellekään kertonut.
Vaihdoimme silti katseita, ja vaihdoimme niitä paljon. Ystävällisiä hymyjä ja muistoja suudelmasta, pehmeistä huulista toisia vasten. Meidän hetkestämme, joka päättyi vihaamani henkilön vuoksi.
En silti koskaan lakannut ajattelemasta sitä.
Tosirakkauttani.
Neville Longbottomia ja ensisuudelmaa.
