Ficin nimi: Menneisyyden haamu
Kirjoittaja: Black Pearl
Beta: Ihana pikkuinen
KatieB, jota palvon ja rakastan yli kaiken <3
Fandom: The Vampire Diaries
Ikäraja: S
Genret: Angst, lievä romance
Paritus: Jeremy/Anna
Vastuuvapaus: Kaikki kuuluu TVD:n käsikirjoittajille ja edelleenkin kirjoittelen vain omakseni huvikseni.
Haaste: Ficletpakka
A/N: Tässä nyt on uusi TVD-ficcini, jonka idea syntyi itse asiassa hyvin nopeasti ja sitten tämä olikin parin tunnin päästä valmis. Jeremy/Anna on mun ehkä lempiparitus TVD:ssä ja oon edelleen vakaasti sitä mieltä, että niiden olisi kuulunut elää onnellinen elämä yhdessä, mutta ei väkisin, kun TVD:n käsikirjoittajat muutenkin harvemmin kunnioittaa mun mielipiteitäni. Anna on siis Jeremylle ilmestynyt haamu tässä ficissä ja ficci sijoittuu "haamukauteen" kolmannen tuotantokauden alussa
The Vampire Diaries: Menneisyyden haamu
Ravasin ympäri huonettani turhautuneena pitäen samalla kännykkää korvallani. Puhelimesta kuului vain tuuttausta, ei sitä, minkä olisin halunnut kuulla. Tyttöystäväni, vai pitäisikö tässä vaiheessa sanoa jo ex-tyttöystäväni, Bonnie ei vastannut enää soittoihini. Olin suututtanut hänet olemalla sinun haamusi kanssa, mutta oikeastaan se ei ollut ollut minun valintani. En voinut sille mitään, että sinä vain ilmestyit kuin tyhjästä aina väärään aikaan.
Paiskasin kännykän vihaisena lattiaan, ja se hajosi sirpaleiksi. Se ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa minua. Olin saanut asiat täysin solmuun ja minusta tuntui, että koko maailma vihasi minua. En osannut miellyttää ketään. Sinä halusit minun olevan sinun kanssasi, mutta Bonnie halusi minut itselleen. Halusin olla mieliksi molemmille, mutta se tuntui liian mahdottomalta.
Nostin katseeni lattiasta, ja siinä sinä taas seisoit noin puolen metrin päässä minusta ylläsi tummanharmaa lempifarkkutakkisi, jota pidit usein ollessasi vielä elossa. Minun olisi tehnyt mieli rikkoa joka ikinen tavara huoneessani ja huutaa sinulle ”painu helvettiin!” mutta suurten tummien koiranpentusilmiesi viaton katse teki sen mahdottomaksi. Purin huultani ja päätin yrittää käyttäytyä mahdollisimman asiallisesti.
”Miksi sinun pitää aina ilmestyä huonoon aikaan?” valitin. ”Silloin en osaa muuta kuin olla ilkeä sinulle, enkä haluaisi loukata sinua.”
”En
minä voi vaikuttaa siihen, milloin ilmestyn”, sanoit pettyneesti. ”Ilmestyn silloin, kun sinä ajattelet minua.”
”Olisipa jokin keino, jolla kaiken saisi korjattua”, huokaisin. ”Bonnie on vihainen minulle sinun takiasi, ja elämäni on mennyt ihan sekaisin sen jälkeen, kun sinä ja Vicki palasitte.”
”Et voi jättää minua nyt, Jeremy”, kuiskasit kyyneleitä silmissäsi. ”Sinä olet ainoa, mitä minulla on jäljellä. Rakastit minua kerran, etkö voisi rakastaa vielä uudelleen?”
”Anna, sinä olet aina sydämessäni mutta myös osa minun menneisyyttäni”, sanoin vastentahtoisesti. ”Olen siirtynyt eteenpäin omassa elämässäni, ja nyt sinä pidät kiinni jostain, joka on jo mennyttä. Minä rakastan Bonnieta nykyään.”
”Mutta ehkä sinä voisit rakastua minuun uudelleen, jos et yrittäisi työntää minua koko ajan pois”, sanoit pieni toivonkipinä äänessäsi. ”Anna minulle edes mahdollisuus.”
”Olen pahoillani, mutta minä en voi”, vastasin. Tiesin, kuinka yksin olit maailmassa ja kuinka suuri tuskasi oli, ja minusta tuntui kamalalta vielä pahentaa sitä.
”Anna minulle mahdollisuus”, sinä nyyhkytit ja katsoit minua anovasti.
Minulle ei jäänyt enää muita vaihtoehtoja kuin tulla luoksesi, kietoa käsivarteni lohduttavasti ympärillesi ja silitellä hellästi sinun karheita tummia hiuksiasi. En tiennyt, minkä takia pystyin tuntemaan sinut niin kuin olisit jotain muutakin kuin ilmaa. Käteni eivät menneet vartalostasi lävitse, niin kuin niiden olisi kuulunut. Meidän välillämme oli selkeästi jotain erityistä, enkä minä voinut heittää sitä hukkaan.
”Minä lupaan antaa sinulle mahdollisuuden, Anna”, kuiskasin hellästi korvaasi.
