Kirjoittaja Aihe: Tarpeeksi sitä jotain [S, Fleur/Bill]  (Luettu 1257 kertaa)

Gwenhwyfar

  • cinderella
  • ***
  • Viestejä: 478
Tarpeeksi sitä jotain [S, Fleur/Bill]
« : 06.06.2013 18:21:37 »
Kirjoittaja: Gwenhwyfar
Otsikko: Tarpeeksi sitä jotain
Ikäraja: S
Genre: Joku Fluffin tapainen
Paritus: Fleur/Bill
Disclimer: Kaikki kunnia Jo Rowlingille.
Haasteet: Ficlet300 - kun satanen ei riitä Sanalla keskiväli

A/N: Tästä on kovaa vauhtia kehkeytymässä mun lemppari paritus.


Tarpeeksi sitä jotain


”Me olemme kesken. Emme ole valmiita.” Fleur Delacour sanoi keskeyttäen syvän hiljaisuuden. Ei sellaisen vaivaantuneen hiljaisuuden, vaan mukavan hiljaisuuden, missä on hyvä olla.
”Kuinka?” Bill kysyi ja avasi silmänsä. Miehen katse eksyi Fleurin kauniisiin silmiin, jotka tuijottivat kaukaisuuteen. Hän katsoi meren taakse, jonnekin kauas.
”Elämämme on vasta keskivälissä.” Fleur toisti.
”Puolivälissä.” Bill korjasi.
”Ymmärrät kuitenkin pointin.” Fleur vastasi olkiaan kohauttaen.
”Hmm… Puhut totta, mutta en ymmärrä mihin yrität päästä tuolla.” Bill vastasi silittäen rakkaansa sileitä hiuksia.
”Minä tarkoitan, että meidän pitäisi tarttua hetkeen. Tehdä jotain.” Fleur mutisi edelleen kaukaisuuteen tuijottaen. Hiekka oli lämmintä hänen selkänsä alla, ja simpukkamökki hänen takanaan loisti lämmintä valoa. ”Nytkin me vain makaamme rannalla, meidän pitäisi tehdä jotakin erityistä.”
”Minusta on hyvä näin. Sinä olet luonani eikä meidän tarvitse tehdä mitään.” Bill sanoi. Hän laskeutui selälleen Fleurin viereen irroittamatta otettaan ranskattaren kädestä. ”Minä rakastan sinua, ja se on minulle ihan tarpeeksi sitä ’jotakin’.” Bill kuiskasi saaden Fleurin hymyilemään. Suupielet kaartuivat hymyyn ja katse keskittyi kaukaisuudesta Billin silmiin.
”Minäkin rakastan sinua.” hän sanoi. Fleur nousi ensin polvilleen, siitä seisaalleen. Bill teki samoin. ”Olemme kesken, keskivälissä, puolivälissä. Meidän pitää nauttia.” hän sanoi kuiskaten viimeisen sanan. Fleur juoksi meren kylmään ja suolaiseen veteen vaatteet päällä. Neitokaisen valkoisen mekon helma kastui hänen hypähdellessään pitkin rantaviivaa kauemmas Simpukkamökistä. Fleur nauroi. Nauroi niin kauniisti.

Bill hymyili. Hän seisoi paikallaan katsoen rakkaansa menoa. Hänelle riitti vain katsominen. Hänelle riitti Fleur. Hän ei tarvinnut elämäänsä mitään muuta. Hänessä on tarpeeksi sitä ’jotain’. Aivan sama, vaikka he molemmat olisivat ’keskivälissä’ elämäänsä.
Fleur katsoi Billiä ja lähetti tälle lentosuukon.